Read Ebook: Serkukset: Alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä by Hannikainen Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 358 lines and 18887 words, and 8 pages

oiwat langeta, ?kkin?isell? tiell?.

Hultin em?nt? piti tyt?rt?ns? miltei jumalallisesssa arwossa. H?nelle h?n juoksi ja puuhasi, saadaksen h?nest? aikaa my?ten paraan "wallasihmisen".

T?ksi tarpeeksi tyt?r ei saanut pienen?k??n leikit? wertaisiensa kanssa. ?iti piti h?nelle lapsentyt?n, koriat lelut ja makeisia kyllinkyll?. Ennen naimistaan oli em?nt? palwellut muutamassa herrastalossa, jossa siit? asti oli pit?nyt tuttuutta tutkainten pesulla ja maniskoin kimuroimisella. Sinne wei aina kerallaan pienen Ann'-sohwin, ja hyw?tahtoinen rouwa soi sen mielell??n j??m??n sinne, luullen h?nen kotona olewan ?itillens? haittana. Tytt? tuli niin talon nuorempain lasten leikkikumppaniksi, yhtaikaa kuin wanhemmat heist? tekiw?t ilkaa t?lle pienelle "ihtip??lle", jonka nimitys h?nt? paljon huwitti ja jonka h?n p?iw?p?iw?lt? enemm?n ansaitsi.

Joka p?iw? hawaitsemme kuinka t?m?ns??tyiset ?itit kaupunkeissa pilaawat kaswawat tytt?rens?, etenki kuin n?m? owat hyw?nn?k?isi?, ja kuka ?iti ei mielell??n n?e sit?? -- T?m?n tekeew?t ei ainoastaan liiallisella hellimisell? ja mielittelemisell?, waan erinomattain sill?, ett? totuttaawat ne sellaiselle waalimiselle ja palwellukselle, jotta wiimein rupiaawat katsomaan ?iti?ns? palweliaksensa. Hultin em?nt? ei ollut sunkaan eroitettawa n?ist?, paremmin oli peloittawana esimerkkin?.

Palaten aamuk?ynnist??n herrojensa luonta, odotteli h?n k?rsiw?llisesti tytt?ren nousemista wuoteeltansa, warustetulla kahwilla ja sokurileiw?ll? jotka juuston, wehn?sen ja siirapilla sekoitetun oluen kanssa oliwat sen paras ruoka, ja em?nt? sanoi aiwan t?llaisen ruoan tekew?t tytt?rens? kauniiksi ja lihawaksi.

Yht? huolenpit?w? oli t?m? heikko ?iti muutenkin. T?ydellisesti tehd?ksens? tyt?rta esiwallaksi pantiin h?n kouluun, oppimaan "ulosompelemaan", niin kuin em?nn?n tapa oli sit? kutsua. Sinne p??stess? piti Ann'-sohwin saaman muiden oppilasten mukaan k?yd? hatussa, joka em?nn?n mielest? oli jo suuri askele eteenp?in, sill? h?n arweli: T?stedes sille ei woi kukaan nauraa.

Kirjoitusta ja luwunlaskua sai Ann'-sohwi oppia kotona, sit?warten opettajaksi otetulta entiselt? tutentilta, joka nykyj??n eli joutilaana, ja entisest? welasta ?itille sai opettaa tyt?rt?, josta kuitenki h?n rawitutti itsi?ns? kyll?llisesti.

Majisteri ja er?s Ann'-sohwin koulukumppani joka aamuisilla aina seurasi h?nt? kouluun, oliwat saapuwilla, kun "hawueukko" kerj?l?isin? toi serkkuja em?nn?n huoneihin. N?rk?styksell?, niin kuin muitaki kerj?l?isi?, k?skettiin heit? matkaansa. Hawueukko wirkkoi nyt ket? oliwat; mutta t?ll?isten wierasten tulo niin turhalliselle ihmiselle kuin Hultin em?nt? ja nyt wiistoista wuotinen tytt?rens?, oli warsin w?h?n mieleinen. ?iti tukkesi hywin kiireesti eukon suun, antoi lapsille kummalleki leip?palaisensa, p??st?ksens? heist? eres, ja pyysi heit? j??m??n eukon luoksi, kunnes ehtisi tulla itse sinne. Itkein l?ksiw?t lapset eukon kanssa tiehens?.

Nyt huolsi h?n pojan k?siammatin oppiin, ja otti Maialeenan luoksensa. Tarkemmin mietitty??n meni t?m? suurena apuna monissa t?iss?, jotka nyt Mamseli-tytt?ren tultua aikaihmiseksi, eiw?t olleet oikein soweliaat em?nn?n itsens?k??n toimitella.

Maialeena k?wi wiel? monen sunnuntai illan hawueukon luona. H?n oli kyll? kiitollinen t?tins? hywyydest?, joka hankki h?nelle hyw?t l?mpim?t waatteet ja maltti neuwoa h?nt? ?kkin?isiin askareihin; waan ty?l?s oli h?nen k?rsi? serkkunsa, eli niinkuin sit? nyt kutsuttiin Ann'-sohwin ylpeytt? ja juonittelemista. H?n, joka ei tuntenut yht? Suomen sanaa, waikka ?itins? oli ihan suomalainen, nauroi ja pilkkasi Maialeenaa siit?, kun t?m? ei osannut ruotsia. Koska Ann'-sohwia oli wakuuttanut ?itillens?, ettei h?n woinut tulla aikoin tuon "suomalaisen tyt?n" kanssa samassa huoneessa ja niin yst?w?n?, t?ytyi Maialeenan ruweta asumaan ja makaamaan kylm?ss? leipotuwassa, jonka l?pi kulettiin heid?n asumahuoneesensa. Waan Maialeenan toiwo oli kew??sen; h?nt? ilahdutti n?hd? ja oppia monta hy?dyllist? asiaa; k?rsiw?llisyydell? kohtasi h?n kaikkia wastuksia, joita ei woinut kiert??, ennen kuin ehti oppia w?h?n ruotsia. Sill? se ylpi? "Matamikaan" ei tahtonut puhua suomea Maialeenan kanssa, mutta wastasi aina murretulla ruotsilla Maialeenan puheesen.

Paremmat waatteet ja wahwistawa ruoka waikuttiwat kuitenki edullisesti tyt?n kaswoille; ty? ja jokap?iw?inen liike raittiissa ilmassa wahwistiwat j?seni?ns?. Siiwollisuudella ja etenki siwi?ll? k?yt?ksell?ns? suositti h?n jokaisen puolellensa. Ann'-sohwia yksin??n piti waan h?nt? pilkkanaan, ja ?iti waan muhoilli waan tytt?rens? ter?w?lle "?lylle", niin kuin h?n kutsui sen monesti jokseenki h?wytt?mi? iwauksia.

Syksyll? wourasi em?nt? toisen asuman, ja tyt?r sai erikammionsa ?itins? suojan sis?ll?. Koulun k?ynti oli p??ttynyt kes?ll?, jolloin tytt? lukiiksi ripille. Hattua ei en?? heitetty, mutta kaikki yhteys ja tuttawuus entisten koulukumppanein kesken oli kuitenki tauonnut. Wastaan tullessa h?nt? ei en? tunnettukaan.

Niin se k?ypi; ne ihmiset jotka waan ylpeydest? ja turhallisuudesta, waan ei muun paremman ja jalomman harjotuksessa, tahoowat korottaida yli wertaisistansa, owat oikeestaan luettwat eris??tyyn. Etenki kohtaa t?m? naista; paremmilta ylenkatsottu, kadehditaan usiasti ja pilkataan h?n wertaisiltansa. Mit? tulee h?nelle eteen muu kuin kewytmieliset ja irstaiset tuttawuudet, jos ei tahdo el?? ihan yksin?isyydess?.

Wiimeist? ei tehnyt mieli enemm?n ?itin kuin tytt?renk??n. W?hitellen rupesiwat siis k?ym??n wisseiss? tanssi-seuroissa, usiasti w?hemm?n waaralliset tapain kuin nimen puolesta. N?iss? saatiin monta huwittawaista tuttawuutta mies- sek? naispuolia, ja ei kauwan wiipynytk??n kun yhteinen sana ei s??st?nyt enemm?n ?iti? kuin tyt?rt?k??n. Maialeena, nyt jo w?h?n tottunut ruotsalaiseen puheesen, oli sattunut kuulemaan puheita, joista rupesi penuuttamaan serkkuansa; luonnollisesti k?wi t?m? kuin tuli tappuroihin, ja Maialeena sai pahoja sanoja ?itilt?ki, jota jo harmitti seki, ettei Maialeena ottanut palwellakseen t?tins? "kulta-poikia", kahta hurjaa tutenttia. Sopu oli n?in kerran poikessa, ja, toisena syksyn? Turkuun tultuansa, sai Maialeena lapsentyt?n ammatin muutamassa herrastalossa.

Herrastalo. Weli ja Sisar.

Peranderin talo oli siihen aikaan Turun warakkaampia taloja. Perander itse, n?in 45 ik?inen mies, oli wirkansa puolesta my?s kaupungin korkeimpia s??tyj?. H?n oli toisesti nainut, ja nykyinen rouwa, ehk? jo monen lapsen ?iti, oli wiel? nuori ja kaunis. H?nell? oli my?s kaikki omaisuudet, jotka tekeew?t talon iloiseksi ja loistawaksi. Mutta h?n oli yhtaikaa hell? ?iti, ei waan omille lapsillensa, mutta my?s naidulle tyt?rlent?m?llens?, joka omaisuus harwoin kaipaa seurallisia awuja. Perander itse oli kaupungin lapsia; mutta wirkaan tultuansa palweli ensiwuosinaan maakunnassa, jossa rahwas ei taitanut muuta kuin Suomea. Liiaksiki ensi alusta oli h?nelle warsin ty?l?st? wirantoimituksensa, rahwaan kielen puolesta. Wasta t??ll? tuli tuntemaan puutoksen opissansa. Siihen asti ei ollut juohtunut mieleens?k??n is?nmaassansa muuta kielt? tarwittawan kuin sit? jota h?n piti ?itinkielen?ns?. Silloin jo p??tti siis, jos lapsia h?nelle sallitaan, ne opettaa jo pienen? t?h?n toiseenki ?itinkieleen. T?m?n lupauksensa piti h?n tarkasti. -- Entinen lapsentytt? oli eronnut. Paraastaan kielen wuoksi otettiin nyt Maialeena sen siaan.

Jo liki wuoden ajan oli Maialeenan t?ytynyt kuulla ja melkata muukalaistunein omaistensa luona pelkk?? ruotsia. Yksin t?tins? Hultin em?nt?ki ei tahtonut milloinkaan puhua Suomea, waikka ruotsia melkkasi niin pahasti, ett? siit? tuskin sai selw??, ja monesti nauratti niit? nuoria herroja joita palweli. Waan hulluinta on kuulla kahden t?ll?isen melkan puhelemista, niin kuin Maialeena ja t?tins?. Molemmat kokewat k??nt?? suomalaista ajatustansa ruotsin puheesen, eik? kumpanenkaan tohdi sanoa sit? kohdastaan ajatuksensa kielell?. Siit? tulee ettei kumpanenkaan ymm?rr? toistansa. T?ll?isi? ihmisi? on nytki paljon maamme kaupunkeissa, ja etenki oli silloin Turussa suuri osa alaisemmasta s??dyst?, jotka, pit?en h?pi?n? puhua selw?? ?itinkielt?ns?, elinaikansa eliw?t toisilta ymm?rt?m?tt?min? ja ymm?rt?m?t? toisia. Sill? ihminen woipi waan ?itinkielell?ns? ilmoittaa toiselle kaikki ajatuksensa ja mielens?. Wieraalla kielell? puuttuwaisesti, ja kaikken waillinaisimmasti murretulla kielell?. Monen kunnollisen luonnon, monet hyw?in awuin toimet kuolettaa siis t?m? turmelewainen muukalaistumisen himo kotimaassamme. Kuin moni palwelia eik? koko ik?ns? kanna t?t? muukalaisuuden kahletta, ja puhuu murrettua ruotsia ennen kuin puhtaasti ?itinkielt?ns?, jolla woisi selw?sti toimittaa ajatuksensa toiselle. Moni t?ll?inen melskaaja, ehk? luonnostaan ?lyk?s, pidet??n tuhmana koko elinaikansa. Monelle on t?m? joutawa muukalaistuminen alku kaikkeen turhallisuuteen. -- Maialeenalle oli t?ll?inen melskaus warsin ty?l?st?; kun sunnuntai iltoina aina tapasi welje?ns? ja sai sen kanssa puhella ?itinkielt?ns?, niin kuuli p??sseens? kuin kahleista irti. Aika olisi h?nenki ehk? totuttanut t?h?n tilaisuuteensa ja tehnyt h?nest? yht?l?isen sekalikon; mutta onneksensa p??si h?n ajoissa toisiin seuroihin, joissa t?m? turmelewa tapa ei saanut wiel? waltaa. Se on my?s arwattawa milla ilolla Maialeena nykyisess? tilaisuudessaan otti t?m?n uuden palweluksen, jossa sai joka p?iw? wapaasti puhua rakasta ?itinkielt?ns?. Olikin h?n jo ensip?iw?n? lasten parwessa ihan niinkuin kotonansa; kaikki t?tins? luona n?ytetty ujous oli kerralla poikessa. Maialeena oli yhtaikaa siew?luontoinen ja wilkas. Pian aikaa tuli h?n lasten paraaksi yst?w?ksi. Puhdas selki? muotonsa, silmist?ns? paistawa wiattomuus ja ter?w? ?ly antoiwat h?nelle erinomaisen kauneuden, joka p?iw? p?iw?lt? kukoistui, ja weti kohta koko pereen h?nt? suosioimaan. Jokainen kilpasi puhella Maialeenan kanssa Suomea, ja heid?n t?ytyi usiasti h?wet? omaa kehnoa taitoansa Suomenkieless?. Waan usiammin oli Suomenkieli waan olewinaan syyn? nuoren Maialeenan puhuttelemiseen. Jokainen rakasti enemm?n h?nt? itsi??n ja ?lyllist? puhettansa. Jokainen kilpasi lasten kanssa tulla h?nen yst?w?ksens?. Etenki n?kyi t?m? kilpa ensi Jouluna Maialeenan tultua talon. Sek? herra ett? rouwa ja wanhemmat lapset oliwat warustaneet rikkaita ja kaiken paraasti walittuja jouluantimia t?lle yhteiselle yst?w?llens?. Maialeena raiska, jolle kaikki sellaiset kappaleet oliwat wiel? oudot, ei tiennyt niist? muuta kuin waltojensa hywyyden. Kiitollisuuden ja ilon kyyneleet w?lkkyiw?t kirkkaissa silmiss??n, kun niill? meni is?nt??ns? ja em?nt??ns? kiitt?m??n. Lasten ilo oli my?s suuri. He huusiwat kaikki, "kas nyt Maialeena tulee niin koriiksi kuin muutki!" -- Ja todellaki tuli h?n n?ill? antimilla oikein rikkaasti waatetetuksi. Ja kuin Heikki er?sn? pyh?n? tuli katsomaan sis?rt?ns?, niin ei tahtonut en?? tunteakaan t?t?, ja seisattui ?llistelem??n, kunnes Maialeena kiisi syleilem??n h?nt?.

-- Sin? h?n se tosi olet, Maialeena. Tied?tk? kuin s?ik?hdin; luulin jo muuttaneesi pois t?st?; waan miten olet noin koristunut, kuka sinulle on tuollaiset waatteet antanut, syleili Heikki, sis?rens? h?nt? syleilless?.

-- Heikki kulta, wastasi Maialeena, -- ole siiwollinen ja jumalinen, muista ?itiwainaamme neuwot, niin sinua auttaa Jumala niin kuin minuaki.

-- Sisko kulta, et usko miten on hyw? mieleni, ett? wiel? puhelet selw?? ?itimme kielt?; nuo koriat waatteet eiw?t ole tehneet sinua niin ylpi?ksi kuin serkkuamme, t?tin Annia.

-- Weikkoseni, se on suurin onneni ett? olen s?ilytt?nyt puhtaana ?itinkieleni; n?etk?, ilman sit? ei olisi siskosi t?ss? kunnon talossa, ei t?ll?isiss? waatteissa. Min? saan joka p?iw? puhella aito Suomea.

-- Onnellinen siskoni! et woi kylliksi kiitt?? Jumalaa siit?. Weljesi Heikki on onnettomampi. Et usko sisko, kuin iloinen olisin jos saisin olla sellaisissa seuroissa kuin sin?. Min? tulen wiimen ihan hulluksi siit? melskaamisesta jota t?ytyy kuullani ja teht?ni joka hetki. Minulle nauretaan, minua iwataan alinomaa kuin hupsua, siit? waan, kun en osaa nimitt?? kaikkia ty?kaluja heid?n mongerras nimill?; min? olen jokaisen pilkkana, en mink??n muun kuin sen t?hden ettei kieleni wiel? k??nny heid?n muukalaiseen puheesensa. Ja kun wastaan heid?n iwojansa omalla kielell?ni, niin sille nauraawat niin kuin olisin sanonut jonkin hulluuden. Kun taas melskaan wastausta heid?n melskauskielell??n, niin nauretaan minulle monet p?iw?t sit?, kun en osannut melskata heid?n tawalla. Sisko kulta! mit? minulle neuwot?

-- Minua s??litt?? sinua, Heikki raiska! waan min? en woi auttaa. "Lue ahkerasti kirjaa, ole n?yr? ja uuras", muistatko niin ?itin wiimeisi? sanoja. S?ilyt? ne mieless?is, niin ihmiset eiw?t woi sinulle mit??n.

Siskokset syleiliw?t toisiansa, ja Heikki palasi kewi?mm?ll? mielell? palweluspaikkaansa.

Opettaja. Yst?wykset.

Joulun pyh?t oliwat ammoin ohitse. Nuoriso kokoutui joka haaralta p??kaupungin kouluihin ja yliopistoon. N?m? antoiwat kaupungille uuden elon joulun pyhien iloja seuranneesen hiljaisuuteen. Tutentit etsiw?t majataloja, sek? kotiopettajan paikkoja; koulupojat k?weliw?t parwissa kaduilla. Is?t etsiw?t huotawaa majaa ja rawintoa lapsillensa sukulaisten ja k?yh?in kaupunkilaisten luona; tutentin alut juoksiwat Magisterein luona sopimassa opetushetkist?; matamit hakiwat uusia tuttuja palwellakseen; tee-, kahwi-, pesu-, ompelu- ja muut neitsyet k?weliw?t korioina kaduilla; sanalla sanoen, kaupunki oli saantu tawallisen elonsa ja liikkeens?.

Peranderilla oli nelj? lasta kotona, nuorin 6 ja wanhin 10 wuoden i?ll?. Pari wuotta oli heill? jo ollut mamseli opettajana. Wanhemmat p??ttiw?t sen siaan ottaa nyt jonku tutentin kotiopettajaksi, joka saisi talossa asua ja wissein? tuntina p?iw?ss? luettaa lapsia. Kohta yliopiston awattua muutti talon pihassa olewaan yksin?iseen kammariin se nuori tutentti, joka oli tingattu opettajaksi. Antto Green, -- se oli nimens?, -- oli ei aiwon k?yh?in wanhempain ainoa poika. Is?ns?, k?siammattilainen Helsingiss?, oli toiwonut paljon t?st? pojastansa, eik? s??st?nyt rahojansa poikaansa saattaissa Turkuun ja yliopistoon. H?nen ilonsa oli my?s suuri kuultua poikansa jo muutamia wiikkausia Turkuun p??sty??n tulleen tutentiksi. H?n piti sen nyt jo pian walmiina wirkamiehen?, niin suuri ajatus oli h?nell? tutentin nimest?. Ei mit??n s??stetty nyt t?ytt?iss? pojan tarpeita, ja t?m? ei puolestansa unohtanut luottaa is?n waroihin. Niin kului wuosi toisensa per?st?, ja joka lukuajan loppuun lupasi poika is?llens? p??st? yliopistosta irti. Waan yht?kki? seisattuiwat is?n awut. Ukon warat loppuiwat, ja Anton t?ytyi 4 wuotta oltuaan tutenttina hankkia kotiopettajan paikan. Pitk?llisell? olollansa Turussa oli Antto saanut paljon tuttawia, ei waan kumppaneissansa, joista kolmen nelj?nneksen kanssa h?n oli weli, mutta my?s kaupunkilaissaki, joissa h?n monessa talossa pidettiin siwistyneimpin?, iloisimpina ja sanalla sanoen huwittawaisimpina tuttawina tutenttein joukosta. Peranderin talo oli yksi n?ist?, joissa Antto oli pit?nyt tuttawuutta. Sen w?hemmin ep?iltiin ottaessa h?nt? opettajaksi lapsille, kuin Antto my?s syytti wanhempiensa k?yhyytt? lukemisensa wiiwytykseen.

Nyt siis jo tunnemme Anton ulkopuolisesti. Pist?itk??mme h?nen kammariinsa tunnustelemaan itse?ns?.

"Magisteri", niin kuin kotiopettajat wiel? nytkin tawallisesti kutsutaan, jos kohta olisiwat waan koulupojat -- Magisteri Antto Green, oli ik??n p??tt?nyt iltaluettamisensa ja ehtinyt kammarissaan haudaita paksuun sawupilween raakkaasta piipustansa, kun er?s nuori tutentti, Anton yst?wi?, pistiin kammariin.

-- Jaakko! terwetulemastasi, kiljasi Magisteri, hyp?ten tulwallen wastaan. Wiimenki n?kyy sinuaki; hitoillako olet oleksinut koko lukuajan? Wain owatko suomalaiset houreesi tehneet sinun jo koko hulluksi?

-- Houreet, sanot aina; -- waan sano mit? hyw?si, t?m?n lukuajan olen kuunnellut ahkerasti Porthaanin julkisia lukuja. Eth?n niit?ki sanone houreiksi.

-- Minulla ei ole ollut aikaa h?nt? kuunnella, waan muistanen oikein, h?n on yksi? Suomihulluja.

-- Olisit kuullut wiimo lukujansa Suomen historiasta, Suomalaisista, heid?n erinomaisesti suloisesta laulustansa, joka muinosista kansan sankarajoista wiel? el?? Suomen it?isill? rajoilla, Karjalan saloissa. -- Olisit kuullut niit?, -- Antto!

-- Oikein sanani totetuuwat; weliseni, n??n m?, on yksi Porthanin Suomihulluja. Ket? se liikuttaa jos Karjalassa lauletaan tai luetaan, jos Porthani lukee Suomen eli Turkin historiaa; -- minusta n?ytt?? molemmat hy?dytt?w?n saman werran, enk? aiwo p??t?ni halaista kummallakaan. Waan n??ts?, Jaakko, Antto Greeniki pit?? suomalaisia lukuja jokap?iw?, -- mutta paljon huwittawampia kuin Porthani kaikin oppilaisinensa.

-- Sin?? sen uskosin. Warmaan olet tawannut jonku Uskelan neitsyen, joka on unohtanut deklineerata rakkautta suomeksi.

-- Oikein leikit?. Tiet?net opettawani Peranderin lapsia...

-- Ja pit?w?ni suomalaisia puheita sen sis?piioille, tahtonet sanoa.

-- Ihan todella, Jaakko! waan kesken puheen, -- minusta n?ytt?? kuin k?welisit entisell? tawallasi suomalainen runo taskussa, -- niinh?n?

-- Tulen Porthaanilta, n?ytt?m?st? er?st? uutta laulua.

-- Joka sinulla on powellais, hahaha! Arwasinhan sen. Waan jos nyt tohtosin n?hd? lauluais... minusta luulteni pit?isi tulla wiel? toinen Porthaani... n?yt?th?n?

-- Mielell?ni. Waan aikonet sit? puhemieheksesi, niin olet hukassa. Tuossa on!

Huolettomasti ja muhoillen otti Antto taritun paperin, pani sen p?yd?lle sanoen:

-- T?niltana aiwon koetella saanki sill? hyw?sti unta.

-- Sit? n?hden et taida runoja tarwita, sill? unen puutteessa et ole muutenkaan, nauroi Jaakko.

-- Jumalan kiitos, t?h?n asti en. Waan, Jaakko! woipi muillaki olla pienet houreensa.

-- Todellako? Eiw?th?n oppilaisesi liene sinua py?rrytt?m?ss?? -- warmaan kaiken ihanimmat kukkanyplyk?iset puhkeemaisillaan, nuo pienet Peranderit.

-- Todella. Waan tuskin uskonet kuin oikein leikit? sanon, minulla, Antto Greenill?, on suomalainen kerj?l?istytt? oppilaisena.

-- Sit? en yht??n kummeksi, jos opetat h?nt? lukemaan.

Magisterin puhe keskeytyi talon piikatyt?n juostessa tanssien ja rallattain owesta kammariin kiljasteten: -- "Frou' kuss' maisterit tee' 'werelle", jolla paiskasi j?lle kiini owen, laulaen: "sinua ma rakastan! ja rallaralla raa"...

Jaakko, joka huwituksella oli kuunnellut iloisen yst?w?ns? leikillist? kuwausta suomalaisesta kerj?l?istyt?st?ns?, suostui suuritta houkuttelemisitta seuraamaan yst?w?ns? Peranderiin, jossa t?m? lupasi teett?? h?nen tutuksi. Waan nyt j?t?mme yst?wykset katsahtaaksemme Matami Hultin taloutta.

Ann'-sohwia.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet