Read Ebook: Särkynyt sävel by Larin Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 185 lines and 7365 words, and 4 pages

Produced by: Tapio Riikonen

S?RKYNYT S?VEL

Kirj.

Larin-Ky?sti

Helsingiss?, Osakeyhti? Kauppakirjapaino, 1906.

HENKIL?T:

Ullakkohuone. Seinill? j?ljenn?ksi?, jotka esitt?v?t Beethoovenin soittoa sek? Mozartin kuolemaa, s?velt?jien kuvia, kitari, kantele, laakeriseppele, ryijyj?, jaapanilaisia posliiniastioita. Taitteisen katon alla kiert?? ruukuista kaksi "el?m?nlankaa" per?ll?, miss? on iso ikkuna pienine monine viheri?ne vivahtavine ruutuineen. Lasiovi per?ll? osaksi viltill? peitetty johtaa pienelle parvekkeelle. Ikkunan takaa n?kyy huurteiset s?hk?lenn?tinlangat sek? lumipeitteinen kirkon torni. Vasemmalla ovi, joka vie alikertaan, etualalla garibaldisohva, y?p?yt? l??kepulloineen, ruusunkukallisesta kankaasta tehty sermi. Oikealla pitk? leposohva, p?yt?, vanhanaikainen keinutuoli, verhon takana alkoovi. On sunnuntaip?iv?. -- Onni pitk?ss? harmaassa jalkoihin ulottuvassa viitassa, samettiliiveiss?, h?n makaa tyynyjen varassa garibaldisohvalla. ?iti tulee kantaen tarjotinta, jolla on kahvia, voita, leip??, veitsi?; laskee kukkavihon ikkunalaudalle.

KAARLO. Kuinka sin? t?n??n jaksat? Annas, koitan suontasi. Hyvi? toiveita.

IREENE. Ajatelkaas kuinka hullunkurista! Me ajoimme l?pi huurteisen mets?n, kaksikymment? kulkusta, valkoiset kuuset, suhaus, aamukuutamon kumotus ja koko mets? nauroi!

KAARLO. Reenpohja meni puhki, ja me kaaduimme hankeen.

IREENE. Toiset olivat jo kaukana. J??ll? h?m?r?ss? eksyimme, ajoimme v??r??n suuntaan yh? kauvemmaksi.

KAARLO. Hauskaa, ett? Onni laskee leikki?, seh?n on paranemisen merkki.

KAARLO. Varkaita, hahhaa.

IREENE. Anteeksi, rakas Onni. N?ytit terveemm?lt?, siksi arvelimme kerran uskaltavamme ly?tt?yty? nuorten pariin.

KAARLO. Ei se sovi, Ireene on hiestynyt, h?nell? on jo ysk??.

IREENE. Mit? viel?! Kyll? t?m? menee ohi.

IREENE. Miksi sin?, Onni, aina ik??nkuin h?v?iset itse?si, tekeydyt huonommaksi kuin mit? olet, ik??nkuin sin? nauttisit siit?.

IREENE. Min? tahdon sinua ymm?rt??, loisinaan en sinua ollenkaan k?sit?, ik??nkuin luistaisit minun luotani, enk? min? silloin tied?, miten ja mist? sinun taas l?yd?n.

KAARLO. Nyt sin? puhut kuin taiteilija.

KAARLO. Onni, min? pyyd?n, ole tyyni. Mielenliikutus ei tee sinulle hyv??, se voi...

KAARLO. Olen n?hnyt tapauksia, jolloin mielenliikutus on saanut aikaan verensy?ksyn.

KAARLO. Niin. Ei siis mit??n tunteellisuutta.

IREENE. . Rakas Onni, olenko min? tehnyt sinulle pahaa, en koskaan en??n l?hde rekiretkelle. Odotan vaan kunnes sin? parannut, enk? varasta sinulta hetke?k??n... Ja sitte me l?hdemme ulos avaraan, valkoiseen maailmaan sinne, niiss? taivas on sinisempi ja syvempi, maa ihanampi.

KAARLO. Ja terveelliset V?limeren tuulet puhaltavat sinuun uuden voiman.

IREENE. Min? menen.

KAARLO. Mit? kappaletta?

KAARLO. Mit? sin? tarkoitat?

KAARLO. Miksi revit arpeutuneita haavoja. Onni, k?ytt??kseni sinun vertauksiasi, sen illan j?lkeen on satanut monen talven lumi.

KAARLO. Minulla on muita viljelysmaita. El?m? minua kutsuu ja vaatii. Tai oikeammin el?m?n varjopuolet. Min?h?n olen l??k?ri.

KAARLO. Syd?ns??li sairastavaa ihmiskuntaa kohtaan on suurempi. Sen vanhan vamman olen min? taitavalla leikkauksella juurinensa irti leikannut.

KAARLO. Silloin kun sin? menit kihloihin Ireenen kanssa, silloin heitin min? unelmat.

KAARLO. Ja sin? ja min? istuimme sohvassa puolih?m?r?ss?.

KAARLO. Kuinka ihanasti Ireene silloin soitti.

KAARLO. Ireene ihan lumosi.

KAARLO. ?l? loihdi esille vanhoja mielikuvia, jo riitt??!

KAARLO. Ja kun h?n lopetti...

KAARLO. Min? istuin h?nt? l?hemp?n?. Mutta sitten h?n astui sinun luoksesi, sin? suutelit h?nen k?tt?ns? ja kiitit h?nt? h?nen sielukkaasta soitostansa.

KAARLO. Ja j?lkeenp?in me riitaannuimme.

KAARLO. . Ja kuukausi sen j?lkeen luin min? sanomista, ett? olit mennyt kihloihin. Sytytin sikaarini ja menin kohtaamaan sairaitani. Hautasin raihnaan rakkauteni juuri nelj?nnest? vaille kuusi iltap?iv?ll?.

KAARLO. . Mit?? Ket? h?n rakastaa, rakastaa, sanot?

IREENE. Mutta t??ll?h?n te istutte puolih?m?r?ss? ihan vaiteliaina. Kaarlo, joko sin? l?hdet?

IREENE. Ah, muistan.

KAARLO. N?itk?, Onni, ett? Ireene katseli t?nne tullessaan ensin sinua?

IREENE. Mit?s kummaa siin??

IREENE. Tietysti, sill? min? n?in, ett? Kaarlo on pois l?hd?ss?. Sin? olet niin levoton, Kaarlo. T?ti pyysi sinua j??m??n aamiaiselle Onninkin t?hden.

KAARLO. Minun t?ytyy k?yd? er??n sairaan luona.

IREENE. Mutta onhan t??ll?kin sairas.

IREENE. Hyv? Kaarlo, tule pian!

KAARLO. . Hetken p??st?.

IREENE. H?n on niin hyv? ja voimakas.

IREENE. Ja kuinka h?n rakastaa k?yhi? sairaitaan! H?n juttelee heid?n kanssaan niin iloisesti. Iloinen sana on parempi kuin karvaat rohdot, sanoo h?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet