Read Ebook: Paljo melua tyhjästä by Shakespeare William Cajander Paavo Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 967 lines and 21928 words, and 20 pages

DON PEDRO. Tartutte taakkaanne liian halukkaasti. -- T?m? on tytt?renne, arvaan ma.

LEONATO. H?nen ?itins? on sit? monasti minulle sanonut.

BENEDIKT. Ep?ilittek?, herra hyv?, koska kysyitte?

LEONATO. En, signor Benedikt; sill? te olitte silloin viel? lapsi.

DON PEDRO. Siin? saitte, Benedikt; t?st? voimme arvata, millainen olette nyt miehistyneen?. -- Toden totta, neiti itse ilmaisee is?ns?. -- Onneksi olkoon, neitiseni! Tulette kunnon is??n.

BENEDIKT. Vaikka signor Leonato onkin h?nen is?ns?, niin t?m? neiti, vaikka saisi koko Messinan, ei tahtoisi h?nen p??t??n hartioilleen, olkoon jos kuinka h?nen n?k?isens?.

BEATRICE. Kumma, ett? aina tahdotte l?rp?tell?, signor Benedikt; kukaan ihminen ei teist? v?lit?.

BENEDIKT. Mit?, rakas neiti Inho? Viel?k? te el?tte?

BEATRICE. Kuinka voisi Inho kuolla, kun sill? on niin sopivaa ravintoa kuin signor Benedikt? Itse kohteliaisuus muuttuu inhoksi, kun te tulette likelle.

BENEDIKT. Silloin on kohteliaisuus tuuliviiri. Mutta se vain on varma, ett? minua rakastavat kaikki naiset, paitse te yksin; ja soisin, ett? voisin syd?mmess?ni tuntea, ettei minulla ole niin kovaa syd?nt?; sill?, totisesti, en rakasta ket??n.

BEATRICE. Mik? suuri onni naisille! He olisivat muuten saaneet vaarallisen kosijan kiusakseen. Kiit?n Jumalaa ja kylm?? vertani, ett? t?ss? asiassa olen samaa mielt? kuin te. Kuulisin mieluummin koiran haukkuvan varista, kuin miehen vannovan, ett? h?n rakastaa minua.

BENEDIKT. Jumala suokoon, ett? armollinen neiti aina olisi sit? mielt?; silloin toinen tai toinen kunnon mies v?ltt?isi kovan kohtalon saada kasvonsa kynsityksi.

BEATRICE. Kynsiminen ei voisi niit? rumemmiksi tehd?, jos ne olisivat teid?n kasvojenne kaltaiset.

BENEDIKT. Kas vain, teh?n olette erinomainen papukaijan opettaja.

BEATRICE. Minun kielt?ni puhuva lintu on parempi kuin teid?n kielt?nne puhuva elukka.

BENEDIKT. Soisin ett? heponi olisi yht? liukas kuin teid?n kielenne, ja yht? kest?v?. Mutta jatkakaa laukkaanne, Herran nimess?, min? olen lopettanut.

BEATRICE. Te lopetatte aina, niinkuin vanha hevoskoni h?lkk?ns?; tunnen teid?t vanhastaan.

DON PEDRO. Lyhyk?isesti: Leonato, -- signor Claudio ja signor Benedikt, -- hyv? yst?v?ni, Leonato, pyyt?? teit? kaikkia vieraikseen. Sanoin h?nelle, ett? viivymme t??ll? ainakin kuukauden, ja h?n syd?mmest??n rukoilee, ett? joku sattumus pid?tt?isi meit? viel? kauemmin; uskallan vannoa, ett? h?n ei ole mik??n ulkokullattu, vaan ett? rukous l?htee syd?mmest?.

LEONATO. Jos sen vannotte, prinssi, niin ette vanno v??rin. -- Sallikaa minun sanoa teid?t tervetulleeksi, prinssi Juan; sovittuanne veljenne, prinssin, kanssa, omistan teille n?yrimm?n kunnioitukseni.

DON JUAN. Kiitoksia; en ole monisanainen; kiit?n vain teit?.

LEONATO. Suvaitkaa, teid?n armonne, astua edell?.

DON PEDRO. K?tenne, Leonato; menk??mme yhdess?.

CLAUDIO. Benedikt, tarkastitko signor Leonaton tyt?rt??

BENEDIKT. En h?nt? tarkastanut, mutta kyll? h?nt? katselin.

CLAUDIO. Eik? h?n ole sive? nuori tytt??

BENEDIKT. Kysytk? suoraa, vilpit?nt? ajatustani rehellisen? miehen? vai tahdotko, ett? vastaan tapani mukaan, h?nen sukupuolensa ilmeisen? vihamiehen??

CLAUDIO. Ei, vastaa tyynesti ja vakaasti.

BENEDIKT. No siis, kautta kunniani: minusta on h?n liian matala ansaitakseen korkeata kiitosta, liian tumma kannattaakseen kirkasta kiitosta ja liian pieni saadakseen suurta kiitosta; sen vain voin sanoa h?nen puolustuksekseen, ett?, jos h?n olisi toisenlainen kuin on, h?n ei olisi soma, ja koska h?n ei ole toisenlainen kuin on, niin en pid? h?nest?.

CLAUDIO. Luulet, ett? puhun piloja. Ei, sano minulle suoraan, mit? pid?t h?nest?.

BENEDIKT. Aiotko h?net ostaa, kun niin tyystin tiedustelet?

CLAUDIO. Voisiko koko maailmalla ostaa semmoista helme??

BENEDIKT. Voisi hyvinkin, viel?p? kotelonkin p??lliseksi. Mutta puhutko t?t? oikein tosissasi? Vai rupeatko koiranhampaaksi ja uskottelet meille, ett? Cupido on oiva j?niksenpyyt?j? ja Vulcanus verraton salvumies? Sano, mit? nuottia pit?? soittaa, voidakseen yhty? virteesi?

CLAUDIO. Minun silmiss?ni h?n on ihanin nainen, mink? koskaan olen n?hnyt.

BENEDIKT. Kyll? min?kin silm?lasitta n?en, mutta kaikesta tuosta en n?e mit??n. Tuo h?nen serkkunsa -- jos h?n ei vain olisi raivotarten riivaama -- on h?nt? niin paljon kauniimpi, kuin toukokuun ensimm?inen p?iv? on kauniimpi joulukuun viimeist?. Mutta eth?n vain aikone heitt?yty? aviomieheksi, mit??

CLAUDIO. Vaikka olisin vastakohdan vannonutkin, niin tuskin uskoisin itse?ni, jos Hero tahtoisi ruveta vaimokseni.

BENEDIKT. Onko niiksi tullut, todellakin? Eik? siis maailmassa en?? ole yht?k??n miest?, joka voisi pit?? hattua p??ss??n her?tt?m?tt? ep?luuloa? Enk? en?? koskaan saa n?hd? kuusikymmen vuotista vanhaapoikaa? Onnea matkaan! Jos v?ltt?m?tt? tahdot pist?? niskasi ikeeseen, niin kanna k?rsien ristisi ja viet? huokauksilla sunnuntaip?iv?si. Kas, Don Pedro tulee sinua etsim??n.

DON PEDRO. Mit? salaisuuksia teill? on, kun ette tulleet mukaan Leonaton luo?

BENEDIKT. Soisin, ett? teid?n armonne pakottaisi minut sen sanomaan.

DON PEDRO. Min? k?sken, uskollisuusvalasi nimess?.

BENEDIKT. Kuuletko, kreivi Claudio: voin olla puhumaton niinkuin mykk?, siit? saat olla varma; mutta uskollisuusvalani, -- huomaa: uskollisuusvalani. -- Mies on rakastunut, teid?n armonne. Kehen? -- kysytte. Huomatkaa, kuinka lyhyt on vastaus: Heroon, Leonaton lyhyeen tytt?reen.

CLAUDIO. Jos niin olisi, niin olisi se nyt sanottu.

BENEDIKT. Niinkuin vanha satu, teid?n armonne: ei ole niin, ja ei ole ollut niin, ja jumala varjelkoon, ett? koskaan olisikaan niin.

CLAUDIO. Jos ei kiihkoni lyhyess? ajassa muutu, niin varjelkoon Jumala, ett? olisi toisin.

DON PEDRO. Aamen, jos h?nt? rakastatte, sill? tytt? on sen hyvin ansainnut.

CLAUDIO. Sen te vain sanotte, prinssi, kietoaksenne minut.

DON PEDRO. Kunniani kautta, sanoin mit? ajattelin.

CLAUDIO. Kuntoni kautta, prinssi, niinik??n min?.

BENEDIKT. Ja niinik??n min?, kaksinaisen kuntoni ja kunniani kautta.

CLAUDIO. Ett? h?nt? rakastan, sen min? tunnen.

DON PEDRO. Ett? h?n sen ansaitsee, sen min? tied?n.

BENEDIKT. Ett? min? en tunne, kuinka h?nt? voi rakastaa, enk? tied?, miten h?n sen ansaitsee, se on vakaumus, jota mik??n liekki ei voi minusta sulattaa irti; siit? menen vaikka polttoroviolle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet