Read Ebook: Professoreita ja ylioppilaita: Kertomus Turusta 1660 vaiheilta by Hertzberg Rafa L Ekelund Wilhelm Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1633 lines and 43889 words, and 33 pages

Produced by: Tapio Riikonen

PROFESSOREITA JA YLIOPPILAITA

Kertomus Turusta 1660 vaiheilta

Kirj.

RAFAEL HERTZBERG

Suomensi

W. C.

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus'en kustantama, 1888.

Varhain kev??ll? vuonna 1663 k?veli er??n? iltana kolme nuorta ylioppilasta pitk?? H?meenkatua Turussa. He kulkivat luostariin p?in, siihen kaupungin osaan, joka oli saanut nimens? muinoin siell? l?ytyneest? dominikaniluostarista. Tultuansa l?helle kadun loppua poikkesivat he kapealle syrj?kadulle, joka johti Vartiovuorelle. T?m? syrj?katu oli niin likainen, ett? oli mahdollista kulkea ainoastaan toista syrj??, pitsin huonerivi?, jossa muutamat laudanpalaset ja liejuun uponneet tiiliskivet sallivat p??st? jokseenkin kuivin jaloin. Vaikeampi oli nousta liukkaita vuoren kulmia, joiden rotkot viel? olivat lumella peitetyt.

P?asty?ns? vuorelle seisahtuivat he korkeimmalle kukkulalle rakennetun Vartiotornin juurelle katselemaan n?k?alaa. Heid?n jalkojensa juurella levisi Turun kaupunki niinkuin kartalla. L?hinn?, vuoren ja joen v?lill?, oli luostari komeine kivirakennuksineen, kauempana oikealla Brinkala-rakennus, sis?lt?v? raatihuoneen kellotornineen ja p??vahdin, jota sanottiin "kortigaaliksi" . T?m?n vieress? ison torin varrella oli komea hovioikeudenrakennus, ja siit? ulottuivat Kirkko- ja H?meenkadut, kaupungin paraat kadut, joiden, samoin kuin isontorinkin varrella, oli kivirakennuksia tuomiokirkkoa kohden, joka kohousi kukkulallaan ylpe?n? ja mahtavana l?heisten rakennusten yli, ja korkeata kirkkomuuria kohden, josta koulun ja akademian rakennukset muodostivat osan, kauempana olivat Ryss?nm?ki ja sen lukuisat tuulimyllyt ik??nkuin rauhallisina vartioina. Kivikartanoiden ja kirkon punaiset tiilikatot erosivat silm??npist?v?sti laskevan auringon valossa k?yhempien kaupunginosien, niinkuin Ryss?nm?en, M?t?j?rven ja Luostarinm?en turvekatoista, joilla sammal ja y?k?nlehti alkoivat viheri?id? sulaneen lumen kostuttamina ja kev?tauringon l?mmitt?min?.

Joen toisella puolen oli "pieni puoti", l?hell? korkeaholvista siltaa kivirakennuksineen ja puukirkkoineen, Pyh?n hengen kirkko nimelt??n, ja siit? ulottui Anningaistenkatu pitk?n k?rmeen muotoisena aina Anningaisten m?elle saakka, joka oli t?ynn? mataloita, k?yhi? t?lli?. Muutoin n?kyi toisella puolen jokea ainoastaan leveit? katuja, ja n?iden takana kohosi pohjoisessa R?nt?m?en kirkon jyrkk? katto, koillisessa Nummen kirkko ja lounaisessa Turun linnan mahtavat muurit, jonne rivi mataloita rakennuksia vaihdellen puu-istutusten kanssa ulottui.

Meid?n kolme ylioppilasta katseli ??neti kaunista, hymyilev?? taulua. Rauhallinen kaupunki lep?si auringon laskiessa niin vieh?tt?v?n? ja yst?v?llisen?. Tuomiokirkon korkeasta, kuparikukolla varustetusta tornista kuului ruumiskellon soitto t?ytt?en ilman v?r?htelev?ll? ??nell??n, ja joen j??peitteell? ajoi joukko talonpoikia hiljaa kuormineen kaupunkiin. Lumi oli jo paikkapaikoin sulanut kedoilta, ja ilmassa vallitsi se ihmeellinen kev?inen luonne, joka t?ytt?? kaikkien ja varsinkin nuorison rinnan sanomattomalla vieh?tyksell?. Yksi ylioppilaista osoitti k?dell??n R?nt?m?en kirkkoa, jonka katto juuri hohti ruusunpunaisena.

-- Lieneek?h?n tosi, kun sanotaan ett? Turun kaupunki kaikkein ensiksi oli rakennettu tuonne vanhan piispanistuimen luo, sanoi h?n.

-- Yst?v?mme Daniel ei voi koskaan olla mainitsematta menneit? aikoja, ei edes kun h?n ty?ll? ja vaivalla on kiivennyt vuorelle katsomaan eik? kev?taurinko ole sulattanut j??t? Airiston selilt?, sanoi toinen tovereista puoleksi pilkalla ja jatkoi: Mit? huolimme me menneist? sukupolvista, kun el?m? ymp?rill?mme sykk?ilee l?mpim?n? ja rikkaana. Min? annan suuremman arvon t?llaiselle kauniille kev?tp?iv?lle, iloiselle laululle ja tuopille hyv?? mummaa Balikan kellarissa, kuin kaikille sinun piispavainajillesi ja Turun kaupungin vanhoille perusmuureille.

-- Jacobus Chronander on runoilia ja puhuu kuin runoilia, sanoi nyt kolmas. H?n panee arvoa ainoastaan nykyajalle, nimitt?in jos se tarjoaa jotakin iloa ja onnellisuutta. Tahdonpa viel? my?nt?? senkin, ett? h?n joskus ajattelee tulevaisuuttaan, mutta sit? tekee h?n ainoastaan silloin, kun h?nell? on jotakin hauskaa odotettavana. Mutta h?n tekee sit? kaikissa tapauksissa, ja se nuorukainen, joka ajattelee tulevaisuuttaan, on viisas ja ymm?rt?v?inen; ergo on Jacobus Chronander viisas ja ymm?rt?v?inen nuorukainen, vaikka h?n on runoilia.

-- Pahaksi onneksi ei dominus rector ole samaa mielt?, nauroi Chronander, ja lykk?si ylemm?ksi leve?laitaisen hattunsa, josta sininen silkkinauha liehui, ja pyhki hien runsaan, ruskean tukan varjoamalta otsaltaan; sainpa hiljattain aika nuhteet, kun pyysin lupaa saada painattaa n?ytelm?ni, jota n?ytettiin maisterinvihki?isiss? toissa kev??n?. Olisitte olleet siell?, yst?v?ni Aschelinus ja sin?, Juslenius, niin olisitte saaneet kuulla jotakin hauskaa. Herra rehtori antoi minun tiet??, ett? semmoiset n?ytelm?t houkuttelevat ylioppilaita heid?n opinnoistaan, ett? ne kustannukset, jotka n?ihin k?ytet??n, tekisiv?t enemm?n hy?ty?, jos ne k?ytett?isiin v?it?skirjojen, latinalaisten runojen ja puheiden painattamiseen, sanalla sanoen: ett? n?ytelmien kirjoittaminen ja varsinkin niiden n?ytteleminen on joutavaa ajan hukkaa.

-- Dominus doctor Enevaldus Svenoniusta, ankarata jumaluusopin professoriamme, saat varmaankin kiitt?? siit?. H?n pit?? kaikkia maallisia n?ytelmi? moitittavana, pirullisena komeutena, pompa diaboli, kuten h?n sanoo; ja h?n se on, joka t?t? nyky? johtaa koko akatemiallisen konsistorion. Sinun n?ytelm?si olisi h?nen kumminkin pit?nyt hyv?ksy?. Laiskuuden pahojen seurausten ja ahkeruuden siunauksen esitt?minen sanoilla ja esimerkeill?, ja viel?p? lis?ksi hyvin valitussa ja miellytt?v?ss? runomuodossa, eih?n sen olisi pit?nyt olla h?nelle vastoinmielist?. Vai mit? arvelet, Daniel? Mutta eth?n sin? edes kuuntele meit?! Mit? seisot taas ja mietiskelet? Panen vetoa, ett? olit taaskin muutamia vuosisatoja taaksep?in ajassa.

Andreas Aschelinus l?i h?nt? olkap??lle. Juslenius k??ntyi hymyillen.

-- Oikeassa olet, sanoi h?n. Ajattelin juuri lieneek?h?n tosi, ett? munkit ovat raivanneet k?yt?v?n tuomiokirkosta R?nt?m?elle. Mutta miten oli n?ytelm?n laita, josta puhuitte? Olin kev??ll? maisterin vihki?isten aikaan Huittisissa is?ni luona, joka silloin oli kovasti sairaana, ja sen t?hden en tunne sit? Ollenkaan.

-- Se oli oivallinen, tied?tk?s. Tahdotko, niin kerron, mit? se sis?lt??? Tahi ehk? teet sen itse, Jacobus, sanoi Andreas Aschelinus k??ntyen Chronander'iin. -- He istuutuivat nyt kaikki kuivalle kalliolle ja Chronander alkoi:

-- Ensiksi esiintyy Ahkeruus, rouva Diligentia, ja julistaa ett? ainoastaan h?nt? palvelemalla on ty?ll? ja vaivalla onnen ja kunnian saavuttaminen mahdollinen. Sitten tulee Laiskuus, rouva Negligentia. esiin ja kielt?? nuorisoa seuraamasta Ahkeruuden ik?v?? tiet?. Parempi on, sanoo h?n, el?? h?nen palveluksessaan, pit?? hyvi? p?ivi?, tanssia, k?yskennell? joutilaana, sy?d? ja juoda ylellisesti, kuin vaivata itse??n ty?ll?. Kaksi ylioppilasta, Circejus ja Palladius, seuraavat heid?n neuvojaan. Circejus, joka vanhemmiltaan saapi runsaasti rahaa, seuraa Laiskuutta ja Palladius Ahkeruutta. Saadakseni enemm?n vaihtelevaisuutta n?ytelm?lleni, olen siin? my?s antanut esiinty? nelj? talonpoikaa, joista kaksi tekee kuin Circejus ja toiset kaksi kuin Palladius. Ahkera ylioppilas, joka ei vanhemmiltaan saa enemm?n rahaa, kuin mit? h?n v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsee, ei v?lit? hienoista vaatteista ja ylellisest? el?m?st?, ei k?y koskaan ravintoloissa, vaan ostaa kirjoja ja lukee ahkerasti. N?yr?sti pyyt?? h?n neuvoa professoreilta, hylk?? rouva Negligentia'n viekotukset, saapi apurahan ja sitten maisteriseppeleen Apollolta itselt??n. Lopulta joutuu h?n palkinnoksi naimisiin siev?n rouva Filosofian kanssa, jolla on seitsem?n arvollista tyt?rt?, jalot neidet Metaphysica, Physica, Mathesis, Ethica, Politica, Logica ja Rhetorica. Toinen ylioppilas, Circejus, viett?? el?m?ns? ilossa ja touhussa, h?vitt?? omaisuutensa ja hukkaa nuoruutensa ajan. H?n varottaa sitten nuorisoa laiskuudesta ja pahoista, jotta lyhyen ilon per?st? tuottavat pitk?llisen katumuksen.

-- Tuohan oli oivallista. Mutta anna kuulla, miten k?vi nelj?n talonpoikasi, kehoitti Daniel uteliaana.

-- Kyll?, molemmat laiskat lainasivat rahaa ja tuhlasivat ne viinaan ja tupakkaan. Sitten ottivat vartiat heid?t ja panivat heid?t torniin, jossa saivat haikeasti valittaa, ett? olivat seuranneet rouva Negligentia'n neuvoa. Mutta ahkerat nauttivat kaikenlaista onnea ja menestyst?.

-- Plaudite! Seh?n oli kaunis ja opettavainen n?ytelm?. V?h?n liian vakava ehk?. Mutta jos tunnen Jacobus Chronanderin oikein, niin on h?n kyll? osannut sovittaa siihen koko joukon hauskoja ja naurettavia kohtauksia. Muutenhan se ei h?nen luonteistaan olisikaan, sanoi Daniel Juslenius.

-- No se on tietty, sanoi Andreas Aschelinus. Kun Palladius joutuu naimisiin kauniin, mutta kevytmielisen Virgo'n kanssa ja sitten aviomiehen? joutuu ahtaalle, niin silloinkos oli katsojilla oikein hauska. Mutta muutamat professoreista nyrpistiv?t otsaansa ja n?yttiv?t vihastuneilta. Toiset katsahtivat salaa naureskellen kaunopuheliaisuuden professoriin, maisteri Johannes Clai Terserus'een, tuohon juoppoon, joka istui siin? sive?tapaisen vaimonsa, Jaakko raatarivainajan miehuullisen tytt?ren kanssa, h?nen, joka ei kauan sitten l?i kellarin avaimella kolon miehens? otsaan ja joka toisen kerran salpasi h?nen vieraineen h?nen omaan huoneesensa, niin ett? professorin t?ytyi kiivet? ikkunasta, p??st?kseen ulos. Luultavasti onkin t?m? syyn?, miksi ei korkea-arvoinen rehtori tahdo antaa lupaa n?ytelm?n painattamiseen.

Jacobus Chronander nauroi.

-- Eip? juuri ilmankaan, etten aina v?hin ajatellut heit? n?ytelm??ni kirjoittaessa, sanoi h?n, vaikka min? en pannut siihen mit??n, joka suorastaan olisi heihin viitannut. Mutta mit? ajattelet sin? talonpojistani? Eik? niit? esitetty mainion hauskasti?

-- Tosin kyll?, vastasi Andreas Aschelinus. Mutta min? en kumminkaan pit?nyt oikein siit?. Kun n?en talonpojan sill? tavoin teht?v?n naurun alaiseksi, tuntuu minusta kuin h?nelle teht?isiin v??rin.

-- Talonpojalle, sanot sin?? Mutta enh?n ole tehnyt talonpoikiani muunlaisiksi, kuin mit? ne ovat kaikissa n?ytelmiss?, alkaen Plautosta ja Terentiosta. Ja etk? ole n?hnyt talonpoikia t??ll? meid?n markkinoilla? Ne nyt vasta ovat oikeita veikkosia, sanoi Chronander nauraen, varsinkin kun ovat olleet tilaisuudessa pist?yty? krouvissa.

-- Se voi kyll? olla tosi. Mutta min? olen n?hnyt meid?n suomalaisen talonpojan h?nen kodissaan, ja min? olen oppinut tuntemaan h?nen toisenlaisena. Rehellinen, luotettava, ty?teli?s ja vaatimaton kuin harva, ansaitsee h?n arvoa ja kunniaa eik? pilkkaa.

-- Talonpojat kuin talonpojat, arveli Chronander.

-- Sin? olet Ruotsista, sin? et tunne Suomen talonpoikaa etk? edes ymm?rr? h?nen kielt?ns?, sanoi Aschelinus. Mutta min? tunnen h?nen. Min? itse olen syntynyt k?yh?n talonpojan pirtiss? ja olen el?nyt h?nen vaivaloista el?m?t??n. Ihmisellinen, jalo syd?n sykkii l?mpim?sti ja uskollisesti h?nen lattean nuttunsa alla. Jumalanpelvossa ja n?yryydess? kynt?? h?n laihaa maataan, ja kun halla vie h?nen hikens? ja vaivansa hedelm?t, taipuu h?n nurisematta herran ruoskan alle. Mik? kansa ei olisi joutunut ep?toivoon niiden monien h?vitysten aikoina, joita Suomi on saanut k?rsi?? Mutta kun sota ja rutto on murhannut h?nen poikansa, ja kun n?l?nh?t? on pakoittanut h?nen sy?m??n pettuleip??, on Suomalainen toivolla ja luottamuksella katsonut eteenp?in, varmana siit?, ett? Herra kyll? ajallansa auttaa.

H?n oli joutunut oikein kiihkoon. H?nen muutoin kalpeat poskensa hehkuivat ja silm?t s?teiliv?t; h?nen hoikka, v?h?n koukistunut vartalonsa ojentui.

-- Min?kin olen samaa mielt? kuin Andreas, sanoi Juslenius. Min?kin olen el?nyt Suomen talonpojan kanssa ja tunnen h?nen rehellisyyden, h?nen avuliaan mielenalan ja h?nen muut hyv?t ominaisuudet. H?nen luonteessaan on paljon, jota muistuttaa ihanata synnyinmaatanne. H?n on tyyni ja rauhallinen kuin j?rvemme kes?iltana honkamets?n kuvastuessa sen syvyyteen; h?n on j?rk?ht?m?t?n, kuin vuoremme, vahva ja sitke? kuin koskemme, joita ei talven pureva pakkanen j?hmetyt?. Ja mit? viel? suuremmasta arvosta: h?n pit?? arvossa ja kunniassa semmoisiakin asioita, jotka seisovat jokap?iv?isi? tarpeita korkeammalla. Olen n?hnyt is?ni seurakunnassa k?yhien talonpoikien sekoittavan puunkuoria leip??ns? s??st??kseen akatemialle menev?? viljaa. Toisia voi kyll? l?yty?, jotka etup??ss? pit?v?t huolta omasta maallisesta voitostaan, niinkuin nyt valitetaan monesta akatemian talonpojasta H?meess?; mutta olen my?s tavannut semmoisia, joista ?sken kerroin, ja ne ovat Suomen kansan oikea syd?n ja ydin.

-- Ehk? olette oikeassa, sanoi Chronander. Min? en n?ytelm?ss?ni miss??n tapauksessa ole esitt?nyt oikeita talonpoikia. Mit? min? niill? tekisin? N?ytelm?ll? on nyt kerran esikuvansa, joiden tarkoitus on joko opettaa tahi naurattaa, ja niiden joukossa on my?s persona rustica, talonpoika. N?ill? kaikilla ei ole mit??n tekemist? tehollisten ihmisten kanssa. Eih?n kirjoittamisella olisikaan mit??n arvoa, jos kirjailia antaisi katsojan n?hd? ja kuulla sit?, mit? h?nell? on joka p?iv? muutoinkin n?ht?v?n?. Voimme siis olla yst?vi? kuin ennenkin. Talonpoikani naurettavine k?yt?ksineen ja viisastelevine puheineen omat minun omaisuuteni, eli oikeastaan ne kuuluvat n?ytelm??n. Teid?n suomalaisia talonpoikia en min? tunne, tahdon kumminkin mielell?ni uskoa, ett? ovat semmoisia, kuin olette kertoneet, vaikka minun t?ytyy toiselta puolen my?nt??, ett? on ensi kerran, kun kuulen jonkun puhuvan sill? tavoin talonpojista.

Sitten palasivat he j?lleen kaupunkiin. Tultuansa Vanhalle Kirkkokadulle kohtasivat he kaksi nuorta tytt??. Toinen n?ist?, mustaverinen ja ruumiikas, oli neitsyt Anna, korkeastioppineen jumaluusopin professorin Enevald Svenonius'en tyt?r; toinen taas, neitsyt Hebla, piispa Terserus'en nuorin tyt?r h?nen ensimm?isest? naimisestaan, oli kaunis sinisilm?inen ja valkotukkainen tytt?, jota h?nen notkean, mutta samalla uhkean vartalonsa t?hden olisi luullut vanhemmaksi kuin h?n todella oli, -- h?n n?et ei viel? ollut t?ytt?nyt viitt?toista vuottansa. Vaikka heid?n is?ns? eiv?t juuri el?neet paraassa sovussa, olivat tyt?t hyvi? yst?vi?, ja aina n?htiin heid?t yhdess?.

He punehtuivat ylioppilasten heit? kunnioituksella tervehtiess?, johon he vastasivat v?h?n kumartaen juuri kun katosivat sen kartanon sis??nk?yt?v??n, jossa piispa Terserus asui.

Mutta ylioppilaat kulkivat ohitse, ajoissa kyllin huomatakseen katseen, jonka tyt?t heittiv?t salaa heihin, ennenkuin meniv?t sis??n.

-- Kuinka kaunis ja herttainen neitsyt Anna Svenonia on! huudahti Chronander sovittaessaan lakkiansa ett? se n?ytt?isi oikein somalta h?nen tuuhealla tukallaan. H?nen vertaistaan ei mahda l?yty? miss??n.

Daniel Juslenius hymyili ja katsahti Andreas Aschelinus'een. Oli n?etsen tunnettu asia t?m?n l?himmille yst?ville, ett? Hebla Terseian ja Andreaan v?li oli enemm?n kuin yst?v?llinen. T?m? huomasi Danielin silm?yksen ja punehtui hivusrajaan saakka.

Kun olivat kulkeneet viel? jonkun mattaa ja tulleet Balikan kellarin luo, kuului sielt? laulua ja naurua.

-- Se on Petrus Torpensis, joka laulaa jotakin hauskaa laulua; tunnen h?nen ??nens?. Menk??mme sis??n, saadaksemme tuopin mummaa, sanoi Chronander. Juslenius'ella ja Aschelinus'ella ei kumminkaan ollut t?h?n halua, vaan meniv?t he kotiin. He asuivat Ryss?nm?ell?, jossa olivat vuokranneet pienen kamarin porvari Davidsson'ilta, jonka vaimo Ingeborg antoi heille ruokaa ja siivosi heid?n huoneensa.

Chronander meni ravintolaan. T??ll? oli jokseenkin suuri huone t?ynn? ylioppilaita, jotka istuivat suuren p?yd?n ymp?rill? ja joivat olutta tinatuopeista sek? polttivat tupakkaa pitkill? piipuilla. Toisella sivusein?ll? oli tavattoman suuri uuni, joka jakoi huoneen kahteen osaan, joista toinen oli vieraita varten ja toisen t?yttiv?t oluttynn?rit, ruokakaappi ja kauppap?yt?, jonka takana kapakoitsia ja h?nen palveluspoikansa olivat t?ydess? toimessa. Seinill? oli hyllyj?, l?ytyi tinatuoppia ja haarikoita. Katosta riippui rautainen kynttil?kruunu, jonka muodosti nelj? kierteist? ja lehden muotoisilla koristeilla monistettua haaraa. Ikkunalla oli kaksi suurta messinkist? kynttil?njalkaa, joissa oli kaksi paksua savuavaa talikynttil??. Oven vieress? oli ruskeaksi maalattu kellokaappi, joka oli koristettu suurilla, punaisilla ja sinisill? ruusuilla sek? omistajan nimikirjaimilla M.B. ja my?skin siniseksi maalatulla vuosiluvulla 1650. Mustuneelle kellontaululle oli teki?n huonolla k?sialalla kirjoitettu: "Sic volvitur vetus." Huone oli rinnankorkuiselta laudoitettu, muuten kalkilla rapatut, mutta niiden valkoinen v?ri oli tomusta, tupakan savusta ja talikynttil?n noesta muuttunut tumman harmaaksi. Ilma t?ss? tupakan savussa ja oluth?yryill? t?ytetyss? huoneessa tuntui l?mpim?lt? ja tukehuttavalta kun Chronander avasi oven.

Mihi sit praepositum In taberna mori, Vinum sit oppositum Morientis ori.

Kuului parista kymmenest? voimakkaasta kurkusta, ja yht? monta tinatuoppia ja haarikkaa l?i tahtia vahvaan p?yt??n, jonka vankat ristijalat kyll? olivat tarpeen est?m??n sit? notkistumasta iskujen alla. Ylioppilaat istuivat hatut ja kaaput yll?, ja ylinn? p?yd?n p??ss? seisoi Petrus Torpensis johtamassa laulua. H?n oli n??lt??n pitk? ja leve?harteinen, py?re? ja lihavakasvoinen, h?nen vilkkaat silm?ns? vilkkuivat iloisesti ja leikillisesti, ik??nkuin hakien alinomaa pilkan ja naurun esinett?. H?nen vasen k?tens? lep?si miekan kahvalla ja oikealla nosti h?n tinatuopin korkealle.

Ut diceant quum venerint Angelorum chori:

lauloi h?n ja teki muiden nauraessa viittauksen Chronander'iin, ik??nkuin olisi h?n tarkoittanut ett? sis??nastuva oli enkeli.

Deus sit propitius Huic potatori.

lopetti Chronander laulun samalla tapaa ja sai naurajat puolellensa.

Chronander ja Petrus Torpensis olivat tovereiltaan hyvin suosittuja. Jo ennakolta voi hyvin tiet?? ett? siin? tulisi hauskaa miss? n?m? olivat mukana, niinkuin my?s etteiv?t ne koskaan j?tt?neet toveriaan pulaan, olipa se sitte kahakassa kis?llien tahi y?vartiain kanssa, tahi kun toverien oli vastattava niinkuin yksi mies teoistaan korkea-arvoiselle rehtorille ja akatemialliselle konsistorillle.

-- Astu esiin ja istu p?yt??n, Jacobus yst?v?mme! sanoi Petrus. Me juomme p??st?olutta t?n??n. Muutamat beanit tarjoavat meille kannun mummaa mieheen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet