Read Ebook: Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 263 lines and 6671 words, and 6 pages

. Olisi ollut niin ihanaa saada tehdas jo ensi syksyyn menness? k?yntiin. Mutta k?rsiv?llisyytt?, k?rsiv?llisyytt?, se py?rii sittenkin. On sent??n hyv?, ett? Reino n?kyy t?ysin tajuavan keksint?ni merkityksen ja laajakantoisuuden. Mutta n?yt?h?n minulle t?n??n tulleita Helsingin lehti?, eik? niiss? n?y jo uutisia patentin my?nt?misest?.

ANNA . Reinonko tuo patentti piti hankkia?

HERRA HALLMAN. Kuinkas muuten. H?nt?h?n asia oikeastaan l?hinn? koskeekin. Ei n?y uutisia. Merkillisesti se viipyy. Minun mielest?ni asian pit?isi olla jo ratkaistu. . Sinunko sormuksesi t?ss??

ANNA. Ah, niin --

HERRA HALLMAN. Kuinka? Taskussako sin? kihlasormusta kannat?

ANNA . Oh, kuinka min? t?n??n olenkin hajamielinen!

HERRA HALLMAN. Hm! . Kuule, Anna, eik?h?n siin? ole takana jotain muutakin -- tuossa sormusjutussa nimitt?in? Huomasin heti sis??n tullessani, ett? teid?n v?lill?nne on jotakin tapahtunut.

ANNA. Pappa rakas, kuinka te sellaista? Mit? meid?n v?lill?mme olisi voinut tapahtua?

HERRA HALLMAN. Hm, no! Min? en tahdo lainkaan sekaantua teid?n asioihinne. Olethan sin?, Anna, t?ysin kypsynyt nainen ja voit itse arvioida askeltesi kantavuuden. Jos sin? esimerkiksi olet tullut toisiin ajatuksiin aikomaasi avioliittoon n?hden, niin -- no, kuten sanottu, min? en tahdo niihin asioihin lainkaan sekaantua. Min? toisin sanoen pysyn t?ysin puolueettomana.

ANNA . Kuinka min?, pappa, olenkaan teille kiitollinen sanoistanne. Mutta tuohon meid?n suhteeseemme n?hden te t?ydellisesti erehdytte, sill? minusta tulee kuin tuleekin Kaarlon vaimo.

HERRA HALLMAN. No, kuinka hyv?ns?. Sin? teet tietysti niinkuin itse parhaaksi katsot. Mutta mihin sin? el?m?ss?si milloinkin ryhtynet, suureen tai pieneen, niin pid? aina ohjeenasi tuota minun vanhaa valiolausettani: pysy aina uskollisena omalle itsellesi!

HERRA HALLMAN. T?ytyy voida.

ANNA. Mutta eik? el?m?ss? usein esiinny tilanteita, joissa ei voi -- tai joissa ainakin on ??rett?m?n vaikea pysy? uskollisena itselleen?

ANNA . Niin, niin -- Ah, jospa min?kin kykenisin siihen.

HERRA HALLMAN . Kyll? sin? kykenet, tytt?reni, kun vain tahdot. Sinulla on luonnetta. -- Hm, ?sken tuota Reinon kirjett? lukiessani vilahti mieleeni, ett? -- ett? jospa sin?, Anna, olisit syntynyt Reinon tilalle, toisin sanoen pojaksi, niin min? tuntisin suunnitelmani olevan paljon lujemmalla pohjalla.

HERRA HALLMAN . On, on! Sek? Reinolle ett? sinulle ja minulle -- sinulle ennen kaikkia. Ajattelepas, ett? se kilpailukykyns? vuoksi tulee entisest??n suuresti laajentumaan. Ty?v?ke? t?ytyy yht? mittaa lis?t? --

ANNA. Ja ty?v?elle me rakennamme ajanmukaisia asuntoja --

HERRA HALLMAN. Ihan niin -- olin juuri samaa sanomaisillani!

ANNA. Nuo pienet somat asunnot sievien puutarhojen keskell?. --

HERRA HALLMAN. Niin -- se ruma joutomaa siell? tehdasrakennusten takalistolla -- sen muutamme pieneksi kukoistavaksi puutarhakaupungiksi.

ANNA. Kuinka suuremmoista! Ja sitten perustamme koulun sinne puutarhakaupunkiin. Kuinka monenlaisia ja hedelm?llisi? ty?aloja minulle aukeneekaan! Mutta nyt l?hdemme, pappa, p?iv?lliselle ja koetamme saada mammankin iloiseksi.

HERRA HALLMAN. Mamma ei usko minun keksint??ni ja suunnitelmiini. H?n luulee minua lapsettavan. Kyll? min? olen sen huomannut. Mutta sit? iloisemman yll?tyksen valtaan on h?n aikanansa joutuva.

ANNA. Kuinka rohkeaksi min? taas tunnen itseni! Min? -- min? luulen, ett? me viel? voitamme, pappa. Toisin sanoen: p??semme rannalle.

HERRA HALLMAN . Sen me varmasti teemme. Hiukan vain k?rsiv?llisyytt? viel?!

ESIRIPPU.

KOLMAS N?YT?S.

N?ytt?m? sama kuin ensi n?yt?ksess?. Sohvap?yd?lle on ilmestynyt vastapuhjennut valkoinen ruusu pieness?, punaiseen harsopaperiin verhotussa kukka-astiassa. Ikkuna auki, samoin vasemmalle johtavat ovet. Oikeanpuoleinen ovi raollaan.

Esiripun noustua pysyy n?ytt?m? hetken aikaa tyhj?n?.

ANNA . Kyll?p? t??ll? on hiljaista. Kuulee melkein p?iv?ns?teiden laulavan. . Sep? ihmeellist?, ett? pappa keskip?iv?ll? nukkuu. Ja hymyilee nukkuessaan niin onnellisena. N?kee varmaankin tehtaasta unta. Kas, onhan t??ll? muitakin ihmisi?. Luulin tullessani, ett? talo on typ?tyhj?. Ent?s mamma? Onko h?n mennyt kirkkoon?

ANNA . Mist? t?m? on ilmestynyt?

ANNA. Mit? Sohvi nyt oikein tarkoittaa?

ANNA. Nyt Sohvi erehtyy. Se nimip?iv?ruusuhan oli punainen.

ANNA . Kummallista! -- Mutta kaunis t?m? on, kauniimpi ja puhtaampi kuin punainen. Ja hienompi tuoksu. Eik? teist?kin Sohvi?

ANNA. Niin, h?nh?n on ollut Helsingiss?.

ANNA . No, antakaas kuulua.

ANNA. Mutta nyt Sohvi laskettelee omiansa!

ANNA. No hukuimmeko me?

ANNA. Sohvi varmaankin n?ki, kun me viime kerran olimme j?rvell? ja siit? on nyt unimatti saanut aiheen.

ANNA. Mutta sit?h?n Sohvi ei voinut n?hd?, ett? min? keikutin.

ANNA. Miksei apteekkari yht? hyvin olisi saattanut keikuttaa?

ANNA . Ja h?n parkaisi!

ANNA. Kuinka painostavaa nyt onkaan! . Siell? tulee mamma. -- Mamma poloinen! -- Aivankuin kantaisi jotakin n?kym?t?nt? taakkaa.

ROUVA HALLMANIN ??NI ULKOA. Sin? olet jo kotona, Anna? Terveisi? kirkosta.

ANNA. Kiitos, mamma!

ROUVA HALLMAN. Ihmeen painostava ilma t?n??n. Kirkossakin miltei joka toinen torkkui. Tulee varmaan ukonilma.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet