Read Ebook: Omistani ja omilleni by Sillanp Frans Eemil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 65 lines and 10386 words, and 2 pages

Produced by: Tapio Riikonen

OMISTANI JA OMILLENI

Kirj.

F. E. Sillanp??

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1924.

Min?, joka joskus maailmassa suvi-illan h?myss? maatamenon aikoina seisoskelin Myllyniityn pensaikossa ja suurin silmin ja herein korvin imin tajuuni olemisen ihmett? orjantappurain liekehtivist? kukinnoista ja kolujen kohinasta, kunnes ?iti minua kaivaten kutsui -- min? olen nyt, kuudennellanelj?tt? ik?vuodellani, nelj?n lapsen is?. Saara, Esko, Helmi ja Paula, te nyt jo olette olemassa, ja min? tahtoisin puristaa esiin sanontakykyni korkeimman tehon tulkitakseni tuon tosiasian valtavuutta. Kun t?t? ajattelen, huomaan selvimmin, kuinka luonnotonta on kuvitella vaihtoehtoja oleville seikoille. Ett? teit? ei olisi olemassa, sellainen kuvitelma tuntuu yht?l?iselt? kuin kuvitelma kaikkeuden ??rett?myydest?: lopputuloksena on kaikkeuden olemattomuus. Teid?n suhteenne en voi kuvitella mit??n toisin kuin on; en voi kuvitella teit? toisen naisen synnytt?miksi kuin ?itinne, en toiseksi luontoanne, en muotoanne. Kuinka monta teit? viel? lienee, jotka tervehditte minua mystillisist? oloistanne, joita en aistimin voi havaita -- en tied?, mutta sen tied?n, ettei hurjinkaan pederastinen mielikuva, joka pujahtaa tajuntaani, eli?t? minua siin? m??rin kuin sellainen ajatuksen h?ive, ettette te saisi tulla t?nne meid?n toisten luo...

Mit? vieh?tt?vin kirjallinen teht?v? olisi teid?n pienten sievien el?m?kertojenne esitt?minen semmoisina kuin min? ne t?h?n asti olen el?nyt. Tuskin miss??n on niin viljalti kultaa kuonan seassa kuin n?iss? asioissa; niiden runollisuus on niin v?kev?? juuri siit? syyst?, ett? se niin v?kev?sti piirtyy runottomuuden taustaa vastaan. Kuinka te olette siinneet, kasvaneet, syntyneet, itkeneet, hymyilleet ja edelleen kasvaneet, kas siin? aartehistoja. Kunpa taipuisi sana niiden kauneutta ja totuutta tulkitsemaan. Mutta sanat ovat vain kivettyneit? kohtia sanottavan yhten?isess? kudoksessa; niiden v?lille j?? tyhj??, jota sanojen ovelinkaan asettelu ei kykene t?ytt?m??n.

Alhaison suhde tuohon kultaan on jokseenkin sama kuin sian suhde hopeaan. En tahdo v?itt??, ettette minussa koskaan n?kisi alhaisopiirteit?, mutta kun te minua joskus arvostelette, niin muistakaa, ett? min? en ainakaan puolusta alhaison?k?kohtia luonnollisina ja asiaan kuuluvina. T?st? alhaisok?sitteest?ni annan edemp?n? muutamia viitteit?.

Jokainen kirjoittaminen omille j?lkel?isilleen on is?lle melko arkaluontoista, ellei tahdo imellell? turhanaikaisia. Minun on mahdoton kuvitella, ett? minun is?ni olisi osoittanut minun luettavakseni mit??n sellaista, kuin min? t?ss? teille tarjoan. Mutta minulla on vahva aie kehitt?? v?lini teid?n kanssanne hiukan toisenlaiseksi; emmek?h?n yhdess? saane aikaan, ett? meill? on huumori siin?, miss? moniaalla muulla on is?llinen arvokkuus. Siihen luottaen siis...

Sin?, Saara, olet esikoinen ja sinun alkuhistoriaasi sis?ltyy kyll? seikkoja, jotka mainiosti kuvastelevat ikivanhaa k?sityst? esikoisuuden erikoisuudesta. Meill? on ollut tapana puoli piloilla sanoa, ett? jokaista lasta kohden pit?? tulla yksi romaani ja ett? kunkin lapsen pit?? el?? romaanillaan. Sin? olet tosiaan kasvanut rinnan >>El?m?n ja auringon>> kanssa, jonka juonella tosin ei ole mit??n yhteist? noiden aikojen kanssa, mutta s?vyll? ja tunnelmilla kyll?kin. Ne ajatukset, jotka sinua ensi kasvussasi ovat ymp?r?ineet, ovat varmaan is?si ja ?itisi kauneimpia sen sanan varsinaisessa merkityksess?. ?itisi oli syksyll? 1915 eronnut palveluspaikastaan ja j??nyt kotim?kkiins? Hirvel??n, jossa min? k?vin h?nt? katsomassa. Me pidimme itse?mme avioparina ja koimme avioel?m?n rajut ja ihanat alkumyrskyt kes?ll? 1916. Sinua jo kantaessaan ?itisi, joka silloin oli nuori ja kaunis, k?vi hein?aikana talossa tekem?ss? Taatan apup?ivi? ja odotti minua ehtoolla ruskettuneena ja onnellisena kotinsa pihamaan vaiheilla, kun min? pitkin mutkittelevaa kujaa, akkojen katsellessa akkunoistaan, l?hestyin tuota harmaata asumusta. Jos tulin my?hemmin, kun maalla ja taivaalla jo oli y?n v?rit, kiersin pakarin p?itse sen matalan kamarinikkunan luo, joka n?kyy Usko Nystr?min taulussa. Kun himme? iltay? joskus huhtikuussa oli oikein tehokas, en malttanut heti naputtaa ruutuun, vaan j?in siin? nukkuvan asumuksen takaseinustalla hetkeksi tuijottamaan itseeni. Jossain pirtin per?sein?ll? k?vi harvakseen sein?kello, sen verkkainen astunta kuului hirtt? pitkin siihen korvaani. Omituinen harras vieraus t?ytti sieluni, jossa sill? hetkell? oman tietoisuuteni ohella oli ainoastaan unelmanomainen kuva tuosta nuoresta tyt?st?, jonka nukkuva p?? oli tuossa aivan l?hell?ni sein?n sis?puolella... Sitten naputin hiljaa, vaalea haamu n?ytt?ytyi verhojen raosta ja min? kiersin takaisin tuvan etupuolelle. Onnellisin ja puhtain mielin min? astuin tuohon pieneen kammioon.

Tuo muistelma kuuluu kyll? teille kaikillekin...

Kun Saara syntyi, olimme jo aikoja sitten vihityt ja asuimme Heinij?rvell? Hillun vanhassa pykningiss?, joka vasta viime talvena h?vitettiin. Siell? pieness? vanhanaikaisessa kamarissa sin? synnyit samoilla hetkill?, joilla keisari Nikolai er??ss? rautatievaunussa puolihumalassa allekirjoitti kruunusta luopuniisensa, teki sen lyijykyn?ll? s?hk?sanomakaavakkeen takapuolelle ik??nkuin siten tehostaakseen, ett? tapaus sin?ns? omissa rajoissaan oli varsin v?h?p?t?inen, ett? suurempiakin tapahtui samaan aikaan... Kun sin? puoli seitsem?n aikaan tulit maailmaan, vaihdoin min? yhden aikaa y?ll? sinun ensimm?isen kapalosi ja asetin sinut ensi kerran ?itisi rinnalle. Ne olivat juhlallisia p?ivi? ja ?it?, kun me sitten kolmestaan elelimme.

Sen kes?n me asuimme siin? kamarissa mit? ihanteellisimmissa oloissa noin sadan markan kuukausituloilla. Sinut punnittiin s??nn?llisesti ja pidettiin kirjaa kehityksest?si: ensimm?isten jokellustesi sanamuoto on kyll? paperilla jossakin. K?vin joskus j?rvell? kalassa ja ?itisi tuli sin? syliss? rannalle minua odottelemaan. Ei ollut meill? kolmella h?t??, vaikka maailma poreili ja lopulta alkoi kiehua meid?n ymp?rill?mme. Pahimman syysravan aikana muutimme sielt? t?nne Vanajankyl??n Ala-Vakerille, jossa elimme kapinan ajan varsin onnellisesti. J?nnitys muuttui mieliss?mme omituiseksi hiukan hentomieliseksi huumeeksi, joka joskus kohosi korkeammalle. Sin? syliss? min? vietin p?ivi?ni ja s?ilytin visusti takkini povitaskussa pient? leikkikalua, joka sinun k?dest?si oli kerran sinne pudonnut. Kammoksuin punaisia siihen asti, kunnes he olivat minut pid?tt?neet ja olin saanut heit? puhutella. Sen j?lkeen en heit? en?? osannut pel?t?. Se p?iv?, jona rintama liukui ylitsemme, oli taas kaamean juhlallinen, kun meid?n oli m??r? l?hte? pakosalle. Sin? istuit jo kilttin? ja ??nt? p??st?m?tt? kelkassa, johon ymp?rillesi oli varattu sinun pieni? vaatteitasi ja rakkaimmat leikkikalusi. Siin? oltiin ja odoteltiin, mutta lopultakaan ei l?hdetty, sill? ensimm?iset valkoiset n?htiin jo tiell?. Kuva on kumminkin pysyv?sti j??nyt mieleeni: tuskin vuoden vanha lapsi k??reiss??n kelkassa l?hd?ss? pakoon ihmiskunnan suurinta onnettomuutta, typeryytt?. Ensimm?iset tunnit rintaman vaihdon j?lkeen olivat joka tapauksessa varsin juhlallisia, kunnes korviimme saapuivat ensimm?iset tiedot murhista, joita toiset olivat tehneet l?htiess??n, toiset saapuessaan. Historiallinen huume sai toisen ja todellisemman sis?ll?n, joka yh? selveni, kun minut sitten vuorostaan toinen puoli pid?tti, arvattavasti siit? syyst?, ett? olin aikaisemmin joittenkin is?nmaanrakastajain iltaseuroissa k?ytt?nyt liian suoraa suuta sek? heid?n isist??n ett? heid?n maistaan. Kun silt? kirkonkyl?nmatkalta palasin, sain erinomaisen el?v?sti kokea, kuinka soma paikka uroksellekin voi olla oma pes? pentuineen.

Sittenh?n siit? jotenkuten selvittiin. Sin? opit samana suvena k?velem??n ja puhumaan, koko sinun kehityksesi oli niinkuin p?iv?npaiste pahasta unesta her?nneelle. Hein?kuusta alkaen minulla oli paras ty?teho, mit? minulla on koskaan ollut; siit? joulukuuhun kirjoitin >>Hurskaan kurjuuden>> ja kymmenkunta novellia. Lamppu paloi, sin? nukuit ?itisi vieress? siin? l?hell?ni, kun min? kirjoitin. Y?n hetkin? n?in selv?sti ja kirkkaasti koko tuon jylh?n tapaussarjan, ?sken eletyt olivat minulle et?isimm?n entisyyden veroisia, istuin kolmeen ja nelj??n tunnustellen sis?ll?lle sanallista muotoa. Hiukan nukuttuani olin tavattoman virke? ja onnellinen. Niilt? vahvoilta ajoilta on alkuisin Eskon el?m?...

Seuraava muistettavampi tapaus Saaran el?m?ss? on se kun sairastit keuhkokuumeen. Muuan yst?v?ni on sanonut, ett? jaloin stimulus on vaaran l?heisyys. Kun sinulla kivussasi er??n? iltana puoli kuuden aikaan oli taitekohta, olin min? tosiaan kuin humalassa. ?itisi ansio on, ett? ratkaisevalla hetkell? sait sen hoidon, mink? silloin tarvitsit. H?n tarkkasi hengityst?si ja syd?nt?si ja antoi l??kkeet ihailtavan t?sm?llisesti, vaikka silm?kulmat olivatkin kosteat. Min? en kyennyt mihink??n, olin vain ja tuijotin hiljaiseen kamppailuusi.

Siit? alkaen sinusta on kehittynyt kookas ja kelvollinen tytt?. Luonteessasi n?kyy olevan taipumusta jonkinlaiseen ylv?yteen: tutuinkaan vieras ei saa sinuun kajota, etp? erikoisesti halua meid?n toistenkaan hyv?ilyj?. Saat olemukseesi itkun h?iveit? monessa sellaisessa tapauksessa, jossa toinen lapsi nauraisi remakasti. Sinusta voi tulla omien teittesi kulkija, mik? ei ole paha asia, kunhan et p??st? itse?si n?ivettym??n muotopuoleksi: ettei erinomaisen t?rke? itsekunnioitus tuo mukanaan toisten halveksimista, 'mik? vamma alhaisoylv?yksiss? on niin tavallista.

T?ss? yksin?isyydess?kin tunnen kasvojeni menev?n makeaan hymyyn, kun pit?isi ruveta kuvailemaan sinua, poika. Sinuun tuskin liittyy muita kuin humoristisia muistoja nelivuotisen taipaleesi ajoilta. Jo sinun maailmaan tulostasi oli aika touhut. Asuimme silloin viel? Ala-Vakerilla ahtaissa oloissa, mink? vuoksi p??tettiin menn? hakemaan sinua kaupungista. Aikalaskuissa tehtiin perinpohjainen erehdys ja niin sai ?itisi oljennella siell? ik?viss??n kolmatta viikkoa. Sitten me pelk?simme kauheasti, ett? sinut siell? tehtaassa vaihdetaan ja kiertelimme pitkin kaupunkia etsim?ss? sinulle yksityist? syntym?sijaa. Sit? ei kumminkaan l?ytynyt ja niin heitt?ydyimme herran haltuun. Odoteltiin yh? vaan ja tulithan sin? viimein. Kaikki tuskatkin unohtuivat ?idilt?si, kun h?n vahti ja paimensi, ettei sinua vaan vaihdettu. Vasta kun olit saanut kaulaasi hopealapun n:o 19, eik? muita tulokkaita ollut, rauhoittui ?itisi. Niin ett? kai sin? nyt sitten meid?n poikamme lienet.

Sinun imemisaikanasi alettiin t?t? meid?n nykyist? taloamme rakentaa. Muistan sinut erikoisesti tupaantuliaisten yhteydess?, jotka eiv?t olleet niin varsin iloiset. P?iv? oli lauantai joulukuun 4. vuonna 20. Olin p?ivemm?ll? l?htenyt kirkolle rahan hankintaan, mik? rakennusty?n lopulla alkoi tuottaa yh? suurempia vaikeuksia. Viivyin iltah?myyn asti. Sillaikaa oli ?itinne suorittanut muuton ja oli juuri sinua noutamassa, kun min? saavuin uutistaloon. Ty?miehet olivat l?hteneet ilman tili?, kun min? viivyin hiukan yli kello 6:n. Muuan miehist?, jonka asunto oli varsin l?hell?, oli l?hteiss??n huutanut ja melunnut ja vihdoin v??nt?nyt p??oven lukkoon ja pist?nyt avaimen taskuunsa >>siksi kunnes rahat tulevat>>. Ky?kin oven oli sent??n j?tt?nyt avoimeksi, niin ettei meid?n tarvinnut taivasalla olla. Min? l?hdin tapaamaan poliisia voidakseni h?nell? l?hett?? miehelle tilin ja saadakseni avaimeni. Sill? matkalla te tulitte minua vastaan, ?itisi sinua syliss??n kantaen. Piditte kesken?nne hyvin eloisaa uhoa, kuulin sen teid?n tiet?m?tt?nne et??lt? ja se huvitti minua niin paljon, ett? harmini lauhtui. Olin ensi innoissani p??tt?nyt saattaa miehen lailliseen rangaistukseen teostaan, mutta siihen se lientyi. Ehk?p? tulee parempi onni taloon, vaikka ensi y?n nukummekin timpermannin takavarikossa.

Sin? olet ainakin nyt pienen? oikea poikalapsen perikuva. Niinkuin hyv?ntuulinen t?ysikuu on naamasi, kun aamulla varhain her??t ja kapuat viereeni. Olet rakenteeltasi vahvin kaikista, et ole viel? koskaan ollut kunnolla sairaana. Suhtaudut meihin ja muihin l?himm?isiisi reippaasti ja avoimesti, olet suuri viikari, mutta harvoin ilke?. Ilmaiset my?t?tuntosi ja kiintymyksesi lujasti ja arkailematta; et h?pe? niit?, vaikka toiset laskevat leikki?.

Minun kuvitelmillani teid?n tulevaisuudestanne on tietysti korkeintaan runollinen arvonsa ja ovat ne ymm?rrett?v?sti varsin tyypillisi? is?nunelmia. Kumminkin minusta nyt tuntuu, ett? jos sin? saat kasvaa ja el?? vaurioitta, niin on sinulla melkoiset luontaiset edellytykset jalostaa sit?', mik? minussa viel? on alkeellista, vied? kauaksi eteenp?in sit? taistelun kohtaa, joka meille kuuluu. Kun toivon, ett? s?ilytt?isit ruumiisi ja henkesi siin? kunnossa, miss? ne nyt ovat, niin ?l? myrskyi?ll?sik??n t?m?n lauseen johdosta nimit? minua pyh?koulunopettajaksi. Min? olen kyll? ajatellut t?m?n asian hiukkaista pitemm?lle kuin joku imel? t?ti ja perusteluni l?yd?t et??mm?lt? t?st? kirjoituksesta.

Sin? Helmi -- joka itse nimit?t itse?si Hempuksi -- olet ensimm?isen? syntynyt t?ss? talossa, jossa toivoakseni sen seisonta-aikana tulee paljon hyvi? ihmisi? syntym??n -- niin ett? sinulla on niinkuin aloittajan vastuu. Se tapahtui kaksi p?iv?? Juhani Ahon kuoleman j?lkeen ja v?h?lt? piti, ettei se tapahtunut samana p?iv?n?, elokuun kahdeksantena. Sin? p?iv?n? min? n?et olin kaupungissa ja saatuani kadulla k?teeni tuon j?rkytt?v?n sanoman soitin kotiin ja k?skin laskea lipun puolitankoon. Mutta silloin sattui, ett? ?itisi juuri oli astunut laiturilta laivaan ja oli jo auttamattomasti matkalla kirkolle, kun huomasi lipun surullisen asennon. Mit? on tapahtunut? Pelkoa, tuskaa ja levottomuutta, kunnes h?n perille p??sty??n sai kuulla uutisen, joka sek??n ei h?nt? tietenk??n ilahuttanut. Onnellisesti h?n kumminkin matkaltaan selkisi ja seuraavana iltana alotit sin? enteesi ja sit? seuraavana aamuna p??si lippu j?lleen kohoamaan. Sin? olit maailmassa, vankka tytt?lapsi, yl?kerran tienpuoleisessa kamarissa.

Omaksi hauskuudeksesi voit kuulla pari sanaa risti?isist?si, jotka olivat aito taiteilijamaiset. Onnellisena is?n? olin taas kaupungissa er?iden toverien seurassa, joiden nimet voit t?m?n luettuasi katsoa asianomaisesta paikasta. Kun yhdell? heist? oli automobiili, tarjosi h?n seurueelle pienen huvimatkan, jos vain joku voisi sanoa, minne ment?isiin. Min? ilmoitin, ett? minulla on kotona nimet?n tyt?r, menn??n ja kastetaan se pois, arvoisa seurue kummeina. -- Ja min? tied?n maailman hauskimman papin, lis?si tuleva esikummisi, odottakaas, min? soitan sille. Min? puolestani tiesin, ett? kotona ei yht?kki? voitu ottaa vastaan t?t? iloista autokuormaa: ei ollut, mit? nautittaisiin eik? edes mist? nautittaisiin. K?den k??nteess? olivat asiat niin j?rjestetyt, ett? min? saatoin ilmoittaa kotiin: >>Me olemme siell? tunnin p??st? ja panemme toimeen risti?iset pyyt?m?tt? talosta muuta kuin lapsen ja vett?>>. Niin k?vikin, eik? meill? ole ainoissakaan risti?isiss? ollut niin hienoa eik? em?nt? p??ssyt niin v?hin vaivoin kuin niiss?.

Olit vakahisena tavattoman siivo, nukuit pitki? unia, melkeinp? luonnottoman pitki?. Mutta kun itkit, itkit rajusti ja puolen vuoden ik?isen? ensi kerran itkit niin, ett?'pakahduit tajuttomaksi. Se uudistui sitten silloin t?ll?in, ik?v? varjo lankesi vilkkaimman kehityksesi kuukausille. Sinua tuli pakostakin varjeltua ja hemmoteltua, ettet olisi p??ssyt ?kisti suuttumaan. Viimeiset kaksi kohtausta sattuivat t?n? vuonna toukokuussa. Kun sitten kes?kuussa teimme hauskan matkan Toijalaan tapaamaan >>Ulppoa>>, niinkuin sin? professorin nimen ??nsit, ei kohtauksia en?? ole tullut. Mutta tuon ilke?n taipumuksen j?ljet tuntuvat sinussa ainakin nyt viel? selv?sti: olet ik??nkuin liian vilkas ja sielukas ja pelk??n hiukan, ett? sinulta el?m?ss?si tulee puuttumaan se j?hmettymisen kyky, joka joskus voi olla tarpeellinen. Sinun nimikkoromaanisi on >>Hiltu ja Ragnar>>... Mutta kun n?in saat tiet?? asian johdon, voit itsen?iseksi tultuasi ehk? osaavammin siihen suhtautua.

Sin? Paula olet t?t? kirjoittaessani viel? sill? asteella, ett? sinua olisi helpompi kuvata siveltimell? kuin sanalla. Sinun romaanillasi, joka viel? on keskener?inen, tulee olemaan hiukan pahaenteinen nimi. Niinh?n oli Eskonkin -- ehk?p? enne toteuttaa vastakohtansa... Olet ainakin nyt ilahuttavan voimakas ja kaunis rintalapsi. Istuen vaunuusi muurattuna sin? leve?ll? hymyll?si hallitset koko pirtti?. Kun isommat sinulle teiskaroivat, hekotat sin? ??nekk??sti, huitaiset k?dell?si ja ?rj?iset iloisen ankarasti jonkun sanan omalla kielell?si. Sin? synnyit t?n? vuonna toukokuun nelj?nten? yl?kerran j?rvenpuoleisessa kamarissa ja on el?m?si sen j?lkeen ollut niin s??nn?llist?, ett? voit sen vaiheet yht? hyvin lukea jostakin lastenhoidon k?sikirjasta. Ainoa erikoistapaus on se, ett? olit mukana tuolla Toijalan matkalla, jolloin sinut esikummiesi l?sn? ollessa kastettiin Tampereella Emmauksen hotellissa.

Teille on ehk? hauskaa kuulla hiukan niist? perheen el?m?ntavoista, jotka teit? koskevat -- ja teh?n t?ss? toistaiseksi olette pyrkineet melkein p??asioita olemaan. Kun me ?itinne kanssa l?hdemme jonnekin, koskee viimeinen varoitus teit?, samoin palatessa ensimm?inen tiedustelu. V?h?varaisia ollen olemme todellakin tottuneet pit?m??n teit? kallisarvoisimpana omaisuutenamme, ihan aineellisessakin mieless?. Ja meill? on moneen muuhun lapseen n?hden se el?m?netu, ett? teid?n tuloanne on hyvill? mielin odotettu, sitten kun siit? kerran on saatu asianomainen >>ilmoitus>>. Ihmisen ajatushan on villein kaikista h?nen elintoiminnoistaan ja tekee usein varovaisimmallekin haltijalleen kauhistuttavia kepposia. Mutta ei mik??n ajatus ole meid?n talosta niin ehdottomasti pois suljettu kuin se, ett? tunnustettaisiin lasten lukuisuudellaan turmelevan vanhempiensa el?m?n.

Aivan pienin? teit? yleens? on hoidettu s??nt?jen mukaan ja olette te kukoistuksellanne loistavaksi todistaneet oikeiksi annetut ohjeet. Henkisten toimintojen v?hitellen her?tess? on teid?n k?sittelynne tullut vapaammaksi, kenties liiankin vapaaksi. Kun ?itinne on viel? nuori ja iloinen, on h?n ollut teille melkein kuin vanhempi sisar. Iltasin h?n nukuttaa teid?t syliins? keinutuolissa istuen ja laulaen; milloin minulle sopii, teen itsekin saman ja tunnen siit? suurta virkistyst?. Jos hermovoimani on uupunut, tunnen terveen ja raikkaan lapsen hyv?ilyst? voimieni selv?sti lis??ntyv?n.

T?m?n kysymyksen selvittelyyn on l?hdett?v? kaikkien kysymysten kysymyksest?: mik? on ihmisel?m?n tarkoitus? Vastaisin tuohon kysymykseen toistaiseksi: ihmisel?m?n tarkoitus on saada selville tuo tarkoitus. Minua ei tyydyt? vanha viisas vastaus, ett? el?m?n tarkoitus ja samalla sen paras palkka on el?m? itse. On hyvin mahdollista, ett? se siihen lopulta kiertyy, mutta kierteen kest?ess? kaipaan min? jotakin kire?mp??. Kaipaan niin sanoakseni jotain v?liaikaista tarkoitusta ja pysyn siis siin? mit? ?sken sanoin. Uskon, ett? ihmiskunnan parhaat, enemm?n tai v?hemm?n tietoisina, tekev?t ty?t? ja rakastavat lapsiaan -- ja lapsia -- juuri tuosta samasta alkusyyst?.

Yksil?llisyys loppuun asti ajateltuna johtaa v?ltt?m?tt?m?sti lohduttomaan pessimismiin. Inhimillisen yhteisyyden tunne voi keskener?iseksi j??v?lle yksil?n el?m?lle antaa jonkinlaista loppulohtua.

Mink? vuoksi min? teen ty?t?? Kahdesta syyst?: ensiksi pysy?kseni hengiss? ja toiseksi kootakseni ylij??m??? Mink? vuoksi haluan tuota ylij??m??? En suinkaan mink??n selitt?m?tt?m?n vietin tyydytt?miseksi, vaan varatakseni itselleni, teille j?lkel?isilleni, koko ihmiskunnalle tilaisuutta el?m?n tarkoituksen selvitt?miseen. Ett? j?isi aikaa edes todeta tuon kauhean kysymyksen olemassaolo, saavuttaa jonkinlainen, vaikka alkeellinenkin suhde siihen. Ty?, ahkeruus, s??st?v?isyys v?litt?mine tuloksineen, ne ovat v?lineit?, niiden harrastaminen niiden itsens? vuoksi on ajatuksena mahdoton. Minua tymp?isee, kun kuulen ylistett?v?n yksil?it? tai kansoja sen perusteella, mit? he ovat saaneet kassoihinsa kootuksi mainitsematta samalla, millaisia kassoja ja rakenteita he ovat luoneet, tai edes osoittaneet haluavansa luoda tuon p??asian eteen. Elleiv?t nuo kaksi seikkaa ole toisiinsa luontevassa suhteessa, ovat nuo s??st?v?iset ahertajat hyvin kunnioitettavia juhtia, jotka eiv?t voi vaatia itselleen muuta kunniaa kuin mik? hyville v?lineille kuuluu ja joka kunnia tyystin h?vi??, jos he osoittautuvat kykenem?tt?miksi v?lineit? hoitamaan. Mammona ja tuli ovat toistensa l?heisi?, molemmat hyvi? renkej? mutta huonoja is?nti?. Ei ole suuren arvoinen se Mammonan ker??j?, yksil? tai kansa, joka sitten p??st?? sen is?nn?im??n. Ja kun Mammona kerran on p??ssyt is?nn?ksi, sieppaa se tavallisesti tulen apurikseen.

Min? siis rakastan lapsiani ja teen ty?t? teid?n hyv?ksenne auttaakseni teit? ratkaisemaan tuota raskasta kysymyst?, joka omalta kohdaltani todenn?k?isesti j?? avoimeksi. Ajatellessani kuolemaa on minulla jonkinlainen lohduttava illusiooni, ett? te yhdess?, monissa miehin ja paremmin varattuina saavutatte suuremman el?m?nkirkkauden kuin min?, ja ett? se voi jollakin lailla taannehtia minullekin. T?ss? suhteessa te olette minun toivoni. Niinkuin varakas alhaiso-is? n?kee lastensa ojittavan sen suon, josta h?n on itse ehtinyt raivata vain pienen liepeen, tai lis??v?n h?nen teollisuuslaitostensa tuotantoa ja markkina-alueita kilpailijain kustannuksella satumaisiin m??riin ja niihin mielikuviin onnellisena hukkuu -- mik?li aivan viimeinen nukahtaminen nyt sittenk??n koskaan niin tapahtuu -- niin on minulla kiihoittavana mielikuvana, ett? teist? kehittyy -- yh? korkeampaa ylimyst??.

Tuon katsantokannan valossa on siis noiden tuhats?isten suhteiden ylimyslapsella kehitytt?v?. En voi enk? tahdokaan t?sm?llisesti m??ritell?, millaisiksi teill? nuo suhteet kerran muodostuvat, kunhan vaan l?ht?kohtananne on se, mit? edell? esittelin. Kun siis t?ss? k?yn antamaan teille muutamia viitteit? ja ohjauksia noista asioista, niin ei niiden teille tarvitse viime k?dess? merkit? muuta kuin is?nne ajatuksia h?nen ehditty??n nelj?nnen ik?kymmenens? j?lkipuoliskolle. Teill? -- ja kenties minulla itsell?nikin my?hemmin, -- voi olla toiset sek? metoodit ett? tulokset. Tervehdin j?lkel?isi?ni kolmannessa ja nelj?nness?toista polvessa ja toivon heid?n silloisten miljoonaomaisuuksiensa keskelt? suhtautuvan lepp??ll? huumorilla edesmenneen vaarinsa saavutuksiin.

Suhde kaikkeuteen, pelkk??n olevaiseen, sivuuttaen sen muodot -- se on vaikein ja pulmallisin, koska ihminen ei voi t?m?n suhteen vastapuolta tajuta samaan tapaan kuin h?n tajuaa noita sen muotoja, siis paikassa ja ajassa. Avaruus ei ole sama kuin kaikkeuden tila. Jos l?htee viimeksi mainittua paikan ja ajan aseilla tavoittamaan, joutuu samanlaiseen tulokseen kuin jos l?htisi metrill? punnitsemaan. Otan pallon keskipisteen ja kuvittelen pallon sen ymp?rill? suurenevan. Pintapuolinen ajatus sanoo, ett? kunhan yh? suurennan palloa, niin tavoitan kai lopulta kaikkeuden koko tilan. Jokaisen mahdollisen pallon, olkoonpa kuinka suuri hyv?ns?, voi ihminen kuvitella tajuavansa, mutta se ei ole lopullinen. Huomaamme kumminkin, ett? suurenevan pallon pinta yh? enemm?n ja enemm?n l?hestyy tasapintaa saavuttamatta sit? koskaan. Voimme hyv?ll? omallatunnolla sanoa, ett? sill? hetkell? kuin pallon pinta on tullut tasapinnaksi, k?sitt?? pallon tilavuus my?s kaikkeuden tilan.

Tarkastaessamme tuon tasapintapallon ominaisuuksia ajattelemme alusta alkaen pallon napojen kautta asetetuksi sivuujatasot. N?m? sivuujatasot siis lopulta yhtyv?t yhdeksi tasapinnaksi nekin. Mutta t?m? voi tapahtua vain siten, ett? ne molemmat kulkevat pallon keskipisteen kautta. Tuo >>mahdottoman>> suuri pallo on siis yht? suuri kuin sen oma keskipiste eli vailla kaikkea tilavuutta. Tulemme siis samaan tulokseen, jos suurensimme tai pienensimme mielivaltaista palloa rajattomiin; >>rajattomuuden raja>> on tilattomuus.

Paikan kaksoissisaren ajan suhteen on asia sama. Matka tuon ??rett?m?n pallon halki mielivaltaisella nopeudella kest?? >>kaiken ajan>>. Mutta matka on pisteest? siihen itseens?; ollaan siis perill? ennenkuin on l?hdettyk??n. Iankaikkisuus ei ole aikaa. On selv??, ettei tuo usein mainittu piste voi olla >>miss??n>>.

Ainoa saavutus n?ist? tuumailuista on se, ett? voimme totuttaa ajatuksemme jonkinlaiseen >>pallonmuotoisuuteen>>, joka minusta on verrattomasti komeampaa kuin se >>suunta>>-ajattelu, johon pintapuolinen arkiel?m? niin helposti johtaa.

Meid?n on siis toistaiseksi ylimyksin?kin kiltisti pysytt?v? ajan ja paikan koordinaateissa ja k?yt?nn?llisesti m??ritelt?v? el?m?, ett? se on ajan ja paikan k?sitteitten rajoittamaa tietoisuutta. Mutta aika ja paikka eiv?t ole kitsaita, meill? on rajoittamaton lupa tavoitella >>tasapintapalloa>> ja ylpein unelmamme olkoon, ett? kun lopullinen loppu kerran tulee, me jo istumme valmiina sit? odottamassa. Tietoisuutemme on silloin jo murtanut rajansa ja j?? vapaana olemaan siihen tilaan, miss? ei ole paikkaa eik? aikaa. Ja meid?n tietoisuutemme v?lityksell? koko meist? alenevan jonon tietoisuus. Tulkitkaamme tuo pallojuttu -- keskipisteest? suurentumisen kautta takaisin keskipisteeseen -- sanomalla, ett? palaamme Jumalaan, josta olemme l?hteneet. Darwin ja Spengler eiv?t voi eiv?tk? kai ole tahtoneetkaan tehd? tyhj?ksi t?t? unelmaa. Sill? joskin ihmiskunta on ruokamullan kaltainen, jonka ty?nt?m?t kasvit, kulttuurit, armotta kuolevat ympp?ytym?tt? toisiin, muuten kuin ruokamullan v?lityksell?, niin ruokamultapa j?? eik? kesantonakaan menet? oleellisia voimiaan, vaan lis?? niit?.

Nuo katselmukset, jos harjoitamme niit? voimaper?isesti, voivat tiet?m?tt?mme vaikuttaa vapauttavasti my?skin ajallisten ja paikallisten suhteittemme kehitykseen. Jos annamme ajatustemme silloin t?ll?in k?yd? tuota kautta, niin on meill? suuremmat mahdollisuudet v?ltt?? naivia narrimaisuutta ja huomata, milloin olemme sille tielle eksyneet.

Naivisuus -- siin? on muuten yksi sekavimpia niist? k?sitteist?, joita ihmisaivoitus on tarpeikseen tekaissut. Mit? ymm?rret??n naivisuudella? Sen kai pit?isi olla kriitillisyyden vastakohta. Kriitillisyys on taas j?rjen paljastamien tosiasioitten pelk??m?t?nt? huomioon ottamista asioita arvosteltaessa. Lukemattomat viisaat pit?v?t naivina ihmist?, joka ei saa p??h?ns? Maan pallonmuotoisuutta ja >>irtonaisuutta>>, mutta samat viisaat lankeavat auttamattomaan naivisuuteen kysymyksiss?, joissa aistimet ja luontainen logiikka ovat verrattomasti helpommin sovellettavissa. Jos asetan jonkun peruskysymyksen, joka l?heisesti koskettaa is?nmaata, mammonaa tai muuta pyh?? asiaa, niin voin yhden promillin tarkkuudella sanoa suurten kansanjoukkojen, viisaimmista tyhmimpiin, vakavan ja kriitillisen mielipiteen tuosta kysymyksest? n?hty?ni heid?n papinkirjansa tai verokuittinsa. Voinpa viel? lis?t?, ett?, noita yhden promillin erehdystapauksia juuri pidet??n naiveina henkil?in?. Kun kaksi kristitty? valtakuntaa on sodassa kesken??n, rukoilevat molempien papit palavan hartaasti samalta Jumalalta apua aseilleen ja pauhaavat otsansa hiess? saadakseen kukin seurakuntansa samaan hurmioon. Ellei t?m? ole naivisuutta narriuteen asti, niin sitten ei sit? ole mik??n. Mutta menk??p?s sanomaan sit? asianomaisten maitten arkkipiispoille tai kirkollisministereille.

Jos teit? siis joskus sanotaan naiveiksi, niin ?lk?? siit? pahentuko, tarkastakaa vaan, mit? laatua teid?n naivisuutenne on. Oikea varsinainen naivisuus, jommoiseen ylemp?n? viittasin, on alhaison tyypillisimpi? tunnusmerkkej?. Se mit? alhaiso sanoo naiviksi, merkitsee useimmiten korkeampaa kristillisyytt? eik? ole h?pe?ksi edustajalleen. Jos te joskus eksynette kyynillisyyteen, niin voitte sanoa: >>Min? mukaudun nyt t?h?n asiaan papinkirjani ja verokuittini mukaisesti, mutta ?lk?? vaivautuko t?t? kantaani aatteellisesti vahvistamaan, sill? min? tied?n vallan hyvin ajavani humpuukia.>> Ja nykyp?iv?n ??rimm?isiin pintailmi?ihin ajatteleva ihminen tuskin voikaan suhtautua muuten kuin kyynillisesti.

N?in olen joutunut koskettamaan niit? suhteita, joita teill? tulee olemaan l?himm?isiinne, kansalaisiinne ja koko ihmiskuntaan. Ne ovat k?yt?nn?llisesti erinomaisen t?rkeit? kysymyksi? eik? niit? voi sivuuttaa kukaan, joka joutuu aktiivisesti el?m??n t?ss? maailmassa.

L?ht?kohdaksi noita suhteita arvosteltaessa on minusta otettava se seikka, ett? koko ihmiskunnalla syvemm?lti katsoen on yhteinen kohtalo. Me seisomme kaikki, keit? lienemmekin, viime k?dess? sen j?ttil?iskysymyksen edess?, johon ?sken viittasin. Meill? on, niin sanoakseni, yhteinen h?t?. T?st? johtuu aivan luonnollisesti, ett? meid?n on kunnioitettava jokaisen ihmisen ponnistuksia, kun h?n omalta kohdaltaan kamppailee tuon yhteisen h?d?n kanssa. Meid?n on kaikkien ik??nkuin seisottava kasvot samanne p?in; jos siin? joku rupeaa k??ntym??n sivulle ja h?iritsem??n toisia, niin tuottaa h?n tosin suurimman h?iri?n itselleen, mutta my?skin h?t?tovereilleen. T?h?n seikkaan perustuu vapauden aate, jossa niinkuin kaikessa muussakin on erotettava p??m??r? ja v?lineet. P??m??r?n? on ihmiskunnan lopullinen vapauttaminen siit? taakasta, jonka el?m?ntarkoituksen j?ttil?iskysymys kaikessa laajuudessaan muodostaa. V?lineen? on yksil?vapaus, jonka ollakseen oikeutettu on sovelluttava p??m??r??n. Vapaus ilman m??rittely? on sarja ??nteit?, niinkuin lapsen jokellus, ei muuta. Meid?n velvollisuutemme siis on -- meille on edullista -- suojella jokaisen yksil?n vapautta t?ss? mieless?. Sallittakoon alhaisoparan nuokkua ja katsella jalkoihinsa, ellei se jaksa katsoa taivaalle, mutta ?lk??n sallittako sen h?irit? kokonaisuuden p??asiaa. Olkoon ihmiskunnan yhteinen tietoisuus asemastaan siksi voimakas, ett? se omalla painollaan kykenee taltuttamaan h?iritsij?t, antamaan heille riitt?v?n, niin sanoakseni kielteisen avun. Kristus meni t?ss? vapaudensuosiossaan niin pitk?lle, ett? h?n kokonaan kielsi kaiken pahan vastustamisen, ei siis pit?nyt luvallisena muuta kuin my?nteisen avun antamisen kamppailevalle l?himm?iselle. Kenties h?n oli oikeassa t?ss? niinkuin paljossa muussakin -- jos alhaiso tahtoo sanoa totuuden, niin ei mik??n ole sen mielest? naivimpaa kuin Kristuksen oppi. Itse h?n ei kumminkaan aina malttanut t?t? oppiaan k?yt?nn?ss? noudattaa , jotenka meill? h?nen pienemmill? veljill??n lienee lupa antaa my?s kielteist? apua toisillemme.

Toistaiseksi t??ll? kumminkin h?iritsij?t h?iritsev?t toisiaan, mist??n kokonaisuuden suojelevasta voimasta ei n?y merkki?k??n. Surkeimpana todistuksena siit? on nykykansojen onneton is?nmaajuttu. Is?nmaa ja is?nmaanrakkaus -- mit? sis?lt?v?t nuo sanat tavallisen alhaisok?yt?nn?n mukaan? Jotakin pyh??, oikeastaan kai kaikkein pyhint?. Jos jokin asia varmasti tiedet??n is?nmaan asiaksi, niin on tuo asia silloin my?s kaikkien inhimillisten ja jumalallisten, ajallisten ja iankaikkisten s??d?sten ulkopuolella. Ei voida tehd? rikosta is?nmaan puolesta. Is?nmaan puolesta tehtyj? tekoja ei ole lupa arvostella, is?nmaata on ainoastaan rakastettava. Jos joku historiallinen alhaisoseikkailija on sotkenut is?nmaan sotaan, ei is?nmaan rakastajalla ole muuta teht?v?? kuin tarjota henkens? k?ytett?v?ksi eik? papilla muuta kuin Kristuksen nimess? julistaa vastapuoli vihollisikseen ja rukoilla Jumalalta heid?n pikaista tuhoaan. Dreyfus-jutussa -- joka on historian luoma hyvin keskitetty n?yt?s n?ist? asioista -- lausui Paul D?roul?de, >>Is?nmaanyst?v?in liiton>> is? ja sielu: >>Olkoon Dreyfus syyllinen tai syyt?n, Ranska ei ole syyllinen>>, tulkiten siten noiden kaikkien aikojen kansallis-is?nmaallisimpien kenraalien mielialaa heid?n tehdess??n toinen toistaan mustempia rikoksia is?nmaan hyv?ksi olematta silti tavallisessa mieless? mit??n rikollisia henkil?it?. Samassa jutussa Henry, joka pelk?n is?nmaallisen urhoollisuuden vuoksi oli kohonnut sotamiehest? everstiksi, lausui tuomioistuimelle: >>?lk?? intoilko, ennen kaikkea on armeijan kunnia.>>

Tuonlaatuista is?nmaallisuutta tavataan runsaasti kaikkien kansojen keskuudessa. Se on se is?nmaallisuus, joka pit?? itsest??n suurinta ??nt?, ja voidaan sanoa, ettei yht??n sotaa k?yd? ilman sit?.

Sodan k?yminen on aina ja kaikissa tapauksissa saastainen ilmi?; ylev? ja kaunis sota on jo k?sitteen?kin paradoksi, puhumattakaan siit?, ettei historia tunne semmoista kummitusta. Jos jonkun kansakunnan valtaa pit?v? alhaiso on onnistunut saattamaan joukot haluamaansa raivotilaan, niin ett? ne hy?kk??v?t toisen kansakunnan kimppuun -- t?llainen yksinkertainen perustapaus lienee tosin tuntematon -- niin on silloin jokaisen miehen velvollisuus puolustaa kotimaatansa, eik? ylimyst?n sovi siin? olla huonompia kuin raivosairautta poteva alhaiso. Mutta tuo velvollisuus on tiett?v?sti vastenmielisimpi?, mit? kunnian miehelle voidaan asettaa, eik? ole ihmisell? kurjempaa kuolemaa kuin kaatua sodassa, jonka alhaiset vehkeilij?t ovat aikaansaaneet. Ihminen kuolee silloin narrien narrina, toisen asteen narrina.

Sota on valtavin todistus siit? tilasta, miss? ihmiskunta tosiasiallisesti viel? on. Senvuoksi on jokainen sota k?vij?illeen ja ihmiskunnalle h?pe?ksi. Sodan >>tuloksista>> iloitseminen perustuu perverseihin joukkovaistoihin, on oleellisesti samaa kuin muinaisten kansojen uhrijuhlariemut. Sodan tulos on aina kielteinen, sotien v?liajoilla ihmiskunta l?hestyy p??m??r??ns? sen mink? l?hestyy. Sodan tunnelmassa on jotakin sumentavaa, ihminen ei voi astua tulilinjaan ennenkuin h?n on tehnyt hiljaisen henkisen vararikon. Jos tieteen teht?v?n? on j?rjestell? luonnon lakeja niin, ett? ihmiskunnan pyrkimys p??m??r??ns? huojentuu, niin voidaan lyhyen harkinnan j?lkeen sanoa, ettei tiede Maailmansotaan menness? ole saanut aikaan mit??n merkitt?v??; ainakaan se ei ole saavuttanut mit??n asemaa ihmiskunnan tietoisuudessa, niin kauan kuin kaikenlaiset keisarit ja kauppahuoneet alhaisok?tyreineen voivat j?rjest?? sellaisia Molok-juhlia, kuin t?n? p?iv?n? jatkuva Maailmansota seurauksineen.

Ei ole takeita mit? verijuhlia alhaiso p??llikk?ineen panee toimeen teid?n elinaikananne. T?ss? kaavaillun mielenlaadun t?hden voitte kyll? joutua sotamurhaajan kuulan eteen. ?lk?? silloin kuolko niinkuin ?lytt?m?t teuraat, vaan tiet?k?? mist? on kysymys, ja olkoon viimeinen huutonne: >>El?k??n taisteleva ihmisyys>> -- ei noille onnettomille ylv?stellen ja rintaansa paljastellen, vaan siihen suuntaan, joka aukeaa omasta sielustanne parhaitten unelmienne maahan p?in. Olisin onnellinen jos tiet?isin, ett? is?nne muisto sellaisessa mahdollisessa tapauksessa voi antaa teille voimaa kuolla ylimyksin?.

Is?nmaa on todella t?rkeimpi? v?lineit? mit? meill? on p??m??r??n pyrkiess?mme. Kaikille v?lineille on kumminkin ominaista jonkinlainen yhteisyys. Meid?n on rakastettava is?nmaatamme siten, ett? kunnioitamme jokaisen kansalaisemme osuutta siihen. J?nnitt?k??mme tahtomme siihen, ett? ihmiskunta kokonaisuutena kunnioittaa jokaista is?nmaata, kansaa ja kansalaista, ett? ihmiskunta toisin sanoen tulisi tajuamaan yhteisen ja yhten?isen itses?ilytysvaistonsa, josta toistaiseksi n?kyy ainoastaan heikkoja ja naiveiksi merkittyj? oireita.

N?m? yleisinhimilliset suhteet saavat erikoisia, l?heisempi? muotoja perheess? tai sen vastikkeessa, yleens? noissa pienimmiss? ihmisyhteis?iss?, joiden t?ydellist? poistamista emme ainakaan toistaiseksi osaa pit?? mahdollisena. Siell? tulevat esiin suhteet vanhempiimme, puolisoomme, lapsiimme ja vihdoin itseemme, mitk? viimeksimainitutkin suhteet useimmiten saavat merkitsev?n alkuravintonsa noiden pienoisyhteis?jen hengest?. Pelk??n, ett? nyt joudun kirjoituksessani siihen osaan, joka kaikkein v?himm?n tulee teid?n mielt?nne kiinnitt?m??n. Onpa mahdollista, ett? te kahdenkymmenen i?ll? kiell?tte sen kokonaan, pelk?st? kielt?misen tarpeesta, vain sen vuoksi ett? se on minun kirjoittamaani, mik? ei kumminkaan est? teit? kolmenkymmenen i?ll? sittenkin tarkemmin katsomasta, mit? ?ij? on mietiskellyt.

Odotan tuota teid?n kapinakauttanne vallan levollisena, niinkuin ensimm?isi? hampaitanne. Ilmi? on jokseenkin sama kuin kananpojan murtaessa kuortaan. Se on viimeisen, n?kym?tt?m?n siki?kalvon pois ravistamista, eik? olekaan suotavaa, ett? semmoinen j?? ihmisen selk??n koko i?ksi; kunhan ette vain riuhdo siin? itsellenne pysyvi? syntym?vikoja, mik? my?s usein tapahtuu. Koettakaamme, jos suinkin voimme, suhtautua humoristisesti tuohon ilmi??n kun se kerran tulee, ja olkoon voitto sen, joka huomaa ensiksi nauraa, kun te minun kanssani riitelette rakkaudesta ja sen oikeuksista.

Riitelemme rakkaudesta ja sen oikeuksista -- siit? oli l?hinn? puhe. Olen huolellisesti ja ilman pahimpia ennakkoluuloja tutkistellut t?t? asiaa ja tullut siihen k?sitykseen, ett? ihminen, ainakin ylimys, n?iss? asioissa oleellisesti eroaa muista luontokappaleista. N?ytt?? silt?, ett? kehitysopillinen ihmiseksi tuleminen on ensin vilkkaammin tapahtunut orgaanisella puolella. Pysty asento on siin? ollut vallitseva prinsiippi, jonka luonnollisia seurauksia ovat olleet k?si ja k?sitys, kielipuhe ja inhimilliset aivot toimintoineen. N?in muodostunut ihminen sin?ns?, ajateltuna ensi hetkess??n, ei viel? ratkaisevasti eroa muista imett?v?isist?. Vasta t?st? alkaa inhimillisyyden varsinainen muodostuminen, joka koko historiallisen ajan on jatkunut eritt?in vilkkaana ja tulee edelleen jatkumaan, ollen t?ll? hetkell? sen yksil?n kohdalla, jota min? edustan, jokseenkin sill? asteella kuin t?st? kirjoituksesta ilmenee. Todenn?k?isesti tulee t?m? kehitys viel? jatkumaan niin pitk?lle, ett? se luontokappale, jota nyt sanotaan yhdell? lajinimell? ihmiseksi, tulee el?intieteellisesti jakautumaan ainakin kahteen selv?sti eroitettavaan lajiin, sanokaamme ylh?is?- ja alhaisoihmiseksi -- jotain sellaista lienee edellisell?kin kerralla tapahtunut, apinain ja ihmisten l?htiess? yhteisest? kantalajista kumpienkin taholleen. N?iden uusien ihmislajien eroavaisuus tulee ep?ilem?tt? olemaan enemm?n henkist? kuin muodollista laatua. Minusta tuntuu, ett? syntym?ss? oleva ylh?is?ihminen monessa kohden jo k?y ankaraa taistelua viel? elinvoimaisen alhaisoihmisen kanssa. Varsin voimakkaasti t?m? ilmenee inhimillisiss? sukupuolisuhteissa, joihin nyt n?iden maailmoja hapuilevien esijohteitten j?lkeen vihdoinkin tulen.

Ennen kuin n?ist? asioista ryhtyy puhumaan, t?ytynee esitt?? >>kantansa>> muutamiin erinomaisen selviin ja silmin n?ht?viin tosiasioihin n?hden, jotka koskevat miehen ja naisen asemaa sukupuolisuhteessa. Ett? naisen osuus lajin jatkumisessa on verrattomasti suurempi kuin miehen, ett? h?n on enemm?n >>sukupuoliolento>> kuin mies, siit? nyt ei p??st?ne, minnek??n, eik? vallan helposti voida kuvitella, ett? t?m? seikka toiseksi muuttuisi, vaikkapa ihmislaji jakautuisikin ?sken mainitulla tavalla. Min? en voi k?sitt??, mink? vuoksi huomattavat naispiirit niin vierovat t?t? heille kunniakkainta tosiasiaa ja melkeinp? halveksivat niit? sisariaan, jotka kokonaan antautuvat ?idiksi ja puolisoksi. Kun he puhuvat sit? vastaan, ett? naista pidet??n >>pelkk?n? sukupuoliolentona>>, niin kuultaa tuosta innokkaasta puheesta varsin alhainen, melkeinp? rivo ajatuksen vivahdus: ett? nainen sukupuoliolentona olisi yht? kuin miehen elimellisen vietin tyydytysv?lineen?. Hyi h?vetk??t ne, joiden aivoissa sellaiset ajatukset lepattavat. T?m? naisen sukupuoliteht?v?n alentamisinto on sit? ihmeellisempi, kun sill? ei ole mit??n logillista yhteytt? sen asian kanssa, jota nuo samat piirit p??asianaan ajavat. Naisella, jolta kohtalo m kielt?nyt h?nen luonnollisimman ja kallisarvoisimman teht?v?ns?, ?itiyden, uusien voimien tuottamisen siihen raskaaseen taisteluun, jota ihmiskunta k?y tarkoitustaan etsiess??n -- sellaisella naisella olkoon meid?n my?t?tuntomme ja kunnioituksemme, jos h?n on sen ansainnut personallisella ylevyydell??n, ja olkoon h?nell? t?ysi vapaus etsi? vastiketta, sukupuolensa est?m?tt?, kaikilta yhteiskunnan ty?mailta, joihin h?n muuten yksil?llisesti pystyy. Mutta ?lk??n ken tahansa marto kanslisti ylv?stelk? kauniin ja hyv?n ?idin edess?, vaan kunnioittakoon sisarensa arvokkaampaa el?m?nteht?v?? ja yritt?k??n tehd? jotain h?nen lastensa hyv?ksi, jos n?m? ovat joutuneet avun tarpeeseen. Muistettakoon, ett? ?iti, joka kasvattaa hyv?n lapsijoukon, tekee aina enemm?n suoranaista ty?t? kuin yksik??n virkanainen ja lis?ksi paljon muuta pysyv?mp??.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet