Read Ebook: Kotona: Kuvaelma Itä-Suomesta by Ahrenberg Jacob

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 402 lines and 31769 words, and 9 pages

"Voipi olla."

"Niinkuin en min? saisi rakentaa uutta kattoa ja etehist? minun omaan m?kkiini, muka! Mutta nyt siit? taasen sanotaan, miten on sinulla ollut varoja tuohon? Mist? sin? olet ostanut naulat? Miten paljon maksoivat laudat? Piru viek??n koko voudin ja h?nen kaltaisensa!"

Katri juoksi taasen ikkunaan. Kaukaa kuului kulkuisten helin??, kuului yh? l?hemp?n?, nyt sujahti reki, kolmen hevosen vet?m?n?, kyl?kadulle. Koirat haukkuivat -- miten he ajoivat! Katri meni j?lleen ty?lleen, h?nen poskensa leimusivat, h?n ei saattanut tehd? levollisesti ty?t?, h?n nyki rihmaa, nyki sen poikki, aloitti taas ja n?ytti tuskin kuuntelevan is?ns? puhetta.

"Sen saat n?hd?, ett? h?n koroittaa vuokraa", jatkoi Tuomas, "kenties h?n antaa Gregorille koko j?rviniityn. Mutta mit? pahusta min? tein! en suinkaan min? saattanut antaa sataa sis??n, ja kun me sitten", lis?si h?n kuiskien, "saimme niin paljon rahaa keisarinnan sormuksesta, niin arvelin -- korppiko se oli, joka huusi? se tiet?? pahaa, -- saat n?hd?, ett? min? viel? t?n? iltana saan katsoa Gregoria silm?st? silm??n tai kenties itse voutiakin."

Nyt narisivat porstuan palkit, sis?lle astui Gregor Timofejevitsch.

"Siin? paha, miss? puhutaan", sanoi Tuomas.

"Tuomas Ivanovitsch, vouti tahtoo puhutella sinua", sanoi vastatullut, turhaan etsitty??n silmill??n pyh?in kuvaa, tehd?kseen ristinmerkin, kun h?n puhui, piti h?n toisella k?dell? oven rivasta kiinni.

Tuomas astui vihamiehens?, voudin v?likappaleen, luo. "Gregor Timofejevitsch", h?n sanoi, "min? tulen, min? menen voudin luo, min? menen, mutta" -- h?n veti puukon tupesta, -- "mutta, jos sin? viekas repo olet liponut kielt?si, niin" -- Tuomas l?i veitsen sellaisella voimalla honkap?yt??n, ett? puoli ter?? painui lautaan. Gregor katosi sanaakaan sanomatta.

Tuomas j?i seisomaan takan eteen syviin ajatuksiin vaipuneena. H?nen siin? seisoessa avasi kaunis Katri varovaisesti oven ja riensi sykkivin syd?min ja kevein askelin kartanoon. H?n oli n?hnyt Mikael ruhtinaan voudin reess?.

Kun Tuomas her?si synkist? mietteist??n, otti h?n sudennahkalakkinsa ja meni hovitilalle. Oli niin hiljaista ja rauhallista tuolla ulkona t?htikirkkaassa illassa, ett? myrsky, joka riehui Tuomaan sielussa, asettui hetkeksi. Vihdoin h?n tuli isoon, huonosti valaistuun eteiseen, k??ntyi vasemmalle ja astui konttooriin.

Konttoorisuoja oli tuon ison talon alakerrassa, se oli syv? pitk? huone, t?ynn? kaikenlaista rojakkata, tyhji? laatikoita, aseita, mets?stysverkkoja, tyhji?, t?ysi? ja vajanaisia ruutis?il?j? ja kaikkea mit? suurten syysmets?stysten aikana, jolloin talo oli vieraita t?ynn?, oli kannettu t?nne ja sitten t?nne unohtuneet. Ummehtunut kostea haju vallitsi aina h?m?r?ss? suojassa. Kaukana per?ll? oli suuri avonainen kamiini, jossa nyt hauska valkea, ainoa hauskuus koko tuossa kolkossa huoneessa, koetti levitt?? iloisuutta ymp?rilleen. Kun Tuomas astui sis??n, oli konttoori tyhj?. Yksi kotitekoinen talikyntteli oli p?yd?ll?, paloi unisesti ja r?isk?hti silloin, t?ll?in juurikuin kiukusta.

Tuomas istui kuluneelle ruskeaksi maalatulle penkille, jossa h?n ja h?nen vertaisensa olivat istuneet monta monituista tuntia odotellen pient? miest?, voutia, h?nt?, jolla oli tuollaiset ter?v?t ilveksensilm?t, joka tavallisesti tuli hiljaa hissutellen kallistuneesta ovesta huoneen per?ll?. Siin? istuessaan ja odottaessaan, alkoi myrsky taas riehua. Katkeruus, kosto ja viha nousivat t?n? iltana aivan h?nen kurkkuunsa asti. Se tuli juuri t?n? iltana h?nen p??llens?, siin? kuin h?n istui kumarassa ja tuijotti rasvaisen lakkinsa pohjaan, niin selv?sti, niin tarkkaan h?n muisti jokaisen h?v?istyksen, jokaisen k?rsim?ns? v??ryyden. -- Mimmoinen kunnon mies h?nen is?ns? oli ja mimmoinen kurja m?kitupalainen h?n itse. Ja eik?s h?n ollut tehnyt ty?t?? Eik? h?n ollut raastanut kuin joku toinenkin? -- Mutta mit? se oli hy?dytt?nyt? -- H?nell? ei ollut sit? vankkaa tukea kuin h?nen is?ll??n, vanhaa Ruotsin lakia nimitt?in, joka karkoitti v?kivallanteot talonpojan tuvasta; laki oli nyt vain kuollut kirjain ja h?n, h?n oli miltei orja, ei edes orjakaan, h?n oli voudin uhri. Herra tiet?ne miten kauan h?n oli siin? istunut, kun h?nt? ?kki? ymp?r?i kirkas valo. H?n katsahti yl?s, kek?le oli pudonnut takasta, se oli kytenyt kauan permannolla, kunnes valkea oli p??ssyt vallalle, er?s kaappi oli syttynyt, nyt kurottautuivat liekkik?det pitkin permantoa, l?yt??kseen lis?ravintoa. Keveit? sinisi? liekki? liehui jo muutamain tyhjien laatikoiden reunoilla, tarttuivat juomatiloissa rikottuihin huonekaluihin, -- kiitiv?t kuin salama mets?stysverkon silmukoita pitkin. Tuomas ei hievahtanutkaan viel?. Jos h?n nyt huutaa apua, niin saattaa viel? sammuttaa tulen, mutta miksik? h?n apua huutaisi. Oliko h?n sytytt?nyt valkeaa! Oliko h?n pudottanut kek?leen permannolle! Mit? se h?neen kuului. Tuomaan ymp?rill? sihisi ja r?iski, savu alkoi kirvell? kurkkua. Yht?kki? h?n muisti ampumakruudin, jota s?ilytettiin isoissa kaapeissa. Kosto! kosto! kaikui h?nen sis?ss??n. Niinp? menk?? siis helvettiin, josta tulleet olette, huusi h?n ja sy?ksi sille ovelle, joka vei isoille, kolmen kerroksen l?pi kulkeville portaille, valkea sai tuulta helmoihinsa ja leimahti mahtavaksi liekiksi. Tultuaan kartanolle, telkitsi h?n ison oven, ikkunaluukut olivat tarkasti suljetut, nyt kuului paukahdus paukahduksen j?lkeen, mets?stysruuti siell? r?j?hteli. Viiden minuutin kuluttua oli koko puupalatsi ilmitulessa. Tuomaan puolesta oli kostettu.

Ulkona kartanolla vallitsi kauhea meteli ja sekasotku. Kaikki komensivat, kukaan ei totellut, siell? ei ollut mit??n selkoa eik? j?rjestyst? sammutusty?ss?; eik? siell? totisesti ollutkaan paljoa tekemist?, siell? kova pakkanen vaikeutti kaikkea ty?t? noilla muutamilla vikaantuneilla ruiskuilla. Pian kyll? leimahti tuli ikkunoista, liekit tavoittelivat kattoa, se oli yhten? ainoana roviona. Ylimm?isess? kerrassa n?kyi kaksi olentoa juoksevan ikkunasta ikkunaan. Nyt avattiin er?s ikkuna ja ikkunalaudalla, siell? ylh??ll? huimaavassa korkeudessa, seisoi kaksi henkil??, nuori mies ja nuori nainen, rinta rintaa vasten. Mahtava liekki leimahti samassa ja n?ytti kansalle Mikael ruhtinaan ja kauniin Katrin tulen purppurasoihdun valaisemat ihanat piirteet. Viel? yksi tulenliekki kohosi ratisten, paukku seurasi paukkua ja sylitysten vaipuivat nuoret palavaan rakennukseen. Mikael! Katarina! kaikui r?iskivien liekkien keskelt?.

Kauhun huuto p??si jokaisen huulilta. Kuin pahainhenkien ajamana pakeni Tuomas Pullinen, lapsensa, oman tytt?rens? Katrin oli h?n salvannut palavaan taloon.

Kun talviaamu koitti raittiina, rusoittavana ja kirkkaana, silloin loistivat j??timantit, hohtivat lumit?hdet, hongat k?tkeytyiv?t pehmoisten, t?ytel?isten lumilepereiden alle, huurre kimalsi koivun oksilla, kaikki oli niin puhdasta, valkoista ja raitista. Ainoastaan sill? kohdalla, jossa Tervolan linna seisoi, oli mustaa ja nokista, siell? kyti tuli tuhan alla ja kek?leet pistiv?t n?kyviin -- kammottavia muistomerkki? menneest? suuruudesta ja loistosta, ja myrkyllinen sinert?v? sauhu kiemurteli taivasta kohti. Kun hehku oli sammunut ja h?ytytuhka peitti kaikki, silloin l?ydettiin alimmasta kellarista vanhan ruhtinas Kukujeffin ja h?nen voudinsa, kansansortajan, ruumiit. Tuli ei ollut niihin kajonnut -- he olivat tukehtuneet siin? suojassa, johon he olivat vuosi vuodelta ker?nneet kaikki mit? he kiristiv?t alustalaisiltaan.

Uusia kahleita.

Molempien ruhtinas Kukujeffien kuoleman j?lkeen joutui Tervolan hovitila perint?n? yhdelle tuon ylh?isen suvun halvalle j?senelle, er??lle pikkuporvarille Jaroslavista. Kun t?m? sai kuulla, ett? talonpojat eiv?t olleet perint?orjia, eiv?t olleet sieluineen ruumiineen h?nen, eiv?t edes kiinnitetytk??n hovitilaan, s?ik?hti h?n niin moista maataloutta, ett? rukoili taivasta suojelemaan h?nt? siit? ja m?i polkuhinnasta talon er??lle kreikkalaiselle kauppiaalle, jolla oli Pietarin hovissa jalokivien tutkijan- ja kaupitsijan toimi. Kreikkalainen oli pontevuuden, alati valppaan asioimiskyyn ja sen kautta, ett? h?n taisi samalla hymyilev?ll? muodolla ottaa vastaan tilauksia ja h?vytt?mi? sanoja, verrattain lyhyess? ajassa koonnut melkoisen omaisuuden, jota h?n yh? edelleenkin joka p?iv? kartutti. Yhten? p?iv?n? myi h?n runsaalla voitolla kultakoristeen, jonka toisena p?iv?n? otti pantiksi pienest? korkeaa kasvua vastaan antamastaan rahalainasta. Maanviljelyksest? ei h?n ymm?rt?nyt mit??n ja huomasi heti, ett? tila oli v?ltt?m?tt?m?sti myyt?v? -- niin suurella voitolla kuin suinkin.

Er??n? p?iv?n? istui kreikkalainen kotona h?kkeliss??n, v?h?p?t?isess? viheri?ksi maalatussa puurakennuksessa Sodovajakadun varrella, joka oli siihen aikaan Pietarin ulkoreunassa; puettuna rasvaiseen takkiinsa, punainen fezilakki p??ss? laski h?n laskujaan, sill? v?lin kun hienoimman makedonialaisen tupakin haiku kohosi keveiss? sinisiss? pilviss? savipiipusta h?nen k?dess??n ja k?tki hattaroihinsa ruokavarat, iskoisia taatelia, kuivattua lampaanlihaa ja suuria pahkasipulia, jotka riippuivat katossa. Kun miehemme siin? istui ja antoi mielikuvituksensa harhailla kuningas Kroesuksen aarreaitassa, potkaistiin ovi auki ja samassa, juurikuin luonnonlakia seuraten, livahti kreikkalaisen kontokirja er??sen laatikkoon.

Matalasta ovesta astui, melkein kaksinkerroin ollen, kullalta loistava hoviherra. Papandopulos, se oli kreikkalaisemme nimi, putosi kokoon kuin linkkuveitsi ja k?ski h?nen armoansa istumaan.

H?nen armonsa ei tarvinnut kahta k?sky?. Tervehtim?tt? h?n kiipesi korkealle konttoorituolille ja otti huolimattomasti taskustaan loistavan koristeen, kaulanauhan, tehty siihen malliin, joka August toisen ajalla oli niin mieluinen Sachsin hovissa. Kreikkalaisen silm?t kiilsiv?t katsellessa n?it? timanttia, smaragdia ja rubinia, jotka olivat taidokkaasti juotetut pehme??n kultaan.

-- Mies sumuisesta Beotiasta, sanoi hovilainen, mit? annat minulle t?st? kalleudesta? Tied?, ett? min? l?hdin tyhjin k?sin pelip?yd?st? aatelikasinossa -- le jeu est fini -- kas t?ss? viimeinen valttini -- se my?d??n, mutta my?d??n kalliista!

-- Ylh?isyytenne, vastasi kreikkalainen, samalla kuin h?n innokkaasti tutki koristetta, min? tahdon tehd? teid?n armollenne yhden ehdotuksen. Jos min? annan teille kokonaisen omaisuuden t?st? todellakin oivallisesta koristuksesta, niin min? tied?n, ett? te viel? t?n? iltana panette alttiiksi kaikki voittaaksenne takaisin mit? olette menett?nyt viime y?n?. Te saatatte voittaa, mutta te saatatte my?s menett?? kaikki, ja huomenna on teill? j?lell?...

-- Neva, vastasi hovikko kylm?sti. Kreikkalainen teki ristinmerkin.

-- No niin, tahdotteko te tilan, jolla on niittyj?, peltoja, metsi?, oivia mets?stysalueita, tallia koirille ja hevosille, mutta valitettavasti ei mit??n linnaa? Kreikkalainen taukosi ja katsoi tiukasti hoviherraa silmiin. Min? tarjoan teille Tervolan hovitilan Suomessa, Viipurin l??niss?. Min? kyll? menet?n kymmenen tuhatta ruplaa, mutta te olette pelastettu aatelikasinon viettelyksilt?.

-- Sin? olet ovela konna, Papandopulos, min? tied?n kyll? ett? sin? olet sotkenut minun korttini ja aina antanut lankkuja valtin sijasta, mutta en min? ole koskaan luullut ett? sin?kin otit osasi korttipakasta, jonka t?hden nyt mielit jakaa uudestaan. Mutta minulla ei ole muuta keinoa, peli on tyyten tukossa! Grandissimo, min? suostun!

Ja niin sai Tervolan hovitila uuden omistajan, kreivi Matvei Sidorovitsch Kusnetschoffin, ilomielisen, suruttoman ja itsekk??n herran, joka "antaa menn?" j?rjestelm?ll??n turmeli v?ke?ns? enemm?n kuin ruhtinas Kukujeff ja h?nen voutinsa nylkemisell??n. Nyt elettiin kuin viimeist? p?iv??. Toisen kerran paljon rahaa, iloista el?m?? veikkoseuroissa; toisen kerran taas -- niin silloin veti kaikki v?ki n?lk?vy?t??n tiukemmalle. Mutta siit? huolimatta t?ytyi tietysti rakentaa korea puulinna vanhalle perustukselle. Se tehtiin yhdess? hurauksessa; mutta sen mukaistapa se sitten olikin; tuoreita hirsi?, vinoja lattioita, vetoisia suojia, sis?ll? kultauksia, haljenneita stukkiteoksia ja sein?t maalatut liimav?rill? marmorin ja malakitin karvaiseksi.

K?yhyyden ja ylt?kyll?isyyden n?in vaihdellessa herraskartanossa ansaitsi Tuomas Pullinen, k?tevyytens? ja luotettavuutensa avulla, pari sataa ruplaa. Niill? oli h?n aikonut ostaa talon ja j?tt?? ainaiseksi Tervolan hovitilan, mutta t?m? niin suurella innolla odotettu hetki lyk?ttiin kuitenkin aina ajasta toiseen, Ja sill? v?lin oli Tuomas k?ynyt vanhaksi ja raskasmieliseksi. Naapurit sanoivat, ett? h?n oli aika ajoittain aivan hourup?inen. Ja kerran noin synkk?mielisen? ollessaan h?visi h?n kyl?st?, eik? h?nt? sen j?lkeen n?hty.

Pavel, Tuomas Pullisen vanhin poika, oli varttunut ja vahvistunut ja sai peri? is?ns?. H?n oli kelpo poika, leve?harteinen ja pitk?, ilomielinen ja hyvin toimelias. H?n kyll?styi yhteisviljelykseen ijankaikkisine torineen jokaisessa maanjaossa. Maksoi mit? maksoi, mutta h?nen t?ytyy p??st? itsen?iseksi talonpojaksi, ja er??n? kauniina p?iv?n? h?n meni, tuumailtuaan ensin sinne ja t?nne, kreivi Matvei Sidorovitschin luo.

-- Teid?n armonne, sanoi h?n kumartaen, teill? on tuolla mets?ss? er?s suo; se sijaitsee semmoisella paikalla, ett? min? helposti voin kuivata sen. Antakaa minulle kaksisataa ruplaa lainaksi ja kaiken sen maan, jonka saan suosta kuivatuksi, arennille niin kauaksi aikaa kuin min? el?n. Min? maksan s??nn?llisesti vuokran ja kiitollisuudella takasin ne kaksisataa ruplaa viiden vuoden kuluttua.

Oli vuoksi kreivi Matvein kassassa sin? p?iv?n?. Pavel oli niin muhkean n?k?inen, h?nen voimakkaat j?nterens?, leve?t hartiansa ja ?lykk??t silm?ns? meniv?t takaukseen hauen velastaan.

-- Grandissimo, kreivin mielikirous, p??si h?nen huuliltaan, tuossa on -- kaiva ja kuoki miten parhaiten haluttaa -- mutta vahinko on sent??n ett? sin? koukistut auran ??ress?; tuo mies on luotu kantamaan laukkua ja kiv??ri? eik? seisomaan lapio kourassa. Vuokran kahdesta ensimm?isest? vuodesta saat m??r?t? itse, sitten saatamme puhella l?hemmin asiasta.

Kukapa oli niin iloinen kuin meid?n Pavel. Seuraavana p?iv?n? h?n jo aloitti ty?ns? ja kesti rehellisesti kaikki kovat, ojitti joka suunnalta ja laidalta, niin ett? suo oli syksyll? kuiva. Ensi lumen tultua purki h?n is?ns? vanhan tuvan, veti sen er??lle m?en nystyr?lle lammin rannalla, pystytti sen j?lleen, hakkasi pois kaikki puut kartanon seutuvilta -- sill? talonpojat eiv?t suosi puita ihmisasuntojen l?hell?. Jouluna h?n istui oman katon alla. Loppiaisena h?n meni naimisiin, ja Vapunp?iv?n? h?nell? jo oli pikku parkusuu talossa. Niin, Pavel, h?n oli ketter? k??nteiss??n.

Niinp? kului sitten pari vuotta, j?lleen oli maa vihanta ja aallot lauloivat vapauden laulujaan, mutta tuolla entisen lammen pohjalla, jossa laineet olivat loiskineet, oli pitk? hein? ja vilja nuokkui tuulessa, vivahdellen kaikissa smaragdin ja malakitin v?reiss?. Haassa k?yskenteliv?t Pavelin lehm?t ja hevoset, kiiltokarvaisina lihavuudesta ja hyvinvoinnista. Mutta lammikko ei ollut ainoa, joka oli viheri?. Gregor Timofejevitsch, Pavelin is?n vanha vihamies, oli viheri? h?n my?s, kiukusta ja kateudesta.

Oli korea kes?aamu, tuuli uinaili viel? kun aurinko liekeiss? ja ruskoissa nousi taivaalle. Niin, yksin leivokin oli nukkunut liian pitk??n, mutta se ei nyt ollutkaan mik??n ihme, sill? is?leivolla ja ?itileivolla oli ollut paljon puuhaa. Kurki oli tuonut heille viime y?n? kuus tervett? leivopoikaa ja leivotytt??. Mutta kun p?iv?npy?r? seisoi s?teilev?n? havumets?n yli ja loi pitki?, leijuvia varjokuvia niittyjen vihanuudelle, silloin lehahti is?leivo lentoon, ja aika vauhdilla, ensin vinoon nousevassa kaaressa, sitten pystysuoraan ilmaan, joka n?ytti v?r?htelev?n aamun valossa. Ja sitten h?n aloitti aamulaulunsa.

Pavel Pullinen oli noussut yl?s silloin kun leivo nousi, h?n seisoi kookkaana, leve?hartiaisna ja v?kev?n? tupansa portailla, katseli leivoa, hymyili ja koetti vihelt?en matkia laulajan liverryksi?. El?m? oli niin lupaavana h?nen edess??n, se lupasi pitki? vapauden, onnen vuosia. H?nen siin? parhaillaan harjoitellessa leivois?n s?veleit?, n?ki h?n Gregor Timofejevitschin, joka tuli pet?jik?ss? er??n kummallisesti puetun henkil?n seuraamana. H?nell? oli korkea punainen lakki, jossa oli pitk? sininen tupsu, olkap?ill? vapaasti leijuva takkuinen viitta, jonka alta vilkahteli kirjavat liivit ja valkoinen runsaspoimuinen hame. Se oli Papandopulus, juvelisepp?-koronkiskuri, kaikessa albanesialais-kreikkalaisessa komeudessaan. Kun Pavel huomasi nuo kutsumattomat vieraat, vaikeni h?n heti ja katseli karsain silmin l?hestyvi?, edelt?k?sin varmana siit? ettei tuo varhainen vierailu tiet?nyt hyv??.

Kun Gregor tuli l?hemm?, aloitti h?n liehakoivalla ??nell?: "No sep? oli hyv? ett? min? tapasin is?nn?n kotona ja ylh??ll? jo -- tiet?k??s, t?ss? on kiire k?siss? ja t?rke?t asia ajoivat meid?t n?in varhain aamulla teid?n taloonne. Kreikkalainen t?ss?, entinen is?nt?mme, sanoo ett? kreivi Matvei Sidorovitsch joka, niinkuin tied?tte, matkusti Pietariin, on k?ynyt aatelikasinossa" -- Gregor teki k?sill??n liikkeit? juuri kuin olisi jakanut korttia -- "ja siell? h?n on menett?nyt kaikki rahansa ja lis?ksi viel? muidenkin. H?n on nyt l?hett?nyt kreikkalaisen t?nne, k??nt?m??n, Jumala paratkoon, nurin jok'ainoan talonpojan ja kopistamaan joka kopeekan h?nen taskustaan. Kaikki vuokrat t?ytyy maksaa etuk?teen, ja suorittaa kaikki velat, sill? Matvei Sidorovitsch tarvitsee jokaisen pennin kuin h?n voi urkkia kokoon ja viel?p? enemm?nkin. Nyt sin? tied?t Paavali Ivanovitsch, mit? asia koskee, ne olemme aloittaneet rahan-ajoa sinun luonasi."

T?m? oli Paveli raukalle ukkosenisku selv?lt? taivaalta. Vuokra, vuokra -- sammalsi h?n -- mutta sen min? saan itse m??r?t?, niin on kreivi Matvei luvannut minulle.

-- Onko sinulla mustaa valkosella sen asian p??lle -- sit? sinulla ei ole -- nyt m??r?? h?n sen itse 50 ruplaksi -- eik? ole totta herra? Gregor k??ntyi Papandopuloksen puoleen ja t?m? ny?kk?si my?nt?v?sti.

-- Ja velka sitten, se tekee 200 ruplaa, -- jatkoi Gregor armottomasti.

-- Mutta taivaan t?hden, sen min? saan maksaa v?h?n erin viiden vuoden kuluessa, sanoi kreivi.

-- Sanoi, niin! Mutta nyt se pit?? maksaa paikalla, vai mit? herra? -- J?lleen katsoi Gregor Papandopulokseen. -- Niin on, ny?kk?si t?m? vakuuttaen.

-- Ei ja tuhat kertaa ei, kuohahti Pavel sanomaan ja pui suurta nyrkki??n, sin? verenimij? sinun koreassa marakatin puvussasi, se on valhetta! Tied? ett? sitten kun sin? olit herrana Tervolan tilalla, on kaikki muuttunut, min? olen suomalainen, kuusi vuotta on Viipurin l??ni kuulunut Suomen lain alle. Ja sin?, Gregor Timofejevitsch, sin? vanha luikerteleva k??rme, jos sin? hipaset jotakin, jota min? t?ss? omakseni sanon, saat vastata teostasi oikeuden edess?.

Gregor Timofejevitsch ei tosin ymm?rt?nyt mit? t?m? merkitsi, mutta nuo suuret sanat ja Pavelin sankarinvartalo vaikutti, ett? h?n per?ytyi. Ep?tietoisena h?n k??ntyi koronkiskurin puoleen. T?m? seisoi levollisena ja kylm?n? niinkuin ei koko asia olisi kuulunut h?neen.

-- Onko t??ll? kyl?ss? ket??n, joka tiet?? ett? talollinen Paveli on herralleen velkaa 200 ruplaa, kysyi Papandopulos toveriltaan.

-- On, vastasi Gregor Timofejevitsch, Pavel on itse useamman kuin yhden kerran kertonut siit? julkisesti.

-- Niinp? mene kyl??n, k?ske t?nne pari j??v??m?t?nt? miest?, jotka tiet?v?t asian, poikkea tullessa nimismiehen luo ja tuo heid?t t?nne.

Gregor meni; Papandopulos istui er??n koivun juurelle, iski tulta, sytytti piippunsa, ja pian kohosi savu hienosta turkkilaisesta tupakasta ja yhtyi tuoksuihin, jotka l?mpim?ss? h?yryiliv?t koivusta, m?nnyst? ja katajasta. Siin? h?n istui liikkumattomana ja levollisena, ei v?r?ht?nyt j?nnek??n h?nen pronssinkarvaisissa petolinnunkasvoissaan.

Tunnin kuluttua oli Gregor Timofejevitsch takasin kahden vieraanmiehen ja nimismiehen kanssa. Pavel oli kukistettu, h?nen voimakas vartalonsa painui kokoon. -- Uusia kahleita, uusia kahleita, huokasi h?n vaan vallesmannilta kuultuaan, ett? kreivi Matvei Sidorovitsch oli t?ysin oikeutettu tuomiotta, viel?p? ilman oikeuden vahvistusta velkasummalle, ottamaan omansa vuokraajaltaan. Papandopulos otti takavarikkoon h?nen lehm?ns?, h?nen hevosensa ja lampaansa, ja kun ne eiv?t t?ysin riitt?neet kreivin saamiseen, otti h?n osan Pavelin maanviljelyskaluista.

Niin tuli loppu Pavelin uudisasuntopuuhista. Vahva mies oli kadottanut kaiken el?m?nhalun, h?n oli henkisesti murtunut. -- Mit?p? se auttaa ett? koettaa pyrki? vanhoista siteist?, uusia kahleita on aina varalta, -- oli h?nen ainainen vastauksensa kun vaimo koki rohkaista h?nt?. H?n m?i v?h?sen irtaimistonsa, osti hevosen ja eli monta vuotta "rahtimiehen?" Vahlin kauppahuoneen palveluksessa Viipurissa. Syys- ja kev?trapakossa, talvikylm?ss? ja kes?kuumassa rentosti h?n kymmenkunnan toverin seurassa raskaan jauho-, sokeri-, silli-, lankku- eli tervakuorman vieress? Viipurista Pietariin ja p?invastoin.

Kerran, -- se oli joulukuussa, kun kuperat maantiet olivat p??llystetyt kiilt?v?ll? kaljamalla -- toi Paveli isoa jauhomattokuormaa Pietarista. ?kki?, er??ss? tien mutkauksessa, ajoivat suuret umpivaunut, kolme hevosta valjaissa, ajamassa ven?l?iseen pukuun puettu kuski, t?ytt? karkua vastaan ja kolahtivat menness??n Pavelin kuormaan, niin ett? se liukkaalla tiell? luisui ojaan ja kaatui ajajan p??lle. Kun rahtimiehet saivat kuorman Pavelin p??lt?, kysyi h?n hiljaisella ??nell?: "eik?s se ollut Matvei Sidorovitsch Kusnetschoff!" Ja kun toverit my?nsiv?t niin olleen, sanoi h?n vain: "sit?h?n min?kin", ja sulki v?syneet silm?ns? ij?iseen lepoon.

Issikka.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet