Read Ebook: Rehti-Jaakko by H Cker Gustav Marryat Frederick Suppanen Alma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 364 lines and 17545 words, and 8 pages

PART 1.--INTRODUCTORY PAGE While there is Fruit there is Hope 1 Fruit and the Teeth 5 Fruit is Food 6 Objections to Fruit 8 A Pioneer of Food Remedies 10 The Simple Life 12 Fruit or Fasting 13 Acute Illness 14

Almond 15 Apple 16 Asparagus 20 Banana 20 Barley 23 Blackberry 24 Black Currant 26 Brazil Nuts 26 Beans, Peas, and Lentils 27 Beet 28 Cabbage 28 Caraway Seed 29 Carrot 30 Celery 31 Cresses 31 Chestnut 32 Cinnamon 32 Cocoanut 33 Coffee 33 Date 34 Elderberry 34 Fig 38 Grape 39 Gooseberry 43 Lavender 43 Lemon 44 Lettuce 46 Nettle 47 Nuts 47 Oat 51 Olive 52 Onion 53 Orange 56 Parsley 57 Pear 58 Pea Nut 59 Pine-Apple 60 Pine Kernel 64 Plum, Prune 64 Potatoe 66 Radish 67 Raspberry 68 Rice 68 Rhubarb 69 Sage 71 Strawberry 72 Spinach 72 Tomato 73 Turnip 74 Thyme 75 Walnut 75 Wheat 76

Index to Diseases and Remedies 79 Index to Prescriptions and Recipes 86 Index--Miscellaneous 87

FOOD REMEDIES

While there is life--and fruit--there is hope. When this truth is realised by the laity nine hundred and ninety-nine out of every thousand professors of the healing art will be obliged to abandon their profession and take to fruit-growing for a living.

Many people have heard vaguely of the "grape cure" for diseases arising from over-feeding, and the lemon cure for rheumatism, but for the most part these "cures" remain mere names. Nevertheless it is almost incredible to the uninitiated what may be accomplished by the abandonment for a time of every kind of food in favour of fruit. Of course, such a proceeding should not be entered upon in a careless or random fashion. Too sudden changes of habit are apt to be attended with disturbances that discourage the patient, and cause him to lose patience and abandon the treatment without giving it a fair trial. In countries where the "grape cure" is practised the patient starts by taking one pound of grapes each day, which quantity is gradually increased until he can consume six pounds. As the quantity of grapes is increased that of the ordinary food is decreased, until at last the patient lives on nothing but grapes. I have not visited a "grape cure" centre in person, but I have read that it is not only persons suffering from the effects of over-feeding who find salvation in the "grape cure," but that consumptive patients thrive and even put on weight under it.

Salts and acids as found in organised forms are quite different in their effects to the products of the laboratory, notwithstanding that the chemical composition may be shown to be the same. The chemist may be able to manufacture a "fruit juice," but he cannot, as yet, manufacture the actual fruit. The mysterious life force always evades him. Fruit is a vital food, it supplies the body with something over and above the mere elements that the chemist succeeds in isolating by analysis. The vegetable kingdom possesses the power of directly utilising minerals, and it is only in this "live" form that they are fit for the consumption of man. In the consumption of sodium chloride , baking powders, and the whole army of mineral drugs and essences, we violate that decree of Nature which ordains that the animal kingdom shall feed upon the vegetable and the vegetable upon the mineral.

FOOTNOTE:

FOOTNOTE:

Recent years have witnessed a modification of the original cure. Other food is now included, but I have not heard that the results are better.

"Mutta is?ni sanoi sen merkitsev?n vilja-nelikkoa."

"Is?si ehk? k?ytti sit? kirjainta merkit?ksens? sit?", vastasi Domine levollisesti, "mutta t??ll? pit?? sinun unhottaa, mit? olet oppinut is?lt?si, ja alottaa uudestaan. T?m?n kirjaimen nimi on A, Jaakko, eik? se merkitse mit??n muuta. Mit? herra Knapps sanoo, pit?? sinun uskoman, sill? h?n on opettajasi. Istu nyt paikallesi ja seuraa tarkkaan."

Jaakko otti vaarin varoituksesta, oppi pian aakkoset, edistyi nopeasti ja saavutti siten Dominen suosion. Kun h?n laivalla oli tottunut olemaan avojaloin, olivat keng?t h?nelle haitaksi ja h?nell? oli sent?hden tapana opetustunneilla riisua ne ja panna penkin alle. Sen h?nen kumppaninsa pian huomasivat ja er??n? p?iv?n?, kun keng?t taasen olivat poissa jalasta, lykk?siv?t h?nen sivukumppaninsa jaloillaan ne etemm?ksi, kunnes ne v?hitellen joutuivat l?helle Dominen pulpettia. Jaakko kaipasi kenki?ns? ja huomasi kumppanien aikovan pit?? h?nt? pilkkanansa. H?n ei kuitenkaan sanonut mit??n, vaan otti huomioon, miten Dominen l?hell? istuva poika otti toisen keng?n maasta ja varovasti pisti sen Dominen taskuun, h?nen ollessaan vaipuneena syv?mielisiin mietteihins?. Kohta sen j?lkeen nousi sama poika, l?hestyi herra Knappsia ja pisti huomaamatta toisen keng?n h?nen taskuunsa kysyess??n h?nelt? jotakin, ja meni sitte paikallensa salaper?isesti nauraen. Tunnin loputtua riensiv?t pojat meluten ulos pihalle. Mutta Jaakko ei liikahtanut paikaltaan. Molemmat opettajat aikoivat my?skin menn? kouluhuoneesta, kun huomasivat Jaakon.

"Pit??h?n sinunkin menn? pihalle virkistym??n, Jaakko", sanoi Domine. "Mink? t?hden sin? istut etk? seuraa toisia?"

"Kun minulla ei ole kenki?."

"Miss? sitte kenk?si ovat?"

"Toinen on teid?n taskussanne ja toinen herra Knappsin", selitti Jaakko.

Molemmat opettajat pistiv?t k?tens? taskuun ja vetiv?t kumpikin esiin keng?n.

"Kuka on tohtinut t?m?n tehd??" kysyi Domine, "Puhu, Jaakko!"

"Suuri, punatukkainen, teirenpilkullinen poika", vastasi Jaakko.

"Ahaa, h?n tarkoittaa Barnabasta!" lausui Domine ja k?ski herra Knappsin soittamaan pojat sis??n.

Pojat tulivat ja Jaakko n?ytti rikoksentekij?n. Barnabas koetti valhetella, mutta kun h?n oli ottanut Jaakon viel? sangen uudenn?k?iset keng?nnauhat ja sitonut ne omiin huonoihin ja kuluneihin kenkiins?, tuli h?nen rikoksensa pian selville.

Domine otti rikkojan niskasta kiinni ja antoi h?nelle aimo selk?saunan sek? meni sitte pois alaopettajan kanssa.

Kun pojat j?iv?t yksin, pyyhki Barnabas, joka oli rangaistessa parkunut surkeasti, kyyneleens? ja sanoi Jaakolle:

"Tuleppas nyt pihalle, mestari Tuhkimus, niin saan voidella selk?runkoasi." Ja h?n puristi nyrkki??n Jaakon nen?n alla.

"Ei itku h?d?st? p??st?", vastasi Jaakko, tajuamatta sit? uhkausta. Ei h?n my?sk??n olisi suonut Barnabaalle rangaistusta. "Kerran tehty ei parane. Koskiko sinuun hyvin kovasti?"

Barnabas oikein kuohui vihasta, sill? h?n otti Jaakon puheen pilkaksi ja vahingoniloksi.

"Mit?s joutavasta!" koetti Jaakko h?nt? rauhoittaa. "Parempi onni toiste."

Ihan vihan vimmoissaan pudisti Barnabas nyrkki?ns? ja vaati Jaakkoa pihalle. Kun Jaakko t?ll? v?lin oli j?lleen saanut keng?t jalkaansa, ei en?? ollutkaan syyt? j??d? huoneesen; h?n siis seurasi vihollistansa ulos.

"Tulepas t?nne, vesihiiri, sin? tuhkal?j?n siki?!" huusi Barnabas, ojentaen h?nelle k?tens?. Jaakko, pit?en sit? sovinnon merkkin?, tarttui k?teen ja aikoi syd?mmellisesti sit? pudistaa, kun h?n ?kki? sai korvapuustin oikealle poskellensa ja heti sen per?st? vasemmallekin. Suuttuneena maksoi h?n saadut ly?nnit runsaalla mitalla, jonka j?lkeen h?nen vastustajansa nyrkeill??n rupesi h?nt? ruhjomaan niin, ett? h?nen p??ns? tuli t?yteen kuhmuja.

"Mit?s joutavasta, ly? tarkkaan!" kehoitti er?s kumppaneista, ja siit? is?ns? lauseesta rohkaistuen ryhtyi Jaakko uudestaan taisteluun. H?n ahdisti Barnabasta aimo sys?yksill?, vaan kaatui viimein maahan, kun oli tottumattomampi painimiseen.

"Toiste parempi onni", sanoi Jaakko noustessaan kylm?kiskoisesti, hy?kk?si Barnabaan kimppuun ja rupesi niin takomaan h?nt? nyrkeill??n, ett? suuri poika kaatui.

"Kerran tehty ei parane", lausui Jaakko k??ntyen pois.

Barnabas vietiin sis??n, jossa h?n pian tointui. Oikeastaan oli Dominella tapana, kun kaksi poikaa tappeli, rangaista molempia. Mutta kun todistettiin, ett? Barnabas oli ollut hy?kk??j?n? ja tahtonut kostaa Jaakolle saamaansa selk?saunaa, teki Domine t?ll? kertaa poikkeuksen tavallisesta s??nn?st??n. Toisilta kumppaneiltaan saavutti Jaakko tavattomalla v?kevyydell??n ja sukkeluudellaan sangen suuren kunnioituksen. Ei kukaan tohtinut h?nt? soimata, ja Tuhkimus-nime?, joksi Barnabas oli h?nt? ?itins? kuoleman johdosta haukkunut, ei sen koommin kuultu lausuttavan.

Kolmas luku.

Opittuaan aakkoset edistyi Jaakko sangen nopeasti. Kuitenkin h?nen eriskummallinen tapansa k?sitt?? kaikki esineet entisen ahtaan n?k?piirins? mukaan tuotti h?nelle viel?kin vaikeuksia. Herra Knapps sent?hden valitti h?nest? melkein joka p?iv?, h?n kun luuli sit? uppiniskaisuudeksi, vaikka ei niin lainkaan ollut, sill? Jaakolla oli p?invastoin mit? palavin halu oppimaan. Tavatessaan esimerkiksi jonkin sanan, muisteli h?n aina toista sanaa, jonka oli ennen kuullut yhteydess? sen kanssa, ja kun herra Knapps piti sit? vallattomuutena ja valitti Dominelle, sai Jaakko siit? usein rangaistusta.

"Sinulla on ter?v? p??, Rehti-Jaakko", sanoi h?n er??ll? koulutunnilla pojalle, "mist? syyst? sitte aina vastaat ihan p?in m?ntyyn. Olepas nyt tarkka! Mik? on t?m? sana?" H?n kirjoitti taululle "K-o-r-v-a".

"Korvapuusti", vastasi Jaakko muistellen kuritusta, jonka oli saanut is?lt??n, kuin oli tehnyt tyhmyyksi?.

"Ei, Jaakko, se on vaan korva", opetti Domine. "Puusti ei kuulu siihen. No, jatketaan, Jaakko, mik? on t?m? sana: K-o-i-r-a?"

"Koirankoppi", sanoi Jaakko, sill? nyt muistui h?nelle entinen makuupaikkansa laivalla mieleen.

"Koira se on ilman koppia", oikasi Domine ?k?isesti.

"Ota nyt vaari, Jaakko, ett'ei vallattomuutesi kolmatta kertaa p??se ilmi. Lue tarkkaan: H-a-t-t-u?"

"Karvalakki", tokasi Jaakko, joka jo luuli n?kev?ns? vanhan p??npeitteens?.

"Vai niin!" sanoi Domine luoden ankaran katseen poikaan. "Kun nyt kirjoitan K-a-l-a, on se varmaankin silli, eik? niin?"

"Niin", toisti Jaakko viattomasti, iloissaan ett? opettaja oli yht? mielt? h?nen kanssansa.

"No, mik? on s-e-l-k-? sinun opetustapasi mukaan?" kysyi Domine edelleen.

"Selk?", vastasi Jaakko ihan oikein.

"Ei, poikaseni, vaan se on 'selk?sauna' ja sit? saatkin nyt oikein 'runtta mitalla', sill? sen olet rehellisesti ansainnut."

Pitkitt? mutkitta teki Domine totta uhkauksestaan, ja Jaakko sai herra Knappsin suureksi iloksi hyv?n l?ylytyksen.

Saatuaan kokea, mihin semmoiset ajatusyhdistykset voivat vied?, j?tti h?n kaikki vanhat muistot sikseen ja edistyi eritt?in hyvin opinnoissansa. Domine sanoi h?nt? pian koulun ahkerimmaksi oppilaaksi ja otti h?net usein iltaisin lukuhuoneesensa, opettaakseen h?nelle latinaa, jota kunniaa ei tapahtunut kenellek??n muulle koulun oppilaalle. Jaakko siit? erinomaisesti iloitsi, ja mit? enemm?n h?n tutustui latinalaiseen kielioppiin, sit? enemm?n h?n siit? salaisesti ylpeili, vaikk'ei h?n milloinkaan ollut itserakas eik? turhamainen. H?nen kumppaninsa h?nt? vihasivat, mutta pelk?siv?t h?nt? my?skin ja kyll? pitiv?t varansa tehd? h?nelle pahaa, kun olivat oppineet tuntemaan h?nen rohkeuttansa ja h?n paitsi sit? oli Dominen suosikki. Suoraan ei kukaan tohtinut hy?k?t? h?nen kimppuunsa, mutta salaisesti p??ttiv?t kumppanit kavaluudella saattaa h?nt? Dominen ep?suosioon. Paha kyll? rupesi herra Knappskin heille avuksi, h?n kun my?skin kovasti vihasi Jaakkoa. Punatukkainen Barnabas, Jaakon verivihollinen, oli taitava irvikuvain piirustaja, ja sen tiesiv?t kaikki paitsi Domine. Jaakon suhteen oli h?n jo osoittanut taitavuuttansa piirustamalla h?nen ?itiraukkansa palamisen, miten liekit tunkeusivat ulos h?nen suustansa. Barnabas n?ytti h?vytt?m?n kuvan herra Knappsille, joka sit? suuresti kiitti ja pani talteen pulpettiinsa. Rohkaistuna velvollisuuksistaan huolimattoman apuopettajan kiitoksesta piirusti Barnabas monta irvikuvaa Dominesta, joissa h?nen suuri nen?ns? aina oli huomattavimmin kuvattuna. H?n n?ytti piirustukset herra Knappsille ja sanoi niit? Jaakon tekemiksi. Apuopettaja huomasi varsin hyvin pojan ilke?n tarkoituksen ja s??sti nekin piirustukset pulpetissansa, n?ytetty??n niit? muille pojille ja sanottuaan niiden olevan Jaakon tekemi?. Mutta ei siin? kylliksi; sattumuskin tuli heille viel? avuksi. Kun Jaakko kerran oli Dominen luona lukemassa latinan kielioppia, sammui lamppu ?kki? ?ljyn puutteesta. Domine l?ksi viem??n lamppua ulos palvelijalle t?ytett?v?ksi, mutta ei osannut pime?ss? suoraan ovelle, vaan l?i p??ns? kaappiin. Kun sit? ei ollut kukaan muu n?kem?ss? kuin Jaakko ja herra Knapps, joka my?skin oli huoneessa, sai apuopettaja siit? kauan halutun todistuksen h?nt? vastaan. H?n kertoi kohtauksen Barnahaalle, lis?ten, ett'ei h?nt? ensink??n kummastuttaisi, jos Jaakko sen johdosta kyh?ilisi irvikuvan opettajastaan. Barnabas tietysti ymm?rsi ysk?n ja jo samana p?iv?n? oli se piirustus muiden joukossa apuopettajan pulpetissa. P??st?ksens? tarkoituksensa perille puhui herra Knapps kerran Dominen kanssa Jaakosta kiitt?en h?nen erinomaista taipumustansa piirustukseen. Domine sek? iloitsi ett? kummasteli sit? suosikkinsa taipumusta, josta h?nell? ei siihen asti ollut vihi?k??n.

"Min? olen kuullut sinulla olevan taipumusta piirustukseen", sanoi h?n muutamana p?iv?n? my?hemmin Jaakolle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet