Read Ebook: Lääkärin päiväkirja: Novelleja by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1810 lines and 144791 words, and 37 pages

Naimisiin menty??n en toveriani ollut tavannut muuta kuin joskus ohimennen enk? silloinkaan koskaan ollut puhunut h?nen vaimostaan. Joku aika sitten oli h?n tullut t?h?n kaupunkiin sanomalehdentoimittajaksi, olimme silloin t?ll?in kohdanneet toisemme joko kadulla tai jossain juhlassa, mutta emme koskaan olleet vaihtaneet muita sanoja kuin niit? tyhji? lauseita, joiden avulla ihmiset pit?v?t tuttavuutta yll?.

Nyt h?nen rouvansa tuli noutamaan minua miehens? luokse, joka oli vaarallisesti sairastunut ja oli vuoteen omana. Rouva l?ksi edelt?k?sin, ja min? saavuin v?h?n aikaa my?hemmin heid?n asuntoonsa. Rouva oli avaamassa ovea ja vei minut kohteliaasti siihen huoneeseen, jossa h?nen miehens? lep?si.

Rouva aikoi j??d? huoneeseen, mutta h?nen miehens? pyysi h?nt? poistumaan, sill? h?n tahtoi puhua kahden kesken l??k?rin kanssa.

Rouvan menty? k??nnyin toverini puolen ja kysyin:

-- No miten sinun laitasi oikeastaan on?

-- Minulla on sy?p? ja se on jo hyvin pitk?lle kehittynyt. Olen jo aikaa sitten tiet?nyt kuoleman tekev?n tuloa.

H?n sanoi t?m?n hymyillen hiukan pilkallisesti.

Kuinka hyvin muistin tuon hymyn jo h?nen kouluajoiltaan. Juuri noin h?n oli aina hymyillyt vastustajilleen, kun n?m?t koulun konventinkokouksissa hy?kk?siv?t liian ankarasti h?nen itsen?isi? ajatuksiaan vastaan. Niin, itsen?inen h?n oli ollut. Harvinaisen itsen?inen ja omintakeinen. Muistan kuinka h?nt? silloin ihailin, ihailin tuolla poikamaisella tunteella, joka kehitysaikana niin voimakkaana her??, ja pidin tuota tyynt?, aina tasaista miest? aivan kuin esikuvanani.

Kaikkea t?t? ajattelin ja muistelin tutkiessani h?nt?. Tein silloin t?ll?in muutamia taudin laatua koskevia kysymyksi?, joihin h?n lyhyesti vastasi.

Kun olin lopettanut tutkimukseni, n?in h?nen kysyv?sti katsovan minuun. H?n n?ytti odottavan jotain varmaa lausetta. Kun en sit? sanonut, lausui h?n:

-- Loppu on siis tulossa?

Katsoin h?neen pitk??n. T?llaisissa tapauksissa sairaan sanoissa tai ainakin h?nen ??ness??n on kysymys: onko viel? toivoa? Jokainenhan takertuu el?m??n suurella kiihkolla, eik? silloin h?nkin, jonka olin kaikessa el?m?ss??n ja toiminnassaan oppinut tuntemaan tavattoman el?m?niloiseksi.

-- Tunnen sinut siksi j?rkev?ksi mieheksi, sanoin min?, ett? voisin sanoa sinulle totuuden, vaikka se olisi kuinkakin kamala. Vaara ei viel? ole varsinaisen uhkaava. Leikkaus on mahdollinen ja olen sen onnistumisesta varma. Onhan sinulla sit?paitsi hyv? ruumiinrakenne. Olet j?ntev??, kuivaa sukua. Olet koulupoikana ollut voimistelija ja saanut ruumiisi hyv??n kuntoon, niin ett?...

-- Niin ett? min? siis voin parantua, sanoi h?n.

-- Aivan varmasti. Ei muuta tarvita kuin leikkaus ja silloin on kaikki hyvin taas.

Meid?n l??k?rien t?ytyy niin usein valehdella potilaille uskovamme heid?n parantumiseensa, vaikka olemmekin aivan t?ydellisesti tietoisia siit?, ett? kuolema on jo aivan l?hell?. Sit? vakuuttavammalla tavalla sanoo totuuden, kun se viittaa siihen, ett? potilas voi todellakin parantua.

Toverini rypisti silm?kulmiaan, katsoi suoraan minuun ja sanoi hyvin vakavasti:

-- Min? pelk?sin sinun noin sanovan, senvuoksi kutsutinkin sinut t?nne. Min? tahdon, ett? t?m? p??ttyy kuolemalla ja sinun t?ytyy auttaa minua.

H?n huomasi h?mm?stykseni ja jatkoi, ennenkuin enn?tin mit??n lausua:

-- Sin? tietysti tahdot sanoa, ett? tuleehan kuolema kuitenkin varmasti, ellen anna toimittaa leikkausta. Mutta min? pid?n ruumiillisten tuskien k?rsimist? tarpeettomana ja tahtoisin loppua hiukan kiiruhtaa.

-- Ennenkuin mit??n vastaan t?h?n asiaan, t?ytyy minun luonnollisesti saada tiet??, onko sinulla p?tev? syy t?llaiseen p??t?kseen.

-- Katsohan, min? olen tehnyt henkisen vararikon maailmassa ja senvuoksi t?ytyy minun l?hte? pois.

-- Mutta sin?h?n olet huomattavassa asemassa, sinulla on tunnettu nimi, eh?tin h?nelle sanomaan.

-- Niin niin, tuon kaiken min? kyll? tunnen, mutta se ei merkitse yht??n mit??n. Olen hankkinut itselleni nimen ja luotettavan aseman, se on kyll? totta, mutta neh?n saa jokainen, joka tekee ty?t? eik? ole typer?. Mutta katsohan, hyv?n aseman ja luotettavan nimen avulla ei ihminen pid? sisint? olemustaan tasapainossa. Siihen vaaditaan jotain muuta. Min? voisin kyll? el??, tulla ty?ni avulla mainiosti toimeen, mutta siihen en tyydy ja senvuoksi tahdon l?hte? pois.

-- Sin? olet nyt ruumiillisesti heikko, sanoin min?, senvuoksi puhut n?in, mutta kun hiukan voimistut, niin huomaat ett? el?m?ss? sittenkin voi tulla erinomaisen hyvin toimeen.

-- Min? olen antanut t?m?n taudin tahallaan kehitty? mahdollisimman pitk?lle. Kun sen huomasin, niin iloitsin siit?, sill? enh?n silloin viel? ymm?rt?nyt, kuinka kamalat tuskat se tuo mukanaan. V?h?t kuitenkin tuskista, olisin nekin kest?nyt, jos tauti olisi edistynyt nopeaan, mutta min? en voi t?ll? tavalla j??d? odottamaan, p?iv? p?iv?lt? odottamaan, min? tahdoin jouduttaa kaikkea ja senvuoksi pyysin sinua saapumaan luokseni.

En tiennyt, mit? vastaisin, tiesin kyll?, ett? h?n sanoi t?m?n kaiken tyynesti mietitty??n asiaa ja ett? h?n todellakin oli valmis l?htem??n el?m?st? pois. Tahdoin jollain tavoin pujahtaa vapaaksi, tahdoin saada h?net puhelemaan enemm?n asiasta, sill? ihminenh?n n?kee ??neen lausutut ajatuksensa toisessa valossa, kuin yksin??n niit? hautoessaan, ja vastasin senvuoksi h?nelle:

-- Mill? tavoin minun tulisi sitten auttaa sinua?

-- Antaisit minulle tavallista suuremman annoksen jotain narkoottista ainetta, opiumia, morfinia, laudaaniumia. Lupaatko sen tehd??

L?ysin mielest?ni hyv?n pakotien sanoessani:

-- Lupaan, jos voit minulle vakuuttaa ett? kuolemasi on v?ltt?m?t?n.

Min? tahdoin kaikin mokomin pakoittaa h?net tuomaan surunsa esiin, jotta h?n sen n?kisi sellaisena kuin se on, sill? eih?n mik??n suru tai onnettomuus sellaisenaan paina ihmist? maahan, vaan se pikkuinen lis?, jonka siihen itse laadimme.

H?nen kasvonsa kirkastuivat ja h?n sanoi:

-- Hyv? on. Puhelkaamme siis. Min? arvasin sinun melkein n?in sanovan ja olenkin senvuoksi t?ss? maatessani enn?tt?nyt ajatella, mit? sinulle sanon ja miten kaikkein lyhimm?ss? muodossa.

H?n asettui lep??m??n sellaiseen asentoon, ett? h?nell? oli mukava olla ja kuitenkin saattoi katsoa suoraan minuun ja alkoi kertoa tyyneesti ja rauhallisesti:

-- Muistathan tuon kerran, jolloin nuorena ylioppilaana ollessamme sanoin sinulle: "min? en ole viel? koskaan ollut kellek??n avomielinen, mutta nyt tahdon sit? olla sinulle". Ja min? kerroin silloin siit?, mit? sin? hetken? oli t?rkein. Muistan tuon hetken aivan erinomaisen hyvin. Kerroin sinulle kuinka aijoin menn? naimisiin.

-- Min? muistan sen.

-- Ja sin? s?ik?hdyit, kun sanoin ett? h?n oli tarjoilijatar. Olen ollut el?m?ss? aina suuri uneksija ja olen uskonut, ett? voi toisellakin tavalla el??, kuin mit? oikeaksi el?m?ksi tavallisesti sanotaan. Olin tehnyt sen suuren virheen, ett? muodostin itselleni el?m?nkatsomuksen tunteen enk? j?rjen perustuksella. Siit? johtui, ett? uskoin voivani nostaa vaimoni yl?s siit? kurjuudesta, jossa h?n silloin minun mielest?ni oli. Niin, min? uskoin siihen todellakin aivan lujasti. Melkein aina sen laatuiset miehet, kuin min? olen, tekev?t sen virheen, ett? menev?t naimisiin naisen kanssa, jonka tahdomme pelastaa. Me tahdomme niin usein leikitell? jonkinmoista profeettaa, joka tekee ihmeen. Vaikka me tekisimmekin kaiken parhaamme, vaikka nainen meid?n seurassamme el?isikin aivan toista el?m?? kuin ennen, niin sivistystaso on niin erilainen, maailmankatsomus aivan toisenlainen kummallakin, ett? mist??n henkisest? yhdysel?m?st? ei voi olla puhettakaan. Vaimoni on kaiken sen ajan, mink? olemme el?neet yhdess?, k?ytt?ytynyt mallikelpoisesti, muuta en voi sanoa, mutta h?nen entisest? el?m?st??n on sittenkin j??nyt niin paljon h?nen sieluunsa, ett? me emme voi koskaan vaihtaa ajatuksia ja sen kautta kehitty?. Olen ollut jonkinmoisessa opettajan asemassa h?nen suhteensa. Siin? kaikki. Vaimoni on alistunut t?h?n, sill? h?n on uskonut sen kautta tulevansa joksikin paremmaksi. Meh?n ihmiset tahdomme aina pyrki? siihen yhteiskuntaluokkaan, joka on yksi aste korkeammalla, kuin se, mihin meill? on kehityksemme ja lahjojemme kautta oikeus kuulua. Vaimoni on tehnyt kaiken pysytell?kseen siin?, mihin h?n avioliittonsa kautta minun kanssani joutui. H?n vaikeni hetkiseksi.

-- Olen el?m?ss? aina j??nyt varjon puolelle. Olin yh?ti etsinyt olentoa, jonka seurassa saisin ajatuksineni olla vapaa. Unohdin sen valitessani vaimoni.

-- Etk? voisi erota vaimostasi, etsi? toista naista?

-- Sellaiset luonteet kuin min?, valikoimme aina v??rin.

-- Kuinka sin? niin voit sanoa?

-- Me voimme verrattoman hyvin ymm?rt?? toisia ihmisi?. Me n?emme heiss? kaikki suuret ja hyv?t ominaisuudet huononkin alta. Voimme siis monelle olla suoranaisena oppaana ja tukena. Mutta kun valikoimme el?m?ntoveria, niin silloin olemme sokeita, sill? silloin ei en?? j?rki m??r?? tekojamme vaan tunne, ja tunne on meiss? aina harhaan viep?. Yst?v?mme voimme valita hyv?sti, mutta huonosti vaimot. Mutta eih?n t?m? kaikki ole p??asiassa m??r??m?ss?, miksi tahdon kuolla. Siihen on aivan toiset syyt olemassa. Min? uskoin tavattoman hyv?? ihmisist? ja tahdoin uhrautua suurelle asialle -- sin? et tied? kuinka lapsellisen is?nmaallinen min? viel?kin olen t?ysi-ik?isen? miehen? -- mutta uhrautua jollekin asialle, se on samaa, kuin antautua toisten lypsylehm?ksi. Kaikkine suurine ja puhtaine harrastuksineni olenkin aina ollut valtaan pyrkij?itten k?tyrin?.

-- Mutta kun t?m?n kaiken tied?t, niin etk? silloin voi j?rjest?? el?m??si uudella tavalla?

H?n hymyili omituisesti ja vastasi:

-- Ihminen tiet?? niin paljon yht? ja toista omasta itsest??n, jota h?n ei kuitenkaan voi muuttaa. Voisinhan olla aivan niinkuin muutkin, voisinhan ansaita rahoja ty?ll?ni ja joutoajan k?ytt?? saamieni rahojen tuhlaamiseen, mutta silloinhan vain tarpeettomasti olisin olemassa, enk? el?m?st? nauttisi v?h??k??n, ja samalla ehk? olisin toisen tiell?, joka on minua etev?mpi. El?m?ll? ei ole minun silmiss?ni en??n mit??n tarkoitusta. Siksi tahdon l?hte? siit? pois.

-- Mutta olethan kirjallisessa tuotannossasi...

-- Siin? pieness?, joka on ollut...

-- Pieness? kyll?, mutta siksi huomattavassa, olethan siin? aina saarnannut juuri el?m?n iloa.

-- Paratiisin ulkopuolella on niin hyv? puhua paratiisista! Optimistisimpi? kirjoja kirjoittavat aina pessimistit. Jos he olisivat todellakin optimistia, niin miksi he siit? en?? kirjoittaisivat, mieluummin el?isiv?t itse kaiken. Mutta juuri tuon tuotantoni t?hden t?ytyy minun kadota maailmasta. Jos jatkan el?m??, jos kirjotan kirjoja, niin v?it?n kaiken ennen kirjoittamani valheeksi. Jokainen suurikin mies kielt?? oppinsa viimeisell? hetkell?, sill? kaikki opit ovat teoriioja, jotka eiv?t koskaan sovi yhteen el?m?n kanssa. Mutta kun olen vapaa-ajattelija, niin tahdon edes jollain tavoin el?? kuolemani j?lkeen, ja se voi tapahtua ainoastaan juuri noiden muutamien kirjojeni kautta. Jos oman k?den kautta kuolen, niin kadottavat kirjani kaiken merkityksen. Minun t?ytyy kadota, aivan kuin kohtalon julma k?si riist?isi minut el?m?st?.

-- Silloinhan valehtelet maailmalle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet