Read Ebook: Caleb Trench by Taylor Mary Imlay McConnell Emlen Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1580 lines and 63757 words, and 32 pages

ASEET POIS!

Bertha von Suttner

Tekij?n luvalla mukaellusta painoksesta suomentanut Alli Nissinen

Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1895. Digitalisoitu kolmannesta painoksesta, joka ilmestyi 1912.

Seitsentoista vuotiaana olin sangen haaveileva tytt?. T?m?n olisin jo varmaankin unhottanut, jollei minulla olisi tallella sen aikaisia p?iv?kirja-muistoonpanojani. Mutta n?iss? muistoonpanoissa ovat entiset haaveiluni, korkealle t?ht??v?t ajatukseni ja ylenpalttiset tunteeni tulleet ikuistetuiksi, ja siten voin min? nyt l?hemmin tarkastella sit? kirjavaa ajatusten tulvaa, joka liikkui siin? tyhm?ss?, kauniissa tyt?np??ss?. T?m?n p??n kauneuden kertovat minulle vanhat valokuvat, vaikka kuvastimeni ei en?? siit? mit??n tied?. Voin k?sitt?? millainen kadehdittava olento tuo nuori, ylistetty, kaiken komeuden ja loiston py?rteess? el?v? Martha Althaus lienee ollut. Punaiset muistoonpanovihkoset kertovat kumminkin paljon runsaammin alakuloisia, kuin rajatonta nuoruuden riemua ilmaisevia tunteita. Ja min? kysyn itselt?ni: olinko todellakin niin kiitt?m?t?n, ett? en huomannut onneani ja mukavuuttani, joka oli osakseni tullut, tahi olinko niin typer?, ett? luulin ainoastaan synk?n alakuloisuuden olevan kyllin arvokasta runollisin sanoin ilmaistavaksi ja ikuistutettavaksi vaikeneville p?iv?kirjan lehdille.

Kohtaloni ei tyydytt?nyt minua, sill? vihkoon olin kirjoittanut:

>>Oi, Jeanne d'Arc, sin? taivaan suosima sankarinainen, jos min? olisin sinun sijassasi! Saada heiluttaa valtioviiri?, saada kruunata kuninkaani ja sitte -- kuolla -- kalliin is?nmaan edest?! -->>

T?st? kaikesta en kuitenkaan tarvitse tehd? sit? johtop??t?st?, ett? minulla olisi ollut erityinen sankariluonne. Asia oli yksinkertaisesti sellainen, ett? min? olin haaveileva ja tulin hyvin helposti hurmaantuneeksi, ja olihan silloin aivan luonnollista, ett? etup??ss? innostuin siit?, jota enimm?n ylistettiin sek? oppikirjoissani ett? ymp?rist?ss?ni.

Is?ni oli kenraali it?valtalaisessa armeijassa, ja h?n oli ottanut osaa taisteluun Custozzan luona >>is?>> Radetskyn johdolla, jota h?n melkein ep?jumaloitsi. Millaisen joukon kertoelmia sotaretkest? sainkaan kuulla! Minun rakas is?ni oli niin ylv?s sotaisista muisteloistaan ja puhui sellaisella ihastuksella niist? sotaretkist?, joihin h?n oli ottanut osaa, ett? ehdottomasti tunsin s??li? niit? miehi? kohtaan, joilla ei sellaisia muistelmia ollut. Ja miten alentavaa olikaan mielest?ni naissukupuolelle, ettei se saanut tuolla ylevimm?ll? tavalla tuoda ilmoille is?nmaanrakkauttaan ja kunniantunnettaan. Jos joskus kuulin puhuttavan naisten pyrinn?ist? p??st? yhdenarvoisiksi miesten kanssa, niin k?sitin vapaudenaatteen vaan siten, ett? se tarkoitti naistenkin p??semist? aseilla varustettuna sotatantereelle. Miten kauniisti kerrotaankaan historiassa Semiramiksesta tahi Katarina II:sta:

>>H?n k?vi sotaa sen ja sen naapurivallan kanssa -- -- -- h?n voitti sen tahi sen maan>> --.

Ylip??ns? on historia, sellaisena kuin se nuorille esitet??n, paras syy siihen, ett? nuoriso ihailee sotaa. Historiallisissa oppikirjoissa painetaan lasten mieleen, ett? sotajoukkojen p??llikk? panee yh? toimeen teurastuksia, ett? teurastukset niin sanoakseni ovat se vaikutin, jonka nojalla kansojen historia vierii edelleen l?pi aikojen; ne ovat j?rk?ht?m?tt?m?n luonnonlain seurauksia ja niiden tulee aina uudistua niinkuin myrskyjen ja maanj?ristysten: niihin tosin yhtyy paljon kauhua ja hirmua, mutta t?m? tulee t?ydellisesti palkituksi yleisesti t?rkeiden seurausten ja sen kunnian ja kuuluisuuden kautta, jonka yksityiset sill? tavoin voivat saavuttaa, ja vihdoin sen tietoisuuden kautta, ett? on suuremmoisimmalla tavalla t?ytt?nyt velvollisuutensa. Onko olemassa mit??n ihanampaa kuolemaa, kuin kuolo sotatantereella? Onko olemassa kadehdittavampaa kuolemattomuutta, kuin se mik? tulee kaatuneen sankarin osaksi? T?m? kaikki opetetaan selv?sti ja varmasti kaikissa luku- ja oppikirjoissa, jotka ovat kirjoitetut >>koulua varten>>, ja joissa varsinaisen historian rinnalla, joka ainoastaan kuvataan pitk?n? sotatapausten lankana, kerrotaan yksinomaan urhokkaista asetoimista. T?m? kuuluu is?nmaalliseen kasvatustapaan. Koska jokaisesta pojasta aikaa my?ten t?ytyy tulla is?nmaan puolustaja, tulee lapsen ihastusta t?h?n parhaimpaan kansallisvelvollisuuteen her?tt?? ja muodostaa. Ja voidaksensa karaista h?nen aistiansa sit? luontaista inhoa vastaan, jota sodan kauhut ehdottomasti her?tt?v?t, puhutaan niin huolettomasti kuin mahdollista mit? hirveimmist? verit?ist?, niinkuin jostain v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisesta, jostain aivan tavallisesta ja koetetaan niin paljo kuin mahdollista tuoda esiin sodan ihanteellista puolta -- jos edes sellaisesta voipi puhua. T?ll? tavoin onnistutaan kasvattamaan taistelunhaluinen ja sotaisa suku.

Tyt?t, joiden ei tarvitse >>sotaan l?hte?>>, saavat historialliset tietonsa aivan samoista kirjoista kuin pojatkin. Siten muodostuu naispuolisessa nuorisossa aivan sama k?sitys, joka ilmenee sotilass??dyn ihailuna ja kateellisena tunteena siit?, ettei voi taisteluihin osaa ottaa. Mit? hirmuisia kuvauksia kaikenlaisista tappeluista, punilaisista ja makedonialaisista, aina kolmekymmenvuotisiin ja napoleonilaisiin sotiin asti meille kerrottiinkaan, meille pienille, hell?syd?misille ja hennoille neitosille, joita kaikessa muussa kehoitettiin hiljaisuuteen ja lempeyteen. Kuinka saimmekaan n?hd? kaupunkien palavan, asukkaiden joutuvan hirmuisen murhan ja silpomisen uhriksi ja kuinka saimmekaan tiet?? vankien julmasta r??kk?yksest?! Kun n?in n?kee julmuutta julmuuden p??lle, tylsistyy luonnollisesti tunne huomaamaan sit? julmuudeksi. Kaikkea, mik? koskee sotaa, ei katsellakaan en?? inhimilliselt? n?k?kannalta, ja saapi se sen vuoksi jonkinlaisen erikoisen salaper?is-historiallis-valtiollisen merkityksen. Sota t?ytyy olla olemassa! Se on korkeimpien arvonimien ja korkeimman kunniansaannin l?hde. Sen k?sitt?v?t tyt?t mainion hyvin, ja niin perustuu aikaisin se k?sitys, joka muinoin loi spartalaiset ?idit ja meid?n aikoinamme luo mit? lapsellisimman miekkaa kantavien urhojen ihailun ja erikoislemmen.

Minua ei ole, niinkuin monia minun s??tyyni kuuluvia naisia kasvatettu luostarissa, vaan olen tullut kasvatetuksi lapsuuteni kodissa, jossa sit? varten pidettiin opettajattaria ja opettajia. Jo aikaisin j?in ?iditt?m?ksi. ?idin sijassa oli minulla ja kolmella nuoremmalla sisarellani er?s t?ti, muuan vanha aatelisneiti. Talvikuukaudet asuimme Wieniss?, mutta kes?ll? olimme sukukartanossamme Ala-It?vallassa.

Muistan tuottaneeni opettajilleni paljo iloa, sill? minulla oli hyv? muisti ja min? olin ahkera sek? varsinkin kunnianhimoinen oppilas. Kun min? en voinut tyydytt?? kunnian himoani rient?m?ll? Valkyrian tavoin sotatantereelle, niin sain tyyty? siihen, ett? hankin itselleni hyvi? arvosanoja opinnoissani ja ahkeruudellani voitin ymp?rist?ni ihailun. Ranskan ja englannin kielen opin melkein t?ydellisesti; maantieteess? ja t?htitieteess? omistin sellaiset tiedot, kuin ohjelman mukaan naisen kasvatukselle oli tarpeellista, mutta historiassa opin paljo enempi kuin minulta vaadittiin. Min? otin esille paksuja historiallisia teoksia is?ni kirjastosta ja luin niit? vapaahetkin?. Ja joka kerta kun painoin mieleeni jonkun vuosiluvun tahi tapauksen, pidin itse?ni kappaleen viisaampana entist??n.

Kasvatusaineisiini kuului my?skin pianonsoitto, mutta sit? vastustin ankarasti. Minulla ei ollut taipumusta eik? halua soitantoon ja sit?paitsi tunsin, ett? en sill? alalla voisi voittaa laakereita. Min? rukoilin ja pyysin niin kauvan, ett? saisin j?tt?? joutavan kilkuttamisen ja k?ytt?? aikani muihin opinnoihin, ett? hyv? is?ni vihdoin vapautti minut soitannollisesta pakkoty?st?. T?m? oli kuitenkin suureksi suruksi t?dilleni, jonka mielest? nuorta tytt??, joka ei osannut soittaa pianoa, ei voinut pit?? >>sivistyneen?>>.

Maaliskuun 10 p?iv?n? 1857 t?ytin seitsem?ntoista vuotta. >>Jo seitsem?ntoista vuotta!>> ovat ensimm?iset sanat, jotka sin? p?iv?n? kirjoitin p?iv?kirjaani. Tuo sana >>jo>> on koko pieni runoelma. Siihen ei tosin liity mit??n selityksi?, mutta selv?? on, ett? sill? tahdoin sanoa: >>Ja viel? ei ole mit??n tehty kuolemattomuuttani varten.>> Nuo pienet punaiset vihkoset ovat minulle nyt, kun aijon kirjoittaa muistojani, sanomattomasta arvosta. Niist? olen tilaisuudessa saamaan tietoja entisist? tapahtumista pienimpiin yksityisseikkoihin asti ja kertomaan kokonaisuudessaan kauan sitte unohdettuja ajatuksia ja keskusteluja.

T?n? kes?n? m??r?si l??k?ri t?tini Mariebadiin kylpem??n, ja t?tini n?ki hyv?ksi ottaa minut mukaansa. Vaikka p??semiseni suureen maailmaan pitikin tapahtua vasta seuraavana talvena, sain kuitenkin luvan ottaa osaa muutamiin pieniin iltamiin kylpylaitoksessa voidakseni edelt?p?in tottua tanssiin ja keskusteluun, ett? en esiintyisi vallan ujona ja k?mpel?n? ensim?isen? karnevaalikautena.

Mutta mit? tapahtuikaan ensim?isess? iltamassa, jossa olin. Niin, ei mit??n sen v?hemp??, kuin ett? rakastuin silmitt?m?sti. Tietysti oli rakkauteni esine er?s husaariluutnantti! L?sn?olevat siviiliherrat n?yttiv?t sotilasten rinnalla samanlaisilta kuin luusiivet perhosien rinnalla. Sotilaspukuihin puettujen seassa olivat husaarit komeimpia ja husaarien seassa oli kreivi Arno Dotsky kaikista komein. Yli kuusi jalkaa pitk?, musta kihara tukka, yl?sp?in taivutetut viikset, valkoiset hampaat ja tummat silm?t -- no siis, h?nen kysyess??n: >>Onko teill? kotiljonki vapaana, kreivit?r?>> tunsin, ett? on olemassa muitakin yht? ylevi? voittoriemuja, kuin Orleansin Neitsyen miekan tai Katariina II:sen valtikan pitely.

Yhdeks?nten?toista syntym?p?iv?n?ni olivat h??ni kreivi Arno Dotskyn kanssa. Sit? ennen olin jo astunut suureen maailmaan ja tullut keisarinnalle esitellyksi kreivi Dotskyn morsiamena. H?ittemme j?lkeen teimme matkan Italiaan, jota tarkoitusta varten Arno oli ottanut pitemm?n aikaa virkalomaa. Sotapalveluksesta eroamisesta ei ollut koskaan ollut kysymyst?. Olin ylpe? kauniista husaariupseeristani ja toivoin ilolla sit? aikaa jolloin h?n korkenisi ratsumestariksi -- everstiksi -- ja vihdoin kenraaliksi. Kukapa tiesi -- kenties oli h?n m??r?tty joksikin viel? korkeammaksi, kenties tulisi h?nen nimens? kerran loistamaan muiden suurien sotap??llikk?jen nimien seassa is?nmaan historiassa. -- --

Se oli onnellinen aika, sill? me rakastimme toisiamme sanomattomasti. Kuitenkaan ei minun punainen kirjani siit? mit??n kerro. Suruilleni en l?yt?nyt kylliksi sanoja ja valitusvirsi?, ne t?ytyi s?ilytt?? j?lkimaailmalle. Mutta minun uhkuvan nuoruuteni raitis onni ei saanut sijaa p?iv?kirjani punaisien kansien sis?ll?. Se paikka j?i pitk?ksi aikaa unohduksiin.

Mutta odotas: t??ll?h?n l?yd?n kuitenkin iloisen muistoonpanon. Tammikuun 1 p?iv?n? 1859 syntyi ensim?inen poikamme. T?m? tapaus her?tti meiss? ylpeytt? ja h?mm?styst? aivan kuin olisimme me olleet ensim?iset, joille jotain sellaista tapahtui.

Siit? mahtoi olla seurauksena sekin, ett? min? taas rupesin muistamaan p?iv?kirjaani. T?m? merkillinen tapaushan piti kaikella muotoa saada j?lkimaailman tiett?v?ksi. Meid?n rakas, pieni Rurumme oli meid?n silmiss?mme merkillisin kaikista maailman ihmeist?. Me ajattelimme ja toivoimme h?nelle mit? suuremmoisinta tulevaisuutta. Mik? h?nest? tulisi? T?m? kysymys, joka tosin ei viel? tarvinnut olla hyvin kiireellinen, lausuttiin kuitenkin usein Rurun k?tkyen ??ress?, ja vastaus oli aina sama: sotilas. Joskus rohkeni h?nen ?itins? panna heikon vastalauseen: mutta ajatteles, jos h?n kaatuisi sodassa! T?lle arvelulle ei tietysti kukaan korvaansa kallistanut.

Huhtikuun ensim?isen? p?iv?n?, siis kolme kuukautta t?ytetty??n, yleni Ruru korpraaliksi. Mutta samana p?iv?n? tapahtui jotain ik?v?t?, jotain, joka teki syd?meni raskaaksi ja joka kehoitti minua uskomaan synk?t ajatukseni punaisten vihkojen huostaan.

-- Tied?tk?s, aarteeni, pian se syttyy.

-- Mik? se on, joka syttyy? -- kysyin min?.

-- Sota Sardinian kanssa.

Min? s?ik?hdin. -- Jumalan t?hden -- seh?n olisi hirmuista! Ja t?ytyyk? sinunkin mukaan?

-- Sit? varmasti toivon.

-- Kun velvollisuus kutsuu -- --

-- Kova onni? Sellainen raitis, iloinen sota t?ytyy olla jotain ihanaa! ?l? unohda, Martha, ett? olet sotilaan vaimo.

Vaivuin h?nen kaulaansa.

-- Ole rauhallinen, Arno, min?kin voin olla urhokas. Kuinka usein olenkaan kadehtinut historian sankareja ja sankarittaria, ja miten ihanaa mahtaneekaan olla rient?? taisteluun. Jos vaan saisin sinua seurata ja voittaa tai kaatua sinun rinnallasi.

-- Hyvin puhuttu, rakkahani, mutta lapsellisesti! Sinun paikkasi on poikamme luona, josta my?s t?ytyy kasvaa is?nmaan puolustaja. Sinun paikkasi on kotilietemme luona. Suojellaksemme t?t? kotiliett? vihollisten hy?kk?yksilt?, suojellaksemme kotejamme ja naisiamme, -- sen vuoksi t?ytyy meid?n miesten menn? sotimaan.

Se oli h?nelle kunniaksi, ett? h?n voi olla iloinen, koska h?nen nyt kerran t?ytyi l?hte? sotaan, mutta viel? ei ollutkaan mit??n varmasti p??tetty. Kenties ei sota lainkaan syttyisi, ja jos niinkin k?visi, miksi juuri Arno tulisi sinne komennetuksi. Ei, t?m? niin kokonainen ja t?ydellinen onni, jonka kohtalo oli minulle suonut, ei varmaankaan voinut niin t?ydellisesti murtua. -- --

N?it? ja samankaltaisia ajatuksia sis?lt?? p?iv?kirjani n?ilt? p?ivilt?.

Mutta siit? l?htien muutamia aikoja eteenp?in sis?lsiv?t punaiset vihkoset joukon valtioviisastelua: Ludvig Napoleon on juonittelija -- -- It?valta ei voi en?? tyyty? p??lt? katsomaan -- -- sota tulee syttym??n -- -- Sardinian t?ytyy masentua ylivoiman alle -- -- rauha pysytet??n -- --. Vaikka ihailinkin menneiden aikojen taisteluja, oli kuitenkin nyt hartain toivomukseni, ett? rauha pysytett?isiin, mutta mieheni toivomukset olivat selv?sti p?invastaiset. H?n ei tosin sit? suoraan sanonut, mutta kaikki tiedot, joita h?n sai tuon mustan pilkun kasvamisesta, kertoi h?n minulle loistavin silmin, jota vastoin h?n aina jonkinlaisella tyytym?tt?myydell? huomasi silloin ja t?ll?in esiintyv?t rauhansanomat.

Is?nikin oli tulisesti ihastuksissaan sodan syttymisest?. Piemontilaisten voittaminenhan olisi vaan lastenleikki?, ja t?t? todistaakseen antoi h?n taas tulvailla Radetsky-historioita. Kuulin uhkaavasta sotaretkest? puhuttavan vaan sodan johdannolliselta eli strateegiselta kannalta, nimitt?in milt? n?k?kannalta voitto oli mahdollinen, miss? ja miten vihollinen tulisi voitetuksi, ja ja mit? etuja t?m? sota meille tuottaisi. Mutta inhimilliselt? kannalta, silt?, ett? jokainen taistelu, jos siin? saadaan voitto tai tappio, tuottaa paljon veren ja kyynelten vuodatusta, ei asiaa koskaan katseltu. N?m? kysymyksess? olevat harrastukset pantiin niin paljo ylemm?ksi yksityisi? harrastuksia, ett? oikein h?pesin ahdasmielisyytt?ni, kun mieleeni tulivat t?llaiset ajatukset: >>voi, mit? hy?dytt??k??n voitto kuollut-raukkoja, leski? ja haavoittuneita, jotka kenties koko el?m?kseen j??v?t vaivaisiksi>>. -- Vastaukseksi n?ille arkaileville kysymyksille juolahti mieleeni sellaiset vanhat koulukirja-dityrambit kuin >>kunnia palkitsee kaikki>>. -- >>Mutta kuinka silloin k?y, jos vihollinen saapi voiton?>> -- kysyin kerran ??neen upseerituttavieni seurassa. -- >>Shh!>> Minua kehotettiin kiihke?sti vaikenemaan. Jo v?hinkin ep?ilys meid?n aseittemme voimattomuudesta pidettiin arkuutena ja ep?is?nmaallisuutena. Sotamiehen velvollisuuksiin kuuluu, ett? t?ytyy aina olla vakuutettu armeijansa voitosta. Kenties se kuuluu my?skin lainkuuliaisen luutnantin rouvan velvollisuuksiin.

Mieheni rykmentin olopaikka oli Wieniss?. N?k?ala kodistamme oli Praternille p?in, ja kun astuin avonaisen akkunan luo, hyv?ili poskiani lempe?, lupauksista rikas kes?inen tuuli. Kev?t oli ihmeellisen ihana. Ilma oli leuto ja t?ynn? kukkien tuoksua, ja puut olivat tavallista aikaisemmin pukeutuneet vaaleanviheri??n verhoonsa. Iloitsin syd?mess?ni ajatellessani kohta alkavia ajeluretki? Praternilla. Sit? tarkoitusta varten olimme hankkineet pienet, somat ajopelit, joihin kuului siev?t vaunut ja tulinen, unkarilainen nelivaljakko. Jo nytkin huhtikuulla ajelimme joskus Praternin puistossa, mutta se oli vaan esimakua niist? suurista nautinnoista, joita toukokuulla saisimme kokea. Oi, jollei vaan sota jo silloin syttyisi! -- --

Wienin komein puisto.

-- No, Jumalan kiitos, nyt vihdoinkin tulee loppu t?st? ik?v?st? ep?tiedosta, huudahti mieheni tultuaan kotia sotaharjoituksista aamusella 19 p?iv? huhtikuuta. -- Loppuehdotus on annettu. --

-- Min? s?ik?hdin. -- Mit? sin? tarkoitat -- loppuehdotus?

-- Niin, toisin sanoen, meid?n valtiomiehemme ovat nyt vihdoinkin sanoneet viimeisen sanan niiss? keskusteluissa, jotka sodan julistuksen edell? ovat tarpeelliset. Meid?n loppuehdotuksessamme vaadimme, ett? Sardinia riisuu aseet, jota se luonnollisesti ei tee, ja sitte marssimme rajan yli.

-- Suuri Jumala, mutta kenties ne sent??n riisuvat.

-- No, silloin peruutetaan sota, ja rauha tulee julistetuksi.

Min? lankesin polvilleni -- muuta en voinut.

Sanatonna ja kuitenkin huudon kaltaisena kiiti rukoukseni: rauha! rauha! syd?mest?ni taivasta kohti.

Arno nosti minut yl?s.

-- Mit?s teet, mielet?n lapsi?

Kiersin k?teni h?nen kaulaansa ja aloin itke?. Se ei ollut surun itkua, sill? eih?n asia viel? ollut ratkaistu, mutta hermoni olivat kauhean uutisen vuoksi niin kiihoittuneet, ett? niiden t?ytyi saada tyynty? kyynelvirran avulla.

-- Martha, Martha, sin? saatat minut suuttumaan -- sanoi Arno nuhdellen. -- Oletkos sin? sotilaan uljas vaimo? Unohdatko, ett? olet kenraalin tyt?r, luutnantin vaimo ja -- lis?si h?n hymyillen -- korpraalin ?iti?

-- Ilmoittaaksesi hyv?lle Jumalalle asioiden tilasta, sin? pieni hupakko.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet