Read Ebook: Maan tasalta: Vaatimattomia tarinoita by Sillanp Frans Eemil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 217 lines and 14923 words, and 5 pages

p?m??r?inen aavisteleva kammo hiipi lasten mieliin kokop?iv?isen pelon ja j?rkytyksen sijaan. Sit? oli jo ollut ?sken ulkona pihaa l?hestyess?; Reino oli jo siell? pillahtanut poraamaan, vaikkei mit??n kuulunut eik? n?kynyt.

Lapset eiv?t sanoneet mit??n toisilleen, hiiviskeliv?t vain huoneessa ja kuuntelivat is?n omituista hengityst?. L?hestyiv?t lopulta s?nky?kin: nukkuja ei vaan hievahtanut. Sein?kellostakin n?kyi veto olevan loppumaisillaan, pian se pys?htyisi. Kaikki oli outoa ja kammottavaa. He hiipiv?t pois pirtist?.

Lasten erikoinen liikuskelu ja olo sek? suutarin kokop?iv?inen n?kym?tt?myys her?tti naapurien huomiota. Niemen akka tuli kuistilleen ja j?i siihen ep?r?iv?n n?k?isen? seisoskelemaan ja katselemaan. Niinkuin jostakin pakosta Paavo ja Reino v?hitellen l?hestyiv?t tuota lipev?? akkaa, jota he muuten vieroivat.

-- Mit? Salmi nyt hommailee? kysyi akka.

Oikeastaan olisi Reinon pit?nyt vastata, ett? >>mit? te tulle tekee?>> -- mutta h?n piti nyt suunsa kiinni ja Paavo vastasi omituisen laupiaalla ??nell?: >>Se nukkuu.>>

-- Nukkuu, toisti Niemen akka ep?illen ja ik??nkuin pojat unohtaen katsoi kiinte?mmin Salmen m?kille p?in. -- Mit?h?n nukkumista se sellainen oikein on, jupisi h?n sitten ja k??ntyi sis?lle omaan m?kkiins?. Sielt? tuli pian ?ij?kin ulos. Tehtiin pojille uusia kysymyksi?, joihin Paavo neuvottomana ja ik??nkuin jotain kartellen vastaili. V?lill? vaiettiin ja tuijoteltiin Salmen m?kki?. Vihdoin kumminkin alettiin sit? l?hesty?, mentiin sis?lle ja todettiin, mit? oli tapahtunut.

Kun toisista m?keist? n?htiin, ett? Niemen v?ki siell? viipyi, paisui uteliaisuus nopeasti ja akkoja ja lapsia alkoi solua Salmen m?kille. Matala??nisest? puheen sorinasta saivat Paavo ja Reino kuulla lukemattomia selityksi?, arveluita ja arvosteluja... >>Se saksalainen prii kuuluu olevan semmoista, ett? siit? meneentyy.>> -- >>Mutta eih?n Salmi ole ollut juovuksissa sitten kun pyh?ehtoona -- vai oliko se t?n?p?n? juovuksissa silloin kun poliisi k?vi? Paavo, sin?h?n olit sis?ll?.>> -- >>Kuka sen viimeksi n?ki ylh??ll?? Paavoko? Tarttee puhua kaikki -- kai siit? poliisitutkinto tulee.>> Ruikuttava osanotto lapsia kohtaan p??si my?s pian vauhtiin. Reino alkoi j?lleen porata ja Paavokin nyyhkytti. Ainoa joka ei puhunut mit??n, oli s?ngyll? makaava suutari.

-- Kas kun kellokin on istunut.

-- Voi voi jos se t?nne kuolee, niin sitten t?? on synkk? m?kki, kun se on t??ll? yksin ruumiina.

-- Ei suinkaan se ruumiina en?? kellek??n mit??n tee.

-- Kun min? n?in -- oliko se toissa y?n? -- semmoista unta, ett?...

-- ?lk?? te, lapsiparat, poratko, viattomiahan te olette.

Mietittiin, kuinka asiat viisaasti j?rjestett?isiin. Parasta oli, ett? lapset saatettiin Maantielaan y?ksi, seh?n on kunnan piirimies, ja jonkun t?ytyy olla t??ll? Salmea katsomassa, vaikkei suinkaan sit? kauan tartte katsoa... Eik? suinkaan ne kunnan haltuun joudu, lapset, kyll? sill? sen verran olemista on, mutta kyll? Maantielalle sent??n tarttee tieto antaa... Ja kukin koetti puheen lomassa vilkuilla, mit? siin? oli tavaran puolta n?kyviss?, ett? tiet?? sitten avisjoonissa sit? ja sit?kin olleen, vaikkei en?? ole... Semmoista on el?minen -- ensin tienaamista ja tienatun s?ilytt?mist? ja sitten avisjooni.

Lapset makasivat y?ns? Maantielan pakarissa. Reino nukkui pian, mutta Paavo valvoskeli kauan vuoteellaan. Is?n hahmo ei v?istynyt h?nen silmiens? edest?, vuosien mittaisena se oli olevinaan siin? jossakin l?hell?, k?si yh? h?nen niskassaan. T?m?n paikallaan pysyv?n kuvan ohessa seuloi mieli lukemattomia tapauksia ?itivainaasta t?h?n hetkeen asti. Tuossa vieress? makasi Reino ja kotim?kiss? makasi is?. -- Is?, mik? on is?? Unen l?hestyess? muuttui muistojen ja mielikuvien tanssi yh? hurjemmaksi... Is? istui p?yd?n ??ress? ja puhui sammaltaen yksin??n, kun pojat jo olivat vuoteessa. Maistoi v?lill? pullostaan ja puhui taas, kunnes kyyneleet alkoivat vuotaa h?nen silmist??n ja h?n nyyhkytti, yh? puhuen jotain, jota he eiv?t ymm?rt?neet. Sitten is? nousi ja l?hestyi heit? ja ojensi k?tens?. Se oli jokin y?, jonka aikaa ei en?? muistanut, mutta j?lkeen ?idin kuoleman se oli ollut... Sitten se ei en?? ollutkaan is?, vaan jokin muu mies, niinkuin poliisi tai niinkuin opettaja.

Uni oli lopulta k?sitt?nyt vanhemmankin Salmen pojan ja saattanut h?net ry?ppy?v??n ajattomaan valtakuntaansa. Aamulla, kun he her?siv?t, saivat he kuulla, ett? Salmi jo oli loppunut. Se oli pojille jotenkin v?h?p?t?inen uutinen. Eilen ehtoolla ja sitten y?n unessa oli el?m?n kudoksen uusi silmukka heid?n kohdaltaan jo alkanut.

MUUAN MIES

Tuohenmaa oli ja on t?ll? hetkell? siev? salomaan torppa, isohko, vanha ja hyvin viljelty asumus. Sen ulkon?k? ei viel? ole ehtinyt muuttua, vaikka sis?ll? t?t? nyky? vallitseekin hyvin sekava olo. Sinne palasi n?et sen Taavetti-vainaan leski poikineen -- palasi asiat kuultuaan mielell??nkin, vaikka sill? lailla ensin Taavetin j?tti. Se yritt?? nyt saada sit? asumusta itsen?iseksi, eik? siit? tied? vaikka saisikin, Taavetin kuolinpes?n nimeen, kun sille j?i kuin j?ikin rintaperillinen. Siell? se nyt on Olka ja joitakin sen h?m?ri? sukulaisiakin siell? v?ht??. Sen roikan t?hden is?nt? juuri sit? itsen?istymist? niin vastaan paneekin. Kyll? h?n sen aina Taavetille olisi myynyt ilman lain pakkoakin, mutta sen ei tullut pantua asiaa alulle, ennenkuin niiss? Olkan kiehin?iss? sai sen kuolintautinsa ja siihen sitten niin nopeasti menehtyi.

Tuon hiljaisen ja hymyilev?isen Tuohenmaan Taavetin el?m? ehti saada melko myrskyisen loppusuorituksen, vaikkei sit? kukaan olisi uskonut, kun muutama vuosi sitten katseli sit? el?m??, kun h?n vanhan ?itins? kanssa kahdestaan asuskeli torppaa.

Kuinka jykev?n sopusointuinen silloin saattoikaan olla joku elokuinen sunnuntaip?iv? tuon hyv?n parin el?m?ss?. Oli juuri osavasti lauantai-iltana saatu ruis poikki, sen j?lkeen vihdottu ja sitten nukuttu sit? unta, jota voi nukkua vain rukiinviljelij? onnellisesti sujuneen leikkuun j?lkeen. Nuoren miehen kasvot ja k?det, niiden suonet, hermot ja j?nteet ovat t?ynn? vakiintunutta, leppoisaa voimaa, kun h?n her?? semmoisesta unesta. Ihossa tuntuu viel? saunan j?lki; ehtoolla muutettu valkoinen paita ja pyykinv?kiset raidit ovat sen hyv?sti s?ilytt?neet. Aurinko paistaa Tuohenmaan pirttiin, kissa makaa y?llisen pyyntimatkan j?lelt? koivet oikoisenaan poikastensa vieress?, vanha Siina, Taavetin ?iti tuo p?yt??n vellivatia, pyh?aamun vakinaista suurusta. Kello osoittaa aikaansa kiiruhtamatta.

Siina on jo vanha ihminen, mutta h?n on tasaisesti vanhentunut, h?ness? ei ole mit??n erityist? vikaa; n?kee, ett? h?nkin on ik?ns? kaiken ollut voimakas ja terve. Ensim?isen? h?n aina on ylh??ll? arkiaamuinakin, suurus on valmis Taavetin noustessa. N?in pyh?aamuisin on varhainen nousu vanhukselle viel?kin mieluisempaa, kun ei siihen ole mit??n pakottavaa syyt?. On t?ll?in niin erinomainen tilaisuus pieneen keve??n aamuhartauteen: lukea kenenk??n n?kem?tt? rukous virsikirjasta, ja sen p??tytty? kirjaa muuten selaillessa antaa mielen omin valloin toteilla niit? pieni? sanattomia taikoja, joiden noudattaminen on el?m?n t?llaiseksi hyv?ksi vakiinnuttanut. T?llaisen sunnuntaiaamun oikea viett?minen on juuri yksi niit? taikoja. Oikein kauniina aamuna tuntee ik??nkuin saavansa etuk?teen kassaan tuota salattua el?m?nvoimaa. Kun siin? muisti kajastelee eletty? el?m??, niin ihan itse n?kee, kuinka aina on osannut v?ltell? kaikkea sellaista, mik? onnea v?ijyy...

Taavetti on jo noussut ja sy?nyt ja tervailee ulkona portailla saappaitaan, asettaa ne sitten nurkanrakoon sit? varten pistetylle laudalle kuivumaan. Ty?saappaitten tervaus kuuluu my?s pyh?aamun menoon -- ei ole viel? kirkonaika l?hesk??n. Pyh?aamuna oleillaan paitahihasillaan ja paljain jaloin -- mik? on oleillessa l?mmenneell? porraskivell? ja pihapoluilla, joutilaana. Siina tulee pirtist? syliss??n kissanpojat ja emo maukuen per?ss?; h?n tuo nekin siihen pihalle aurinkoon. P??skyset k?yv?t pes?ll??n tallin oven p??ll? sipaisten joskus lennossaan aivan l?helt? ruohostossa urahtelevaa kissaa. Siinan varhaisesta aamurukouksesta on el?m? taas n?in l?htenyt menem??n pyh?ist? lattiaan. Lukemattomat, vuosikymmeni? jatkuneet seikat ja suhteet ovat t?m?n kaiken takana.

Siina ei juuri k?ynyt kotoa muualla kuin joskus kirkossa, ei liioin Taavetti muualla kuin myllyss? ja pari kertaa vuodessa Tampereella. Jos n?in pyh?ehtoona sattui olemaan tanssi l?hettyvill?, saattoi h?n menn? sinnekin; Siina ei sit? v?h??k??n paheksunut, sill? h?n tunsi kotiin asti, ettei Taavetilla ollut mit??n h?t??. Taavetti oli tansseissa ovensuujoukkoa, mutta seurasi sielt? hymyillen ja virke?n? kaikkea mit? tapahtui ja piti kisailevaa leikki? tanssitaidottomien poikien kanssa p??st?en joskus ??nekk??n hihityksen. H?n ei koskaan esiintynyt min??n tekij?n?, mutta saattoi kumminkin maanantaiaamuna kahvia juodessaan kertoilla ?idilleen kaikki tanssin aikaiset ja sen j?lkeisetkin sattumukset.

N?in kului ?idilt? ja pojalta kahdenkesken kaksikymment? vuotta vanhan Tuohenmaan kuoltua. Pyh?t ja aret sujuivat vakiintuneeseen tapaansa, ja perheen varallisuus lis??ntyi kaikessa hiljaisuudessa. Taavetti l?henteli kolmeakymment?, ennen kuin ?idin el?m?ss? ensim?iset selv?t ehtoon merkit esiintyiv?t, muistuttaen, ett? muutos kerran on tuleva. Taavetti huomasi t?m?n selvemmin jonain saunailtana, kun h?n istui vilvoittelemassa puodin portaalla ja ?iti l?ylyn ja kosteuden kutistamana meni siit? ohi puolipukeissaan. Jos ?idin rinnalla siin? sattui astelemaan joku ty?navussa ollut kyl?n tytt? -- n?m? olivat hyvin hanakoita tulemaan Tuohenmaahan ty?h?n, tietenkin nuoren is?nn?n t?hden -- niin n?ytt?ytyi ?idin vanhuus sit? selvemmin. Semmoisena hetken? saattoi Taavetti unohtua siihen istumaan pitk?ksi aikaa ja mit??n ajattelematta tuijottamaan oman mielens? uumeniin.

Siinalla taisi olla joitakin hiljaisia toiveita ja pikku yrittelyj?kin Taavetin naimisen suhteen, mutta ne eiv?t ollenkaan sujuneet. Siinan oli oikeastaan vaikea ajatella siihen ket??n toista niinkauan kuin h?n itse oli jalkeilla. Tulee siit? kyll? Taavetille outo h?iri?, kun kerran j?? yksin??n ilman naisapua, mutta onhan poika t?yden miehen i?ll?, luonnoltaan vakaa, puhdas ja kykenev?inen. Kyll? se siit? osaa selviyty?.

Ja niin k?vi, ett? Siina sitten er??n? aamuna j?i s?nkyyn ja sielt? neuvoi Taavetille, mit? t?m?n sopi tehd?. Taavetti pysytteli sen p?iv?n kotot?iss? ja piti silm?ll? ?iti??n. Seuraava y? kului hyvin; ?iti ei valittanut eik? ollut muutenkaan levoton. Mutta aamulla h?n pyysi Taavettia lukemaan, mainiten sivut ja kohdat virsikirjan tekstipuolelta. Oli niinkuin pient? itkun v?rett? h?nen ??ness??n, kun h?n puhui:

-- Min? olen kohta kolmekymment? vuotta sen joka aamu tehnyt, enk? j?tt?isi sit? nytk??n tekem?tt?, mutta en jaksa oikein pidell? kirjaa.

Taavetin lukiessa h?n puoli??neen toisti joka sanan. Se oli Tuohenmaan Siinan viimeinen aamuhartaus.

Taavetti oli sen verran tottunut kaikenlaisiin naisv?en toimiin, ettei h?n ?itins? kuollessa joutunut aivan avuttomaksi. Kun tuo outo tapaus kerran oli asumuksen olon t?ydellisesti sekoittanut ja huumannut, ei Taavetista navetassa ja keitti?ss? h??riminen en?? ollut sen kummallisempaa; se vain tehosti t?t? avartunutta yksin?isyytt?. Tietysti t?st? nyt uusi el?m? oli alkava, mutta sen johdosta kannatti kyll? antaa jatkua t?m?n ihmeellisen juhlan lehmien, lampaitten ja ruoka-astian seurassa.

Vasta kolmantena p?iv?n? yksin j??nyt torpan poika lukitsi ovensa ja l?hti kirkolle tekem??n kuolemanilmoitusta ja hankkimaan arkkua. H?nen t?ytyi pappilassa ilmoittaa my?s hautausp?iv? ja se seikka pakoitti h?nt? ajattelemaan asiaa pitemm?lt?kin. Oli hankittava kantajat ja niille oli j?lleen tarjottava jotain kirkosta palattua. T?t? kaikkea h?n taas ei voinut aivan yksin toimittaa. Talossa tarvittiin naista jo ennen kuin ?iti oli sielt? saatu maan poveen. Siin? tuli pakosta mieleen ?idin leikinlaskut vieraille: ett? Taavetti on laiska naisissa k?ym??n, mutta kai h?n sitten muistaa l?hte?, kun min? t?st? ensin l?hden.

Nyt vasta Taavetti huomasi senkin, ettei heill? ollut edes l?heisi? sukulaisia paikkakunnalla; is? ja ?itih?n olivat muuttaneet nuoruudessaan t?h?n muualta, eik? tainnut olla isoja sukuja siell?k??n, koskei h?n muistanut niist? koskaan puhutuksi. Ja sen oli Taavetti aina tuntenut, ettei heid?n v?lins? naapureihin ollut sama kuin naapureitten kesken??n; jonkinlainen yst?v?llinen vieraus vallitsi. Ne olivat siin? ik??nkuin odottavinaan, kuinka Tuohenmaassa nyt el?m? j?rjestyy Siinan kuoltua.

Eih?n Taavetti siin? muuta osannut kuin l?hte? puhuttelemaan Tuomiston Taavaa ja pyyt?? h?nt? laittajaksi niinkuin isompiinkin pitoihin. Taava tuli mielell??n jo paria p?iv?? aikaisemmin: miss? sen hauskempi oli pitotavarain kanssa v?ihki? kuin tuommoisessa varakkaassa asumuksessa, jossa ei talon puolesta ollut yht??n vaarallista naissilm?? katselemassa, kuinka paljon mit?kin kului ja mihin kului. Todellinen autuus aukeni Taavalle, kun h?n lopulta j?i vallan yksin asumukseen. Taavetti ei n?et ollut omin p?ins? osannut mit??n ostaa, lis?? oli l?hdett?v? hankkimaan. Taavetti oli tarkoittanut, ett? vain kantajia kahviteltaisiin. >>Mit? minulla t??ll? sitten ollenkaan tehd??n?>> supatti Taava. >>Totta kai nyt joitakin naapurejakin k?sket??n -- sanoin min? jo meid?n Seemillekin, ett? h?nkin tulee, kun aattelin, ett? Taavetti on niin suruunsa painunut, ettei itse semmoista huomaakaan. Kyll? Seemi sit? sanoi...>> Taavalta tuli suopeata l?rp?tyst? niin kuin rastaalta -- ja Taavetti l?hti uudelleen kirkolle. Sillaikaa sopi Tuomiston Seemin, Taavan uskollisen el?m?nkumppanin, jollakin matkallaan poiketa Tuohenmaahan katsomaan, kuinka siell? asiat sujuivat. Seemill? oli poiketessaan reppu sel?ss? eik? se ollut unohtunut l?htiess?k??n -- ja naapurien akkunain takaa virnisteli moni kellert?v? kulmahammas: n?htiin selv?sti, ett? Seemin reppu oli Tuohenmaassa vahvistunut. Kyll? Tuomiston Taava Seemins? kanssa haaskan haistaa...

V?hitellen siin? hautajaisten l?hestyess? p??si tuo kuolinpes?n ymp?rille kuuluva sivullisten vaaniskelu vauhtiinsa: jokainen pyrki saamaan kortensa autioituneesta keosta. Naistahan siin? nyt ennen pitk?? tultiin tarvitsemaan -- kuka oli p??sev?? Pallilla on Taimi ripill? k?yp? niinkuin odottamassa -- saa n?hd?, eik? Pallin akka ala sit? sinne keinotella.

N?in olivat tarkkaavaiset naapurit puhelleet noina p?ivin?, joina Tuohenmaan Siinan hautaamista valmisteltiin.

Ja kun Taavetti sitten Taavan k?skyst? oli t?ll? matkallaan kirkolle, kohtasi h?n parahiksi Pallin Saiman. Hyvin puettu maireasilm?inen t?llin em?nt? pys?htyi puhelemaan.

-- Niin aina Siina sitten p??si pois, ei tarvinnut olla vastuksina, vaikka kyll? mar Taava sen puolesta ?itins? hoitanut olisi, mutta kuinkas nyt rupee sitten k?ym??n, kun ei ole ollenkaan vaimoihmist?, kun ei ole tullut ajoissa hankittua sijaista -- min? siin? jo sanoin meid?n Taimille, ett? menisit nyt sin? sinne katsomaan, kuinka Taava siell? tulee toimeen, kun on sent??n lehmi?kin ja ?iti aina hoiti niin hyvin kaikki, mutta Taimi sanoi, ettei h?n mene, sanotaan viel?, ett? min? tuppaan sinne em?nn?ksi, heh-heh...

Se t?st? nyt ainakin oli seurauksena, ett? Taavetti kutsui Pallilaisetkin sitten pyh?n? hautajaisiin. Ja kun hautajaiset tulivat, tuppautui Pallin akka tytt?rineen kaikkialle, niin ett? hankki jo karkoittaa Taavan. Kirkkoon l?hdett?ess? tahtoi Palliska -- kuten Taava sanoi -- vallan v?ltt?m?tt? j??d? sinne Taavaa auttamaan. Tuli pakarissa siev? rettel? siin?, kun ruumis oli jo reess?. >>Saima j?? t?nne, jos tahtoo, vaikka kyll?-mar Taava t??ll? toimeen tulee>>, sanoi Taavetti, ja Taava tuiskahti, ett?: >>Kyll?, kun olen tullut t?h?nkin asti -- eik? kaikenlainen apu sen puolesta ole muuta kuin haitaksi.>> Ja Pallin akka j?i vaan sinne kirkon ajaksi -- paimentamaan tytt?rens? tulevia tavaroita. Joku naapuri hym?hti pirullisesti ja ajatteli, ett? jo olet, Tuohenmaan poika, ?mmien vyyhdess?.

Pallin Saima hoiti tytt?rens? asiaa niin intohimoisesti, ett? >>meid?n Taimi>> joutui kuin joutuikin Tuohenmaahan naisapulaiseksi. Kahdeksannellatoista oleva, luonteeltaan is?ns? tapainen mutta olossaan ?iti??n kuvasteleva Taimi liikuskeli Tuohenmaan navetassa ja pakarissa samaan tapaan kuin lapsi, joka ?itins? neuvojen mukaan vieraille n?ytt?? monia taitojaan. Oli niinkuin h?nt? puhuessaankin olisi aina kevyesti v?sytt?nyt se suuri viisaus, jonka h?n lapsesta alkaen oli saanut. Toisin silmin h?n n?ki, kuinka Taavetti katseli h?nt? -- niinh?n sen oli m??r?kin katsella, sit?h?n ?iti oli tarkoittanutkin. Se oli yht? luonnollista, kuin aikoinaan rippikoulu, ja yleens? tuo s??nn?llinen pyrkimys kaikkinaiseen vaurastumiseen. Kyll? h?n voi Taavetin aivan hyvin ottaa...

Taimi oli toimissaan hidas ja viel? kovin lapsellinen. Kaikki mit? h?n teki, oli oikeastaan vain Pallin vanhaa Saimaa. Taavetin mielest? oli jotain ?itel?n hullunkurista siin?, ett? tuo rusohipi?inen t?llin tyt?r muka jatkoi h?nen ?itivainaansa toimia, eik? asia suinkaan parantunut siit?, ett? akka itse tuhkatihe??n k?vi katsomassa, >>kuinka se nuori pari t??ll? p?rj??>>. Huusholli sujui yh? huonommin: t?ytyi ottaa eri ihminen pyykille, apulainen teurastukseen ja vihdoin lampaiden keritsemiseenkin, kun Taimi ensin oli yrityksiss??n haavoittanut paria karitsaa. Muita apulaisia ei olisi saanut ottaa, kuin Pallin akan. T?m? taas ei joka tarpeeseen mitenk??n p??ssyt, ja Taavetti puolestaan oli aina silloin huonolla tuulella, kun akka siell? liversi. Pallin tyt?r tunsi mieless??n jonkinlaista h?m??ntymist?, kun maailmanj?rjestyksess? tapahtui semmoinen j?rkytys, ettei Taavetti h?nt? en?? katsellutkaan. Mit?s t?m? t?mm?inen nyt oli, kun ei ?itik??n saanut sit? sujumaan? ?iti ja tyt?r alkoivat tuskastua ja riiteliv?t joskus kahdenkesken kelpo lailla. >>Enh?n min? mill??n sen paremmin voi olla>>, voivotti tyt?r ja ?iti ep?toivossaan ehdotti Taavetille kihlausta. Kateelliset naapurit pid?ttiv?t henke??n, kunnes heid?n j?nnityksens? suloisesti laukesi siihen, ett? Taavetti omin p?ins? pestasi itselleen oikean verev?n piian. >>Jo katkesi Pallin ?mm?lt? Tuohenmaassa sanka>>, huudettiin t?llien akkunapieliss? sin? p?iv?n?, jona >>meid?n Taimi>> muutti takaisin kannollensa kasvamaan.

Uuden piian nimi oli Aina, ja h?nell? ei ainakaan ollut ket??n aikeilevaa akkaa takanaan. H?n otti teht?v?ns? tavallisen reiman piian kannalta, liikkui toimissaan lauleskellen ja suoritti ne kyll? kunnollisesti ja ajallaan, niinkuin semmoisen v?ltt?m?tt?m?n pahan, joka maailmanrannalla on kaiken hyv?n edellytyksen?. Sill? kun piika on tehnyt ehtooaskareensa ei mik??n est? h?nt? l?htem?st? katsomaan, onko t?ll? paikkakunnalla tarjottavana muutakin kuin lannan luomista ja perunain kuorimista. Tuohenmaastakin oli nyt edustaja paikkakunnan tansseissa. Jollakin ihmeellisell? tavalla Aina vainusi, miss? sellaisia kulloinkin pidettiin ja aamulla h?n tiesi kertoa yht? ja toista, mit? tansseissa oli tapahtunut. Osasipa h?n jollakin hauskalla silm?n luonnilla tehd? sellaisen kertomuksen is?nn?lleen varsin vieh?tt?v?ksi. Taavetti ei ollut koskaan n?hnyt h?nell? kotiin tullessa ket??n seuralaista.

T?m?n Ainan elo ja olo se lopullisesti poisti Tuohenmaan ilmasta vanhan Siina-vainaan hengen. Ty?t ja toimet sujuivat taas, vaikkakin tykk?n??n toisin ottein; oltiin enemm?n niinkuin muutkin asumukset. Taavetilla oli jokin salainen tunne el?m?n huonontumisesta, vaikka h?n ei voinut siihen syyt? selitt??. H?n maksoi veronsa taloon aikoinaan ja yht? keve?sti kuin ennenkin. Kev?t lupasi my?s tulla aikoinaan ja entist? kauniimpana alkaen jo sulatella niit? lumia, joita my?ten Tuohenmaan taannoiset merkkitapaukset olivat liukuneet. Taavetti tunsi nuortuvansa tuon vahvaverisen piikansa seurassa.

Maarianp?iv?n ehtoopuolella sattui niin, ett? Taavettikin tiesi tansseista ja kehoitti puolittain leikill??n Ainaa j??m??n niist? pois. Aina puolestaan kehoitti Taavettia tulemaan mukaan. N?m? kehoittelut uudistettiin molemmin puolin pariin kolmeen kertaan, jotenka keskustelu sai herttaisesti veikailevan s?vyn. Kun hetki tuli, istui Taavetti pirtiss? ja Aina teki hiljaisia hankkeitaan. Kumpikaan ei nyt en?? puhunut mit??n, oltiin vaiti. ?ina katosi, Taavetin oikein kunnollisesti n?kem?tt? h?nen menoaan. Jostakin syyst? Taavetti yh? istui istumistaan samalla paikalla. Maaliskuun h?my vahveni, pit?en kumminkin kauan kiinni p??ttyneen aurinkoisen p?iv?n rippeist?. Taavetti oli tainnut istua tuntikauden sit? katselemassa, kun h?nen silmiins? tuli naisihmisen hahmo, joka ei voinut olla kukaan muu kuin Aina. Se palasi kotiin, ei ollut mennytk??n tanssiin. Tuohenmaan nuori is?nt? tunsi verens? omituisesti j?hmettyv?n, ensi kerran el?iss??n. Ei otettu en?? tulta lamppuun sin? ehtoona...

Aina parka ei ollut p?tev? kulkemaan sit? tiet?, jolle h?n tuona Maarianp?iv?n ehtoona ja y?n? antautui. H?n ei osannut aavistaa, ett? tuo voimakas miehenkarhu, joka tosin tuntui kovin k?mpel?lt? n?iss? asioissa, oli niiss? my?s yht? kokematon kuin kehdon lapsi ja sit? paitsi tiet?m?tt??n saanut vankan ja kunniallisen, melkeinp? ylimyksellisen kasvatuksen. Ainasta ei koskaan tullut Tuohenmaahan em?nt??, vaikka h?n niiden mielikuvien hehkussa oli tuona Maarianp?iv?iltana palannut iltamamatkansa puolitiest? takaisin is?nt?ns? luo ja seuraava y? sitten oli ollut sen tapainen kuin h?n oli kuvitellutkin. Aina katosi Tuohenmaasta kesken vuotta ja Taavetin oltua jonkun aikaa taas yksin??n tuli sijaan Olka, josta sittemmin tuli sek? em?nt? ett? Taavetin lopullisen kohtalon tekij?.

Olka oli varreltaan ja kasvoiltaan Ainaa komeampi ja k?yt?kselt??n hillitympi. H?n katsoi kyll? alusta aikain is?nt??ns? hymyillen, niinkuin olisi sanonut, ett? nyt tulin sitten min? t?h?n, saa n?hd? mit? meist? tulee -- niinkuin olisi ensi hetkest? ollut kysymyksess? jokin voimien mittely. Mutta samalla oli h?nen katseensa tiukasti kiinni talon oloissa ja toimissa eik? h?ness? koskaan iltaisin n?kynyt semmoista ilmett?, ett? nyt ovat talon ty?t tehdyt ja piika vapaa.

Hyvill? naisen vaistoillaan h?n pian ?lysi, miss? mielentilassa Taavetti oli Ainan j?lelt?: juuri siin? tilassa, jossa mies on naiselle otollisin. Ainan eroominen oli tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa ymp?rist?n siit? paljoakaan tiet?m?tt?, mutta entisest? Taavetista se oli tehnyt toisen miehen. Taavetti ei kaivannut Ainaa, mutta h?n kaipasi sit?, mit? h?n lyhyen? hetken? vaistomaisesti oli tuosta poistuneesta naisesta etsinyt ja luullut l?yt?v?ns?. Tuloksena oli vain etsinn?n kiihtyminen ja se kohdistui nyt Olkaan, jolla ilmeisesti oli arvokkaampi ja komeampi luonne.

Naapurit eiv?t taas paljoa tienneet Tuohenmaan oloista noina hiljaisina kev?tiltoina, joina siell? is?nt? ja h?nen tuleva em?nt?ns? mitteliv?t voimiaan hiljaisissa lemmen kamppailuissa. -- Kun ei Tuohenmaasta kumpainenkaan k?ynyt miss??n, niin ei ollut muillakaan sinne asiaa. P?iv? p?iv?lt? Taavetti tuli n?kem??n, kuinka erilainen Olka oli, ja se riitti h?nelle. H?nell? oli suloisesti kiusaava ep?varmuus Olkan suosiosta, mutta h?nell? oli yht? suloinen varmuus siit?, etteiv?t Olkan ajatukset enempi kuin askeleetkaan kulkeneet kotoa minnek??n. Ett? t?ss? nyt h?nen ja Olkan v?lill? selv?sti oli jotakin tapahtumassa, joka liikkui toisilla tasoilla ja josta Taavetti tunsi, ettei h?n siit? en?? tule vapaaksi selki?m??n. H?n ja Olka ovat yht?, k?vi kuinka tahansa.

Olka osasi kerran, kun Taavetti koetti h?nt? taivutella, sanoa hyv?t sanat:

-- Min? olen sen p??tt?nyt, ett? jos min? saan lapsia yhden tai useamman, niin ne eiv?t synny piian lapsina.

Taavetti istui Olkan s?ngyn laidalla ja piti h?nt? k?dest?. Mutta nuo sanat kuultuaan h?n ik??nkuin havahtui. Vanha yksinkertainen ja tuttu seikka aukaisi yht?kki? tuon vankan miehen oikoiseen mieleen uuden ja ihmeellisen n?k?alan: lapset. Olkalla lapsia -- se oli kiihdytt?vin kaikista mielikuvista. Kenenk? ne muun voisivat olla kuin minun -- ja niit? on oleva. Mit? olikaan ollut Ainan kanssa? Kaukaista, kaukaista ja hyvin pient? harhaa.

Olkan suureksi ihmeeksi Taavetti unohti kaikki l?hentelyns?, mutta j?i kumminkin siihen paikoilleen istumaan. Pihalla ja pirtiss? oli pehme? kev?isen iltay?n h?my. V?h?n p??st? sanoi Olka:

-- Ja sen my?skin, ett? min? en ole kihlaamattomana kenenk??n morsian.

N?in nuo lauseet putosivat hiljaisella hiukan tylyll? ??nell?. Mutta juuri tuo tyly s?vy oli Taavetille kaikkein kiinnitt?vin. Ja nuo Olkan yksikantaiset lausahdukset, jotka kuuli vain Taavetti ja ??net?n iltay? -- ne eiv?t suinkaan pys?hdytt?neet kehittyv?? asiaa, vaan lis?siv?t sen kiihkoa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet