Read Ebook: Kuninkaan tuomio: Näytelmä 3:ssa näytöksessä lauluineen by Jaatinen Otto Engb Otto Engelbert Thomasson Pehr Contributor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 480 lines and 10543 words, and 10 pages

Contributor: Pehr Thomasson

KUNINKAAN TUOMIO

N?ytelm? 3:ssa n?yt?ksess? lauluineen

Mukaellut

OTTO WILHO

Aihe otettu P. Thomasson'in kertoelmasta: Prinssi ja porvaritytt?

Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1908.

H?meenlinna O.Y. H?meenlinnan Uusi Kirjapaino 1908.

Suomalaisen Teatterin ensim?lsen regiss???rin

Oskari Wilhon

muistolle omistaa mukaelmansa kiitollisuudella

Otto Wilho.

HENKIL?T:

Tapahtuu Porvoossa huhtikuussa v. 1790.

ENSIM?INEN N?YT?S.

ENSIM?INEN KOHTAUS.

INGRID: Ommellen hansikkaa etun?ytt?m?ll? olevan p?yd?n ??ress? laulaa.

Laulu N:o 1.

Soi riemuisasti laulu, Taas reipas suruton! On murhe multa poissa; M? itse mursin sen. Nyt lenn?n tuulen lailla M? mets?n ruusumailla.

M? illoin kohtaan siell? Ain' oman armaani, Mi kerran vannoi mulle, Ett' h?n on omani, Vaikk' taivas koitteleisi Ja h?lt? toivon veisi.

Kuitenkin, jos m? siell? Kohtaisin kolmannen, Syliss? kultaseni, Mi istuis' laulellen Niin loppuis ilo multa: Mun pett?nyt on kulta.

Niin k?ypi t??ll? aina, Ett' kuihtuu kukkaset, Ja ruusumailla kasvaa Piikkiset ohdakkeet. Ja ruusu kaunokainen On piikkipensas vainen.

Niin sanotaan laulussa, mutta mit?p? min? siit? v?lit?n! En ole viel? antanut syd?nt?ni kenellek??n. Olen vapaa -- vapaa kuin taivaan lintu. Tosin sanovat kasvinkumppanini, ett? on niin ihanaa olla rakastettuna ja ett'ei mik??n hetki onnellisuudessa voita sit? hetke?, jolloin rakastaja polvistuneena vannoo uskollisuuttaan. -- Hm, enp? tied? ovatko he oikeassa, mutta jos kerran sattuisi niin, ett? min?kin rakastuisin johonkin nuorukaiseen, niin pit?isi h?nen olla urhoollinen ja uljas mies, niinkuin kuningas Kustaakin. Siin? on mies, jonka vertaista saa hakea!... Kas niin, nyt t?m? ompeleminen taas alkaa v?sytt??... Niinpian kuin vaan tulen ajatelleeksikaan kuningasta ja sit? hienoa herrasv?ke?, joka nyt on kaupungissa, niin alkaa p??t?ni huumata. Sellaista komeutta olen harvoin n?hnyt... Ei, nyt en ompele en??n ainoatakaan pistosta.

Panee ty?ns? pois ja menee akkunan luo.

Kas kuinka kauniisti kev?taurinko paistaa puhtaaseen lumeen, joka viel? peitt?? maan ja meren, ja hongat tuolla kaukana kohoavat kuin hopeahapsiset j?ttil?iset...

Laulaa.

Laulu N:o 2.

Loista, kirkas p?iv? loista! Kinokset nuo paksut poista! Pohjolaan tuo kev?t kukka Laaksoloihin nurmen nukka.

Koita, koita Suomen p?iv?! Kauvas poista huolten h?iv?! Valon kun s? kirkkaan tuonet Poistunevat kansan huolet.

Vet?ytyy ?kki? pois akkunasta, huudahtaa.

Ah, Luojani!... Sama ylh?inen herra, jonka useita kertoja olen n?hnyt k?velev?n t?st? ohi, meni taas ?sken ja iski minulle silm?? niin kummallisesti. Mit? h?n sill? lie tarkoittanut... . Tuolla h?n nyt menee, alinomaa vilkuillen t?nnep?in.

TOINEN KOHTAUS.

Ingrid, Larsson ja Rudolf oikealta.

LARSSON: Mit? sin? tuommoista turhaa aina loruat. Osaan kyll? antaa arvon hauskalle pilapuheelle, mutta kun se menee liian pitk?lle...

RUDOLF: Ei mestari, se onkin t?ytt? totta, mit? olen puhunut. Jo t?n??n otan pestin sotav?keen ja kun rynn?kk? alkaa, menen Armfeltin joukkoihin.

LARSSON: Ah, mutta seh?n on pelkk?? hullutusta!

RUDOLF: Kuinka? Onko kuninkaan ja is?nmaan puolesta taisteleminen teist? hullutusta?

LARSSON: Kuka sit? on sanonut! P?invastoin on jokaisen velvollisuus uhrata viimeisen veripisaransakin is?nmaan puolesta ja kun kuningas Kustaa kulkee etunen?ss?, niin kukapa ei h?nt? seuraisi... Mutta sin?, poika raukka, mit? sin? sodassa luulet tekev?si?

RUDOLF: Mit?k? teen? Jospa tiet?isitte kuinka voimakas olen, niin ette noin puhuisi!... Eilenkin kun l?in R??t?li-Matin Jaakkoa korvalle, niin paikalla lensi h?n selj?lleen ja toissap?iv?n? tein saman tempun er??lle v??r?s??riselle talonpojalle.

LARSSON: Ja tuo on mielest?si oivaa urhoollisuutta! Luulet kai voivasi tehd? samoin silloinkin, kun ven?l?inen l?hestyy. Oh ei, silloin eiv?t sellaiset temput auta mit??n, silloin on olo v?h?n kuumempaa!

RUDOLF: No, sit? min? en pelk?? vaikka l?hett?isiv?t mink?laisen kuulasateen hyv?ns?. Muutoin kertovat sotilaat, ett? kuningas oli kerran taistelun alussa huutanut joukoilleen: "Raukka se, joka ampuu!" Ja sin? p?iv?n? ei suomalaisten pyssyist? pamahtanut ainoatakaan laukausta! He ottivat vaan vihollista korvista kiinni ja py?r?hyttiv?t pari kertaa ymp?ri, ja sill? lailla oli Armfelt yksin??n lopettanut v?hint?in parituhatta vihollista. Jos min? nyt saan hengilt? pari sataakin, niin onhan sekin jo kaunis alku...

LARSSON: Sin?k?? Hyv?, jos saat edes yhdenkin... Ei, j?? sin? vaan kauniisti kotiin ompelemaan hansikoita!... Se sopii sinulle paljon paremmin.

RUDOLF: Olen tehnyt p??t?kseni ja sit? en muuta. Jos en sodassa paljoa voikaan toimittaa, niin l?yd?nh?n kumminkin kunniakkaan kuoleman kun t?m? el?minen on niin raskasta ja ik?v??...

LARSSON: No, tuhannen tuhatta! Silt?k? tuntuu? Ja mink?t?hden, jos saan kysy??

RUDOLF: Niin, siksi, ett? ... ett?... Ah, on kai mestari huomannut, ett'en en??n tee ty?t? yht? halukkaasti kuin ennen... En tied? mist? se tulee, mutta...

LARSSON: Ahaa, kyll? tied?n mist? kenk? likist??l No, mutta miksi et ole puhunut itse tyt?n kanssa?... H?nell? on vapaa tahtonsa olen aina sanonut. Ah, tuollahan h?n onkin!... Ingrid!...

INGRID . Mit?, is??

LARSSON: Mit? sin? siell? niin uteliaasti katselet!

INGRID . Olin niin ihastunut t?h?n kauniiseen kev?tp?iv??n ja p?iv?n hopeater? lumosi minut kokonaan kirkkaudellaan.

LARSSON: Vai niin, sin? haaveksit tulisia silmi?... Niin, niin, seh?n on tytt?jen tapaista! . Kas niin, k?yt? nyt tilaisuutta ja sano h?nelle mit? sinulla on syd?mmell?si! Min? olen kyll? suostumukseni antava jos tytt? my?ntyy. . Hyv?sti hetkeksi lapsukaiseni. Minulla on v?h?n asiaa R??t?li-Matille. . Saa n?hd?, kuinka h?n aluksi suoriutuu t?m?nlaisista taisteluista! .

KOLMAS KOHTAUS.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet