Read Ebook: Kuninkaan tuomio: Näytelmä 3:ssa näytöksessä lauluineen by Jaatinen Otto Engb Otto Engelbert Thomasson Pehr Contributor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 480 lines and 10543 words, and 10 pages

KOLMAS KOHTAUS.

Rudolf, Ingrid.

INGRID . Kas nyt tulee ylh?inen herra takaisin er??n toisen seurassa!

RUDOLF . Mit? h?n niin uteliaasti katselee? . Neiti Ingrid!

INGRID: Vai niin, Rudolf on viel? t??ll?!

RUDOLF: Niin, asia on nyt niin, ett? ... ett? min? aijon menn? sotaan...

INGRID: Kujeiletteko te taas, vai...?

RUDOLF: Se on vakava aikomukseni, neiti Ingrid.

INGRID: No, nyt puhutte miehen lailla. Ah, jospa min?kin olisin mies! Kuninkaan t?nne tultua on kuin sankarimaisuus olisi oikein hurmannut minut... Kerrotaan, ett? kuningas, joka muutoin on eritt?in kohtelias naisv?elle, joskus kohtelee heit? kovak?tisesti... Kuulin eilen puhuttavan, ett? kuningas oli taputtanut er?st? hovineiti? poskelle niin varomattomasti, ett? poski tuli mustelmalle...

RUDOLF: Eih?n se ihme olekaan, kun ei kolmeen vuoteen ole talutellut muuta kuin miekkaansa. Mutta onhan prinssi Fredrikill? sit?vastoin paljon hienommat k?det ... ja niill? h?n taitaa taputella sek? hovineitej?, ett? porvaritytt?j?.

INGRID: Oikeinko totta! Voi etten min? viel? ole n?hnyt prinssi? kertaakaan!

RUDOLF: Vai niin, neiti Ingrid haluaisi n?hd? prinssin?

INGRID: Niin, jos se vaan olisi mahdollista.

RUDOLF: Niin, niin, te ette ole ainoa, joka sit? haluaa. Samaa haluavat kaikki, Jumala paratkoon ... ja Porvoon urhot eiv?t my?sk??n ole muodista paljon j?ljell?.

INGRID: Ei suinkaan!... Mutta luulenpa, ett? Rudolf on t?n??n huonolla tuulella. Porvoon urhot eiv?t ole hituistakaan huonommat kuin muutkaan, jos he vaan ovat reippaita ja urhoollisia poikia ja siten kuninkaan rivien kaunistuksena ... ja sen min? vaan sanon, ett? jos joskus ottaisin miehen itselleni, niin...

RUDOLF: No, millaisen pit?isi h?nen olla?... Se ei tosin liikuta minua ... mutta tied?np? yhden Porvoon urhon, joka on kokonaan ihastunut teihin, neiti Ingrid.

INGRID: No, kuka sitten?

RUDOLF: Sit? en sano.

INGRID: Onko h?n siev? poika?

RUDOLF: Niin luulen.

INGRID: Onko h?n pitk? ja komea?

RUDOLF: No, ei h?n nyt juuri niin erin pitk? ole, mutta, mutta pulska poika h?n kyll? on.

INGRID: Miss? toimessa h?n on?

RUDOLF: Niin, h?n on... . Nyth?n saan tiet?? miss? toimessa minun pit?isi olla.

Laulu N:o 3.

RUDOLF:

Jos se poika tulisi ja kysyisi: Hei larilarilari lallallei! "Tahdotteko tulla mun armaakseni? Hei larilari lallei! M? ty?t? tehd? voin sen saatte uskoa Meill' aina leip?? ois' ei koskaan puutetta Jos vastauksen my?nt?v?n saan?"

INGRID:

Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti Hei larilariri lallallei! H?n multa syd?nt?ni pyyt?isi Hei larilari lallei! Ja vaikka kullasta vois' vuoret tehd? h?n Ja taivaan iloksi vois' muuttaa el?m?n. En h?nest' huoli kumminkaan.

RUDOLF:

Jos se poika tulisi ja kysyisi Hei larilariri lallallei Tahdotteko tulla mun armaakseni? Hei larilari lallei! On paljon peltoa ja talo komea, Ei huolta, murhetta ei tuskaa tunneta, Jos vastauksen my?nt?v?n saan.

INGRID:

Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti Hoi larilariri lallallei H?n multa syd?nt?ni pyyt?isi, Hei larilari lallei Ja vaikka meret maat h?n pit?is' hallussaan Ja aarteet maailman ois' h?ll? omanaan, En h?nest' huoli kumminkaan.

RUDOLF:

Jos se poika tulisi ja kysyisi: Hei larilariri lallallei Tahdotteko tulla mun armaakseni? Hei larilari lallei Oon uljas sotilas, maan eest? taistelen Nyt l?hden kuolemaan, kun saan vain suukkosen Ja vastauksen my?nt?v?isen.

INGRID:

Niin -- jos se nuorukainen tulisi, Hei larilariri lallallei M? heti h?net ottaisin omakseni Hei larilari lallei Ken niinkuin Kustaa k?y uljaasti taistohon, H?n immen huulilta saa kuuman suutelon ja lemmen liekin ikuisen.

NELJ?S KOHTAUS.

RUDOLF: Niin, sen tiesin jo edelt?k?sin. Sotav?en t?nne tultua ovat tyt?t aivan j?rjilt??n. Ly?np? vetoa, ett? is?ukkoni, niin vanha ja rikkiammuttu kuin h?n onkin, onnistuisi paremmin lempivehkeiss?, kuin konsaan kukaan kaupungin kaunis porvari, etenkin jos h?nell? olisi urhoollisuusmitalit rinnassaan... Hm, minun pit?? siis tulla sotilaaksi! Rudolf parka! johan sinun aikoja sitten olisi pit?nyt tiet??, ettei hansikkojen ompeleminen ole mik??n miehen toimi... Mutta nyt tuntuu minusta niin vaikealle l?hte? ja j?tt??... Ei, minun t?ytyy olla mies ja pysy? p??t?ksess?ni. Pois rakkauden mietteet silloin kun l?htee sotimaan is?nmaan ja kuninkaan puolesta! .

Laulu N:o 4.

M? tunnen leimut lemmen muun Nuo t??ll' ei kest?? voi, Ne rintahani orpohon Vain hetken hehkut loi. -- Mutt' yks' on t??ll? morsian, Kun sortuu lemmet maailman, Ja se on -- synnyinmaa!

H?n mulle viittaa uuden tien, Ihanan ihmekk??n, Jok, aina suurta suuntaa vie P??maaliin ylh?is??n; Se aina auttaa oikiaan Ja johtaa poikiaan P?in pyh??, korkeaa!

Oi Luoja minus sytyt? Is?inmaan rakkaus, Ennenkuin minut kuolohon Vie kurja uupumus: Mun riutaa alle tuskien Ja turhain unelmain!

Rudolf, Prinssi Fredrik ja Breitfelt puettuina viittoihin, per?lt?.

PRINSSI: Luuletteko h?nen nyt olevan yksin??n?

BREITFELT: Niin toivon. Nelj?nnestuntia sitten l?ksi mestari Larsson talosta.

RUDOLF: Kaksi vierasta. Ket?h?n he etsiv?t?

PRINSSI: Nuori mies!

BREITFELT: Luultavasti ammattioppilas. . Kuules yst?v?ni!

RUDOLF: Mit? haluatte?

BREITFELT: Me tahtoisimme n?hd? hansikoita.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet