Read Ebook: Waverley by Scott Walter

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1492 lines and 97778 words, and 30 pages

PAGE

Storm-tossed--Wrecked--Deserted--Supper--We make swimming-belts for the children--An anxious night--The gale moderates--We examine our cargo--Jack introduces two new acquaintances--How shall we get on shore?--Jack's plan--We adopt it--The use of a lever--Our tub-boat completed--Another night on the wreck--We collect the cargo--And embark--Jack's friends will not be left behind--Steer for the shore--Once more on land--We erect a tent--Glue soup--Jack makes the acquaintance of a lobster--Ernest shirks the water--Oysters and salt--How shall we eat our soup?--Ernest solves the difficulty--Fritz returns--The sucking pig--How to open an oyster and how to eat it--The dogs devour the agouti--Fritz's anger--Our first night in the new country, 1

A morning consultation--Breakfast--Away on an expedition--Over the stream and through the grass--An unexpected reinforcement--Search in vain for our comrades--Rest by a stream--Fritz finds a "round bird's nest"--Natural history of a cocoanut--Calabash trees--The use of gourds--How to make a bottle--A lovely but lonely scene--Sugar-canes--Monkeys of use--Cocoanut milk turned to champagne--Turk kills an unfortunate mother monkey--Carry the orphan home--Display our treasures--A sumptuous supper--Ernest's penguin--Champagne turned to vinegar--A fight with jackals--A curious sentinel--A visit to the wreck--We rig our craft--Stow a cargo--Sleep on board--Floats for our herd--We embark--Encounter a shark--Land--Relate our adventures, 19

The mother relates her adventures--Proposes that we should build a nest--How Jack treated the jackal skin--How the boys were surprised by a bustard--How they found the mangrove tree--How the dogs caught the crabs--We discuss the possibility of making a house in the tree--To bed once more--We start for the wreck--The shark again--Return to land--Franz's crawfish--Bridge building--We pack up--A family removing in patriarchal style--A prickly enemy--Jack shoots it--We reach our new home--Fritz rids our poultry of an enemy--Little Franz finds the figs--Dinner--We prepare materials for our nest--Flamingoes--Roast and tame--The use of trigonometry--A cord carried over the bough--The rope ladder made--We mount our tree--Sleep under the roots--The building of the nest--Retire to roost for the first time, 44

A day of rest--A parable for the young people--Quiet recreation--Geographical nomenclature--The margay and porcupine skins made of use--An expedition to Tentholm--Potatoes, potatoes--Tropical vegetation--The use of the karatas--Jack's greediness and its punishment--Ernest discovers cochineal--Arrive at Tentholm--The poultry rebellious--Return to Falconhurst--Ernest roused out early--We collect wood for a sledge--Master Knips turns thief--Franz's plan for the saving of ammunition--Ernest and I take the sledge to Tentholm--Ernest's laziness exemplified--He catches a salmon--We start for home--Kill a kangaroo--And cook it, 73

Jack and Ernest disappear--Fritz and I start for the wreck--The boys' ambuscade--We form a raft--Ransack the vessel--Again embark--A turtle in sight--Fritz harpoons it--The turtle acts as "Steam Tug"--Safe ashore--Return home--Jack's clay field--A fresh discovery--The mother's cellar--A trip to the wreck--The pinnace--Jack's raid on the Lilliputians--A secret revealed--A new method of grinding flour--Wholesome or poisonous?--Bread-making in earnest, 92

Now for the pinnace--Repeated visits to the wreck--The pinnace built--How shall we cut her out--The difficulty solved--We fit her out--Fire a salute--The mother's surprise--We visit Falconhurst--Attend to our fruit trees--Athletics--The lasso--An excursion--A bustard captured--Ernest discovers a magician--Jack fights him--The Liane Rouge--We turn carvers--Ernest's alarm--The old sow again--We discover a sleeping beauty--Return with it to the camp--Knips pronounces our apples "good"--Return to Falconhurst, 108

Fritz and I return to the Calabash Wood--Fritz shoots a ruffed grouse--We come across waxberry bushes--Sociable grosbeaks--Fritz captures a parrot--A lecture on ants--Caoutchouc trees--The sago-palm and the edible worms--Return with sugar-canes to Falconhurst--Candle-making--How to make butter without a churn--Plant trees and adorn Tentholm--Last visit to the wreck--The first ducklings on the island--Falconhurst again--An excursion--We pitch our tent--Fritz and Jack ascend the cocoanut trees--Ernest brings us a delicacy--Loss of Grizzle--Jack and I go in pursuit--Giant bamboos--Encounter with buffaloes--The buffalo calf--Find a jackal's lair--Reach our camp--What happened in our absence--Fritz's pet--Sago manufacture--Meet with our sow and her family again--How Ernest tamed the eagle, 127

Prop our young trees--A lecture on grafting--A new idea broached--Why should we not build stairs within the trunk of our tree?--Jack finds one objection--I make a beehive, and we drive the bees from the tree--Stair-making--Additions to our family of domestic animals--The education of the "pets"--Shoemaking--We lead water from the stream to Falconhurst--A strange animal approaches--Our old ass and his companion--The onager captured--Provisioning our winter quarters--Capture of ruffed grouse--We discover flax--The rainy season, 151

Spring again--We begin to hew a cave--Jack makes a discovery--We drive the foul air from the cavern--The mother and her boys join us--We explore the cave--Fit it up as our winter quarters--The herring-bank--We catch seals--Fishing on a grand scale--Isinglass and caviare--We visit our plantations--An expedition to establish a colony--The building of "Woodlands"--Jack and Fritz return to Falconhurst for provisions--Ernest and I explore--A "beast with a bill"--We build a canoe--Franz undertakes the education of Grumble--We continue our work at the cave--Carpet making--Thanksgiving-day--A startling salute--Athletics and shooting--Prize giving--Manufacture of birdlime--Fritz and Jack ride off for caoutchouc--Shoot a crane and badger--Find "Woodlands" turned upside down by monkeys--Discover ginseng, 168

Birdlime--A midnight raid--The massacre at Woodlands--Capture of Molucca pigeons--A pigeon-house--Fritz and I prepare a conjuring trick--Great success of our experiment--Lichen and nutmegs discovered--Jack's adventure--The loom manufactured--Winter stores prepared--The rainy season sets in--Interior of our house arranged--We study languages--The return of spring--A stranded whale--An account of coral--We go to work on the whale's carcass--Remarks on the habits of the whale, 199

The blubber of the whale boiled and stored--A unique machine--Expedition to Prospect Hill--Whale's tongue is voted no delicacy--We land on Whale Island--Jack discovers a strange skeleton--Turtle turning--Towed ashore--The loom completed--Return of the herring shoals--Basket making--We manufacture a sedan chair--Ernest's wild ride therein--A boa constrictor appears--He retreats to the marsh--Suspense--Poor Grizzle's fate--An awful scene--Death of the monster--An account of snakes--Remedies for poisoned bites--Ernest writes Grizzle's epitaph--The serpent stuffed and placed in the museum, 222

We examine the marsh--A cave discovered--We find the floor covered with fuller's earth--Discharge our pistols--Jack's fright--Ernest captures an eel--An expedition toward the Gap--Visit Falconhurst and Woodlands and examine the country round--Franz shoots a capybara--Ernest and Knips fight the rats--A lecture on musk--Cinnamon apples--A peccary hunt--We prepare the peccary meat--Disasters at Prospect Hill--An exploring expedition through the Gap--We find our barrier broken down--Across the desert--Strange objects in the distance--An account of ostriches--An ostrich slain--We discover the nest--A mud tortoise--We encounter bears--A desperate fight--Back again to camp--We skin the bears and smoke their flesh--Pepper found--Three of the boys start on an expedition--I discover talc, 242

The boys return and give an account of their adventures--How they captured the antelopes--How Fritz caught the rabbits and Jack rode down the gazelles--How they followed the honey bird and Jack tried to rob the bees' byke--We sup on the bears' paws--Across the desert again--Sight three ostriches--The male bird captured--We secure him between Storm and Grumble--The mother's astonishment at our new pet--Return to Woodlands--Home again--We establish colonies on Shark and Whale Islands--Turn our attention to agriculture--The difficulties of ostrich training--My patent saddle and bridle--I exercise my ingenuity in various trades, 268

The rainy season again--The building of the cajack--The mother invents a swimming dress--A visit to our colonies--Mysterious seaweed--The mother's surprise--A visit to Whale Island--Mischievous pigs--The three boys return from a day's hunting--They display their treasures--A new skinning apparatus--We make a crushing machine--An early harvest--We prepare a threshing floor--Reaping in Italian fashion--Threshing also in Italian fashion--Return of the herring shoals, 284

Trial of the cajack--Fritz kills a walrus--We carry home its head--The storm--Where is Fritz?--Safe at last--The fishing season--An expedition proposed--Three of the boys start for Woodlands--Pigeon post--Encounter with a hyena--Wood Lake explored--A tapir--Prospect Hill pillaged--A tragedy--The boys in danger--We join them--We build a summer house--Discover the cacao plant--Fritz ascends the stream--He sees elephants and hippopotami--Jack's "moist secret"--We return to Rockburg--Grace and Beauty--Shark Island is fortified, 297

Ten years afterward--Our farms and farmyards--Fritz makes a voyage of discovery--Cape Minster and the swallows' nest--Pearl oysters--A magnificent bay--The strange message--An excursion to Pearl Bay--Fritz proposes to search for the stranger, and prepares his canoe for her reception--The pearl fishery--An encounter with a wild boar--Jack's accident--Truffles--A midnight alarm--The lion and his mate--Our enemies overcome--Juno's death--We set sail for Rockburg--Fritz leaves us, 317

Juno's epitaph--Fritz does not appear--We start in search of him--A cachalot whale--The unexpected appearance of a savage--Fritz in a dusky disguise--He leads us to Fair Isle, and shows us the wonders therein--The stranger--Fritz narrates his adventures--How he saw toucans--Encountered a tiger--Lost Pounce--Found the Smoking Rock, and Jenny Montrose--The history of the stranger--Wolves dispute our right to the whale--Coco joins his brethren--Jack and Jenny search for the truant--We leave Pearl Bay--A hearty reception--A visit to Falconhurst--Jack displays our stud--The rainy season again, 338

Spring and its accompanying work--The mysterious guns--Who fired them--A storm--Fritz and I reconnoiter--The English brig--We visit her in the yacht--Captain Littlestone--We are cordially welcomed--Mr.n v?lit kylmin? h?nen vastenmielisyytens? whigej? ja virkamiehi? kohtaan. Richard tunsi kylliksi maailmaa ja veljens? luonnetta, k?sitt??kseen, ett? jotkin v?hemm?n harkitut tahi ?kkin?iset l?hentelyt h?nen puoleltaan voisivat k??nt?? toimettoman vastenmielisyyden enemm?n vaikuttavaksi mielentilaksi. Senvuoksi vain sattuma vihdoin sai heid?n seurustelunsa uudistumaan. Richard oli nainut nuoren aatelisnaisen, jonka sukulaisuussuhteiden ja yksityisomaisuuden toivoi edist?v?n uraansa. Vaimonsa kautta h?n sai melkoisen maatilan muutaman penikulman p??ss? Waverley-Honourista.

Heid?n ainoa lapsensa oli pikku Edward, kertomuksemme sankari. Viidennell? ik?vuodellaan ollessaan lapsi hoitajansa keralla oli er??n? aamuna kulkeutunut penikulman matkan is?ns? kartanon Brerewood Lodgen puistokujasta. N?iden huomio k??ntyi kuuden uljaan mustan hevosen vet?miin vaunuihin, jotka olivat niin koristellut leikkauksilla ja kultauksilla, kuin itse p??kaupungin pormestari olisi ne omistanut. Ne odottivat herraansa, joka oli v?h?n matkan p??ss? tarkastamassa rakenteella olevan maatalon valmistuspuuhia. En tied?, mill? tavoin pojan vaisti k?sitti kolmen lumikon vaakunakilven jollakin tavoin omakseen, mutta ainakin h?n heti sen n?hdess??n lujasti p??tti vaatia omikseen vaunut, joita se koristi. Parooni saapui hoitajattaren turhaan yritelless? saada h?nt? luopumaan vaatimuksestaan. Kohtaus tapahtui Edwardille onnellisella hetkell?, h?nen set?ns? kun vastik??n oli kaihomielin ja melkeinp? kadehtien silm?illyt vanhan vuokraajan palleroisia poikia, ollessaan m??r?ilem?ss? niiden is?n rakennust?it?. Tuossa py?re?kasvoisessa, punaposkisessa, h?nen n?k?isess??n ja nimisess??n pikku kerubissa, joka parhaillaan teki tietyksi perint?oikeutensa suvun nimeen, rakkauteen ja suojelukseen, tuntui sallimus suoneen h?nelle juuri sen, mik? saattaisi t?ytt?? h?nen tunteissaan ja toiveissaan syntyneen tyhjyyden. Sir Everard palasi Waverleyn hoviin ratsulla, jota aina pidettiin h?nen varallaan, kun taasen lapsi ja hoitajatar l?hetettiin kotiinsa Brerewood Lodgeen vaunuissa, viem??n mukanaan sellaisen viestin, joka avasi veljeksille tien sovintoon.

Heid?n seurustelunsa, nyt uudistuttuaan, pysyi kuitenkin jokseenkin muodollisena ja j?ykk?n?, saamatta veljellisen syd?mellisyyden luonnetta; mutta se riitti kumpaisenkin toiveet tyydytt?m??n. Sir Everard sai pikku veljenpoikansa keralla yht?mittaa oleskellessaan tyydytt?? sukuylpeytt??n sukunsa jatkumisen toiveilla, samalla ollen t?ydellisesti tilaisuudessa osottamaan rakkauttaan ja hellyytt??n. Richard Waverley taasen n?ki sed?n ja veljenpojan karttuvan yst?vyyden parhaiten johtavan siihen, ett? h?nen poikansa, joskaan ei h?n itse, perisi sukutilan. Vaan h?n k?sitti my?s, ett? asioille olisi pikemmin vahingoksi kuin hy?dyksi h?nen yrittelyns? tekeyty? likeisempiin v?leihin miehen kanssa, jolla oli sellaiset tavat ja mielipiteet, kuin Sir Everardilla tiedettiin olevan.

Sanattoman sopimuksen tapaiseksi siten muodostui, ett? pikku Edward sai viett?? suurimman osan vuotta hovissa ja n?ytti olevan yht? likeisesti molempien perheiden j?sen, vaikka n?iden keskin?inen seurustelu oli muutoin hyvin v?hiss?. Nuorukaisen kasvatusta ohjasivat vuorotellen sed?n ja is?n maku ja mielipiteet. Vaan siit? seuraavassa luvussa enemm?n.

Kasvatus.

Sankarimme kasvatus oli jokseenkin hajanaista. Lapsena h?nen terveytens? k?rsi tahi luultiin k?rsiv?n Lontoon ilmanalasta. Senvuoksi aina heti, kun is?n oli l?hteminen kaupunkiin virkavelvollisuuksiensa, parlamentin avaamisen tahi jonkin valtiollisen suunnitelmansa vuoksi -- ja h?n oleskelikin siell? tavallisesti kahdeksan kuukautta vuodesta -- Edward vietiin Waverley-Honouriin. Silloin h?nen opettajissaan ja kasvattajissaan tapahtui t?ydellinen vaihdos. Brerewood Lodgessa h?nen is?ns? kirjuri, hyv?tapainen ja sivistynyt mies, omisti tunnin tahi pari p?iv?ss? Edwardin kasvatukselle, ja hovissa sai set? siit? huolehtia.

Jossakin m??rin kunnollisesti sit? siell?kin hoidettiin. Sir Everardin kotikappalainen, joka oli ollut Oxfordin yliopistossa, vaan tullut erotetuksi kielt?ytyess??n vannomasta uskollisuudenvalaa Yrj? I:lle, ei ainoastaan perusteellisesti tuntenut klassillisia kieli?, vaan oli melkoisesti perehtynyt eri tieteisiin ja osasi useaa uudempaa kielt?. Mutta h?n oli vanha ja liian leppe?; ja ne v?liajat, jolloin Edward oli kokonaan vapaa h?nen ohjauksestaan, h?llensiv?t h?nen m??r?ysvaltaansa siin? m??rin, ett? poika sai milteip? opiskella miten ja mit? vain itse halusi. H?nell? oli harvinaisen nopea ?ly, mutta saadessaan lueskella omaksi huvikseen ja vapaiden oikkujensa mukaan, h?n joutui viel? pitk?t ajat j?lkeenp?in k?rsim??n siit? haittaa luonteelleen ja el?m?lleen.

Waverley-Honourin kirjastohuone, avara goottilainen sali kaksinkertaisine kaarineen ja lattiarivineen, sis?lsi sellaisen hajallisen ja suuren kirjavaraston kuin kahden vuosisadan kuluessa oli saattanutkin ker?t? perhe, joka oli aina ollut rikas ja tietysti taipuisa loistavuuden merkiksi t?ytt?m??n kirjahyllyns? uusimmalla ajan kirjallisuudella, valitsematta niit? sis?lt?ns? tahi arvonsa mukaan. T?ss? valtakunnassa sai Edward mielinm??rin samoilla kauttaaltaan. H?nen opettajansa oli kiintynyt omiin tutkimuksiinsa; kirkolliset asiat ja uskonnolliset kiistat sek? taipumus oppineeseen lep?ilemiseen saivat h?nen kernaasti tarttumaan jokaiseen tekosyyhyn, jonka nojalla h?nen ei tarvinnut ulottaa ankaraa ja s??nn?llist? valvontaa pojan yksityisiin lueskeluihin, kun ne kerran olivat opetustuntien ulkopuolella. Sir Everard ei ollut milloinkaan ollut lukumiehi?, ja oli sisarensa tavoin yleens? sit? mielt?, ett? laiskuus ei sovellu mink??nlaatuisen lueskelun kumppaniksi, ja ett? pelkk? ajatuksetonkin kirjaimien silm?ileminen on hy?dyllist? ja kiitett?v??, tarkemmin harkitsematta, mit? aatteita tahi oppeja ne edustavat. Huvittelun halussa, mink? parempi ohjaus olisi piankin voinut k??nt?? tiedonharrastukseksi, nuori Waverley siis ajelehti t?ss? kirjameress? niinkuin laiva ilman luotsia tahi per?sint?. Ja kuitenkin, h?nen saatuaan ahdetuksi tietoonsa paljon sellaista mit? harvat tiet?v?t, h?nt? saattoi t?ydell? syyll? sanoa oppimattomaksi, sill? h?n tiesi v?h?n sellaista, mik? antaa miehelle arvokkuutta ja tekee h?net kykenev?ksi hankkimaan hyv?n aseman muiden kansalaisten joukossa. Edwardin ?iti kuoli seitsem?n vuotta sen j?lkeen kuin veljekset olivat tehneet sovinnon, ja Richard Waverley itse, alettuaan tuon tapauksen johdosta yh? vakituisemmin asustella Lontoossa, oli liiaksi vaipunut omiin kunnianhimoisiin aikeisiinsa, huomatakseen pojastaan muuta kuin, ett? t?m? oli kovin ahkera lukumies ja n?ht?v?sti piispan-alku. Olisipa h?n vain arvannut poikansa unelmat ja tunteet, niin olisi johtunut aivan toisenlaiseen p??t?kseen.

Kuudentoista vuoden ik?isen? Edward Waverley ei ainoastaan ollut kykenem?t?n vakaviin ja j?rkeviin opintoihin, vaan my?skin oli suuressa m??rin kyll?stynyt kaikkeen lueskeluun ylimalkaan. H?nen hajamielisyytens? ja yksin?isyyden-rakkautensa k?viv?t niin silm??npist?viksi, ett? her?ttiv?t hell?? huolestumista Sir Everardissa. T?m? koetti vastapainoksi noille taipumuksille saada veljenpoikaansa innostumaan mets?stykseen, oman nuoruutensa parhaaseen huvitukseen. Mutta kun Edward p??si siin? urheilussa saavuttamaan jonkinlaisen taidon, sekin herkesi olemasta huvia h?nelle. Seurael?m?st?k??n h?nell? ei tullut mit??n; muutamia hyv?sukuisia nuoria miehi? kyll? oli l?hist?ll?, vaan Edward tunsi jonkinlaista k?mpelyytt? heid?n parissaan, yksin?isten el?m?ntapojensa vuoksi. H?nen herkk?tuntoisuutensa ei suurin surminkaan olisi tahtonut tulla huomion alaiseksi jonkin pikku seuras??nn?n rikkomisesta, ja kun ei ollut varma, ettei niin tapahtuisi, h?n luuli olevansa vastahakoinen ja soveltumaton seurustelemaan muiden piireiss?.

Ne hetket, mitk? h?n vietti set?ns? ja t?tins? seurassa, kuluivat entisajan jo monasti toisteltujen kertomusten kuuntelussa. Vaan siit?kin h?nen mielens? vallitseva puoli, mielikuvitus, sai useasti kiihdytyst?. Wilibert Waverleyn uroty?t Pyh?ss? maassa, h?nen pitk?llinen poissaolonsa ja vaaralliset seikkailunsa, luultu kuolemansa, ja paluunsa samana iltana, jona h?nen syd?mens? rakastettu oli ottanut puolisokseen sen sankarin, joka noiden vuosien kuluessa oli suojellut h?nt? loukkauksilta ja sorrolta; jalomielisyys, jolla ristiretkeilij? luopui vaatimuksistaan ja haki l?heisest? luostarista sen rauhan, jota ei mik??n voi riist?? -- t?llaiset sukutarinat saivat h?nen syd?mens? hehkumaan ja silm?ns? s?ihkym??n. Eik? h?neen v?hemmin vaikuttanut t?tins? kertomus lady Alice Waverleyn k?rsimyksist? ja urhoudesta suuren kansalaissodan aikana. Kunnianarvoisan vanhuksen lempe?t kasvot saivat majesteetillisemman ilmeen, h?nen kertoessaan miten Kaarlo-kuningas Worcesterin taistelun j?lkeen oli saanut kokonaiseksi p?iv?ksi suojan Waverley-Honourissa, ja miten, kun joukko ratsumiehi? l?heni rakennusta tutkimaan, lady Alice l?hetti nuorimman poikansa muutamien palvelijain keralla heit? vastaan, k?skien n?iden hengell??n hankkimaan kuninkaalle tunnin pelastumisajan. "Ja Jumala armahtakoon", oli Rachel-t?dill? tapana jatkaa, luoden pitk?n silm?yksen sankarittaren muotokuvaan, "kuninkaansa pelastuksen h?n sai kyllin kalliisti maksaa lempilapsensa kuolemalla. He toivat h?net t?nne vankinaan, kuolettavasti haavotettuna; ja viel? t?n? p?iv?n? voit seurata h?nen verisi? j?lki??n suurelta p??ovelta pikku k?yt?v?? my?ten saliin asti, miss? he laskivat h?net ?itins? jalkojen juureen kuolemaan. Mutta h?nell? oli se lohdutus, ett? sai ?itins? katseesta lukea ep?toivoisen puolustuksensa saavuttaneen mit? tarkotettiin. Oi, muistan", jatkoi h?n, "hyvin muistan n?hneeni er??n, joka tunsi h?net ja rakasti h?nt?. Miss Lucy St. Aubin eli ja kuoli neitona h?nen t?htens?, vaikka oli maan kauneimpia ja rikkaimpia. Koko maailma h?nt? tavotteli, vaan h?n kantoi kaiken ik?ns? surupukua William paran vuoksi, sill? he olivat kihlatut, ja kuoli vuonna -- no, sit? en muista, mutta sen kyll? muistan, ett? saman vuoden marraskuussa, tuntiessaan voimiensa riutuvan, h?n tahtoi viel? kerran tulla Waverley-Honouriin ja t??ll? k?vi kaikissa rakkaissa paikoissa, joissa oli oleskellut isoset?ni kanssa, ja siirr?tti pois lattiamatot, tarkastellakseen h?nen verij?lki??n. Jos kyyneleet olisivat voineet pest? ne pois, niit? ei en?? olisikaan n?ht?viss?, sill? koko talossa ei ainoakaan silm? j??nyt kuivaksi. Olisi voinut luulla, Edward, ett? yksinp? puutkin s??liv?t h?nen murhettaan, sill? niiden lehdet putoilivat h?nen ymp?rilleen ilman hienointakaan tuulen henk?yst?, ja tosiaan h?n n?ytti sellaiselta, joka ei en?? milloinkaan ollut n?kev? niit? vihrein?."

Sellaisten tarinain j?lkeen sankarimme tavallisesti vet?ytyi yksin?isyyteen, antautuakseen haaveiluihin, joita ne olivat h?ness? her?tt?neet. Avaran ja synk?n kirjastohuoneen kolkassa, jonne ei valoa tunkeutunut muualta kuin tilavan lieden hiipuvista kek?leist?, h?n tuntikausiksi antautui tuollaiseen sis?iseen lumoukseen, joka saattaa menneet tahi kuvitellut tapahtumat el?m??n mietiskelij?n silmien edess?. Silloin avautui h?nen eteens? Waverley-linnan h??juhlan upea loistokkuus; sen oikean is?nn?n kookas ja kuihtunut vartalo, h?nen seisoessaan pyhiinvaeltajapuvussaan tuntemattomana katselemassa juhlaa, jota vietettiin luullun perillisens? ja aijotun morsiamensa muistoksi; h?nen tuntemisensa aiheuttama s?hk?inen isku; vasallien tarttuminen aseihinsa; sulhasen h?mm?stys; morsiamen kauhistus ja h?mi; Wilibertin tuska h?nen huomatessaan, ett? lemmittyns? oli my?ntymyksens? mukana antanut syd?mens?kin; arvokkuuden ja samalla syv?n surun ilme, jolla h?n painoi alas jo puoliksi vedetyn s?il?ns? ja k??ntyi ainiaaksi pois is?ins? linnasta. Sitte h?n muutti n?kym?n; mielikuvitus esitti h?nelle Rachel-t?din murhen?ytelm?n. H?n n?ki lady Waverleyn istumassa kamarissaan, korva j?nnitettyn? kuulemaan heikoimmankin rasahduksen, syd?men pamppaillessa kaksinaisesta tuskasta, ensin kuunnellessaan kuninkaan ratsun loittonevaa t?min?? ja sen haihduttua luulotellessaan jokaista puiston latvoja humisuttavaa tuulenhenke? et?isen ottelun kaiuksi. Kaukaa kuuluu ik??nkuin tulvavirran pauhu; se l?henee, ja Edward kuulee selv?sti ratsujen nelistyksen ja miesten huutojen l?henev?n linnaa muutamien pistoolinlaukausten keskeytt?min?. Lady Alice hyp?ht?? seisaalleen -- kauhistunut palvelija rynt?? sis?lle -- vaan miksi pitkitt?isink??n kuvausta?

Waverley-Honourin laajalla mets?alueella nuori Edward l?ysi monta lempipaikkaa, unelmoiden harhaillessaan pitkin puolittain umpeen kasvaneita polkuja ja k?yt?vi?. Er?s niist?, v?hitellen noustuaan yl?sp?in nelj?n penikulman matkan, kapeni rosoiseksi jalkatieksi, johti Mirkwood-laakson louhikkoisen ja mets?isen solan l?pi ja sitte ?kki? avautui syv?n, tumman ja pienen Mirkwood-Mere nimisen j?rven luona. Sen kaltaalla oli entisaikaan miltei veden ymp?r?im?ll? kalliolla yksin?inen torni, joka oli nimitetty Waverleyn suojaksi, se kun oli vaarallisina aikoina useasti ollut perheen turvapaikkana. Sielt? olivat Yorkin ja Lancasterin sodissa Punasen Ruusun viimeiset uljaat puoltajat k?yneet rohkeaa ja tuhoisaa sissisotaa, kunnes kuulu Gloucesterin Richard h?vitti varustuksen. Siell? my?skin oli kauvan pidellyt puoliaan joukko ritareita, joita johti Nigel Waverley, Rachel-t?din kuvaileman Williamin veli. T?llaisissa paikoissa Edward antausi suloisten ja kaihoisien unelmiensa valtaan, ja leluillaan leikkiv?n lapsen tapaan p?yhi ja j?rjesteli mielikuvituksensa loistavasta vaan hy?dytt?m?st? kuva-aartehistosta niin kirkkaita ja nopeaan hiipuvia n?kyj? kuin illan taivaan v?rivaihdokset.

Ammatin valinta.

Viel? varovammaksi tunteidensa salaamisessa k?vi nuori Waverley tullessaan siihen ik??n, jolloin alkoi tuntea her??v?n lemmenkaipuun vaikutusta. Viehke?t naiset saivat v?hitellen sijansa h?nen kuvittelunsa seikkailuissa; ja pianpa h?n alkoi vertailla haaveidensa haamuja todellisen el?m?n naisolentoihin.

Pitk? tai valikoitukaan ei ollut niiden kaunotarten luettelo, jotka Waverleyn kirkossa n?yttiv?t sunnuntaikoreuttaan. Ehdottomasti sopivin oli miss Sissly eli kuten h?n mieluummin piti nimen??n, miss Cecilia Stubbs, squire Stubbsin tyt?r. En tied?, oliko "ihan pelkk? sattuma" -- mik? sanantapa naishuulten lausumana ei suinkaan aina ep?? tarkotuksellista temppua -- tahi johtuiko maun yht?l?isyydest?, ett? miss Cecilia useampiakin kertoja kohtasi Edwardin, t?m?n lempik?velyill? Waverleyn mets?alueella. Edward Waverley ei viel? ollut saanut rohkeutta puhutellakseen h?nt? n?iss? tilaisuuksissa; mutta kohtaukset eiv?t j??neet vaikutusta vaille. Romanttinen rakastaja on ihmeellinen kuvainpalvelija, joka ei toisinaan pid? lukua, mist? p?lkyst? veist?? jumaloimisensa esineen; ainakin, jos luonto ei ole tuolle esineelle suonut sopivaa m??r?? omakohtaista suloa, h?n voi helposti n?ytell? sadun jalokivikauppiaan tahi dervishin osaa ja oman mielikuvituksensa varastosta varustaa h?net yliluonnollisella kauneudella ja kaikilla henkisen rikkauden lahjoilla.

Mutta ennenkuin miss Cecilia Stubbsin sulot olivat tehneet h?nest? todellisen jumalattaren tahi edes korottaneet h?nt? pyhimyskaimansa tasalle, mrs. Rachel Waverley sai vihi? l?hestyv?st? jumaluudesta ja p??tti sen ehk?ist?. Yksinkertaisimmallakin ja v?himmin ep?ilev?ll? naisolennolla on sellaisissa asioissa vaistomainen tarkkan?k?isyys, joka toisinaan menee niin pitk?lle, ett? havaitsee olemattomia taipumuksia, vaan harvoin on huomaamatta sellaisia, joita todella l?ytyy n?k?piiriss?. Mrs. Rachel alkoi hyvin varovasti -- ei taistella l?hestyv?? vaaraa vastaan -- vaan k??nt?? sit? pois, esitt?en veljelleen, miten v?ltt?m?t?nt? suvun tulevan p??miehen oli n?hd? maailmaa hiukan enemm?n kuin alituinen Waverley-Honourissa oleskeleminen saattoi my?nt??. Jokainen suvun edustaja oli matkustellut ulkomailla tahi sotav?ess? palvellut maataan ennen Waverley-Honouriin asettumistaan, ja v?itteens? tueksi h?n vetosi sukutauluun, ratkaisijaan, jota Sir Everard ei konsanaan ollut vastustanut. Mr. Richard Waverleylle tehtiin ehdotus, ett? h?nen poikansa l?htisi matkoille opettajansa mr. Pembroken keralla, paroonin my?nt?ess? sit? varten soveliaan m??r?rahan. Is? itse ei n?hnyt mit??n haitallista t?ss? suunnitelmassa, mutta h?nen sit? sattumalta mainitessaan ministerin luona p?iv?llisell? ollessaan, t?m? suuri mies meni vakavan n?k?iseksi. Syy siihen selvisi yksityisess? keskustelussa. Sir Everardin valtiollisten mielipiteiden onneton suunta, huomautti ministeri, saattoi kovin sopimattomaksi sellaisen aikeen, ett? niin toivorikas nuorukainen matkustaisi mannermaalle set?ns? valitseman opettajan johtamana. Millaista seuraa mr. Edward voisi saada Pariisissa, millaista Roomassa, miss? vallantavottelija poikineen viritteli kaikenlaatuisia pauloja -- sit? tulisi mr. Waverleyn punnita. Se vain oli varma, ett? H?nen Majesteettinsa osasi pit?? siksi arvossa mr. Richard Waverleyn ansioita, suodakseen h?nen pojalleen upseerin paikan jossakin ?skett?in Flanderista palanneessa rakuunarykmentiss?, jos t?m? haluaisi muutamaksi vuodeksi omaksua soturin uran.

Noin selv?? ja tuolla tavalla annettua viittausta ei voinut rangaistuksetta syrj?ytt??; ja vaikka Richard Waverley suuresti pelk?si loukkaavansa veljens? etuluuloja, h?n ei kuitenkaan katsonut voivansa olla vastaanottamatta pojalleen t?ten tarjottua paikkaa. Kuitenkin h?n -- ja oikein -- luotti siihen, ett? Sir Everardin hellyys Edwardia kohtaan ei varmaankaan sallisi h?nen kostaa mit??n askelta, johon j?lkim?inen is?llisen m??r?ysvallan johdosta oli pakotettu. Kaksi kirjett? ilmotti t?m?n m??r?yksen paroonille ja h?nen veljenpojalleen. J?lkim?inen pelk?st??n kertoi asian sellaisenaan ja huomautteli, ett? h?nen tulisi ryhty? nopeihin valmisteluihin rykmenttiins? yhty?kseen. Veljelleen Richard oli laajasanaisempi ja selittelev?mpi, monien mutkien j?lkeen johtuen siihen lopputulokseen, ett? Edwardille oli kuninkaalliselta taholta tarjottu paikka, josta h?nen is?ns? ei olosuhteisiin n?hden mitenk??n voinut kielt?yty?, ja ett? Edward nyt oli kapteeni Waverley, Gardinerin rakuunarykmentiss?, johon yhty?kseen h?nen tuli kuukauden kuluessa matkustaa Skotlantiin, rykmentin leiripaikkaan Dundeehin.

Sir Everard Waverley vastaanotti sekavin tuntein t?m?n sanoman. Kiihke?n? ajanjaksona h?n oli nuoren miehen innolla toiminut puolueessaan, vaikkakaan h?nt? vastaan ei ollut ilmaantunut niin selvi? seikkoja, ett? h?net olisi voitu asettaa syytteeseen. Sittemmin h?nen jakobiittisuutensa oli v?hitellen kylmennyt kuin tuli, joka virikkeen puutteessa hiljalleen hiutuu loppuun. Vanhoillisia ja korkeakirkollisia periaatteitaan h?n sai tilaisuuden k?ytt?? ainoastaan satunnaisesti, vaaleissa ja k?r?jill?, ja kruununperimyst? koskevain mielipiteittens? h?n n?ht?v?sti oli antanut kokonaan joutua lepotilaan. Kuitenkin loukkasi h?nen tunteitaan veljenpoikansa yhtyminen armeijaan Braunschweigin hallitsijasuvun aikana, varsinkin kun katsoi v??r?ksi vastustaa h?nen is?ns? tahtoa. Hillitty harmi aiheutti monta aihkausta ja oihkausta, jotka pantiin alkavan luuvalokohtauksen tiliin, kunnes arvoisa parooni sai k?siins? armeijaluettelon ja p??si lohduttautumaan lukemalla niit? ehdottomasti uskollisten sukujen j?lkel?isi? -- Mordauntin, Granvillen, Stanleyn j.n.e. -- joiden nimet l?ytyiv?t siin? mainittuina. Ker?ten kaikki sukusuuruutensa ja sotaisen kunnian tunteet h?n tuli -- k?ytt?en hieman Falstaffin tapaista todistelua -- siihen p??t?kseen, ett? kun sota oli k?siss? ja vaikka olikin h?pe? siin? olla mill??n muulla puolella kuin yhdell?, niin oli pahempi h?pe? olla joutilaana kuin olla pahimmallakin puolella, joskin t?m? olisi mustempi kuin vallananastuskaan yksist??n olisi kyennyt sen mustentamaan. T?ti Rachel taasen oli pakotettu alistumaan olojen kehitykseen, vaikkei h?nen suunnitelmansa ollutkaan toivomusten mukaisesti menestynyt; ja h?nen pettymyst??n lievensi hauska puuhailu Edwardin soturiksi varustelemisessa -- eritt?inkin kun tiesi saavansa n?hd? h?net t?ydess? sotilaspuvun loistossa. Edward Waverley itse vastaanotti kiihke?ll? h?mm?styksell? t?m?n tuiki aavistamattoman sanoman. Se oli, kuten kaunis vanha runo lausuu,

kuin on kulovalkeainen, kyt? kankahan kanervan,

joka peitt?? savuun yksin?isen kunnaan ja samalla valaisee sen synke?ll? hehkulla. H?nen opettajansa, tahi oikeammin sanoen vain mr. Pembroke, l?ysi Edwardin kamarin jostakin sopesta s??nn?tt?m?n s?keen katkelmia; n?it? h?n n?kyi sepitt?neen ensi kiihtymyksess??n, johon h?net oli saattanut t?m?n t?rke?n lehden ?killinen k??nt?minen eteens? el?m?ns? kirjasta. Tohtori uskoi kaikkeen yst?viens? sepitt?m??n runouteen, kun se vain oli kauniisti kirjotettua suoriksi yht? pitkiksi riveiksi, ja vei t?m?n aarteen Rachel-t?dille, joka sen luki silm?lasit kyynelten sumentamina ja sitte siirsi suureen muistikirjaansa, miss? ennest??n oli valittuja keitto- ja l??kint?taidon kaavoja, suosittuja korkeakirkollisten saarnatekstien otteita sek? muutamia lemmenlauluja ja jakobiittisia runoja, joita h?n oli laulellut nuoruutensa p?ivin?. Lukijan edess? olevan muistettavan historian ansioton toimittaja sai tarkastaakseen tuon kirjan -- se sis?lsi muitakin Waverleyn sukutietoja -- ja poimi sielt? jo mainitun runollisen kokeen. Joskaan se ei ole lukijalle miksik??n suuremmaksi nautinnoksi; se kuitenkin paremmin kuin mik??n kuvaileminen tutustuttaa h?net sankarimme rajuun, kiihtyneeseen mielialaan:

Rusonsa ?sken ilta loi lumottuun laaksoon Mirkwood-Meren, ja j?rven heijastella soi puhtaana maan ja taivaan piirin: nous nuokkulatva-lehdot niin kristallihelmaan tyynen pinnaa, ja rannan kummut kuulsi siin' ylh?isin huipuin harmaan linnan, maailma uus kuin tuolla ois, parempi, kauniimp' aallon alla, miss' onni meit' ei j?tt?? vois, ei pett?? harhaan johtamalla.

Jo tammi taipui latvaltaan, -- unestaan j?rven Henki heti her?si tuulen kohinaan ja mustan viitan ylleen veti, varuksiin sai kuin sotilas kun taistohuuto ilmaa halkoi: jo myrsky nous, veen kuningas vaahtoisaa p??t??n puistaa alkoi, ol' otsa synkk?, ?rjy ??n', aaltonsa vimmaan k?skeiss??n; py?rteiden hurjaan nieluun vaipui keijuisten hento ihmemaa, hyrskyksi rannan hiekkaan haipui, -- ja rusko peittyi pilven taa.

Ihala riemu sy?mmess?in vaihdosta katsoin aaltoloiden; kun tuulten tuiman taiston n?in laelta linnan raunioiden, lujemmaks rinnan tunsin vain, se toisti myrskyn riehumista -- kun temmellyksen n?hd? sain, en surrut kuvaa rauhallista.

Niin tyhj?t nuoruushaavehet totuuden torven-??ni poistaa, karkottaa kuvat keijuiset, niin hennot kuin se maa, mi loistaa pinnassa j?rven, kunnes sen sumentaa myrsky syksyinen. Jo j??k??t kaikki kuvittelut kuolleiksi sielun silmilt?in, naissulon, lemmen vaihdan lelut aseihin, mainet?ihin n?in!

Suorasanaisesti selitt?en, koska yll?olevat s?keet kenties eiv?t sit? sano aivan julki, miss Cecilia Stubbs h?ipyi kapteeni Waverleyn syd?mest? siin? tunteiden kuohussa, mink? h?nen uusi uransa aiheutti. Neitonen esiintyi kyll? t?ydess? loistossaan is?ns? penkiss? viimeisen? sunnuntaina, jona Edward oli kuulemassa kotikirkkonsa jumalanpalvelusta, set?ns? ja Rachel-t?din pyynn?st? ollen sotilaspuvussaan. Mutta paras l??ke sit? vaaraa vastaan, ett? luulisi liian hyv?? muista, on samalla kertaa luulla aimo lailla hyv?? itsest??n. Miss Stubbs oli k?ytt?nyt kaikki keinot, mit? kauneuden lis??miseksi tunnetaan; mutta, oi! vannehame, kauneuslaastarit, k?herretyt suortuvat ja uusi ranskalainen silkkimantteli olivat hukkapuuhaa nuorelle rakuunaupseerille, joka ensi kerran el?m?ss??n kantoi kultanauha hattuaan, ratsastussaappaitaan ja s?il??ns?. En tied? tokko, kuten vanhan ballaadin soturin,

halunsa hehkui kunniaan, ei lempeen horjahdella, syd?nt? j?ist? neidot maan sai turhaan sulatella,

vai torjuivatko takin rintamuksen kullalla kirjaillut nauhat Cecilian katseiden pommituksen; vaan kaikessa tapauksessa h?n nyt oli tukevasti panssaroitu.

Mut n?inp? minne lemmen nuoli sattui, oi pieneen l?nnen kukkaan hentoiseen, maaurhon vankan, kukan kauneimman, pehtoorin poian. Jonas Culbertfeldin, se iski rintaan.

Pyyt?en lukijalta anteeksi sankarrunouden puuskiani , vahvistan samalla sen surullisen tosiasian, ett? historiani t?ytyy t?ss? lausua hyv?stit kauniille Cecilialle. Monen muun Eevan tytt?ren tavoin h?n Edwardin l?hdetty? ja muutamien joutavien unelmiensa h?lvennytty? rauhallisesti tyytyi hiukan v?h?isemp??nkin ja antoi k?tens?, kuuden kuukauden kuluttua, ennenmainitulle Jonakselle, paroonin pehtoorin pojalle ja perilliselle, jolla sit?paitsi oli siev?t toiveet peri? is?ns? virkakin. Kaikki n?m? edut saivat squire Stubbsin, niinkuin kosijan ahavoittunut otsa ja miehek?s vartalo olivat vallanneet h?nen tytt?rens?, helpottamaan hiukan aateluutensa vaatimuksia, ja liitto solmittiin. Kukaan ei n?ytt?nyt ilostuneemmalta kuin Rachel-t?ti, joka t?h?n asti oli syrj?silm?yksin katsellut nuorta yritteli?st? naikkosta . Kun nuori pari ensi kertaa saapui kirkkoon, h?n kunnioitti morsianta hymyll? ja syv?ll? niiauksella, itse kirkkoherran, apulaisen, suntion ja koko Waverleyn ja Beverleyn yhdistettyjen seurakuntien n?hden.

Waverleyn j??hyv?iset.

T?m?n muistettavan sunnuntaip?iv?n iltana Sir Everard astui kirjastohuoneeseen ja oli yll?tt?? siell? sankarimme kaikkien miekkailun s??nt?jen mukaan heiluttelemassa vanhan Sir Hildebrandin kalpaa, joka kalliina perint?n? tavallisesti oli riippumassa kirjaston lieden yll?, ritarin ja h?nen ratsunsa kuvan alla -- ritarin kasvonpiirteet olivat kuvassa miltei k?tkettyin? pitk?n kiharatukan peittoon, kun Bucephalusta taasen, jolla h?n ratsasti, verhosivat omistajansa Bath-ritarikaavun avarat lievepoimutelmat. Sir Everard astui sis??n, ja luotuaan katseen kuvaan ja toisen veljenpoikaansa, alotti pikku puheen, joka kuitenkin pian vaihtui h?nen tavalliseksi hiljaiseksi haastelukseen, vaikkakin h?n t?ss? tilaisuudessa samalla ilmaisi syv?? liikutusta. "Veljenpoikani", virkkoi h?n, ja sitte ik??nkuin parantaakseen sanantapaansa, "rakas Edwardini, on Jumalan tahto ja my?s is?si tahto, jota sinun velvollisuutenasi on l?hinn? Jumalaa totella, ett? sinun t?ytyy meid?t j?tt??, ryhty?ksesi soturin ammattiin, jossa niin monet esi-is?si ovat kunnostautuneet. Olen koettanut j?rjest?? niin, ett? kykenisit k?ym??n uutta uraasi sellaisella tavalla kuin heid?n j?lkel?isens? ja Waverley-suvun perillisen tulee; ja taistelukent?ll? olet muistava mit? nime? kannat. Ja, Edward, rakas poikani, muista my?s olevasi viimeinen sukuasi, muista, ett? sen uudelleen kukoistamisen ainoa toivo perustuu sinuun. V?lt? siis vaaraa, mik?li velvollisuus ja kunnia sallivat -- tarpeetonta vaaraa tarkotan -- ?l?k? mene hurjistelijain, pelurien tahi whigien seuraan, joita sen pahempi lienee liiankin useita siin? palveluksessa, johon joudut. Everstisi on kuulemani mukaan kelpo mies -- presbyteriaaniksi; vaan sin? et ole unohtava velvollisuuttasi Jumalaa, Englannin kirkkoa ja" -- -- "ja kaikkea j?rjestynytt? esivaltaa kohtaan." Enemp?? h?n ei uskaltanut koetella puhetaitoaan, vaan vei veljenpoikansa talliin katsomaan h?nen sota-uraansa varten m??r?ttyj? hevosia. Kaksi oli mustaa , uljaita ratsuja kumpikin; toiset kolme tukevia, vilkkaita ty?hevosia, aijottuja matkaa tahi palvelijoita varten, joita kaksi oli l?htev? mukaan kotoa -- jos apurenki tarvittaisiin, niin saisi sellaisen Skotlannista.

"L?hdet vain pienen seurueen keralla", huomautti parooni. "Sir Hildebrand ker?si hovin portin eteen suuremman joukon ratsumiehi? kuin koko rykmentiss?si on. Olisin kyll? halunnut noiden kahdenkymmenen nuoren miehen, jotka tilaltani ovat yhtyneet joukkoosi, marssivan sinun mukanasi Skotlantiin. Se olisi edes jotakin ollut; mutta minulle on sanottu, ett? heid?n saattueensa olisi n?ytt?nyt oudoksuttavalta nykyoloissa, kun k?yt?nt??n saatetaan kaikenlaisia uusia ja hulluja tapoja alustalaisten luonnollisen riippuvaisuuden v?hent?miseksi is?ntiins? n?hden."

Sir Everard oli tehnyt parhaansa parantaakseen t?t? luonnotonta ajan henke?: h?n oli lujittanut tarjokkaiden ja heid?n nuoren kapteeninsa yst?vyytt? ei ainoastaan runsaalla aterialla oluineen, l?ht?juhlaksi, vaan my?skin antamalla kullekin sellaisen rahalahjan, joka oli pikemmin omiaan lis??m??n heid?n marssinsa iloisuutta kuin sotakuria. Heid?n tarkastettuaan ratsut, Sir Everard vei veljenpoikansa j?lleen kirjastohuoneeseen, ja otti esille huolellisesti kokoon k??nnetyn ja vanhan ajan tapaan silkkirihmalla sidotun kirjeen, joka oli sinetitty Waverleyn vaakunan tarkalla j?ljenn?ksell?. Se oli osotettu hyvin suurella muodollisuudella "Cosmo Comyne Bradwardinelle, Bradwardinen esquirelle, h?nen Tully-Veolanin asuinkartanossaan Perthshiress? Pohjois-Britanniassa. Kapteeni Edward Waverleyn, Waverley-Honourin paroonin Sir Everard Waverleyn veljenpojan kautta."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet