Read Ebook: Outposts of Asia by Norton Morilla Maria

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 532 lines and 34630 words, and 11 pages

KUVAUS MAASEUDULTA

Kirj.

Alli Nissinen

O. W. Backman, Kuopio, 1893.

Oli lauantai-ilta Hein?kuun loppupuolella. Tahvolan m?ki oli kotiutunut et?isilt? niityilt? kotosalle maaseutua viett?m??n. Kaikki olivat erinomaisen iloisella ja kevyell? mielell?; olihan saatu hyv?nlaisesti heini? kokoon. Mutta omituisen juhlalliseksi muuttui viel? mieliala, kun tiedettiin, ett? taloon oli tullut vieraita aina Amerikasta asti.

Tahvo-is?nn?n veli, Risto K?lli oli saapunut vanhaan kotitaloonsa pari p?iv?? sitte. H?n oli ollut poissa kauan aikaa ja n?hnyt matkoillaan monta eri maata ja kansaa. Olipa h?n ansainnut rahojakin ja tuli nyt niiden kanssa kotimaahan takaisin.

Ij?lt??n oli Risto viidenviidett?, ruumiiltaan vankka ja tukeva. Katseensa oli tyyni ja ?lyk?s. Tukkaan ei ollut viel? harmaata ilmestynyt.

T?m? kaikki h?nest? tiedettiin ja kerrottiin tarkalleen v?en kesken. Kehuttiinpa h?nt? viel? hyvin viisaaksi ja ymm?rt?v?iseksi mieheksi. Kaikkien uteliaisuus oli kovin j?nnitettyn?, kuin tiedettiin, ett? Risto oli luvannut lauantai-iltana kertoa matkoistaan koko talonv?elle.

Kun kaikki olivat saaneet tavanmukaisen lauantai-kylpyns? ja pukeutuneet puhtaisiin vaatteisiinsa, joudutti Kerttu-em?nt? ruokaa p?yt??n. Ja tavallista nopeammin sitte sy?tiin.

Kes?inen ilta oli ihanimmallaan; h?m?r?? tuskin huomasi. Nurmikkoisesta pihasta kohosi viehke? tuoreen hein?n lemu. V?ki asettui istumaan mik? portaille, mik? nurmikolle portaiden eteen. Is?nt? ja em?nt? asettuivat vistin-penkille, rakkaan vieraansa l?heisyyteen.

"No, aloitappas nyt!" sanoi Tahvo-is?nt? hyv?ntahtoisella ??nell??n.

"Mielell?ni, hyv? Tahvo", vastasi Risto. "Mutta anna anteeksi, jos eiv?t matkaini kokemukset ole teille juuri kaikin puolin mieluisia kuulla. Mutta katsos, se nyt on sill? tavoin t?ss? maailmassa ett? se, mik? on hy?dyllist? ja opettavaista, ei aina ole hauskaa!"

"Sen tied?n hyvin, enk? h?mm?sty, jos meit? moititkin. Ymm?rr?n kyll?, ett? me t??ll? syd?nmailla olemme monessa suhteessa hyvin takapajulla."

"Paljonhan olisi matkoistani kerrottavaa", alkoi Risto, "mutta tahdonpa nyt aluksi kertoa teille mit? matkoillani olen oppinut. Olen oppinut siell? kaksi asiaa: ty?t? tekem??n ja s??st?m??n. Ja ne asiat olen oppinut perinpohjin.

"Ja vaikka te nyt juuri olette tulleet kovasta viikon ty?st?, t?ytyy minun kuitenkin nuhdella teit? hitaudesta! Tosiaankin, arvelette te. Niin, tosiaan! Kun l?ksin kotimaastani ja tulin Ruotsiin, n?in jo siell? vire?mp?? ty?n tekoa kuin meill?. Ja viel? vire?mmin tehd??n ty?t? muissa maissa. En liioittele, jos sanon, ett? ulkomailla tekee yksi mies kolmessa tunnissa saman ty?n, johon t??ll? menee viisi tuntia. Sen ajan, jonka nopeammalla ty?n teolla voittaa, voipi sitte k?ytt?? tietojensa kartuttamiseen. Tieto on hyv? jokaiselle.

"Tied?n hyvin, ett? hitaus on suomalaisen luonteen ominaisuus. Mutta luonne ja tavat muodostuvat v?hitellen olojen mukaan. Ei ole kovin kauan siit?, kun savupirtit olivat tavallisia Suomessamme. Eik? ole kauan siit?k??n, kun Suomen talonpoika vietti melkein koko talven loikoen pirtin uunilla. Samoin kuin savupirtit ovat poistuneet ulosl?mpi?vien pirttien tielt?, ja samoin kuin talvi-unien sijaan on tullut ty?, , samoin on kaikki ty?ntekomme tuleva vire?mm?ksi, kun vaan tulemme huomaamaan, mik? hy?ty meill? siit? on.

"Elk?? luulko, ett? minun oli niin helppo muuttaa hidasta ty?tapaani, mutta pakko on hyv? opettaja. Kun is?nt?ni huomasivat miten hitaasti ty?skentelin, eiv?t he antaneet minulle en?? p?iv?palkkaa, vaan antoivat minun tehd? summaty?t?. T?m?n per?st? sain tehd? lujasti ty?t?, ansaitakseni kunnollisen ty?palkan, mutta vihdoin totuin siihen ja lopuksi ansaitsin puolentoista p?iv?n palkan yhdess? p?iv?ss?.

"T?llaista summalaisty?t? pit?isi meid?n maanviljelij?imme ruveta enempi k?ytt?m??n. Silloin loppuisi tuo velttous ja hitaisuus, jota t??ll? yh? n?kee. Varsinkin talvisaikaan, jolloin ty?t eiv?t ole niin kiireellisi?, on ajan tuhlaus oikein h?pe?llist?! Niin, jos asiat viel? lienev?t sill? kannalla kuin t??ll? ollessani?"

"Eip? se paljo parempaakaan ole", vastasi Tahvo-is?nt?, "ja kyll?h?n puheissasi on paljo tottakin, mutta laiskat lohduttavat itse??n sanoen: ei Jumala ole kiirett? luonut."

"El? suinkaan luule, hyv? Tahvo, ett? moitin vaan sinua ja sinun ty?v?ke?si", jatkoi Risto. "Min? puhun vaan ylip??ns? oloista t??ll? ja siell? ulkomailla. Tied?nh?n esim. hyvin, ett? sin? et monien muiden is?ntien tavoin anna v?kesi olla miten ne tahtovat, esimerkiksi talvisaikaan. Jollet olisi ahkerasti ja pontevuudella ty?skennellyt, et olisi saanut taloasi n?in hyv??n kuntoon. Mutta l?ytyy paljo is?nti?, jotka l?hett?v?t v?kens? aamusilla ty?h?n, eiv?tk? koko p?iv?n? k?y katsomassa, mit? ne toimittavat. Kuinka voi kukaan luulla, ett? ty?v?ki ty?skentelee hartaasti ja halulla, kun ei is?nt? edes senvertaa huoli ty?st?, ett? katsoisi miten he ovat sen tehneet. Ja sellaiset is?nn?t valittavat tavallisesti enimmin palvelijoittensa laiskuutta ja huolimattomuutta. Mutta miksi eiv?t he itse opeta v?elleen ahkeruutta ja huolellisuutta?

"Emme me my?sk??n korjaa tallelle kaikkea, mik? voisi olla meille hy?dyksi. Metsiss? m?t?nee joka vuosi satojentuhansien markkojen arvosta marjoja ja sieni?. N?en tuolla Pekan naurusta, ettei h?n sienist? pid?. Enk? min? tahdokaan, ett? ker?isitte niit? itse sy?d?ksenne. Mutta ker?tk?? niit? ja my?k?? ne sitte! -- Lapset ja vanhat voivat aina sill? tavoin ansaita muutamia markkoja. Olen huomannut, ett? nyt on ruvettu viem??n ulkomaalle marjoja, varsinkin puolukoita. Meid?nkin maassamme on ruvettu valmistamaan marjaviinej?. Edist?k??mme mekin tavallamme n?it? yrityksi? siten, ett? kokoamme marjoja ja myymme niit?. Alussa saamme t?st? vaan v?h?n tuloja, mutta kun tarvis suurenee, voipi t?st? tulla kansanlapsille siev? tulol?hde. -- Liian v?h?inen yrittelev?isyys ja liian suuri v?linpit?m?tt?myys ovat ehk? edistymisellemme suurempana haittana kuin meid?n maamme ilman-ala ja huono maanlaatu.

"Nyt siirryn toiseen asiaan, jonka olen oppinut, nimitt?in s??st?miseen. Kun sanon, ettei kukaan Suomessa oikein ymm?rr? miten tulee s??st??, t?ytyy minun my?skin n?ytt?? toteen sanani. En tahdo sill? sanoa, ett? meill? elet??n ylellisesti. Sill? 'hyv?t tukki-ajat', jolloin tosiaankin muutamin paikoin maassamme elettiin ylellisesti, ovat olleet ja menneet, ja kansa on oppinut niist? pit?m??n rahojaan tarkasti. Mutta kansamme el?? viel?kin huoletointa el?m??.

"Luuletteko, ett? minun asiani ulkomailla olisivat niin hyvin menestyneet, jollen min? olisi s??st?nyt ?lyll?. Olihan aikoja, jolloin en saanut tehd? ty?t?, jolloin minun t?ytyi matkustaa paikasta toiseen, saadakseni uutta ansiota.

"Jos olisin, niinkuin t??ll? on tapana, tuhlannut kaikki ansioni, niin olisin ty?tt?min? aikoina saanut n?hd? n?lk??. Kokemuksesta opin vihdoin menettelem??n seuraavalla tavalla: Min? laskin miten paljon voin puolessa vuodessa ansatta. Sitte tein arviolaskun niist? menoista, joita minulla v?ltt?m?tt?m?sti tuli olemaan saman ajan kuluessa. Samaan laskuun otin my?s joltisenkin summan aavistamattomia menoja varten. Tulojeni ja menojen v?lille j??v?n voiton voin puolen vuoden lopulla panna s??st??n. Elk?? luulko, ett? k?ytin s??st?j?ni entisen palvelustyt?n tavoin, joka p??tti vuotuisesti s??st?? itselleen villaisen puvun. Kun h?n oli palvellut 30 vuotta, oli h?nell? 30 villaista pukua, mutta mit? teki h?n niill?? Ei mit??n. P?invastoin oli h?nell? vaan vaivaa ja kustannuksia niiden t?hden. Paljo oli vaivaa niit? koilta suojellessa, ja kun piti muuttaa yhdest? palveluspaikasta toiseen, t?ytyi h?nen maksaa hevosesta, joka ne kuljetti, sill? ei is?nt? tahtonut kahta hevosta ilmaiseksi kyytiin antaa. Ja tuo palvelustytt? oli kaikkien mielest? rikas ja s??st?v?inen.

"Kerron teille toiste miten min? s??st?ni k?ytin. T?ll? kertaa tahdon viel?kin mieleenne painaa, ett? on aivan v?ltt?m?t?nt? laskea tarkalleen tulonsa ja sen mukaan asettaa menonsa. Meid?n maassamme on sek? ylh?isten ett? alhaisten seassa tapana el?? luokittain, eik? suinkaan taloudellisen asemansa ja sis??ntulojensa mukaan. Minun t?ytyy el?? samalla tavalla kuin sen ja sen, joka on samallaisessa asemassa arvonsa suhteen kuin min?kin. T?m? on hullua. Tuolla toisella on ehk? palkkansa lis?ksi perityn omaisuuden korkoja tulojensa joukossa. Taikka el?? h?n kevytmielisesti yli tulojensa. Kumpaisessakaan tapauksessa ei h?nen esimerkki??n sovi seurata.

"Puhuin palvelustyt?n s??st?v?isyydest?. Elk?? luulko is?nti? ja em?nti? viisaammiksi! Jos Kerttu antaa minun tutkia vaate-aittaansa ja luhtiansa, niin uskon varmaan n?kev?ni suuria kasoja h?yhenpatjoja, tyynyj?, vaippoja, nahkasia y.m. Mihin niit? kaikkia tarvitset? Olet s??st?nyt lapsiasi varten. Niin tosin, mutta se p??oma, joka niihin on kiinnitetty, on korotonta. Mutta jos olisit myynyt tavarat valmiiksi saatuasi ja pannut rahat pankkiin, niin olisi rahat kasvaneet suuremman arvoisiksi, kuin mit? n?m? tavarat ovat silloin kuin lapsesi niit? tarvitsevat. Ja toiseksi olisi niist? sill? ajalla ollut muille ihmisille hy?ty? ja koko maalle jotain siunausta.

"Harvoja taloja on maassamme, joissa ei em?nt? olisi elinajallaan 's??st?nyt' lis?t?kseen talon rikkautta vaatteilla, patjoilla, vaipoilla ja kaikenlaisilla talouskaluilla. Is?nt? j?lleen 's??st??' ostaakseen hopeakaluja, kauniita hevoiskapineita y.m. sellaista. Molemmat he s??st?v?t, mutta s??st?v?t ajattelemattomasti. He menettelev?t viel? typer?mmin kuin ne, jotka pist?v?t puhdasta rahaa vanhaan sukkaan ja k?tkev?t sen kirstun pohjalle. Sill? puhdas raha ei ainakaan kadota arvoansa, niinkuin talouskapineet tekev?t.

"Tahdonpa nyt numeroilla n?ytt?? teille, mit? sek? palvelustytt? ett? is?nt?v?ki ovat sellaisella s??st?mistavallaan kadottaneet. Otaksun, ett? jokainen palvelustyt?n puvuista on maksanut 20 markkaa. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua oli niiden arvo siis 600 markkaa. Mutta t?st? t?ytyy v?h?n v?hent??, sill? vaatteet vanhenevat vuosien kuluessa. Otaksukaamme t?m? vahinko 10 prosentiksi. Siis oli h?nell? 30 vuoden kuluttua ainoastaan 540 markan omaisuus. Mutta jos h?n olisi vuotuisesti pannut n?m? rahansa s??st??n ja saanut 4 % korkoa korolle, olisi h?nell? ollut noin 1,100 markan p??oma. Siis oli h?n s??st?mistavallaan tullut 560 markkaa k?yhemm?ksi, kuin mit? h?n olisi ollut, jos h?n olisi s??st?nyt ymm?rt?v?isesti.

"Ja mit? on is?nt?v?ki h?vitt?nyt s??st?misell??n? Otaksun, ett? em?nt? on valmistaessaan patjoja, vaippoja y.m., joita h?n ei jokap?iv?isess? el?m?ss??n tarvitse, k?ytt?nyt aineksiin ja ty?voimaan noin 100 markkaa vuodessa. J?t?n pois luvusta koko sen voiton, jonka h?n olisi voinut saada, jos h?n olisi myynyt n?m? tavarat heti kun ne valmistuivat. -- Lis?ksi otaksun, ett? is?nt? on k?ytt?nyt ostoksiinsa 50 markkaa vuodessa. T?m? tekee siis yhteens? 150 markkaa vuodessa. Otaksun viel?, ett? he t?ten ovat s??st?neet 20 vuoden ajan. He ovat siis t?ten ker?nneet talouskapineita 1,000 markan arvosta, joitten kapineitten arvo on kuitenkin ajan pitk??n alentunut, otaksukaamme noin 300 markalla; siis on heid?n s??st?ns? 2,700 markkaa.

"Mutta jos he olisivat panneet rahansa pankkiin ja saaneet 4 % korkoa korolle, olisi heid?n s??st?ns? ollut 4,450 markkaa.

"Huomaatte siis, ettei meid?n tule ainoastaan s??st??, vaan my?skin tehd? s??st?mme hedelm??kantavaksi.

"Rahoilla voin aina saada edell? mainittuja talouskaluja, jos niit? tarvitsen, mutta varmaa ei ole saanko aina rahoja noilla talouskapineilla, jos sattuisin rahoja tarvitsemaan. Sill? aina kun rahoista on puute, v?henee muun tavaran arvo ja rahan arvo kasvaa. Ja myydess?ni tavarani sellaisena aikana tulen vahinkoon, jos minun nimitt?in t?ytyy turvautua niihin s??st?ihin, joita olen vuosien kuluessa tehnyt, kooten itselleni paljon kalliita talouskaluja.

"Olen koko ajan otaksunut, ett? kaikki tahtovat s??st?? ja todellakin s??st?v?t. Mutta kuinka moni sitte tosiaankin s??st??? Niit? ei totta totisesti ole monta. En voi sanoa kenen vika on, mutta tahdon kuitenkin tuoda esille muutamia ajateltavia asioita. Sanoin ?sken, kun puhuin ty?nteosta, ett? is?nn?n on n?ytett?v? hyv?? esimerkki? v?ellens?. Samoin tulee is?nn?n olla v?elleen hyv?n? esimerkkin? s??st?v?isyyden suhteen.

"Miten paljon onkaan sellaisia taloja, joissa ep?j?rjestys ja siivottomuus vallitsee, ja melkein kaikissa n?iss? taloissa on syy siivottomuuteen talonv?ess?. Em?nt? taikka is?nt? on huolimatoin, eip? v?lit? kodistaan, vaan antaa palvelijoiden tehd? miten ne tahtovat. Ja kun palvelijat sen huomaavat, niin ei ole ihme jos rupeavat talon tavaroiden kanssa huolimattomasti menettelem??n. Monissakin taloissa, joissa nyt k?yhyys ja puute vallitsee, voisi varallisuus olla paljon parempi, jos is?nt?v?ki olisi s??st?v?isemp?? ja ajattelevampaa talouttaan hoitaessa. Ja t?llaisten talojen palvelijatkin ovat k?yhempi? kuin hyvin hoidettujen talojen, vaikkakin heill? on samanlaiset palkat. Miksik? niin? Siksi etteiv?t he ole saaneet is?nt?v?elt??n hyv?? esimerkki?, eiv?tk? oppineet kunnolla omaisuuttaan hoitamaan.

"Ette voi uskoa kuinka suuri on esimerkin voima? Tahdonpa kertoa teille pienen jutun Amerikasta. Olin palveluksessa er??n tilanomistajan luona Michiganin valtiossa. Er??n? p?iv?n? tuli sinne muuan nuori pohjalainen, Mikko Mikonpoika Laihialta. H?n oli luonteeltaan kiivas, kuten pohjalaiset ainakin, ja tilaisuuden sattuessa varsin k?rk?s v?kevi? juomia nauttimaan. Senvuoksi oli h?n t?ll?, yhden vuoden Amerikassa olo ajallaan, joutunut monenlaisiin rettel?ihin. S??st?? ei h?n ollut mit??n voinut ja oli siis aivan k?yh?. Is?nt?ni, joka oli kveekari, otti h?nen palvelukseensa koetteeksi. Mikko oli kunnon ty?mies, mutta h?nell? oli pahat tapansa. Muunmuassa noitui h?n kerran uskonnollisen is?nt?ni l?sn?ollessa. '?l? noidu', sanoi is?nt?, 'ei se sill? parane. Min? en noidu milloinkaan.' -- 'Ettek? te noidu milloinkaan', huudahti Mikko ihmeiss??n, sill? h?n ei viel? tiet?nyt kveekarin uskonnosta. Mikko n?ytti pitk?n aikaa arvelevalta. Is?nt? koetti v?hitellen taivutella h?nt? pois pahoista tavoistaan kveekarien lempe?ll?, ihmisyst?v?llisell? tavalla. Mikko muuttui. Kun erosin h?nest? kolmen kuukauden kuluttua, oli h?n aivan toinen mies, kuin tullessaan. H?n eli sovinnossa ymp?rist?ns? kanssa, oli j?tt?nyt juonnin pois ja tullut s??st?v?iseksi.

"Kun heitin h?nelle hyv?sti?, sanoi h?n: 'Jumala ties, mit? minusta olisikaan tullut, jollen olisi t?nne saapunut. Olen oppinut niin paljon hyv?lt? is?nn?lt?mme. J??n viel? kauaksi aikaa t?nne, sen uskon.'

"Yst?v?llinen sana, hyv? kehoitus ja, ennen kaikkea, is?nt?v?en hyv? esimerkki vaikuttaa palvelusv?keen ep?ilem?tt? parhaimmalla tavalla. 'Siksi mieheksi tulee, mit? miest? palvelee', sanoo suomalainen sananlasku.

"No, t?ll? kerralla olen ehk? puhunut tarpeeksi! Ja koska huomenna on sunnuntai ja kaikki v?ki kotosalla, tahdon silloin j?lkeen puolisen teille kertoa, mill? tavoin min? olen s??st?nyt ja mill? tavoin teen s??st?ni hedelm??kantaviksi."

Kirkkaana oli taivas sunnuntai aamuna. Suurin osa Tahvolan v?est? riensi juhlapuvuissaan l?hell? olevaan kirkkoon. Ja sielt? takaisin tultua ja p?iv?llisen sy?ty?, alettiin taaskin odottaa luvattua kertomusta s??st?misest?.

Is?nt? ensimm?iseksi muistutti vierastaan eilisest? lupauksesta, sanoipa viel?, ett? naapurin Mattikin oli kirkolla luvannut tulla t?nne Riston kertomusta kuulemaan.

V?ki oli jo asettunut samoille tienoille kuin eilenkin, porstuan portaiden edustalle. Samassa tuli Yrj?l?n Mattikin. H?n tervehti is?nt?v?ke? ja k??ntyi sitte Ristoon, sanoen: "herran rauhaa matkamiehelle!"

Kun oli sitte kuulumiset kyselty, tultiin puhumaan Riston matkoista.

"Niin, sin? tuota lienet jotakin n?hnyt ja tiet?net kertoakin yht? ja toista, joka olisi sek? hupaista ett? hy?dyllist? meillekin tiet??", arveli Matti k??ntyen taata Ristoon.

"Onhan sit? matkoillaan jotain n?hnytkin ja oppinutkin yht? ja toista. Olen juuri luvannut t?ss? kertoa kotijoukoille jotain hy?dyllist?, mit? olen matkoillani oppinut. Jos haluat kuulla kertomustani, niin pys?hdy t?nne seuraamme hetkeksi ja istu t?h?n vierelleni."

Mattia ei tarvinnut kahdesti k?ske?. Mielihyv?ll? istahti h?n entisen lapsuuden toverin vierelle. Ja kun muut puheet olivat vaijenneet, aloitti Risto kertomuksensa.

"Eilen kertoilin t??ll? s??st?v?isyyden eduista ja hy?dyist?, sek? siit? miten tulee s??st?? ?lyll?. T?n??n tahdon kertoa teille, mit? olen oppinut koettaessani tehd? s??st?ni hedelm??kantaviksi.

"Muistat kai sin? Tahvo, ett? kun kaksikymment? vuotta takaperin meid?n sisaruksien v?lill? tehtiin perinn?n jako, tuli minun osakseni 5,000 markkaa, joilla sin? irroitit minut t?m?n maatilan hallinnosta. Tuo 5,000 markkaa oli siis koko omaisuuteni. Silloin p??tin matkustaa vieraille maille, voidakseni v?hemm?ss? ajassa ansaita enempi rahaa, ja sitte ostaa itselleni oma maa.

"Mutta mielest?ni en tarvinnut enk? saanut k?ytt?? kaikkia niit? rahoja, jotka silloin omistin. Senvuoksi p??tin k??nty? jonkun puoleen, saadakseni viisaan neuvon. Ensiksi puhuttelin seurakuntamme kirkkoherraa. H?n neuvoi minua panemaan ne rahat, joita en tarvitsisi, pit?j??n s??st?pankkiin. Mutta koska en olisi siell? saanut niin suurta korkoa rahoilleni kuin olin ajatellut, j?tin sen asian sikseen. Kun sitte matkustaessani tulin p??kaupunkiin, menin siell? er??seen raha-asioiden kanssa toimivaan konttooriin ja kysyin neuvoa. Tapasin konttoorissa er??n yst?v?llisen herrasmiehen, joka ensin kyseli tarkkaan minun el?misist?ni. H?n oli ensin minun mielest?ni hyvin kummallinen kysymyksiss??n. Sitte h?n kysyi olinko naimisissa tai ajattelinko menn? naimisiin, tahi oliko minulla ket??n maailmassa, josta v?litin ja jolle tahtoisin j?tt?? rahoja kuolemani j?lkeen. En ensin ymm?rt?nyt mit? h?n tarkoitti, ja rupesin ep?ilem??n h?nen liian l?hentelevi? kysymyksi??n. H?n huomasi sen ja sanoi: '?lk?? luulko ett? kysyn t?t? sulasta uteliaisuudesta, vaan ainoastaan voidakseni antaa teille parhaimman neuvon. Huomaan ettei teill? ole nyky??n ket??n, josta erityisesti v?litt?isitte. Mutta te ette my?sk??n tied?, jos satutte sellaisen saamaan; suoraan sanoen, te uskotte viel? tulevanne naimisiin. No niin, ottakaamme t?m? huomioon p??tt?ess?mme, mit? teid?n tulee tehd?. Katsokaa, min? annan teille sen neuvon, ett? vakuutatte henkenne, kuitenkin sill? tavoin, ett? itse saatte p??oman t?ytt?ess?nne m??r?tyn ik?vuoden, mutta ett? sama p??oma maksetaan heti teid?n kuoltuanne teid?n oikeudenomistajallenne, jos te kuolisitte ennen m??r?p?iv??. Mutta jos te ainoastansa tahtoisitte huolehtia itsest?nne ja omasta toimeentulostanne vanhoilla p?ivill?nne, jolloin olette kadottanut ty?kykynne, olisi elinkorko teille kaikista paras. Ja jos taaskin tahtoisitte huolehtia ainoastaan j?lkeenj??vien l?heisten sukulaisten, esim. vaimon ja lapsien toimeentuloa teid?n kuolemanne j?lkeen, niin olisi tavallinen henkivakuutus, jossa p??oma maksetaan ulos teid?n kuoltuanne, parhaiten paikoillansa. Tahdon nyt numeroilla n?ytt?? ja selitt?? teille n?m? kolme vakuutustapaa.

"'Otaksukaamme, ett? k?yt?tte 3,000 markkaa rahoistanne s??st?en ne tulevaisuuden varalle. Jos nyt haluaisitte huolehtia vaan omasta tulevaisuudestanne, niin ehdottaisin teit? ottamaan elinkoron, joka maksettaisiin teille vuotuisesti t?ytetty?nne 55 vuotta. Te olette nyt 25 vuoden vanha. Siis saisitte silloin nostaa jokaisena nelj?nnes-vuotena 308 markkaa 98 penni? eli yhteens? vuodessa aina 1,235 markkaa 92 penni?. T?m?n mukaan tulee siis rahoillenne, jotka nyt panette s??st??n, silloin enempi kuin 40 prosenttia korkoa. Kuinka t?m? on mahdollista? Siten ett? yhti?, joka t?m?n edun my?nt??, saa pit?? ne rahat, jotka te yhti?lle maksatte, siin? tapauksessa jos te kuolette ennenkun olette t?ytt?nyt 55 vuotta. Yhti? ik??nkuin antaa niille, jotka j??v?t eloon, sellaisten kuolleitten vakuutettujen perinn?n, joilla ei ollut ket??n, jolle olisivat tahtoneet perint?? j?tt??. -- Paremmalla tavoin ette voi koskaan rahojanne tallentaa, jos ajattelette ainoastaan omaa itse?nne ja jos ei teill? ole ket??n, jonka toimeentulosta tarvitsette huolehtia.

"'Jos j?lleen tahtoisitte turvata l?heisten sukulaistenne tulevaisuutta, siin? tapauksessa ett? itse sattuisitte kuolemaan parhaassa miehuutenne i?ss?, ennenkuin olisitte ehtinyt s??st?? niin paljon, ett? he hyvin toimeen tulisivat, olisi henkivakuutus parhain talletus-keino. Jos te nyt yhdell? kertaa maksaisitte 3,247 markkaa, maksaisi yhti? heti teid?n kuoltuanne kymmenentuhatta markkaa. T?ll? summalla voisivat perillisenne alkaa jotain elinkeinoa. Kymmenentuhatta markkaa on meid?n Suomessamme paljo rahaa.

"'Koska ette kuitenkaan viel? n?y olevan oikein selvill? tulevaisuudestanne, neuvon teit? ottamaan sellaisen henkivakuutuksen, ett? itse t?ytetty?nne 60 vuotta saatte ulos p??oman, jos viel? silloin el?tte. Mutta jos kuolette aikaisemmin, maksetaan vakuutus-summa teid?n kuoltuanne teid?n perillisillenne. Jos siis nyt yhdell? kertaa maksatte 3,141 markkaa 60 penni?, niin saatte eletty?nne 60 vuotiseksi, nostaa 8,000 markkaa; mutta jos kuolette ennemmin, maksetaan koko summa 8,000 markkaa teid?n perillisillenne.'

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet