Read Ebook: Vihreät sisaret by Sand George Borg Felix Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 505 lines and 19632 words, and 11 pages

jen v?list?, keksi?kseni otollisen hetken, jolloin voisin yll?tt?? nuo leikkiv?t naiset. Mutta mit?? Ket??n ei n?kynytk??n, kaikki olivat kadonneet, vallitsi mit? synkin pimeys.

Siihen aikaan ei viel? tunnettu keinoa, jonka avulla olisi voinut heti saada tulta. Minulla ei ollut edes tuluksia k?sill?. Haparoin pime?ss? p?yd?n luo, miss? tapasin tuolit, vesikannut ja leiv?t samassa j?rjestyksess? kuin mihin olin ne j?tt?nyt. Mink??nlaista melua ei ollut kuulunut noiden merkillisten olentojen poistuessa. Ulkona tosin tuuli viel? melko vinhasti ja se sai huoneeni uunin valittavasti ulvomaan.

Aukaisin ikkunan ja verhot, joita minun oli vaikea hallita. P?iv? ei ollut viel? alkanut sarastaa, joten ei ollut kylliksi valoisa, voidakseni selv?sti eroittaa esineit? huoneessani. Olin pakoitettu hapuilemaan sinne t?nne, sill? en tahtonut kutsua ket??n luokseni, etten olisi n?ytt?nyt pelkurilta. Menin saliin ja toiseen huoneeseen, etsin ja haparoin melua aiheuttamatta ja palasin sitten j?lleen vuoteeni luo, antaakseni kelloni ly?d? ja mietti?kseni seikkailuani.

Kelloni oli pys?htynyt ja ymp?rill? olevat kellot l?iv?t puoli, joten en p??ssyt selville ajasta.

Kuuntelin tuulen suhinaa ja koetin eroittaa sen muista mahdollisista ??nist?. Ter?stin silmi?ni ja korviani ??rimm?isyyteen asti. Ja viimein kysyi itselt?ni, ett? enk?h?n ollutkin vaan n?hnyt unta. Se oli mahdollisinta, vaikkakaan en voinut keksi?, mik? oli aiheuttanut tuon n?yn.

P??tin olla enemp?? vaivaamatta itse?ni asialla ja, silt? varalta, ett? n?ky uudistuisi, laskeusin puettuna levolle.

En voinut nukkua. Kuitenkin olin v?synyt ja tuuli tahtoi vastustamattomasti tuudittaa minut uneen. Torkahdin tuon tuostakin, mutta her?sin heti j?lleen ja tuijotin synkk??n pimeyteen.

Olin viimein nukahtamaisillani, kun kilin? alkoi ?kki? uudestaan, ja nyt n?in, katsoessani siin?, liikkumattomana, tuijottavin silmin, nuo kolme aavetta entisill? paikoillaan, vihreiss? hunnuissaan, uunista tulevan valon hohteessa.

Olin nukkuvinani, sill? todenn?k?isesti he eiv?t voineet n?hd? avonaisia silmi?ni, varjossa kun olin, ja katselin kaikkea hyvin tarkasti.

Minua ei ensink??n peloittanut, olin ainoastaan utelias, tahdoin p??st? perille salaisuudesta, miellytt?v?st? tai ep?miellytt?v?st?. Tunnustan, ett? en siin? onnistunut. Kaikki tuntui ainoastaan mielett?m?lt? ja naurettavalta mutta kuitenkin mahdolliselta.

N?in kuinka nuo kolme haamua nousivat paikoiltansa, kulkivat nopeasti p?yd?n ymp?ri ja tekiv?t k?sitt?m?tt?mi? liikkeit? k?sill??n.

Istuessaan he olivat n?ytt?neet minusta keskikokoisilta, mutta noustuaan seisomaan he olivat miehen mittaiset. ?kki? yksi heist? pieneni, muuttui naisen pituiseksi, surkastui aivan pieneksi, laajeni m??r?tt?m?n suureksi ja l?hestyi minua, toisten seisoessa uunin katoksen alla.

Minusta tuntui varsin ep?miellytt?v?lt? ja pidin lapsen tavoin pielusta kasvojeni edess?, ik??nkuin tahtoen siten asettaa esteen kummituksen ja itseni v?lille.

Silloin h?pesin j?lleen pelkuruuttani ja katsahdin -- kummitus istui nojatuolissa vuoteen toisessa p??ss?. En n?hnyt sen kasvoja; vuodeaukon verhot ik??nkuin eroittivat p??n ja yl?ruumiin muusta vartalosta. Tulen kajastus, joka oli entisest??n kirkastunut, valaisi ainoastaan ruumiin alaosaa ja vaatteita, joiden muoto ja v?ri olivat ep?m??r?iset, mutta joiden todellisuutta en voinut ep?ill?.

Koko n?ky oli kauhistuttavan liikkumaton, oli aivan kuin noiden k??reliinojen alla ei olisi ollut mink??nlaista el?m??. Odotin muutamia silm?nr?p?yksi?, jotka tuntuivat minusta vuosituhansilta. Tunsin menett?neeni itsehillitsemiskykyni. Aloin liikuttaa itse?ni vuoteessani ja tunsin halun paeta, en tied? minne. J?in kuitenkin paikoilleni. Vein k?den silmilleni, sitten ojensin sen p??tt?v?isesti suoraksi, tarttuakseni kummituksen kirkkaasti valaistuun pukuun. Sain k?teeni ainoastaan ilmaa. Heitt?ydyin nojatuoliin -- se oli tyhj?. Valo ja olennot olivat kadonneet. Aloin j?lleen hapuroida huoneissa. En tavannut niiss? t?ll?k??n kertaa ket??n. Ollen aivan varma siit?, etten t?ll? kertaa ollut nukkunut ja uneksinut, valvoin aina aamunsarastukseen saakka.

Nyttemmin on jo vuosikausia ahkerasti tutkittu harhan?kyilmi?it? ja tiedemiehet ovat tehneet mielenkiintoisia huomioita omien kokemustensa perusteella. Olenpa itse n?hnyt herkkien hermostuneiden naisten kest?v?n tihe??n uudistuneita kohtauksia, ei tosin ilman k?rsimyst? ja surua, mutta ilman kauhua ja t?ysin tietoisena tilasta, jossa olivat.

Nuoruudessani ei oltu p??sty niin pitk?lle. Oli tuskin olemassa mink??nlaista keskitiet? kaiken yliluonnollisen ja sokean harhan?ky-uskon v?lill?. Niille, jotka moisia n?kyj? n?kiv?t, naurettiin, heit? pidettiin pelkureina ja he saivat armon ainoastaan siin? tapauksessa, ett? olivat vakavasti sairaita.

Tuskallisen unettomuuteni aikana minulle selveni tilani, ja min? moitin itse?ni sangen ankarasti ja ep?oikeudenmukaisesti heikkoudestani ottamatta huomioon sit?, ett? kaikki saattoi johtua huonosta ruuansulatuksesta ja ilman vaikutuksesta. T?t? en ollut tullut ajatelleeksi, sill? lukuunottamatta pient? v?symyst? ja huonoa tuultani, en tuntenut itse?ni v?himm?ss?k??n m??r?ss? sairaaksi.

Lujasti p??tt?en olla kenellek??n kerskumatta seikkailustani, heitt?ydyin vuoteeseeni ja nukahdin, enk? her?nnyt ennenkuin Baptiste kolkutti ovelle ja ilmoitti aamiaisajan l?hestyv?n. Aukaisin h?nelle oven, todettuani ensin, ett? se oli ollut lukossa. Tein sitten saman huomion muidenkin ovien suhteen; olin nimitt?in lukinnut kaikki ovet ennenkuin k?vin levolle. Niinik??n tarkastin uunilevy? kiinnitt?v?t suuret rautaruuvit ja koetin keksi? merkkej? salaovesta, mutta turhaan. "Mit? se hy?dytt??", sanoin itsekseni surumielisesti, Baptisten asettaessa jauhetta p??h?ni. "Olen n?hnyt ainoastaan n?yn, joka haihtui olemattomiin."

Ilman t?t? t?rke?t? seikkaa olisin voinut pit?? kaikkea pilana madame d'Ionis'in puolelta; sill? kuulin Baptistelta, ett? madame oli saapunut kotiin kello kahdentoista aikaan y?ll?.

T?m? uutinen k??nsi ajatukseni toiselle tolalle. Olin hieman pahoillani, ett? toimeni vuoksi olin pakoitettu k?ym??n mustissa vaatteissa. Mutta ?itini oli varustanut minut niin kauniilla alusvaatteilla ja niin sopivilla puvuilla, ett? tunsin itseni sangen tyytyv?iseksi. En ollut ruma enk? vartaloltani huonosti muodostunut. Olin ?itini n?k?inen, joka oli ollut hyvin kaunis, ja olematta itserakas, voin sanoa, ett? olin tottunut kaikissa huomaamaan sen hyv?n vaikutuksen, jonka miellytt?v?t kasvot tekev?t.

Madame d'Ionis oli salissa, kun astuin sis??n. N?in edess?ni todella vieh?tt?v?n naisen, mutta liian pienen, ollakseen joku noista kolmesta n?kem?st?ni kummituksesta. Sit?paitsi h?n ei lainkaan ollut henkiolennon eik? aaveen n?k?inen; p?invastoin h?n oli maallisen kaunis, terve ja s?teilev? sek?, niinkuin siihen aikaan sanottiin, miellytt?v?n t?ytel?inen, ja puhui kaikesta varmalla arvostelukyvyll?, omaten n?enn?isesti lempe?n ulkokuoren alla voimakkaan luonteen.

K?sitin hetken sananvaihdon j?lkeen, ett? h?n, kiitos ?lykkyytens?, lujuutensa ja avomielisyytens? sent??n saattoi el?? yhdess? kehnon miehens? ja perin ahdasmielisen anoppinsa kanssa.

Tuskin olimme istahtaneet aamiaisp?yt??n, kun vanha kreivit?r, tarkasteltuaan minua, huomasi, ett? olin rasittuneen n?k?inen, siit? huolimatta, ett? olin kylliksi unohtanut seikkailuni, voidakseni sy?d? hyv?ll? ruokahalulla ja antaakseni kauniin em?nt?ni huolenpidon vaikuttaa itseeni varsin, miellytt?v?sti.

Muistaen Z?phyrinen sanat, kiiruhdin kertomaan, ett? olin nukkunut hyvin ja n?hnyt kauniita unia.

"Ah, olin siit? varma", huudahti vanha nainen lapsellisella ihastuksella. "Siin? huoneessa n?kee aina suloisia unia. Kertokaapa meille unenne, herra Nivi?res!"

"Ne ovat hyvin ep?m??r?isi?. Luulen kuitenkin muistavani er??n naisen..."

"Yhdenk? vaan?"

"Ehk? kaksi!"

"Kenties kolmekin?" sanoi madame d'Ionis hymyillen.

"Aivan oikein, madame, nyt muistan, ett? niit? oli kolme."

"Kauniita?" kysyi leskirouva riemuiten.

"Hyvin kauniita, mutta hieman vanhahkoja."

"Todellako?" sanoi madame d'Ionis, ny?k?ten Z?phyrinelle, joka istui p?yd?n toisessa p??ss?. "Ja mit? he sanoivat teille?"

"Aivan k?sitt?m?tt?mi? asioita. Mutta siin? tapauksessa, ett? se tuottaa huvia, koetan panna parhaani palauttaakseni mieleeni heid?n sanansa."

"Ah, rakas lapsi", virkkoi leskirouva, "se huvittaa minua niin, etten voi sit? sanoa. Selit?n sitten my?hemmin. Alkakaa kertoa..."

"Kertoa; se on vaikeata; voiko unia kertoa?"

"Ehk?, jos teid?n muistianne hiukan ter?stet??n", sanoi kreivit?r d'Ionis rauhallisesti. "Eiv?tk? he kertoneet teille perheemme tulevista vaiheista?"

"Taisivat kertoa."

"Oh, siin? n?ette, Z?phyrine!" huudahti leskirouva; "te joka ette usko mit??n! Ja olenpa varma siit?, ett? he puhuivat oikeusjutusta. Kertokaa, herra Nivi?res, kertokaa minulle tarkoin kaikki!"

Madame d'Ionis loi minuun varoittavan katseen. Selitin, ett? en ollut unissani kuullut sanaakaan oikeusjutusta. Leskirouva suvaitsi ensin n?ytt?? kovin pahastuneelta, mutta tyyntyi kuitenkin pian ja sanoi:

"Kyll? te saatte viel? kuulla!"

Minua ei lainkaan haluttanut viett?? toista yht? unetonta y?t? kuin edellinen oli ollut. Mutta min? alistuin kohtalooni, kun madame d'Ionis sanoi minulle puoli??neen, leskirouvan moittiessa Z?phyrinea ep?uskoisuudesta:

"Olette sangen rakastettava, lainatessanne huomiotanne perheemme mielikuvituksille. Toivon todella, ett? t??ll? meid?n luonamme n?kisitte ainoastaan kauniita unia; mutta teid?n ei tarvitse ehdottomasti joka y? n?hd? noita kolmea neitoa. Riitt??, kun t?n??n nauramatta puhutte heist? anopilleni. H?n on siit? hyvin iloinen, eik? teid?n rohkeutenne suinkaan joudu siit? kyseenalaiseksi. Kaikki yst?v?mme ovat rauhansa vuoksi p??tt?neet n?hd? heid?t."

Tunsin itseni enemm?n kuin hyvitetyksi, ja tuon vieh?tt?v?n naisen yst?v?llinen ??nens?vy vaikutti minuun rohkaisevasti ja palautti j?lleen luonnollisen hilpeyteni; koko aterian ajan kerroin tuosta ihmeellisest? ilmestyksest?, jonka olin y?ll? n?hnyt, ja annoin noiden vihreiden naisten, luvata viel? moniaita ik?vuosia leskirouvalle.

"Ent? hengenahdistukseni, herra Nivi?res?" kysyi t?m?; "sanoivatko he teille, ett? min? paranen hengenahdistuksestani?"

"Eiv?t mit??n varmaa; mutta ne puhuivat pitk?st? i?st?, rikkauksista ja terveydest?."

"Todellakin! Hyv?, enemp?? en totisesti pyyd?k??n hyv?lt? Jumalalta. -- No, tytt?reni", sanoi h?n poikansa vaimolle, "sin? joka osaat kertoa niin hyvin, selit? t?lle nuorelle miehelle d'Ionis-neitien tarina."

Teeskentelin h?mm?styst?. Madame d'Ionis pyysi saada j?tt?? minulle k?sikirjoituksen, jonka h?n oli kirjoittanut ainoastaan s??sty?kseen liian usein kertomasta samaa asiaa.

Aamiainen oli lopetettu. Leskirouva l?ksi lep??m??n aterian j?lkeen.

"N?in keskip?iv?ll? on liian l?mmin oleskella puutarhassa", sanoi madame d'Ionis; "enk? kuitenkaan soisi teid?n heti p?yd?st? noustuanne ryhtyv?n vaivaamaan itse?nne tuolla siet?m?tt?m?ll? oikeusjutuilla. Jos tahdotte katsella linnaa, joka voi tarjota sangen paljon mielenkiintoista n?ht?v??, niin opastan teit? mielell?ni."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet