Read Ebook: Suuri arvoitus by London Jack A I R Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1302 lines and 66028 words, and 27 pages

Produced by: Petri Sipola and Tapio Riikonen

SUURI ARVOITUS

Kirj.

Jack London

Suomentanut

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Suomi, 1927.

SUURI ARVOITUS.

-- Niin, olen kyll? pannut merkille, ett? sin? et ole j?rin k?rkk??sti ponnistellut avioliittoon p??st?ksesi -- toisti Shorty jatkoksi keskusteluun, joka parisen minuuttia aikaisemmin oli katkennut.

Kit ei vastannut. H?n istui makuus?kin reunalla tulen ??ress? ja tutki lumeen kellist?m?ns? vetokoiran k?p?li? t?m?n murahteluista huolimatta. Shorty k??nteli kepin p??ss? h?yry?v?? mokkasiinia ja tarkasteli samalla ter?v?sti toverinsa kasvoja.

-- Silm?ilepp? revontulia! -- h?n jatkoi. -- Kevytmielisen n?k?isi?, eik? totta? Ihanhan ne muistuttavat noita oikullisia naisia, jotka tanssivat heilutellen hameitaan. Kaikki parhaatkin naiset ovat kevytmielisi?, elleiv?t satu olemaan tyhmi?. Ja kaikki ne ovat kissojen tapaisia niin isot kuin pienet, herttaiset ja ei herttaiset. Ne ovat kuin kiljuvat jalopeurat ja hyeenat, niin, jumala paratkoon, sit? ne ovat vainotessaan miest?, jota mieliv?t. --

Shortyn yksinpuhelu j?i vastausta vaille. Kit l?im?ytti k?dell??n koiraa, kun se tapaili h?nt? purra ja tarkasteli edelleen sen vereslihalle vioittuneita k?p?li?.

-- Hm! -- hym?hti Shorty. -- Kenties ajattelet, ett? min? en olisi p??ssyt naimisiin, vaikka itse olisin halunnutkin? Luultavasti sin? et usko, ett? min? olisin saattanut joutua naimisiin, ellen olisi l?htenyt karkuun? Kuulehan, Storm, huvittaako sinua kuulla, mik? minut pelasti? Niin, siit? saan kiitt?? hyvi? keuhkojani. Min? kiisin kuin salama! Tahtoisinpa n?hd? sen hamehelman, joka kykenisi saamaan keuhkoni salpautumaan. --

Kit p??sti koiran jalan irti ja k??ntyi h?nkin huolehtimaan keppien p?iss? h?yry?vist? mokkasiineistaan. -- Olemme pakoitetut huomisp?iv?n viipym??n t??ll? suutaroimassa mokkasiinejamme -- h?n sanoi. -- J??tynyt hangen pinta kuluttaa anturoita ihan tavattomasti. --

-- Eik?h?n olisi parasta jatkaa matkaa -- ehdotti Shorty. -- Meill? ei ole riitt?v?sti muonaa paluumatkaa varten ja meid?n on helkkarin kiiruusti saatava k?siimme joko peuroja tai valkeita intiaaneja tai muutoin olemme pakoitetut pist?m??n poskeemme koiramme koipineen p?ivineen. Mutta tahtoisinpa kysy?, onko kukaan koskaan n?hnyt valkoisia intiaaneja? Varmasti mielikuvitusta koko juttu? Mitenk? intiaani voisi olla valkoinen? Se on yht? luonnonvastaista kuin ett? olisi olemassa valkoisia neekereit?. Storm, kyll? meid?n on jatkettava matkantekoa huomenna. N?m? seudut vaikuttavat t?ysin kuolleilta -- ainakin mit? riistaan tulee. Kokonaiseen viikkoon me emme ole osuneet edes j?niksen j?ljille, senh?n hyvin tied?t. Ja meid?n on kiirehditt?v? pakoon t??lt? korvesta runsasriistaisimmille seuduille. --

-- Matkanteko sujuu paljon joutuisammin, kun kaikki olemme saaneet p?iv?n verran lepuuttaa jalkojamme ja uusia mokkasiinimme -- neuvoi Kit. -- Ja jos sattunet jollekin ylev?mm?lle paikalle, niin luo yleissilm?ys joka suunnalle. Todenn?k?isesti me tulemme tasankoseuduille min? hetken? tahansa. Siihenh?n La Perle meit? my?s kehoitti. --

-- Hm! Omista kertomuksistaan p??tt?en La Perle samoili n?ill? seuduin kymmenisen vuotta sitten ja h?n ei voi muistaa mit? h?n silloin n?ki, koska h?n oli ollut niin hirve?n n?lkiintynyt. H?nh?n mainitsi vuoren huipulla liehuvan isoja lippuja! Yksist??n se osoittaa, ettei h?n ollut t?ysin selv? p??st??n. Ja h?n sanoi my?s, ettei h?n ollut tavannut mit??n valkoisia intiaaneja -- ne olivat Antonin keksint??. Ja t?m? Anton siirtyi muille paremmille maille jo parisen vuotta ennen meid?n tuloamme t?nne Alaskaan. Mutta huomenna aion koettaa parhaani ja ehk?p? hyvinkin onnistun saamaan hirven n?k?piiriini. Mit? arvelet makuulle menosta?

Kit oleili aamup?iv?n leiripaikalla, ompeli ahkerasti koiran mokkasiineja ja korjaili valjaita. Puolelta p?ivilt? h?n valmisti aterian kahdelle hengelle, s?i oman osansa ja k?vi odottelemaan Shortyn tuloa takaisin. Tunnin kuluttua h?n sitoi lumikeng?t jalkoihinsa ja l?hti etsiskelem??n toveriaan. H?n seurasi t?m?n j?lki? ja ne veiv?t h?net joen?yr?st? pitkin kapeaan rotkoon, jonka takana avautui sopivia hirvilaidunmaita. Mutta mit??n hirvi? siell? ei ollut k?ynyt viime syksyn? sataneen lumen j?lkeen. Shortyn mokkasiinien j?ljet johtivat hirvilaitumen poikki pitkin loivasti ylenev?? vuorenrinnett?. Saavuttuaan vuorenharjanteelle Kit pys?htyi. J?ljet jatkuivat vastakkaisella puolella rinnett? alas. Noin mailin p??ss? h?n huomasi joki?yr??ll? kasvavan kuusia, ja oli Shorty kaikesta p??tt?en kulkenut kuusikkoon ja sielt? edelleen. Kit vilkaisi kelloonsa, ajatteli pian alkavaa pime??, koiria ja leiripaikkaa ja p??tti vastahakoisesti olla jatkamatta matkaa. Mutta ennenkuin h?n k??ntyi paluumatkalle, h?n t?hyili kauan ymp?rillens?. Koko it?isen taivaanrannan t?yttiv?t Rocky Mountainen lumipeitteiset huippuvuoret. N?ytti silt? kuin olisi tuo loputon vuoristosarja auttamattomasti nostanut tien pystyyn silt?, joka halusi p??st? La Perlen kuvaamalle tasankomaalle. Oli kuin vuoret olisivat yhteisesti vannoutuneet ty?nt?m??n takaisin l?ntt? kohti ja Yukon joelle jokaisen ylipyrkij?n. Kit tuumaili, ett? mitenk?h?n monta kulkijaa ennen h?nt? tuo peloittava n?ky oli yll?tt?nyt heid?n saavuttuaan t?nne asti. La Perle tosin ei ollut masentunut tuosta n?yst?, mutta h?n olikin tullut vastakkaiselta suunnalta.

Keskiy?h?n saakka Kit piti yll? suurta tulta opastaakseen Shortya, ja heti aamun valjettua h?n valjasti koirat ja ryhtyi uudelleen seuraamaan j?lki?. Ahtaan jokilaakson keskikohdalla h?nen johtokoiransa h?risti korviaan ja haukahti. H?nt? vastaan asteli kuusi intiaania, jotka ollen koiritta kantoivat sel?ss??n hyvin v?h?isi? kantamuksia. Intiaanit ymp?r?iv?t heti Kitin, ja monta seikkaa heiss? ihmetytti h?nt?. Ilmeisesti he olivat etsineet h?nt?. He puhuivat sellaista intiaanimurretta, josta h?n ei ymm?rt?nyt ainoatakaan sanaa. He eiv?t olleet valkoisia intiaaneja, joskin he pituudellaan ja jykev?mmyydell??n erosivat Yukonin jokilaakson intiaaneista. Viidell? heist? oli Hudson Bay Companyn vanhamalliset rihlapyssyt, kun taasen kuudennen k?dess? Kit n?ki winchesterin, jonka h?n heti tunnusteli Shortyn omaksi.

Ensit?ikseen he vangitsivat Kitin, joka aseettomana ei kyennyt ryhtym??n vastarintaan. Sitten he vetiv?t reest? esiin kaiken mit? siin? oli, jakoivat saaliin kesken??n, kukin liitt?en osansa kantamukseensa, niin ett? Kitin kannettavaksi j?i vain h?nen oma ja Shortyn makuus?kki. Lopuksi koirat vapautettiin valjaista, ja kun Kit pani sit? vastaan, viittoilivat intiaanit tien olevan siksi huonon, ett? sit? oli reell? mahdoton kulkea. Kitin ei siis auttanut muu kuin taipua v?ltt?m?tt?myyteen; h?n nosti reen kannoilleen pystyyn joki?yr??n reunalle ja l?hti tallustelemaan vartijainsa parissa. He kulkivat pohjoista kohti vuoriharjanteen yli ja saapuivat kuusikkoon, jonka Kit edellisen? p?iv?n? vilahdukselta oli n?hnyt. He seurasivat joenvartta p??lle kymmenisen mailia ja kun se alkoi kiert?? l?nteen p?in, niin he j?ttiv?t sen suunnaten kulkunsa it??n pienenlaista joen sivuhaaraa pitkin.

Ensimm?isen y?n he viettiv?t leiriss?, joka oli ollut k?yt?nn?ss? useampia p?ivi?. T??ll? oli suuri varasto tuoretta lohta ja er??nlaista lihajauhetta, mink? kaiken intiaanit nyt ottivat mukaansa. Leirilt? l?hti lukuisia lumikeng?nj?lki? -- varmasti Shortyn vangitsijoitten, p??tteli Kit ja ennenkuin ilta oli t?ysin pimennyt, onnistui h?nen eroittaa Shortyn tavallisuutta kapeammat lumikeng?nj?ljet. Kun h?n merkkien avulla tiedusteli intiaaneilta oliko asianlaita n?in, ny?kk?siv?t n?m? hyv?ksyv?sti ja viittoilivat pohjoista kohti.

Seuraavina p?ivin? viittoilivat intiaanit alati pohjoista kohti, ja tallottu tiekin, joka kiemurteli babylonimaisen sekasotkuisesti kalliolohkareitten lomitse, osoitti koko ajan pohjoista suuntaa. Yh?ti n?ytti silt? kuin tie siin? paikassa p??ttyisi, mutta aina se vaan kiert?en ja kaartaen etsi itselleen uusia ylimenopaikkoja kulkukelvottomat vuoriharjanteet v?ltellen. Alavammissa laaksoissa oli hanki eritt?in syv??, eiv?tk? he lumikengitt? olisi voineet edet? askeltakaan. Kitin vartijat olivat kaikki nuoria, reippaita miehi?, jotka kulkivat sangen nopeasti, ja niinp? h?n tunsi mielens? ylpe?ksi kest?ess??n vaivatta heid?n rinnallaan. Intiaanit olivat lapsuudestaan saakka totuttautuneet pitkiin matkoihin ja lumikenkiin, mutta my?s Kit oli siksi hyv?ss? kunnossa, ettei matkanteko rasittanut h?nt? enemm?n kuin heit?k??n.

Kuudentena p?iv?n? he tulivat keskimm?iselle vuoristosolalle, joka sit? ymp?r?iviin kalliosein?miin verraten oli matalalla, mutta silti itsess??n peloittavan korkealla ja kuormitetuin re'in luoksep??sem?t?n, ja he kulkivat sen l?pi. Viel? viisi p?iv?? samoiltuaan ja laskeuduttuaan alam?ke? he saapuivat aukealle, matalakumpuiselle maastolle, jonka La Perle kymmenisen vuotta sitten oli l?yt?nyt. Kit tunsi sen heti ensi n?kem?lt?. Pakkanen oli pureva, l?mp?mittari osoitti nelj?kymment? astetta alle nollan ja ilma oli niin kuulas, ett? Kit saattoi n?hd? jopa sadan mailin p??h?n. Ja h?n n?ki edess??n vain loppumattomia tasankomaita. Ylemp?n? id?ss? Rocky Mountain tapaili lumipeitteisill? huipuillaan pilvi?. Etel?ss? ja l?nness? kierteliv?t ne lukuisat vuoristosarjat, joiden yli he olivat kulkeneet. Ja t?ss? valtavassa piilopaikassa lep?si se maa, jonka l?pi La Perle oli kulkenut -- luminen, mutta osan vuotta varmasti runsasriistainen ja kes?isin hymyilev? ja ihana lukuisine kukkineen.

He samosivat leve?? jokea pitkin, ohi lumipeitteisten raitojen ja lehdett?mien haapojen ja sivuutettuaan useita kuusikkoviidakkoja he puolilta p?ivilt? saapuivat ?skenj?tetylle leiripaikalle. Mutta intiaanit eiv?t pys?htyneet t?h?n, ja Kit ehti vain h?t?isesti laskea nelj?, viisisataa nuotionsijaa, josta h?n p??tteli kansan lukum??r?n useaksi tuhanneksi. V?kijoukko oli vasta ?skett?in polkenut tien niin kovaksi, ett? Kit ja h?nen vartijansa saattoivat irroittaa lumikeng?t jaloistaan ja jatkaen matkaa pelkiss? mokkasiineissa parantaa vauhtia tuntuvasti. Moni seikka osoitti mets?nriistaa l?ytyv?n runsaasti -- n?kyi suden- ja ilveksenj?lki?, joita el?imi? t??ll? ei olisi voinut olla ilman liharuuan saantia. Kerran yksi intiaaneista p??sti tyytyv?isen huudahduksen ja osoitti laajaa lumitasannetta, jolla n?kyi lukemattomia peurankalloja ja joka oli niin yl?salaisin pengottu ja tallattu kuin olisivat oikeat sotajoukot siin? temmeskelleet. Heti Kit arvasi, ett? mets?st?j?t olivat siin? toimeenpanneet todellisen joukkoteurastuksen viime lumisateen j?lkeen.

Pitk?aikaisen h?m?r?n valjettua eiv?t intiaanit osoittaneet v?h?isint?k??n aikomusta leiriyty?. He jatkoivat vaellustaan yh? enenev?ss? pimeydess? johtonaan taivaalla tuikkivat t?hdet, joitten loistoa kuitenkin vihert?v?t revontulet himmensiv?t. Kitin koirat eroittivat ensimm?iseksi leirin ??net; ne h?ristiv?t korviaan ja p??stiv?t pitk?llisest? odotuksesta j?nnittynein? sek? per?ti ik?vystynein? kiihke?n haukunnan. V?hitellen miehetkin eroittivat melun tapaisen ??nen tosin v?limatkan vaientamana, mutta vailla tuota miellytt?v?? s?vy?, mik? tapaa olla ominaista kaukaiselle h?lin?lle. Se kuulosti hurjalle, siet?m?tt?m?lle kiljunnalle, jota s?estiv?t toiset viel?kin vihlovammat ??net: susikoirien pitk?veteinen sudenulvonta. Kit eroitti varovaisesti kellonsa lasin ja tapaillen viisareita sormenp?ill??n p??tteli h?n kellon olevan yksitoista. H?nen seuralaisensa kiristiv?t vauhtia. He olivat kulkeneet kaksitoista tuntia yhteen menoon, mutta siit? huolimatta muuttui heid?n kulkunsa miltei juoksumarssiksi. Viel? heill? oli edess??n tihe? kuusiviidakko, mutta p??sty??n siit? he tulivat monen monien tulten loisteeseen, miltei keskelle ?kki? kiihtyv?? melua. He olivat suuressa leiriss?.

Heid?n kulkiessaan mets?st?j?leirin s??nn?tt?miss? sokkeloissa l?i h?lin? joka taholta hy?kyaaltona heit? vastaan; kuului huutoja, tervehdyksi?, kysymyksi? ja vastauksia, kokkasanoja, jotka eiv?t suinkaan j??neet vastausta vaille, susikoirien vihaista murinaa, kun ne raivostuneina tykinammusten tavoin hy?kk?siv?t Kitin outojen koirien kimppuun, naisten torailua, lasten kirkunaa ja uusiin tuskiin her??v?in sairasten valitusta, koko tuo helvetillinen melu, jollaista saattoi synty? vain raakain villikansain leiriss?.

He pys?htyiv?t nuotion ??reen, jolla Shorty muutamien nuorten intiaanien kanssa taljoilla istuen parhaillaan paistoi suuria peuranlihakimpaleita. Kolme nuorta intiaania, jotka makasivat turkiksiin k??riytynein? viereisell? kuusenhavuvuoteella, kohosivat istualleen. Shorty tuijotti nuotion yli toveriinsa yht? j?rkkym?tt?m?n vakavailmeisen? kuin intiaanitkin, ja h?n jatkoi lihan paistamista tekem?tt? pienint?k??n elett?.

-- Mit? t?m? merkitsee? -- kysyi Kit puolittain kiusaantuneena. -- Oletko kadottanut puhelahjasi? --

Shortyn kasvoille ilmaantui entinen tuttu virnistys.

-- Enp? tietenk??n -- h?n vastasi -- olen vain intiaani. Opettelen olemaan osoittamatta mielenliikutusta. Milloin ne sinut kaappasivat k?siins?? --

-- Katoamisesi j?lkeisen? p?iv?n?. --

-- Hm! -- sanoi Shorty silmiss??n puolittain ilakoiva ilme. -- Suuret kiitokset vain -- minulla on nykyisin erikoisen hyv?. Meill? on t?ss? poikamiesleiri. -- Ja h?n osoitti k?dell??n sen ihanuuksia: nuotiota, kuusenhavuvuoteita, peurannahoista valmistettuja telttoja ja pajunvarvuista punottuja tuulensuojustimia. -- Ja tuossa ovat poikamiehet. -- H?n viittoili nuoria miehi? kohti ja sokelsi heid?n kielell??n joitakin kurkku??ni?, huomaavaisuus, joka silm?nr?p?yksess? sai miesten silm?t s?teilem??n ja heid?n valkeat hampaansa v?l?htelem??n. -- Ne ovat ihastuksissaan tavatessaan sinut, Kit. K?yh?n istumaan ja kuivattele mokkasiinejasi, niin min? hommaan sinulle sill? v?lin hieman sy?t?v??. Enk? olekin aika mestari oppimaan heid?n kielt??n, vai miten? Ja samoin on sinunkin yritett?v?, sill? n?ytt?? silt? kuin t?ytyisi meid?n j??d? pitemm?ksi aikaa n?itten ihmisten pariin. On t??ll? kolmaskin valkoinen mies. H?net ne sieppasivat kuusi vuotta sitten -- irlantilainen, joka joutui satimeen Suuren Orjaj?rven seutuvilla. H?nen nimens? on Danny Mc Can. H?n on ly?tt?ytynyt yhteen er??n intiaaninaisen kanssa. Heill? on jo kaksi lastakin. Mutta h?n aikoo livist?? tiehens? heti tilaisuuden tullen. N?etk? tuon pikku nuotion tuolla oikealla? Siell? h?n asustaa.--

Kit oli ilmeisesti saavuttanut m??r?paikkansa, sill? h?nen seuralaisensa j?ttiv?t h?net koirineen t?h?n ja marssivat eteenp?in suuren leirin keskustaan. H?nen tarkastellessaan jalkavarusteitaan ja pureskellessaan pieni? lihakimpaleita jatkoi Shorty ruokahommiaan ja puheli:

-- Niin, Kit, nyt me vasta olemme joutuneet satimeen. Ja meid?n on pinnistett?v? kaikkemme p??st?ksemme pakoon. N?m? ovat oikein pesunkest?vi?, villej? intiaaneja. Ne eiv?t ole valkoisia, mutta niitten p??llikk? on. H?n puhuu ik??nkuin h?nell? olisi suu t?ynn? kuumaa puuroa, ja ellei h?n ole t?ysiverinen skotlantilainen, ei skotlantilaisia ole maailmassa laisinkaan. Mies on koko joukon k?skij? ja p??mies. H?nen sanansa on laki, pane se mieleesi heti alussa. Danny Mc Can on yritt?nyt pujahtaa tiehens? jo kuutisen vuotta. Danny on kaikin puolin sukkela poika, mutta h?ness? ei ole kylliksi pontta. H?n tuntee tien t??lt? pois -- mets?stysmatkoilla h?n sen on saanut tietoonsa, ja se on l?nteenp?in tiest?, jota pitkin sin? ja min? tulimme. H?n ei ole ollut kyllin rohkea l?hte?kseen yksin taipaleelle, mutta kolmeen mieheen me sen kyll? voimme tehd?. Poskiparta on kyll? mahtava mies, mutta kaikesta huolimatta on h?n vetelys. --

-- Kuka on Poskiparta? -- Ja huolimatta siit?, ett? suunsa oli t?ynn? kuumaa lihaa, Kit hetkiseksi pys?hdytti pureskelunsa tehd?kseen t?m?n kysymyksen.

-- No, tietysti tuo ylih?lm? -- tuo skotlantilainen! H?n on jo k?ynyt vanhaksi, ja nyt h?n varmasti nukkuu. Mutta huomenna h?n sinulle kyll? osoittaa kuinka v?h?p?t?inen olento sin? olet h?nen valtakunnassaan. Kaikki n?m? seudut kuuluvat h?nelle, se sinun on kaikin mokomin taottava p??h?si. Ei t??ll? koskaan ole toimitettu mit??n maanjaon tapaista, kaikki on h?nen omaansa. Ja h?n kyll? pit?? huolen siit?, ettet sit? unohda. H?nen mets?stysmaansa ovat kahdenkymmenen tuhannen neli?mailin laajuiset, eik? h?n ole kenenk??n k?skett?viss?. H?n on valkoinen intiaani, h?n ja h?nen tytt?letukkansa. Mutta et saa tuijottaa minuun tuolla tavoin. Odotahan, kun saat n?hd? tuon tytt?lapsen. Se on jotain erikoista se, h?n on aivan yht? valkoinen kuin ukkor?hj?ns? -- tarkoitan Poskipartaa. Ent? peurat! Olen ne omin silmin n?hnyt. Siin? oli varmasti satatuhatta naulaa el?v??, maukasta lihaa, ja laumaa seurasi kymmenentuhatta sutta ja villikissaa, jotka eliv?t eksyneist? peuroista ja j?tteist?. Mutta viis me j?tteist?. Dauma on nyt menossa it?? kohti, ja pian me seuraamme sit?. Me sy?mme peuranlihaa ja mit? emme jaksa sy?d? sen me savustamme tai suolaamme kev?tpuolen tarpeiksi, kunnes lohi kutee. Niin, jos voit sanoa lohesta ja peuroista jotain sellaista mit? Poskiparta ei tied?, niin silloin olen min? vihoviimeinen kerskailija. --

Oli aamu ja molemmat nuoret miehet istuivat peurantaljoilla ja s?iv?t aamiaistaan, mink? muodosti paistettu peuranliha sik?li kuin se ehti kypsy?. Kitin katsahtaessa yl?s osuivat h?nen silm?ns? er??seen pieneen, hintel??n mieheen, joka oli puettu villi-ihmisten tavoin nahkoihin, mutta oli eitt?m?tt?m?sti valkoihoinen. Mies asteli koiravaljakon edell? ja kaksitoista intiaania seurasi per?st?. Kit taittoi h?yry?v?n peuranluun ja imeskelless??n l?mmint? ydint? h?n tarkkaili is?nt?ns? liikkeit? t?m?n yh? l?hestyess? heit?. P?rr?inen poskiparta ja kellanharmaat hiukset, jotka olivat leirisavussa tummentuneet, peittiv?t suurimman osan miehen kasvoja, mutta j?ttiv?t n?kyviin h?nen laihat, kuopille painuneet poskensa. Mutta tuo on terveen ihmisen laihuutta, tuumaili Kit pannessaan merkille miehen laajentuneet sieraimet ja leve?n, kohoilevan rinnan, jotka seikat olivat omiansa todistamaan mit? terveet el?m?ntavat saavat aikaan ihmisess?.

-- Hyv?? p?iv??! -- sanoi mies riisuen kintaan k?dest??n. -- Nimeni on Snass -- h?n lis?si ja ojensi paljaan k?tens? Kitille.

-- Minun nimeni on Bellew -- vastasi Kit, joka tunsi rohkeutensa heikkenev?n kohdatessaan toisen l?pitunkevat, mustat silm?t.

-- Teill? on n?hd?kseni kaikissa tapauksissa jotain sy?t?v??! --

Kit ny?kk?si ja tarttui j?lleen ydinluuhun. Tuon skotlantilaisen sorahteleva puhetapa hyv?ili niin oudosti h?nen korviaan.

-- Laihaa ruokaa, mutta me emme juuri koskaan n?e n?lk??. Ja n?in on luonnollisempaa kuin tuo keinotekoisesti lihotettujen el?inten sy?nti kaupungeissa. --

-- Ette n?y pit?v?n kaupungeista -- sanoi Kit hymyillen vain jotakin sanoakseen. Mutta h?n h?mm?styi suuresti n?hdess??n kuinka Snass muuttui.

N?ytti silt? kuin olisi miehen koko ruumis k?pristynyt kokoon, ja h?n v?r?hti kuin herkk? kasvi kosketuksesta. Mutta pian h?n j?lleen p??si tasapainoon, h?nen kasvonsa k?viv?t ankaran katkerailmeisiksi ja silm?ns? ik??nkuin syytiv?t m??r?t?nt? tuskaa ja vihaa. H?n k??nn?hti nopeasti, hillitsi itsens? t?ydellisesti ja virkahti yli olan puolittain v?linpit?m?tt?m?sti: -- Tapaamme my?hemmin, herra Bellew. Peurat painuvat it?? kohti, ja min? tahdon menn? edelt?k?sin sopivaa leiripaikkaa valitsemaan. Kaikki toiset seuraavat j?ljess? huomenna. --

-- H?nt? voi sanoa Poskiparraksi, eik? totta? -- mutisi Shorty Snassin poistuttua pienen joukkonsa etunen?ss?.

Kit kuivasi k?tens? susikoiran turkkiin ja koira tuntui moisesta k?sittelyst? olevan eritt?in hyvill??n, sill? heti se alkoi nuoleskella makeaa rasvaa. My?hemmin aamup?iv?ll? Kit l?hti kiert?m??n leiri?, jonka kaikki asukkaat n?yttiv?t olevan kiinni mit? erilaisimmissa, arkisissa askareissa. Aivan ?skett?in oli suuri mets?stysjoukkue palannut kotiin, ja miehet hajaantuivat kukin omille tulilleen. Naisia ja lapsia oli juuri l?hd?ss? ajelemaan koirilla, jotka olivat valjastetut tyhjien kanadalaismallisten rekien eteen; naisia, lapsia ja koiria tuli vet?en raskaita, hiljattain tapettujen el?inten ruhoja, jotka kuitenkin jo olivat ehtineet j??ty?. Sill? joskin kev?t oli tulossa, oli ilma varsin kylm?? ja koko t?m? villi n?ytelm? tapahtui kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Mit??n kudottuja vaatteita ei n?kynyt, vaan kaikki olivat puetut turkkeihin ja parkittuihin nahkoihin. Poikia kulki edestakaisin jousipyssyt k?siss? ja luuk?rkisill? nuolilla t?ytetyt viinet sel?ss?; ja lukuisasti Kit my?s n?ki veitsi? joko kivest? tai luusta valmistettuja riippuvan v?iss? ja erikoisissa kaulahihnoissa. Nuotioitten ??ress? istuskeli naisia lihaa savustamassa ja heid?n sel?ss??n n?kyi lapsia, jotka silm?t suurina ihmetteliv?t maailman touhinaa ja imeskeliv?t talikimpaleita. Koirat, jotka olivat l?heist? sukua susien kanssa, l?henteliv?t karvat p?rr?isin? Kiti?, sill? ne vainusivat h?ness? muukalaisen, johon eiv?t kuitenkaan uskaltaneet k?yd? k?siksi, h?nell? kun oli lyhyt ryhmysauva k?dess?.

Leirin keskustassa Kit tuli nuotiolle, joka, laajemmassa aukiossa ollen, ilmeisesti oli Snassin. Vaikka kaikki olikin tilap?isen yksinkertaista, niin oli se muita suuremmassa ja tukevammassa mittakaavassa tehty. Suuri joukko nahkoja ja kaikenlaisia varusteita oli kasattu er??nlaiselle puutelineelle, jonne koirat eiv?t ylettyneet. Suurenlainen puoliteltanmuotoon pingoitettu purjekangas oli makuu- ja ty?paikan suojana. Yhdelle sivulle oli pystytetty silkkiteltta, jollaisia tutkimusmatkailijat ja suurriistaa mets?st?v?t rikkaat miehet k?ytt?v?t. Kit ei ollut viel? koskaan n?hnyt sellaista telttaa ja sent?hden h?n meni l?hemm?ksi sit?. H?nen tarkastellessaan telttaa avautui sen esirippu ja nuori nainen astui siit? ulos. Nainen ilmestyi niin ?kki? h?nen eteens?, ett? Kitist? kaikki tuntui kuin unenn??lt?. Ja h?n itse n?ytti tehneen saman vaikutuksen naiseen, ja niin he j?iv?t pitk?ksi aikaa tuijottamaan toisiinsa.

T?m?n kaiken ja paljon muutakin Kit n?ki kuin unenn?k?n?, mutta sitten h?nen tietoisuutensa palasi, ja h?n tapaili k?dell??n p??hinett??n. Siin? samassa nuoren naisen kasvojen h?mm?stynyt ilme muuttui hymyilyksi ja nopein, eloisin liikkein h?n vet?isi kintaan k?dest??n ja ojensi k?tens? Kitille.

-- Hyv?? p?iv??! -- sanoi nainen vakavasti ja hillitysti ihmeen somalla ??nenpainolla ja h?nen ??nens?, joka oli yht? hopeanhelakka kuin h?nen turkistensa v?ri, vaikutti ihmeellisesti Kitiin, joka oli tottunut intiaaninaisten kime??n kirkunaan.

Kit kykeni sopertamaan vain muutamia jokap?iv?isi? sanoja, mitk? olivat kuin heikko kajastus h?nen parhaista seurustelutavoistaan.

-- Minua ilahduttaa suuresti tavata teid?t! -- jatkoi nainen hitaasti ja hapuillen, mutta samalla viehke?sti hymyillen. -- Teid?n t?ytyy antaa anteeksi huono englanninkielen taitoni. Se ei ole hyv?. Min? olen englantilainen niinkuin tekin --vakuutti h?n vakavana. -- Is?ni, h?n on skotlantilainen. ?itini, h?n on kuollut. H?n oli puoleksi ranskalainen ja englantilainen sek? sen lis?ksi hivenen verran intiaani. H?nen is?ns? oli mahtava mies Hudson Bay-yhti?ss?. Brr -- -- on kylm?! -- H?n pisti k?tens? kintaaseen ja alkoi hieroa korviaan, mitk? v?hitellen olivat k?yneet yh? valkoisemmiksi. -- Menk??mme nuotion luo juttelemaan. Nimeni on Labiskwee. Miksi teit? sanotaan? --

T?ll? tavoin Kit tutustui Labiskweehen, Snassin tytt?reen, jota Suass itse nimitti Margaretiksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet