Read Ebook: Serkukset: Alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä by Hannikainen Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 358 lines and 18887 words, and 8 pages

Ann'-sohwia.

Hultin Saara tytt?rinens? asui muutaman ty?miehen talossa Aningaisen m?en tienoilla. H?nell? oli nyt enemm?n palweluspaikkoja kuin milloinkaan ennen. Pian koko p?iw?n t?ytyi Saaran wiett?? herroinsa palweluksessa, jotka oliwat jokseenki kaukana toisestaan. Joka p?iw? piti h?nen juosta Aningaisesta "Opsalwuoriumin" luokse, sielt? H?meen kadulle, Piispan kadulle ja takasin Puolalam?elle ja wiimeksi wiel? kahteen paikkaan Aningaisessa. Sillaikaa istui Ann'-sohwia yksin??n kotona, ommellen paitoja, maniskoita ja kauluksia ?itin tutuille tutenttiloille ja "kultapojille". Usiasti tapahtui ett? n?m? kultapojat tahtoiwat itseki tiedustella ty?nkulkua, ja tapasiwat silloin aina nuoren ompeliansa yksin??n, jos ei joku kumppanistansa jo ennen ollut samalla asialla. N?iss? tilaisuuksissa arwattawasti kulki ompelu niin ja n?in, ja monesti l?ysi ?iti ompelukset samallaisena kuin l?hteiss??n. Jokainen kilpasi liehakoimisella ja maanittelemisella, joka turhalliselle, niin w?h?n maailmaa tuntewalle tyt?lle, luonnollisesti ei woinut olla waikutukseta. P?iw? p?iw?lt? lis??ntyiw?t n?m? k?ynnit, ?itin niist? ollet ihan tietym?tt?m?n?.

Er?sn? p?iw?n? tuli Hultin Saara tawallisella tawallansa kotiin aamu k?ynnist??n. Ensim?inen kysymyksens? oli aina jos rakas kahwipannunsa oli warina. Tyt?r wastasi ?itins? kysymykseen w?h?n n?rk?styksell?:

-- Ei ole puukapulaa sis?ss?, mill? sit? keitin.

-- Tytt?reni, wastasi siew?sti ?iti, -- onhan koko kuorma halkoja wajassa; luulin ett?...

-- Minun pit?isi pihan yli kantaman kahwillenne puita; todella, ?iti, kas se olisi n?ytt?nyt warmaan kauniille; waan mamma! mit?s sanotte tuosta kukkaisesta? eik? se ole kaiken somin ruusu?

-- Tytt?! silkkinen ruusu,... mist? sin? sen sait? kiljasi ?iti oikein h?ps?ht?in, n?hty? tytt?rens? k?dess? suuren loistawan ruusukukan, sellaisen joita nuoret mamsellit pit??w?t waatteissaan tanssipaikoissa ja pidoissa.

-- Waan kahwit? -- kiljasi ?iti pian wapisewalla ??nell?.

Mill? niit? olisin ostanut?... kaksi ploutuahan minulle waan heititteki, wastasi Ann'-sohwia pikaisesti, katsomata ?itiins? p?ink??n.

-- Oletko sin? hurjana, tytt?? Kahwia ei ole jyw?? kotona ja rahaa ei leiw?ksik??n, -- onneton! -- mit? sill? kukkaiella teet.

-- Soisitte warmaan minun k?welem??n kerj?l?istytt?n? pitkin katuja ihmisten nauruna, wain miten? -- pit?isih?n teid?n tuhmanaki ymm?rt?? ettei uusi silkkihattu woi olla kukkasita.

Jos Ann'-sohwia olisi katsahtanut ?itiins?, olisi warmaan keksinyt w?lkkyw?n herneen ?itins? silm?ss?, waan h?n hyr?ili itsekseen eik? nostanut p??t?ns? ompeluksestaan. ?iti ja tyt?r oliwat hyw?naikaa ??neti. Wiimein sanoi ?iti wapisewalla ??nell? ja itkein:

-- Sill? tawalla saatat kohta minun sek? itsesi silkki hattuines ja kukkasines kerj?l?isiksi. Minulla on mahdotonta kauwemmin juosta koirana ymp?ri Turunkaupungin. Nyt toin suuren pesun rikkailta walloilta ja huomena sinun t?ytyy ruweta pesem??n. Itse en ehdi enk? jaksa.

-- Hahaha! min? luulen eukko on tullut hulluksi wanhoilla p?iwill??n, kiljasi tyt?r wiskaten ompeluksensa p?yd?lle. -- Wiimein tahdotte warmaan minun pesem??n omia likasia ryysyj?nneki, itsenne istuissa huoletonna kahwikattilan ??ress?. Wahinko ettette ole opettaneet minua puhumaan H?meen Suomeakin, ehk? woisitte todellaki naittaa minua talon is?nn?n pojalle Antille ja tytt?renne woisi ruweta palwelemaan teid?n tutenttiloitanne. Wain mit??

?iti nojaisin wieress??n olewalle wuoteelle, peitt?en k?sill?ns? silm?ns? ja huoaten:

-- Onneton koulu, johon hupsenin sinun panemaan. Kaikki waiwani meniw?t kuin tina tuhkaan. -- Kirotut silkki hatut ja kukkaiset! Ne tuowat kerj?l?isen sauwan wanhuuden turwakseni. -- Jumalani! mit? pit?? tekem?ni?

?itin nostaissa p??t?ns? oli tyt?r h?winnyt tuwasta. Eteinenki oli tyhj?. L?hestyin p?yt?? rupesi Saara katselemaan tytt?rens? ompeluksia, jotka oliwat kaikki sekaisin p?yd?ll?. Silloin k?weli koriasti waatetettu mamseli ikkunan siwuitse kadulla;... ?itin polwet rupesiwat wapisemaan tunnettua tytt?rens? paistawan silkki hatun ruusuinensa, ja h?n lankesi j?lleen wuoteellensa itkein ja huutaen kohtikulkkuaan: "kirottu koulu ja kirotut silkki hatut!"

Sellaiset owat wirheellisen kaswatuksen j?let. Parempaa todistusta kansan koulun tarpeellisuudesta ei tarwittane. Hultin Saaran tyt?r n?ytt?? meille kansan koulun kaihon, kaupunkeissa, ei waan el?tt?w?n raakuutta, mutta my?skin turmelewan kansan tapoja. K?yhinkin wanhempi halaa lapsellensa jota kuta osaa ajanwalistuksesta. H?n luulee sen tapaamansa samoissa kouluissa, joissa onnellisemmatki wanhemmat k?ytt??w?t lapsiansa, ja puuhaawat sit? ahkeramammasti saada lapsensa niihin, tuntemata mit? siell? opetetaan. He toiwoowat saawansa sielt? siwistyneen kiitollisen lapsen, joka kerran on maksawa wanhempansa waiwat ja huolet; joka onnellisempana wanhempaansa on lapsellisella rakkaudella muistelewa sen hywyytt?. My?h??n keksii t?m? huolenpit?w? wanhempi erhetyksens?. H?nen t?ytyy kauhistuksella n?hd? juuri t?m?n huolenpitonsa syyksi lapsensa turmellukseen. H?nen t?ytyy n?hd? itsens? auttaneen lastansa wierastamaan wanhempaansa, sen t?it?, tilaisuutta ja s??ty?. H?nen t?ytyy katumuksella n?hd? lapsensa eroawan kaikista s??dyn ja seurallisuuden pauloista, ja wiel? ennen kuolemansa turmeltuna ja kaiken onnettomimmassa tilassa johon ihminen woipi langeta. Tarpeenmukainen kansan koulu olisi ehk? sitonut saman lapsen wanhempainsa alaiseen s??tyyn; mutta se olisi tehnyt h?nest? kunniallisen siweytt? harjoittawan ihmisen, joka olisi ollut wanhempansa ilona, ja aikanansa woinut kaswattaa lapsia, joilla ehk? kansalaisensa olisiwat woineet ylpeill?.

Suomalainen tytt?.

Peranderin rouwa, warakkain wanhempain tyt?r, oli saanut kaswatuksensa oiwallisessa naiskoulussa Stokholmissa. T?m? luonnollisin awuinensa ja kotona Suomessa saaduin ensim?isin kaswatuksinensa, teki ett? h?n oli aikansa loistawimpia ja ymp?ryst?ns? pulskeimpia naisia. Peranderin talo oli my?s niit? joissa ei n?kynyt is?nn?n eik? em?nn?n waltaa. Hyw? j?rjestys n?ytti siihen tulewan itsest??n, ja palawin moitehalu ei pist?nyt t?h?n pereesen, joka pait sit? oli kaupungin korkeempia s??tyj?. Kaikki mit? Turun kaupungilla siihen aikaan oli jaloa, suurta ja loistawaa kuului Peranderin jokap?iw?isiin seuruuksiin, ja talo oli paraita wieraank?ynt?paikkoja Turussa.

P??tetty?ns? antaa sen nuoren Maialeenan lukea kotiopettajan edess? yhten? lasten kanssa, oli Peranderin rouwa yhtaikaa miettinyt kuinka tyt?n kaswatus oli t?ytett?w?, ja Perander suostui siihen mielell??n. Rouwa oli n?hnyt tyt?ll? erinomaiset lahjat ja tahtoi tehd? kaikki niiden puoleen, saadakseen tyt?st? kunnollisen ihmisen. Maialeena oli jo oppinut hyw?sti ymm?rt?m??n ruotsin kielt? ja taisi lukea ruotsalaista kirjaaki; waan koska tytt? paremmin rakasti puhua Suomea kun sit? wiel? w?h?n j?yk?sti kulkewaa Ruotsia, sai h?n sek? selitt?? Magisterille kaiken lukunsa omalla kielell??n ett? my?s jokaisen kanssa puhella sit?. Kun joku tuntematon sattui mit? sanomaan h?nelle Ruotsiksi, niin wastasi Maialeena aina Suomeksi, yht??n kainustelemata. Maialeena sai my?s oppia laulamaan, sek? soittamaan forttepiaanoa ja gitarria, talonlasten soittoopettajan awulla. Kaikessa n?ytti h?n erinomaisen oppiwaisuuden. H?n osasi muutamia suomalaisia paimenlauluja ja siihen aikaan tawallisia runoja, joita nyt opetteli my?s soitolla juohdattelemaan. H?nell? oli erinomainen taipumus soittoon, ja rouwa antoi h?nen olla kaikissa soitto-toiwutelmissa joita pian joka p?iw? iltapuolla piti lapsillensa. -- Elk??n kuitenkaan luultako rouwan kaswatustoimen pys?htyneen n?ihin huwitus- ja seuruus omaisuuksiin; Peranderin rouwa oli liian toimellinen antamaan k?yh?lle suomalaiselle tyt?llens? waan sellaisen kaswatuksen. H?n n?ki etemm?, ja Maialeena sai kaiken muun oppimisensa rinnalla toimittaa pian tawallisen paremman sis?piian ammattia; sai olla apuna leipomisessa, pesuissa, ompeluissa, talouden pidossa ja ruoan laitoksessa. Wieraihen aikana sai h?n tehd? palwelusta p?yd?ss?, taikka kantaa kahwia ja teet? wieraille, ja kuin n?m? oliwat toimitetut, sai my?s seisattua seuraan. Luonnollisesti eiw?t wieraat olleet keksim?t? t?t? tyt?n kummallista oloa, ja pian aikaa oli Peranderin rouwan "Suomalainen tytt?" tunnettu kaikissa talon tuttawissa. H?nelle alettiin n?ytt?? yst?wyytt?, h?nt? puhuteltiin siew?sti ja oltiin huwitetut yhden werran h?nen kauneudestansa, kuin nerollisuudestansa ja suomalaisesta puheestansa. Ja sit? ei en?? pidetty min??n ihmeen? jos nuoret herrat, joista suuri osa oli kotiopettajan kumppania ja yst?wi?, istuisiwat "Suomalaisen tyt?n" wiereen ja puheliwat sille niin koriasti kuin suomeksi woiwat; sill? siihen aikaan puhuttiin herrass??dyss? Suomea yht? harwoin kuin nytki, ja kaiken w?himm?n oli se tawallista Turussa, joka oli niin l?heisess? yhteydess? Ruotsin p??kaupungin kanssa.

Ei kauwan wiipynyt ennen kuin Maialeena n?in oli tutenttein kesken tullut melkein kuuluisaksi, ja kohta kilwattiin woittaissa sen kainun "Suomalaistyt?n" yst?wyytt?. Maialeena ei sunkaan wiel? k?ynyt yhteisiss? tanssiseuroissa, waan kotona ja muissa yksityisiss? pereiss? pidetyiss? tansseissa oli h?n usiasti talon waltojen mukana, ja k?yt?ksens? oli n?iss? yht? siew?, nerollinen ja wirhet?n kuin kotiel?m?ss?ki. T?ll?isiss? tiloissa etenki, ja Maialeenan ymp?rill? ollessa joukon liukaskielisi? nuorukaisia, tunsi Antto Green rintansa l?mpe?w?n, kun silloin nuoren oppilaisensa silm?t kertomattomalla mielisuosiolla tapasiwat opettajansa. Waan t?m? tunto oli waan hetkellinen, jota h?n toisella silm?n r?p?yksell? h?pesi, ajatellessaan tyt?n sukua ja kielt?, joita h?n ei kaikkein sen awujen ja etujen rinnalla woinut unhottaa.

Niin muukalaistunut oli t?h?n aikaan Suomen walistuneempi s??ty. Afrikan raat mustat asukkaat owat nykyaikoina jo ruwenneet saamaan Eurooppalaisilta ihmisarwonsa, siirtolaiset Amerikassa l?hestyyw?t jo sen raakoja waskenkarwaisia asukkaita; mutta puoliruotsalaistuneen suomalaisen ty?miehen poika, tyhjin p?inens?, inhosi silloin rakkauttansa siwistyneesen kunnolliseen suomalaiseen tytt??n, sen puolesta waan, ett? t?m? puhuu hylitty? ?itinkielt?ns?, Suomea. Waan Antto Greenin puollustukseksi woimme sanoa h?nen ei olleen ainoan joka teki niin.

Sairaanhoitaja.

Kolmatta kertaa muutti maa walkoista pukuansa wiheri?iseen, ja kolmatta kertaa leikitsiw?t sinisen j?rwen aallot ikuista leikki??n Anton tultua kotiopettajaksi Peranderiin, ja nuori Maialeena oli t?ll? ajalla muuttunut kaswawasta lapsesta t?ytel?iseksi tyt?ksi, kukkanyplyk?isest? loistawaksi kukkaiseksi. Waan "Magisteri" oli aina sama Magisteri. Lukunsa Akatemiassa oli aina samalla jalalla kuin taloon tullessaan. Waan lienee h?n nyt sis?llisesti muuttunut?

Se oli Toukokuun ilta. Peranderissa oli paljon wieraita, ja niiden seassa muutamia Anton wanhoja kumppania. Nuoret tanssiwat ja pitiw?t siihen aikaan tawallista leikki??n. Waan n?iss? iloissa kaipasi nyt moni yht?, joka Peranderissa oli kauwan aikaa jo ollut seuran ilona ja henken?. Peranderin "Suomalaista tytt??" ei n?hty niin kuin ennen iloitsewain seassa, sill? h?n istui nyt enimm?sti yksin??n jossai nurkassa, pian keksim?t?nn? muilta. Mustat waatteensa ja mureellinen muotonsa n?yttiw?t h?nen surewan, ei waan ulkonaisesti mutta syd?mmellisestiki. Muutamia wiikkoja ennen oli h?n ummistanut weljens? Heikin silm?t, joka onnettomassa palweluksessaan oli turmellut terweytens? ja l?ksi hyw?n ?itins? luoksi, niinkuin h?nen wiimeiset sanansa sis?relle oliwat olleet. Weljens? potessa oli Maialeena k?ynyt pian jokap?iw? sen luona, ja silloin puheliwat he aina entisest? m?kist?ns? H?meess?, lapsuuden ajoistansa ja ?itist?ns?, ja Heikille oliwat n?m? muistot sanomattomasti lohduttawaiset. Heikin kuoltua oli Maialeena ensim?iset wiikot ollut lohduttamatoin; h?n tunsi nyt olewansa yksin??n, kaikita omaisita ja sukulaisita. T?tins? ja serkkunsa luuli Maialeena aina yht? ylpeiksi kuin ennenki, ja ajatteli etteiw?t he nyt enemm?n kuin heid?n luona asuissansa tahtoneet puhua suomea ja yst?w?id? suomalaista tytt??. Maialeena oli ihan tietym?t?n niist? eduista jotka sillaikaa Peranderin talossa oli saanut; h?n piti itsens? aina k?yh?n? armottomana m?kin tytt?n?.

Kas siin? oikian kaswatuksen hedelm?! Sen siaan kuin k?yh?n palwelus-eukon Hultin Saaran kunnoton tyt?r piteliin siwistyneen? esiwaltana, halweksien ?iti?ns?, piteliin esiwallan rinnalle siwistynyt Maialeena aina turwattomana k?yh?n m?kin tytt?ren?.

Waan palatkaamme j?tettyyn iloseuraan. Maialeena istui, niin kuin sanottiin, nurkassaan, eik? n?kynyt paljon huoliwan koko iloista, joissa h?n ennen oli niin monta onnellista hetke? wiett?nyt. Nuori mies, pimi?ll? wakaisella katsannolla, oli, pait Peranderin nuorempia lapsia, pian ainoa joka oli tanssin aikana kerran toisen puhutellut Maialeenaa. T?m? nuorukainen, jonka jo tunnemme Jaakon nimell?, oli muutaman ajan ollut poikessa Turusta, ja n?htiin nyt palattuaan sinne tulleen wiel? synki?mpi mieliseksi kuin sit? ennen. H?n kantoi my?s surua is?ns? kuolemasta, niin kuin oli sanonut. Entiset kumppaninsa ja tuttunsa oli kaikki j?tt?nyt, ja ik??n kuin sattumaisiltaan oli jonku kerran pist?inyt Anton luona, joka my?s ihmetteli yst?w?ns? muutosta, sanoen: "Sinua tuskin woipi tuntea entiseksesi; taikka sinun owat tehneet ne suomalaiset runot ihan h?yryp?iseksi, taikka olet rakastunut, jompi kahdesta". T?m? synki? alakuloinen nuorukainen n?htiin istuwan Maialeenan wieress?, kun tanssin ja muiden leikkein p??tytty? kaihottiin seuraan Maialeenaa. Kyll?stytty? muihin iloihin tahdottiin nyt soittaa ja laulaa, ja kaikki sulhaismiehet ker?ytyiw?t "Suomalaistyt?n" ymp?rille ja pyysiw?t h?nelt?ki kuulla jonku laulun, jonku suomalaisen runon. Maialeena ei woinut wastustella kauwemmin, h?n istuisiin forttepiaanon ??reen ja sill? juohdellen lauloi:

O, Suomenmaa! kotoiset j?rwet, joet ja wuoret, Ja synk?t lehwikot, kuin lassa n?in! Te ikkuisesti mieless?ni ootte nuoret, M? teit? rakastan kuin ?iti?in.

M? muistelen, kun ensikerran mun te n?itte Ja silloin kuljin teiss? ?itinein, Te j?rki??n mun yst?w?ksenne jo teitte, Ja haastelitte ?itin kielell?in.

Ja runoloita isiemme sankarkielt?, M? teiss? ensi kerran kuulla sain; Ja kannelsoiton ihastuttawaista ??nt?, Se nosti hempi?sti rintoain.

Kuin woisin unhottaa sinua kotimaani, M? wiel? ?itin kielen kuulen nyt Ja yksi hell? tunto nostaa rintoani, Se sankarkiel ei wiel' oo sammunut.

Sit? emme woi sanoa mink? waikutuksen n?m? w?rsyt, lauletut Maialeenan helisew?ll? selki?ll? ??nell?, sen sulawilta huulilta ja w?h?n surulliseen wet?w?ll? s?wenell?ns?, matkaan saattoiwat kunki kuultelian mieless?, sill? harwat ymm?rsiw?t oikein n?it? t?ll?isiss? seuroissa outoja sanoja, mutta sen woimme wakuuttaa, ett? warsinkin oli yksi joka ne ymm?rsi ihan t?ydellisesti, joka niiss? tunsi oman syd?mmens? kielen, ehk? waan waillinaisessa puwussansa. Tyytyw?isen?, ja illan iloista wiel? puolijuopuneina j?ttiw?t wieraat syd?ny?n aikana Peranderin talon.

P?iw? oli juuri nousemaisillaan werenpunaiselta wuoteeltansa; kaupungin y?wartiat oliwat nukahtaneet huonein seinwieriin ja lukemattomain kukkojen kimakat ??net huusiwat ihmisi? nousemaan wuoteiltansa. Waan ihmiset makasiwat rauhassa, ja kaupungin kadut oliwat elottomat, tyhj?t.

Silloin aukesi yksi Peranderin talon pihan puolimaisia ikkunoita, ja aamurusko suuteli siit? y?ll? w?h?n waalistuneita poskia, ja posket saiwat aamuruskon karwan; niiss? tunnemme nuoren Maialeenan. H?n oli maannut waan lyhyisen ajan, ja senki lewottomammasti tawallista. Tullut wasta puolelta y?lt? wuoteellensa, oliwat rauhattomat unet p??sneet ensikerran rauhalliselle p??nalaisellensa, jotka wiimein karkoittiwat h?nen ajemmalla kuin muutoin j?tt?m??n wuoteensa ja terwehtim??n nousewata kew?tp?iw??. H?n oli istunut ompelup?yt??ns? ikkunan wiereen ja ompelus k?dess?, awannut ikkunan, nauttiaksensa aamun raitista ilmaa. Katsellen laajaa kaupunkia, jonka punatut katot n?kyiw?t silm?n sint?w??n ja peittiw?t kaukana kaupungista olewan mets?n, josta waan yksi korkia m?ki aamuruskossa w?h?n pilkotti, kuwaisiin h?nelle entinen el?m?ns? pieness? ?itins? m?kiss? mieleens?. Kuin erillainen sit? wastaan oli nykyinen! ja ensikerran hawaitsi h?n itsess??nki jonku muutoksen. "Min?", sanoi h?n itsekseen. "joka nelj? wuotta sitte kerj?l?istytt?n? tuolta m?elt? ihmettelin noita kaikkia huoneita, joka raalta ty?miehen waimolta, omalta sukulaiseltani ajettiin kadulle tawallisena kerj?l?isen?, min? olen nyt muutaman n?ist? huoneista suurimman ja kauneimman asukkaita, is?llisell? ja ?itillisell? hywyydell? kohdeltu onnelisimmilta ja korkeins??tyisilt? n?it? asukkaita, ja kaikki nuo nuoret herrat, jotka joka p?iw? etsiw?t yst?wyytt?ni ja jotka -- minua h?wett?? sit? sanoessa -- jotka pit?isiw?t onnenansa suudella minun, kerj?l?istyt?n, k?tt?ni. Olen warmaan paljon muuttunut, minua warmaan ei lueta en?? kerj?l?istyt?ksi, ei tunnettane minua k?yh?n m?kin lapseksi? Ja sen olen laimin ly?nyt sanoa heille kaikille. -- Waan kuin! wiel?h?n minua kutsutaan Maialeenaksi kuin kotonaniki, wiel?h?n puhun waan samaa kielt? kuin ?itineni H?meen mets?n m?kiss?, ja wiel?h?n ?sken puhelin niin kuin ennenki weljeni Heikin kanssa." -- Suuret kyyneleet w?lkkyiw?t Maialeenan silmiss?, ja nojaiten ikkunan pielt? wasten peitti h?n pyyhkimell? kaswonsa ja itki. Waan yht?kki? kawahti j?lleen yl?s, jatkaen yksin?ist? puhettansa: "-- waan tuo uneni, niin hirmuinen, ja kuitenki niin suloinen, ei, sit? en saa, en woi pitemp??n muistella, -- ensitilaisuudessa sanon h?nelle kaikki, sanon olewani se kuin olenki, kerj?l?istytt? H?meenmets?n m?kist?. -- -- Waan se hirmuinen uneni, woisinko unouttaa sen kohta?" -- -- N?in sanoen kurotti h?n p??ns? likemm?ksi ikkunaa antaakseen raittiin tuulen puhaltaa palawille kaswoillensa, waan siin? samassa wet?isiin h?n h?mm?styneen? takaisin, ja kiljasten h?t?yntyneell? ??nell?, lankesi istuimellensa. Portista tuli nyt nelj? miest? pihalle, kantain purilailla jotain raskasta kuormaa. Aamurusko koki turhaan punata puriloilla lep??w?n nuoren miehen waalistuneita kaswoja, jotka Maialeenalle oliwat tuntemattomat.

Peranderin pidoista erottua oli muutamia tutenttia kokoontunut Anton luoksi, ja niiden seassa oli my?s Jaakko. Niin kuin tawallisesti kuunteli h?n ??net?in? ja synki?ll? katsannolla iloisten kumpaniensa ilweit?. Etenki iloittiin nyt Anton irwistyksille suomalaisesta tyt?st?ns?. Se on ankara tytt?, sanoi h?n, rakastan h?nt? hulluksi tullakseni, wain mit? Jaakko, eik? h?n laulanut oiwallisesti w?rsyj?si? Kiit?n n?yrimm?sti nyt niist?, ne walehtelin omiksi tekemikseni, sen suonet minulle anteeksi, olisit n?hnyt kuin h?n niihin ihastui ja panetti ne soiton opettajallensa j?rki??n nuotille, ja toisena p?iw?n? lauloi ne jo minulle suomen kynt?rastaan ??nell?ns?, ett? rakastuin h?neen warpaiden neniin asti.

-- Sinun suomalainen tytt?si on todellaki rakastettawa, sanoi muuan tutentti, waan minua peloittaa ett? h?n on sinulle liian hyw?, sellaiselle roistolle.

-- Woisit h?wet? toki! Waan rakastaa on toinen juttu ja toinen naida. Siihen tarwitsesin w?himm?kseen parin wuotta ensi kunnella Porttaanin lukuja, saadakseni muutamain suomikiihkon; waan Porttaanikin jo on Herran nimess?, ja sent?hden siit? ei tule mit??n. -- Mutta h?n on toki paras karjapiioista joita olen tuntenut -- ja n??tte, olisko ihme jos syd?nt? w?h?n l?mmitt?isi. Waan Jaakko, n?yt?t niin wakaiselta, eth?n mieline minua puskemaan!

Jaakon katsanto oli todellaki hirmuinen. H?n kawahti istuiltaan, hypp?si Anton eteen ja kiljasi wawisten: sinua on suurin heitti? kuin maa p??ll?ns? kantaa, kunniaton, hylky! Jos awaat wiel? suutasi tyt?st?, joka on tuhannen kertaa parempi sinua ja koko sukuasi, niin rutistan tuohon paikkaan sinun jauhoksi.

Jokainen h?mm?styi Jaakon puheille ja n??lle, sill? siin? ei ollut mit??n leikki?. Siin? se on oikia kosia, sanoiwat yst?w?t, niin min?kin tekisin Jaakkona.

-- Sit? min? en sallisi Anttona, sanoi toinen; sit?p?h?n olisi mies, joka weisi tytt?ni pois nen?ni edest?, ja sitte haukkusi minua noin omissa huoneissain.

-- Pid? puolesi Antto! taikka sinun hylk??w?t kaikki yst?w?si, kun niin annat itsi?si haukkua!

-- Oikein, sanoi taas muuan, sit? hiis siet?si, toisen tuolla tawalla menettelem??n tytt??ni, ei! kimputkaa, kas se on oikein, minussa on Jaakon puollustaja.

-- Sin? wastaat minulle sanasi, Jaakko, sanoi nyt Antto, taikka peruutat ne nyt paikalla. Yst?w?in ja kumppanein kesken ei sellaiset sanat saata tulla kysymykseen.

-- Ne wastaan waikka hengell?ni, enk? peruuta, ja sanon wiel?, sin? olet kunniaton petturi, joka wiettlisit sellaisen jalon naisen. Et ansaitsesi p??st? h?nen seuraansakaan, sen w?hemm?n tulla mieheksens?.

-- Jaakko, t?n? y?n? tapaamme toisemme kello 2 H?meen tullin ulkopuolella.

Pian oli koko seura liikkeess? ja nyt mentiin esinn? tutentein tawalliseen rawintopaikkaan, jossa tawattiin muutamia kumppania lis?ksi, juotiin ja sy?tiin yhten?, ja yllytettiin riitaweljeksi? enemm?n, sill? kaksikimppu oli siihen aikaan tutenttein kielletty huwitus, joka sen t?hden oli sit? enemm?n wiljelty ja hyw?ilty.

M??r?ttyn? hetken? l?ydytt?ittin sowitussa paikassa, molemmin puolustajin, ja Jaakko, joka sai m??r?t? aseet, oli walinnut miekat. Tehty? tawalliset warustukset ja temput t?yt?siw?t kumppanit toisiensa p??lle. Tappelu meni ensin melkein tasaiseksi, sill? molemmat oliwat warmat miekkasilla tappelemaan; mutta Jaakko oli w?kew?mpi ja muuten rohkiampi. Ei kauwan wiipynytk??n ennen kuin Antto kaatui, rintaan haawoitettuna Jaakon miekalla. H?mm?stynein? hypp?siw?t puolustajat langenneen ymp?rille. Weri torwesi mustanaan haawasta, ja Antto oli menehtynyt tunnottomaksi. H?n kuolee, huusiwat yst?w?t, kowin julma olitki, Jaakko. S?ik?htyneen? wiskasi Jaakko miekan tantereelle. Waan ajatuksensa oliwat nyt wiel? sekoitetut edellisest? juomingista, eik? tiennyt mit? tehd?, waan katseli j?rk?ht?m?t?in? kaatunutta yst?w??ns?, jonka kaswot oliwat kuolleen karwaiset. Kaikki n?ytti nyt h?nelle kuin unen n?k?. Kumppaniensa hoidellessa kaatunutta, h?wisi h?n wiimein heid?n keksim?tt?ns?.

Yrk?leen ajan siit? kuuli Maialeena unissansa wienon laulun ja luuli selitt?w?ns? sanat:

"Ja sama tunto nostaa wiel? rintoani. Se sankar kieli' ei wiel' oo sammunut".

Me tied?mme jo mit? nyt seurasi, ja ett? tutentit oliwat saaneet muutamia y?wartioita kantamaan Anton kotiinsa, ja l?h?tt?neet L??k?rin sit? hoitamaan. Waan Jaakko! sit? ei ollut kukaan n?hnyt sen koumin ja huomena ei l?ytynyt Jaakkoa koko kaupungissa. Muutamat arweliwat h?nen purjehtaneen samana aamuna l?hteneess? laiwassa Englantiin. Ja koska Jaakolla muuten oli warsin w?h?n tuttuja kaupungissa, ja nek??n w?h?t eiw?t tienneet h?nen kotiper??ns? eik? sukuansa, unoutettiin pian koko asia, sen enemm?tt? kysymyksett?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet