Read Ebook: Mennyt by Alkio Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1058 lines and 31733 words, and 22 pages

H?n nousi levottomasti, sill? mieleen oli johtunut ylioppilas Vieruksen takausjuttu. Oli nimitt?in joku aika sitten mennyt takaamaan yst?v?lleen ylioppilas Vierukselle er??n kauppias Nerkkulan kanssa yhteisesti tuhannen markan lainan.

"Mik?h?n sai minut siihenkin nimeni pist?m??n? Olisihan pit?nyt tiet??, ett? minulla on omissakin asioissani kyllin tekemist?", h?n vaikeroiden virkkoi ja nousi k?velem??n, sill? yht?kki? uudelleen her?nnyt levottomuus esti h?nt? jatkamasta lukuaan. Kirjoituksen piti h?n kuitenkin k?dess??n varalla -- jos kesken kaikkea jotenkin saisi varastetuksi ajatuksensa siihen.

"No, totta se on!" jupisi h?n ja hoivasi k?dell??n vakuuttavasti, "ei minulla ainakaan viel? ole mit??n syyt? pel?t? Vierusta."

Nyt avasi h?n taas vihkon ja koetti kiinnitt?? siihen ajatuksiaan p??sten pari lausetta eteenp?in.

... Mutta jos h?n kuolisi? pist?ysi v?liin ajatus. -- "Mutta miksi h?n kuolisi? Min? vain turhaan itse?ni peloittelen. H?n on terve mies, paljon terveempi kuin min?... Minun ... laitani, kuinkahan se oikein lieneek??n? Jos se sittenkin olisi rintatauti, kun eiv?t henkivakuutukseenkaan ottaneet? Henkivakuutus on pelkk? af??ri, eik? siin? varmaankaan turhanp?iten hakijoita hyl?t?." H?n koetteli rintaansa. Se ei nyt tuntunut kipe?lt?. Mutta ?ill? h?n toisinaan oli her?tess??n ollut hirve?sti hiess?. Sellaista oli sanottu keuhkotaudin merkiksi. H?n otaksui my?s tulleensa kummallisen heikkohermoiseksi: pieninkin vastenmielisyys sai pois tolilta. Ehk?p? t?h?n t?m?np?iv?iseenkin on alkusyy heikkohermoisuudessa?

Kysymyksen kertasi Laivurinen ??neen jupisten. Mieless? tuntui, ett? jos vain t?m?n voisi luotettavasti todistaa, niin h?nell? ei nyt olisikaan mit??n h?t?? "enemp?? kuin ennenk??n;" sairas mielikuvitus vain n?kee asiat vastenmielisemm?ss? valossa. T?m? rupesi mieless? v?hitellen kehittym??n vakaumukseksi. Viime aikoina luuli usein tavanneensa luonteessaan samansuuntaisia vivahduksia. Useita sattumia ja tapauksia muistui mieleen.

"Siit?, ihan siit? t?m? johtui, heikkohermoisuudesta ... sairaalloisista mielijohteista", ??nteli h?n.

Helpotti, melkeinp? siin? tuntui olevan t?ydellinen pelastus. Heikkohermoisuus ja sairaalloisuus olivat vain olevinaan pikkuasioita, helposti autettavia... Hyv?, ett? nyt tiet?? syyn kaikkiin hassuihin mielijohteihin! Tiet?? niit? karttaa, poistaa... Miksei sit? osaisi? Kun jo edelt?k?sin tiet??, ett? kaikki johtuu vain heikkohermoisuudesta!... Tuntui hyvin rauhoittavalta vastaisen varalle, kun voi ajatella tuollaisen tuskan syyt vain teenn?isiksi, s.o., ett? tuskain syyt? todellisuudessa ei ole olemassakaan, kaikki on ihan niinkuin ennenkin ... sairaalloisia mielijohteita vain!...

Tultuaan tuosta melkein vakuutetuksi saattoi h?n levollisesti k??nty? ajattelemaan, mink?laiseksi oikeastaan heikkohermoisuus ja kivulloisuus olivat viime aikoina h?net tehneet.

P??asiallisin juonne siin? oli, ett? h?n huomasi tulleensa kummallisen k?rtyis?ksi. Tuo seikka itse??nkin monesti rasitti: se johti hullutuksiin ja kiukuttelemisiin, joita j?lkeenp?in sai h?vet? ja katua.

Valistusharrastukset olivat h?nt? ennen erinomaisesti innostaneet, jopa siihen m??r??n, ett? h?n itse??n melkein liikanaisesti rasitti puuhaillessaan niiden hyv?ksi. Mutta se kaikki oli ollut vain el?m??; toisinaan saattoi pit?? puuhien tuottamaa nautintoa, hyv?? omaatuntoa, viel?p? mainettakin jonkinmoisena omaisuutena.

"Min? j?rjest?n ne toiselle kannalle!... Ihan heti, kun vain t?ss? ehdin ja alkuun p??sen." Loppu tuli vastahakoisesti, puoliv?kisin.

Yht?kki? her?nneest? omanarvontunnosta kohoili rinta voimakkaasti. Kiihoittuneena aikoi h?n taas ruveta esitelm??ns? lukemaan, muodostellen jo ajatuksissaan uusia k??nteit? erityisiin kohtiin: pit?? antaa niille rikkaille aika l?ylytys, mokomille aineenorjille, ihmisetanoille!...

Mutta samassa h?n kiintyi katselemaan viereisell? maantiell? muuatta satunnaista tapausta.

Joukko matkustavaisia pid?ttyi hevosiansa juottamaan naapuritalon kaivolle. Olikin nyt l?mmint? ilmassa! Tie tomusi, tukki suut, silm?t ja korvat. Hein?kuu oli k?siss? ja kuumia poutailmoja jo ollut pitemm?n aikaa. Mit?p? siin? teki matkustaja muuta kuin pid?tty? joka kaivolle mik? likelle sattui, juomaan itse ja juottamaan hevosiansa. --

"?l? aja, Mikko! Hoi! ?l? aja, pid?t?... Annetaan vett? hevosille!" huusi joku per?joukosta etumaiselle.

Mikko oli juovuksissa, huojui ja hoippui kuin mik?; viel? p??lliseksi n?ytti puoleksi nukkuvan. Useat muutkin ajajat nukkuivat, mik? makasi rattailla selkisel?ll??n, p?? alasp?in, mik? miss?kin asennossa virui ja r?tk?tti. Yksi ja toinen her?si huutamaan, mit? oli mill?kin sanottavaa, useimmiten joutavaa, viel?p? sikamaistakin. Kielet sammalsivat, silm?t olivat oudosti muljollaan viinasta ja unesta.

Mutta Miska ei seisahtunut vaikka haukuttiin ja nimiteltiin monella nimell?, eteenp?in vain ajoi ja haukkui vastaan. Mutta se, joka ajoi Miskan per?ss?, suisti kaivopihalle, ja toiset meniv?t per?st?. Miskankin t?ytyi palata, kun ei yksin viitsinyt menn?. Palatessaan h?n kiroili ja pauhasi, ik??nkuin olisi mik?kin mies ollut. Er?s vanhemmanpuolen mies -- is?nn?ksi kuuluivat toiset sanovan -- oli hyv?sti juovuksissa h?nkin, istui hirrenp?tk?ll?, kun nuoremmat juottelivat hevosia, jaksatti toisille jotain vanhaa, nuoruudenaikaista tappelujuttua. Juttu oli olevinaan hauska ja kummallinen. ?ij? kertoi, miten h?n er??n?kin y?n? tappeli. Oli ollut jo makuulla tyt?n vieress?, kun tuli kaksi muuta -- nimetkin mainitsi. Ne tulivat tervatampein ja pannunvarsin ja rupesivat niill? paukuttelemaan tuoliin ja p?yt??n ja h?nt? pois ajamaan. "Mutta karhu nousi s?ngyst?", h?n kertoi. Ja sitten kun "karhu" oli noussut s?ngyst?, ampunut kaksipiippuisella ja vet?nyt viel? lasketun kuusituumaisen, niin -- olivatpa l?hteneet. H?t? oli tullut k?p?l?n alle.

"Saakeli, no l?ittek? te?"

"No, etk? sin? nyt, sen tohlo, kuule, kun juuri kerron, ett? halkaisin k?sivarren!"

Toiset nauroivat. "Se on kuuro tuo poika."

"Mutta Maija, miss? Maija on? Nukkuuko se k?rryss?, vai?" rupesi joku kyselem??n. Yleinen, huomio k??ntyi siihen. Mentiin katsomaan ja l?ydettiin Maija makaamassa k?rrynlavalla, lautah?kin pohjassa.

"Nouse yl?s, Maija!" kiljuivat miehet ymp?rill? ja k?viv?t k?sin retuuttelemaan vaatteista ja mist? mikin.

"Tulkaa juottamaan konianne, sen viet?v?t!" huusi joku, joka jo oli omallensa saanut vett?. Muutamat l?htiv?t kaivolle p?in, mutta yksi j?i viel? Maijaa her?ttelem??n. Vihdoin se onnistuikin. Silloin tuli is?nt?kin naureskellen paikalle. "Eik? Maija nouse?"

"Makaa perhana, kuin olis' sulhanen vieress?."

H?kin laidan yli kohosi hitaasti p??; p?rr?inen tukka oli pitk?, kauniin keltainen, oikea pellavatukka.

"Joo ... jo nousee."

"H?-?h?" veti Maija pitk??n ja veltosti. Kovasti ponnistaen kohosi h?n seisomaan, katseli ?lytt?m?sti ymp?rilleen ja sopersi muutamia sekavia sanoja.

"Oo ... se on jo kuin kukko, riski ja selv?!" huusi is?nt? turvaten itse??n h?kin laitaa vasten.

"Riski ja selv? ... riski ja selv? ... hek, hek, hek..."

Maija puri hammasta, v??nsi p??t? ja painui uudelleen alas.

"Aivanko se nyt makaamalla ... makaamalla kuittaa kaupunkireisun. ?l? hiidess? ... tule alas Maija, hevostasi juottamaan ... pit?? juottaa hevosia ja -- kuuletkos, -- saat itsekin ryypyn!"

Muuan oli kaahinut py?r?lle seisomaan, otti Maijaa k?sivarresta ja kehoitti nousemaan. Toinen saapui apuun toiselta puolen. Is?nt? nauroi ja kehoitti nostamaan alas, ryyppy? ottamaan. Toiset tekiv?t k?skyn mukaan, nostivat tyt?n pois k?rryist?. Siit? syntyi suuri ilo, erinomainen naurun aihe: tytt? ei tahtonut kyet? seisomaan, vaikka h?kin laidasta kiinni piteli.

H?n oli noin kahdeksantoista vuoden ik?inen, siev?nlainen tytt?. Vaatteetkin oli pukenut yllens? koreat: h?nell? oli uudet, siev?t, matalaruojuiset keng?t, valko- ja punaraitaiset sukat, uutukainen musliinihame ja omakutoinen suvikappa. Sanalla sanoen h?n oli pukeutunut juhlapukuun markkinoille, koreilemaan ja huvittelemaan.

Miehet pyrkiv?t likelle juttelemaan, kukin satuansa sanomaan, piirihyppy?kin py?rim??n tempasivat. Maija virkistyi v?hitellen, sai puhelahjankin ja rupesi kiroilemaan. Toisinaan h?n lauloi, nauroi ja tanssia kompuroi miesten kanssa. Maijan oli hauska ja miesten oli hauska. Is?nt?kin yhtyi joukkoon, jopa py?rim??nkin. Muuan vanha, hiljainen eukko tuli sekaan, koetti repi? pois Maijaa ja hillit? miehi?. Mutta Maija suuttui ja haukkui, k?ski ?mm?n menn? hiiteen. Miehet eiv?t suuttuneet eiv?tk? muutenkaan v?litt?neet, ilkkuivat vain ja k?skiv?t ?mm?n t?pp?siins? kursimaan. ?mm?kin vihdoin suuttui ja meni haukkuen pois. Miehet juoksivat pullojaan hakemaan: Maija on hupainen matkatoveri, pit?? palkkioksi ryyppy tarjota. Toiset vetiv?t sill? aikaa Maijaa kaivolle, ett? saisi vedell? p??t? huuhtoa. Matkalla Maija kaatui, ryvetti uudet vaatteensa, joilla oli koreilemaan l?htenyt. Suu, joka tavallisissa oloissa saattoi olla supukka, oli rumasti v??r?ll??n, ja kasvojen ilme surkea.

L?heisen talon kartanolta oli kokoontunut miehi? kurkistelemaan. "Pit?v?tp? surkeata peli? tuon tytt?paran kanssa", sanoivat he. Mutta nauroivat kuitenkin: mik? lintu liek??n tuo naikkonen. Tuli vihdoin naisiakin siihen surkuttelemaan Maijaa. "Tuollaisia ne ovat miehet", sanoivat, "koko piruja matkakumppaniksi. Kun miehet ovat juovuksissa, hoitavat naiset niit?. Mutta miehet ovat tuollaisia! Tytt?paran r??kk??v?t kuin villit. Itse kuitenkin juottaneet ovat, narranneet, py?velit!" Ja naisten teki mieli menn? h?t??n, mutta miehet eiv?t laskeneet.

Tiell? taas miehet kilpailivat, kuka saisi Maijan ryypp??m??n pullostaan. Maija soti vastaan kynsin hampain, puhutteli miehi? rumilla nimill? eik? luvannut huolia. Itkikin h?n jo. Mutta kun ei mik??n auttanut, suostui vihdoin is?nn?lt? ottamaan; lupasi antautua t?m?n kanssa hyviin v?leihin, ruveta is?nt?sille ja em?nt?sille. Is?nt? olikin leskimies.

T?st? tuli uutta ilonaihetta: Maija is?nn?lle morsiameksi, yksille rattaille pit?? menn?, k?si kaulalle ja rakastaa! Is?nt? innostui, rupesi pojille ?ikittelem??n: "parempi olen viel? vanhanakin kuin te!" Pojat kyll? osasivat asiaa maalata: vanhapoika, suuri junkkari ... osaa se vaan tytt?j? suositella...

Muitakin matkustavaisia ajoi ohitse, toiset juovuksissa, toiset selvin?, mik? haukkui, mik? nauroi, mik? mit?kin huuteli. Kaikki vain huomasivat tuon mellakan.

T?ytyi vihdoin l?hte?. K?sikynk?st? is?nt? Maijan rattaiden ??reen talutti. Maija koetti nousta sinne, mutta putosi maahan ja kaatui pitk?lleen. Miehet tulivat ja nostivat k?rryihin.

Jo rupesivat vakavammat miehetkin p??t? ravistelemaan. Is?nt? meni Maijan viereen. Molempain p??t retkahtelivat ja pukahtelivat. Matkakumppanit nauroivat ja mellastivat: "hupainen reisu", sanoivat, "jopa sai Vaittinen em?nn?n! sai kuin saikin."

Kyl?n miehet naureskelemaan ja naisten kanssa riitelem??n. Matkustajat katosivat tomupilveen. Sielt? kuului viel? huutoja ja juoppojen meteli?.

Laivurisen huomio kiintyi koko ajaksi naapuritalon kaivolta kuuluvaan meteliin. Velan johdosta, joka h?nell? oli Vaittiselle, tuon joukon is?nn?lle, oli h?nen ja Vaittisen v?lill? olemassa erityinen suhde, mik? saattoi h?net viel? tarkkaavaisemmin seuraamaan tapauksia tiell?.

Tytt?, -- Maija -- oli Laivurisen entisi? oppilaita; h?n oli pari lukukautta k?ynyt kansakoulussa. Oli koulussa osoittautunut kelpo tyt?ksi, eik? opettajalla ollut viel?k??n mit??n syyt? ep?ill? h?nt?. Tyt?n vanhemmatkin Laivurinen tunsi. He olivat siivoja, k?yhi? ihmisi? ja varmaan rakastivat tyt?rt?ns?: olisivat varmaan itkeneet ja harmaata p??t?ns? repineet, jos olisivat sattuneet t?t? n?kem??n! Tuo kaikki johtui omituisen l?mpim?sti Laivurisen mieleen. Rakkaiksi tulevatkin vanhemmilleen ja opettajilleen kiltit tyt?t. Eiv?t ne koskaan mielt? murra, ovat aina oppivaisia ja palvelevaisia...

Laivurisen kiukku leimahti. -- -- --

Ottaessaan lainansa Vaittiselta oli h?n juuri tullut virkaan. Silloinkin h?n j?rjesteli asioitaan, tukki saadulla summalla useita pikku velkoja. Ja kun velkakirjassa oli kaksi vankkaa takausmiest? ja itsell? edess? toivehikas tulevaisuus, niin ei h?n katsonut velvollisuudeksensa Vaittista mill??n erityisell? tavalla kohdella. Vaittinen olikin h?nen mielest??n moukka, suuri jaarittelija, itsens? ja hevostensa kehuja. Ensin kuitenkin tullessaan miehen tuntemaan Laivurinen melkein h?nest? piti. Sopivapa onkin olla tuollaisen veloissa, ajatteli, kunnioittaa opettajaa kuin rovastia! Ja h?n luuli todella siihen aikaan, ett? Vaittinen kunnioittaa opettajaa kuin rovastia!

Mutta sitten alkoi h?n saada Vaittisesta alinomaisen vieraan. Ajan pitk??n se rupesi kyll?stytt?m??n, kun nuoruuden ajan hullutuksista, akkain riidoista, velkomisjutuistaan ja sen semmoisista saattoi jaksattaa v?liin puolen p?iv??. Jaksoi sit? viel? sent??n siet??, kun ei pit?nyt itse??n mill??n tavalla orjuuttavassa asemassa Vaittisen suhteen... Ainahan niit? tuollaisia t?ytyy viisaampain siet??, lohdutteli h?n itse??n.

V?liin joku yst?v? huomasi t?m?n tuttavuuden ja kys?isi syyt? siihen. "Velassa olen h?nelle", vastasi Laivurinen, kun oikein iloisella tuulella oli ja sai siit? hupaista leikinaihetta. Kun totisempana oli, sanoi syyksi mit? milloinkin.

Mutta vuosien kuluessa muodostui asia omituiseksi ihan huomaamatta. Kun aineelliset asiat rupesivat ajatteluttamaan ja kun v?liin tuli raskas olo juuri silloin, kun ne mieleen johtuivat ja tahtoi, mit? pikemmin sit? parempi, saada ne pois mielest??n kuvitellen sit? pahaksi, aiheettomaksi luulotteluksi, -- silloin alkoi huomata, ett? h?n jollain tavalla kaihosteli enemm?n Vaittista kuin muita samanlaisia tuttuja. Kun t?m?n kerran huomasi, oli se siit? l?htien useamminkin mieless?, ei vain silloin kun Vaittista tapasi. Tuo ajatus, kuvitelma tuli lopulta niin luopumattomaksi, ett? sit? saattoi pit?? suoranaisena orjuutena. Miksi pit??kin, h?n silloin ajatteli, henkisen ty?n tekij?in olla aineen omistajain orjina? Eik? juuri henkinen ty?, tiede, ole loihtinut esiin niit? v?likappaleita, joilla aineellista omaisuutta kootaan? Miksi ... miksi ovat olot niin nurinkurisia, ett? ainoastaan n?m? paturit, jotka ovat tarpeeksi v?h?n ihmisi? uhrataksensa mit??n ajastaan ja omaisuudestaan itsens? kehitt?miseksi, Jumalan kuvan esiin loihtimiseksi itsest??n, -- ett? ainoastaan sellaisilla olisi leip?huolista vapaa tilaisuus siihen! Eik? ole totta, ett? ainoastaan halvat ihmiset voivat rikastua, koska he ovat kyllin halpoja uhraamaan sielunsakin rikkauden...?

Niin h?n silloin tuumaili. Mutta se tuotti iloa, pirullista iloa: oikeanpa kuvan sain sellaisesta, saakelin sattuvan!

Kalvava orjuudentunne ei kuitenkaan poistunut. Aina ajattelutti: mik? sen tiet??, milloin tulee ja vaatii saatavansa pois? H?n tunsi jo miehen. Oli vakuutettu siit?, ett? heti vaatisi, jos v?h?nkin suututettaisiin. Siit? saakka h?n alituiseen mietiskeli, miten saisi velan muutetuksi ja lainan jonkun toisen huostaan. --

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet