Read Ebook: Windmills: A book of fables by Cannan Gilbert

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 972 lines and 40999 words, and 20 pages

BRUTUS. Cassius, Sin' ?l? pety. Muotoni jos peit?n, Niin katseheni sekasorron k??nn?n Vaan omaan itseeni. Mua jonkun aikaa Riitaiset intohimot vaivanneet on, Aatokset, jotka mulle yksin sopii; Ne ehk? k?yt?kseeni varjon luovat. Mut tuota ?lk??t surko yst?v?ni, , ja ?lk??t Sanoko kylmyytt?ni muuks, kuin ett?, Sielussaan sotaa k?yden, Brutus parka Unohtaa muille yst?vyytt? n?ytt??.

CASSIUS. Siis ymm?rsin sun, Brutus, aivan v??rin, Poveeni tuohon sen vuoks peitin monta Suur'arvoist' aatetta ja oivaa tuumaa. Sano, Brutus hyv?, voitko n?hd? kasvos?

BRUTUS. En, Cassius; itse??n ei n?e silm?, Jos muist' ei esineist? heijastu se.

CASSIUS. Niin kyll?! Ja paljon surkutellaan sit?, Brutus, Ett'ei sull' ole kuvastinta, joka Salatun arvos silmiis tois, niin ett? N?kisit kuvajaises. Tied?n kuinka Monikin kelpo Rooman mies, -- pait Caesar, Tuo jumala, -- puhuissaan Brutosta Ja huokaillessaan ajan ikeen alla, Sois ett? Brutoll' olis heid?n silm?t.

BRUTUS. Mua mihin vaaraan vietteletk??n, Cassius, Kun tahdot saada minun etsim??n Sit' itsest?ni, mit' ei minuss' ole?

CASSIUS. Siis, Brutus hyv?, kuule mit? lausun: Ja koska tied?t, ett? parhain itses Kuvastimessa n?et, niin min?, peilis, Sinulle kainost' ilmaisen sen puolen Sinusta, jot'et itse viel? tunne. Mua, Brutus, ?l? ep?ile. Jos oisin Ma ilmi narri, taikka tapa mulla Tarita julkivalall' yst?vyytt? Kaikille vastatulleille; jos tied?t Ett' ihmist' imartelen, syleilen Ja sitten h?nt? parjaan; tai jos tied?t Ett' ilmi-tunnustuksen juomingeissa Teen koko seuralle, mua silloin varo.

BRUTUS. Mik' ilo tuo? M? pelk??n ett? kansa Kuninkaaks valikoipi Caesarin.

CASSIUS. Vai pelk??t sit?? Siis mun t?ytyy luulla, Ett'et sa sit? sois.

BRUTUS. En soiskaan, Cassius; Rakastan h?nt? paljon kuitenkin. -- Vaan miks mua t??ll? viivyt?t niin kauan? Mit' aiot mulle ilmoittaa? Jos koskee Se yhteishyv??, toisen silm?n eteen Aseta kunnia ja toisen surma, Ma tyynn? katson kumpaakin. Niin totta Kuin jumal' auttakoon, ma kunniaa Rakastan enemm?n kuin vaaraa pelk??n.

CASSIUS. Sen kunnon sinussa ma tunnen, Brutus, Niin totta kuin ma ulkomuotos tunnen. No niin, nyt onkin kunniasta puhe. -- En tiet?? voi mit' arvelette sin? Ja muut t?st' el?m?st?, mutta minust' Olematonna paremp' ois kuin el?? Ja kaltaistani pelj?t?. Kuin Caesar Vapaana min? synnyin, samoin sin?; Sam' oli meill? ravinto kuin h?ll?, Ja kest?mme kuin h?nkin talven kylm?t. Kerranpa -- oli kolkko, raju ilma, ?rjyillen Tiber rantojansa pieksi -- Huus mulle Caesar: "tuohon raivoon virtaan Hyp?t? kanssan' uskallatko, Cassius, Ja niemeen tuonne uida?" Virtaan oiti Ma, vaatteet yll?, sy?ksin, pyyt?in h?nt? Mua seuraamaan; ja sen h?n, totta, teki. Rajuna tyrsky kuohui, suonin vahvoin Sysimme sit?, ty?nt?en sen syrj??n Tai rinnoill' uljailla sen salvaten. Mut ennen kuin me m??r?n saavutimme, Huus Caesar: "Cassius, auta, min? hukun!" Kuin suuri kanta-is?mme Aeneas Harteillaan kantoi Trojan liekeist? Anchises-ukon, Caesarin ma samoin Tiberin laineist' uupuneena kannoin. Ja se mies on nyt jumala, ja Cassius Saa, kurja raukka, selk? k?yryss' olla, Kun Caesar pense?sti p??t??n ny?kk??. Espanjass' oli horkka h?ll?; silloin Kun kohtas tauti, v?risi h?n, n?in sen; V?risi tottakin se jumala! Huulilta pelkureilta katos puna, Ja silm? tuo, jonk' uhkaa mailma s?ikkyy, Kadotti loistonsa; ja voi! h?n voihki; Tuo ??ni, joka k?skee roomalaisten Puheitaan kuulla ja ne kirjaan panna, Kuin sairas impi huusi: "juomist' anna, Titinius!" Taivaan vallat! Ihme ett? Mies, luonnoltaan niin heikko, kaiken suuren Edelle p??see n?in ja voitonpalmun Saa yksin??n.

BRUTUS. Taas yleist' ihastusta! Nuo riemuhuudot tarkoittavat, luulen, Uutt' arvon kertymist? Caesarille.

CASSIUS. T?n ahtaan mailman ylitse h?n astuu Kuin j?tti, ja me k??pi?t me k?ymme Kolossin jalkain v?liss' urkkien Ja tirkistellen inhaa hautapaikkaa. On ihmisell? onnens' ohjat joskus. Syy, rakas Brutus, kurjaan pienuuteemme On itsess?mme eik? t?hdiss?mme. Brutus ja Caesar! Mit' on siis se Caesar? Miks on se nimi kuulumpi kuin sun? Ne piirr? rinnan: sun on yht? kaunis; Niit' ??nn?: yht? soipa sun; ne vaakaa, Ja sun on yht? raskas; loihdi niill?, Ja Brutus nostaa henki? kuin Caesar. No, kaikkien jumalien nimess?! H?n mit? sy?, tuo Caesar, kun h?n kasvaa Noin suureksi? H?v?isty olet, aika! Sun jalot sukuveres kuivui, Rooma! Isonko tulvan j?lkeen aikakautta, Jonk' yksi mies vaan olis kuuluks tehnyt? Ken v?itt?nyt on Roomast' ennen koskaan, Ett' yks mies vaan sen laajaan piiriin mahtuu? Se totta Rooma on, ja kyllin ruumaa, Jos siin? vaan on ainoakin mies. Oi, kuulimmehan kuinka is?t lausui: T??ll' oli muinoin Brutus, joka ennen Suvainnut Roomass' olis pirun hovin Kuin kuninkaan.

BRUTUS. En lainkaan ep?ile ma yst?vyytt?s, Ja arvaan mihin ty?nt?? mua tahdot; Mietteeni siit? sek? ajastamme Ma lausun vasta; t?ll? haavaa soisin -- Syd?mest' anon sit? -- vapaaks p??st? Kehoituksistas. Lausunut mit' olet, Ma sit? tuumin; lausua mit' aiot, Ma tyynn? kuulen, kun vaan aikaan sopii Niin suurist' asioista neuvotella. Siks, jalo yst?v?ni, harki tuota: Maamoukka tahtois Brutus ennen olla, Kuin Rooman pojaks itse?ns? kiitt?? Oloissa n?iss? vaikeissa, joilla Rasittaa meit? t?m? aika uhkaa.

CASSIUS. Iloitsen ett? heikot sanani Saa Brutost' irti senkin verran tulta.

BRUTUS. Jo loppui ilve; Caesar palajaa.

CASSIUS. Kun ohi k?yv?t, tartu Cascan hihaan; Tylyll? tavallaan h?n sulle kertoo Mit' ompi t?hdellist? tapahtunna.

BRUTUS. Sen kyll? teen. -- Mut, huomaitsetko, Cassius, Caesarin otsaa punaa vihan hehka, Ja seura on, kuin nuhteit' olis saanut. Calpurnian poski kalvas on, ja silm?t Niin punaiset ja tuimat Cicerolla, Kuin Capitolin neuvostossa joskus, Kun senaattorit h?nt? vastaan v?itt??.

CASSIUS. Asian laidan kyll? Casca kertoo.

CAESAR. Antonius!

ANTONIUS. Caesar!

CAESAR. Ma seurahani lihavia tahdon, Sile?p?it?, jotka y?ns? nukkuu. N?lk?inen, ontto Cassion on katse: H?n liiaks miettii: moiset ovat vaaraks.

ANTONIUS. H?nest' ei vaaraa, ?lk?? pelj?tk?: S?vyis? h?n on, jalo roomalainen.

CAESAR. Lihavamp' olla sais! Vaan h?nt' en pelk??. Mut jos mun nimelleni pelko sopis, En tied? ket? niin ma karttaisin Kuin tuota laihaa Cassiota. H?n lukee Ja huomaa paljon; ihmisien toimet H?n halki katsoo; leikist' ei h?n huoli, Kuin s?, Antonius; soitannost' ei piittaa; Hymyilee harvoin, silloinkin on niinkuin H?n soimais itse??n ja mielt??n ilkkuis Siit' ett? nauruun helty? se saattaa. Semmoiset henget ei saa koskaan rauhaa, Niin kauan kuin heit' etev?mp' on ykskin. Ja sen vuoks ovat he niin vaaralliset. Ma sanon, mik' on pelj?tt?v??, enk? Mit' itse pelk??n; Caesar olen aina! K?y oikealle, korva t?? on kuuro, Ja suoraan h?nest' ajatukses lausu.

CASCA. Takista mua ny'it: mit? tahdot?

BRUTUS. Niin, Casca, kerro mit' on tapahtunna, Kosk' on niin synkk? muodoltansa Caesar.

CASCA. Kuin? Etk? muass' ollut? Etk?? Mit??

BRUTUS. En kysyis silloin mit' on tapahtunna.

CASCA. No niin, h?nelle tarjottiin kruunu; ja kun se h?nelle tarjottiin, ty?nsi h?n sen luotaan k?tens? selk?puolella, n?in; ja silloin kansa nosti riemuhuudon.

BRUTUS. Mik' oli syyn? toiseen riekkunaan?

CASCA. He, sama asia.

CASSIUS. Meluttiin kolmasti; mit' oli kolmas?

CASCA. He, aina sama asia.

BRUTUS. Kolmasti tarjottiinko kruunu h?lle?

CASCA. No, kuinkas muuten; ja kolmasti h?n sen luotaan ty?nsi, mutta joka kerta aina hiljemmin; ja joka ty?nt?miselt? kunnon naapurini kajahuttivat riemuhuudon.

CASSIUS. Ken h?lle tarjos kruunun?

CASCA. He, Antonius.

BRUTUS. Miten se k?vi? Kerro, hyv? Casca.

CASCA. Yht? hyvin voisin menn? hirteen kuin kertoa miten se k?vi; pelkk?? hullutusta kaikki, en pannut sit? merkille. Marcus Antonius, sen n?in, tarjosi h?nelle kruunun; -- ei se oikeastaan kruunukaan ollut, se oli tuollainen virve vaan; -- ja, niinkuin sanoin, ty?nsi h?n sen luotaan kerran; mutta, kaikesta huolimatta, olisi h?n, luullakseni, mielell??n ottanut sen. Sitten h?n sen tarjosi h?nelle toistamiseen; sitten h?n sen toistamiseen luotaan ty?nsi; mutta, luullakseni, h?n sangen vastenmielisesti siit? sormensa hellitti. Ja sitten h?n sen tarjosi kolmannesti; h?n sen kolmannesti ty?nsi luotaan; ja aina kun h?n sen hylk?si, kiljui roistov?ki ja paukutti yhteen karkeita k?si?ns? ja nakkasi hikisi? y?myssyj?ns? ilmaan ja purki semmoisen m??r?n haisevata henke?, kun Caesar kruunun hylk?si, ett? se oli Caesarin tukehuttaa; h?n, n?et, py?rtyi ja kaatui maahan. Ja mit? minuun tulee, en uskaltanut nauraa; pelk?sin, n?et sen, suutani avata ja hengitt?? itseeni tuota pahaa ilmaa.

CASSIUS. Vait! min? pyyd?n. Mit?? Caesar py?rtyi?

CASCA. Niin, kaatui torille, valutti vaahtoa suustaan ja oli ??net?n.

BRUTUS. Se luultavaa on: h?ll' on kaatuvainen.

CASSIUS. Ei, Caesarilla ei; vaan sulla, mulla Ja kelpo Cascalla on kaatuvainen.

CASCA. En tied? mit? sill? tarkoitat; mutta Caesar kaatui, se on varma. Jos ei roskakansa h?nelle k?si??n taputtanut tai vihelt?nyt h?nelle aina sit? my?den miten h?n heit? miellytti tai ei, niinkuin n?yttelij?ille teatterissa tekev?t, niin en ole min? kunniallinen mies.

BRUTUS. Mit? h?n sanoi, kun h?n siit? tointui?

CASCA. Niin, n?hk??s, ennen kaatumistaan, kun h?n huomasi roskav?en ihastuvan siit?, ett? h?n kruunun hylk?si, niin riisti h?n auki nuttunsa ja tarjosi heille kurkkunsa poikki leikattavaksi. -- Jos min? en olisi miest? sanasta ottanut, jos vaan olisin ammattimies ollut, niin menisin vaikka el?v??n helvettiin noiden konnain kanssa. -- Ja sitten h?n kaatui. Kun h?n siit? tointui, sanoi h?n toivovansa, ett? kunnioitettava seura lukisi sen h?nen tautinsa syyksi, jos h?n muka oli tehnyt tai sanonut jotakin sopimatonta. Kolme tai nelj? luuskaa, jotka vieress?ni seisoivat, huusivat: "voi, hyv? ihminen!" -- ja antoivat h?nelle anteeksi syd?mens? pohjasta. Vaan se ei paljoa maksa; vaikka Caesar olisi heid?n ?itins? kuoliaaksi pist?nyt, eiv?t he olisi toisin tehneet.

BRUTUS. Ja sittenk? noin synkk?n? h?n l?ksi?

CASCA. Niin.

CASSIUS. Sanoiko Cicero mit??n?

CASCA. Kyll?; h?n puhui kreikankielt?.

CASSIUS. Miss? tarkoituksessa?

CASCA. Niin, jospa min? sen voisin sanoa, niin en en?? koskaan kehtaisi silmiisi katsoa. Mutta ne, jotka h?nt? ymm?rsiv?t, hymyiliv?t toisillensa ja pudistivat p??t??n. Mit? minuun tulee, oli se mulle kreikankielt?. Saattaisin teille kertoa viel? muita uutisia: Marullon ja Flavion on suu tukittu, kun riistiv?t pois virveet Caesarin kuvapatsailta. Hyv?sti nyt! Oli siell? viel? muutakin hullutusta, jos sit? vaan jaksaisin muistaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet