Read Ebook: Crainquebille y.m. kertomuksia by France Anatole Manninen Otto Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 377 lines and 13292 words, and 8 pages

hottautuu valtaan, ei oikeuden tarvitse muuta kuin tunnustaa se, niin se on laillinen. Kaikki on itse muodossa, eik? rikoksen ja syytt?myyden v?li? ole kuin leimapaperin paksuus.

"Sinun, Crainquebille, olisi tullut olla v?kev?mpi puoli. Jos huudettuasi: 'Alas lahtarit!' olisit julistuttanut itsesi keisariksi, diktaattoriksi, tasavallan presidentiksi tai vaikkapa vain kaupunginvaltuusmieheksi, niin vakuutan sinulle, etten olisi tuominnut sinua viidentoista p?iv?n vankeuteen ja viidenkymmenen frangin sakkoon. Olisin vapauttanut sinut kaikesta rangaistuksesta. Siihen voit luottaa."

T?h?n tapaan olisi ep?ilem?tt? presidentti Bourriche puhunut, sill? h?nell? on lakimies-ymm?rryst? ja h?n tiet?? mit? esivallan j?sen on yhteiskunnalle velkaa. H?n puolustaa sen perusk?sityksi? j?rjestelm?llisesti ja johdonmukaisesti. Oikeus on luontojaan yhteiskunnallinen. Ainoastaan huono ajatustapa saattaa tahtoa sit? inhimilliseksi ja herkk?tuntoiseksi. Sit? hoidetaan m??r?ttyjen s??nt?jen eik? kaikkien hellien v?ristysten ja mielevien mietteiden mukaan. Ennen kaikkea ?lk??n vaadittako, ett? se tekisi oikeutta, sit? sen ei suinkaan tarvitse tehd? silti ett? se on oikeus; jopa tahtoisin v?itt??, ett? koko ajatus oikeudesta, joka tekisi oikeutta, on saattanut it?? ainoastaan anarkistin aivoissa. Presidentti Magnaud julistaa, se on kyll? totta, kohtuullisia tuomioita. Mutta ne kumotaan, ja siin? tapahtuu oikeus.

Oikea tuomari punnitsee todistukset aseiden painon mukaan. Sen olemme n?hneet Crainquebillen jutussa ja monessa muussa kuuluisammassakin.

N?in puhui herra Jean Lermite, k?yskellen edes-takaisin istuntosalin etehisess?.

Asianajaja Joseph Aubarr?e, joka oli hyvin tutustunut oikeuspalatsiin, vastasi raappien nen?np??t??n:

-- Jos tahdotte kuulla minun ajatukseni, niin en usko, ett? herra presidentti Bourriche olisi kohonnut niin korkean metafysiikan kannalle. Minun mielest?ni h?n, katsoessaan konstaapelin n:o 64 todistaneen totuuden mukaisesti, teki aivan yksinkertaisesti vain mit? oli n?hnyt aina teht?v?n. Matkimisesta on etsitt?v? syy useimpiin ihmisten tekoihin. Kun vain noudattaa yleist? tapaa, voi aina k?yd? rehellisest? miehest?. Kunnon ihmisiksi sanotaan niit?, jotka tekev?t kuten kaikki muutkin.

Kuinka Crainquebille alistuu tasavallan lakeihin.

Kun Crainquebille oli tuotu takaisin vankilaan, istahti h?n sein?jakkaralleen, mieli t?ynn? h?mm?styst? ja ihmettely?. H?n tuskin itsek??n oli selvill? siit?, ett? tuomarit olivat erehtyneet. Oikeusistuin oli salannut sis?iset heikkoutensa ulkonaisen majesteettinsa peittoon. H?n ei saattanut uskoa, ett? h?n voisi olla oikeassa noita viranomaisia vastaan, joiden perusteluja h?n ei ollut ymm?rt?nyt: h?nen oli mahdotonta saada p??h?ns?, ett? joku kohta ei olisi ollut oikeallaan niin ylev?ss? ja kauniissa toimituksessa. Sill? kun h?nen ei ollut tapana k?yd? kirkossa eik? Elys?e-palatsissa, ei h?n el?m?np?iv?n??n ollut n?hnyt mit??n niin kaunista kuin tutkimus poliisi-oikeudessa.

H?n tiesi kyll?, ettei h?n ollut huutanut: "Alas lahtarit!" Ja ett? h?net oli tuomittu viidentoista p?iv?n vankeuteen sen huutamisesta, se oli h?nen mielest??n korkea ja salaper?inen ihme, yksi niit? uskonkappaleita, joista uskovaiset pit?v?t kiinni niit? k?sitt?m?tt?, h?m?r? ja samalla h?ik?isev? ilmestys, kunnioitettava ja pelj?tt?v?.

Tuo vanhus pahanen tunsi tunnossaan, ett? h?n jollakin salaper?isell? tavalla oli loukannut konstaapelia n:o 64, samoinkuin pikku poika, joka lukee piplianhistoriaansa, tuntee itsens? syylliseksi Eevan syntiin. H?nelle oli tuomion kautta ilmoitettu, ett? h?n oli huutanut: "Alas lahtarit!" Niinmuodoin h?n oli huutanut "Alas lahtarit!" salaper?isell?, h?nelle itselleen tuntemattomalla tavalla. H?n oli siirtynyt yliluonnolliseen maailmaan. H?nen tuomionsa oli h?nen ilmestyskirjansa.

Jos h?n ei saanut itselleen selvitetyksi rikostaan, niin ei h?n my?sk??n sen paremmin selvitellyt rangaistusta. Tuomion julistaminen oli h?nest? jotain juhlallista ja ylh?isen suurta, hartautta her?tt?v??, jotain h?ik?isev??, jota ei ymm?rret?, josta ei kiistell?, josta ei ole itse??n kiitt?minen eik? valittaminen. Jos h?n t?ll? hetkell? olisi n?hnyt katon aukenevan ja presidentti Bourrichen, s?teikk? otsalla, valkoisin siivin liihoittelevan alas, ei h?n laisinkaan olisi h?mm?stynyt t?t? uutta lain kunnian ja ihanuuden ilmestyst?. H?n olisi vain sanonut itselleen: "Katsohan, minun juttuni jatkuu viel?!"

Seuraavana p?iv?n? h?nen asianajajansa tuli h?nt? katsomaan:

-- No, ukkoseni, teid?n ei ole kovin huonosti laita? Rohkeutta vaan! Kaksi viikkoa kuluu pian. Saamme tosiaankin olla tyytyv?isi?.

-- Niin, siihen n?hden, kyll?h?n herrat olivat hyvin leppeit? ja kohteliaita; ei yht? haukkumasanaa. Sit? en olisi uskonut... Ja ovenvahdilla oli oikein valkoiset hansikkaat k?siss?. Huomasitteko sen?

-- Tarkoin punniten, meid?n olisi ollut paras tunnustaa.

-- Suittaa olla.

-- Crainquebille, minulla on teille hyv? uutinen kerrottavana. Er?s hyv??tekev? nainen, jonka huomion olen saanut k??nnetyksi teid?n tilaanne, on j?tt?nyt minun huostaani teid?n hyv?ksenne viidenkymmenen frangin suuruisen rahasumman, joka on k?ytett?v? sen sakon maksamiseksi, mihin teid?t tuomittiin.

-- Milloinka min? siis saan nuo viisikymment? frangia?

-- Ne j?tet??n kansliaan. Teid?n ei tarvitse olla huolissanne.

-- Yksi kaikki... Niin kiitt?k?? yht?hyvin minun puolestani sit? rouvaa.

Ja Crainquebille mutisi itsekseen miettien:

-- T?llaista ei vaan tapahdu joka p?iv?, eip? vaankaan.

-- ?lk?? liioitelko asiaanne, Crainquebille. Se ei ole mik??n harvinainen tapaus, kaukana siit?.

-- Tokkohan voisitte sanoa, mihink? ovat tupanneet minun k?sik?rryni?

Crainquebille yleisen mielipiteen silmiss?.

Crainquebille oli p??ssyt vankilasta ja lykkeli taas rattaitaan pitkin Montmartrekatua ja huuteli: Kaalia, lanttuja, porkkanoita!

H?n ei ylpeillyt eik? h?vennyt seikkailuaan. H?nelle ei ollut siit? j??nyt mit??n tuskallista muistoa. Se oli vaikuttanut h?neen teatterilta, matkustukselta ja unelta. Varsinkin h?nest? oli hupaista taas astua liassa kivikaduilla ja n?hd? p??ns? p??ll? taivas vesitihkussa ja likaisena kuin katuoja, h?nen kaupunkinsa oma tuttu taivas. Joka kadunkulmassa h?n pys?htyi juomaan pikku lasin; vapaana ja iloisena h?n sylk?isi kouriinsa k?ns?isten k?mmenp?iden voiteeksi, tarttui taas kaidetankoon ja lykk?si rattaitaan, ja parvi varpusia aamuvirkkuja ja k?yhi? kuten h?nkin, jotka katukivilt? etsiv?t elatustaan, pyr?hti h?nen edest??n lentoon s?ik?ht?en h?nen huutoaan: Kaalinkupuja, lanttuja, porkkanoita!

Vanha ky?kkipiika lyykytteli rattaiden luo ja sanoi, selleri? peukaloiden:

-- Mik? teill? on ollut, Crainquebille? Teit? ei ole n?kynyt kolmeen viikkoon. Oletteko ollut sairas? N?yt?tte v?h?n kalpealta.

-- Niin, tied?ttek?, rouva Mailloche, min? olen el?nyt koroillani.

H?nen el?m??ns? ei ole tullut mit??n muutosta, paitsi ett? h?n k?y viinakaupassa entist??n useammin. Siksi n?et, ett? h?n kuvittelee olevan juhlap?iv?n, ja ett? h?n on saanut tutustua niin moneen ihmisyst?v?lliseen henkil??n. H?n palaa hieman iloisella p??ll? ylisilleen. Ojennuttuaan olkitilalleen h?n levitt?? ylleen s?kit, jotka kastanjakauppias kadunkulma-puodista on h?nelle lainannut ja joita h?n k?ytt?? peittonaan, ja h?n ajattelee:

-- Vankilassa ei ole valittamista; siell? on kaikki mit? tarvitaan. Mutta parempi on kuitenkin olla kotona.

H?nen tyytyv?isyytens? ei kest?nyt kauan. H?n huomasi pian, ett? ostajat katsoivat h?neen nyrpe?sti.

-- Hyv?? selleri?, rouva Cointreau!

-- En tarvitse.

-- Mit?, ettek? tarvitse? Etteh?n toki el? paljaalla ilmalla.

Vastausta sanomatta rouva Cointreau k??ntyi pois ja meni ylpe?sti takaisin suureen leipomoliikkeeseen, jonka omistaja h?n oli. Puotirouvat ja portin vartiavaimot, jotka taannoin viel? kilvan py?riv?t h?nen vihannan ja kukitellun kuormansa ??ress?, k??ntyiv?t nyt pois h?nest?. Tultuaan sille kohdalle, miss? kenk?kauppa "Suojelusenkeli" oli, ja miss? h?nen seikkailunsa lain ja oikeuden kourissa alkoi, huusi h?n:

-- Rouva Bayard, rouva Bayard, te olette minulle velkaa viisitoista sou'ta viime kerralta.

Mutta rouva Bayard, joka istua ryll?tti puotip?yt?ns? ??ress?, ei viitsinyt k??nt?? p??t?ns?k??n.

Koko Montmartre-katu tiesi ett? vanha Crainquebille oli vasta p??ssyt vankilasta, ja koko Montmartre-katu ei ollut h?nt? en?? tuntevinaan. Huhu, ett? h?net oli tuomittu linnaan, oli kulkeutunut aina esikaupunkiin ja Richer-kadun meluisaan kulmaukseen saakka.

Siell? h?n ?kk?si keskip?iv?ll? rouva Lauren, hyv?n ja uskollisen ostajansa, kuuristuneena yli pikku Martinin vihannesrattaiden. H?n sormieli suurta kaalinkupua.

H?nen hiuksensa kimmelteliv?t p?iv?npaisteessa ik??nkuin paksu kimppu kiemuraisia kultarihmoja. Ja pikku Martin, huononp?iv?inen, tyhm? v?tys, vannoi k?si syd?mell?, ettei ollut olemassa sen hienompaa tavaraa kuin h?nell?.

T?m?n n?hdess??n Crainquebille tunsi syd?nt?ns? viilt?v?n. H?n survaisi kuormansa pikku Martinin rattaita vastaan ja sanoi rouva Laurelle valittavalla ja s?rkyneell? ??nell?:

-- Ette tee kauniisti, kun karkaatte minulta toisten kaupoille.

Rouva Laure ei ollut, sen h?n itsekin hyvin tiesi, suinkaan mik??n herttuatar. Hienoston piireist? ei ollut kotoisin h?nen k?sityksens? vankivaunuista ja kopista. Mutta saattaahan olla rehellinen s??dyss? miss? hyv?ns?, vai kuinka? Jokaisella on oma itsetuntonsa, eik? kukaan halua antautua tekemisiin henkil?n kanssa, joka tulee suoraan vankilasta. H?n vastasikin Crainquebillelle ainoastaan y?k?ttelev?n liikkeell?. Ja vanha kaupustelija, joka hyvin ymm?rsi solvauksen, karjaisi:

-- Katu?mm?! Huuti!

Rouva Laure pudotti k?sist??n vihannan kaalinkupunsa ja huusi:

-- Hyi h?pe?, vanha kuormakaakki! Tulee suoraan vankikopista ja k?y ihmisten silmille!

Jos Crainquebille olisi ollut kylm?verinen, ei h?n ikin? olisi soimannut rouva Laurea h?nen el?m?nehdoistaan. H?n tiesi liian hyvin, ettei ihminen tee mit? tahtoo t?ss? el?m?ss?, ettei h?n itse valitse ammattiaan ja ett? kunnon ihmisi? on kaikkialla. H?nen tapanaan oli pysy? viisaasti syrj?ss? ostajien kotoisista oloista eik? h?n halveksinut ket??n. Mutta nyt h?n oli poissa suunniltaan. Kolmeen kertaan h?n nimitti rouva Laurea katu?mm?ksi, haaskaksi ja lutkaksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet