Read Ebook: Caleb Trench by Taylor Mary Imlay McConnell Emlen Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1580 lines and 63757 words, and 32 pages

-- Ilmoittaaksesi hyv?lle Jumalalle asioiden tilasta, sin? pieni hupakko.

Porstuvan kelloa soitettiin. Min? kuivasin nopeasti kyyneleeni. Kukahan n?in aikaisin mahtoikaan tulla? Se oli is?ni.

-- No, lapseni -- huudahti h?n heng?styneen?, heitt?ytyen nojatuoliin. -- Oletteko jo kuulleet suuren uutisen -- loppuehdotus?

-- Kyll?, olen juuri kertonut kaikesta Marthalle.

-- Sano, is?, luuletko sodan siten tulevan ehk?istyksi? -- kysyin min? vavisten.

-- En ole koskaan kuullut, ett? sota olisi tullut loppuehdotuksen kautta ehk?istyksi -- sanoi is?ni tyynnytt?en. -- Vaikka kyll?h?n kirottujen italialaisten heitti?iden puolelta olisi viisainta my?nty?, eik? antautua uudelleen Novaran -- -- -- Voi, kunhan ei is? Radetsky olisi kuollut viime vuonna! Olen varma siit?, ett? h?n, huolimatta yhdeks?st?kymmenest? ik?vuodestaan, viel? olisi asettunut armeijansa etunen??n, ja totisesti olisin min?kin l?htenyt mukaan! Meh?n olemme molemmat jo kerran ennen n?ytt?neet miten italialaista roistov?ke? kohdellaan, mutta ne eiv?t n?y viel? saaneen kylliksi. Kernaasti minun puolestani. Meid?n lombardilais-venetialainen kuningaskuntamme tulee saamaan sangen kauniin lis?n piemontilaisesta alueesta. Jo n?en ajatuksissani, miten sotajoukkomme marssivat Turiniin.

-- Mutta, is?, sin? puhut aivan kuin sota olisi jo p??tetty ja aivan kuin iloitsisit siit?? Mutta ajattelepas jos Arnonkin t?ytyy l?hte? sotaan. -- Ja silm?ni t?yttyiv?t kyyneleill?.

-- Tietysti h?nen t?ytyy, kadehdittavan miekkosen.

-- Mutta minun tuskani -- vaara --?

-- Loruja, vaara! Sodastakin tullaan takaisin, siit? olen min? todistuksena. Min? olen ottanut osaa useampaan kuin yhteen taisteluun ja tullut, Jumalan kiitos, haavoitetuksikin joskus, mutta t?ss? olen kuitenkin hengiss?, koska kerran oli m??r?tty, ett? saisin el??.

-- Mutta ajatteles, jos ei minun rykmentti?ni komennettaisikaan sotaan -- sanoi Arno.

-- Oi, todellakin -- keskeytin h?nt? iloisesti -- siin?h?n on viel? toivoa j?lell?!

-- Silloin haen, jos mahdollista on, siirtoa.

-- Hyv?. Hess saapi ylip??llikkyyden, ja h?n on hyv? yst?v?ni.

Syd?meni oli ep?toivoa t?ynn?, enk? kuitenkaan voinut olla ihailematta noita molempia miehi?. Mill? ilolla he puhuivatkaan tulevasta sotaretkest?, -- aivan kuin tavallisesta k?velymatkasta. Urhoollinen Arnoni tahtoi viel?, jollei velvollisuus h?nt? kutsuisi, l?hte? sotaan vapaaehtoisena, ja minun ylev?mielinen is?ni piti t?m?n aivan luonnollisena. Koetin rohkaista mielt?ni. T?ytyih?n minun nyt n?ytt?yty? rakkaitteni arvoisena eik? ajatella muuta kuin: mieheni on sankari.

Nousin reippaasti ja ojensin h?nelle molemmat k?teni:

-- Arno, olen ylpe? sinusta!

H?n painoi k?teni huulillensa, sitte k??ntyi h?n is??n p?in ja huudahti ilosilmin:

-- Sen tyt?n olet kasvattanut hyvin, appivaari!

Loppuehdotus hylj?tty! Se oli tapahtunut Turinissa huhtikuun 26 p?iv?n?. Arpa oli siis heitetty -- sota julistettu.

Jo viikon ajan olin valmistautunut siihen, mit? nyt oli tapahtunut, mutta kuitenkin kohtasi sanoma minua kuin kova isku. Kun Arno ilmoitti sen minulle, heitt?ysin itkien sohvalle ja k?tkin p??ni tyynyihin.

H?n istahti vierelleni ja lohdutti minua lempe?sti sek? lopetti sanoilla: -- Ja ajattelepas, kuinka hauskaa, kun tulen takaisin kolmas t?hti kauluksessa -- ja kenties risti rinnassani.

Mutta min? itkin vaan yh?kin. Kuinka v?h?p?t?iselt? tuntuivat minusta sek? t?hdet ett? ristit t?ll? hetkell?! Ei edes kymmenenk??n risti?, jotka peitt?isiv?t tuota kallista rintaa, voisi palkita minulle sit?, ett? kuula mahdollisesti sen l?vist?isi!

Arno nousi ja suuteli minua lempe?sti otsalle.

-- Nyt minun t?ytyy menn? everstini luo. Itke nyt kylliksi, lapseni, niin olet rohkea ja iloinen, kun tulen takaisin. Ei suinkaan pieni vaimoni nyt, kun vaara on silmien edess?, tahtone ottaa minulta pois kaikkea rohkeutta ja taistelunhalua. Hyv?sti aarteeni! -- Ja h?n meni.

Koetin tyynty?. Niin, olihan velvollisuuteni rohkaista h?nt?, niin hyvin kuin voin. T?m?h?n on ainoa keino, jolla me, naiset, voimme osoittaa is?nmaanrakkauttamme, ainoa keino, jolla me voimme tulla osallisiksi siit? kunniasta, jonka miehemme voittavat taistelutantereella -- eli oikeammin >>tappotantereella>>. Sill? tapettuina j??v?t tantereelle sotaan pakotetut ihmisraukat -- avonaisine, verisine haavoineen -- -- -- ja niiden sekaan ehk? -- -- -- ??neen nyyhkytt?en ajattelin aatokseni loppuun.

Kamarineitsyeni, Betty, riensi sis?lle s?ik?htyneen?. H?n oli kuullut minun huudahtavan.

-- Jumalan t?hden, rouva kreivit?r, mit? on tapahtunut?

Katsoin tytt??n. H?nenkin silm?ns? olivat itkusta punaiset, ja min? ymm?rsin syyn. H?nkin oli kuullut kauhean uutisen ja h?nen sulhasensa oli sotilas. Tunsin hartaan halun painaa kovan kohtalon alaista sisartani syd?nt?ni vastaan.

-- Ei se ole niin vaarallista, lapseni, -- sanoin lohduttaen. -- He menev?t taisteluun, mutta he tulevat j?lleen takaisin.

-- Eiv?t kaikki, kreivit?r, -- huudahti h?n nyyhkytt?en.

Nyt saapui huoneeseen t?tini ja Betty poistui.

-- Tulin sinua lohduttamaan, Martha, -- sanoi h?n syleillen minua, -- ja pyyt?m??n sinua, ett? kantaisit koettelemuksesi n?yryydell?.

-- Sin? tied?t siis kaikki -- --

-- Koko kaupunki sen tiet?? ja kaikkialla on suuri ilo. T?m? sota on hyvin yleisesti tunnettu.

-- Ilo, t?ti Maria?

-- Tietysti, niiden seassa, joilla ei ole ket??n sukulaista armeijassa. Mutta min? tiesin sinun surusi ja senvuoksi tulin t?nne. Pian tulee sinun is?sikin, mutta ei lohduttamaan, vaan onnittelemaan sinua. H?nen mielest??n on se suuri onni Arnolle, ett? h?n saa seurata mukana. Ja onhan h?n oikeassa. Eih?n sotamiehelle ole mik??n parempi kuin sota. Sinunkin t?ytyy ajatella asiata silt? kannalta, velvollisuushan on t?ytett?v? ennen kaikkea! Se, mink? t?ytyy tapahtua -- --

-- Niin, sin? olet oikeassa, t?ti. Se, mink? t?ytyy tapahtua, se mik? on v?ltt?m?t?nt? -- --

-- Jonka Jumala tahtoo, -- oikaisi t?ti.

-- T?ytyy kest?? lujuudella ja n?yryydell?.

-- Oikein, Martha! Kaikkihan k?y niinkuin sen on kohtalo m??r?nnyt. Mutta meid?n tulee rukoilla paljo ja hartaasti rakkaitten sotilastemme puolesta.

-- Niin, t?ti, -- sanoin min? ??neen, keskeytt?en nuo vastakkaiset lausunnot, jotka ajatuksissani risteiliv?t, -- niin, rukoilkaamme ahkerasti, ja Jumala on kuuleva rukouksemme, Arno on palaava vahingoittumatta.

-- Niin, lapseni, -- jatkoi t?ti Maria, -- onnen ja my?t?k?ymisen p?ivin? unohtaa ihminen helposti vapahtajansa, mutta kun sairaus ja kuolema uhkaavat meit? ja rakkaitamme, silloin olemme levottomia ja surullisia -- -- --

-- T?ss? keskeytti h?nt? is?ni, joka riensi sis??n, huudahtaen:

-- He tahtovat selk??ns?, sen lurjukset! No, selk??ns? he saavatkin niin paljo kuin siet?v?t.

T?m? intoileva mielentila olikin t?h?n aikaan hyvin yleinen. Muusta ei puhuttu huoneissa eik? kaduilla, muusta ei puhuttu sanomalehdiss?, muusta ei rukoiltu kirkoissa. Minne ikin? tulikin, n?ki aina samallaiset liikutetut kasvonilmeet, ja kuuli samat vilkkaat keskustelut sotatoiveista. Kaikki, mik? muutoin vet?? ihmisten huomiota puoleensa: teatteri, asioimiset, taide -- oli nyt vaan sivuasioita. Tuntui silt? kuin ei olisi ollut oikeutta ajatella mit??n muuta nyt, kun sellainen suuri maailmanhistoriallinen asia tapahtui. Voitoistansa varmat armeijan p??llik?t, helkkyv?n soiton mukaan pois marssivat sotajoukot, is?nmaallista innostusta uhkuvat puheet, alituiset vetoamiset hyveeseen, kunniaan, velvollisuuteen, uljuuteen ja alttiuteen, molemminpuoliset vakuutukset siit?, ett? kuuluttiin urhokkaimpaan, voittamattomimpaan kansaan maailmassa, t?m? kaikki levitti sotaan l?hd?n yli omituisen sankarillisen tunnelman, joka kohotti koko kansan ylpeytt? ja her?tti jokaisessa yksityisess? sen tunteen, ett? h?n oli suuri kansalainen suuressa ajassa.

Toukokuun ensimm?isin? p?ivin? l?ksi se rykmentti liikkeelle, johon Arno oli siirtynyt. Kello kuusi aamusilla kolkutettiin meid?n ovellemme, ja min? hyp?hdin yl?s lyhyest?, levottomasta unesta, johon olin vihdoinkin valvotun y?n j?lkeen vaipunut.

-- Kello on kuusi, herra luutnantti, -- ilmoitti palvelija, jonka oli k?sketty ajoissa her?tt??.

Arno nousi yl?s. Nyt oli siis eronhetki tullut.

-- Ole nyt uljas, Martha, -- sanoi h?n rohkaisten, -- t?m? matka kest?? korkeintaan kaksi kuukautta, ja sitten olen j?lleen luonasi. Mit? hittoa, tuhannesta kuulasta sattuu vaan yksi, eik? suinkaan sen tarvitse juuri minua kohdata. Ovathan muutkin palanneet sodasta, katsopas esimerkiksi is??si! Ja kerranhan sen kuitenkin t?ytyy tapahtua! Et suinkaan ole mennyt naimisiin husaariupseerin kanssa siin? luulossa, ett? h?nell? olisi vaan toimena kaduilla marssiminen ja komealta n?ytt?minen. Kirjoitan usein sinulle ja kerron, miten raikasta ja iloista sotael?m? on. Jos jotain surullista olisi tulossa, ei varmaankaan mieleni tuntuisi niin iloiselta kuin nyt, -- menen vaan hankkimaan itselleni kunniamerkin, n?etk?s. Hoida nyt vaan itse?si ja Ruruamme, -- -- jos min? saan ylennyst?, saapi h?nkin pienen arvon koroituksen. Sano terveisi? pojalle minulta, en halua en?? uudistaa eilist? hyv?stij?tt??. Ajatteles, kuinka hauskaa, kun h?nen is?ns? sitte saa kertoa h?nelle suurista voitoista Italian sodassa vuonna 59 -- -- --.

Kuuntelin hartaasti h?nen puhettansa. Nuo lohduttavat lauseet tekiv?t minulle niin hyv??. Menih?n h?n niin mielell??n ja niin iloisena taisteluun, -- eik?s siis tuskani ollut itsek?s ja oikeudeton?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet