Read Ebook: Vihreät sisaret by Sand George Borg Felix Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 505 lines and 19632 words, and 11 pages

"N?in keskip?iv?ll? on liian l?mmin oleskella puutarhassa", sanoi madame d'Ionis; "enk? kuitenkaan soisi teid?n heti p?yd?st? noustuanne ryhtyv?n vaivaamaan itse?nne tuolla siet?m?tt?m?ll? oikeusjutuilla. Jos tahdotte katsella linnaa, joka voi tarjota sangen paljon mielenkiintoista n?ht?v??, niin opastan teit? mielell?ni."

"Moiseen tarjoukseen suostuminen olisi todella ajattelematonta ja v??rin", vastasin min?; "ja kuitenkin kuolen halusta..."

"Hyv?, ?lk?? kuolko, vaan tulkaa", sanoi h?n ihastuttavan hilpe?sti. Mutta h?n lis?si heti aivan luonnollisesti: "Tule Z?phyrine, sin? voit aukaista ovet."

Tunti sitten oli Z?phyrinen l?sn?olo ollut sangen tervetullut, mutta nyt ei madame d'Ionis'in seura minua en?? ujostuttanut, ja tunnustan, ett? kolmannen henkil?n l?sn?olo tuntui minusta kiusalliselta. Ajatukseni eiv?t miss??n suhteessa olleet pyyteelliset, mutta min? tunsin, ett? olisin voinut puhua vapaammin, jos olisimme olleet kahden kesken. Tuon "t?ysikuun" l?sn?olo esti minua ajattelemasta kyllin selv?sti ja kahlehti mielikuvitustani.

Eik? Z?phyrine ajatellut mit??n muuta kuin sit?, jonka min? juuri tahdoin unohtaa.

"Hyv? yst?v?, sit? en hetke?k??n ep?ile", vastasi nuori nainen. "Herra Nivi?res ei tee mielest?ni hullun vaikutusta. Se ei siit? huolimatta est? minua uskomasta, ett? apotti de Lamyre on n?hnyt jotakin."

"Todellako", sanoin min? hieman liikutettuna. "Minulla on ollut kunnia tavata herra de Lamyre'ia erin?isi? kertoja, ja h?n on tuntunut minusta yht? v?h?n hullulta kuin mit? itse olen."

"H?n ei ole hullu, hyv? herra", virkkoi Z?phyrine; "h?n on tyhmeliini, joka hulluttelee."

"Ei", sanoi madame d'Ionis p??tt?v?isesti; "h?n on sukkela mies, joka kiihoittaa mielikuvitustansa. H?n on alkanut laskea leikki? kanssamme, kertomalla kummitusjuttuja. Meid?n, mutta ei kyll?k??n leskirouvan, oli helppo kuulla h?nen leikinlaskuaan. Mutta ehk? ei kaikista asioista pit?isi laskea liian paljon leikki?. Olen aivan varma siit?, ett? h?n oli er??n? y?n? kovin pel?stynyt, koska h?nt? ei ole sen koommin saatu mitenk??n menem??n tuohon huoneeseen. Mutta puhukaamme nyt jostakin muusta, sill? varmaankin on herra Nivi?res saanut jo kyllikseen t?st? jutusta. Min? puolestani olen siihen perin kyll?stynyt ja koska olet jo n?ytt?nyt herra Nivi?res'ille k?sikirjoituksen, niin p??sen kertomasta asiaa uudelleen h?nelle."

"Kummallista, madame", sanoi Z?phyrine nauraen; "saattaisi melkein luulla, ett? te alatte nyt vuorostanne uskoa johonkin! Olenko min? siis ainoa ep?uskoinen t?ss? talossa?"

Astuimme kappeliin, jonka n?ht?vyydet madame d'Ionis minulle nopeasti esitti. H?n tunsi hyvin asiat ja esitti ne sangen mielenkiintoisesti. Senj?lkeen h?n n?ytti minulle kaikki hienoimmat salit, patsaat, maalaukset ja harvinaiset ja kallisarvoiset huonekalut, joita linnassa oli paljon. Ja h?n teki kaiken erinomaisella miellytt?v?isyydell?. Rakastuin h?neen vastustamattomasti, rakastuin niin, ett? pelkk? ajatus, ett? h?n oli yht? vieh?tt?v?, ollessaan kaikkien muiden seurassa, aiheutti minussa voimakkaan mustasukkaisuuden tunteen. Saavuimme viimein avaraan, kauniin huvimajan jakamaan, uhkeaan saliin. Tuota salia nimitettiin kirjastohuoneeksi, vaikkakin vain puolet salista oli omistettu kirjallisuudelle; toinen puoli muodosti er??nlaisen museon, jossa s?ilytettiin erin?isi? taide-esineit? ja tauluja. Huvimajassa oli kukkien ymp?r?im? suihkukaivo. Madame d'Ionis kiinnitti huomiotani tuohon kallisarvoiseen laitokseen, joka vast'ik??n oli siirretty puutarhasta huoneeseen, jotta se s??styisi onnettomuudentapauksilta, sill? paksu, maahan pudonnut oksa oli er??n? ukkos-y?n? vahingoittanut sit? jonkun verran. Suihkukaivon muodosti valkoinen marmori-m?hk?le meripetoineen ja ylinn? keskess? olevine suloisine merenneitoineen, ja sit? pidettiin todellisena mestariteoksena. Ryhm? oli Jean Goujonin tai ainakin jonkun h?nen oppilaansa tekem?.

Sensijaan, ett? merenneito olisi ollut alaston, se oli h?veli??sti verhottu vaippaan. Se antoi aiheen uskoa, ett? oli kysymyksess? kaino neito, joka ei ollut tahtonut esiinty? mallina jumalattaren kevyess? hahmossa tai sallia taiteilijan tulkita muotojaan loukkaavien katseiden n?ht?viksi. Mutta tuo verho, joka j?tti ainoastaan kaulan ja k?sivarret paljaiksi, ei est?nyt t?m?n renessanssi-ajan kuvanveistotaiteelle luonteenomaisen teoksen kokonaisuutta p??sem?st? t?ysiin oikeuksiinsa; nuo notkeat muodot; tuo siro t?ytel?isyys ja hillitty voima, kaikki teki tuon taideteoksen kauniimmaksi kuin luonto. Tuntui aivan kuin se olisi ollut jumalaista alkuper??. Sellainen on Jean Goujon'in kuuluisa veistos, suurpiirteinen miltei kammottava ilmestys, huolimatta pehmeist? viivoistaan, lumoava, eloisa kuin ruumiillinen voima, ja kuitenkin hillitty kuin kylm? j?rki.

"Se on todellisuuttakin kauniimpi, eik? totta", sanoi h?n kiinnitt?en huomiotani merenneidon notkeaan, k??rmem?iseen vartaloon.

"Sit? en juuri voi sanoa", vastasin min?, vaistomaisesti k??nt?en katseeni madame d'Ionis'iin.

H?n ei n?ytt?nyt sit? huomaavan.

"J??k??mme t?nne", sanoi h?n. "T??ll? on viile?t? ja suloista. Jos tahdotte, voimme keskustella liikeasioista; Z?phyrine, yst?v? hyv?, sin? voit l?hte?."

Olin vihdoinkin kahden kesken h?nen kanssansa. Kaksi tai kolme kertaa tunnin kuluessa oli h?nen kaunis, eloisa ja tuntehikas katseensa ollut saada p??ni py?rryksiin, ja min? olisin heitt?ytynyt h?nen jalkoihinsa, ellei Z?phyrine olisi ollut l?sn?. Mutta tuskin h?n oli enn?tt?nyt poistua, kun tunsin pelon ja kunnioituksen kahlehtivan itseni t?ydellisesti, ja min? aloin puhua oikeusjutusta odottamattoman tyynesti ja j?rkev?sti.

OIKEUSJUTTU.

"Ei siis ole olemassa mit??n mahdollisuutta menett?? juttua", sanoi madame d'Ionis, kuunneltuaan minua tarkkaavaisesti.

"Sek? is?ni ett? my?skin minun mielipiteeni on, ett? menett??kseen jutun, t?ytyy ehdottomasti tahtoa sit?."

"Mutta teid?n verraton is?nne on kaiketi k?sitt?nyt, ett? se on minun ehdoton tahtoni?"

"Ei, madame", vastasin min? p??tt?v?isesti, sill? minun oli t?ytett?v? velvollisuuteni; "is?ni ei k?sit? asiaa siten. H?nen omatuntonsa ei salli h?nen ilmaista seikkoja, jotka kreivi d'Ionis on h?nelle uskonut. H?n luulee, ett? te voitte taivuttaa puolisonne sovintoon, jonka h?n on koettava tehd? niin mahdolliseksi kuin suinkin vastustajalle, jota te suojelette; mutta h?n ei voi koskaan vakuuttaa d'Ionis'ille, ett? h?nen asiansa on laillinen v??ryys."

"Laillinen v??ryys!" huudahti madame d'Ionis surullisesti hymyillen; "mutta inhimillinen, siveellinen oikeus; teid?n arvoisa is?nne tiet?? hyvin, ett? meid?n oikeutemme saattaa meid?t harjoittamaan julmaa v?kivaltaa."

"Mit? is?ni ajattelee, siit? h?n on vastuussa ainoastaan omalletunnollensa", sanoin min? hieman ep?r?iden. "Kun asianajaja voi puolustaa asiaa, jossa sek? laillinen ett? inhimillinen oikeus yhtyv?t, tuntee h?n itsens? onnelliseksi. Te tied?tte, madame, ett? is?ni on ainoastaan teid?n t?htenne suostunut haastamaan herra d'Aillane'in oikeuteen."

"Niin, toivoin sit?. Olen saanut mieheni taivutetuksi siihen, ett? t?t? asiaa ei j?tetty kenenk??n toisen hoidettavaksi. Toivoin, ett? teid?n is?nne, joka on parhain ja kunnioitettavin mies, mink? tunnen, onnistuisi pelastamaan tuon onnettoman perheen minun perheeni vainoilta. Asianajaja voi aina osoittaa jalomielisyytt?, varsinkin kun h?n tiet??, ett? h?nen arvokkain turvattinsa ei sit? paheksu. Ja min? olen juuri tuo turvatti, hyv? herra. On kysymys minun, eik? kreivi d'Ionis'in omaisuudesta, jota ei mitenk??n uhata."

"Totta kyll?, madame, mutta te olette miehenne holhouksen alainen, ja perheen p??n? on mies..."

"Oh, sen tied?n hyvin! H?nell? on enemm?n m??r??misvaltaa omaisuuteeni n?hden kuin minulla itsell?ni ja h?n k?ytt?? sit? minun hyv?kseni; mutta h?n unohtaa samassa minun omantuntoni; ja mink? t?hden? H?nell? on ??ret?n omaisuus, eik? ainoatakaan lasta. Minulla on siis Jumalan edess? oikeus luopua osasta omaisuuttani, jotta en saattaisi perikatoon kunniallisia ihmisi?, jotka ovat joutuneet pulmallisen oikeusjutun uhriksi."

"Tuo ajatustapa on teid?n arvoisenne, madame, enk? min? ole t??ll? taistellakseni sit? vastaan, vaan muistuttaakseni teit? velvollisuudestanne ja pyyt??kseni teit? olemaan vaatimatta, ett? meid?n pit?isi luopua sen t?ytt?misest?. Tulemme noudattamaan asiassa kaikkea hienotunteisuutta, vaikka joutuisimmekin siten kreivi d'Ionis'in ja h?nen ?itins? ep?suosioon. Mutta luopua teht?v?st? selitt?m?ll?, ett? menestys on ep?varma ja ett? olisi edullista antautua neuvotteluihin, on jotakin, joka kaikkien asiaa koskevien perusteellisten tutkimusten j?lkeen olisi samaa kuin menetell? ep?rehellisesti ja petollisesti."

"Ei suinkaan, te erehdytte!" huudahti madame d'Ionis l?mm?ll?; "vakuutan teille, ett? te erehdytte. Tuollainen todistamistapa on ominaista asianajajalle, joka on harmaantunut ammatissaan, mutta nuoren, tunteilla varustetun miehen ei pid? ottaa sellaista menettelytapansa ohjeeksi... Jos is?nne on ottanut ajaaksensa asiamme, ja te tunnustatte, ett? h?n on tehnyt sen minun pyynn?st?ni, niin on se tapahtunut siksi, ett? h?n on aavistanut aikomukseni. Jos h?n olisi sen v??rink?sitt?nyt, olisi se surettanut minua ja min? olisin ajatellut, etten liikkeenne puolelta nauttinut sit? kunnioitusta, jota toivoin teiss? her?tt?v?ni. Silloin kun tuntee, ett? voitto tulisi olemaan kauhistuttava, ei saa empi? ehdottaa rauhaa ennen taistelua. Toisin menetteleminen olisi velvollisuuden v??rin k?sitt?mist?. Velvollisuus ei ole mik??n sotilaallinen k?ytt?ytymiskyky, se on uskonto; se, mik? vaatii jotakin v??r??, ei ole mik??n uskonto. Ei, ?lk?? sanoko mit??n! ?lk?? asettako herra d'Ionis'in kunnianhimoa minun rehellisyyteni yl?puolelle; ?lk?? pyhitt?k? tuota kunnianhimoa; se on ainoastaan harmillinen asia, eik? mit??n muuta. Liittyk?? minuun ja pelastakaamme yhdess? nuo onnettomat. Olkaa sellainen, ett? voin n?hd? teiss? todellisen yst?v?n ja moitteettoman lakimiehen, j?rk?ht?m?tt?m?n asianajajan asemesta."

Puhuessaan n?in madame ojensi minulle k?tens? ja katsoi minuun l?mpim?sti kauniilla, sinisill? silmill?ns?. Kadotin kokonaan itsehillitsemiskykyni, ja peitt?en h?nen k?tens? suudelmillani, tunnustin itseni t?ydellisesti voitetuksi. Olin ollut sit? jo etuk?teen; ennenkuin n?in h?net, olin jo samaa mielt? kuin h?nkin.

Puolustin itse?ni kuitenkin viel?. Olin h?nelle luvannut olla taipumatta niiden tunnesyiden edess?, joista madame d'Ionis oli antanut aavistaa kirjeiss??n. Madame ei tahtonut ottaa mit??n kuuleviin korviinsa.

"Te puhutte", sanoi h?n minulle "kuin hyv? poika, joka puolustaa is?ns? asiaa, mutta minusta olisi parempi, jos te olisitte v?hemm?n hyv? asianajaja."

"Hyv? madame", huudahdin min? ajattelematta, "?lk?? sanoko, ett? min? t??ll? vastustan teit?, sill? te saattaisitte minut silloin liiaksi vihamaan ammattia, johon tunnen itselt?ni puuttuvan v?ltt?m?t?nt? kylm?verisyytt?."

En tahdo v?sytt? lukijaa kertomalla yksityiskohtaisesti oikeusjutusta, jonka d'Ionis'in perhe oli nostanut d'Aillane'in perhett? vastaan, koska katson edell? esitetyn antavan siit? riitt?v?n selvyyden. Oli kysymyksess? viidensadan tuhannen frangin kiinnitys, toisin sanoen, kauniin turvattimme miltei koko kiinte? omaisuus. Kreivi d'Ionis ei hoitanut kyllin arvokkaasti suunnatonta omaisuuttansa. H?n vietti kevytt? el?m?? ja l??k?rit olivat antaneet h?nelle ainoastaan pari vuotta elinaikaa. Mahdollisesti h?n j?tt?isi leskelleen perinn?ksi enemm?n velkoja kuin tuloja. Jos madame d'Ionis luopui oikeuksistansa, uhkasi h?nt? sy?ksyminen varallisuuden huipulta keskinkertaisuuteen, johon h?n ei ollut kasvatettu. Is?ni surkutteli suuresti d'Aillane'in perhett?, joka oli varsin arvossapidetty ja johon kuului oikeudenmukainen aatelismies, h?nen vaimonsa ja kaksi lasta. Oikeusjutun menett?minen olisi sy?ssyt heid?t k?yhyyteen, mutta is?ni katsoi luonnollisesti edullisemmaksi suojella turvattiansa onnettomuudelta, joka h?nt? mahdollisesti tulevaisuudessa uhkasi. "Madame d'Ionis'illa on haaveellinen ja varsin ylev? sielu, ja kuta enemm?n h?nelle puhuu h?nen henkil?kohtaisista eduistaan sit? suuremmaksi kasvaa h?nen uhrautumishalunsa. Mutta i?n mukana katoaa intomielisyys. On otettava huomioon katumus ja suojeltava itse??n niilt? moitteilta, joita h?nell? olisi oikeus tehd? meit? kohtaan, siksi ettemme olleet antaneet h?nelle neuvoja, joita h?nell? oli oikeus odottaa."

Is?ni ei tuntenut minua haaveelliselta puoleltani. Erin?isten kiireellisten asioiden vuoksi h?n oli antanut minun teht?v?kseni hillit? tuon ihastuttavan naisen jalomielisyytt? keksittyjen tekosyiden avulla, joita h?n piti sivuseikkoina. Mutta h?n ei ollut aavistanut, enk? itsek??n ollut aavistanut, ett? tulisin niin t?ydellisesti yhtym??n madame d'Ionis'in mielipiteisiin. Olin siin? i?ss?, jolloin maallinen omaisuus ei merkinnyt minulle mit??n, jolloin vain syd?n tulvehtii rikkaudesta. Ja sitten tuo nainen, joka vaikutti minuun kuin tulenkipin? ruutiin; tuo poissa oleva, inhoittava, l??k?rin tuomitsema mies, k?yhyys, joka tuota naista uhkasi ja jota kohti h?n hymyillen ojensi k?tens?... mit? min? tiesin!

Olin ainoa lapsi. Is?ni oli varakas. Saatoin itse hankkia itselleni omaisuuksia. Tosin olin ainoastaan porvari, jonka esi-is?t sukupolvesta sukupolveen olivat olleet raatimiehi?. Elettiin filosoofien aikakaudella ja, uhkaavaa vallankumousta aavistamatta voitiin kuvitella avioliittoa vararikkoon joutuneen aatelisnaisen ja hyv?ss? asemassa olevan kolmanteen s??tyyn kuuluvan miehen v?lill?.

Sanalla sanoen, min? rakensin pilvilinnoja ja nuori syd?meni toivoi madame d'Ionis'in perikatoa. H?nen innostuneena puhuessaan rikkauden tuottamista huolista ja vaivoista ja Jean Jaques Rousseaun tapaisen miehen sopusuhtaisesta el?m?st?, kehittyiv?t mielikuvani siin? m??rin, ett? minusta tuntui kuin h?n olisi huomannut sen ja viitannut jokaisella hurmaavalla sanallaan siihen, mik? tuleva oli.

En kuitenkaan antanut t?ydellisesti per??n. Lupasin ainoastaan koettaa taivuttaa is??ni, mutta en voinut antaa h?nelle toivoa onnistumisesta, sill? tuntien ukon lujan luonteen en rohjennut toivoa sit? itsek??n. Loppu l?hestyi. Olimme k?ytt?neet hyv?ksemme kaikki tarjolla olevat verukkeet. Madame d'Ionis teki er??n ehdotuksen, siin? tapauksessa, ett? h?nen onnistuisi voittaa minut puolellensa, ja se oli, ett? is?ni, tekosairauden nojalla, olisi estetty esiintym?st? oikeudenistunnossa ja ett? asia j?tett?isiin minun hoidettavakseni... menett??kseni sen.

Tunnustan, ett? t?m? ehdotus kauhistutti minua ja ett? vasta silloin k?sitin is?ni ep?r?innin. Pit?? k?dess??n turvattinsa onnea tai onnettomuutta ja uhrata oikeus tunteen edest? on kaunista, kun sen voi tehd? avoimesti, mutta niin ei ollut minun laitani. Kreivi d'Ionis'ille oli ly?t?v? sumua silmiin, erehdykset oli teht?v? taitavasti ja oli turvauduttava oveluuteen, jotta hyve saisi riemuita. Minua alkoi peloittaa, kalpenin ja vuodatin miltei kyyneleit?, sill? olin rakastunut, ja kielt?ytymiseni mursi syd?meni.

"?lk??mme puhuko en?? siit?", sanoi madame d'Ionis yst?v?llisesti. H?n n?ytti huomanneen kiihoittuneen mielentilani. "Suokaa anteeksi, ett? asetin omantuntonne koetukselle. Ei, teid?n ei pid? uhrata omaatuntoanne minun omantuntoni t?hden; meid?n on keksitt?v? toinen keino pelastaaksemme vastustajamme. Etsik??mme sit? yhdess?, te olette samaa mielt? kuin min?kin, huomaan sen, kaikesta huolimatta. Teid?n on j??t?v? t?nne muutamiksi p?iviksi. Kirjoittakaa is?llenne, ett? min? vastustan ja ett? taistelette minua vastaan. Anoppini silmiss? n?ytt?isi silt? kuin me yhdess? miettisimme voitonmahdollisuuksia. H?nell? on se varma vakaumus, ett? min? olen synnynn?inen asianajaja, ja taivas on todistajana, ett? ennen t?t? valitettavaa oikeusjuttua en ymm?rt?nyt lakia enemp?? kuin h?nk??n, ja se ei ole v?h?n, se! No niin", lis?si h?n mukaansatempaavan, miellytt?v?n hilpe?sti, "?lk??mme olko pahoillamme! Me keksimme kyll? uusia syit? ratkaisun viivytt?miseksi. Muuten on olemassa jotakin, jolla, niin hullunkurista ja merkillist? kuin se onkin, olisi voimakas vaikutus vanhaan kreivitt?reen, viel?p? kreivi d'Ionis'iinkin. Arvaatteko mit? se on?"

"Koetan turhaan arvata."

"No niin, meid?n on saatava vihre?t sisaret puhumaan."

"Todellako! Uskooko kreivi d'Ioniskin henkiolentoihin?"

"Kreivi d'Ionis on hyvin rohkea mies. Sen h?n on osoittanut. Mutta h?n uskoo henkien olemassaoloon ja pelk?? niit? sanomattomasti. Jos nuo kolme sisarusta, kielt?v?t meit? jouduttamasta oikeudenk?ynti?, niin annamme sen viel? lev?t?."

"Ette siis keksi mit??n parempaa, saadaksenne minut puolellenne, kuin inhoittavan petoksen. Madame, kuinka hyvin te osaattekaan tehd? ihmisi? onnettomiksi!"

"Kuinka! Te ep?r?itte ryhty? t?h?nkin? Ettek? jo ole hyv?ntahtoisesti luvannut ottaa osaa..."

"Aivan oikein! J?lleen arvoton p??h?npisto! Lev?tk??mme t?m? p?iv? ja koettakaamme keksi? jotakin. Y? tuo mukanaan neuvoja ja huomenaamulla voin ehk? esitt?? teille jotakin tepsiv??. P?iv? on jo kulunut pitk?lle ja min? kuulen apotti de Lamyre'in etsiv?n meit?."

Apotti de Lamyre oli miellytt?v? mies. Viidest?kymmenest? ik?vuodestaan huolimatta h?n oli viel? kaunis ja hyvin s?ilynyt. H?n oli hyv?, suvaitsevainen, sukkela ja hilpe? mies. H?n heitt?ytyi kaulaani ja valeli minua kokonaisella tulvalla kiitos-sanoja, jotka kuitenkin j?tin omaan arvoonsa, hyvin tiet?en h?nen olevan sellaisten suhteen hyvin tuhlaavaisen kaikkia kohtaan, jos kohta olin niist? tavallista kiitollisempi, n?hdess?ni millaisen ilon niiden kuuleminen her?tti madame d'Ionis'issa. Apotti kehui asianajaja- ja runoilijalahjojani ja pakoitti minun lausumaan muutamia runojani, joita pidettiin arvokkaampina kuin mit? ne todellisuudessa olivat. Madame d'Ionis onnitteli minua vilpitt?m?ll?, liikutetulla ??nell? ja j?tti meid?t sitten kahden kesken, omistaakseen aikansa kodillensa.

Apotti de Lamyre puhui minulle tuhansista asioista, jotka eiv?t ensink??n kiinnitt?neet mielt?ni. Olisin tahtonut olla yksin, palauttaakseni mieleeni madame d'Ionis'in jokaisen sanan ja liikkeen. Mutta apotti ei j?tt?nyt minua rauhaan, h?n seurasi minua kaikkialle ja kertoi minulle tuhansia pieni?, nerokkaita juttuja, joista olisin tahtonut olla niin kaukana kuin suinkin mahdollista. Viimein sai keskustelu minulle varsin mieluisan k??nteen, kun apotti alkoi puhua madame d'Ionis'ista ja minun oleskelustani linnassa.

"Tied?n mik? on tuonut teid?t t?nne. H?n on jo puhunut minulle siit?. Tiet?m?tt? tulop?iv??nne h?n odotti teit?. Teid?n is?nne ei tahdo, ett? h?n on oikeassa. Mutta h?n ei saa milloinkaan madamea muuttamaan mielt?ns?, ja ellette tahdo joutua ep?sopuun, on teid?n noudatettava t?m?n toivomusta. Jos h?n uskoisi vihreisiin sisariin, olisi helposti autettavissa; te voisitte antaa niiden puhua h?nen hyv?ksens?. Mutta h?n ei usko niihin enemp?? kuin te tai min?k??n."

"Madame d'Ionis arvelee kuitenkin, ett? te uskotte sent??n jonkunverran niihin, herra apotti."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet