Read Ebook: Himmennyt helmi: Romaani by Ruck Berta Kupiainen Alpo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1938 lines and 58476 words, and 39 pages

Sen aprikoiminen ja arvaileminen oli mielenkiintoista. Aikoiko h?n rohkaista viimeisen Oddleyn kosiskelua? H?n ei ohut huomaavinaan Claudea sen enemp?? kuin j?ttil?iskokoista nukkea. H?nell? tuntuikin olevan enemm?n puhuttavaa >>Ericille>>, punatukkaiselle, kaunis??niselle, siev?sukkaiselle ylioppilaalle, jonka huulilla v?ikkyi >>vakaana>> hymy. Olikohan Eric saanut h?net haaveilemaan?

>>No niin, minulta varmaankin unohtui kirjoittaa se muistiin. En muista muuta kuin sen, ett? lupasin Oddsille menn? h?nen seurassaan pieneen teatteriin. Teid?n on parasta taistella siit? kesken?nne.>>

Kas vain! H?n n?ytteli kuningatarta. Mutta minusta h?n esiintyi kovin ep?kuningattarellisesti. Silt? tuntui h?nen aloittelijamainen, veltto asentonsa, joka n?ytti h?nen selk?ns? kumarana, rintansa onttona ja solisluiden p??t niin korkeina, ett? niihin olisi voinut ripustaa hatun.

H?n oli ripustanut niiden ymp?rille hyvin kauniin, timanttisolkisen helminauhan. Lis?ksi h?nell? oli timanteilla koristettu hattuneula, rannekello helmist? j?yk?ss? kapeassa, mustassa nauhassa ja pitk?t platinaketjut, joissa riippui kilisev? kokoelma >>helyj?>>, kuten h?nen is?ns? olisi sanonut. Siin? oli vihre?, neuriittinen ep?jumalankuva, kultakehyksinen taskupeili, pieni kultainen Nild?-rasia, savukekotelo, lyijykyn? ja neuriitista ja merenvahasta valmistetun putken suojaama huulipuikko.

>>En, sit? en ymm?rr?, rakas... Minulla ei ollut niit? kukaan ollessani sinun ik?isesi, eik? niit? ole nytk??n.>>

>>Herpaantuneena?>> kertasi rouva Verity, ?kki? huolestui >>Mit? tarkoitat, rakas?>>

Autossa saapuneet nuoret eh?ttiv?t yhteen ??neen kummastelemaan; >>Niink?? Ettek? tied?, mit? on herpaannus rouva Verity? Minua vaivaa herpaannuksen tunne joka aamu; eik? sinuakin, Odds?>>

>>Panen vetoa vaikka kuinka paljon, ett? olen herpaantuneempi kuin kukaan teist?. Olen her?tess?ni kuin kuollut>>, liioitteli nuori Oddley. >>Ihan kuin kuollut. Kun kiusanhenkeni astuu sis?lle, tuoden varhaisen teeni, kykenen h?din tuskin pid?ttym??n sinkoamasta sit? vasten h?nen kasvojaan. Juuri niin.>>

>>Min? virkoan henkiin>>, pisti v?liin poika, joka teen asemasta joi konjakkia ja soodaa, >>vasta kello yksi>>.

Se oli tietysti kerskailua, mutta tuskin kaunista.

Ja jos kamalan >>raukea>>-sanan merkitys on sama kuin sanojen >>ei varsin virke?>>, niin se, sen pahempi, ei ollut kokonaan harhaan osunut.

Koko t?m? nuorten ihmisten ryhm?... Heit? oli vaikea n?hd? silloin. Kun tee oli tuotu sis??n, oli paksut verhot vedetty ikkunoiden eteen ja himmeiden, petunianpunaisten ja tummanhelakoiden kaihtimien verhoamat lamput sytytetty. Huoneessa vallitsi ruusuhohteinen h?m?r?, mutta min? olin tarkastellut henkivartiostoa p?iv?nvalossa.

Ja ottakaa huomioon, ett? n?m? sodanj?lkeiset henkivartijat olivat pohjaltaan siivoja poikia . Ja kaikki he olivat my?skin hauskann?k?isi?.

Ne ovat ryhm?valokuvia, jotka on otettu Sandhurstiss?, Woolwichissa tai laivankannella, jalkapallojoukkueita, yhdeks?nnentoista vuosisadan kahdeksannen kymmenluvun tuuheaviiksisi? nuorukaisia tennist? pelaamassa, soutumiehist?j? Henleyn pitkiss?, ennen sotaa k?ytetyiss? veneiss?. Katselemme niit?... ja pudistamme p??t?mme... Niin raskastekoisia, jykevi?, karvaisia. Ja kuinka k?mpel?sti, kuinka maalaismaisesti puettuja olivatkaan nuo nykyisin nelj?tt? ja viidett? vuosikymment??n k?yv?t miehet, joilla silloin oli menossa toinen tai kolmas kymmenens?!

Nykyajan nuorukaiset ovat monessa suhteessa ??rett?m?n paljon hauskemman n?k?isi? kuin edellisen polven nuoret, joihin Jack Verity kuului.

Osaksi se tietystikin johtunee heid?n pukujensa suunnattomasti paremmin vaatettavasta kuosista. Mutta ruumis on muutakin kuin pelkki? vaatteita. Heid?n rakenteensa, ryhtins? ja liikkeens? ovat miellytt?v?mm?t. He ovat vieh?tt?v?mpi?, taipuisempia, joustavampia. Heid?n ruumiillisia harjoituksiaan on ohjattu paremmin kuin Sandowin oppilaiden kuningas Edwardin hallituskautena. Raskaat voimistelun v?lineet on hyl?tty. Nyt ei en?? n?e jykevi?, liian pullealihaisisia voimavartaloita He ovat kehittyneet sulavammiksi kuin yhdeks?nnentoista vuosisadan nuoret. He ovat vilkaskatseisempia ja vilkas?lyisempi?. Heid?n k?tens?, hiuksensa ja hampaansa saavat innokkaampaa, huolekkaampaa hoitoa.>>

Mutta -- eik? heid?n terveytens? ole sallittu k?rsi? muissa suhteissa?

Omituisen kalpeakasvoisia olivat n?m? Violetin tytt?ren ymp?rill? hy?riv?t nuorukaiset! Kaupunkilaistuneita, sis?ll?olosta n?ivettyneit? siit? huolimatta, ett? he olivat juuri ?sken saapuneet autolla maaseudulta Kellahtavan kalpeita kaikki tyyni. Ja heid?n silm?ns? -- useimmilla oli turvonneiden luomien ymp?rill? v?synyt, j?ykk? ilme, joka johtuu siit?, ettei nukuta kyllin monta tuntia vuorokauden kahdestakymmenest?nelj?st?.

T?m?n polven nuoret nukkuvat liian v?h?n. Kukapa heist? ajattelee makuullemenoa ennen kuin aamuh?m?r?ss?? He ovat liian v?h?n nukkuneet, ly?neet laimin k?velemisen. Kuka heist? menee iltap?iv?ll? k?velylle sateeseen? He ovat k?velleet liian v?h?n, mutta tanssineet liian paljon. Ajelleet autolla liikaa... Pelanneet tennist? liiaksi. Liian paljon l?mmitelleet takan ??ress?. Viett?neet liiaksi aikaansa Ritziss? ! Ja varmasti polttaneet liian paljon tupakkaa . Liian kiihtyneit?. Ahtoivat nelj??nkolmatta tuntiin niin paljon puuhaa, ett? se olisi Jack Veritylle riitt?nyt kokonaiseksi kuukaudeksi, ja suunnittelivat uusia puuhia viikkom??ri? etuk?teen...

Joillakuilla n?ist? henkivartijoista oli ep?ilem?tt? ammatti. Muutamat heist? olivat liikealalla. Toiset palvelivat sotav?ess?. Toisten taas oli luettava suorittaakseen tutkintonsa, jotka merkitsiv?t heid?n el?m?nuransa alkua. Muutamilla taas oli varsinaista ty?t?. Tunnen n?m? nykyiset nuoret. He ty?skentelev?t ankarasti. Mutta -- rutto perik??n sen ajatuksen, ett? heid?n pit?isi huvitella v?hemm?n kuin niiden, joilla et ole muuta teht?v?? koko maailmassa kuin huvitteleminen! Ne, joiden t?ytyy tehd? ty?t?, el?v?t kaksinkertaisen paineen alaisina; siin? kaikki.

Mietin: >>Olkoon menneeksi, jos he nauttivat siit?!>> Pojat n?ht?v?sti nauttivat el?m?st??n. Ent? Margaret? Tytt?? Mit? h?nest? tulisi moisessa mielett?m?ss? riennossa?

Tuossa h?n virui savukekotelo toisessa k?dess?, Martini toisessa... Silm?ilin vieh?tt?vi?, v?syneit?, kalpeita pikku kasvoja.

Ymm?rsin, mink? t?hden h?nen ?itins? n?ytti niin huolestuneelta.

Sfinksi ilmoitti: >>Neiti Oddley.>>

Nyt siis saapui viel? yksi Margaretin el?m??n vaikuttava tekij?, h?nen paras yst?v?tt?rens?.

Kun h?n ilmestyi v?liverhon takaa, osui katseeni ensiksi h?nen kenkiins?. Ne olivat valkeaa su?de?, ja niiss? oli korkeat poimuvarret. Sitten tuli n?kyviin valkeasta, karkeasta friisikankaasta valmistettu hame. Sitten rohkeakuosinen, korkeakauluksinen takki mehunvihre?st? nahasta. Sen yl?puolella n?kyi ter?v?piirteiset kasvot, jotka suuresti muistuttivat h?nen velje??n, monitaipeinen, vihre? savukkeenpidin ja vihre? nahkahattu. Savukkeenpitimen ja hatun v?lill? v?lkkyi monokkeli, sekin vivahtaen hieman vihre?lle.

Henkil?, jolla oli n?m? erikoispiirteet, sy?ks?hti Margaret Verityn luokse, siirsi hetkeksi suustaan imukkeensa , suuteli tytt?? rakkaasti, ennen kuin oli n?kevin??nk??n rouva Verity?, ja huudahti: >>Peggy, miksi et soittanut? Olen ollut pakahtumaisillani kiihkosta halutessani varmaa tietoa kahdennenkymmenenkahdennen p?iv?n n?yt?nn?st?.>>

>>No, se on ihan selv? juttu, Cynthia>>, pisti lattiapieluksella istuva Claude Oddley v?liin. >>Se on j?rjestetty. Min? tulen noutamaan Margaretia; h?n sy? p?iv?llist? kanssani, ja sitten tuon h?net huveihin.>>

>>Arvasiko kukaan, Cynthia?>> tiedusti Margaret. H?nen kasvoilleen oli ilmestynyt ensimm?inen hymyn h?ive. Niin, h?n oli ilmeisesti huvitettu. T?m?n vanhemman, eloisamman tyt?n vilkas pakinoiminen n?kyi el?hytt?v?n h?nt?. H?n n?ytti ik?vystyneelt?, palkatun leikinlaskijansa hullutteluja kuuntelevalta prinsessalta.

T?ll?in rouva Verity sekaantui puheeseen teekuppinsa takaa. >>Cynthia, rakas, en tahtoisi keskeytt??... Margaret kulta, kun puhutte kahdennestakolmatta p?iv?st?, ette kaiketi tarkoittane toista keskiviikkoa?>>

>>Kyll?; juhla on ensi keskiviikosta viikon p??st?. Ent? sitten? Oi, Violet, ?l? ole kiusallinen ?l?k? v?it?, ett? silloin on jotakin muuta!>>

>>Mutta, armaani, on todellakin muuta. Oletko unohtanut: Ja minua peloittaa, ett? se on hyvin t?rke??. Tom-sed?n odotetaan saapuvan Etel?-Amerikasta yhdenten?kolmatta oltuaan poissa yli kymmenen vuotta. Ja ymm?rr?th?n, rakas ett? h?n ensimm?isen? iltana Lontooseen saavuttuaan v?ltt?m?tt? haluaa sy?d? p?iv?llist? meid?n seurassamme. Emme luultavasti mitenk??n voi -->>

>>Cynthia, olen todella pahoillani, mutta pelk??n -->>

>>Niin, miksi ei?>> vahvisti nuori loordi Oddley. >>Jos h?n on p??tt?nyt sy?d? p?iv?llist? Margaretin seurassa, niin tehk??n niin! Seh?n on niin kuin olla pit??kin. Sy?k??n p?iv?llist? Margaretin ja meid?n kaikkien muiden seurassa! Menn??n 'Ritziin'. Tulettehan kaikki mukaan, ettek? tulekin?>> H?n k??nsi nukkemaista, kultatukkaista p??t??n puolelta toiselle, katsoen tukahduttavan suitsutuksen t?ytt?m?ss? huoneessa olevaa tungosta.

>>Niinh?n on kaikki hyvin, rouva Verity, eik? olekin?>>

Rouva Verity-rukka ilmeisesti arveli, ettei sill? tavoin olisi likimainkaan hyvin.

H?nen Tom-set?ns?, vanha, hyv?ntahtoinen, huvila-aikainen yst?v?, saapuisi Englantiin kymmenvuotisen poissaolon j?lkeen ja joutuisi vieraaksi, ei pieneen kotoiseen perheseuraan, vaan Ritziss? vietettyyn rymyjuhlaan, jossa olisi ainakin parikymment? nykyajan nuorta! H?net viet?isiin juhlatilaisuuteen, jonka is?nt?? h?n ei olisi kertaakaan n?hnyt ja jonka em?nt?... Mit?h?n h?n ajattelisi neiti Monokkelista?

Ruusuisessa h?m?r?ss?kin erotin, ett? t?llaisia mietteit? risteili vanhan yst?v?ni kasvojen takana. H?n k?vi yh? huolestuneemman n?k?iseksi. Nyt luulen rouva Verityn jo sin? iltana k?sitt?neen, ett? h?nen m??r?ysvaltansa oli lopussa.

Margaret kiskoutui pystyyn sohvaltaan ja tunkeutui tupakansavun l?vitse, joka aaltoili h?nen nuoren, laihan vartalonsa takana kiert?en kuin joen py?rre, ja istuutui ?itins? tuolin leve?lle k?sinojalle.

>>Mutta, kullannuppu, juuri sinuahan h?n haluaa tavata H?n ei omien sanojensa mukaan ole n?hnyt sinua sen j?lkeen, kun sin? olit pikkuinen merimiessiniseen puseroon puettu tytt? -->>

>>Vi, jollet yksin halua olla h?nen seurassaan, on sinun taivutettava h?net tulemaan Clauden ja Cynthian kutsuihin 'Ritziin'.>>

>>Niin, h?n Ritziss? k?y, ei juuri muualla n?y, ja siksip? on h?n n?k?tt?j?-Tom!>>

lauloi joku toinen nuorukainen. T?t? sukkeluutta tervehti myrskyinen nauru. Yleisen h?lin?n aikana n?in Margaretin kiert?v?n laihan, nuoren k?sivartensa ?itins? kaulaan ja kuiskivan h?nelle kiihke?sti oman savukkeensa tupruavien savupilvien l?vitse, pyyt?en sellaisen henkil?n tavalla, jonka olisi tarvinnut vain komentaa. Mitenk?h?n sen illan vietto j?rjestett?isiin, aprikoin.

Pian siit? j?rjestelyst? annettiin tieto.

Tom-sed?n tervetuliaisia juhlittaisiin >>Ritziss?>>. Jokaisen oli tultava mukaan. My?skin minut kutsuttiin. Koska olemukseni pohjas?vel on uteliaisuus, otin kutsun vastaan. Kaikkien piti saapua, mutta kutsuja oli Margaret. Meid?n kaikkien, set? Tom mukaanluettuna, piti olla Margaretin vieraita.

>>Ent? te>>, lis?si rouva Verity nuorelle miehelle, joka oli koko ajan istunut l?hell? h?nt? selin lamppuun p?in, joten h?nen p??ns? n?kyi minulle vain tummana t?pl?n? himme?n purppuraista valopy?ryl?? vasten. >>Tulettehan tekin?>>

>>Kiitoksia! Tulen mielihyvin.>>

Cynthia Oddley ei n?ytt?nyt olevan kovin mieliss??n t?llaisesta j?rjestelyst?. H?n k??nsi ter?v?piirteiset kasvonsa veljens? puoleen, joka oli ?lylahjoiltaan heikompi muunnos h?nest?, ja kuulin h?nen jupisevan jotakin >>kauheasta k??nteest?... Ent? my?hemmin?... On sanottava, ett? sin? kyyditset h?net kotiin -->>

>>Ja saatan h?net sinne?>> mutisi veli.

>>Tietysti saatat h?net sinne.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet