Read Ebook: Gösta Berlingin taru by Lagerl F Selma Lehtonen Joel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3545 lines and 106030 words, and 71 pages

Piispa vihjaisi heid?n tyytym?tt?myyteens?, sik?li kuin se koski papin el?m?ntapoja.

He puolustivat h?nt? yht? suuta. H?n oli viel? niin nuori, se heid?n pappinsa, ei h?nest? mit??n h?t??. Ei, jos h?n vain aina tahtoisi saarnata niinkuin saarnasi t?n??n, niin he eiv?t vaihtaisi h?nt? itse piispaankaan.

Ei ollut yht??n syytt?j??, ei my?s l?ytynyt yht??n tuomaria.

Pappi tunsi miten h?nen syd?mens? avartui ja miten keve?sti veri virtasi h?nen suonissaan. Oi, ettei h?n en?? ollutkaan vihamiesten keskell?, ett? h?n oli voittanut heid?n syd?mens? juuri kun v?himmin sit? ajatteli, ett? h?n edelleen saisi olla pappina!

Tarkastuksen j?lkeen piispa ja asessorit ja rovastit ja parhaat pit?j?n miehet s?iv?t p?iv?llist? pappilassa.

Er?s naapurinrouva oli ottanut huoltaakseen juhlan, sill? pappi oli naimaton. Rouva oli hommannut kaikki parhaansa mukaan, ja pappi huomasi nyt ihmeekseen, ettei pappila ollutkaan ihan kauhea. Pitk? p?iv?llisp?yt? oli katettu pihalle kuusten alle ja se hohti siell? varsin hauskasti valkoisine liinoineen, sinivalkoisine posliineineen, kimmelt?vine laseineen ja taitettuine lautasliinoineen. Kaksi koivua kumartelihe kuistin ovella, katajia oli siroteltu eteisen lattialle, ylh??ll? kurkihirress? riippui kukkaseppele, kaikissa huoneissa oli kukkia, homeenhaju oli haihdutettu ja vihre?t ikkunalasit kimaltelivat uljaasti auringonpaisteessa.

H?n iloitsi syd?mens? pohjasta, tuo pappi ja ajatteli ettei en?? koskaan joisi.

Ei ollut ket??n, joka ei olisi siin? p?iv?llisp?yd?ss? iloinnut. Ne jotka olivat olleet ylevi? ja antaneet anteeksi olivat iloisia, ja ylemm?t papit iloitsivat siksi, ett? olivat v?ltt?neet h?pe?llisen jutun.

Kelpo piispa kohotti lasinsa ja puhui, ett? h?n oli l?htenyt t?lle matkalle raskain mielin, sill? h?n oli kuullut paljon pahoja huhuja. H?n oli l?htenyt kohtaamaan Saulusta, mutta katso, Saulus oli muuttunutkin Paavaliksi, joka oli tekev? ty?t? enemm?n kuin he kaikki yhteens?. Ja hurskas herra puhui edelleen suurista lahjoista, joita heid?n nuori veljens? oli saanut, ja ylisti niit?. Ei siksi ett? h?n kopeilisi niill?, vaan ett? h?nen oli ponnistettava kaikki voimansa ja vaalittava hyvin itse??n, niinkuin tulee tehd? niiden, joiden hartioille on pantu ylen raskas ja kallisarvoinen taakka.

Pappi ei n?ill? p?iv?llisill? juopunut, mutta p??st? py?r?ll? h?n oli. T?m? suuri, odottamaton onni nousi h?nelle p??h?n. Taivas oli antanut innoituksen tulikielen liekehti? h?nen otsallaan, ja ihmiset olivat antaneet h?nelle rakkautensa. Veri sy?ksyi kuumeisen tulisena ja raivoavaa vauhtia h?nen suonissaan yh? viel?, kun oli jo tullut ilta ja vieraat l?hteneet. My?h??n y?ll? h?n istui valvoen huoneessaan ja antoi y?ilman virrata sis??n avatusta ikkunasta ja viillytt?? t?t? autuuden kuumetta, t?t? suloista levottomuutta, joka ei suonut h?nen nukkua.

Silloin kuului ??ni ulkoa:

"Oletko valveilla, pappi?"

Pihanurmen poikki ikkunan luo tuli mies. Pappi katsoi ulos ja n?ki siell? kapteeni Kristian Berghin, joka oli h?nen uskollisia juomaveikkojaan. Maantien maleksija, koditon ja konnuton h?n oli, t?m? Kristian kapteeni, j?ttil?inen kooltaan ja voimiltaan. Iso h?n oli kuin Gurlita-kukkula ja tuhma kuin mets?npeikko.

"Tiett?v?stikin olen valveilla, Kristian Bergh", vastasi pappi. "Voiko t?llaisena y?n? mielest?si maata?"

Ja kuulkaapa nyt, mit? tuo Kristian-kapteeni h?nelle sanoo! J?ttil?isell? on ollut aavistuksensa, h?n on tuuminut, ett? pappi nyt tulee ryyppyaraksi. Nyt h?n ei saa rauhaa en?? kuunaan, Kristian-kapteeni ajatteli, sill? nuo Karlstadin asessorit, jotka t??ll? jo kerran k?viv?t, saattavat tulla uudestaan ja vied? h?nelt? kauhtanan, jos h?n juo viel?.

Mutta nyt on Kristian-kapteeni kouraissut roimalla k?dell??n tuota ty?nretosta, h?n on pit?nyt huolen siit?, etteiv?t asessorit tule ik?n??n toiste, eiv?t papit eiv?tk? piispat. T?st? l?hin saavat pappi ja h?nen yst?v?ns? naukkia niin paljon kuin haluavat pappilassaan.

Kuulkaas, mink? sankarity?n h?n on tehnyt, h?n, Kristian Bergh, vahva kapteeni!

Kun piispa ja nuo kaksi asessoria olivat nousseet kuomeihinsa ja ovi oli visusti, hyvin visusti suljettu, silloin h?n oli kavunnut kuskipukille ja kyydinnyt heit? peninkulman, pari, valoisana kes?y?n?.

Ja silloin oli Kristian Bergh n?ytt?nyt heille, miten irrallaan henki on vaivaisessa ihmisruumiissa. H?n oli p??st?nyt hurjinta neli?. Siit? saivat kun eiv?t sallineet rehellisen miehen ottaa edes pient? p?hn??.

Arveletteko h?nen kuskanneen heit? tiet? my?ten, luuletteko h?nen s?ilytelleen heit? t?yt?yksilt?? H?n ajoi yli ojien ja kantoisten ahojen, h?n lasketteli p?istikkaa laukkaa alas m?et, h?n lenn?tti pitkin rantaa niin ett? vesi r?iskyi py?riss?, h?n oli v?h?ll? juuttua nevoihin, ja kaljuja vuorten kallioita mentiin alas niin ett? hevoset laskivat jalat suorana luikua. Ja ment?ess? istuivat piispa ja asessorit kalpein kasvoin nahkaverhojen takana ja mutisivat rukouksia. Mokomassa menossa he eiv?t olleet ik?n??n olleet.

Ja kuvitelkaapa, milt? he n?yttiv?t saapuessaan Riss?terin majataloon, el?vin? mutta pudistettuina kuin haulit nahkamassissa!

"Mit? t?m? merkitsee, kapteeni Kristian?" sanoi piispa, kun kapteeni avasi kyyditt?ville vaununoven.

"Se merkitsee sit?, ett? piispa miettik??n vasta kertaalleen ennen kuin tulee tarkastusmatkalle G?sta Berlingin pit?j??n", sanoi Kristian kapteeni, ja ne sanat h?n oli miettinyt jo edelt?k?sin valmiiksi, ettei h?n ajan tullen h?lmistyisi.

"No viekin G?sta Berlingille terveiset", sanoi piispa, "ett? h?nen luokseen en tule kuunaan min? eik? mik??n muukaan piispa."

Kas: tuota sankarity?t? kertoi nyt vahva Kristian-kapteeni papille seisten h?nen avonaisen ikkunansa takana kes?y?n?. Sill? Kristian-kapteeni oli parhaiksi enn?tt?nyt vied? hevoset majataloon, kun jo tuli kertomaan uutisiaan papille.

"Nyt saat olla rauhassa, pappi ja velihopea", h?n sanoi.

Oi, Kristian-kapteeni, kalpein kasvoin istuivat asessorit nahkaverhojen takana, mutta papin kasvot, h?nen istuessaan siin? ikkunassa, n?yttiv?t valoisassa kes?y?ss? hirve?n paljon kalpeammilta. Oi, Kristian-kapteeni!

Ihanpa pappi kohotti jo k?tens? kohdistaakseen hirve?n iskun j?ttil?isen karkeaan, tuhmaan naamaan, mutta hillitsi sitten itsens?. H?n vet?isi ikkunan r?m?ht?en kiinni ja pys?htyi keskelle permantoa herist?en nyrkki??n korkeutta kohti.

H?n jonka p??n p??ll? innoituksen tulikieli oli liekehtinyt, h?n joka oli saanut julistaa Jumalan kunniaa, h?n ajatteli nyt, ett? Jumala oli h?nen kustannuksellaan ilvehtinyt.

Eik? piispa nyt arvele, ett? pappi oli l?hett?nyt Kristian-kapteenin? Eik? h?n arvele, ett? pappi oli teeskennellyt ja valehdellut kaiken p?iv??? Nyt piispa ryhtyy tutkimaan h?nt? toden teolla, nyt h?n h?net erottaa ja panee viralta.

Aamun tullessa oli pappi h?ipynyt pappilasta. H?n ei v?litt?nyt j??d? itse??n puolustamaan. Jumala oli ilvehtinyt h?nen kustannuksellaan. Jumala ei tahtonut h?nt? auttaa. H?n tiesi ett? h?net pantaisiin viralta. Jumala niin tahtoi. Parasta oli, ett? h?n menee jo omia aikojaan.

N?in tapahtui 1820-luvun alussa er??ss? l?ntisen Vermlannin syrj?pit?j?ss?.

Se oli ensimm?inen onnettomuus, joka G?sta Berlingi? kohtasi; se ei ollut viimeinen.

Sill? vaikeaa on sellaisten orhien olo, jotka eiv?t k?rsi kannuksia eiv?tk? ruoskaa. Joka tuskan tullen, mik? heit? kohtaa, he pikastuvat ja kiit?v?t harhateille, ammottavia kuiluja kohti. Heti kun tie muuttuu kiviseksi ja retki raskaaksi, he eiv?t tied? muuta neuvoa kuin kumota kuormansa ja porhaltaa vauhkoina matkaansa.

KERJ?L?INEN

Kylm?n? joulukuun p?iv?n? asteli kerj?l?inen yl?s Brobyn m?ki?. H?nen vaatteensa olivat kurjan kurjia r??syj?, ja h?nen kenk?ns? olivat niin kuluneet, ett? kylm? lumi kasteli h?nen jalkansa.

L?ven on Vermlannissa sijaitseva pitk?, kapea j?rvi, jota parissa kohden kurovat viel? kaidemmaksi pitk?t, kapeat salmet. Se ulottuu pohjoisessa suomalaismetsiin, etel?ss? Venerniin. Useita pit?ji? levi?? sen rannoilla, mutta Bron pit?j? on suurin ja rikkain. Se valtaa hyv?n osan j?rven rantoja sek? it?- ett? l?nsipuolella, mutta l?nsipuolella ovat suurimmat talot, herraskartanot sellaiset kuin Ekeby ja Bj?rne, maankuulut rikkaudestaan ja kauneudestaan, sek? Brobyn suuri kyl?, jossa on majatalo, k?r?j?huone, nimismiehen virkatalo, pappila ja markkinapaikka.

Broby on jyrk?ll? m?enrinteell?. Kerj?l?inen oli ehtinyt majatalon ohi, joka on m?en juurella, ja ponnisteli pappilaa kohti, joka on aivan m?en laella.

H?nen edell??n kulki yl?m?ke? pieni tytt? vet?en kelkkaa, jonka kuormana oli jauhos?kki. Kerj?l?inen saavutti tyt?n ja alkoi puhella h?nen kanssaan.

"Niin pieni hevonen ja niin iso kuorma", h?n sanoi.

Lapsi k??ntyi ja katsoi h?neen. Se oli noin kaksitoistavuotias pahainen, jolla oli t?hystelev?t, ter?v?t silm?t ja supukkasuu.

"Jumala suokoon, ett? hevonen olisi pienempi ja kuorma isompi, niin sit? riitt?isi pitemm?lt?", tytt? vastasi.

"Omaa rehuako sin? sitten ved?t kotiin?"

"Herra paratkoon, niinp? kyll?. Itse saan hankkia ruokani niin pieni kuin olenkin."

Kerj?l?inen tarttui kelkankaplaaseen ty?nt??kseen apuna.

Tytt? k??ntyi ja katsoi h?neen.

"?l? luulekaan, ett? saat mit??n siit? hommasta", h?n sanoi.

Kerj?l?inen rupesi nauramaan.

"Sin? taidatkin olla Brobyn papin tyt?r, vai?"

"Olen kuin olenkin. Monella on k?yhempi is?, pahempaa ei kell??n. Se on silkkaa totta, vaikka h?pe?, ett? h?nen oman lapsensa t?ytyy sanoa niin."

"H?n taitaa olla ahne ja ilke?, is?si?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet