Read Ebook: Rosvot: Viisinäytöksinen näytelmä by Schiller Friedrich Siljo Juhani Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1048 lines and 35252 words, and 21 pages

Onhan tosin er?it? yhteissopimuksia, jotka on tehty maailman verenkierron j?rjest?miseksi. -- Kunniallinen nimi: todellakin, tuottoisa raha, jolla voi mainiosti harjoittaa kaupustelua, kun vain osaa hyvin sen taidon. -- Omatunto: no jaa, hauska r?sy-ukko varpusten pel?ttin? kirsikkapuista -- sekin kekseli??sti sommiteltu vaihtopaperi, joka p??st?? vararikkoisenkin pulasta.

Todellakin, hyvin kiitett?vi? keksint?j? pit?m??n narreissa vireill? kunnioitusta ja painamaan roskav?ke? tohvelin alle, jotta taitomiehill? on sit? mukavampi olo. Ep?ilem?tt? sangen hupaisia laitoksia! Ne n?ytt?v?t minusta aivan niilt? aidoilta, joilla alustalaiseni sangen ovelasti saartavat peltonsa, niin ettei muka yksik??n j?nis, ei pahaisinkaan j?nisjussi p??sisi yli; -- mutta armollinen herra kannustaa ravuriaan ja ajaa keinuen tuhotun viljan yli.

J?nis parka! On todella surkeata n?ytell? j?niksen osaa t?ss? maailmassa. -- Mutta armollinen herra tarvitsee j?niksi?!

TOINEN KOHTAUS.

Kapakka Saksin rajoilla.

SPIEGELBERG . Josefusta sinun siet?? lukea.

SPIEGELBERG. Sin?h?n kohta oikein itke? tillit?t aleksandrialaisesti!

MOOR. Kaunis tulos sotaisista vaivoistanne, ett? nyt asustatte akatemioissa ja ett? kuolemattomuuttanne laahataan vaivaloisesti kirjankantimissa! Kallis palkkio verenne tuhlauksesta, ett? joku N?rnbergin kamasaksa k??rii teid?t piparkakun ymp?rille tai parhaassa tapauksessa joku ranskalainen murhen?ytelmien kirjoittaja nostaa teid?t puujaloille, tanssimaan h?nen vetonuorassaan. Hahaha!

SPIEGELBERG . Lue Josefusta, siin? pyynt?ni!

MOOR. Hyi hitto t?t? velttoa kuohilas-vuosisataa, joka ei pysty muuhun kuin m?rehtim??n entisaikain tekoja ja nylkem??n nahan muinaisten urhojen sel?st? selityksill??n sek? pilaamaan heid?n maineensa murhen?ytelmill??n. Sen kupeitten voima on kuihtunut, ja nyt t?ytyy ihmiskunnan saada oluthiivasta uutta voimaa siki?m??n.

SPIEGELBERG. Teest?, veli, teest?!

MOOR. Sitten he saartavat terveen luonnon ?itelill? totunnaisuuksillaan, eiv?t rohkene tyhjent?? lasia, heid?n kun t?ytyisi juoda terveydeksi, -- hyvittelev?t keng?nharjaajaa, jotta h?nen avullaan voisivat esiinty? edukseen mahtiherrain edess? ja hosuvat kiertolaista, jota heid?n ei tarvitse pel?t?. Jumaloivat toisiaan p?iv?llisen takia ja mielell??n myrkytt?isiv?t toisensa aluspatjan vuoksi, josta joku muu tarjoaa huutokaupassa enemm?n. Tuomitsevat sadukealaista, joka ei k?y kyllin uutteraan kirkossa, ja alttarin edess? punnitsevat mieless??n vain korkoprosentteja, laskeutuvat polvilleen, voidakseen oikein lev?ytt?? laahuksensa, -- eiv?t r?v?yt? silm??ns? pois papista, n?hd?kseen, miten h?nen peruukkinsa on k?herretty. -- Py?rtyv?t, n?hdess??n haavoittuneen hanhen, ja taputtavat k?si??n, kun ammattikilpailija l?htee p?rssist? vararikkoisena. -- Kuinka l?mpim?sti puristinkaan heid?n k?tt??n -- "vain yksi p?iv? viel? odottakaa!" -- Turhaa. -- Linnaan se koira! Rukouksia, valoja, kyyneli?! Helvetin hirmu!

SPIEGELBERG. Ja parin tuhannen likaisen dukaatin takia. --

MOOR. Ei, en viitsi sellaista ajatella. Minun t?ytyy puristaa ruumiini kureliiveihin ja tahtoni ahdistaa lakeihin. Laki on alentanut etanankuluksi sen, mist? olisi tullut kotkanlentoa. Laki ei viel? ole luonut ainoatakaan suurta miest?; mutta vapaus hautoo esiin j?ttej? ja varav?kevi?. He pesiytyv?t tyrannin suolistoon, tottelevat h?nen vatsansa oikkuja ja noudattavat n?yr?sti h?nen henk?yksi??n. -- Ah, kunpahan Hermannin henki viel? kytisi tuhkan alla. -- Tuo minulle sotajoukko kaltaisiani miehi?, ja Saksasta tulee tasavalta, jonka rinnalla Rooma ja Sparta ovat nunnaluostareita.

SPIEGELBERG . Hyv?! Varsin hyv?! Sin?h?n saatat minut oikein asian alkuun. Kuiskaanpa korvaasi ajatuksen, Moor, jota olen jo kauan hautonut, ja sin? olet mies siihen -- kippis, veli! -- Mit?s jos rupeisimme juutalaisiksi ja nostaisimme j?lleen h?lin?n siit? kuningaskunnasta!

MOOR . Ah, nyt huomaan -- nyt huomaan, ett? tahdot poistaa muodista esinahan, sinun esinahkasi kun on jo parturilla?

SPIGELBERG. Kas sit? nahanhautojaa! Minut on todellakin, ihme kyll?, ymp?rileikattu jo ennakolta. Mutta eik? olekin minun tuumani viekas ja rohkea? L?het?mme julistuksen jokaiseen nelj??n ilmansuuntaan ja yllyt?mme l?htem??n Palestiinaan kaikki, jotka eiv?t sy? sianlihaa. Sitten todistan p?tevill? asiakirjoilla polveutuvani nelj?nnyskuningas Herodeesta, ja niin poisp?in. Siit? syntyy voittokulku, veikko, kun ehdit??n j?lleen omalle pohjalle ja p??st??n rakentamaan uudelleen Jerusalemia. Nyt turkkilainen vilkkaasti ulos Aasiasta, kun rauta viel? on kuumana, setripuita kaadettakoon Libanonilta, rakennettakoon laivoja ja koko kansa nauhoineen ja nappeineen lastattakoon niihin. Sill?v?lin --

MOOR . Toveri, nyt on ilveilyn aika ohi.

SPIEGELBERG . Hyh, et kai aio n?ytell? tuhlaajapoikaa? Tuollainen velikulta, joka on kirjaillut miekallaan naamoja enemm?n kuin kolme kihlakunnankirjuria karkausvuonna m??r?yskirjojaan. Kertoisinko sinulle suuresta koiranraadosta? Haa, minun tarvitsee vain nostattaa silmiisi oma kuvasi, se hehkuttaa tulta suoniisi, ellei mik??n muu sinua sytyt?. Muistatko viel?, miten neuvosherrat olivat ammuttaneet jalan verikoiraltasi ja sin? m??r?sit kostoksi paaston koko kaupunkiin. Sinuun oltiin kauhtuneita. Mutta sin? et siekaillut, ostatit kaiken lihan koko Leipzigist?, niin ettei kahdeksan tunnin kuluttua l?ytynyt luutakaan noposteltavaksi koko ymp?rist?st? ja ett? kalojen hinta alkoi nousta. Maistraatti ja porvarit hautoivat myrkkymielt??n. Me veikkoset pujahdamme ulos tuhannen seitsem?nsadan miehen voimalla, sin? etunen?ss?, -- teurastajia, r??t?leit?, kamasaksoja j?ljiss?si, h?nn?np??n? ravintoloitsija, parturi sek? muut ammattikunnat, ja vannomme rynt??v?mme kaupungin kimppuun, jos pojilta katkaistaan hiuskarvakaan. No, ratkesihan se pian niinkuin Hornbergin pyssyjuttu, ja lorun lopuksi vainoojamme saivat pitk?n nen?n. Sin? kutsutit eteesi tohtoreita pitk?n liudan ja tarjosit kolme dukaattia sille, joka ottaa kirjoittaakseen koiraa varten rohtom??r?yksen. Ep?ilimme herrojen olevan liian arkoja kunniastaan ja kielt?ytyv?n, ja olimme valmistautuneet jo v?kirynn?k?ll? heit? pakoittamaan. Mutta se oli tarpeetonta, herrat tapella natistivat niist? kolmesta dukaatista, ja urakkahuutokaupassa palkkio laskeutui kolmeen ropoon. Tunnissa tuli kaksitoista resepti?, niin ett? elukka piankin oikaisi koipensa.

MOOR. H?vytt?mi? lurjuksia!

SPIEGELBERG. Hautajaiset olivat sangen muhkeat, muistorunoja rustattiin vainajasta kantamuksittain, ja y?aikaan me l?ksimme liikkeelle tuhantisena joukkona, lyhty toisessa k?dess?, toisessa ly?m?miekkamme, ja niin l?pi kaupungin kellonkalkkeessa ja r?min?ss?. Niin saatettiin koira viimeiseen leposijaansa. Sitten tuli m?ss?ys, jota kesti selv??n aamuun asti, silloin sin? kiittelit herroja heid?n syd?mellisest? osanotostaan ja myytit lihan puolella hintaa. Mort de ma vie , silloin me tunsimme kunnioitusta sinua kohtaan, kuten varusv?ki valloitetussa linnassa. --

MOOR. Etk? h?pe? kerskua siit?! Etk? sin? osaa h?peill? edes tuollaisia konnankujeita?

SPIEGELBERG. Mene jo m?keen. Etp? ole en?? Moor. Muistatko viel?, kuinka monta tuhatta kertaa sin? malja k?dess? teit pilaa vanhasta saituri-is?st?si ja sanoit, ett? ahertakoon h?n vain kokoon rahaa, sin? kyll? laitat sen kulisemaan kurkustasi alas. -- Muistatko viel?, heh, muistatko viel?? Oo sin? paatunut, kurja kerskuri? Se sana oli sent??n miehen ja aatelismiehen suusta l?htenyt; mutta --

MOOR. Sin? kirottu, miksi sit? minulle muistuttelet! Kirottu min?, ett? olen niin sanonut. Mutta se sattui vain viinih?yryn vallassa, ja syd?meni ei kuullut suuni kerskuntaa.

SPIEGELBERG . Ei, ei, ei se ole mahdollista. Eth?n toki, veliseni, voi noin puhua tosissasi! Eik? houkutakin h?t?tila sinua tuollaisiin luuloihin, veikko? Tule kuuntelemaan jutelmaa poikavuosiltani. Kotini likell? oli oja, joka oli v?hint?in kahdeksisen jalkaa leve? ja jonka yli hypp??misest? me poikaset kiivaasti kilpailimme. Mutta turhaa vaivaa! Hupsis -- siell? sit? loikoi, ja ylh??ll? tirskuttiin ja naurettiin ja pian sait selk??si tuiskuna lumipalloja. Kotini likell? piti er?s mets?st?j? kahleissa koiraansa, joka oli niin ?rh?kk? peto, ett? se k?vi kuin ukonnuoli tytt?l?it? hameenhelmoihin, jos ne uskalsivat kovin likelt? tepsuttaa sen ohi. Minun riemunani taas oli ?rsytt?? koiraa kaikin mahdollisin tavoin, ja min? olin pakahtua nauruuni, kun se ry?tt? murjotti minua kuin sy?d?kseen ja olisi niin syd?men halusta kimpaissut p??lleni, jos olisi vain voinut. -- Ent? sitten. Kerran min? taas olen kujeilemassa sen kanssa ja heit?n sit? kylkeen kivell? niin nasevasti, ett? se raivoten kiskoutuu irti ketjustaan ja h?nt? suorana k?y minun kimppuuni ja min? kuin paukka pakoon. -- Hitto viek??n, silloin osaa olla juuri tuo lemmon oja tiell?. Mit? tehd?? Koira on hirmuna aivan kintereill?ni, nopsa p??t?s -- tiukka ponnahdus -- ja min? olen toisella puolen. Se hyppy pelasti ruumiini ja henkeni, muutoin peto olisi repinyt minut rievuiksi.

MOOR. Mit? varten siit? lavertelet nyt?

SPIEGELBERG. Jotta sin? n?kisit, miten voimat h?d?ss? kasvavat. Siksi min? en joudukaan kauhuihini t?perimm?ll?k??n hetkell?. Rohkeus kasvaa vaaran mukana; voima virkenee pulassa. Kohtalo aikoi minusta varmasti suurta miest?, koska se niin jyrk?sti asettuu poikkiteloin tielleni.

MOOR . En ymm?rr?, miksi meill? viel? pit?isi olla rohkeutta ja miksi ei viel? ole ollut sit?.

SPIEGELBERG. Ohoo! -- Haluat siis j?tt?? lahjasi m?t?nem??n sis??si? Kaivaa maahan leivisk?si? Luuletko leipzigil?isten k?rh?m?isi olevan viimeist? ihmiskekseli?isyytt?? Kunpahan t?st? p??semme suureen maailmaan, Pariisiin ja Lontooseen! Siell? sit? saa korvalleen, jos tervehtii toista rehellisen miehen nimell?. Ja siell? sit? saa sielunsa iloksi harjoittaa ammattia oikein suuressa mitassa. -- Kyll? suusi ja silm?si levi?v?t siell?. Siell?k?s vasta j?ljennet??n k?sialoja, tehd??n v??ri? noppia, murretaan salpoja ja nuuskitaan arkkujen sisuksia, -- saat viel? oppia Spiegelbergilt? kaikki! Se kanalja, joka ei huoli k?ytt?? sormikonstejaan v?ltt??kseen n?lk?kuoleman, on hirtett?v? l?himp??n puuhun.

MOOR . Mit?? Sin? kai olet ehtinyt pitemm?llekin?

SPIEGELBERG. Luulenpa melkein, ett? ep?ilet minua. Annahan minun sent??n l?mmet? ensin; saat n?hd? ihmeit?, aivosi k??ntyv?t p??kopassasi, kun sukkeluuteni ehtii raskaudentilassaan viimeisilleen. -- Mik? valo levi??k??n sis?ll?ni! Suuria ajatuksia nousee sielussani. J?tinaikeita kiehuu aivoissani. Lemmon uneliaisuus , joka t?h?n saakka on kahlinut voimaani, sulkenut ja rajoittanut toiveitani! Her??n; tunnen, kuka olen -- mik? minusta t?ytyy tulla!

MOOR. Olet narri. Viini puhkuu ulos aivoistasi.

SPIEGELBERG . Spiegelberg, kysyt??n, osaatko loihtia? Vahinko, ettei sinusta tullut kenraalia, Spiegelberg, sanoo kuningas, olisit ahtanut it?valtalaiset napinrei?st? l?pi. Niin kuulen tohtorien valittavan, anteeksiantamatonta on, ettei se mies ole tutkinut l??ketiedett?, h?n olisi keksinyt uuden kaulakupu-l??kkeen. Ah, ja ettei h?n ottanut erikoisalakseen raha-asioita, huokailevat Sullyt ty?huoneissaan, h?n olisi loihtinut kultakolikoita kivist?. Ja Spiegelbergi? kysyt??n id?ss? ja l?nness?, ja suohon te joudatte, te narrit ja nahjukset, kun Spiegelberg kerran levittyvin siivin lehauttaa yl?s maineen temppeliin.

MOOR. Onnea matkalle! Nousehan vain h?pe?patsaan nen?st? maineen korkeuteen. Is?ni varjoisissa lehdoissa! Amaliani syliss? vartoo minua jalo onni. Jo viime viikolla pyysin is?lt?ni kirjeess? anteeksi, en salannut pienint? rikett?, ja miss? on vilpitt?myytt?, siin? on my?s my?t?tuntoa ja apua. Erotkaamme, Moritz! N?emme toisemme t?n??n viime kerran. Posti on jo kaupungin muurien sis?puolella. Is?ni anteeksianto on kohta k?siss?ni.

ROLLER. Tied?ttek? my?s, ett? meit? etsit??n?

GRIMM. Ettemme ole hetke?k??n varmat piilossamme?

MOOR. Minua se ei ihmetyt?. Menk??n miten menee. Ettek? n?hneet Schwarzia? Eik? h?n puhunut mist??n minulle tulleesta kirjeest??

ROLLER. H?n on jo kauan etsinyt sinua. Kirje h?nell? mahtaa olla.

MOOR. Miss? h?n on, miss??

ROLLER. ?l? mene, olemme kutsuneet h?net t?nne. Sin?h?n vapiset!

MOOR. En vapise. Miksip? vapisisin? Toverit, t?m? kirje -- iloitkaa kanssani! -- Olen onnellisin mies taivaan alla, miksi vapisisin?

SCHWARZ .

MOOR . Veli, veli! Kirje, kirje!

SCHWARZ . Mik? sinun on? Olethan kuin valkaistu sein?!

MOOR. Veljeni k?sialaa!

SCHWARZ. Mit?s Spiegelberg sitten puuhaa?

GRIMM. Se mies on j?rjilt??n. Temppuilee kuin tanssitautinen.

SCHUFTERLE. H?nen j?rkens? hypp?? piiri?. Varmaan h?n sepitt?? runoa.

RAZMANN. Spiegelberg, hoi, Spiegelberg! -- Ei raato kuule.

GRIMM . Mies, uneksitko vai. --

SPIEGELBERG . La bourse ou la vie!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet