Read Ebook: Metsolan pojat: Maalaiselämää by Nylander John William Reijonen Sohvi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 966 lines and 28559 words, and 20 pages

i p??t??n ja hirnahti. Mutta samassa tulla tupsahti kylm? pyrylumip?lvi katolta. H?n painoi taas leukansa rintaa vasten ja jalkansa tallim?en kovaksi tallattuun lumeen ja kiiti vinhaa vauhtia loppumatkan halkovajaan.

Niinkuin konsanaankin hyv?sti kasvatettu hevonen h?n pys?htyi ihan vajanoven eteen, heti kun Ville oli sanonut ptruu. Ja oikeana Ollina h?n sitten Villen kanssa latoi kuorman.

Suuri kelkka t?ynn? koivuhalkoja painaa aika paljon varsinkin kun lumi pakkasella pureutuu lujaan kylmiin jalasrautoihin eik? puhurin poika soisi sen kepe?sti kinoksessa kulkevan.

Jospa sit? paitsi sek? hevosen ett? miehen t?ytyy ennen aamiaista, kello kahdeksaa, ainakin kahdesti lukasta kaikki aamup?iv?l?ksyt, rient?? siis mink? enn?tt??, niin eip? ala pakkasella olla halonvet?j?lle en?? asiaa.

Jo ensim?isen kuorman konttorin eteisen halkolaatikkoon tyhjennetty??n Olli riisui hiihnan ja nosti hattunsa reuhkat. Ja kun laatikko kolmannesta kuormasta t?yttyi, heittiv?t molemmat p??llysnuttunsa tyhj?lle kukkap?yd?lle ikkunan luo.

P?iv? jo sarasti. Jyv?aitan ja toisten aittojen v?litse mets?nlaidan yl?puolella ennusti kirkas, kylm? valojuova sielt? tunnin per?st? auringon nousevan.

Tuuli ei hellitt?nyt. Se painoi rajusti savun kaikista uuninpiipuista pitkin kattoja ja hulmautteli hulmauttelemistaan pirtin avonaista takkavalkeaa, niin ett? se valasi kauvas pihalle. Pirtiss? n?kyi ihmisi? liikkuvan. P?iv?ty?l?iset olivat tulleet ja asettelivat ev?skonttiaan, karistelivat lunta tallukoistaan ja l?mmitelless??n keskustelivat pyryst?.

Miten paljoa helpompi oli ty?skennell? nuttusillaan! Tuossa tuokiossa oli keitti?halot vedetty, ja j?lell? vain kuormallinen koivuhalkoja suureen eteiseen.

Heid?n kulkiessaan kuormineen konttorin ikkunan ohi is? juuri sammutti lampun l?hte?kseen ulos. H?n siirsi uutimia ja koetti h?m?riss? t?hyst?? l?mp?mittaria.

-- "Kuuleppas, ?iti, tuleppas katsomaan!" h?n sanoi ?itille, joka juuri tuli huoneeseen.

Valtaportaiden tie oli tukkeutunut, ja kelkka tarttunut kinokseen. Olli oli pudottanut aisat k?sist??n. H?n seisoi tapansa mukaisesti hajas??rin, katsoen miettiv?sti kelkan sepi?, joka oli kaivautunut syv?lle kinokseen. Ville n?ytti innokkaasti selitt?v?n.

-- "Ville varmaankin tahtoo hakea lapion. Nyt he ovat miehi? mielest??n", nauroi is?. "Niin on heill? kuin muillakin: mit? suuremmat vaikeudet voittaa, sit? suurempi ilo."

-- "Onpahan koko ilo", sanoi ?iti. "Ihan minua s??litt??. Katsoppas nyt polosia!"

Olli oli heitt?nyt rukkasensa ja kinnask?sin tarttunut kelkan sepiin Villen syrjitt?in toisella olkap??ll??n kuormaa ty?nt?ess?. Joka kerran kun Olli j?nnitetyin lihaksin voimakkaasti nyht?si, kohosi kelkan etuosa, ja kuorma siirtyi muutaman jalan eteenp?in. Lumi pyrysi heid?n ymp?rill??n, tunkeutui Ollin niskaan kintaiden ja tiukkain nutunhihain v?liin, mutta aikapa sellaisesta v?litt??. Sama oli ty? kuin oikeaa kuormaa kulettaessa kelirikon aikana. Jos sen kerran antoi seisattua, niin siin? se pysyi. Ponnistaa piti. Hiukan kerrassaan kelkka eteni ja pian oli kuorma portaiden edess?. Olli oikasihe verkalleen ja veti rukkaset k?teens?, ennenkuin he rupesivat halkoja eteiseen kantamaan.

-- "Se oli oikein", sanoi is?. "Sinulla on kaksi kunnon poikaa, sinulla, ?iti. He her?tt?v?t minussa luottamusta tulevaisuuteen, heid?n tulevaisuuteensa", h?n lis?si, "ja maamme tulevaisuuteen. Meid?n aikamme tarvitseekin juuri iloa ty?ss?. Ilman sit? ei tule mit??n."

?iti puisti p??t??n.

-- "Sit? iloa on kypikyllin. Min? olisin iloinen, jos joku neuvoisi, miten min? leipomisen j?rjest?n. Siin? on iloa tarpeeksi, kun t?llaisessa jumalanilmassa saa juoksuttaa leip?lautoja pihan toiselle puolelle. Leipomatuvassa k?ntistyy kuoliaaksi", toimesi ?iti.

?iti puhui koko ajan itsekseen siistiess??n kirjotusp?yt??. Is? oli jo ulkona.

H?n seisoi portailla ja oli nostanut turkkinsa kauluksen pystyyn eik? luultavasti siit? syyst? huomannut nuoren vallattoman hevosen vet?v?n tyhj?? halkoreke? niin l?hitse, ett? oli aivan hipasta h?nt?.

Kun Olli n?ki tulen tuikkavan maitohuoneesta, ei h?n malttanut olla hirnumatta ja juoksua hiljent?m?tt?. Ovi oli auki. Karoliina ja Hanna nostivat paraillaan maitoastioita porstuasta.

-- "Mik? se oli?" kys?si Karoliina. "Eiv?th?n vain vasikat liene p??sseet irti? Katsoppas, Hanna!"

Olli oli jo melkein portailla ja hirnahti uudestaan.

-- "Eiv?t ole", selitti Hanna. "Mit? lienee vieraita kulkijoita."

-- "Vai niin", virkkoi Karoliina ja siirtyi itsekkin lihavana ja leve?n? ovelle. "Saakohan tarjota v?h?n l?mmint? maitoa n?in aamutuimaan? Katsoppas, Hanna, eik? t??ll? ole tyhj?? tuoppia!"

Kelkka j?i portaiden eteen. Hevonen ja ajaja kopistelivat lumen saappaistaan, kalauttivat kantap?it? yhteen ja hatuillaan harjasivat nutuistaan irtonaisen lumen, kunnes he Karoliinan mielest? olivat tarpeeksi siistit.

-- "Tulkaa sis??n! Tulkaa sis??n!" h?n huusi.

H?n oli tavattoman tarkka, ettei vain lunta hituistakaan maitohuoneeseen tulisi, eik? milloinkaan liian aikaiseen huutanut.

Villen ja Ollin hitaasti juodessa l?mmint? maukasta maitoa Karoliina heit? puhutteli. -- Heh?n olivat naapuripit?j?st?, jossa h?n oli ollut palveluksessa, ennenkuin kaksitoista vuotta sitten tuli t?h?n taloon. Se oli tunnettu virkeist? hevosistaan ja semmoinenpa n?kyi heill?kin olevan, oikein oiva juoksija. He olivat varmaan tukinajossa Sulkolaan, jonne taas t?n?kin talvena kuuluttiin ved?tett?v?n kaksikymment?tuhatta tukkia. Vai aikoivatko ehk? pappilan rakennukselle?

Karoliina se vasta osasi keskusteluaineita keksi?! Ja joka aamuksi uutta! Sill? muina aamuina paitsi sunnuntaina h?n huusi heid?t maidonjuontiin. Sunnuntaisin ei halkoja vedetty, eik?h?n kukaan silloin kulkenut ty?nhaussa.

Ville ja Olli vastasivat vain my?nt?en tai kielt?en, l?mpimin? ja l??h?tt?en maitoa juoden. K?sisel?ll??n Ville pyyhk?st? hotasi suutaan, ennenkuin veti kintaan k?teens?.

-- "Suurkiitosta!" h?n sanoi ensin Karoliinalle ja sitten Hannalle.

Ja Olli teki ihan samalla tavalla:

-- "Suurkiitosta!"

-- "Terveisi? tyt?ille, jos satutte ajamaan Mikkolan ohi!" sanoi Karoliina, muksauttaen jos niin sopeutui, Ollia pari kertaa selk??n hell?varoin, mutta silti tuntuvasti.

H?n piti heist? kummastakin, mutta Ollia h?n viikon vanhasta rakasti. Ja sill? lailla h?n sit? osotti.

Tuskin viisi minuuttia sen per?st? istuivat Ville ja Olli kyyn?sp??t p?yd?ll? ja k?det korvissa ja lukea pajattivat l?ksyj??n. Kasvot ihan hohtivat peseytymisen per?st?. Ty?puku oli vaihtunut koulupukuun ja suurten saapasten sijassa oli sis?keng?t. Poskia ja k?si? oikein poltti, niin oli kuuma, vaikka tuli uunissa oli juuri ik??n syttynyt. Ruokasalin ovi oli auki. Siell?kin tuli iloisesti uunissa r?iski ja suuri kattolamppu valasi jo katettua aamiaisp?yt??.

Kun eteisen ovi joskus avautui, tuoksahti keitti?st? hiilill? paistetun silakan suloinen haju niin varmasti, ett? Ollin sieramet eiv?t alallaan kest?neet.

-- "Onko sinulla n?lk?, poika?" h?n kysyi.

-- "Melkeinp? kuin sudella", vastasi Ville nostamatta silmi??n historial?ksyst?.

Hetkisen per?st? tuli is? ruokasaliin. H?n riisui turkin p??lt??n ja laski sen tuolille uunin luo. Pitkin askelin h?n mitteli lattiaa.

-- "Kohta saadaan aamiaista", tuumi Ville, painoi kiini historian ja aukasi Maamme kirjan.

"Tuhanten rantain partahilla her?j? armas synnyinmaa! Her?j?, taivaan rantehilla jo aamun koitto leimuaa! Ik?v? y?s' on haihtuva ja valonriemu voittava."

-- "No, n?kyyh?n se luistavan aika hyvin", h?n arveli. "Mutta viimeinen s?keist?, viimeinen s?keist?."

"S? nouse nuori maani armas, mereni, lampin', l?ikkyk??! Jo kuuluu lintuin laulu harras, jo p?iv?ss' aallot v?lkky??. Her?j? tuulten huminaan! Ja loistoon aamun kirkkahan! --"

"Ja loistoon aamun kirkkahan, ja loistoon aamun --"

Samassa h?n vaikeni. Is? tuli huoneeseen.

-- "T??ll?h?n taitaa olla pari t?m?n talon unikekoa", is? virkkoi, kumartuen katsomaan, mit? he lukivat.

-- "Luuletko sin?, ett? h?n oli pahoillaan?" kys?si Olli hiljaa is?n poistuttua ruokasaliin.

-- "No, kyll?p? t?ss? kaikessa tapauksessa enn?tet??n", tuumaili Olli ja rupesi h?nkin Maamme kirjan s?keist?j? opettelemaan. -- "Tuhanten -- rantain -- partahilla -- her? -- j? -- armas --"

VARSA.

Kouluhuoneen ovelle koputettiin, ja ?iti pilkisti huoneeseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet