Read Ebook: Laki on kuollut — mutta tuomari on elävä by France Anatole Itkonen Rieti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 127 lines and 8221 words, and 3 pages

-- Olkaa nyt oikeen kiltti, niin tulette pian terveeksi.

H?n katsoi tohtoria suurilla silmill??n, joista loisti ilo ja toivo.

-- H?n on ollut kovin sairas, t?m? pienokainen, sanoi tohtori Gabane.

Me menimme eteenp?in.

-- Mink?laisesta hairahduksesta h?net on tuomittu?

-- Ei se ollut hairahdus, se oli rikos.

-- Vai niin!

-- Lapsenmurha.

Pitk?n k?yt?v?n p??ss? astuimme pieneen hyvin kodikkaaseen huoneeseen, jonka seinill? oli kaappia ja jonka akkunat joissa ei ollut ristikoita, antoivat maalle p?in. Siell? istui nuori, hyvin siev? nainen ja kirjotti kirjotusp?yd?n ??ress?. H?nen vieress??n istui toinen, kaunis ja soreavartaloinen etsien avainta nipusta, joka riippui h?nen vy?t?isill??n. Min? olisin ollut halukas uskomaan, ett? ne olivat johtajan tytt?ri?. H?n selitti minulle, ett? ne olivat kaksi vankia.

-- Ettek? huomanneet, ett? heill? oli laitoksen puku.

Sit? en ollut huomannut, ep?ilem?tt? siksi ett? he pitiv?t sit? toisin kuin muut.

-- Heid?n kolttunsa ovat huolellisemmin ommellut ja kun myssyt ovat pienemm?t, eiv?t ne kokonaan peit? tukkaa.

-- Se riippuu siit?, sanoi vanha johtaja, ett? on hyvin vaikeaa est?? naista n?ytt?m?st? tukkaansa, kun se on kaunis. He ovat muuten sen j?rjestyksen alasia ja heid?n t?ytyy tehd? ty?t?.

-- Mit? he tekev?t?

-- Toinen hommailee arkistossa ja toinen on kirjastonhoitaja.

Oli tarpeetonta kysy? h?nelt? sit?. T?ss? oli kaksi "kiihke?n" luokan vankia. Johtaja ei ollenkaan salannut, ett? h?n piti t?rkeit? rikollisia paljo parempina kuin niit? jotka olivat tehneet itsens? syyp?iksi v?h?p?t?isempiin hairahduksiin.

-- Min? tunnen sellasia, sanoi h?n, jotka ovat kuten vieraita rikokselleen. Se oli kuten salama heid?n el?m?ss??n. Heiss? on oikeudentuntoa, rohkeutta ja jalomielisyytt?. Samoin en voi kiitt?? varkaitamme. Heid?n rikkomuksensa, jotka eiv?t koskaan ole muuta kuin kehnoja ja halpamaisia, pilaa koko heid?n el?m?ns?. He ovat parantumattomia. Ja sama halpamaisuus, joka sai heid?t ryhtym??n moitittaviin tekoihin, on aina ja alati heid?n k?yt?ksess??n. Rangastus, joka kohtaa heit?, on verrattain liev? ja kun heiss? on vain v?h?n ruumiillista ja siveellist? tunteellisuutta, k?rsiv?t he useimmiten sen helposti.

-- En t?ll? ollenkaan tahdo v?itt??, lis?si h?n vilkkaasti, etteik? jotkut n?ist?kin onnettomista ansaitsisi osanottoa ja mielenkiintoa. Mit? kauemman min? el?n, sit? selvemmin k?sit?n, ettei ole mit??n rikollisia, vaan ainoastaan onnettomia raukkoja.

H?n antoi meid?n astua ty?huoneeseensa ja k?ski vartijan noutamaan vangin 503.

-- Min? annan teid?n nyt, sanoi h?n, olla todistajina jossakin, jota -- olkaa vakuutetut siit? -- en ole ollenkaan edelt?p?in valmistanut ja joka ep?ilem?tt? on her?tt?v? teiss? uusia ajatuksia rikoksesta ja rangastuksesta. Mit? te nyt saatte n?hd? ja kuulla, olen min? n?hnyt ja kuullut satoja kertoja el?m?ss?ni.

Naisvartijan saattama vanki astui ty?huoneeseen. H?n oli nuori, oikeen kaunis, lempe?lt? ja yksinkertaselta n?ytt?v? maalaistytt?.

-- Minulla on teille ilmotettavana hyv? uutinen, sanoi johtaja. -- Tasavallan presidentti, jolle on annettu tieto teid?n hyv?st? k?yt?ksest?nne, lahjottaa teille lopun teid?n rangastuksestanne. Te p??sette ulos lauvantaina.

H?n kuunteli suu puoliksi auki ja k?det ristiss? vatsan p??ll?. Mutta ajatukset eiv?t niin pian tunkeutuneet h?nen aivoihinsa.

-- Te p??sette ulos t?st? laitoksesta lauvantaina. Te p??sette vapaaksi!

T?ll? kertaa h?n k?sitti. K?det kohosivat ep?toivosella liikkeell? ja huulet vapisivat.

-- Onko se totta, ett? minun v?ltt?m?tt? pit?? l?hte? t??lt?? Mihin min? sitte menen? T??ll? min? saan ruokaa, vaatteita ja kaikkea. Eik? johtaja voisi sanoa sille hyv?lle herralle, ett? on parempi kun min? j??n sinne miss? min? olen?

Johtaja selitti h?nelle lempe?n p??tt?v?sti, ettei sopinut hylj?t? armahdusta, jonka j?lkeen h?n ilmotti tyt?lle, ett? h?n j?tt?ess??n laitoksen saa nostaa m??r?tyn raham??r?n, kymmenen tai kaksitoista frangia.

H?n meni itkien ulos

Min kysyin mik? h?nen rikoksensa oli ollut.

Johtaja katsoi luetteloon.

-- 503. H?n oli palvelustytt?n? talonpoikasperheess?... Varasti hameen em?nn?lt??n... Kotivarkaus... Te tied?tte, ett? kotivarkaudesta on ankara rangastus.

Harakan ihmety?.

Paastonaikana vuonna 1429 oli omituinen yhteensattuma, ajanlaskun ihmety?. Ei ainoastaan tavallisille oikeauskosille, vaan my?s papeille, jotka osasivat laskuoppia. Sill? t?htitiede, almanakan alku, oli siihen aikaan kirkollinen. Vuonna 1429 sattui pitk?perjantai Marian ilmestymisenp?iv?ksi, joten t?m? p?iv? tuli niiden kahden ihmety?n muistojuhlaksi, joihin ihmiskunnan lunastus alkaa ja loppuu ja siten sattui Jesuksen siitt?minen neitsyt Marian kohdussa ja Jesuksen kuolema ristill? kummallisella tavalla yhteen. T?t? perjantaita, jolloin sulonen ihmety? sattui samaan aikaan kun katkerakin, kutsuttiin suureksi perjantaiksi ja sit? vietettiin suurilla juhlallisuuksilla. Mont Anis'n ilmestyskirkossa. Paavit olivat jo aikoja sitte antaneet IlmeStyspyh?t?lle oikeuden jakaa suurena kirkkopyh?n? t?ydellist? synninp??st?? ja Puyn piispavainaa Elie de Lestrange oli saanut paavi Martinin uudistamaan t?m?n tavan. Paavit aina my?nt?v?t t?llasen suosion kun sit? vaan pyydet??n sopivalla lavalla. Aneiden jakaminen Pitk?n?perjantaina houkutteli joukon pyhiinvaeltajia ja kauppiaita Puy-en-Melay'hen . Jo helmikuun puoliv?liss? l?htiv?t kaukaisten seutujen asukkaat matkalle pakkasessa, sateessa ja tuulessa. Useimmat l?htiv?t jalan pyhiinvaeltajan sauva k?dess?. He kulkivat mik?li mahdollista suurissa joukoissa, etteiv?t maaseutua vallitsevat maantierosvot heit? ry?st?isi ja nylkisi putipuhtaaksi ja ettei tarvitsisi maksaa veroa aatelismiehille heid?n maansa l?pi kulkemisesta. Koska vuoristossa kulkeminen oli sangen vaarallista, niin he odottivat ymp?rill? olevissa Clermontin, Issoiren, Briande'in, Lyonin, Issingeaux'n ja Allais'n kaupungeissa siksi kunnes heit? oli tarpeeksi monta uskaltaakseen matkalle l?pi lumen. Pyh?ll? viikolla tunkeili Puyn m?kisill? kaduilla kummallinen joukko: markkinasaksoja Languedocista, Provence'ista ja Catoniasta ajaen nahoilla, ?ljyll?, villalla, kankailla ja espanjalaisilla viineill? t?ytetyill? pukinnahkaleileill? kuormitettuja muuliaasejaan: ritareja ratsain ja naisia vaunuissa, k?sity?l?isi? ja porvareja vaimot ja tytt?ret takanaan muuliaasien sel?ss? ja viimeksi k?yh?t pyhiinvaeltajat, jotka nilkuttaen ja liikaten, sauvat k?dess??n ja reput sel?ss??n huokaillen ponnistelivat eteenp?in pitkin koluisia m?ki?, heit? seurasi raavaskarja, jota vietiin teurastettavaksi.

Piispantalon muuriin nojaten seisoi Florent Guillaume pitk?n?, tuimana ja mustana kuin viinik?ynn?s talvella tukikepiss??n. H?n tarkasteli toivioretkel?isi? ja nautakarjaa innokkaasti.

-- Katsopas, sanoi h?n pitsinnypl??j?t?r Marguerite'lle , miten suuria nautoja.

Ja Marguerite, joka istui nypl?ystyynyns? yli kumartuneena, vastasi:

-- Niin, min? n?en, ne ovat kauniita, ja lihavia.

Heilt? molemmilta puuttui t?m?n maailman hyvyytt? ja t?ll? kertaa oli heill? kova h?t?. Ihmiset sanoivat, ett? se oli heid?n oma vikansa. Samaa sanoi juuri parhaillaan lihasaksa Pierre Grandmange . seisten kaupassaan. "Olisi synti", huudahti h?n, "antaa almuja tuollaisille irstaille heitti?ille." Lihasaksa olisi kyll? ollut sangen hyv?ntekev?inen, ettei h?n olisi pel?nnyt vahingottavansa sieluaan antamalla syntisille, ja kaikilla Puyn porvareilla oli samat omantunnonvaivat. Totta puhuen t?ytyy tunnustaa ettei pitsinnypl??j?t?r Marguerit'ia s?teilev?ss?, nyky??n kadonneessa nuoruudessaan, voinut verrata pyh??n Luciaan puhtaudessa, pyh??n Agataan mielenlujuudessa tai pyh??n Katariinaan viisaudessa. Mit? taas Florent Guillaume'iin tulee, niin oli h?n ollut kaupungin paras kirjuri. Pitk??n aikaan ei l?yt?nyt h?nen vertaistaan kun oli kysymys rukouskirjojen painattamisesta Puyn Jumalan?idin kirkkoon. Mutta h?n piti aivan liian paljo juhlista ja hyvist? ruuista. Nyt ei h?nen k?tens? en?? ollut niin vakava kuin ennen ja h?nen n?k?ns? oli heikentynyt. H?nen kirjotuksensa pergamentille ei ollut en?? tarpeeksi selv??. H?n olisi kuitenkin voinut ansaita elatuksensa ottamalla vastaan oppilaita. -- Mariakuva-kaupassaan Ilmestyskirkon l?hell?, sill? h?n oli viisas ja kokenut mies. Mutta onnettomuudekseen oli h?n lainannut mestari Jacquet Coquedouille'ta kuusi livre? ja kymmenen souS'ta ja vaikka h?n oli maksanut kaikkiaan kahdeksankymment? livre? ja kaksi souS'ta niin oli h?n, saamamiehens? sanojen mukaan viel?kin h?nelle velkaa kuusi livre? ja kymmenen souS'ta. T?t? laskua pitiv?t tuomarit oikeana, sill? Jacquet Coquedouille oli huono laskemaan. Sent?hden myytiin Florent Guillaume'in kauppa Ilmestyskirkon l?hell? pyh?n Teofiluksen p?iv?n?, lauvantaina, viidenten? p?iv?n? maaliskuuta mestari Jacquet Coquedouille'n laskuun. Siit? pit?en oli kirjuriparka ollut koditon ja konnuton. Mutta kellonsoittaja Jean Magne'n avulla ja Jumalan ?idin suojeluksessa, jonka kunniaksi h?n oli kirjottanut niin monta rukouskirjaa, nukkui h?n nyky??n y?ns? tuomiokirkon tornissa.

Kirjurin ja pitsinnypl??j?tt?ren oli sangen vaikea tulla toimeen. Marguerite ansaitsi joskus sattumalta hiukan, sill? h?n ei en?? ollut kaunis eik? pit?nyt nypl??misest?. He auttoivat toisiaan. Heit? moitittiin siit?, olisi ollut parempi lukea se heille kunniaksi. Florent Guillaume oli oppinut. Koska h?n yksityiskohtasesti tunsi Puyn mustan Pyh?n Neitseen kertomuksen ja kaikki anekaupan seremoniat, oli h?n ajatellut, ett? h?n voisi olla oppaana pyhiinvaeltajille. H?n toivoi tapaavansa sellasen, joka oli kyllin antelias antamaan h?nelle aterian h?nen kauniiden kertomustensa korvaukseksi. Mutta ensim?iset, joille h?n tarjosi palvelustaan, k?skiv?t h?net pois, sill? h?nen r??synen pukunsa ei ilmaissut oppineisuutta eik? hyv?? ymm?rryst?. H?n palasi murheellisena ja masentuneena piispan talon muurin luo, jossa h?n l?ysi hieman auringonpaistetta ja yst?v?tt?rens? Marguerite'in.

-- He luulevat, sanoi h?n, etten ole kyllin oppinut laskemaan heille pyh?inj??nn?ksi? ja puhumaan Pyh?n Neitseen ihmet?ist?. Luulevatko he, etk? minun ymm?rrykseni on lent?nyt takkini reijist? tiehens??

-- Ei ymm?rrys, sanoi Marguerite, vaan hyv? ruumiinl?mp? menee tiehens? risasista vaatteista. Minua palelee kauheasti. Mutta ei ole v?hemm?n totta sek??n ett? meit? molempia tuomitaan vaatteidemme mukaan. Keikarit pit?isiv?t tosiaankin minua viel? hyvin kauniina, jos olisin puettu kuten Clermontin kreivit?r.

Pitkin katua n?kiv?t he toivioretkeilij?in kovasti tungeskelevan p??st?kseen pyh?kk??n, jossa heid?n piti saada synteins? anteeksiantamus.

-- Pian he varmasti pusertavat toisensa kuoliaaksi, sanoi Marguerite, pitk?n?perjantaina kaksikymment?kaksi vuotta sitte tallattiin kaksisataa ihmist? kuoliaaksi Ilmestyskirkon p??k?yt?v?ll?. Ottakoon Jumala heid?n sielunsa. Se oli ihana aika, min? olin silloin nuori.

-- Aivan kuten sanoit, kaksisataa toivioretkeilij?? likisti silloin toisensa kuoliaaksi ja he muuttivat parempaan maailmaan. Ja seuraavana p?iv?n? ei heist? n?kynyt j?lke?k??n.

N?m? sanat oli kohdistettu er??seen toivioretkeilij??n, jolla ei ollut niin kiire kuin muilla saamaan syntej?ns? anteeksi. H?n katseli joka suunnalle suurilla pel?styneill? silmill??n ja n?ytti olevan sekaannuksissa. Florent Guillaume l?hestyi ja tervehti n?yr?sti.

-- Hyv? herra, sanoi h?n, n?kee heti ett? te olette viisas ja kokenut ja ettette te mene kirkkoon niinkuin lammas teurastettavaksi, sill? ne menev?t niin l?hekk?in ett? toisen turpa on toisen h?nn?n alla. Te menettelette paremmin. Sallikaa minun tulla teille oppaaksi, teid?n ei tarvitse sit? katua.

Toivioretkeilij?, joka n?kyi olevan limoges'lainen aatelismies, vastasi kotiseutunsa murteella, ettei h?n voi mihink??n k?ytt?? sellasta k?yh?? pirua ja ett? h?n varsin hyvin osaa yksinkin menn? Ilmestyskirkkoon saamaan syntej?ns? anteeksi. Senj?lkeen jatkoi h?n p??tt?v?isen? matkaansa. Mutta Florent Guillaume heitt?ytyi h?nen jalkoihinsa ja repi tukkaansa:

-- Pys?htyk??, herra, pys?htyk?? Jumalan ja kaikkien pyh?in nimess?, elk?? menk? etemm?ksi, sill? sillon olette te kuoleman oma ja te olette sellanen ihminen, jonka ei ilman huolta ja surua voi n?hd? menev?n perikatoaan kohti. Viel? muutamia askelia t?t? m?ke? yl?sp?in ja te olette kuoleman oma. Ne tukehtuvat tuolla ylh??ll?. Jo on kuusisataa pyhiinvaeltajaa, heitt?nyt henkens?. Ja se on vasta alkua. Ettek? sitte tied? ett? kaksikymment?kaksi vuotta sitte eli armon vuonna 1409 samana p?iv?n? ja samalla kellonly?m?ll? tuhoutui kirkon ovella yhdeks?ntuhatta kuusisataa kolmekymment?kahdeksan ihmist? paitsi vaimoja ja lapsia. Jos te, hyv? herra, joutuisitte saman kohtalon uhriksi, niin en min? saisi lohtua koskaan. Sill? samalla hetkell? kun teid?t n?kee, rakastaa jokainen teit? ja tuntee voimakasta halua saada uhrautua teid?n edest?nne.

Limoges'lainen aatelismies pys?htyi h?mm?styneen? ja kalpeana kun h?n kuuli t?m?n puheen ja antoi miehen repi? kourallisittain tukkaa p??st??n. Kauhistuksissaan aikoi h?n k??nty? ymp?ri, mutta Florent Guillaume, yh? polvillaan, piti h?nt? takinliepeest?.

-- Elk?? menk? sinne, hyv? herra, elk?? tehk? sit?! Te voisitte tavata Jacquet Coquedouillen, ja silloin teid?t heti muutettaisiin kiveksi. Parempi on tavata paholainen kuin Jacquet Coquedouille. Tied?ttek? mit? teid?n on teht?v?, jos te olette niin viisas kuin n?yt?tte olevan ja jos tahdotte el?? kauan ja saavuttaa ij?isen autuuden? Kuulkaa mit? min? sanon. Min? olen oppinut mies. T?n??n kuletetaan pyh?inj??nn?ksi? ymp?ri katuja ja toria. Te tunnette suurta lohdutusta jos kosketatte karneoolipikarien lippaita, joista pikareista Jesuslapsi on juonut ja er?st? Kaanaan h?iden saviastiaa ja pyh?n herranehtoollisen p?yt?liinaa. Jos seuraatte minun neuvoani, niin viet?mme juhlakulkueen ajan levossa ja rauhassa jossain majatalossa, jonka min? tunnen ja jonka ohi kulkueen pit?? kulkea.

Vakuuttavalla ??nell? ja laskematta irti takinliepeest? sanoi h?n osottaen pitsinnypl??j?t?rt?:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet