Read Ebook: Lääkärin päiväkirja: Novelleja by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1810 lines and 144791 words, and 37 pages

Produced by: Tapio Riikonen

L??K?RIN P?IV?KIRJA

Novelleja

Kirj.

JALMARI FINNE

Helsingiss?, Lilius & Hertzberg Osakeyhti?, 1911.

"Oikean etiikan tulee, sen ohella, ett? se pit?? huolta nyky??n elossa olevien parhaasta, pit?? silm?ll? ihmiskunnan parasta tulevaisuudessa, siis katsoa j?lkeemme tulevien hyv??. Sen vuoksi sen t?ytyy tarmokkaasti sotia niit? virheit?, erehdyksi? ja ennakkoluuloja vastaan, jotka naurettavina, usein julminakin ovat aikojen kautta siirtyneet nykyaikaan asti, yh? viel? ovat voimassa ja pit?v?t meit? ikeens? alla."

SIS?LLYS:

Kaksi lasta Henkisesti vararikkoinen Morfinisti-l??k?ri Muuan is? Tytt?-?iti Tyls?mielinen

KAKSI LASTA

Kaksi synnytyst? saman vuorokauden kuluessa. Molemmat niin erilaisia kuin suinkin ajatella saattaa. Toinen tapaus oli normaleista normalin, toinen tuollainen nykyaikainen sairaalloinen synnytys.

Noiden terveiden ihmisten luona olin tietysti hyvin tyytyv?inen. T?llaisissa tapauksissa on l??k?ri melkein onnellinen, kun h?nt? ei tarvita, kun h?n n?kee, ett? terve luonto toimii itsest??n.

Vaimo synnytti ensi kertaa ja oli senvuoksi hiukan levoton. Kaikki k?vi aivan s??nn?llisesti. Kun h?n oli ollut tutkittavanani, tiesin jo aikoja sitten, ettei mit??n odottamatonta tule tapahtumaan.

Yht? kaikki he vaivasivat minua luokseen. Ymm?rr?nh?n min? niin hyvin tuon nuorissa aviopuolisoissa ilmenev?n heikkouden. He ovat niin ihmeiss??n siit?, ett? luonto heid?n kauttaan toimii loistavimman ihmeens?, ett? he ottavat kaiken aivan hassunkurisesti vastaan. Molemmat aviopuolisot pelk??v?t ja ovat hiukan kiihoittuneita. Jos siihen aikaan pyyt?isi heit? omantuntonsa nimess? vastaamaan, mik? asia on maailman t?rkein, niin he ehdottomasti sanoisivat: juuri t?m? synnytys!

No, senh?n min? kyll? ymm?rr?n. Kaikki k?vi normaalisti. Synnytys oli helppo ja lapsi terve.

Olen tottunut laskemaan miehen kunnollisuuden siit?, kuinka levoton h?n on vaimonsa synnytt?ess?. Eih?n t?m? m??ritelm? ole aina aivan paikkaansa pit?v?, mutta huvikseen jakaa ihmisi? senkin mukaan eri luokkiin. Ensim?isen lapsen syntyess? perheeseen pit?? t?m? m??ritelm? aina paikkansa. Kunnon mies k?rsii hirveit? sielullisia tuskia ja tuntee itsens? jollain tavoin syylliseksi. T?m?kin aviomies oli aivan kuin p??st? sekaisin. H?n oli tietysti ennen synnytyst? lukenut kaikenlaisia l??ketieteellisi? kirjoja, ymm?rt?nyt ne osaksi v??rin, kuvitteli kaikki mahdolliset lis?taudit ja kysyi minun mielipidett?ni niiden suhteen. Olisi tehnyt mieleni melkein haukkua h?nt?, ellen niin hyvin olisi ymm?rt?nyt h?nen mielentilaansa. Kun kaikki oli onnellisesti suoritettu, k?til? pesi lasta, ja min? jo olin eteisess?, riensi mies minulle maksamaan. Minua suorastaan huvitti tuo kiire, jolla h?n tahtoi palkkioni suorittaa. Olisi pysynyt rouvansa luona ja tullut jonain muuna p?iv?n? maksamaan. Se olisi ollut j?rkev?mp??. Mutta tuo terve mies, joka terveess? naisessa oli synnytt?nyt terveen lapsen, oli koomillisessa is?nilossaan minulle hyvin sympaattinen. Keskell? sit? peloittavan suurta puutteellisuutta, jonka l??k?ri ehdottomasti tulee n?kem??n, oli h?n aivan kuin keidas er?maassa.

Ensin teki mieleni hiukan h?nt? rangaista siit?, ett? h?n parina y?n? oli aivan tarpeettomasti minua vaivannut saapumaan vaimoaan katsomaan, mutta kun n?in h?net tuossa edess?ni ylpe?n? is?narvostaan -- kuinka koomillinen onkaan mies ensi kertaa is?ksi tultuaan, kun kaikki on onnellisesti saatu loppuun, luulee h?n olevansa t?rkein henkil? koko jutussa! -- ja tiesin, ett? perheenlis?ys aina tuottaa odottamattomia menoja sek? ett? h?nell? ei suinkaan ollut liikoja varoja, sanoin:

-- Ette ole minulle mit??n velkaa. Min? mielell?ni autan terveit? ihmisi?.

H?n tietysti kiitteli ja tahtoi melkein v?kipakolla minulle maksaa. Kummallista, kuinka j?rkev?t ja kunnon ihmiset luulevat, ett? heid?n sittenkin t?ytyy tarjota rahaa, kun toinen on kielt?ytynyt sit? vastaanottamasta! Aivan kuin ilmaiseksi tekeminen ei olisi paljoa rakkaampaa kuin maksun edest?!

Siin? sitten k?teltiin ja kumarreltiin. H?n ei mill??n tavalla tahtonut eroittaa k?tt?ni k?dest??n, mutta kuitenkin n?ytti maa polttavan h?nen jalkojensa alla, ja kun olin painamassa ulko-ovea kiinni, oli h?n jo juoksemassa vaimonsa luokse.

T??lt? oli minun ment?v? toisen potilaan luo.

Oli sekin avioliitto! Miehell? oli aikoinaan ollut syfilis, joka kyll? oli parantunut, niinkuin se saattaa parantua, siten, ett? milloin tahansa voi puhjeta esiin. Nainen oli hysteerinen. Se oli sellainen yhdistelm? inhimillist? kurjuutta, ett? sen voi hyv?ksy? ainoastaan kirkko, joka antaa kelle tahansa luvan menn? naimisiin.

Ett? he tahtoivat saada nautinnon osakseen, sen min? ymm?rr?n. Ihmisi?h?n hekin ovat ja kaipasivat sensatsionia suuremmassa m??r?ss? kuin moni terve, mutta ett? he tahtoivat saada lapsia itselleen, se oli jotain k?sitt?m?t?nt? senvuoksi, ett? he molemmat pitiv?t itse??n perin intelligenttein?; jos yleens? intelligenttisyytt? ja uskonnollisuutta voi sovittaa yhteen, sill? he olivat hyvin uskonnollisia, ja joka kerta, siell? k?ydess?ni ja rouvaa tutkiessani, sain kelpo annoksen raamatunlauseita niskaani. Niinkuin raamatulla olisi mit??n tekemist? luonnon laatiman prosessin kanssa. Toisinaan tulin ajatelleeksi, ett? tuo mies uskoi aviollisen yhdysel?m?n kautta sovittavansa ne nuoruuden hairahdukset, joista h?nen tautinsa oli ollut seuraus, uskonnollisuudella laastaroivan el?m?ns?, luullen olevansa oikeutettu sellaiseenkin, joka sotii selvimpi? eetillisi? periaatteita vastaan.

Synnytys oli tietysti hyvin vaikea, niinkuin olin arvannutkin. K?til?ll? ja minulla oli ty?t? pitk?ksi aikaa. Mies katseli kalpeana k?det ristiss? puuhiamme. Olen varma siit?, ett? h?n rukoili.

Kun lapsi oli syntynyt, vein sen toiseen huoneeseen ja j?tin hoitajattaren virvoittelemaan tainnoksiin mennytt? ?iti?. Lapsi parka! Syv?ll? s??lill? h?nt? katselin. H?n oli selv?sti perinyt is?lt??n liian paljon. Kasvoissa oli jokseenkin selv?n? tuo erikoinen muoto, joka syfilististen isien lapsilla useinkin on. H?n oli jo edelt?k?sin m??r?tty tulemaan onnettomaksi maailmassa. Joko h?n saisi peri? is?ns? taudin jossain muodossa tai tulee h?nest? henkisesti vaillinainen olento. Ainoastaan jonkun kummallisen sattuman kautta voisi t?m?n vaillinaisuuden ohella olla jokin erikoinen ominaisuus, jonka kautta h?n voisi saavuttaa el?m?ss? ehk?p? suurtakin, sill? ostetaanhan nerokkaisuus usein vaillinaisuuksien kustannuksella, mutta t?m? mahdollisuus oli tavattoman pieni, koska h?nen ?itins? oli hysteerinen, jonka kautta h?nen hermostonsa tulee heikoksi.

Mit? tehd?? Olin auttanut maailmaan olennon, josta joka tapauksessa tulee onneton ihminen, miehen, joka kirkon ja yhteiskunnan luvalla voi jatkaa kurjaa ja heikkoa ihmissukua ja moniin polviin j?tt?? henkisten puutteellisuuksiensa j?ljet. Kuinka min? vihasin el?m?? t?llaisessa puutteellisessa muodossa, tuota el?m??, jota l??k?rivalan nojalla olin pakoitettu pit?m??n yll?. Nyt tunsin todellakin aivan todeksi sen, ett? me l??k?rit olemme yhteiskunnan suurimmat viholliset, me kun pid?mme hengiss? kaikki kurjat ja vaivaiset ja annamme heille tilaisuuden varttua niin vanhoiksi, ett? voivat maailmaan tuottaa lis?? vaillinaisia ihmisi?.

Kirottu l??k?rivala! Minun teki mieleni tappaa tuo lapsi! En ollut koskaan ennen sellaista tehnyt, vaikka ep?ilinkin, ett? virkaveljeni monasti ryhtyv?t sellaiseen keinoon vastoin lakia. Tuo senttimenttalisuus, joka niin usein piilee meiss? ihmisiss? luonteemme pohjalla ja tuppautuu selv?n j?rjen tielle, se nytkin tuli minua kiusaamaan.

Onko l??k?rill? oikeutta est?? jo el?m??n astunutta olentoa sit? jatkamasta? Samassa ehdottomasti tulin ajatelleeksi, ett? tuo lapsi kerran kuitenkin tulee kaipaamaan kuolemaa, huomatessaan, ett? el?m? ei anna h?nelle kaikkea sit?, mink? se muille antaa, ja silloin h?n kiroo niit?, jotka ovat h?net maailmaan tuottaneet, ja saavuttaakseen edes jotain onnea, rikkoo yhteiskunnalliset lait tavalla tai toisella.

Ei, sellainen ei saa el??!

Samassa sai lapsi ankaran kouristuksen. Vaikka sen ei tarvinnutkaan merkit? sit?, ett? se saisi kaatuvataudin, niin saattoi se olla sen ensim?inen enne.

Yksi pieni morfiiniruiskutus ja kaikki olisi lopussa!

Mutta k?til?? Kuka noiden naisten tunteellisuudesta tiet??! Tiesin h?net jokseenkin uskonnolliseksi, ja jos h?n huomaisi tekoni, niin her?tt?isi se h?ness? kauhua ja h?n pit?isi velvollisuutenaan ilmoittaa kaikki. Niin kauan kuin h?n oli huoneesta poissa, saatoin toimia.

Samassa astui h?n sis??n yhdess? lapsen is?n kanssa. He olivat toiseen huoneeseen kuulleet lapsen valituksen. Viereisest? huoneesta kuului ?idin heikko ??ni, kun h?n vaikeroiden kysyi, mik? lasta vaivasi. H?n rukoili ja pyysi, ett? toisimme lapsen h?nen luokseen.

T?m? p?iv? oli ainoa, jolloin ehk? jonkinmoinen tilaisuus lapsen surmaamiseen tarjoutui minulle. Seuraavana p?iv?n? se saattoi jo olla mahdotonta. Nyt t?m?n yleisen h?mmingin aikana t?ytyi minun toimia, jos yleens? tahdoin laisinkaan onnistua.

L?hetin miehen rauhoittamaan vaimoa. Olin siis en??n vain k?til?n seurassa, ja edess?mme makasi lapsi yhten? k?ppyr?n?. Minun t?ytyi saada k?til? hetkiseksi huoneesta pois.

Lapsen kouristus alkoi heiket?, mutta samalla kuului vihlovia valituksia ?idin suusta. K?til? riensi apuun.

Nyt tai ei koskaan!

Otin nopeasti morfiniruiskun taskustani. Pian olin sen t?ytt?nyt, pieni pistos ja lapsi oli hiljaa.

Se oli tauonnut el?m?st?.

Menin toiseen huoneeseen hoitelemaan ?iti? ja samalla ruiskulla, jolla olin h?nen lapsensa surmannut, annoin h?nelle morfiniannoksen rauhoittuakseen. Kun h?n j?lleen lep?si tyynesti, meni k?til? toiseen huoneeseen, palasi v?h?n ajan p??st? kalpeana ja viittasi minua saapumaan.

-- Lapsi on kuollut, sanoi h?n.

-- Min? arvasin, ett? niin k?vi, vastasin min?. Tunsin itseni kummallisen rauhalliseksi jopa onnelliseksikin, l?htiess?ni talosta pois. Itsetietoisesti, ilman suorastaan pakoittavaa syyt? olin rikkonut l??k?rivalan. Mutta yht?kaikki olin varma siit?, ett? olin menetellyt oikein.

Nukuin y?ni hyvin ja rauhallisesti.

Seuraavana aamuna, tullessani ty?huoneeseeni, oli sen p?yd?ll? yksinkertainen kauppiaalta ostettu maljakko, jonka hintalappukin, nelj? markkaa, oli j??nyt j?lelle ja maljakossa oli joukko ruusuja. Palvelijattareni ilmoitti tuon edellisen is?n tuoneen ne minulle sin? aikana, jona olin j?lkim?isen luona. Jos olisin ottanut tavallisen maksun, olisin ottanut sata markkaa. Mies osti nelj?n markan maljakon ja siihen luultavasti kuuden markan edest? ruusuja. K?yt?nn?llinen mies! H?n olisi kotinsa eteisess? ensi ilossaan kyll? maksanut minulle sata markkaa, mutta sitten h?n enn?tti mietti? asiaa ja k?ytti lahjaan kymmenen markkaa. Suoraan tunnustan, ett? h?n siin? teki oikein.

Kukkien ohella oli pieni lappu, hiukan rypistynyt, vaikka sit? olikin koetettu silitt??. Nuori ?iti oli vuoteellaan omak?tisesti kirjoittanut siihen nimens? ja sanan: "Kiitos!"

Mik? lapsellinen k?siala! Luulin h?nell? olevan kehittyneemm?n. Tuollainen oikea nainen, joka on luotu synnytt?m??n terveit? lapsia, tekee aina kehittyneemm?n vaikutuksen, kuin mit? h?n onkaan. Puhdas naisellisuus on tavallaan jonkinmoinen lumoava veren aateluus, joka tasoittaa kehityksen puutteellisuudet.

Sanomalehdiss? oli tuon toisen is?n l?hett?m? kuolinilmoitus ja sen alla: "Herra antoi Herra otti j.n.e." Tietysti he sill? nyt lohduttivat itse??n!

Heid?n lapsensa kuolemasta oli heille mielest?ni suorastaan hy?ty? ja tuskin he arvaavatkaan, kuinka monesta ik?vyydest? heid?t s??stin. L??k?rit ainoastaan t?llaisen kuoleman kautta kadottivat, sill? el??h?n l??k?ri p??asiassa ihmiskunnan puutteellisten olentojen kustannuksella.

HENKISESTI VARARIKKOINEN

Tuon n?k?inen siis oli h?nen aviovaimonsa, josta h?n minulle oli puhunut jo ennen kuin t?m?n kanssa menik??n naimisiin! H?n oli silloin hiukan pahastunut, kun ep?ilin, voiko h?n sellaisen naisen kanssa tulla onnelliseksi, olihan h?n ollut tarjoilijattarena ravintolassa. Enh?n min? tahtonut tuota naista tuomita, mutta tiesinh?n, ett? sellainen toimiala j?tt?? aina sieluun jotain j?lki?, ja tiesinh?n my?skin, ettei kenenk??n kunniallisen naisen ole pakko t?lle alalle antautua.

Naimisiin menty??n en toveriani ollut tavannut muuta kuin joskus ohimennen enk? silloinkaan koskaan ollut puhunut h?nen vaimostaan. Joku aika sitten oli h?n tullut t?h?n kaupunkiin sanomalehdentoimittajaksi, olimme silloin t?ll?in kohdanneet toisemme joko kadulla tai jossain juhlassa, mutta emme koskaan olleet vaihtaneet muita sanoja kuin niit? tyhji? lauseita, joiden avulla ihmiset pit?v?t tuttavuutta yll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet