Read Ebook: Outposts of Asia by Norton Morilla Maria

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 532 lines and 34630 words, and 11 pages

"'Koska ette kuitenkaan viel? n?y olevan oikein selvill? tulevaisuudestanne, neuvon teit? ottamaan sellaisen henkivakuutuksen, ett? itse t?ytetty?nne 60 vuotta saatte ulos p??oman, jos viel? silloin el?tte. Mutta jos kuolette aikaisemmin, maksetaan vakuutus-summa teid?n kuoltuanne teid?n perillisillenne. Jos siis nyt yhdell? kertaa maksatte 3,141 markkaa 60 penni?, niin saatte eletty?nne 60 vuotiseksi, nostaa 8,000 markkaa; mutta jos kuolette ennemmin, maksetaan koko summa 8,000 markkaa teid?n perillisillenne.'

"N?in puhui yst?v?llinen herra minulle. Rupesin huomaamaan, ett? h?nen neuvonsa oli rehellinen ja hyv?. Mutta en voinut kuitenkaan hetipaikalla p??tt?? asiaa, vaan pyysin ajatusaikaa, saadakseni tarkoin punnita h?nen ehdoituksiaan. Silloin antoi h?n minulle pari pient? kirjaa, jotka h?n k?ski minun lukea. Otin kirjat ja menin majatalooni ajattelemaan asiata.

"Varsinkin oli minua miellytt?nyt tuon herran puheessa se kohta, joka koski elinkorkoa. Tosin se seikka, ett? yhti? saisi pit?? rahani jos kuolisin, tuntui ensin oudolta. Mutta kun mietin asiaa joka puolelta, ei se ollutkaan niin hullua. Min? olin yksin?inen, naimisiin en ajatellut aivan pian menn?, olin juuri ulkomaille l?hd?ss?, enk? tiennyt miten minulle siell? k?visi. Voisihan olla mahdollista, ett? vanhaksi tultuani olisin aivan k?yh? mies. Vihdoin p??tin ottaa elinkoron. En kuitenkaan ottanut niin suurta elinkorkoa kuin tuo herra oli ehdoittanut, vaan ainoastaan sellaisen, josta minun piti maksaa 1,500 markkaa. Sitte p??tin ottaa sellaisen vakuutuksen, josta itse saisin p??oman eletty?ni 60 vuotiseksi. Maksoin sit? varten 1,570 markkaa 80 penni?, ja sain 4,000 markan vakuutuksen. Nyt voin huolettomasti matkustaa. Minulla oli nyt matkarahaksi 1,500 markkaa, ja sit?paitsi tiesin ettei minun tarvinnut huolehtia toimeentulostani 55 ik?vuodestani eteenp?in, ja viel? lis?ksi voin j?tt?? j?lkeeni 4,000 markan p??oman, jos sattuisin aikaisemmin kuolemaan. T?m? p??oma oli melkein yht? suuri kuin se summa, jonka olin saanut peri? vanhemmiltani. Kuitenkin t?ytyi minun, ennenkuin kaikki oli selvill?, k?yd? l??k?rin tutkittavana. L??k?ri huomasi minut terveeksi ja min? sain vakuutuksen, jota olin anonut. Henkivakuutuksesta ja elinkorosta tuli minun yhteens? maksaa 3,070 markkaa 80 penni?. Niill? rahoilla olin nyt hankkinut itselleni:

"1:ksi 617 markan 96 pennin suuruisen elinkoron, joka oli maksettava minulle vuotuisesti t?ytetty?ni 55 vuotta. Sek?:

"2:ksi 4,000 markan suuruisen henkivakuutuksen, joka oli maksettava minulle t?ytetty?ni 60 vuotta, tahi perillisilleni minun kuoltuani.

"En ole koskaan tarvinnut katua t?t? p??t?st?ni. Olen aina ollut aivan tyyni vanhojen p?ivieni suhteen. Senvuoksi olen rohjennut ryhty? moniin yrityksiin, joihin en muutoin olisi uskaltanut osaa ottaa. Eih?n uusien yritysten menestyminen ole aina niin varma. Mutta min? olen aina saanut olla tyyni ja rauhallinen.

"Eik? t?ss? viel? kyll?ksi! Kun nyt olen palannut kotimaahani ja aijoin asettua t?nne loppu-i?kseni, tulen viel? vakuuttamaan henkeni yhden kerran. Luulen nimitt?in, ett? kenties tulen menem??n naimisiin, koska en viel? ole niin perin vanha, ja silloin on minun velvollisuuteni henkivakuutuksen kautta hankkia perillisilleni varma toimeentulo, sill? voisihan olla mahdollista, ettei muu j?lkeenj?tt?m?ni omaisuus kuolemani j?lkeen olisi niin hyv?ss? arvossa, ett? perilliseni voisivat sill? toimeen tulla."

"No, mutta jos aijot ostaa talon", keskeytti Tahvo, jota t?m? puhe huvin vilkastutti, "niin onhan perheell?si siit? varma toimeentulo. Minun mielest?ni on paljo viisaampaa panna rahansa maahan, kuin antautua sellaisiin herrojen vehkeisiin. Pit?isi aina olla hyvin varovainen tuollaisten uusien, tuntemattomien asioiden suhteen, joilla vaan koetetaan talonpoikia pett??."

"Mutta, hyv? Tahvo, etk?h?n nyt mene liian pitk?lle ep?ilyss?si. Ei suinkaan sinulla ole mit??n syyt? valittaa herrojen petollisuutta. Paljonhan sinulla on esimerkiksi ollut hy?ty? meijerist?si, ja sekin on yksi herrojen keksint?j?. Puimakone, jota olet herraskartanosta lainannut, ja joka on ollut niin k?yt?nn?llinen mielest?si, on my?skin 'herrojen vehkeit?'."

"Niin, niin ... mutta..."

"?l? sano mutta! Me talonpojat emme saa katsoa sellaisella ep?luulolla kaikkea, mit? herrat ovat keksineet. Ja kuinka voisi maailma menn? eteenp?in, jolleiv?t muutamat ty?skentelisi ajatuksella, keksien parannuksia, joilla voidaan turhaa ty?t? poistaa, tahi moninverroin lis?t? ihmisten ty?ntuotteliaisuutta. Kuinka paljo aikaa ja rahaa sen kautta s??stet??n? Ja ei suinkaan sill? tahdota talonpoikia pett???"

"No, no Risto, ei nyt sent??n niin pitk?lle menn?. Kyll? nuo laitokset, joita mainitsit, ovat hyvi?, mutta min? tarkoitin etup??ss? rahoja-hoitavia laitoksia. Onhan meill? pankkia..."

"Mutta kukas on pankit keksinyt?" keskeytti vilkkaasti Risto. "Ja jos kerran pankit hyv?ksyt??n, jotka my?skin ovat herrain keksint??, miksi ei sitte henkivakuutusta? Ovathan samat herrat voineet keksi? pankki-keksint?ns? j?lkeen jotain niin edullista kuin henkivakuutus on! Ja koska henkivakuutus on jo el?nyt n?in kauan ja osoittanut niin hyvi? tuloksia, on se kyll? viel? voittava alaa ja saava itsep?isimm?tkin vastustajat puolelleen. Ja miksik? sin?, Tahvo, vastustat henkivakuutusta? Pane pois ennakkoluulot! Tied?n jo edelt?p?in mit? verukkeita tulet tekem??n."

"Olispa soma kuulla", sanoi Tahvo myh?ht?en.

"Ensiksikin sanot: Kyll? min? j?t?n tarpeeksi omaisuutta perillisilleni. Taloni on velatoin ja siin? on kylliksi. Ja kyll?h?n asia voi silt? n?ytt??kin. Mutta katsos, eih?n 'varovaisuus vahingoita' eik? 'lis? luotansa lykk??!' Sinulla on nyt nelj? lasta ja saat kenties viel? viidennen. Vanhin poikasi Juho rupeaa varmaankin t?m?n talon is?nn?ksi ja lunastaa toiset osat sisaruksilta. Tietysti koetetaan tilan hinta panna niin alhaiseksi kuin mahdollista. Talo on ainakin 40,000 markan arvoinen, n?in meid?n kesken. Mutta en min? usko, ett? nuoremmat sisarukset saavat enempi kuin min?k??n aikoinani, siis 5,000 markkaa.

"Juholla on siis taloutta alkaessaan velkaa 20,000 markkaa, ja onhan siin? kylliksi. Ja sen lis?ksi j??v?t viel? nuorimmat sisaret kotiin v?hille osille.

"Sin? j?t?t mielest?si kylliksi omaisuutta j?lkeesi, mutta sin? et ole tullut ajatelleeksi, ett? omaisuutesi voisi arvoltaan alentua kuoltuasi. Voithan esimerkiksi kuolla sellaisena aikana, jolloin maassa on n?l?nh?t? ja k?yhyys, jolloin maitten arvo on mit?t?in, ja jolloin omaistesi on vaikea suorittaa niit? maksuja, joita sin? j?t?t j?lkeesi. Lyhyesti: sinun perillisill?si on kyll? maata ja tavaraa, mutta heill? ei ole rahaa, jota tarvitsisivat, ja he eiv?t voi rahaa mist??n saada. Silloin olisi sinun henkivakuutuksesi heille suureksi siunaukseksi. Aina kuin perheenis? kuolee, tarvitaan rahoja. Aina on h?n j?tt?nyt j?lkeens? jonkunlaisia raha-asioita, jotka silloin t?ytyy selvitell?. Senvuoksi t?ytyy ymm?rt?v?isen perheenis?n punnita tarkoin, mill? tavoin h?n perheens? onnea voisi valvoa."

"Kyll?h?n se niin voisi olla, mutta kun on jo el?nyt n?in vanhaksi, niin..."

"Sen arvasin", keskeytti taas Risto, "mutta eth?n tuota nyt viel? niin rutivanha ole! Sin? olet nyt 47 vuotta, siis parhaassa i?ss?. Kun tulin kotiin ulkomailta ja kuljin Helsingin kautta, pist?ysin uuden henkivakuutusyhti? Suomen talossa ja sain sielt? konttoorista neuvokirjoja eli prospekteja. Voimme siis heti katsoa mit? sinun tulee maksaa. Sinun tulisi maksaa kahdenkymmenen vuoden ajalla 462 markkaa vuodessa 10,000 markan vakuutuksesta, joka maksettaisiin heti sinun kuoltuasi, vaikka kuolisit heti ensimm?isen kerran maksettuasi. Ja vaikka el?isit miten kauan, ei sinun kuitenkaan tarvitsisi maksaa vakuutusmaksuasi kauemmin kuin 20 vuotta."

Tahvo k?vi mietteisins?, ja kaikki olivat hetkisen aikaa ??nett?min?.

"T??ll? k?vi t?ss? tuonnoin er?s matkustavainen herrasmies", keskeytti Matti ??nett?myyden, "joka puhui minulle er??st? toisesta vakuutusyhti?st? ja kehoitti minua vakuuttamaan henkeni siin?. Mutta min? rupesin ep?ilem??n koko asian hy?dyllisyytt?, kun h?n moitti, mink? enn?tti, muita yhti?it?. Varsinkin Suomi-yhti?t? sanoi h?n pahanp?iv?iseksi laitokseksi, h?nen yhti?ns? rinnalla. Ajattelin silloin, ett? eik? liene koko henkivakuutus vaan sulaa peijausta, kuin toisen yhti?n asiamies noin toista parjaa."

"Sellainen on tosiaankin hyvin ik?v??, ja sill? tavoin turmelevat ajattelemattomat koko henkivakuutus-asiaa", sanoi Risto. "Kun min? ensikerran vakuutin henkeni, t?ytyi minun tehd? se er??ss? ruotsalaisessa yhti?ss?, sill? silloin ei viel? ollut suomalaisia yhti?it? olemassa. Mutta nyt en en?? menisi ulkomaiseen yhti??n. Meill? on nyt jo kaksi kotimaista yhti?t? ja siin? on kylliksi meid?n pienelle maallemme. Emme suinkaan voi kokonaan vapautua ulkomaisista yhti?ist?, mutta meid?n tulee kuitenkin kaikkien koettaa niin paljo kuin mahdollista edist?? ja tukea kotimaisten yhti?itten vaurastumista. Meid?n tulee muistaa, ett? rahat, jotka vakuutettu maksaa elinajallaan ulkomaisiin yhti?ihin, vaeltavat muihin maihin ja pannaan siell? korolle. Sill? tavoin hy?dytt?v?t ne usein ulkomaata 30 tai 40 vuoden ajan. Niin k?yh?n maan kuin meid?n maamme ei pit?isi antaa markkaakaan ulkomaalle. T?llaisessa asiassa ei yksityinen saa ajatella: no, maksamani summa ei ole suuri, onhan vaan 100 markkaa vuodessa. Voipihan olla mahdollista, ett? tuhat yksityist? ajattelee samalla tavoin, ja kun he jokainen maksavat 100 markkaa, tulee siit? jo satatuhatta markkaa vuodessa, ja kymmeness? vuodessa tulee siit? yksi miljoona, puhumattakaan koroista. T?ss?, jos miss??n, tulisi kaikkien olla yksimieliset is?nmaan etua valvoessa."

"Kuules Risto", keskeytti Tahvo, "sin? sanoit ?sken, ett? nuoremmat sisarukset j??v?t v?hemmille osille, jos vanhempi veli lunastaa heilt? talon. Mutta onhan asia hyvin helposti sill? tavalla autettavissa, ett? talo myyd??n enimm?n tarjoavalle, joka saa siit? maksaa puhtaat rahat, ja ne saavat perilliset sitte kesken?ns? tasan jakaa. Silloin ei ainakaan kukaan heist? voi sanoa saaneensa v?hempi kuin toinenkaan."

"Mutta kuuleppas nyt hyv? Tahvo", sanoi t?h?n Risto, "sanoppas oikein suoraan: olisitko koko el?m?si ajan niin ahkerasti ty?skennellyt ja huolehtinut talosi hoidosta jos olisit ajatellut sen joutuvan vierasten ihmisten k?siin? Eik? tunteesi t?t? maata ja taloa kohtaan heti paikalla muuttuisi jos ajattelisit sen joutuvan muille, kuin omille lapsillesi. Ehken sanot, ett? ty?, mink? olet tehnyt, koroittaa talon hintaa huutokaupassa. Mutta se ei ole niink??n varmaa. Ajatteleppas, jos satut kuolemaan kovana aikana. Silloin ei kuolinpes?si saa maatilasta hyv?? hintaa.

"Ja jos siit? saataisiinkin hyv? hinta, lienet siihen toki niin kiintynyt, ett? et sit? vieraille suo."

"Niin, niin, kyll?h?n sinulla on oikeinkin siin? asiassa", arveli Tahvo, "ja kyll?h?n se tosiaankin olisi hyvin harmillista, jos talo joutuisi vierasten k?siin; mutta mit? minun sitte pit?isi tehd?, ett? kaikki lapseni voisivat saada yht? paljon, sill? kaikki ovat ne minulle yht? rakkaita, joskin mieluummin soisin, ett? talo joutuisi vanhimman poikani Juhon k?siin. Enh?n min? voi niin paljo s??st??, ett? jokaiselle tulisi niin suuri summa, kuin t?m?n talon arvo on. Seh?n on aivan mahdotonta!"

"Sit? en ole ajatellutkaan", sanoi Risto, "mutta sin? olisit voinut tehd? paljo, jonka olet j?tt?nyt tekem?tt? -- ja voit viel? paljo tehd?kin asioiden kohentamiseksi."

"Muistatko mit? eilen sanoin aitoistasi ja luhdeistasi, sek? niiss? s?ilytetyist? rikkauksista, joita tuskin koskaan k?ytet??n. En ehk? pannut liikoja, kun arvelin, ett? vuotuisesti s??st?tte n?ihin tavaroihin 150 markkaa. Sin? olet nyt ollut naimisissa 20 vuotta. Jos olisit naimisiin menness?si vakuuttanut henkesi 6,000 markasta sill? ehdolla, ett? vakuutussumma saadaan t?ytetty?si 60 vuotta, tahi ennen heti kuoltuasi, olisi sinun tullut vuotuisesti maksaa 160 markkaa 20 penni?. Niiden rahojen koroilla olisivat sin? ja vaimosi melkein el?neet ja toimeentulleet vanhoilla p?ivill?, niin ettei el?kkeesi olisi tullut talonsaajalle niin raskaaksi. Sill? tavoin olisi Juho voinut maksaa sisarilleen suuremman osuusmaksun. Sinun ja vaimosi kuoleman j?lkeen olisi p??oma ollut sopiva jakaa niiden lasten v?lill?, jotka olivat talo-osuutensa my?neet.

"Jos sinulla olisi ollut t?llainen henkivakuutus, olisit sit?paitsi aina saanut olla varma siit?, ett? olisit j?tt?nyt j?lkeesi 6,000 markkaa, milloin ikin? olisitkaan kuollut. Varmaan olisit my?skin nuorempana ollessasi monta kertaa saanut olla huolettomammalla mielell?, vaikka sinulla olikin velkoja ja -- pieni? lapsia."

"Niin," sanoi Kerttu-em?nt?, "tosiaankin oli Tahvolla monet huolet siihen aikaan, kun naimisiin menimme. Er??n? katovuonna puhuikin h?n siit?, minne me mahtaisimme joutua, jos h?n kuolisi. Mutta min? kehoitin h?nt? aina luottamaan Jumalaan ja H?nen ihmeelliseen johtoonsa. Ja Jumala onkin meit? aina auttanut. Totta on, ett? rehellinen ty? kantaa hedelm?n ilman joutavia henkivakuutuksia, tai muita ihmiskeksint?j?."

"Vai niin, Kerttu; vai kuulut sin? sellaisiin naisiin, jotka eiv?t salli miestens? vakuuttaa henke?ns?", sanoi Risto. "Mutta miksi olet henkivakuutusta vastaan? Tietysti tulee meid?n luottaa Jumalaan ja antaa tiemme h?nen k?teens?, vaan emme saa kuitenkaan olla asioistamme huoletta. Onhan Jumala antanut meille ymm?rryksen, ett? sit? oikein k?ytt?isimme. Olet kai sin? lukenut vertauksen hyvin ja huonosti hoidetusta leivisk?st?? Varmaankin sin? muistat Jumalan k?skyn: J?rjest? taloutesi, sill? sinun pit?? kuoleman. Samoin kuin t?m? k?sky tarkoittaa ihmisen henkist? valmistumista, tarkoittaa se my?skin ihmisen aineellista valmistusta, taloutta ja perhett?. Jumala, joka on avioliiton s??t?nyt, on my?skin samalla m??r?nnyt miehen vaimonsa ja perheens? yll?pit?j?ksi ja hoitajaksi. Sent?hden tulee miehen aina pit?? taloudelliset asiansa sellaisessa kunnossa, ett? h?nen vaimonsa ja lapsensa voivat huoletta toimeentulla, jos surman viikate h?nen el?m?ns? langan katkaisee, ennenkuin h?n on ehtinyt koota niin paljon omaisuutta, ett? h?nen lapsensa voivat tulla sill? kasvatetuksi, ja vaimonsa saada siit? tukea vanhoille p?ivilleen. T?ss? ei auta ainoastaan ty?, vaan t?ss? tarvitaan my?skin ymm?rryst? ja ?ly?. Ja se, joka k?sitt?? jonkun asian hy?dyn ja t?rkeyden eik? kuitenkaan sit? tee, on rikkonut kaksin-kerroin." --

T?ss? keskeytti Risto puheensa, sill? h?n huomasi kaksi miest?, jotka astelivat maantielt? pihaan p?in.

"N?kyy olevan itse kirkkoherra", sanoi Tahvo nousten seisaalleen, "vaan tuota toista en tunne."

Em?nt? nousi my?skin ja tarkasteli tulevia. Sitte laskeusivat sek? is?nt? ett? em?nt? portaita alas ja meniv?t pihalle kirkkoherraa vaataan.

V?ki nousi kaikki seisaalleen ja puhelivat hiljaa keskenre we met the forceful Englishwoman who had tutored the Crown Prince, until he left for Japan; a charming personality whose reminiscences would fill volumes of delightful romance, as she has been in the "inner circle" for years and that, indeed, in a country as full of brilliant scenes and of thrilling events as a drama of the most Victor Hugan sort.

You can buy amber and silk and the wonder of Eastern fabrication and you can exhaust your prose and your purse and your vocabulary over it both, in admiration and exasperation.

Seoul is in part modern, that is, a little modern, and it has a street car line very much like we used to have in Manila in the good old days "before de war."

I always took it with the thrilling sense of not knowing where I was to land and indeed, altho Seoul looks easy to the traveler, you can get lost as quickly as in Boston. I was lost several times, but found myself again just where I started.

After dark the streets are lighted with huge Chinese lanterns and small Korean lanterns which are carried in the hands and you can follow your neighbor, as you do very gratefully, home this way.

Seoul has a new boulevard since the Japanese occupation and the streets are, oh, marvel of marvels, being cleaned!

Koreans would never have thought of that in all their years of philosophical wandering into the unseen, where they like so much to go!

My trip to Seoul proved to be of more importance than I anticipated, as I had a hole in one of the principal streets filled up, to my great astonishment, again proving that "where there is a will there is a way." It had threatened for some time to break many hundreds of legs, which passed that way every hour of the day and Stygian night!

Seoul lies in a cup of gigantic hills and it must be not a little like Jerusalem, in situation a "joy of the whole earth." It has superb moonlight nights and radiant days and it is as majestic and dreamy and sad and glorious as a Greek tragedy.

If you go into the parks of the two ancient palaces and wander for hours and hear the birds sing and watch the tall fading on castle walls and the glory that was Seoul and the grandeur that was Korea and watch thru the trees, arches and bridges of lovely shape and the pagodas richly tinted, where rested the lovely forms of long ago and see the art and the dead, forgotten beauty of an age when beauty was enough, when an emperor sued within those bowers and the days were long and careless and the great lotus flowers now on their stems, as then lulled to sleep all of man's longings, why you will have to literally tear yourself away, not to want to drop to sleep never to wake up, as you did over the book which told it all, how they lived and dreamed and loved and hated in--Seoul, yes, so long ago when there was a king who had a son beautiful and good and a daughter as fair as the moon, you remember!

JAPANESE IN KOREA

The question of the relations between the Koreans and the Japanese in Korea is a delicate one--one which requires an insight into past causes and present issues somewhat beyond that of a casual observer.

It is a question which finds its parallel in the relations of the Filipinos to the Americans in the Philippine Islands. Taking into consideration some of the minor differences, it is strikingly the same.

Unwillingly, by the fortunes of war, both these helpless people, people loving very little the "strenuous life" and enjoying ease with little, far more than much without it, are being forced to arouse themselves to action along new paths into a complex existence to which their child-like and primitive needs do not call them. They are both more given to reflection than action, and to theory rather than practice. The same pride of those who take refuge in dreams is found in both, but in the case of the Korean it is even harder to obliterate the past tendencies, as they are not anxious to change even when at slight cost to themselves. But here we must make a second observation,--that along the normal and intellectual paths they do desire improvement. They will sacrifice much to educate their children, and will go to any privation to get an education. For example, the nurses in training in the Seoul hospital, the "Po Ku Nyo Koan," take six years of study and pay for tuition, and do it gladly and with enthusiasm to obtain their diplomas. I saw several of these young ladies who would do credit to Johns Hopkins, so noble and self-poised did they appear. But stubborn they most surely are, and refractory to those new forms of life which mean other customs and other laws. The missionaries find them open to spiritual truth and tractable to the practice of it in their lives.

Both essentially Oriental and gentle when left to themselves, the Filipino and the Korean become sullen, and even fierce when forced against their will.

Both Americans and Spaniards, as a Spanish gentleman said to me, become heady and inflated with their own importance as soon as they "round Corregidor." The least desirable traits come into focus when vulgar people are in the foreground. The Japanese have suffered somewhat by crossing the Tsushima Straits. Insolence and a swagger of "we are the people" we fancied we had left behind us in the "Pearl of the Orient," and which is slowly passing away, however, is recognizable at a glance in Korea. A jinrikisha man, who seems to be a "thorn in the flesh" of Yokohama, becomes a festering sore in Korea; he runs over unwary men and women without a grimace, and bullies the rider into double fare with the air of a bandit.

The meddling "in other men's business," conspicuous also where ignorance and lawlessness come into play, as in the Philippines and Korea, is also characteristic. There is no bound to the impertinence of those who feel like the bad boy of the nursery that the governess will never dare tell, for she would get the worst of it if she did. Fair play is not conspicuous in Korea, nor always in the Philippines. Great complaint is made by foreigners in Korea as to the wholesale disregard of property rights, the absolute impossibility of getting justice before the law. Fortunately the parallel stops here; we have Filipino judges who enjoy nothing better than sending an American up for a long term! I hope the time is not far distant when a Korean judge can enjoy the same ironical pleasure. Of course the greatest difficulty lies in this adjusting of ignorance to another ignorance in the lower classes, the ignorance of both being absolutely impenetrable. The educated Japanese recognize this and acknowledge their inability to cope with it at times. Occasionally this takes a tragic aspect, as when in working on the telegraph wires in the streets of Seoul they warned to no purpose over and over again a poor Korean, to whom electricity and its deadly power was as unknown a quantity as a Sanskrit root to a London fishwife, and at last they hit him a blow, and he fell--dead!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet