Read Ebook: Turkisten pyydystäjät: Jännittäviä metsästysseikkailuja salomailla by Daunt Achilles Nyman V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 761 lines and 40453 words, and 16 pages

D'un linceul de point d'Angleterre Que l'on recouvre sa beaut?.

Il nous offre, dans un si?cle pratique et triste, l'exemple extravagant d'un homme qui n'a v?cu que de mots, comme les divines cigales se nourrissent de leur chant. Mais la vertu du Verbe, c?l?br?e par Victor Hugo dans une pi?ce fameuse, est telle que, pour l'avoir ador?, m?me sans grand souci du reste, on peut ?tre grand. Le clown sans passions humaines, sans pens?es, sans cerveau, ?voque des id?es de grand art rien que par la gr?ce ineffable des mouvements et par l'envolement sur les fronts de la foule:

Enfin, de son vil ?chafaud Le clown sauta si haut, si haut, Qu'il creva le plafond de toiles Au son du cor et du tambour, Et, le coeur d?vor? d'amour, Alla rouler dans les ?toiles.

SULLY-PRUDHOMME

Une t?te extraordinairement pensive, des yeux voil?s--presque des yeux de femme--dont le regard est comme tourn? vers le dedans et semble, quand il vous arrive, sortir <> ou des limbes de la m?ditation. On devine un homme qu'un continuel repliement sur soi, l'habitude envahissante et incurable de la recherche et de l'analyse ? outrance a fait singuli?rement doux, indulgaikki lammikot, j?rvet ja joet ovat j??ss?, mink? vuoksi sen on pakko hakea ruokansa suliksi j??neist? paikoista, kuten koskista, putouksista ynn? muista.

"Tuollaisissa tilaisuuksissa tapaavat mets?st?j?t, joko intiaanit tahi valkoiset, niit? suuria joukkoja. Niin, on todellakin laajoja seutuja, joissa intiaanit el?v?t lintujen muuttamisaikana melkein vain n?ill? ja muilla linnuilla, kuten villihanhilla ja sorsilla.

"Intiaanit pyydyst?v?t joutsenia sek? ansoilla ett? ampumalla. Maalla olevaan pes??n asetetaan juoksusilmukka. Linnut tulevat pes??n toiselta ja poistuvat siit? sen toiselta puolelta. Silmukka j?nnitet??n sis??nk?yt?v?n puolelle.

"Ansoja j?nnitet??n virtojen matalikoillekin aina jonkin matkan p??h?n toisistaan, useinkin monia penikulmia laajalle alueelle. Ansat kiinnitet??n tavallisesti pohjaan iskettyihin paaluihin.

"Kaikki Amerikan muuttolinnut palailevat hitaasti kylmien ilmojen edell? pys?htyen silloin t?ll?in sy?m??n ja lev?ht?m??n. Senvuoksi ne tavallisesti ovatkin niin t?ydess? kunnossa, ett? niit? hyvin kannattaa ampua.

"Toitottajan munat ovat suuremmat kuin noiden toisten lajien. Yksi muna riitt?? ravinnoksi n?lkiintyneelle miehelle, jos h?n vain saa hieman leip?? ja lihaa sen lis?ksi.

"Vy?kaulat saapuvat heti toitottajan tultua etel?st?. Se on hieman pienempi, tavallisesti noin kuudenkymmenen tuuman pituinen ja enint??n parinkymmenen naulan painoinen.

"Kuten nuo toisetkin, eiv?t n?m?k??n linnut n?yt? pit?v?n suolaisesta vedest?. Ne ovat hyvin harvinaiset meress?, ja kun tiedet??n, ett? ne ainoastaan laskeutuvat sille sy?d?kseen eiv?tk? sukeltaakseen, n?hd??n niit? harvoin kaukana rannasta suuremmissa j?rviss?k??n, koska ne pit?v?t kareista, joiden luona vesi on matalampaa.

"Luoteisterritorion joet ja j?rvet, joissa kasvaa tuota niin sanottua 'villi? riisi?', ovat villin joutsenen lempipaikkoja, koska ne mielell??n sy?v?t sen terttuja. Sen puutteessa voivat ne kyll? tulla toimeen sammakoilla, madoilla ja pienill? kaloillakin.

"Vaikkakaan joutsenet, koska ne ovat niin raskaat, eiv?t voi ?kki? kohota vedest? lentoon, kuten muut linnut, saattavat ne kumminkin p??sty??n vain siivilleen lent?? ihmeellisen nopeasti, saavuttaen suotuisissa olosuhteissa sadankin penikulman vauhdin tunnissa. N?iden lintujen lentoonl?ht? on todellakin niin vaikea, ett? ne mieluummin, jos sellainen suinkin on mahdollista, pakenevat veden pintaa my?ten rapistellen siivill??n ja auttaen samalla leveill? r?pyl?jaloillaan. Jos tuuli on suotuisa, k?ytt?v?t ne sit? hyv?kseen siten, ett? levitt?v?t suuret siipens? kuin purjeiksi. Siten voivat ne kulkea melko nopeasti, niin, aivan yht? joutuisasti kuin kahden miehen meloma kanootti.

"Kun verrataan niiden arvoa muihin lintuihin, on n?ill? linnuilla viel? arvokas nahkakin, joista Hudson Bay Company maksaa intiaaneille ja mets?st?jille viisi tahi kuusi shillinki? kappaleelta. Toitottajan nahka on kumminkin halutumpaa tavaraa kuin noiden muiden.

"Muutamia vuosia sitten aikaisin kev??ll?, niin, melkeinp? t?h?n aikaan, oleskelin Mackenzie-joella. J?rvet eiv?t olleet viel? laskeneet j??t??n ja etel?st? sinne muuttaneet vesilinnut olivat kokoutuneet koskiin ja putouksiin ??rett?min joukoin. Vanhalla luodikollani, minulla ei silloin ollut t?t? 'winchesteri?', oli silloin paljon tekemist?, sen saatte uskoa. En tehnyt pariin viikkoon muuta kuin mets?stelin joutsenia. ?isin poltin kanootissani tulisoihtuja ja p?ivisin en joutanut muuta tekem??nk??n kuin ampumaan sinne alituisesti saapuvia uusia lintuja.

"Niin, pojat, tuon ajan kuluttua olin ampunut kolmesataa viisikymment? joutsenta, lukuunottamatta sorsia ja muita lintuja. Vein nahat Resolutionin linnoitukseen ja sain niist? melkein seitsem?nyhdeks?tt? puntaa. Nylkiess?ni joutsenia sain ty?skennell? kovasti, enk? saanut v?litt?? hirmuisesta h?yhenten ja veren paljoudesta. Ellei pakkanen olisi lauhtunut, olisin saanut niit? enemm?nkin, mutta olihan tuota tuossakin tarpeeksi.

"Tietysti oli noiden lintujen joukossa kaikkia lajeja, mutta pienint?, Bewickin joutsenta, oli kumminkin kaikista v?himm?n. En tied?, miksi ne silloin saapuivat niin aikaisin, sill? tavallisesti tulivat ne viimeksi. Ne kulkevat kauemmaksi pohjoiseen kuin nuo toiset lajit. En ole milloinkaan n?hnyt niiden pesi?, mutta muutamat Mackenzien latvoilla asuvat kauppiaat ovat kertoneet minulle, ett? ne rakentavat noin kuusi tahi seitsem?n jalkaa leve?n ja pari jalkaa korkean keon, jonka huipulla pes? on. Munat ovat kuulemma tavallisesti vaaleanruskeat siell? t??ll? esiintyvine tummine pilkkuineen.

"Tavallisesti pesii Bewickin joutsen Tyynen meren rannikolla, johon vy?kaulakin usein eksyy. Toitottaja on kumminkin kokonaan n?iden mets?seutujen lintu, ja kun kauppiaat ja mets?st?j?t puhuvat n?ist? linnuista, tarkoittavat he tavallisesti sit?.

"On silloin t?ll?in sattunut, ett? Bewickin joutsenia on n?hty ja ammuttu Englannissakin, niin, kuluneeko talveakaan jonkun linnun eksym?tt? noille saarille.

"Olen varma, pojat, ett? teid?nkin mielest?nne on t?m? lintu suuri Jumalan lahja n?iden er?maiden matkustajille. Ne tarjoavat monta ateriaa n?lk?iselle mets?st?j?lle, jonka niitt? olisi pakko menn? sy?m?tt? nukkumaan.

"N?iss? seuduissa on toisiakin lintuja, jotka ovat melkein joutsenten vertaiset, kuten tuo suuri Kanadan hanhi ja muut sen sukuiset, jotka t?ytt?v?t j?rvet ja joet pari kertaa vuodessa, ollen tervetulleena lis?n? mets?st?j?n ev?ihin.

"Nyt olen luullakseni ilmaissut kaikki tietoni n?ist? linnuista, ja koska p?iv?llisemme n?ytt?? hyvin tyydytt?neen n?lk?mme, on meid?n parasta l?hte? j?lleen liikkeelle. Tied?n mainion leiripaikan y?ksi ja meid?n on ponnistettava voimiamme saapuaksemme sinne ajoissa."

Sammutettuaan nuotion kytev?t kek?leet nousivat mets?st?j?t kanoottiin ja aloittivat j?lleen keskeytyneen matkansa.

HENRIN KUOLEMA JA HAUTAAMINEN.

Sivuutamme nyt seuraavat pari p?iv??, joina ei mit??n sen kummempaa tapahtunut, ellemme ota lukuun muudatta kahden kilpailevan hankosarvisen pukin kaksintaistelua, jonka todistajiksi he sattuivat joutumaan.

El?imet olivat muutamalla hiekkarannalla er??n jyrk?n joenmutkan takana niin, etteiv?t matkustajat niit? n?hneet ennenkuin olivat kiert?neet niemen. Ensin per?ytyi toinen ja sitten toinen v?h?n matkaa, taivutti sitten p??ns? sy?ksyen toisen kimppuun, joka aina torjui hy?kk?yksen sarvillaan. Melojen synnytt?m? pieni loiske hukkui sarvien kalinaan niin, ett? kanootti p??si huomaamatta noin sadan metrin p??h?n taistelevista.

Kun he olivat katselleet niit? v?h?n aikaa, nosti Pierre pyssyns? poskelleen ja painoi juuri silloin liipasinta, kun ne sattuivat olemaan vierekk?in. Toveruksien suureksi h?mm?stykseksi kaatoi luoti kummankin uroon, mutta toinen nousi kumminkin heti jaloilleen ja oli jo melkein p??sem?isill??n t?rm?lle, kun toinen Pierren tarkasta luodikosta ammuttu luoti kaatoi sen j?lleen.

Tutkiessaan el?imi? huomasivat he, ett? ensimm?inen luoti oli osunut l?himm?n el?imen lapojen taakse, kulkenut sen l?pi ja vaikeasti haavoittanut toista, joka oli juuri silloin sattunut olemaan melkein vierekk?in vastustajansa kanssa. Kun el?imet oli teurastettu, sijoitettiin herkullisimmat palat kanoottiin.

Koska he nyt jo olivat olleet matkalla nelj?tt? p?iv??, l?hestyiv?t he Saskatchewanin haarautumiskohtaa, jossa joen pohjoinen haara yhtyy etel?iseen mahtavaksi, synkk?? mets?? kasvavien rantojen v?liss? juoksevaksi, kauas Winnipegin salomaihin loppuvaksi majesteetilliseksi virraksi. Kun Pierre oli p??tt?nyt p??st? haaraan sin? iltana, eiv?t he pys?htyneetk??n tunniksi ennen auringonlaskua, kuten tavallisesti, vaan jatkoivat matkaansa.

Heid?n edess??n ja takanaan levisi tuon mahtavan virran leve? ulappa, suurenmoinen kimaltelevan veden ??rett?myys, jonka tuuli oli pannut hiljaa aaltoilemaan. Pohjoisessa, miss? mets? ulottui aivan rantoihin saakka, oli paljon vahingoittuneita ja tuhoutuneita puita, suurten mets?palojen tahi ukkosten muistomerkkej?.

Etel?inen ranta veti kumminkin heid?n ihmettelev?n huomionsa puoleensa, sill? siell? kasvavassa mets?ss? oli mit? erilaisimpia lehtipuita. Vaahtera ja koivu olivat pukeutuneet vaaleanvihre??n, eroten miellytt?v?sti tummemmista m?nnyist? ja kuusista, joiden latvat kohosivat muita ylemm?ksi. Maa oli aaltoilevaa ja ??rett?m?n hedelm?llist? kasvaen vuorten huipuille asti mit? sakeinta mets??.

Uneksien katseli Pierre ohitse liukuvia maailman kauneimpia seutuja, ja heid?n hennon veneens? keinuminen herpaisi h?nen ruumistaan suloisesti.

Tuuli siveli h?nen ohimoitaan ja sen nostamien aaltojen miellytt?v? loiske liplatti veneen laitoja vasten uhaten meren tavoin p?rsk?ht?? joskus kannelekin, mutta tuo kevyt vene liukui notkeasti niiden yli juuri silloin kun v?ist?minen n?ytti mahdottomalta.

Kuten olemme jo maininneet, oli ilta, ja senvuoksi ponnistelivatkin Gaultier ja Henri p??st?kseen haarautumaan siksi ajoissa, ett? y?leirin valmistamiseenkin viel? j?isi aikaa.

Tuliselta pallolta n?ytt?v? l?nnest? paistava aurinko viivytteli viel? v?reilev?ll? taivaanrannalla. Joen tasainen lainehtiminen n?ytti kauempana, katsottuna tuota tulista hehkua vasten, nousullaan ja laskeutumisellaan tahtovan sammuttaa sen tuoden mieleen Hiawathan s?keet:

"Kun l?nteen laskee ilta-aurinkoinen, se pilvein laidat kauniiks' punertaa, ja taivaan laaja kaari suurenmoinen kuin aavikot nuo laajat leimuaa; ja tyynen veden pintaan kirkkaan juovan n?emme sen silloin aina luovan."

Huolimatta matkustajien ponnistuksista p??st? haarautumaan aikaisin, enn?tti kuu kumminkin nousta loistaen kirkkaasti siniselt? taivaalta. Pojat ohjasivat veneens? l?hemm?ksi pohjoista rantaa, jota he l?ksiv?t seuraamaan, meloen venett??n silloin t?ll?in puitten suurten veden yli riippuvien oksien suojassa, jossa oli joskus melkein aivan pime?kin.

Ulompana kimalteli ja v?lkkyi joki aaltojen kohotessa ja laskeutuessa tuossa heikossa valaistuksessa, ja kauempaa tuulen silloin t?ll?in virkistyess? kantautui korviin kallioiden yli sy?ksyv?n veden lorina, joskus niin hiljaa, ett? se tuntui aivan mielikuvitukselta, mutta sitten j?lleen kiihtyen kovemmaksi y?tuulen vaihtelevien henk?ysten mukaan. Koskeloiden omituiset huudot kajahtelivat virralla sointumatta oikein ymp?r?iv??n villiin luontoon. Virran yli riippuvien oksien lomitse tunkeutuivat kuuns?teet kuin raunioiden raoista heit? tervehtim??n valaisten aina joskus saukkojen ja myskirottien aiheuttamia aaltoja, kun ne sukelsivat pinnan alle kanootin l?hestyess?.

Silloin t?ll?in vet?ytyi mets? kauemmaksi rannasta paljastaen pitki? matkoja hopeankiiilt?v?? hietikkoa, jolle kuunvalo n?ytti uinahtaneen rauhallisesti. Mutta sitten sukelsivat he taasen mets?n tummaan varjoon, ja kuinka nopeasti muuttuikaan kaikki! Joku eksynyt s?de valaisi s?ik?ht?en jonkun harmaan kallion laella nuokkuvaa sananjalkaa, nyt n?ytti melasta tippuvan timantteja johonkin mustevirtaan ja silloin t?ll?in liukui ??nett?m?sti ohi suuria vaahtojoukkoja kuin ammuttujen joutsenien haamuja.

Runoilijat kirjoittavat "puiden latvoissa huokailevasta tuulesta". T?m? luonnon valittu soitto saavuttaa t?ydellisyytens? ainoastaan Amerikan autioissa metsiss?. Toisinaan erehtyy kuulija niin, ett? h?n luulee sit? surevien henkien puoleksi tukahdutetuiksi huokauksiksi. Toisinaan taasen tuntuu h?nest? purojen lirin?n ja lorinan siihen yhdytty?, ett? ilma on niin t?ynn? selitt?m?t?nt? valitusta kuin luonto itkisi jotakin tulevaa onnettomuutta.

T?m?n ??rett?m?n er?maan yll? lep??v?n pimeyden ja salaper?isyyden vaikutuksesta olivat nuorukaisetkin ajatuksissaan ja hiljaa. He jatkoivat vain melomistaan ollen kumpainenkin niin vaipunut omiin mietteisiins?, ettei h?n halunnut h?irit? toverinsa vaiteliaisuutta.

Kaukana poissa sivistyksen ulottuvilta puhuu luonto tuhansin kielin sellaisille, jotka sit? rakastavat. Veden kohina, salomaiden synkeys ja yksin?isyys, tuulen huokaaminen sen v?syess? loppumattomalla tiell??n, hopeankirkas kuunvalo, joka kirjailee mets?n kukat, jyrisev? ukkonen, joka salamoi ja paukkuu pime?n? myrsky-y?n? -- ovat kaikki luonnon henkien tunteitten ilmauksia, jotka vetoavat siten luonnonyst?v?n herkk??n mieleen.

Sellaisten vaikutteiden lumoissa jatkoivat nuorukaisetkin matkaansa vastavirtaa. Mutta silti he katsoivat eteens? toivoen saavansa pian lopettaa ankaran p?iv?ty?ns?.

Kauempaa ilmestyikin jo n?kyviin jotakin, jota he ensin luulivat joen keskell? olevaksi saareksi, mutta katseltuaan sit? hetkisen selitti Pierre sen tuoksi kauan odotetuksi niemeksi, jonka k?rjess? Saskatchewanin molemmat haarat yhtyv?t.

Kevein syd?min painoivat he melansa syvemp??n edeten samalla kauemmaksi rannasta, mutta karttaen kumminkin joen keskustaa, jossa v?kevin virta k?vi.

Koskelon v?r?j?v? ??ni rikkoi ?kki? hiljaisuuden, joka oli alkanut tuntuakin jo painostavalta. Siihen vastattiin joen toiselta rannalta.

"Pojat", sanoi Pierre, "en oikein pid? tuosta ??nest?, sill? se kuulostaa minusta jollakin tavoin luonnottomalta. No nyt j?lleen", lis?si h?n, "kuului se tuon vaalean hongan juurelta. Mutkitelkaa, pojat, kauemmaksi virran keskelle. Jos tuo ??ni oli intiaanien aiheuttama, oli se joku merkki. Niit? on enemm?n tuolla toisella rannalla. Hsst, kuunnelkaammehan!"

Silloin kantautuikin heid?n korviinsa kaukainen oksan risahdus. Se tuntui kuuluvan etel?iselt? rannalta, mutta juuri silloin kuului kallioiden yli sy?ksyv?n veden kohina kiihtyv?ss? my?t?tuulessa niin selv?sti, etteiv?t he voineet varmasti sanoa, mist? tuo pahaaennustava ??ni oikein tuli.

"Jos vain p??semme tuonne haarautumaan", sanoi Gaultier, "voimme helposti eksytt?? nuo roistot j?ljilt?mme, ellei heit? ole tunkeutunut jo niemellekin."

Kanootti oli nyt en?? vain muutamien satojen metrien p??ss? metsik?st?, jonka varjoon mets?st?j?mme niin kiihke?sti halusivat p??st?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet