Read Ebook: Gösta Berlingin taru by Lagerl F Selma Lehtonen Joel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3545 lines and 106030 words, and 71 pages

Translator: Jalmari J?ntti

G?STA BERLINGIN TARU

Kirj.

Selma Lagerl?f

Suomentanut Joel Lehtonen

WSOY, Porvoo, 1912.

SIS?LLYS:

EDELLINEN OSA

J?LKIMM?INEN OSA

EDELLINEN OSA

JOHDANTO

PAPPI

Vihdoinkin ilmestyi pappi saarnastuoliin.

Seurakunta kohotti p??t??n. Kas vain, siell?p? h?n sittenkin seisoi. T?n? sunnuntaina ei jumalanpalvelus siis j?? pit?m?tt? niinkuin edellisen? ja niin monena sit? edellisen? pyh?n?.

Pappi oli nuori, norja, pitk? ja s?teilev?n kaunis. Jos olisi laskenut kaarevan kyp?rin h?nen p??h?ns? ja sitonut miekan h?nen vy?lleen ja suomupaidan rynt?hilleen, olisi h?net voinut veist?? marmoriin ja nimitt?? kuvan kauneimman ateenalaisen mukaan.

Papilla oli runoilijan syv?t silm?t ja sotap??llik?n luja, py?ristynyt leuka, kaikki h?ness? oli kaunista, hienoa, ilmeik?st?, neroa ja hengenel?m?? hehkuvaa.

Kirkkov?ki tunsi oudosti olevansa kuin masennettu n?hdess??n h?net sellaisena. Se oli enimm?kseen tottunut n?kem??n h?nt?, kun h?n hoippui kapakasta iloisten toverien seurassa, sellaisten kuin tuuhea- ja valkoviiksinen eversti Beerencreutz ja vahva kapteeni Kristian Bergh.

H?n oli juonut niin kauheasti, ettei h?n ollut moneen viikkoon voinut hoitaa virkaansa, ja seurakunnan oli t?ytynyt valittaa h?nen k?yt?ksest??n ensin kirkkoherralle ja sitten piispalle ja tuomiokapituliin. Nyt oli piispa tullut pit?j??n tarkastukselle ja tilintekoon. H?n istui kuorissa kultaristi kaulassaan, ymp?rill??n Karlstadin asessoreja ja naapuriseurakuntain pappeja.

Ei ollut ep?ilyst?k??n, ett? papin k?yt?s oli mennyt yli sopivaisuuden rajan. Silloin, 1820-luvulla, ei juomista juuri virheeksi katsottu, mutta t?m? mies oli juopotellessaan laiminly?nyt virkansa, ja nyt se oli h?nelt? menev?.

H?n seisoi saarnatuolissa odottaen, kun saarnavirren viimeist? v?rsy? veisattiin.

Ja kun h?n seisoi siin?, h?net valtasi varma tunne, ett? h?nell? oli kirkossa pelkki? vihamiehi?, vihamiehi? jokaisessa penkiss?. Herrasv?en ryhm?ss? lehterill?, talonpoikain joukossa alhaalla, ehtoollislasten parvessa kuorissa h?nell? oli vihamiehi?, pelkki? vihamiehi?. Vihamies oli polkemassa urkuja, vihamies niit? soittamassa. Kirkonis?nnist?n penkiss? oli h?nen vihamiehi??n. Kaikki h?nt? vihasivat, jopa pikkulapset, jotka oli tuotu kirkkoon syliss?, ja viel?p? kirkonvartija, tuo kankea ja j?ykk? sotamies, joka oli ollut Leipzigin tappelussa.

Pappi olisi tahtonut langeta polvilleen ja rukoilla heilt? laupeutta.

Mutta silm?nr?p?ys vain, ja h?net valtasi kolkko viha. H?n kyll? muisti, millainen oli ollut astuessaan vuosia sitten ensi kertaa t?h?n saarnatuoliin. H?n oli silloin nuhteeton mies, ja nyt h?n seisoi siin? katsellen kultaristist? miest?, joka oli tullut h?nt? tuomitsemaan.

Kun h?n luki johdantoa, huuhtoi veriaalto kerta toisensa j?lkeen h?nen poskiaan: se oli vihaa.

Totta kyll? oli, ett? h?n oli juonut, mutta kenell? oli oikeus syytt?? h?nt? siit?? Kuka oli n?hnyt pappilaa, jossa h?nen piti el??? Kuusimets? seisoi tummana ja synkk?n? ihan ikkunain edess?. Kosteus tihkui mustien laipioiden l?pi, pitkin homehtuneita seini?. Eik? tarvinnut viinaa mielihyvikkeeksi, kun sade tai tuisku tuprusi sis??n s?rkyneist? ruuduista, kun rappiolle heitetty maa ei tahtonut antaa sen vertaa leip??, ett? n?lk? pysyisi loitolla?

H?n ajatteli olleensa juuri sellainen pappi kuin seurakuntalaiset ansaitsivat. Heh?n joivat kaikki. Miksi pit?isi h?nen yksin??n hillit? itsens?? Mies, haudattuaan vaimonsa, joi itsens? hautajaisissa humalaan; is?, saatuaan lapsen kastetuksi, piti kohta juomingit. Kirkkov?ki joi kotimatkalla niin ett? enimm?t tulivat humalassa kotiin. Hyvin sellaisille sopi juoppo pappikin.

Juuri virkamatkoilla, jolloin h?n ohuessa viitassaan ajoi penikulmittain j??tyneiden j?rvien selki?, miss? kaikki kylm?t tuulet tuiversivat; siell? samoilla j?rvill? myrskyss? ja rankkasateessa keikkuessaan ja venheell? harhatessaan; siell? saloilla silloin kun lumipyryss? t?ytyi nousta reest? ja raivata tiet? hevoselle talonkorkuisten kinosten l?pi tahi kun eksyneen? sai kahlata mets?lampareita, juuri silloin ja siell? h?n oli oppinut rakastamaan viinaa.

Vuoden p?iv?t olivat madelleet hitaasti raskaassa synkeydess??n. Maamiehen ja herran ajatuksia piti p?iv? maan tomuun kiintynein?, mutta iltaisin heittiv?t henget kahleensa -- viinan vapauttamina. Sielu her?si, syd?n l?mpeni, el?m? s?teili, laulu helskyi, ruusut tuoksuivat. Majatalon kapakka muuttui silloin h?nest? etel?maan kukkatarhaksi: ryp?leet ja oliivit heiluivat h?nen p??ns? p??ll?, marmoripatsaat hohtivat tummasta lehdist?st?, runoilijat ja viisaat astelivat palmujen ja plataanien alla.

Ei; tuo pappi tuolla ylh??ll? saarnatuolissa tiesi, ettei el?m?? maan perukassa voi kest?? ilman viinaa: kaikki h?nen kuulijansa tiesiv?t sen, ja nyt he vaativat h?nt? tuomiolle.

He tahtoivat riist?? h?nelt? papinkauhtanan siksi ett? h?n oli tullut heid?n Jumalansa kotiin juovuksissa. Ah, noitakin kaikkia: oliko heill? muuta, uskottelivatko he, ett? heill? oli muuta Jumalaa kuin viina!

H?n oli lukenut johdannon, ja h?n kumartihe lukemaan "Is? meit??".

Kirkko oli hiiskumattoman hiljainen rukouksen aikana. Mutta ?kki? iskeysi pappi molemmin k?sin lujasti nauhoihin, jotka pitiv?t papinkaapua h?nen hartioillaan. H?nest? tuntui kuin koko seurakunta, piispa etunen?ss?, olisi hiipinyt yl?s saarnatuolin portaita tempaistakseen h?nelt? kauhtanan. H?n oli polvillaan eik? k??nt?nyt p??t??n, mutta h?n suorastaan tunsi, miten ne nyt nykiv?t, ja n?ki heid?t selv?sti, sek? piispan ett? asessorit, rovastit, kirkonis?nn?t, lukkarin ja koko seurakunnan pitk?n? jonona, kiskomassa ja nyht?m?ss? saadakseen irti h?nen kaapunsa. Ja h?n kuvitteli ilmi el?v?sti, miten kaikki nuo, jotka nyt niin innokkaasti siin? kiskoivat, kaatuvat nurin niskoin portaita alas, kun kauhtana helti??, ja kumoon keikahtaa my?s permannolla oleva jono, joka ei itse ylety vet?m??n kaapua, vaan kiskoo edess? seisovien takin liepeist?.

H?n n?ki sen niin selv?sti, ett? h?nt? hymyilytti polvillaan ollessaan, mutta samalla kertaa kylm? hiki kihosi h?nen otsalleen. Olihan se yht? kaikki kauheaa.

Niin, ett? h?n siis pian oli hylj?tty mies, viinan t?hden. Virkaheitto pappi h?n kohta olisi. Liek? maailmassa viheli?isemp???

H?nest? tulee keppikerj?l?inen, h?n makaa juovuksissa tienravissa, kulkee ryysyiss?, seurustelee roistojen kanssa.

Rukous p??ttyi. H?nen oli alettava sanella saarnaansa. Silloin h?net valtasi outo ajatus, mik? pys?hdytti sanat h?nen huulilleen. H?n ajatteli, ett? sai nyt viimeisen kerran seisoa saarnatuolissa julistamassa Jumalan kunniaa.

Viimeisen kerran -- se iski pappiin. H?n unohti kaiken, viinat, piispat. H?n ajatteli vain, ett? h?nen piti k?ytt?? tilaisuutta ja todistaa Jumalan kunniaa.

H?nest? n?ytti kirkon lattia ja koko seurakunta vaipuvan syv?lle, syv?lle alas, mutta katto kohosi kirkon p??lt? niin ett? h?n n?ki suoraan taivaaseen. H?n seisoi yksin??n, aivan yksin??n saarnatuolissa, h?nen henkens? l?hti liit?m??n kohti avattua taivasta ja h?nen ??nens? tuli voimakkaaksi ja valtavaksi. H?n julisti Jumalan kunniaa.

H?n oli innoituksen mies. H?n hylk?si saarnansa, ajatukset lensiv?t h?nen p??ns? ymp?rille kuin kesy kyyhkysparvi. H?nest? tuntui kuin h?n ei olisi itse puhunutkaan, mutta h?n tunsi my?s, ett? t?m? oli maailmassa korkeinta ja ettei kukaan kohoa korkeampaan loistoon ja ihanuuteen kuin h?n nyt julistaessaan siin? Jumalan kunniaa.

Niin kauan kuin innoituksen tulikieli liekehti h?nen otsallaan h?n puhui, mutta kun se sammui ja kirkon katto j?lleen laskeusi ja lattia kaukaa, kaukaa alhaalta kohosi, silloin h?n kumartui ja itki, sill? h?n ajatteli, ett? el?m? oli suonut h?nelle h?nen parhaimman hetkens? ja ett? nyt se oli mennyt.

Jumalanpalveluksen j?lkeen seurasi tarkastus ja kirkonkokous. Piispa kysyi, oliko seurakunnalla mit??n valittamista pappinsa suhteen.

Pappi ei ollut en?? vihainen eik? uhkaava niinkuin ennen saarnaa. Nyt h?n h?pesi ja painoi p??ns? alas. Voi niit? kurjia viinajuttuja, nyt ne alkavat!

Mutta ne eiv?t alkaneetkaan. Kunnanhuoneen suuren p?yd?n ymp?rill? oltiin aivan ??nett?mi?.

Pappi nosti p??ns? ja katsoi ensin lukkariin: ei, t?m? vaikeni; sitten kirkonis?ntiin, sitten ??nivaltaisiin talonpoikiin ja tehtaanpatruunoihin, he vaikenivat kaikki. He purivat huulensa yhteen ja katsoivat alas p?yt??n hieman noloina.

"Ne odottavat ett? joku alkaa", ajatteli pappi.

Toinen kirkonis?nt? ryk?isi:

"Min?, noin ett?, meill? on erinomainen pappi", h?n sanoi.

"Kunnianarvoisa piispa kuuli itse, kuinka h?n saarnaa", lis?si lukkari.

Piispa kys?isi tiheist? jumalanpalvelusten laiminly?nneist?.

"Pappi ei mahda mit??n sille, jos h?n on sairas, enemp?? kuin muutkaan", arvelivat talonpojat.

Piispa vihjaisi heid?n tyytym?tt?myyteens?, sik?li kuin se koski papin el?m?ntapoja.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet