Read Ebook: Professoreita ja ylioppilaita: Kertomus Turusta 1660 vaiheilta by Hertzberg Rafa L Ekelund Wilhelm Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1633 lines and 43889 words, and 33 pages

-- Astu esiin ja istu p?yt??n, Jacobus yst?v?mme! sanoi Petrus. Me juomme p??st?olutta t?n??n. Muutamat beanit tarjoavat meille kannun mummaa mieheen.

Turun akatemiassa, samoin kuin muissakin akatemioissa t?h?n aikaan, oli tapana ett? uudet ylioppilaat olivat aluksi kokonaan toveruuden ulkopuolella, siksi kun he, jonkin m??r?ajan oltuaan vanhempien ylioppilasten n?yrimpin? palvelioina, katsottiin tarpeeksi valmistuneiksi p??sem??n akatemiallisiksi yhteiskuntalaisiksi. T?m?n v?hemm?n hauskan ajan voivat he kumminkin lyhent?? kutsumalla vanhemmat toverinsa "p??st?oluelle", jolloin yhdell? kertaa voivat suorittaa kaikki noviliali asemansa n?yryytysasteet. T?mm?inen tilaisuus oli nytkin koonnut iloisen ylioppilasjoukon Balitan kellariin.

Novitiot palvelivat mit? naurettavimmassa puvussa. Heill? oli miekat taakse sidottuina, hatun lierit sidottuna hatun p??lle, halko kainalossa ja k?dess? palava p?re.

-- No, Jacobus yst?v?, oletko n?hnyt Anna Svenonia kaunotarta t?n??n? nauroi Petrus Torpensis, kun Chronander oli istuutunut penkille h?nen viereens? ja saanut tuopin vahtoavaa olutta. -- H?nen maljansa!

-- Min? en juo h?nen maljaansa oluessa. Se voi olla hyv?? kyll? ruukkumakarin Kreetalle, johon Petrus yst?v?ll? on tapana p?ly? kirkossa, kun h?n joskus erehdyksest? joutuu sinne, ja jota n?in h?nen taputtavan leuan alle er??n? p?iv?n?, kun tytt? tuli torilta kopallinen kaloja k?sivarrella. Poika hoi! Tuo t?nne kannu espanjalaista, ja pois n?m? tuopit!

Chronander tyhjensi tuopin kerrassaan ja heitti sen sitten lattialle. Muut seurasivat esimerkki? ja yht?kki? olivat kaikki tuopit ja haarikat kasassa lattialla. Viinuri kiiruhti kokoamaan ne, ja is?nt? itse toi toimekkaasti kuparikannun, joka laitojaan my?ten oli viinill? t?ytetty, sek? joukon tinapikaria. T?ytetty??n kaikki pikarit kullankeltaisella nesteell? asetti h?n kannun Chronanderin eteen ja meni kumartaen pois, puuskaten sivumennen viinuria, joka h?nest? ei n?ytt?nyt olevan tarpeeksi nopea liikunnoissaan.

-- T?lt? se on n?ytt?v?! Ja nyt, vivat Anna Svenonia kaunotar!

He tyhjensiv?t pikarinsa kerrassaan, ja Chronander antoi kannun kiert?? t?ytt??kseen ne uudelleen.

Petrus Torpensis koputteli p?yt??n sormillaan ja veitikkamainen hymy leikki h?nen huulillaan. Ylioppilaat katsoivat odottaen h?neen. He tiesiv?t kokemuksesta sen olevan merkin, ett? jotakin hauskaa oli tulossa.

He eiv?t tarvinneetkaan kauan odottaa. H?n tyhjensi viel? kerran pikarinsa ja lauloi sitten syv?ll? basso??nell??n:

Kyll?h?n hullusti aattelin silloin Kun lempe? riemuksi luulla ma voin Ja leikitsin tytt?sen kanssa ma illoin Ja ?ill' oluttynnyrit tyhj?ksi join.

Ma hyppelin, jalkoja ilmahan heitin, Ma temmelsin, painia l?in hikip?in, Mut kohta ma kasvoni nurkkahan peitin Kun vaan vilahdukselta Reetaani n?in.

Ja Reetaani hetken jos sain puhutella, Niin maailman onnellisin olin mies, Ma y?t utulinnoja voin rakennella Ja mietteeni -- lempo ne tutkia ties!

Mut yhten? iltana miehenp? toisen N?in Reetaani suutelevan simasuin, Jo hornahan heitin ma henttuni moisen Ja kannuhun tartuin ja viisastuin.

Ja nyt ij?t' saan vapauttani laulaa Niin kauan kuin sy?mmeni sykkii ja ly?, En tartu ma en?? rakkauden paulaan, Ei toiste se rintaani kalva ja sy?!

Riemuhuudoilla tervehdittiin t?t? laulua. Mutta kun Petrus tahtoi tyhjent?? pikarinsa, ei se ollutkaan t?ytetty.

-- Sin? konna, kiljasi h?n novitiolle, jonka toimena oli h?nt? palveleminen, niink? sin? velvollisuuksiasi t?yt?t? Kannu t?nne!

Novition kiiruhtaessa pitk?n p?yd?n toiseen p??h?n viinikannua hakemaan veti Petrus keng?n jalastaan ja antoi kaataa viini? siihen. Sitten t?ytyi novition langeta polvilleen, juoda keng?st? ja pyyt?? anteeksi seuraavalla Petrus'en m??r??m?ll? tavalla:

-- Min? Ericus Binningius anon n?yr?sti anteeksi pahantekoni ja lupaan aina edelleen olla suuriarvoisen ja korkeastioppineen Petrus Torpensis'en n?yr? palvelia.

-- Ja nyt uuniin, komensi Petrus; ja novitio kiipesi kaikkien nauraessa uuniin ja sielt? savupiippuun, niin ett? jalat vaan n?kyiv?t.

Samassa avattiin ovi ja ylioppilaille vallan tuttu henkil? tuli hiipien kellarihuoneesen. H?n oli puettu pitk??n harmaasen kaappuun, jonka alta pilkoitti sotamiehen sapeli; k?dess? oli h?nell? pitk? ja vahva sauva ja p??ss? sotilaslakki. H?n oli kaupunginvahdin p??llikk?, n.s. kaupunginvahtimestari Hindrich Staffanson, jota pituutensa vuoksi tavallisesti sanottiin "pitk?ksi Hindrichiksi." Suuren kuparinv?risen nen?ns? ohitse heitti h?n nopean silm?yksen ylioppilasten toimiin, ja h?ijy hymy levisi h?nen kasvoilleen. Sitten meni h?n myym?p?yd?n luo ja pyysi tuopin olutta. H?n n?ytti kovasti juopuneelta, ja jalat eiv?t tahtoneet oikein kantaa h?nt?.

Tuskin oli h?n p??ssyt ovesta sis??n, ennenkuin ylioppilasten herjasanat tuiskusivat h?nt? kohtaan. Turhaan koetti h?n s?ilytt?? mahtavaa arvollisuuttaan, jota katsoi virkansa vaativan; h?nen juopumuksensa tuli h?nen vanhoille vastustajilleen avuksi. Kun h?n lopulta huomasi ett? h?nen arvonsa seisoi yht? heikoilla jaloilla kuin h?n itse, hoiperteli h?n p?yd?n luo, l?i kepin siihen niin ett? pikarit hyppiv?t ja uhkasi menn? rehtoriin laulelemaan, ett? ylioppilaat istuivat t??ll? ja joivat p??st?olutta, vaikka se yliopiston s??nn?iss? oli ankarasti kielletty. Mutta samassa pettiv?tkin h?nen jalkansa ja h?n romahti p?yd?n alle, voimatta en?? nousta sielt?.

Ylioppilaat tervehtiv?t h?nen lankeemustaan korkeilla riemu huudoilla. Silloin kaikui ?kki? Petrus Torpensis'en ??ni yli h?lin?n.

-- Koska h?n tahtoo menn? rehtoriin, mutta n?ht?v?sti ei voi sit? tehd? omin voimin, niin on se meid?n kristillinen velvollisuutemme auttaa h?nt?. Kantakaamme h?net rehtorin pihaan.

Ehdotukseen suostuttiin riemulla. Ylioppilaat ja kaupunginvahti olivat n?et alituisessa sotatilassa kesken??n, ja tilaisuus kostaa monesta entisest? tappiosta oli liian houkutteleva, ettei sit? olisi k?ytetty hyv?ksi. Kahdeksan novitiota m??r?ttiin ottamaan mies olkap?illeen, ja huolimatta h?nen rynnistelyist??n ja potkuistaan l?hti joukko liikkeelle. Ensimm?isen? k?vi Binningius soittaen viulua, sitten kaksi ylioppilasta kantaen p?resoihtuja, ja n?iden j?less? Chronander ja Petrus Torpensis, joka j?lkim?inen k?dess??n huiskutti kaupungin vahtimestarin sauvaa. Sitten seurasi nuo kahdeksan novitiota rynnistelev?n kuormansa kanssa, joka joka silm?nr?p?ys oli vaarassa pudota maahan. Muut ylioppilaat, kaksi aina riviss??n, lopettivat juhlasaaton, joka meluten ja h?listen l?ksi liikkeelle. Viinuri, joka aukaisi oven ja suuressa messinkikynttil?njalassa olevalla kynttil?ll? n?ytti heille valkeata, nauroi niin, ett? kyyneleet olivat silmiss?, ja kapakoitsia Matti Balitta seisoi lihavana ja kaljup?isen? keskell? tyhj?? tupakan savulla t?ytetty? huonetta ja katseli meni?it? leve?sti nauraen, ik??nkuin h?n olisi tahtonut sanoa: sen saatte viel? maksaa.

Kun saattojoukko oli tullut kadulle, aitoi Petrus Torpensis matalalla ??nell? laulaa hautausvirtt? de profundis, ja kaikki muut yhtyiv?t siihen yht? salaper?isesti. Katu oli pime? ja y? pilvinen. Kaksi p?resoihtua heitti talojen salvatuille akkunan luukuille ep?selv?n, h?ilyv?n valon, joka muutti paikkaa heid?n kulkiessaan; mutta hitaasti eteenp?in marssivat ylioppilaat tummissa kaapuissaan ja n?yttiv?t varjoilta pime?ss?.

Kun ylioppilaat tulivat torille, pys?hdytti heid?t kaupunginvahti, joka oli istunut puolinukkuneena sillan luona, keih??t nojattuna sillan kaiteita vastaan, siksi kun heit? her?tti ylioppilasten melu, joka y?n hiljaisuudessa kuului ymp?ri koko kaupungin. Silloin syntyi meteli, nyrkin iskuja tuiskusi, ja vihdoin paljastuvat vahtimiehet miekkansa, samaten kuin ylioppilaatkin. Kumminkin oli se enemm?n uhan kuin toden vuoksi kuin aseet paljastettiin, ja pari Petrus Torpensis'en tekem?? ripe?t? miekan kiekausta sai kaupunginvahdin pakenemaan korttigaaliin, jossa heit? tervehtiv?t ohimenev?t ylioppilaat kivenheitolla suletuille oville.

Kun juhlasaatto oli saapunut rehtorin portille, otti yksi ylioppilaista, joka asui samassa talossa, esiin portinavaimensa ja avasi portin, jolloin juopunut vahtimestari kannettiin pihalle ja pantiin rehtorin portaille selvenem??n humalastaan. Sitten erosivat ylioppilaat kulkien joukottain eri haaroille, mutta viel? kauan kuului laulua ja r?hin??, milloin Anninkaisten puolelta, milloin luostarista, milloin kaukaa H?meenkadulta. Rauhalliset asujamet katujen varsilla, joilla ylioppilaat kuleksivat, her?siv?t useassa talossa kovista iskuista portaille ja seinille. Siell? t??ll? avattiin joku ikkuna varovasti ja villaiseen patalakkiin puettu p?? pilkisti ulos ja vet?ysi j?lleen takaisin vihaisesti muristen: ylioppilaat ovat taaskin raivoissansa.

-- Miss? olet niin kauan ollut? kysyi Anna Svenonian ?iti, kun Anna h?m?r?ss? tuli kotiin.

-- Olen ollut Hebla Terseran luona, vastasi t?m?.

Ovi is?n huoneesen oli auki. T?m?, joka oli istunut er??n suuren nahkakansisen kirjan lukemiseen vaipuneena, katsoi yl?s ty?st??n ja sanoi:

-- Anna, tule t?nne! Sinun ei pid? seurustella niin paljon Heblan kanssa. Se ei ole hyv?. H?nen is?ns?, piispa, n?ytt?? suosivan oppik?sitteit?, jotta arveluttavasti eroavat meid?n lutherilaisen liiton opista. Vaikka kyll? tied?n ettei mitk??n harhaopit saastuta minun tytt??ni, niin voisivat ihmiset kumminkin kentiesi sanoa sit?. Sinun ahkera seurustelusi Heblan kanssa ja sinun k?yntisi piispan talossa ovat sent?hden lakkautettavat.

-- Mutta Hebla on kaikkein rakkain yst?v?ni, v?itti Anna.

-- Sinun tulee rakastaa Jumalata ja meid?n Herraa Kristusta enemm?n kuin ihmisi?, sanoi is? ankarasti; sin? et saa menn? Heblan luo etk? k?vell? h?nen kanssaan kaduilla, eik? h?n my?sk??n saa tulla t?nne. Se on minun j?rk?ht?m?t?n k?skyni.

H?n nojasi puristetun nyrkkins? raskaasti avatun kirjan lehdille ja loi tytt?reens? ter?v?n silm?yksen, johon vastaus oli ylpe? v?l?hdys t?m?n ruskeista silmist?.

Professorin vaimo, Margaretha Svenonina, katsoi mieheens? suuresti h?mm?styneen?.

-- Ep?ill??nk? piispaa v??r?st? opista? kysyi h?n.

-- Ep?ill??n kyl? ja viel?p? suurista harhauksista. Ja asia on sit? vaarallisempi, koska h?n on kirkon ylipaimen. Jos harhausko voittaa alaa niiss?, jotka ovat asetetut uskonnon vartioiksi, niin on vaara tarjona ett? opin puhtaus joutuu hukkaan.

-- Kuka olisi voinut uskoa semmoista h?nen korkea-arvoisuudestansa! huokasi vaimo Margaretha ja pani k?det ristiin.

Svenonius rypisti otsaansa.

-- Ajat, jossa el?mme, ovat todellakin vaarallisia meid?n puhtaalle lutherilaiselle uskollemme, sanoi h?n. Mutta tahdon n?ytt?? h?nen korkea-arvoisuudelleen ett? pyh?ll? kirkollamme kyll? on valppaita vartioita.

-- Eik?h?n ole varomatonta ruveta riitaan piispan kanssa, mietti vaimo Margaretha ep?ilev?isesti. Maailman suurilla on aina puollustajia.

-- Piispa on hankkinut itselleen vihollisia korkeiden herrain joukossa, sanoi Svenonius, pahajuonisesti hymyillen, aina siit? ajasta, jona h?n Tukholman valtiop?ivill? niin innokkaasti vaati Aatelin l??nitysten palauttamista kruunulle, Niille, joilla valta on, on kyll? mieluisaa ett? piispa tulee kuritetuksi.

-- H?n onkin kohottanut p??ns? niin korkealle, jatkoi Svenonius hetkisen per?st?, sek? hiippakuntansa asioissa ett? t??ll? akatemiassa, kuin ei kukaan ennen h?nt?, niin ett? monta kyll? taitaa l?yty?, jotka mielell??n n?kev?t h?nt? kuritettavan h?nen ylpeydest??n.

-- Niin, niin, min? olen vaan vaimo; en ymm?rr? paljon enk? my?sk??n tahdo tuomita semmoisissa asioissa. Mutta min? tied?n, ett? olet varovainen, niin ettet hanki mielipahaa itsellesi, sanoi vaimo huolestuneen n?k?isen?.

-- Ah, minun ei tarvitse mit??n pelj?t?, vastasi Svenonius hymyillen.

-- Eik? kumminkin olisi parempi ett? antaisit koko asian rauveta? Piispa, joka on niin oppinut mies, ymm?rt?? kyll? puollustaa itse??n, eik? ensink??n voi tiet??, miten asia voi k??nty?, pitkitti vaimo huolellisena.

-- ?l? sekaannu asiaan, joka ei koske sinua, sanoi Svenonius jyrk?sti. Mit? tietoihin tulee, niin en niiss? ole h?nt? huonompi, melkeenp? p?invastoin. Kuka huolii Terserus'esta Ruotsin valtakunnan rajojen ulkopuolella? Mutta kysy oppineilta Giessen'in, Jena'n ja Wittenberg'in yliopistoissa, tuntevatko he tohtori Enevaldus Svenoniusta? Ovatko he koskaan kirjoittaneet Terserus'elle ja pyyt?neet h?nen mietint???n ja neuvoaan uskontoamme koskevissa riitaisissa kysymyksiss?, niin kuin ovat kirjoittaneet minulle? Min?k? tunnustaisin h?net itse?ni etev?mm?ksi? En tosiaan. Ja miten on h?n tullut piispaksi? Hiippakunnanko luottamuksen kautta? Saiko h?n yht??n ainoata ??nt? akatemisessa konsistorissa? Ei, meid?n ja koko hiippakunnan tahtoa vastaan nimitti h?net kuningas, jonka suosion h?n oli ymm?rt?nyt liehakoitsemisellaan saavuttaa, t?m?n perint?ruhtinaana ollessa. Niin, puhuttiinpa viel? ett? Terserus perint?ruhtinaan tieten oli osallisena niiss? vehkeiss? kuningatar Kristinan hallitusta ja henke? vastaan, joista Messenius'et menettiv?t p??ns?. H?n on saava kokea ett? piispaakin voidaan saada taantumaan. Huomenna olen valmis Maria Wassenia vainajan ruumissaarnassa antava h?nen ja koko seurakunnan kuulla totuuden varoittavaa ??nt?.

Kun h?n oli t?m?n sanonut, rupesi h?n j?lleen valmistamaan huomisp?iv?n ruumissaarnaa, jota varten h?n teki otteita avatusta kirjasta. Vaimo ja tyt?r vet?ysiv?t pois ja sulkivat ovet ty?huoneesen, etteiv?t h?iritsisi h?nt?.

?iti alkoi kattaa illallisp?yt?? ja sanoi sit? tehdess?:

-- On toinenkin asia, josta kauan jo olen ajatellut puhua kanssasi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet