Read Ebook: Maan tasalta: Vaatimattomia tarinoita by Sillanp Frans Eemil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 217 lines and 14923 words, and 5 pages

N?in nuo lauseet putosivat hiljaisella hiukan tylyll? ??nell?. Mutta juuri tuo tyly s?vy oli Taavetille kaikkein kiinnitt?vin. Ja nuo Olkan yksikantaiset lausahdukset, jotka kuuli vain Taavetti ja ??net?n iltay? -- ne eiv?t suinkaan pys?hdytt?neet kehittyv?? asiaa, vaan lis?siv?t sen kiihkoa.

Oli sitten kerran my?hemmin taas er?s ilta, paljon valoisampi, mutta muuten samantapainen. Taavetin oli m??r? aamulla varhain l?hte? Tampereelle, ensi kerran Olkan aikana. Ei puhuttu paljoa sin? p?iv?n?, kumpikin h??ri toimissaan entist? vakavampana. Taavetti arveli Olkaa painavan sen, ett? joutui oudoksesta olemaan t??ll? y?t? yksin??n. Taavetista itsest??nkin tuntui l?ht? omituisen raskaalta.

Ei illallakaan syntynyt isoja puheita. Olka kiirehti aikaisin makuulle luomatta katsettakaan Taavettiin. Taavetti tunsi kumminkin selv?sti, ett? Olka odotti h?nt? luokseen. T?m? oli j?nnittynyt matkan aatto.

Taavetti antoi hetkien kulua melko my?h?iseen, ennen kuin h?n l?hestyi. N?kyi selv?sti, ettei Olka ollut aikonutkaan viel? nukkua. Ei ollut riisunutkaan, vaan makasi liikkumattomana vuoteessaan. Taavetti istahti tavalliselle paikalleen. H?n hapuili Olkan vasenta k?tt? ja saatuaan sen omaansa alkoi sovitella nimett?m??n pient? tuohisormusta, joka h?nell? oli pivossaan. Se sopi hyvin. H?n veti sen varovasti takaisin, meni akkunan luo parempaan valoon ja ryhtyi koettelemaan sit? omiin sormiinsa. Se meni vasemman k?den pikkusormeen pys?htyen keskitaipeen etupuolelle ja oli siihen juuri sopivan kokoinen. Sitten h?n j?lleen irroitti sen omastaan ja vei takaisin Olkan sormeen.

-- Kelpaako t?m? siksi kunnes olen palannut kaupungista -- ja onhan se sopivan kokoinen?

Olka oli t?ysiverinen naisihminen. H?n, tuo komea ja hiukan tylyluontoinen palvelustytt? ojensi h?m?r?ss? molemmat k?tens? is?nt??ns? kohden tavoitellen h?nen hartioitaan. H?n teki sen voimakkaasti ja kiihke?sti omasta aloitteestaan ja t?ysin tietoisena siit? mit? teki. Tuohisormus j?i tyt?n sormeen. Aamulla her?tt?ess? se oli s?rkynyt...

Sattui niin, ett? Taavetti sai tuttua matkaseuraa useita kulmakunnan ?iji? oli samalla kertaa kaupungissa. He saapuivat perille jo kolmen aikaan p?iv?ll? ja kuljeskeltuaan kaupungilla kokoontuivat tiettyyn y?paikkaansa, er??n kauppiaan majatupaan. Taavetti oli kulkenut omia teit??n onnellisine salaisuuksineen, mielen t?ytti vahva tunne siit?, ett? h?nell? kotona on vaimo, nuori, varma ja odottavainen. H?n k?vi kultasep?n puodissa ja valitsi sormuksen. Siin? se nyt oli h?nen sormuksensa, jonka Olka oli saava. Silt? s?rkyi tuohisormus... Kaiverrusta varten oli tuo ihmeellinen, sile? ja painava kultaesine kumminkin j?tett?v? sinne huomisaamuun asti. Silloinhan sopi l?hte? sen saatuaan jouduttamaan sit? siihen yhteen k?teen, jonka salaista odotusta ei kukaan viel? aavistanut. Mit? mahtoi se k?si t?ll? hetkell? tehd?? Mit? mahtoi nyt juuri odottaessaan koskettaa?

Taavetin saapuessa majatupaan oli siell? iloinen porina. Siell? oli my?skin er?s is?nt?mies keskipit?j?lt? ja h?nen totensa viel? muuan tamperelainen herrasmies: oli is?nn?n kotoa soitettu ja pyydetty jonkun asian vuoksi etsim??n t??lt? is?nt??. Se oli iloinen veitikka ja oli heti temmannut ?ij?t vilkkaaseen keskusteluun. N?m? eiv?t tienneet, kuka mies olikaan ja pitiv?t h?nt? sen vuoksi jonain kaupunkilaisveijarina. Semmoiset sill? olivat ilveetkin: tahtoi tahtomalla miehi? henkivakuutukseen selitellen kirjasta taulukoitaan ja esitellen raham??ri? sinne t?nne. Olisi muka sopivaa nyt yksin tein kaupungissa pist?yty? l??k?riss?. Se maksaa vain viisikymment? markkaa ja senkin saa takaisin sitten kun ensim?ist? vakuutusmaksuansa maksaa. ?ij?t vilkuivat toisiaan salaviisaina: kyll? kai me sinulle rahoja annamme. Mutta hyvin n?yt osaavan asiasi; puhu vaan, on hauska kuullaksemme.

-- Mik?s taulukka se t?lle sopii, sanoi muuan Taavetin astuessa sis??n.

-- Sille passaa paraiten naimataulukka -- oliskos herran kirjoissa semmoista.

-- N?m? ovat kaikki siihen tarkoitukseen yht? oivallisia. Henkivakuutuskirjan per?ss?h?n ne tyt?t menev?t kilvassa. Viel?k?s se is?nt? on naimaton?

Siihen tuli muilta jo viisi erilaista nasevaa vastausta, ennen kuin Taavetti itse kerkisi mit??n puhumaan.

-- No sitten sopii ottaa vakuutus tulevalle em?nn?lle. Ei mik??n ole sen sopivampi kihlakapine. Kun tyt?t saavat sen kuulla, niin kaikki pyrkiv?t siihen osallisiksi. Ehk? ruvetaankin puhelemaan.

Taavetti hymyili hiljaista hymy??n ja ?ij?t katselivat mielevin?, ett? jokohan sai paulaansa. No joutaa joutua, onpahan t?ysi mies, sopii katsoa eteens?. Joku sent??n koetti antaa Taavetille merkitsevi? silm?yksi?.

-- Katsokaas nyt is?nt?, jos te n?in kaupunkimatkalla pari kertaa vuodessa maksatte sen ja sen, niin saatte viidenkymmenen viiden vuoden vanhana niin ja niin paljon melkein kuin ilmaiseksi. S??st?tte kaupunkilyst?ilyst? sen verran.

-- Sill? on lystit kotona, ei silt? kaupungissa niihin kulu, sanoi se ?ij?, joka koetti Taavettia pelastaa.

-- No sit? parempi, silloinhan s??st? on kaksinkertainen, sanoi ahdistaja. Ei se j??nyt sanavelkaa.

Taavetti huomasi ?ijien ovelan ilmeen ja se tymp?isi h?nt? niin paljon, ett? h?n alkoi kiinnitt?? enemm?n huomiota vieraan puheisiin. Kirjat ja kyn? olivat jo esill?. Sopihan kuulla sen ehtoja.

Jo meni summa paperiin ja sen j?lkeen yh? uusia asioita ?ijien osoittaessa kasvavia levottomuuden merkkej?. Noin menee mies huijarien k?siin ihan joukon keskelt? -- kaikkien tuttu se Ollikkakin on, mutta mill?s h?n olisi rikastunut, jollei konstilla ja konstien tuttavuuksilla.

-- No kellek?s se sitten kuoleman varalta osoitetaan? Pannaankos se sille tulevalle em?nn?lle? kysyi vieras.

Se ?ij?, joka yritti Taavettia suojella, nousi yl?s ja sanoi parhaana sukkeluutenaan:

-- Eik?h?n panna sit? lapsille?

Toiset h?r?htiv?t nauruun ja yrittiv?t korjata ehdotusta heikommilla lis?huomautuksilla.

Taavetti muisti, koska h?n viimeksi oli kuullut lapsista puhuttavan. H?n katsoi vasta nyt vierasta tarkemmin silmiin ja sanoi:

-- Pannaan vaan lapsille.

Vieras ei en?? puhunut leikki?. H?n kirjoitteli asiallisesti ja siin? ohessa neuvoskeli, miss? l??k?ri asui, koska sinne sopi menn?, ja mit? maksoi. Sen sopi kyll? maksaa l??k?rillekin -- kyll? h?n soittaa sille etuk?teen.

Asia oli valmis. Vieras nousi ja hyv?steli Ollikan is?nn?n ja muut miehet ja l?hti. Kun jalan ??ni viel? kuului, puhkesi joukko valitteluihin.

-- Oli se onni, ettet sille rahojasi lyk?nnyt, mutta kai se juutas niist? papereistaan kiinni pit??, kun menit ja s?rkit niihin nimesi. Ollikka yritti selitt??, ettei se mik??n huijari ollut, kansakoulun opettajahan se oli. Mutta mik? tiet?? Ollikankaan puheet. Sill? on ollut t??ll? talokin -- ja olisiko t?m? ensim?inen maanmoukka, joka t?ss? kyl?ss? pest??n. Kesken kaiken Taavetti nousi ja riensi vieraan j?lkeen. H?nen suojelijansa kiiruhti mukaan.

-- ?l? pelk??, ei se sinua mihink??n maksuihin saa, seh?n on mit?t?n koko paperi -- eih?n sinulla viel? lapsia ole. Sit? vartenhan min? juuri sen mutkan siihen keksinkin, kun-ma n?in, ett? sin? sen vipuun jouduit.

-- Odottakaas nyt v?h?n, min? koetan saada sen kiinni, supahti Taavetti ja kiiruhti edelleen. ?ij? palasi sis?lle ja toimitti siell?, ett? poika l?hti sit? tavoittamaan, mutta kai se jo mennytt? kalua on. Olis sekin kaunista maksaa tuhat markkaa vuodessa. Mutta ehk? ne lapset ovat sen pelastus, kun ei niit? ole.

-- Niin, ei sunkaan se sille Ainalle --

Taavetti taisi kuulla n?m? sanat ovessa tullessaan. Kun toiset hanakasti utelivat kuinka k?vi, sanoi h?n purkaneensa koko jutun, mutta toiset n?kiv?t kyll? h?nen p??lt??n, ett? h?n puhui omiaan. Kyll? ne sellaiset konstinsa pit?v?t.

Taavetti oli tavoittanut opettajaa vain sanoakseen h?nelle, ett? asia pit?isi s?ilytt?? salaisena ja ett? h?n kyll? k?y t??ll? maksamassa maksut, eik? kirkonkyl?n asiamiehelle, niinkuin opettaja v?lill? oli ehdottanut.

Mutta tuon j?nnitt?v?n n?ytelm?n j?lkikajo tuntui koko illan ?ijien joukossa. Ollikkakin en?? vain nauraa h?r?tti heid?n ep?luuloilleen.

Seuraavana aamuna Tuohenmaan Taavetti oli pitk?t ajat n?kym?tt?miss?. ?ij?t arvelivat, ett? se viel?kin yritti saada kiinni sit? eilenehtoollista peruuttaakseen tuon ep?ilytt?v?n nimikirjoituksensa. Joku oli n?hnyt kadulla Ainankin, jonka nyt tiedettiin olevan jossakin toimessa t??ll? kaupungissa. Olipa n?kij? h?nt? puhutellutkin ja koettanut saada selville sen asioita, mutta mit??n valaisevaa ei ollut tullut ilmi.

Taavetti oli k?ynyt ensin kultasep?ll? ja saatuaan sormuksen taskuunsa l?htenyt l??k?rille. Asiamies olikin lupauksensa mukaan sinne soittanut ja Taavetin mielest? karisivat ne hienon hienot ep?ilykset, jotka sinne eilen ehtoolla ?ijien suurista ep?ilyksist? olivat tarttuneet. ?ijille h?n sanoi kyll? varmuuden vuoksi k?yneens? sen l??k?rin puheilla, mutta vakuutti, ettei pappa ollut sinne mit??n soittanut, jotenka ei asiasta siis lopultakaan mit??n tullut. ?ijien mieleen j?i kumminkin kytem??n ep?ilys, ettei asia siihen lopu, kun se kerran sai Taavetin nimikirjoituksen. Kyll? se joku akentti vaan oli. Saadaan n?hd?, ett? Taavetti viel? joutuu pitemm?lt?kin siihen yhti?n keskin?isyyteen.

Mutta Taavetti istui riemullisena rattaillaan -- ei ollut niit? miehi?k??n, ett? olisi sormensa polttanut. Ja kun h?n viimein oli p??ssyt eroon matkaseurastaan, otti h?n viel? ennen pihaan tuloaan sormuksen katseltavakseen. Sitten h?n katseli k?velev?n hevosen selk?? ja ajatteli lapsiaan. Melkein niinkuin Olkan ohitse h?n niit? ajatteli...

Asia unohtui pian siihen ihmeeseen, ett? Olka ja Taavetti heti t?m?n matkan j?lkeen kuulutettiin. Jos nimen kirjoittamisesta oli Taavetille jotain seurausta, niin suoritti h?n ne kaikessa hiljaisuudessa ilman k?r?j?imisi?, niin arveltiin.

Taavetti puolestaan teki piakkoin uuden kaupunginmatkan ollakseen varma siit?, etteiv?t vakuutuskirjat vaan joutuneet mihink??n v?lik?siin. Sattuikin niin somasti, ett? h?n parahiksi sai ne nyt juuri lunastaa. Nyt vasta oli asia lopullisesti kunnossa -- opettaja vakuutti, ett? h?n saa kuolla vaikka huomenna; jos joku voidaan todistaa h?nen lapsekseen, niin suoritetaan summa sille. Asian salaisuus oli kumminkin Taavetin mielest? v?ltt?m?tt?m?n t?rke?. H?nest? melkein tuntui, ett? koko vakuutus menett?isi arvonsa, jos se tulisi tiedoksi. Olka ei miss??n tapauksessa saisi sit? tiet??. Jos menett?isi t?m?n salaisuuden, olisi se melkein samaa, kuin menett?isi itse Olkan. Viel? ulos tultuaan h?n katsoi opettajan sein?ss? olevaa kilpe?, niinkuin jotain ep?luotettavaa ilmi?t?.

Juhannuksena olivat vihki?iset ja vaikka asia jo kauan oli ollut varma, merkitsi tuo p?iv? kumminkin sit?, ett? Olka nyt vasta oli Tuohenmaan em?nt? -- seuraavana p?iv?n? h?n kirjoitti muistikirjansa kanteen Olga Tuohenmaa... Olkan ?iti ja veli saapuivat h?ihin ja viipyiv?t useita p?ivi?. He puhua m?helsiv?t kova??nisesti ja sekaantuivat kaikkiin talon asioihin, jotka t?ll?in v?h?nkin esille tulivat. Ilmeni siin? jokin semmoinenkin kohta, joka viel? sattumalta oli Siina-vainaan j?tt?m?ss? kunnossa. Akka korjasi sen nokkelasti siihen tapaan kuin heill? >>ruukattiin>>. Mit??n sanomatta Taavetti t?ll?in muutti tuon kohdan entiselleen ja poistui huoneesta. ??nekk??t sukulaiset olivat oudosti vaiti, pieni supina vain kuului, kun Taavetti meni porstuassa. Oltuaan nelj? p?iv?? he vihdoin l?htiv?t, sillaikaa kun Taavetti oli alueensa et?isimm?ss? ??ress? jotain korjaamassa. Mutta illalla oli Olka hiukan harvapuheinen.

Taavetti oli p??tt?nyt, ettei h?n noiden sukulaisten t?hden milloinkaan sano Olkalle mit??n. Kun siis taas hein?aikana Taavetti er??n? iltana pellolta palatessaan n?ki muorin saapuneen, k?tteli h?n t?t? hyv?ntahtoisesti ja kysyi kuulumisia. Meni viel? sy?ty??nkin jonnekin k?velylle ja palasi vasta, kun arveli ?idin ja tytt?ren jo menneen makuulle. Makuulla he olivatkin, muori pakarissa ja Olka valveillaan omalla sijallaan yhteisess? vuoteessa, v?h?n samaan tapaan kuin silloin kihlamatkan aattoiltana.

-- Luulin sinun jo menneen Ainasi tyk?, sanoi Olka tylysti.

-- Kenen?

-- Sen, joka oli ennen minua.

-- Sek? oli ?idill?si asiana t?ll? kertaa?

Taavetti katui katkerasti tuota lausetta. Mit? varten h?nen tarvitsi sit? sanoa, kun h?n muutenkin pysyi vaiti koko illan? T?m? oli t?rkein ep?sopu, mit? nuorella parilla viel? oli ollut ja pahinta oli, ett? sen kirvoittaminen j?i t?ll? kertaa. Sen esti Taavetin tekem? viittaus tuohon kolmanteen henkil??n, joka t?n? y?n? makasi n?iden kattojen alla.

Seuraavina p?ivin? Taavetti pysyi n?kym?tt?miss? niin paljon kuin mahdollista oli. Kun muorin vihdoin piti l?hte?, sanoi Olka p?iv?llisaikana, ett? ?iti? pit?isi menn? hevosella saattamaan laivalle.

-- Sitten on sinun ment?v? kyyditsem??n. Minun t?ytyy siin? tapauksessa kantamalla vied? heini? latoon; en voi j?tt?? niit? kuivina y?ksi lev?lleen.

Taavetti ottikin k?yden ja l?hti heti pellolle. Pitk?st? aikaa h?n nyt ensi kerran huomasi olevansa kunnollisesti vihainen. Se ei kohdistunut kehenk??n ihmiseen, mutta h?nen mielens? vaan ei ollut tavallisessa laadussaan. H?n teki ty?t? karhun voimilla silloin t?ll?in vilkaisten, l?htik? talosta ket??n.

-- Ehk?p? Olka nyt t?st? huomaa, ett? muorin t??ll? olo tuottaa pelkk?? pahennusta, ajatteli Taavetti. Jossain mielen pohjalla liikkui iltainen lyhyt sananvaihto. Vaisto taisteli sit? vastaan; h?n ei p??st?nyt suoraan ajatukseen asti sit? turmiollista nime?, joka ehtoolla oli kuulunut Olkan suusta. Eih?n h?n puolestaan ollut Olkalta kysynyt entisist? sanaakaan eik? halunnutkaan niist? mit??n tiet??. Mutta mit? pitemm?lle h?n kiihtyi raskaassa ty?ss?, sit? selvemmin h?n tajusi, mik? muori oli: nimet?n pahahenki, joka jostain oli tunkeutunut h?nen ja Olkan tielle ik??nkuin nokassaan kantaen tuota tuskallista asiaa. Mieless? k?v?isi ilke?sti h?nen omankin ?itins? kuva varhaisine aamulukuineen. Tuntui kuin sekin muisto nyt olisi pyrkinyt t?rvelem??n t?m?n p?iv?n el?m?? -- ik??nkuin vet?m??n h?nt? pois Olkasta.

Kun Taavetti illalla tuli sis?lle, oli muori poissa, mutta Olka oli kotona ja hevonen haassa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet