Read Ebook: Metsolan pojat: Maalaiselämää by Nylander John William Reijonen Sohvi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 966 lines and 28559 words, and 20 pages

Kouluhuoneen ovelle koputettiin, ja ?iti pilkisti huoneeseen.

-- "Neiti!" h?n sanoi. "Olkaa hyv? ja pist?ytyk?? hieman t??ll?, neiti!"

-- "Mene paikoillesi, Olli, ja istukaa sitten oikein hiljaa", neuvoi opettaja menness??n hiuksiaan silitt?en.

T?m? keskell? maantietotuntia, kun Olli oli kartalla n?ytt?m?ss?. H?n oli juuri ihan kerrassaan h?lm?ht?nyt eik? tiennyt t?m?n taivaallista keskim?isest? vesist?st?, joka onkin Suomen vesist?ist? vaikein. J?rvi j?rven vieress? ja virta virtaa seuraa niin likekk?in, ett? se osa karttaa muistuttaa sinist? taivasta, jossa pilvi? ajelehtaa. V?hemm?st?kin voi p?? py?r?lle menn?.

Olli meni paikoilleen py?re?n koulup?yd?n viereen ja huokasi syv??n istahtaessaan.

-- "Voi, t?t? maailman touhua", h?n huoahti ja avasi maantiedon.

-- "Siell? on kai kahvikestit", arvaili Elsa. "Minusta kuulostikin eteisen ovi k?yv?n. Siell? on varmaan vieraita."

-- "Viitasaaren reitti, Saarij?rven reitti ja Rautalammin reitti yhtyv?t Sara vedess? ja laskeutuvat Kuhankosken kautta Lepp?veteen", Olli luki. "Luuletko meid?n kaikkien saavan kahvia Leenin syntym?p?iv?n? niinkuin Elsankin?" h?n kys?si k??ntym?tt? erityisesti Elsaan tai Villeen. "Se on ensi viikolla. Lepp?veteen, joka Haapakosken kautta virtaa P?ij?nteeseen."

-- "Olkaapas siin? hiljaa!" kehotti Ville. "Aina te siit? kahvistanne. Viime kes?n? min? sain Matin luona kahvia joka p?iv?, toisinaan kahdestikkin. Matin iso?iti kaatoi vain. Ole niin hyv?, ja sitten h?n pani kolme nelj? korppua ja piparkakkua teevadille."

-- "No, se nyt on kuultu moneen kertaan", nyr?hti Olli. "Ensi kerralla onkin minun vuoroni menn? sinne. Paniko h?n aina teevadille?"

Samassa ovi hiljaa aukesi, juuri sen verran, ett? suuri, tummansininen piippalakki, harmaalla j?niksennahkalla reunustettu, ja lakissa pikkusen tyt?n oikein toimevan n?k?iset kasvot sopi siit? tirkist?m??n.

-- "Leeni!" nuhteli Elsa.

-- "Pojat hoi! Min?p? tied?n jotain, jota te ette tied?, mutta enp? sano", ilmotti Leeni ja pyyhk?si tulipunaisella villalapasellaan melkein yht? punaista nen??ns?.

-- "Niin, ett? t??ll? on vieraita tietysti", toimesi Ville.

-- "Ehk? Maikki-t?ti?" arvaili Elsa.

-- "Ei, ei, ei sinnep?ink??n. Ettep? arvaa. Ettep? arvaa." -- Turhaan h?n koetti pid?tt?yty? ilmottamasta, mit? h?n yksin tiesi. "Tallissa on varsa! Min? olen n?hnyt sen! Se on ruskea ja sill? on suuret silm?t!"

Ville oli kavahtanut seisalleen.

-- "Onko se totta?" h?n kysyi. "Olli, nyt on meill?kin varsa niinkuin Mattilassa."

-- "No, sit?p? t?ss? odotetuinkin", sanoi Olli.

-- "Mik?h?n sille nimeksi pannaan?" mietti Elsa. "Ehk?p? Loordi?"

-- "Kyll?p? sin? olet typer?", vastasi Olli. "Ensinh?n pit?? tiet??, mik? se on."

-- "Se on ruskea ja n?in korkea", tiesi Leeni, joka oli jo huoneemmaksi niehentynyt. "Antti pyysi minua tulemaan talliin sit? katsomaan. Min? olen taputtanut sit?."

-- "Uh, miten olet olevinasi. Ja ?iti on kielt?nyt sinua talliin menem?st?", sanoi Olli.

-- "Minusta juuri te itse olette olevinanne", virkkoi Elsa loukkautuneena, "ik??nkuin se olisi teid?n varsa enemm?n kuin toistenkaan."

-- "Kunpa t?m? tunti loppuisi", huokasi Ville ja vilkasi kaihoten ikkunasta pihalle.

Onneksi opettaja palattuaan kutsui Elsan kartalle. Mutta Elsakin, joka muuten niin hyv?sti osasi, oli oikein hajamielinen. My?t??ns? h?n n?ytti v??rin ja Lepp?veden asemesta h?n sanoi Puulaveden. Pahimmin h?n kompastui nimitt?ess??n Vuoksenvirtaa Saimaan kanavaksi.

-- "Mutta Elsa", sanoi opettaja, "ajattelehan nyt hiukkasen. T?m?h?n on --"

-- "Saimaan kanava", Elsa taas vastasi.

-- "Ei, t?m?h?n menee p?in m?ntyyn", surkeili opettaja. "Oma maamme t?ytyy meid?n tuntea yht? hyvin kuin oma kotitalomme."

Ja h?n n?ytti itse alusta loppuun keskim?isen ja kaakkoisen vesist?n. Mik?s ihme n?ytt?ess?, kun osasi niin hyv?sti! Kaikki oli kartalla niin helppoa ja luonnollista h?nest?. Mutta kyll? oli vaikea sin? p?iv?n? seurata.

Pieni ruskea varsa suurine kirkkaine silmineen tulla tupsahti tuon tuostaankin sek? Villen ett? Ollin ja kartan v?liin. Kun Antti edes olisi tallissa sit? vaalimassa. Niin pikkiriikkinen varsa kyll? hoitoa tarvitsee. Karoliinahan my?t??ns? hypp?si navetassa vain yhden ainoan vasikan t?hden. Ehk? Antin oli t?ytynyt menn? korsuun pehkuja hakemaan. Eip? siell? illalla heid?n tallissa k?ydess??n ollutkaan paljoa j?lell?. Kukapa olisi sit? aavistanut niin pian. Viel? eilen oli kaikki niinkuin viime viikollakin, kun he pakkasen tautta muuttivat Tuiman ovensuusta et?isimp??n suureen tyhj??n nurkkapilttuuseen. Ja nyt oli siell? pikku varsa. Ehk?p? se makasi. Kunhan vain olisi sill? ollut kylliksi pehme?.

-- "Ville, Olli, seuratkaa!" sanoi opettaja. Mutta se ei ollut niink??n helppoa. Ville oli kuulevinaan vienoa hirnumista. Ja juuri kun opettaja viimeinkin p??si Vuokseen ja Imatraan, siihen asti, jota ennest??n joltisestikkin osattiin, kuiskasi Olli jotain kellosta.

-- "Mutta, Olli!" tuimeni opettaja ja k??nsihe. "T?n??n sin? et osaa l?ksy?si etk? edes ole tarkkaavainen. Min? en mielell?ni anna muistutusta, mutta nyt minun t?ytyy se sinun vihkoosi kirjottaa. Ole hyv? ja tuo se minulle."

Olli punastui hiusmartoa my?ten ottaessaan pienen sinisen vihkon, johon opettaja kauniilla k?sialalla oli kirjottanut:

Muistutuksista ei ollut ainoastaan h?pe??, vaan niist? saattoi pahempaakin seurata.

-- "Pid? varasi, ettet ainakaan ennen p??si?ist? uutta saa", oli is? viime kerralla sanonut niin painokkaasti, ett? Olli jo edelt?k?sin tiesi, mik? seurasi, jos ennen p??si?ist? muistutuksen sai. Raskain askelin h?n vihkoineen meni opettajan luo.

-- "Niin vastenmielisesti min? t?m?n kirjotan", uudisti opettaja, kastaen kyn?? ja silm?illen kattoon kuin sanoja saadakseen.

-- "Tietysti kuiskaamisesta, joka on pahaakin pahempi", ajatteli Olli. "Ja min? sen aina saan. Tuossa ne toiset hyvill? mielin nakottavat."

Melkeinp? kadehtien h?n heit? katseli. Elsa nyyk?tti maahan katsoen ja puri sormeaan, ja Ville -- mutta mik? h?nt? vaivasi! Opettajakin huomasi Villen. H?n oli painanut p??ns? k?siins? p?yd?lle ja nyyhkytti niin rajusti, ett? oikein t?risi.

-- "Mik? sinua vaivaa, Ville?" tiedusteli opettaja laskien kyn?n k?dest??n ja nousten paikaltaan.

Kului kotvanen, ennenkuin Ville kykeni vastaamaan. Vasta sitten kun opettaja hiljaa p??laelle taputti, h?n tyyntyi.

-- "Ei se ole Ollin syy", h?n nyyhkytt?mist??n nyyhkytti. "Me olemme saaneet varsan emmek? ole sit? viel? n?hneet."

-- "Varsan", toisti opettaja h?mm?styneen?, mutta yht?kki? se n?ytti h?nelle selvi?v?n. "Mutta mit?s itkemist? siin? on?" sanoi h?n. "P?invastoin."

Ja h?n nauroi niin imel?sti, ett? Ville? ja Elsaa ja Olliakin nauratti.

Kun ruokakello samassa kajahti, kutsuen p?iv?llisille, pisti Olli sinisen kovanonnen vihkonsa alimaiseksi toisten vihkojen ja kirjain alle, jossa se oli ollutkin.

Ja sit? kyyti? h?n riensi, mink? jalat kantoivat Villen ja Elsan j?lest?, jotka jo sy?ksyiv?t talliin.

-- "El?h?n mit??n", sanoi ?iti, joka ruokas?ili?ss? ammensi puolukkahillaa p?iv?lliseksi, kun Ville avop?in, Elsa pitk? vaalea palmikko sinne t?nne lent?en ja Olli toisten j?lest? vilahtivat ikkunan ohi.

-- "Kaikki ovet sepposel?ll??n kuin kes?helteell?, ja pojat -- koulunutut, koulunutut! -- Ihan t?ss? joutuu toivottomaksi", h?n huokasi asettaen puolukkakulhon eteisen p?yd?lle voidakseen sulkea ulko-oven.

-- "Mik? h?t?n??" tiedusti is?, joka h?lin?n kuullessaan oli konttorista rient?nyt.

-- "Varsa tietenkin", vastasi ?iti. "Ei heill? ole aikaa edes nuttuja muuttaa tai v?lipalaa purasta. Varsa se nyt on kaikki kaikessa. Elsakin, joka muuten ei suinkaan ole nopsimpia liikkeelle l?htem??n", h?n lis?si. "Katsohan!"

Mutta ennenkun is? enn?tti ikkunaan, oli jo viimeinenkin vilaus Elsaa l?yhyvine hameineen ja liehuvine liinapalmikoineen kadonnut pirtinnurkan taa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet