Read Ebook: Rosvot: Viisinäytöksinen näytelmä by Schiller Friedrich Siljo Juhani Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1048 lines and 35252 words, and 21 pages

Translator: Juhani Siljo

ROSVOT

Viisin?yt?ksinen n?ytelm?

Kirj.

FR. v. SCHILLER

Suomentanut Juhani Siljo

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1915.

Hippokrates.

ESIPUHE.

?lk??n k?sitett?k? t?t? n?ytelm?? muuksi kuin dramaattiseksi tarinaksi, joka k?ytt?? hyv?kseen draaman suoritustavan etuja, ik??nkuin yll?tt??kseen sielun sen salaisimmissa toiminnoissa, muuten antautumatta n?ytt?m?kappaleen aituuksiin ja ahnehtimatta n?ytt?m?llisest? ruumillistuttamisesta koituvaa, ep?ilt?v?? hy?ty?. Minulle my?nnett?neen, ett? on mielet?nt? otaksua voitavan kolmen tunnin kuluessa suoriutua tyhjent?v?sti kolmesta erinomaisesta ihmisest?, joiden toiminta johtuu ehk? tuhannenkin pikkurattaan toiminnasta, niinkuin ei voi olla mit??n aihetta uskoa, ett? ter?vink??n sieluntuntija saisi nelj?ss?kolmatta tunnissa kolme erinomaista henkil?? avautumaan pohjaan asti. T?ss? oli tarjolla runsas m??r? toisiinsa kasvettuneita tosiseikkoja, joita en mitenk??n voinut ahtaa Aristoteleen ja Batteux'n kovin kapeihin paalukujiin.

N?ytelm??ni ei kuitenkaan h??d? n?ytt?m?lt? erikoisesti sen ainesrunsaus, vaan pikemminkin sen sis?llys. Sen rakenne vaati siin? esiintym??n monia luonteita, jotka loukkaavat hienompaa siveellist? tunnetta ja kauhistuttavat meit?, siroihin tapoihin tottuneita. Jokaiselta ihmiskuvaajalta v?ltt?m?tt?myys vaatii t?t?, jos h?n haluaa tarjota todellisen el?m?n kuvan, eik? tekokaunista ihantelua tai kaava-ihmisi?. On nyt kerta kaikkiaan tavallista, ett? paha on hyv?n varjostuksena ja ett? hyve saa el?vimm?n v?rityksen, jouduttuaan ristiriitaan paheen kanssa. Ken on asettanut m??r?kseen kukistaa paheen ja kostaa uskonnon, siveydens??nt?jen ja yhteiskunnan lakien puolesta n?iden vihollisille, h?nen t?ytyy paljastaa pahe kamalassa alastomuudessaan ja n?ytt?? se ihmiskunnalle koko summattomuudessaan, -- h?nen t?ytyy itse tarpeen tullen k?yd? l?pi sen ?iset sokkelolinnat, -- h?nen t?ytyy osata pakoittautua mielentiloihin, joiden luonnonvastaisuutta h?nen sielunsa kammoaa.

T?ss? tuodaan esiin pahe koko sis?isine rakenteineen. Fransissa se purkaa omantunnon sekasortoiset kauhut voimattomaan j?rkeilyyn, n?ivett?? tuomitsevan tunteen ja ly? ilveilyksi uskonnon vakavan ??nen. Ken on ehtinyt niin kauas , ett? teroittaa j?rke??n syd?mens? kustannuksella, h?nelle pyhink??n ei ole en?? pyh??, -- h?nelle ei ihmisyys, ei jumaluus merkitse mit??n, kumpikin maailma on tyhj?? h?nen silmiss??n. Olen koettanut hahmoitella t?llaisesta ep?ihmisest? sattuvan, el?v?n muotokuvan, jakaa osiinsa h?nen paloj?rjestelm?ns? t?ydellisen koneiston -- sek? koetella sen voimaa totuutta vastaan. Miss? m??rin se on sille onnistunut, sit? tarkattakoon t?m?n tarinan edistyess?. Arvelen tavanneeni luonnontotuuden.

Abdera ja Demokritos palaavat ikuisesti uudelleen esille, ja kunnon Hippokratestemme t?ytyisi k?ytt?? avukseen kokonaiset p?rsk?juuri-istutukset, jos heid?n mieli p??st?? meid?t parantavilla l??kekeitteill??n pahasta. Liittyk??t vain niin monen monet totuuden yst?v?t opettamaan kanssaihmisi??n saarnatuoleista ja n?ytt?m?ilt?: roskav?ki pysyy i?ti roskav?ken?, vaikka aurinko ja kuu muuttuvatkin ja maa ja taivas vanhenevat kuin vaate. Ehk? minun olisi pit?nyt, heikkosyd?misten iloksi, noudattaa v?hemm?n uskollisesti luontoa; mutta vaikka se kovakuoriainen, jonka me kaikki tunnemme, kaivaakin lantaa eroon helmist?, vaikka onkin saatu kokea tulen polttavan ja veden hukuttavan, -- niin onko sen vuoksi helmi, tuli, vesi pantava takavarikkoon?

Uskallan lukea n?ytelm?ni, sen merkillisen ratkaisun takia, t?ydell? syyll? kuuluvaksi siveellisiin kirjoihin; pahe kehittyy siin? arvoiseensa p??t?kseen. Hairahtunut palaa lakien viittav?yl?lle. Hyve perii voiton. Ken suhtautuu minuun vain niin kohtuullisesti, ett? ottaa lukeakseen teokseni kokonaan ja tahtoakseen ymm?rt?? minua, h?nen voin odottaa -- en ihailevan minua runoilijana, vaan kunnioittavan minua rehellisen? miehen?.

Kirjoitettu p??si?isen? 1781.

HENKIL?T:

Tapahtumapaikka on Saksassa. Tapahtuma-aika noin kaksi vuotta.

ENSIM?INEN N?YT?S.

ENSIM?INEN KOHTAUS.

Frankki. Sali Moorin linnassa.

FRANS. VANHA MOOR.

FRANS. Mutta voitteko tosiaankin hyvin, is?? N?yt?tte niin apealta.

VANHA MOOR. Aivan hyvin, poikani -- mit? tahdoit sanoa minulle?

FRANS. Posti on tullut -- kirje leipzigil?iselt? kirjeenvaihtajaltamme --

FRANS. Hm, hm! -- Niit? kyll?. Mutta pelk??n -- en tied? voinko -- terveyteenne katsoen? -- Voitteko todella aivan hyvin, is??

FRANS. Jos olette sairas, -- jos teiss? on v?hint?k??n oiretta sinnep?in, niin j??k??n t?m? asia -- puhun siit? teille sopivampaan aikaan. T?m? sanoma ei ole raihnaalle otollinen.

FRANS. Sallikaa minun ensin vet?yty? hetkeksi syrj??n vuodattamaan s??lin kyynel tuhlaajaveljeni takia -- minun pit?isi i?ti olla vaiti, sill? h?n on teid?n poikanne, minun pit?isi i?ksi salata h?nen h?pe?ns? -- sill? h?n on minun veljeni. -- Mutta ensim?inen surullinen velvollisuuteni on totella teit? -- siksi antakaa minulle anteeksi!

FRANS. Jos niin on, vanhus, niin j??k?? hyv?sti, -- muutoin repisimme kaikki jo t?n??n hiukset p??st?mme arkkunne ??ress?.

FRANS . Tunnette kirjeenvaihtajamme. Katsokaa! Antaisin sormen oikeasta k?dest?ni, jos voisin sanoa h?nt? valehtelijaksi, katalaksi, myrkylliseksi valehtelijaksi -- -- Tyyntyk??! Saatte suoda anteeksi, etten anna teid?n itse viel? lukea kirjett?. Ette saa viel? kaikkea tiet??.

FRANS . "Leipzig, 1 p. toukokuuta. -- Ellei minua sitoisi lupaus olla salaamatta sinulta, rakas yst?v?, v?hint?k??n siit?, mit? voin saada tietooni veljesi el?m?st?, niin ei koskaan joutuisi syyt?n kyn?ni t?ll? tavoin syyp??ksi julmuuteen sinua kohtaan. Sadat kirjeesi vakuuttavat minulle, ett? t?m?ntapaisten sanomain t?ytyy raadella sinun veljensyd?nt?si; on kuin n?kisin sinun jo tuon kunnottoman, tuon kurjan" -- . Luen vain lievimm?t kohdat, is?, "-- tuon kurjan takia kyyneliss? kylpev?n", ah, ne vieriv?t, -- ne tulvivat s??lin virtana poskiani alas -- "on kuin n?kisin jo vanhan, hurskaan is?si kuolonkalpeana" -- Jeesus, Maaria! N?yt?tteh?n silt? jo ennenkuin tied?tte paljon mit??n.

FRANS. S??st?n teit?. -- "H?net on m??r?tty vangittavaksi, h?v?istyksen k?rsineet vaativat kuohuissaan hyvityst?, h?nen p??st??n on luvattu palkinto, -- Moorin nimi" -- Ei, poloiset huuleni eiv?t sent??n saa surmata is??! ?lk?? uskoko, is?, ?lk?? uskoko t?st? sanaakaan!

FRANS . Kurja, kolmasti kurja Kaarle! Enk? t?t? aavistanut, kun h?n jo poikasena vaani tytt?j?, kolusi katupoikain ja hulttioitten kanssa maat ja mantereet, karttoi kirkon n?kemist?kin kuten pahantekij? vankilaa ja heitti teilt? kirist?m?ns? rahat ensim?isen vastaantulevan kerj?l?isen hattuun, sill? v?lin kun me ylensimme kotona mielemme hurskaisiin rukouksiin ja pyhien saarnakirjojen tutkisteluun? -- Enk? t?t? aavistanut, kun h?n lueskeli Julius Caesarin ja Aleksanteri Suuren sek? muiden paatuneitten pakanain seikkailuja mieluummin kuin katumuksentekij?n Topiaan tarinaa? -- Sadasti ennustin teille t?t?, sill? rakkauteni h?neen pysyi aina lapsenvelvollisuuden rajoissa, -- se vesa sy?ksee viel? meid?t kaikki kurjuuteen ja h?pe??n! -- Oi kunpa ei h?nell? olisi Moorin nime?, kunpa minun syd?meni ei sykkisi niin l?mpim?sti h?nen t?htens?! T?m? jumalaton rakkaus, jota en voi kitke? pois, syytt?? minua viel? kerran Jumalan tuomioistuimen edess?.

FRANS. N?ette, ett? min? osaan olla sukkelakin, mutta minun sukkeluuteni on kuin skorpionin pistos. -- Ja sitten tuo kuiva arki-ihminen, kylm?, puiseva Frans, -- ja mit? nuo kaikki nimittelyt ovatkaan, joihin vastakohtaisuus h?nen ja minun v?lill? yllytti teit?, kun h?n istui syliss?nne tai nyppi poskeanne --, h?n kuolee kerran kotinurkkiinsa ja lahoo ja unhoittuu, kun sen sijaan t?m?n yleisneron maine kiit?? Pohjoisnavalta hamaan Etel?navalle. Haa, k?tens? ristii tuo kylm?, kuiva, puiseva Frans, kiitt?en sinua, taivas -- ettei ole h?nen kaltaisensa!

FRANS. Niin, is?, h?n pyyhkii ne silmist?nne. Fransinne uhraa el?m?ns? teid?n el?m?nne pitennykseksi. Teid?n el?m?nne on se oraakkeli, jolta min? ennen kaikkea kysyn neuvoa siit?, mit? aion tehd?, se peili, jossa min? kaikkea tarkastan, -- ei mik??n velvoitus ole minulle niin pyh?, etten sit? oitis rikkoisi, jos on kallis henkenne kysymyksess?. -- Uskotteko sanani?

FRANS. Sanokaahan nyt minulle: jos teid?n ei olisi pakko kutsua t?t? poikaa omaksenne, ettek? olisi onnellinen mies silloin?

FRANS. Senp? sanoitte. Ent? nyt? Kadehditte kehnointa alustalaistanne siksi, ettei h?n ole t?m?n is?, -- teill? on murhetta niin kauan kuin teill? on t?m? poika. Se murhe kasvaa sik?li kuin Kaarlekin. Se murhe kalvaa el?m?nne juuria.

FRANS. No niin -- ent?p? jos luopuisitte tuosta pojastanne?

FRANS. Eik? juuri t?m? rakkautenne h?neen ole syyn? kaikkeen murheeseenne? Ilman sit? rakkautta ei h?nt?k??n en?? ole teill? olemassa. Ilman sit? rikollista, tuomittavaa rakkautta on h?n teist? kuin kuollut -- kuin koskaan syntym?t?n. Ei liha eik? veri, vaan syd?n se tekee meid?t isiksi ja pojiksi. Kun ette t?t? ep?siki?t? en?? rakasta, niin h?n ei en?? ole poikanne, vaikka h?n olisikin lihaa teid?n lihastanne. H?n on t?h?n saakka ollut silm?ter?nne, -- mutta jos silm?ter?si pahentaa sinut, sanoo Sana, niin heit? se pois. On parempi p??st? yksisilm?isen? taivaaseen kuin kaksisilm?isen? joutua helvettiin. On parempi tulla lapsetonna taivaaseen kuin ett? kumpikin, is? sek? poika, joutuvat helvettiin. Niin puhuu Jumala!

FRANS. En, en toki! -- Poikaanne teid?n ei pid? kiroaman. Ket? kutsutte pojaksenne? H?nt?k?, jolle annoitte el?m?n, vaikka h?n k?ytt?? kaiken taitonsa lyhent??kseen teid?n el?m?nne?

FRANS. N?ettek?, kuinka lapsenomaisesti lempilapsenne teit? kohtelee! H?n kuristaa teid?t is?llisell? osanotollanne; surmaa teid?t rakkaudellanne, lahjoo is?nsyd?menne, antaakseen vain armoniskun teille. Kun teit? ei en?? ole olemassa, niin h?n on tilustenne herra, viettiens? kuningas. Pato on murrettu ja h?nen himojensa virta voi nyt tulvailla vapaasti. Ajatelkaa kerran itse olevanne h?nen asemassaan! Kuinka monasti h?nen t?ytyyk??n toivoa is?ns? maan alle -- kuinka usein veljens? --, jotka ovat niin armottomasti h?nen hulttiomenonsa tiell?. Mutta onko se rakkautta rakkaudesta? Onko se lapsen kiitollisuutta is?n lempeydest?? Se, ett? h?n hetken irstaalle nautinnolle uhraa kymmenen vuotta teid?n el?m??nne? Se, ett? h?n hekumallisessa tuokiossa heitt?? peliin isiens? maineen, joka on jo seitsem?n vuosisataa pysynyt saastumatta? Sellaistako sanotte pojaksenne? Vastatkaa: sanotteko sellaista pojaksenne?

FRANS. Rakas, suloinen lapsi, jonka ainainen pyrint? on p??st? is?st??n. -- Kunpa te oppisitte ymm?rt?m??n, kunpa suomukset putoaisivat silmist?nne! Mutta teid?n laupeutenne tukee v?ltt?m?tt? h?nen irstauttaan, teid?n suojeluksenne antaa sille oikeutusta. Totisesti, te vierit?tte kirouksen pois h?nen p??ns? p??lt?; teid?n p??llenne, is?, teid?n p??llenne se tuomiona lankeaa.

FRANS. Kuinka monet tuhannet, jotka ovat juopuneet hekuman maljain ??ress?, ovatkaan k?rsimyksiss? parantuneet. Ja eik? ruumiillinen tuska, kaiken riihattomuuden seuraus, ole jumalaisen tahdon viittaus? Saisiko ihminen julmalla hempeydell??n muuttaa sen muuksi? Saako is? sy?st? i?ksi turmioon h?nelle uskotun lunnaan? -- Ajatelkaa tarkoin, is?: jos j?t?tte h?net joksikin aikaa kurjuuteensa, niin eik? h?n ole v?ltt?m?tt? joko tekev? k??ntymyksen ja parantuva -- tai sitten h?n tulee kurjuuden suuressa koulussa j??m??n konnaksi, ja silloin -- onnettomuudekseen is? tekee hemmoittelullaan tyhj?ksi korkeamman viisauden aivoitukset! -- No, is??

FRANS. Niin teette oikein ja viisaasti.

FRANS. Se vaikuttaa terveellisesti.

FRANS. Aivan niin, aivan niin. -- Mutta jospa h?n sitten tulee hurskas naamari kasvoillaan, anelee s??li?nne, hellitt?? teist? anteeksiannon, ja huomenna menee ja pilkkaa teid?n heikkouttanne porttojensa syliss?? -- Ei, is?! H?n palaa vapaaehtoisesti, kun h?nen omatuntonsa on vapauttanut h?net syyt?ksest?.

FRANS. Sana viel?, is?! Vihantunteenne, pelk??n, voisi johtaa kyn??nne kovin tylyihin sanoihin, jotka murtaisivat h?nen syd?mens? -- ja sit? paitsi --, ettek? usko, ett? h?n pit?isi jo sit? anteeksiantona, jos te pit?isitte h?nt? omak?tisen vastauksen arvoisena? Siksi on parempi, ett? j?t?tte kirjoittamisen minulle.

FRANS . Se on siis p??tetty?

FRANS. Ettek? tahdo k?yd? levolle, is?? T?m? koski teihin kovasti.

FRANS ?l? ole huolissasi, vanhus; et koskaan paina h?nt? rintaasi vasten. Tie siihen on h?nelt? katkaistu kuin tie helvetist? taivaaseen. -- H?n oli riistetty sylist?si, ennenkuin tiesit, ett? itse jaksaisit sit? tahtoa. -- Olisinpa ollutkin kurja poropeukalo, ellen olisi saanut rev?istyksi poikaa is?ns? syd?melt?, vaikka h?n olisi ollut rautasitein siihen nidottu. -- Olen kiroista kutonut ymp?rillesi taikaverkon, jonka sis??n h?n ei p??se. -- Onneksesi, Frans, poissa on tuo sylilapsi -- mets? on kirkkaampi. Minun t?ytyy tarkoin piiloittaa n?m? paperit, -- kuinka helposti voisikaan joku tuntea k?sialani. -- Ja murhe katkaisee pian vanhuksenkin el?m?nlangan, -- ja Amalian syd?mest? minun t?ytyy rev?ist? t?m? Kaarle, vaikkapa puoli h?nen el?m??ns? j?isi j?ljess? laahaamaan.

Minulla on suuri oikeus olla tyytym?t?n luontoon ja kunniani kautta, min? k?yt?n sit? oikeutta. Miksi en min? ry?minyt ensim?isen? ?itini kohdusta? Miksi en ole ainoa lapsi? Miksi piti minun saaman taakakseni t?m? peloittava rumuus, juuri minun? Aivan kuin luonto olisi synnytt?nyt minut jonkunlaisena j?tteen?. Miksi juuri minulle t?m? lappalaisnen?? Juuri minulle t?m? neekerin turpa, n?m? hottentotin silm?t? Totisesti, luulen, ett? luonto on kaikista ihmislajeista kasannut kaiken inhoittavan ja py?r?ytt?nyt minut siit?. Kuolema ja kirous! Kuka antoi sille valtakirjan pid?tt?? minulta sen, mink? toinen sai lahjaksi? Saattoiko joku lahjoa sen ennen veljeni syntym??? Tai loukata sit? juuri ennenkuin min? sain el?m?n? Kuinka saattoi luonto tehd? teht?v?ns? n?in puolueellisesti!

Onhan tosin er?it? yhteissopimuksia, jotka on tehty maailman verenkierron j?rjest?miseksi. -- Kunniallinen nimi: todellakin, tuottoisa raha, jolla voi mainiosti harjoittaa kaupustelua, kun vain osaa hyvin sen taidon. -- Omatunto: no jaa, hauska r?sy-ukko varpusten pel?ttin? kirsikkapuista -- sekin kekseli??sti sommiteltu vaihtopaperi, joka p??st?? vararikkoisenkin pulasta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet