Read Ebook: Holland en de oorlog by Verwey Albert

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1158 lines and 20623 words, and 24 pages

"Ryypp?? nyt kun k?sken, ?l?k? siin? turhia siekaile, kun mielesi kuitenkin tekee."

Santeri maistoi viel? huuliinsa, antoi sitte pullon takaisin, kiitteli ja kehui aineetta. Mielonen otti itse hyv?n kulauksen.

"Kyll? ryyp?t? saa, kun ryypp?? kohtuudella," h?n sanoi ja l?i tulpan kiini.

"No niin, ei suinkaan se ket??n vahingoita, kun kohtuudella ... mutta min? en tuota ole tottunut viljelem??n paljon ollenkaan," toimitti Santeri.

"Olen min? viljellyt aina," kehui Mielonen ylpeillen, "mutta min? olen viljellyt kohtuudella. Ei sit? saa silt? itse?ns? juovuksiin juoda, vaikka ryypp??."

"Joo, joo, kyll?h?n se sellaista on, mutta..."

"Vai ootko n?hnyt, ett? min? olisin ollut liiaksi juovuksissa koskaan?"

"Enk? olekaan. Koska min? olisin n?hnyt Lautamiest? juovuksissa."

"Eik? ole kukaan n?hnyt. Kyll?h?n sit? nyt toisinaan tulee v?h?n ryyp?tty?, mutta ei se silt? ole mit??n juovuksissa olemista, kun itsens? ja asiansa hoitaa."

Santeri vakuutti asian kaikin puolin olevan totta.

"Muutamat, kun ne v?h?n ryypp??v?t, tulevat kohta noloiksi, niin etteiv?t ollenkaan ymm?rr? asioitansa. Ei sill? lailla saa ryyp?t?!"

Lautamies nyk?si hevosensa juoksemaan. Santerille oli ?sken jo johtunut, ik??n kuin itsest??n mieleen, ett? "kuinkahan tuo Lautamies nyt noin on ryyp?nnyt, eip? se juuri tapaa niin..." Mutta nyt kuin t?m? oli h?nelle sanonut oikein jutunj?rjen, selvitt?nyt, kuinka hyvin h?n asiansa hoitaa, niin Santerikin muisti, ett? hyvin h?n oli aina hoitanut ne, ei paljon koskaan ollut puhuttu h?nen hulluttelemisestaan juovuksissa. Kyll?h?n aina v?hin, mutta joskus sit? viisaskin erehtyy.

Ja Mielonen kuvastui Harakkaisen Santerin mieless? yh? enemm?n kunnon mieheksi... "Osaa ryyp?t?kin niin, ettei mit??n haittaa tee... Ei sit? moni osaa."

"Santeri, tule t?nne!"

Kun kerran Lautamies kutsui, niin eih?n Santeri menem?tt? viitsinyt olla... Ja saattaahan tuota huviksensa nyt v?h?n k?vell?kin, pitk? kun oli matka.

"Ota ryyppy, Santeri."

"?lk?? nyt joutavia minullen aina, kun ei minulla ole ollenkaan teille antaa, ryyp?tk?? nyt vaan itse," esitteli Santeri.

"?l? siin? juonittele, mit?h?n min? sinun viinoistasi."

Santeri otti, pani v?h?n huuliinsa, ei uskaltanut paljoa suuhunsa p??st??...

Olispa oikein rumaa nyt itse?ns? juovuksiin ryyp?t? kun on Mielosen Lautamiehen kanssa yhdess? joukossa... Pian sen matalan meren kylm??, ei sit? kaikki tied? niin m??r??ns?, kuin Lautamies...

Santeri antoi pullon Lautamiehelle ja ajatteli mieless??n sopivaa puheen ainetta.

"On niit? muutamia miehi? siin? meid?nkin kyl?ss? mennyt raittiusseuraan, mutta ei mun ole h?nehen tullut menty? viel?," rupesi Santeri juttelemaan.

"Hm..." Lautamiehen suu meni v?h?n hymyyn ja vakavana katseli h?n pilvi? kohden.

"Se on lapsellista touhua se. Ei sit? aikaiset miehet viitsi sellaisia puuhia pit??."

Santeri oikein h?mm?styi... Kuinkahan se Lautamies nyt tuolla lailla? Onhan siin? puuhassa aivan t?ysiaikaiset miehet ja ne edistyksen harrastajat... Puhuu aivan samoin kuin tuo, vanha patajuoppo, Sorviston Suutari... H?n rupesi tuumimaan ettei h?n ollut oikein ymm?rt?nyt Lautamiest?, taikka t?m? ei ollut h?nt? ymm?rt?nyt. Rupesi siis uudestaan asiasta puhumaan.

"Mutta kyll? olisi mukavaa, ettei ollenkaan ryyp?tt?isi, kun sen viinan kautta tulee niin paljon vahinkoa." Santeri tirkisteli Mieloseen, ajatellen, ett? nyt kai sit? jo pit?isi ymm?rt?? mit? h?n ajatteli. Lautamies huomasi, ett? Santeri oli oikein ruvennut miettim??n tuota juttua. Siit? syyst? h?n innostui pit?m??n selvityspuhetta.

"Kyll? ryyp?t? saa, kun ryypp?? kohtuudella!" h?n sanoi ja oikein ?hk?si innostuksesta. "Ei minun mieleni koskaan viinaa tee, mutta maistan kun sattuu... Noo, juopoille se nyt kyll? sopii tuo raittiuskin, ja taas sellaisille jotka eiv?t miss??n seuroissa k?y. Mutta kun paljo pit?? olla ihmisten kanssa tekemisiss?, niin kuin minunkin, niin ei sit? sovi olla ... jopa sit? kadottaisi arvonsa."

Mielosen iloksi, huomasikin Santeri, mit? tarkoitettiin.

"No mit?s varten teid?n tarvitseekan raittiiksi ruveta, eik? teid?n todesta sovikaan, niinkuin jo sanoitte. Mutta k?yh?in, meik?l?isten kyll? sopii ja tarpeellistakin on," tuumaili Santeri.

"Aivan niin ... teik?l?isten sopii kyll?."

Lautamies nyk?si hevosensa juoksemaan, Santeri meni rattaillensa. N?ki sielt?, miten Mielonen useat kerrat otti pullon taskustaan ja suuteli sit?. Rupesi lopulta jo oikein ihmeeksi k?ym??n... Kuinkahan jaksaakaan tuo Lautamies noin paljo ryyp?t?? Jo min? nahaksi menisin, jos tulla tavoin...

Mutta hyvin vaan istui Mielonen rattaillaan, suorana, k?nev?n? ja rupesi aina kovemmin ja kovemmin ajamaan. Santerin rupesi k?ym??n s??liksi hevostaan, oikein teki mieli j??m??n, mutta ei tahtonut viitsi? ... eih?n sit? usein saa sellaisessa seurassa kaupungista tulla ... ja kun jo ryyppyj?kin oli antanut...

H?n kiirehti hevostansa per??n ja koetti rauhoittaa tuntoansa. Mutta kun rupesi vaahtokakkaroita vierim??n pitkin valkosen kylki?, niin jo pid?tti Santeri k?velem??n.

Onpa oikein riivattu ajamaan tuo Lautamies, kun ei yht??n hevostansa s??li!...

Santerin tuntoa vaivasi, kun hevonen niin puhalsi ja hikoili. H?n ajatteli ja katseli toverinsa per??n, huomasi iloksensa ett? senkin hevonen pid?ttyi k?velem??n tuolla matkan p??ss?. Jo meni mieli oikein hyv?ksi: seurallinen, hyv? mies onkin tuo Lautamies, kun ei tahdo toveriansa j?tt??, vaikka t?m? k?yhempikin olisi.

Valko sai taas juosta h?lkk?st?, ett? olisi matkatoveri saavutettu.

"Ka ... tpruu!"

Santeri n?ki hatun maantiell? ja riensi sit? ottamaan yl?s.

"Kas helkkari, kun olikin hyv?, siev?, musta hattu!" h?n ??nekk??sti huudahti. "Sep? nyt oli onni! Ei aina tuollaisiakaan l?yd?." H?n kiirehti rattaillensa ja katseli mieliss??n hattua.

"Sep? oli kerrassaan onni!"

Ja Santeri koetti hattua p??h?ns?, tosin oli se v?h?n iso, mutta eih?n se haitannut, kun niin helpolla oli saanut. Syd?n hytk?hteli niin somasti, kun ajatteli ett? hattu p??ss? saa kotikyl??n menn? ... ja nyt ensin Lautamiehen luo...

"Saa n?hd?, mit? sanoo Lautamies, eik? ruvenne edes mielittelem??n... Soo valkonen!"

Lautamies oli sill? aikaa ehtinyt pois n?kyvist?, kun Santerin hevonen taas sai hiljakseen nutustella tuon hatun l?yt?misen johdosta.

"So, sooh!"

Valko sai ohjas-peri? lavoillensa ja se alkoi aika kyyti? kiit?? eteenp?in. Santerin t?ytyi pit?? toisella k?dell? kiini hattua p??ss?ns?, ettei p??sisi pois lent?m??n. Pian saavutti h?n Mielosen n?kyviins?. Santeri n?ki, ett? sen hevonen lotusteli hiljaa.

"Unettamaanpa on ruvennut ?ij??," h?n ajatteli, "kun noin tuolla eteenp?in kuojuu. Muutenkos se niin hiljaa ajaisi!"

Mutta likemm?ksi tultua n?ki Santeri, ettei Lautamiehell? ollut hattua p??ss?.

"No mutta..." H?n kourasi hatun p??st??n k?teens?, katseli ja muisteli mink?lainen lakki oli ollut Mielosella.

"Jumaliste! t?m? onkin Lautamiehen hattu!"

Ja h?n juoksi Lautamiehen luokse, joka rattaillaan rumasti r?tk?tt?en nuokkui. Ei n?kynyt hattua rattailla...

"Kuulkaa Lautamies! Onko t?m? teid?n hattunne?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet