Read Ebook: Omistani ja omilleni by Sillanp Frans Eemil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 65 lines and 10386 words, and 2 pages

Ennen kuin n?ist? asioista ryhtyy puhumaan, t?ytynee esitt?? >>kantansa>> muutamiin erinomaisen selviin ja silmin n?ht?viin tosiasioihin n?hden, jotka koskevat miehen ja naisen asemaa sukupuolisuhteessa. Ett? naisen osuus lajin jatkumisessa on verrattomasti suurempi kuin miehen, ett? h?n on enemm?n >>sukupuoliolento>> kuin mies, siit? nyt ei p??st?ne, minnek??n, eik? vallan helposti voida kuvitella, ett? t?m? seikka toiseksi muuttuisi, vaikkapa ihmislaji jakautuisikin ?sken mainitulla tavalla. Min? en voi k?sitt??, mink? vuoksi huomattavat naispiirit niin vierovat t?t? heille kunniakkainta tosiasiaa ja melkeinp? halveksivat niit? sisariaan, jotka kokonaan antautuvat ?idiksi ja puolisoksi. Kun he puhuvat sit? vastaan, ett? naista pidet??n >>pelkk?n? sukupuoliolentona>>, niin kuultaa tuosta innokkaasta puheesta varsin alhainen, melkeinp? rivo ajatuksen vivahdus: ett? nainen sukupuoliolentona olisi yht? kuin miehen elimellisen vietin tyydytysv?lineen?. Hyi h?vetk??t ne, joiden aivoissa sellaiset ajatukset lepattavat. T?m? naisen sukupuoliteht?v?n alentamisinto on sit? ihmeellisempi, kun sill? ei ole mit??n logillista yhteytt? sen asian kanssa, jota nuo samat piirit p??asianaan ajavat. Naisella, jolta kohtalo m kielt?nyt h?nen luonnollisimman ja kallisarvoisimman teht?v?ns?, ?itiyden, uusien voimien tuottamisen siihen raskaaseen taisteluun, jota ihmiskunta k?y tarkoitustaan etsiess??n -- sellaisella naisella olkoon meid?n my?t?tuntomme ja kunnioituksemme, jos h?n on sen ansainnut personallisella ylevyydell??n, ja olkoon h?nell? t?ysi vapaus etsi? vastiketta, sukupuolensa est?m?tt?, kaikilta yhteiskunnan ty?mailta, joihin h?n muuten yksil?llisesti pystyy. Mutta ?lk??n ken tahansa marto kanslisti ylv?stelk? kauniin ja hyv?n ?idin edess?, vaan kunnioittakoon sisarensa arvokkaampaa el?m?nteht?v?? ja yritt?k??n tehd? jotain h?nen lastensa hyv?ksi, jos n?m? ovat joutuneet avun tarpeeseen. Muistettakoon, ett? ?iti, joka kasvattaa hyv?n lapsijoukon, tekee aina enemm?n suoranaista ty?t? kuin yksik??n virkanainen ja lis?ksi paljon muuta pysyv?mp??.

Ihmisyksil?n ylevyyden astetta voi melkeinp? erehtym?tt?m?sti arvostella sen mukaan, millaiset h?nen vapaat vaistonsa sukupuoliasiaan n?hden ovat. >>Kaksi ominaisuutta olkoon miehell?: kainous ja ylpeys>> -- niin sanoi Siljo vainaja, nuoruustoverini . Omasta puolestani osoittaisin tuon lauseen ihmiselle yleens? ja varsinkin naiselle -- ja nimenomaan t?ss? asiassa. Miss? luontainen kainous ja ylpeys ovat heikommat kuin luontainen elimellinen vietti, siell? kehittyy sukupuoliasia sille kannalle, mill? se alhaison keskuudessa tosiaan t?n? p?iv?n? on. Kainous ja ylpeys voimakkaina ja tervein? perusvaistoina turvaavat haltijansa jokseenkin varmasti alhaison i?nikuisilta lemm?nrettel?ilt? ja irstailuilta, joille he vaativat jonkinlaista luonnollisuuden oikeutusta -- ja -- miksik?s ei se heille kuuluisikin heid?n omalta onnettomalta kannaltaan. Tied?n kyll? mit? puhun -- olen ollut noissa sodissa. Kuinka minun lieneekin k?ynyt, niin sen voin sanoa, etten milloinkaan ole antautunut rauhanneuvotteluihin tuon n?lj?isen vastustajan kanssa. Voitettunakaan en ole luovuttanut aseitani -- kainouteni ja ylpeyteni t?hteit?.

Paitsi synnynn?isist? vaistoista riippuu ihmisen ryhti n?iss? kallisarvoisissa asioissa my?s paljon siit?, millaisessa auringossa h?nen rakkausel?m?ns? ensimm?iset kukat aukeavat. Niit? kukkia surkastuu monta jo nuppuina ja ani harvoin sattuu, ett? ensimm?iset auenneetkaan kantavat kyps?? hedelm??. N?ill? mesikukilla on kumminkin ratkaiseva, niin sanoakseni kouluttava merkitys; niiden hunaja on niinkuin seerumi, jonka vaikutus on elinkautinen, onnellisen ja kauniin lapsuuden rinnalla en voi kuin ylist?? sit? el?m?nsaalista, joka sis?ltyy onnelliseen ja kauniiseen ensi rakkauteen , vaikkapa nuo molemmat kev??n kukat ovatkin herkki? varisemaan.

Sukupuoliasia on tiett?v?sti johtava luonnonvoima inhimillisen el?m?ntaistelun riennossa. Se on jaloin kaikista v?lineist?, koska se on ensim?inen ehto viel? keskener?isen taistelun jatkumiselle. On lohdullista n?hd? nuoria neitoja ja nuorukaisia sen, joka on v?s?ht?nyt. Tuon salaper?isen voiman kajo levi?? i?kk??mm?nkin katselijan tajuun ja huomaamattaan h?n ajattelee rukouksen, ett? nuo ummut saisivat kukin hetkell??n aueta kauniissa auringossa. Ettei tuota jalointa p??omaa haaskattaisi ja rapaan tallattaisi.

Niinp? tulee niiden kahden ihmisen, jotka omalta kohdaltaan ottavat hoitaakseen inhimillisen sukupuolisuhteen, tiet??, mille kummulle he nousevat, mink? vartiopaikan he ottavat tuossa perustaistelussa. Se lemmenhurma, joka johtaa aviosuhteeseen, ei ole semmoisenaan pysyv?inen. Normaalisissa tapauksissa katoo mesi hedelm?nkannon alkaessa. On tullut inhimillisen sukupuolisuhteen pitk? ja voimakas poutakausi, jolloin ker?t??n se osuus ihmiskunnan yhteiseen saaliiseen, mik? sille kohdalle kuuluu. On uusia iloja, joiden keskukset ovat toisaalla kuin rajujen kev?triemujen... N?en monien huulien vet?ytyv?n pilkalliseen hymyyn, kun he t?llaista kuulevat. He eiv?t olisi minulta tuota vanhaa virtt? odottaneet; se on niin ihanteellista ja tunteellista -- kenties he ovat oikein musertavia ja ??nt?v?t t:t d:ksi. Virsi on todella vanha, mutta sit? on enimm?kseen veisattu tymp?isev?ll? nuotilla ja tuuditettu monta ihmist? siihen k?sitykseen, ett? aviollisen moraalin ainoana perustana on aneeminen pyh?koulumoraali, joka tuskin tiet?? omasta perustastaan ja jota on halvalla hinnalla saatavissa kolport??rien kirjasista. Ei t?ss? siit? ole kysymys. Minun l?ht?kohtani on yht? asiallinen kuin sen kristillismielisen talonis?nn?n, joka keksii kaikki pirun juonet est??kseen poikaansa ottamasta vaimokseen rakastamaansa ja raskaaksi saattamaansa piikatytt??. Meid?n p??m??r?mme vain ovat hiukan eri et?isyyksill? meist? asianomaisista.

Aviollinen uskollisuus on sill? tiell? pysymist?, joka alkutunnusteluissa on yhteiseksi havaittu ja joka ei ole pelk?n vietin viitoittama. Jos tuo tie jokaisessa eri tapauksessaan olisi julkisesti n?ht?viss? ja selitett?viss?, tulisi siin? esiin ihmeellisi? asioita... Se mit? alkeellinen k?sitys aviouskollisuudelta vaatii, on oikeastaan sivuasia, joka seuraa itsest??n siell? miss? p??asia vallitsee: niiden syvempien perusteiden kunnioitus ja arvossa pit?minen, joille avioliitto on rakentunut. Elimellinen vietti pysyy siell?, minne ylpeys ja kainous sen painavat.

Normaaliin avioliittoon kuuluvat oleellisesti lapset: hyvin menestynein? ne ovat t?rkein ja kaunein saalis, mink? taisteleva ihmispari el?m?ns? aikana tuottaa yhteisen rintaman hyv?ksi. T?st? kirjoituksesta te pitkin matkaa n?ette, mit? ajattelen lapsista; en uudista sit? en?? t?ss?. Puhun viel? muista asioista.

Teid?n suhteenne omaan itseenne ja el?m?nteht?v??nne, aivan k?yt?nn?llinen arkisuhteenne ihmisiin ja el?m??n ovat t?rkeit? asioita, vaikkakin ne itsest??n muodostuvat tarkoituksenmukaisiksi, jos kerran ajatus- ja katsantokantanne yleens? kehittyv?t sill? pohjalla, jota t?ss? olen esitellyt.

Olen t?ll? hetkell? sit? mielt?, ett? ihmisen olemus kaikkinensa muodostaa ykseyden; ett? se kaksinaisuus, jota >>ruumis>> ja >>henki>> n?ytt?v?t merkitsev?n, todella onkin vain n?enn?inen. Ei niin, ett? jompikumpi noista tekij?ist? olisi erikoisessa valta-asemassa, vaan ett? niiden v?lill? on joku sopusointuinen rinnakkaisuus, jota emme viel? ole selke?sti huomanneet. Meh?n voimme melkein sanoa lyhyesti, ettemme me ollenkaan tunne niin sanottua substanssia, vaan ainoasti muutamia sen suhteita, kuten >>el?v?>> ja >>kuollut>>, jotka meid?n k?sitt?m?mme suhteetkin vallan hyvin voivat olla p??asiaan kuulumattomia. Koko tuo sekava juttu voi hyvinkin olla vain er?s seikka siin? kaikkeuden-tapahtumisessa, jonka alkua ja loppua me emme ymm?rr?, mutta jonka keskell? me kirkkaimpina hetkin?mme h?m?r?sti tajuamme heijuvamme. Se on tuo yksi jylh? p??-j?nnitys, jonka laukeamista kohden me ymm?rt??kseni olemme matkalla.

T?lt? kannalta teid?n pit?isi j?rjest?? suhteenne >>henki-ruumiilliseen>> olemukseenne -- sanon pit?isi, sill? ylen ty?l?st? se ainakin minulle on ollut. Sama vapaus, johon alumpana viittasin, on t?ss?kin johtavana aatteena, ja min? uskallan v?itt??, ett? se yksil?llisen vapauden sorto, jota typer?t mahdit maailmassa harjoittavat, on lasten leikki? siihen n?hden, jota harjoittavat n?kym?tt?m?t tyrannit. Jos te voitatte j?lkimm?iset, niin eiv?t edellisetk??n teille suuria mahda, heid?n aseensa eiv?t ylety todelliseen inhimilliseen ylevyyteen, joka on heille itselleen tyystin vieras. Ei kannata t?ss? ruveta erikseen luettelemaan n?it? vihollisia, jotka pahimmin uhkaavat teid?n ruumistanne ja henke?nne taistelun tiell?; te kohtaatte ne kyll? aikanaan ja min? toivon, ett? te silloin olette kyllin voimakkaat pit??ksenne niit? k??pi?in?, joiden ohi te hymyillen astutte. On komeata joskus n?hd? nuorukainen tai neitonen, joka siten hymyillen, vahvana ja verev?n?, mutta vapaana ja iloisena, joutumatta mink??nnimisen j?ttil?isk??pi?n orjaksi, k?y el?m?ns? tiet?, ei sokeana, vaan n?hden kyll? kaikki ja tuntien kyll? veress??n ne pikku hytk?hdykset, joita nuo k??pi?t voivat siin? aikaan saada. Sellaisella ihmisell? on jo paljon voitettua takanaan, h?n k?y taisteluaan korkeammalla tasolla.

Ihmisen el?m?nteht?v? on asevelvollisuuden suorittamista siin? taistelussa, johon edemp?n? niin usein on viitattu. Mik? toimiala ihmisell? lieneekin, on h?nen arvoaan t?ss? suhteessa mitattava sen mukaan, kuinka el?v?sti h?n k?sitt?? tuon toimintansa motiivin ja millaisen mestaruuden h?n on toimintansa puitteissa saavuttanut. Nykyinen j?nnitys ty?n ja p??oman v?lill? ei voi olla muuta kuin v?liaikainen, koska se ei v?litt?m?sti ollenkaan koske p??asiaa; p??oman mahtiasema on ehdottomasti ennemmin tai my?hemmin, tavalla tai toisella, katoava ihmiskunnan tietoisuudesta, sen nykyinen orja on saavuttava siihen n?hden luonnollisen is?nt?valtansa.

Jos minun olisi lausuttava jokin arviointi ulkonaisista toimialoista, niin pit?isin puolestani jaloimpina tiedett? ja taidetta, noita toisilleen hyvin l?heisi? kaksoissisaria, joiden suhde tuohon tavoiteltuun p??m??r??n on aivan v?lit?n. Sin? p?iv?n?, jona ihmisel?m?n tarkoitus on lopullisesti selvitetty, ne kumpikin lakkaavat. Kaikkien muiden inhimillisten toimialojen tarkoituksena on n?hd?kseni raaka-aineen keruu noiden sisarusten -- hankin sanoa yhteiseen -- ty?pajaan. Jaloin n?ist? on ?idin ty?, koska se hankkii arvokkaimman ja t?rkeimm?n raaka-aineen.

Noista kahdesta sisaruksesta on tiede suoranaisempi ja aktiivisempi. Taide on olemukseltaan jonkun verran passiivinen, se on ik??nkuin oivallinen katalysaattori inhimillisess? taisteluprosessissa. Huomaan t?m?n parhaiten, kun yrit?n n?iden mietelmien j?lkeen tarkastella omaa toimintaani -- mik? tarkastelu muuten on kovin vaikeata, melkeinp? vastenmielist?. Toivonkin ettette tek??n koskaan alkaisi etsi? minua itse?ni minun teoksistani silt? kannalta kuin t?ss? olen puhellut. Minun suhteeni omiin teoksiini on varsin intohimoinen siihen asti kuin olen saanut ne valmiiksi. Mutta sen j?lkeen ne merkitsev?t minulle eletty? el?m??, jota en voi el?? toistamiseen. Ainoa tapaus jolloin j?lkeenp?in voin nauttia omista t?ist?ni, on silloin kun silmiini sattuu vanha unohtunut luonnos. Olen sen kirjoitettuani hyl?nnyt ja sen vuoksi sill? on t?yttym?tt?m?n unelman vieh?tys... Muuten on ty?ni jokseenkin vaistomaista: suuri kokonaisuus alkaa hahmoutua, ja kun min? alan sit? luoda, ei minulla ole paljoakaan tietoa sen yksityiskohdista. Jokainen lause ja sanaj?rjestys on sitten edelleen semmoinen kokonaisuus, jota vaistoni tunnustin himoitsee, koettelee ja lopulta hyv?ksyy sen juuri siksi kokonaisuuden osaksi, jota siin? kohdassa tarvitaan. Semmoista se on -- ainakin n?in kun rupean sit? itselleni selvitt?m??n. Tietysti se sittenkin lopullisesti on viel? jotain muuta. Joka tapauksessa on suurin ammatillinen saavutukseni ja ylpeyteni, kun joku viisas ja minua muuten miellytt?v? ajattelija l?yt?? kirjoistani tutkimus- ja ajatteluainehistoa, paljastaa minulle itsellenikin niiss? olevan el?m?n, jota en ehk? ollenkaan ole tullut huomanneeksi.

Olen kirjailijana niinkuin mies, joka kauniina aamuna varhain, toisten viel? nukkuessa l?htee vaellukselle. H?n palaa vaellukseltaan kun toiset juuri ihanasti kiskotellen aukovat silmi??n altteimmillaan kaikelle syv?lle ja herttaiselle. H?nell? on mukanaan milloin mit?kin, kerran hirvenkello, joka on toista metri? korkea ja kantaa nelj?tt?kymment? kelloa. Kun h?n sen laskee juuri her??m?ss? olevan yst?v?ns? s?ngyn laidalle, valtaa t?m?n ihmetys ja ihastus, eik? tuoja voi itsek??n pid?tty? joskus huudahtamasta: katsoppas tuota paikkaa... Toisella kerralla h?nell? on keskelt? tiet? l?yt?m?ns? ehj? linnunmuna, eik? h?n siin? toisten ihastellessa malta olla huomauttamatta, ett? siin? olevan el?m?n kohtalo on surullinen -- kuten kaiken yksil?el?m?n, h?n ehk? lis??... Mutta jos h?n kerran l?yt?? semmoisella aamuvaelluksellaan ?sken syntyneen ihmislapsen, joka on siihen pensaaseen hyl?tty, niin h?n lupaa pid?tty? kaikista huomautuksista laskiessaan sen kotona her??v?n yst?v?ns? viereen vuoteen l?mp??n... Ett? olen kirjailija, se on minussa semmoinen hauska aamuvika. P?iv?ll? min? unohdan aamuiset retkeni ja l?yt?ni ja pohdin mielell?ni toisten kanssa kaikkea t?llaista, mist? t?ss? olen puhunut.

Niinp? niin, lapsikullat. Harmaitahan ne ovat kaikki teoriat, viheri? yksin el?m?n ikuinen kultapuu. Sen hedelmi? ei kukaan opi opettamalla oikein nauttimaan, se taito on sekin yksi el?m?n luontainen ihme. Kaikeksi onneksi nuo ihmeet eiv?t esiinny j?rjestyksett?m?n? myll?kk?n?, vaan noudattavat lakeja, joiden perille meid?n on lupa pyrki?. Olemme olleet huomaavinamme ainakin kaksi katkeran lohdullista lakia: perinn?llisyyden ja kehityksen, joiden, varsinkin ensinmainitun, inhimillinen tuntemus vasta ottaa ensi askeliaan. N?m? lait voivat kyll? sallia ihmisten v?hitellen, polvi polvelta tietoisestikin, opetuksen mukaankin, pyrki? el?m?n kultapuulle, aina sen latvaan asti, josta kerran lopulliset taivaat aukenevat ihmissuvulle, johon kuulumme.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet