Read Ebook: Marianne: kertomus by Krag Vilhelm Liljefors Oskar Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 649 lines and 22959 words, and 13 pages

Marianne, Marianne rukka!

-- Hyv?? p?iv??. Kristian Fredrik!

-- Hyv?? p?iv??, neiti!

Marianne hieman s?ps?hti kuullessaan vanhan leikkitoverinsa, Kristian Fredrikin, nimitt?v?n h?nt? neidiksi. He eiv?t olleet toisiaan n?hneet sen j?lest?, kun h?n oli matkustanut ulkomaille, ja h?n oli ajatellut heid?n entiseen tapaan seurustelevan toistensa kanssa j?lleen tavatessaan.

H?nen t?ytyi oikein Fredriki? tarkastaa. Niin, h?n oli todellakin paljon muuttunut niin? kahtena vuonna. H?n oli varttunut ja k?ynyt, niin vakavaksi. H?nen kasvonsa olivat tulleet suuriksi ja saaneet surullisen ilmeen. Kristian Fredrik rukka, eiv?t olleet h?nenk??n p?iv?ns? hauskoja olleet! Is? oli kuollut ja he olivat kaikki j??neet k?yhiksi. Ja sitten oli h?nen t?ytynyt lakkauttaa opintonsa antautuakseen liikealalle.

Multa nyt viihtyi h?n vannaan paremmin h?nen is?ns? konttorissa. Tai tekik? juuri se seikka h?net niin j?yk?ksi ja omituiseksi Mariannea kohtaan?

Niin ollen p??tti Marianne tulla kaksin kerroin yst?v?llisemm?ksi h?nelle, oikein h?nelle osottaakseen, ett? h?n nyt oli yht? hyv? yst?v? kuin ennenkin, jopa parempikin, sent?hden ett? Fredrikin asema nyt oli tukalampi.

Ja h?n alkoi tarinoida ja kertoa, kuinka hupaista h?nen olonsa ulkomailla oli ollut, mit? h?n oli n?hnyt ja mit? ihmisi? h?n oli kohdannut ja kuinka h?n lopultakin oli ik?v?inyt kotiin...

Silloin keskeytti Fredrik h?net ?kki?:

-- Mutta kuinka saatoitte ik?v?id? kotiin, kun teill? siell? oli niin hauska?

-- Ettek? sit? ymm?rr?? -- vastasi h?n hymyillen. -- Onhan luonnollista, ett? minun oli ik?v? is??, kotia, kaikkia.

-- Niink? tarkoititte?

-- Niin tietysti. Ja kaikkia yst?vi?, tuttavia j.n.e. Tuntuuko se teist? ihmeelliselt??

-- Niin, ajattelin vain, ett? kaikki t??ll? kotona olijat olisivat unohtuneet kohdatessanne kaikki ne tuntemattomat ihmiset.

Mutta mik? ihme h?nt? oikein vaivaa? Miksi kulki h?n noin allap?in ja katseli sivulleen?

-- Ei huoli olla huonolla tuulella, Kristian Fredrik -- sanoi h?n. -- Niin, ei ensink??n hy?dyt?, ett? kielt?ydytte. Te olette ihan surkean n?k?inen. Minun t?ytyy todellakin torua teit?. Onko nyt s??llist? murjottaa tuolla lailla, sen sijaan kuin pit?isitte olla iloinen minut j?lleen n?hdess?nne, samoin kuin min?kin olin n?hdess?ni teid?t?

H?n punastui ja sanoi p?? viel? enemm?n kumarassa kuin ennen:

-- Oi, sit? tuskin olitte!

-- Ihan varmaan olin -- sanoi h?n reippaasti. -- Ja nyt tuntuu minusta, ett? meid?n pit?isi olla yht? hyvi? yst?vi? kuin ennen, eli kuinka, Kristian Fredrik? -- L?hdemmek? purjehdusmatkalle iltap?iv?ll?? Aivan niinkuin ennen muinoin, ennenkuin matkustin -- saareen keitt?m??n kahvia? Ja sitten otamme muutamia hauskoja tovereita mukaan.

-- Ei, en voi.

-- Ettek? voi? Miksi ette?

-- Ei, sill? meill? ei en?? ole purjevenett?, senj?lkeen kun is? kuoli. Ja sit?paitsi on minulla ty?t? konttorissa iltap?iv?ll?. Mutta -- lis?si h?n ja katsoi h?nt? silmiin ensi kerran sen j?lkeen kun toisensa tapasivat -- mutta luulen ensi sunnuntaiksi saavani lainaksi veneen. Ja silloin tulen mielell?ni.

-- No, se on sovittu -- sanoi Marianne ei viel? t?n? sunnuntaina, mutta siit? viikon per?st?. -- Tapaamme kyll? viel? sit? ennen. Hyv?sti Kristian Fredrik. Minun t?ytyy poiketa t?h?n. Oli hauska tavata teit? j?lleen.

-- Uskokaa, minun oli viel? hauskempi tavata teid?t ja kuulla, ett? olette viel? niinkuin olitte ennen. Olen siit? sanomattoman iloinen siit? saatte olla varma. Hyv?sti, tapaamme siis pian toisemme.

Fredrik jatkoi rivakasti matkaansa. Veri kolkutti raskaasti h?nen ohimoissaan. H?n katseli j?rvelle, jonka pinta auringonpaisteessa hymyili ja kimalteli. H?nen ymp?rill??n oli kaikki yht?kki? muuttunut niin kauniiksi, sill? h?nen povessaankin her?si jotain kaunista, joka ik??nkuin asettui sinne lep??m??n. Se oli muuan nimi, joka hyr?ili ja hymyili ja s?teili h?nen syd?mess??n.

Kun konsuli Ebbesen aamiaisen j?lkeen tuli takaisin konttoriinsa, ilmoitti kassanhoitaja, ett? pankinjohtaja Torkildsen odotti h?nt? kaikkein pyhimm?ss?.

-- No -- puhkesi konsuli sanomaan -- se ei toki ollut liian aikaisin.

H?n avasi ?kisti yksityishuoneensa oven.

-- Nyt en tahtoisi olla Torkildsenin housuissa -- ajatteli kassanhoitaja.

Pankinjohtaja Torkildsen oli pieni talonpoikaisen n?k?inen ?ij?n kekkuli. H?n oli silmiinpist?v?sti k?yryselk?inen ja tavattoman kohtelias ja h?nen huulillaan oli aina makea, kaino hymy, kuin olisi h?n lakkaamatta k?ynyt ihmisilt? jotain anteeksi pyyt?m?ss?.

Ja kuitenkin tiedettiin h?nen olevan harvinaisen kelpomiehen, joka v?h?p?t?isest? virkamiehest? Ebbesenin konttorissa oli kohonnut siihen asemaan, mik? h?nell? nyt oli. Niin, Ebbesenit olivat auttaneet h?net jaloilleen, siit? oltiin yleens? yksimielisi?. Sek? h?nelle, ett? h?nen is?lleen olivat Ebbesenit olleet eritt?in yst?v?llisi?. Ehk? viel? enemm?n is?lle. Siit? oli viel? olemassa h?m?ri?, puoleksi unohdettuja huhuja, mutta kukaan ei niist? en?? puhunut, konsuli itse kaikkein v?himmin.

Ebbesen heitti pankinjohtajaan pikaisen silm?yksen. Ei, h?nen asennossaan ja ilmeess??n ei ollut mit??n muutosta tapahtunut. H?n oli sama talonpoikaistyyppi kuin ennenkin. H?n seisoi ja k??nteli k?siss??n leve?lierist? huopahattuaan ja oli onnettoman n?k?inen.

-- Istukaa, kunnioitettava -- sanoi konsuli tuimasti, vastaamatta toisen kohteliaaseen tervehdykseen. -- Otaksun, ett? olette tullut selitt?m??n lievimmin sanoen omituista k?yt?st?nne. Ehk? nyt olette tullut sit? l?hemmin miettineeksi vai kuinka?

-- Konsuli ei pahastu -- vastasi Torkildsen pitk?veteisell?, hieman laulavalla ??nell? -- olisin tullut t?nne jo eilen illalla, mutta jumala on todistajani, konsuli, etten voinut.

-- Mutta mit? t?m? kaikki on hy?dytt?nyt? ?rj?si konsuli ?k?isell? ??nell?. -- Jos on ollut tarkoitus her?tt?? ep?ilyst? liikett?ni kohtaan, niin vakuutan, ett? se ei ole onnistuva. Ja mit??n muuta syyt? en todellakaan voi keksi?.

Pankinjohtaja ysk?si pari kertaa ja katsoi karsastellen konsulia pienill?, samalla kertaa pelokkailla ja viisailla silmill??n.

-- Eip? suinkaan -- h?n sanoi -- kuinka saatatte luulla jotain sellaista, herra konsuli? Ei mill??n muotoa.

-- No, sitten annamme asian unohtua. Te siis my?nn?tte ep?ilyksenne olevan perusteettoman. Min? siis l?het?n heti palvelijani pankkiin nostamaan summan.

-- Anteeksi, herra konsuli -- vastasi Torkildsen ja nousi seisomaan, ja nyt ilmestyi h?nen pieniin, viisaisiin silmiins? ankara, urkkiva katse -- ei k?y sent??n viel? l?hett?minen. Minulla olisi sit? ennen teille jotain puhuttavaa, herra konsuli.

-- Todellakin? -- vastasi Ebbesen kylm?sti ja hieman ivallisesti -- Teill? on siis sittenkin jotain sanomista?

-- Te ette saa puhua minulle tuolla ivallisella ??nell? -- vastasi pankinjohtaja tyynesti: -- Teht?v?ni on hyvin vastenmielinen. Antaisin monta vuotta el?m?st?ni p??st?kseni t?st? hetkest?. Mutta nyt en en?? voi vaieta. En voi, herra konsuli, omantuntoni takia. Ja min? olen nyt kerran kaikkiaan ottanut el?m?ni teht?v?ksi t?ytt?? velvollisuuteni. Kerran sanoi is?vainajanne, ja niit? sanoja en unohda, vaikka el?isin sata vuotta: <>, sanoi h?n.

Viimeiset sanat lausui h?n miltei kuiskaamalla, ja h?nen suupielens? vavahtivat mainitessaan Ebbesenin is?st?.

Konsuli Ebbesen vaikeni. H?n vain odotti sit?, jota oli mahdoton v?ltt?? -- sit? kauheata, iskua.

Syntyi hetken ??nett?myys. Sitten jatkoi Torkildsen samalla hiljaisella, kummallisella, ??nell??n.

-- Teill? on monta paperia pankissamme t?ll? haavaa, herra konsuli.

-- Liianko monta? Niink? teist? tuntuu?

-- Sit? en voi sanoa, se j?? teid?n teht?v?ksenne, vaikka luulen, ett? olisi parempi kummallekin, jos niit? olisi hieman v?hemm?n. Mutta seh?n on, kuten sanottu, teid?n asianne -- ja nyt hiljensi h?n viel? ??nens?, niin ett? se kuului miltei kuiskaamiselta -- mutta siell? on er?s paperi, yksi ainoa, erikoinen paperi, jonka pyyd?n teit? lunastamaan.

-- Mit? paperia tarkoitatte?

-- Sen tied?tte itse parhaiten, herra konsuli. Ja min? pyyd?n teit? miltei rukoillen, herra konsuli Ebbesen, lunastamaan sen niin pian kuin mahdollista.

-- No, saanen sanoa -- virkkoi konsuli ratketen pitk??n, k?he??n nauruun -- ett? teette todellakin kauniin viittauksen, te, herra Torkildsen! Minusta tuntuu kuitenkin kuin pit?isi teiss? oleman jonkinlainen, jos niin saan sanoa, kiitollisuuden tunne Ebbesenin liikett? kohtaan. No niin, silt? ei kuitenkaan n?yt?, tosiaankaan, silt? ei n?yt?.

Mutta silloin k??nsi pankinjohtaja Torkildsea ryppyiset kasvonsa kokonaan konsuliin p?in.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet