Read Ebook: Mennyt by Alkio Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1058 lines and 31733 words, and 22 pages

BONAPARTE

ET LES

R?PUBLIQUES ITALIENNES

PAR

PAUL GAFFAREL

Doyen de la Facult? des Lettres de Dijon

PARIS

ANCIENNE LIBRAIRIE GERMER BAILL?RE ET Cie

Tous droits r?serv?s

? LA M?ME LIBRAIRIE

AUTRES OUVRAGES DE M. P. GAFFAREL

?vreux, Imprimerie de Charles H?rissey

AVANT-PROPOS

PAUL GAFFAREL.

BONAPARTE ET LES R?PUBLIQUES ITALIENNES

CHAPITRE PREMIER

FONDATION DE LA R?PUBLIQUE CISALPINE

Les Guelfes allaient pourtant avoir leur revanche, plus prompte et plus compl?te qu'ils n'eussent os? l'esp?rer. On sait combien fut terrible le r?veil de l'Autriche, comment en quelques jours fut d?truit l'?difice dont elle croyait des fondements si solides, comment la Lombardie tomba entre nos mains, et comment le parti italien se vit tout ? coup investi de la toute-puissance et ? la veille de r?aliser ses plus secrets d?sirs. Voyons-les donc ? l'oeuvre ces patriotes. Quel usage feront-ils de cette victoire inattendue? Comment les Fran?ais leurs alli?s leur permettront-ils de jouir de cette libert? improvis?e?

"Tiesinh?n min? sen ... aavistinhan min?, etten saa henkivakuutusta!" h?n siin? itsekseen jupisi, heilautti k?rsim?tt?m?sti ruumistaan ja tuijotti suoraan eteens?.

Siit? oli kulunut kaksi kuukautta, kun oli henkivakuutusta varten ollut l??k?rin tarkastuksessa. Sen j?lkeen se oli ollut hyvin usein mieless?. Jos eiv?t vakuuta, en v?lit?k??n, oli h?n toisinaan ajatellut; kuka sen tiet??, miten kauan el??... Saa vain sinne pienist? tuloistaan suuren osan syyt??. Mutta, ajatteli h?n taas toisinaan, hyv? se olisi... Nuo velatkin...

Silloin aina kun velat tulivat mieleen, herpaisi oudosti, tunsi ik??nkuin kutistuvansa pienemm?ksi, voimattomammaksi ja vajoovansa hiljakseen jonnekin... Oli kulunut jo kuusi vuotta siit?, kun paikan sai, ja -- siin?p? ne velat viel? olivat.

Mutta eip? saanut muistiansa narratuksi. "Toivoit sin?! Ajattelit sin? vakuuttaa henkesi -- velkaisi t?hden!" kuohui ajatuksissa aina, vaikka mit? olisi eteen pist?nyt. Kun todellisuus vihdoin yksinomaisena valtiaana j?i luomaan ajatuskuvia, pisti yht'?kki? mieleen kysymys: paljonkohan minulla oikeastaan on velkaa? Samassa valtasi omituinen pelko, ja h?n jo ajatteli j?tt?? koko asian. Olkoon! Mit? min? sen laskemisesta hy?dyn! Mutta h?ness? kuohui kiihko p??st? laskemaan. Kesti v?h?n aikaa ep?r?idess?. Tuntui silt? kuin oikea k?si olisi hapuillut kyn??n, laskuja tekem??n, ja vasen k?si kaikin voimin vastustellut. Mutta sitten, aivan kuin sattumalta, vasen k?si hervahti ja oikea sai tehd? teht?v?ns?.

H?n koki ensinn? laskea p??ss?. Oli niin tulinen hoppu ja "v?h?p?t?inen asia", -- v?h?p?t?inen asiahan se on, koetti h?n v?list? ajatella, -- ettei edes siet?isi kyn?? ottaa sit? varten. Mutta koko huomio kiintyi numeroihin...

"Mit??"

Nosti yht?kki? hien koko yl?puoleen ruumista, ja h?t?isesti etsi h?n liivintaskusta kyn?n. Omituisen kiihke?sti ja uhkamielisen? ty?nsi h?n numeroita paperille. Hienpuuskaus, joka v?lill? hiukan hellitti, sy?ksyi pinnalle uudelleen ja poltti. Muisti oli t?n??n erinomaisen el?v?: asiat juoksivat mieleen tarkoin ja selvin?. Kun vihdoin kaikki oli saatu paperille merkityksi, saavutti ik??nkuin v?liaikaisen levon. Sen kest?ess? h?n kauan aikaa muisteli olisiko viel? jotain unohtunut. Kun ei en?? mit??n mieleen johtunut, tuntui hetkisen silt?, kuin velat olisivat samassa tulleet maksetuiksi. Tuo oli ainoastaan silm?nr?p?yksellinen hairahdus, josta kohta selvisi, kun muuan pikku asia viel? muistui mieleen ja sen koneentapaisesti kirjoitti entisten jatkoksi.

H?n ei ollut viel? laskenut numeroita yhteen. Tuijottaen paperiin ajatteli h?n, oliko oikein muistanut velkain vuosip?iv?t ja laskenut oikein korot. H?n viivytteli tahallaan yhteenlaskua, lep?ili ja kokosi ik??nkuin voimia siihen. Hiki oli kuivunut, ajatukset ja hermosto oli v?hitellen vaipunut puuduttavaan lepoon.

Vihdoin Laivurinen kuitenkin havahtui kuin unesta ja ryhtyi laskemaan. H?n laski moneen kertaan kunkin rivin, aivan kuin virhett? etsien, ja piti eritt?in tarkkaa lukua my?skin penneist?. K?si vapisi hiukan, kun vet?isi viimeisi? numeroita. Silm?? liikauttamatta tuijotti h?n siihen, veti syv??n henke? ja ??nn?hti kummallisella painolla:

"Herra Jumala! Niinh?n se on kuin aavistinkin... Eiv?th?n ne ole v?hentyneet juuri ollenkaan."

Rintaa painoi tuskallinen ahdistus, ja kuumeentapaisesti alkoi h?n uudestaan laskea.

"Oikein se on!" H?n heitti kyn?n k?dest??n; se meni hyppien lattiaan. Raskaasti ohahtaen nousi mies k?velem??n.

Ajatukset lensiv?t vauhdilla. Mielikuvitus toimi kummallisen h?m?r?piirteisen?, mutta jokainen piirre tuntui sittenkin kiusallisen todelliselta. Toivelmat ja aikeet edellisilt? vuosilta n?yttiv?t kuin tyhjiksi menneilt? arpanumeroilta, joita katsellessa ja vetoa odottaessa on vuosikausia mielt?ns? innostanut. Nuo toivelmat olivat kohottaneet rintaa ja lis?nneet elinvoimaa viel? aivan v?h?n aikaa sitten. Mutta nyt ne rojottivat maassa r??syin?, repaleina irvistellen. Kyll?h?n tosin jo joku kuukausi sitten oli ruvennut ep?ilem??n niit?, otaksumaan tuulentuviksi, hajoaviksi saippuakupliksi. Vanhan tavan mukaan h?n oli kuitenkin aina ep?ilykset poistanut ja toivoen silm?illyt tulevaisuutta kohti. Mutta nyt...

Oli luullut, ettei h?nell? sent??n olisi en?? noin paljon velkoja.

... Mik? pettymys! Vavistuksella tunnusti h?n itselleen, -- se tunnustus tuli ik??nkuin uhitellen, -- ettei h?n ole ollut mies pit?m??n menojansa tarpeeksi silm?ll?.

"Olen ollut semmoinen..." h?n ?hki k?rsim?tt?m?sti. Ja kun oli luullut itse?ns? kaikissa suhteissa mieheksi, jolla oli kyky?.

"Mik? pettymys!..."

"Mutta mill?h?n oikeudella min? oikeastaan annoin itselleni t?ss?kin suhteessa niin paljon arvoa?... Yhdeks?nsadan markan tulot! Pitih?n tiet??, etteiv?t ne riit? edes minun perheeni menoihin... Mit? sitten velkoihin!"

Mutta totuuden ilmitulemisen tuottama suurin tuska oli jo n?ht?v?sti haihtumassa sen verran, ett? mies kykeni ajattelemaan. H?n astuskeli muutamaan kertaan yli lattian tekem?tt? yht??n harha-askelta. "Hm", ??nsi h?n seisahtuessaan p?yd?n viereen ja alkoi etsi? p?yt?laatikosta jotain.

"Hullu min? olen ollut ... narrannut itseni tyhj?ll?, olemattomalla... Mutta ei se nyt itkusta parane!" ??nsi h?n uhitellen ja alkoi menn? ulos. "Itkusta ei se parane!" ?rj?isi h?n uudestaan. "T?ytyy tehd? t?ss? jotain ... ehk?p? tuon sitten saattaisi unohtaa." Mieli tuli jo melkein iloiseksi, kun saattoi ajatella unohtamista. Kaappasi k?sikirjoituksen p?yt?laatikosta ja riensi ulos.

Ovessa menness??n muisti, etteiv?t vaimo ja lapset olleet kotona. Ihastui siit?. "Mill? olisinkaan heilt? peitt?nyt tuskani! Mit? olisin sanonut?" Ja vaimolle kertoa t?st? asiasta n?in kuumana, ennenkuin itse on ehtinyt v?h?n asettua... Saada viel? vaimo rinnallaan samaan tuskaan, sit? ei h?n olisi luullut jaksavansa siet??.

"Vaimon t?ytyy olla huolista vapaa", h?n ajatteli. "Jos minun t?ytyisi viel? n?hd? h?net t?ss? rinnallani suremassa asioita, joista yksin minun, miehen, tulee pit?? huolta ... se olisi el?m?ni surma..."

"N?hd? vaimo itkem?ss? leip?huolissa!"

Sellainen ajatus vapisutti ja kiukutti: jospa totisesti minun pit?isi sellaista n?hd?! h?n yh? uudelleen ajatteli. He olivat tottuneet pit?m??n talouttansa jotakuinkin toimeentulevan perheen taloutena. Tuo huomio pani taas veren kiihke?mp??n liikkeeseen. Muutoksen huomattuaan h?n heti koetti poistaa tuota ajatusta, est?? sit? ter?v?piirteisemm?ksi kehittym?st? -- jottei uudistuisi ?skeinen kohtaus.

Yht?kki? johtui mieleen, ett? oli ennenkin melkein aina tiennyt, ainakin aavistanut, ettei h?n ole mik??n hyvin toimeentuleva mies ja ett? toimeentulo yh? huononee, mik?li perhe kasvaa; ja viel? senkin, etteiv?t h?nen velkansa juuri olleet v?hentyneet.

"Oikeastaan min? olen sen tiennyt joka p?iv?", h?n ??neen virkkoi melkein tyytyv?isen?, "enk? min? ennenk??n ole sit? n?in hullusti ottanut."

"Mutta miksi, miksi se nyt juuri t?llaista helvetin h?t?? tekee?" h?n kys?isi. Syyksi p??asiallisesti pani myttyyn menneen henkivakuutushakemuksen ja "taudin tapaisen", joka oli t?n? suvena hivutellut ja h?rn?nnyt.

Laivurinen oli tullut puutarhaan ja k?ynyt istumaan er??lle penkille. Huomionsa kiintyi nyt muassa tuotuun k?sikirjoitukseen. Heti alkoi h?n sit? lukea, pakottaen itse??n siihen:

"-- -- -- Sill?, niinkuin sanottu, kukaan ei ole siveellisesti oikeutettu yhteiskunnassa el?m??n ja nauttimaan sen antamia etuisuuksia, jollei h?n jollain tavalla koeta t?lle yhteiskunnalle korvata, palkita sit? hyv??, mit? h?n silt? nauttii."

-- Unohtuipas, ajatteli h?n ihastuen, min? saatan t?h?n nyt jo kiinty?, viel?p? innostuakin.

H?n lausui t?m?n heti edellisen ajatuksen per??n, kysyen itselt??n ja taivaalle tuijottaen, ik??nkuin sielt? vastausta etsien. Pian h?n kuitenkin havahtui, huomasi hairahduksensa, -- ajatuksissa olivatkin molemmat asiat sekaisin. H?n alkoi jatkaa harjoitustaan, lukea esitelm??, jonka oli er?st? aiottua iltamaa varten valmistanut.

H?n nousi levottomasti, sill? mieleen oli johtunut ylioppilas Vieruksen takausjuttu. Oli nimitt?in joku aika sitten mennyt takaamaan yst?v?lleen ylioppilas Vierukselle er??n kauppias Nerkkulan kanssa yhteisesti tuhannen markan lainan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet