Read Ebook: Gora I by Tagore Rabindranath Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1372 lines and 52821 words, and 28 pages

H?nen vanhimman tytt?rens? nimi oli Labonja. H?n oli tanakkatekoinen, luonnonlaadultaan hilpe? ja yst?v?llinen ja jutteli mielell??n. H?nen kasvonsa olivat pulleat, silm?t suuret ja ihonsa tumma ja kiilt?v?. H?n itse taipui pukeutumaan huolettomasti, mutta siin? suhteessa ?iti harjoitti tarkkaa valvontaa. H?n vihasi korkeakorkoisia jalkineita, mutta h?nen t?ytyi niit? k?ytt??, ja h?nen l?htiess??n ulkosalle ?iti tahtoi v?ltt?m?tt? pyyhk?ist? puuteria ja punaa h?nen poskiinsa. Tanakkuuden vuoksi oli h?nen miehustansa niin tiukka, ett? kun h?nen ?itins? salli h?nen siit? vapautua, h?n oli kuin vasta pinteest??n p??ssyt tavarak??r?.

Keskimm?isen tytt?ren nimi oli Lolita. H?n oli vanhemman sisaren ilmeinen vastakohta, pitempi ja tummaihoisempi, ihan laihakin, noudatti omia periaatteitansa ja vaikka olikin v?h?puheinen, osasi kuitenkin tilaisuuden sattuessa esitt?? sangen leikkaavia huomautuksia. H?nen ?itins? pelk?si h?nt? syvimm?ss? mieless??n ja varoi h?nt? suututtamasta.

Nuorin, Lila, oli ainoastaan kymmenen vuoden ik?inen. H?n oli oikea huimap??, kiisteli ja taisteli alinomaa Sati?in kanssa. Kiistan aiheena oli varsinkin se seikka, kumpi heist? oikeastaan voi nimitt?? Pikkua omaksensa. Jos koiran omaa mielipidett? olisi tiedusteltu, se luultavasti ei olisi valinnut kumpaakaan herraksensa, joskin se luultavasti piti hieman parempana Sati?ia, jonka kurinpito tuntui siit? helpommin siedett?v?lt? kuin Lilan huima hyv?ily.

Rouva Barodan tultua parvekkeelle Binoi nousi ja kumarsi h?nelle syv??n. Pare? Babu esitteli h?net: >>T?ss? on se yst?v?mme, jonka luona taanoin -->>

>>Tosiaanko!>> huudahti Baroda tunnetta tulvahtaen. >>Kuinka yst?v?llinen olittekaan. Me olemme teille ylen kiitolliset.>> Mutta Binoita tuo kiitollisuudenilmaus h?mmensi siin? m??rin, ettei h?n keksinyt sopivaa vastausta.

H?net esiteltiin my?skin sille nuorelle miehelle, joka oli saatellut tytt?j?. H?nen nimens? oli Sudhir, ja h?n oli viel? lukiossa valmistumassa ensimm?ist? akateemista arvoa varten. H?n oli miellytt?v?n n?k?inen, kaunisihoinen, h?nell? oli pienet viikset ja lasit nen?ll?. H?n n?ytti hermostuneelta, ei voinut istua hetke?k??n alallaan, oli alinomaa liikkeess? ja piti tytt?j? iloisella tuulella heit? kiusoitellen ja laskien leikki?. Tyt?t pauhasivat h?nelle alinomaa, mutta eiv?t kumminkaan voineet tulla toimeen ilman Sudhiriansa. H?n oli aina valmis l?htem??n heid?n kerallaan ostoksille ja seuraamaan heit? sirkukseen tai el?intarhaan. Sudhirin tytt?jen seurassa osoittama tutunomaisuus oli Binoille aivan uutta, ja tavallaan se h?nt? ihan loukkasikin. H?nen ensimm?inen asiaan kohdistuva tuntonsa oli tuomitseva, mutta muuttui kohta saaden mustasukkaisen vivahteen.

>>Min? luulen n?hneeni teid?t jonkin kerran Brahma Samad?in jumalanpalveluksessa>>, lausui Baroda johdannoksi.

Binoista tuntui, kuin h?net olisi ?kki? yll?tetty jossakin rikoksen ty?ss?, kun h?n suotta puolustelevasti my?nsi pari kertaa olleensa kuulemassa Ke?ab Babun saarnaa.

>>Te kaiketi opiskelette lukiossa?>> kysyi Baroda sitten.

>>En, min? olen p??tt?nyt opintoni.>>

>>Kuinka pitk?lle olette opiskellut?>>

>>Olen suorittanut maisteritutkinnon.>>

Tuo n?ytti her?tt?v?n Barodassa pojalle n?ytt?v??n nuorukaiseen kohdistuvaa kunnioituksen tunnetta. H?n huokasi, katsahti Pare? Babuun ja lausui: >>Jos meid?n Manumme olisi j??nyt eloon, niin h?nkin olisi nyt suorittanut maisteritutkintonsa.>>

H?nen esikoisensa, Manorand?an, oli kuollut yhdeks?n vuoden ik?isen?, ja kun rouva Baroda kuuli puhuttavan jostakin nuoresta miehest?, joka oli hyvin suoriutunut tutkinnostaan, saanut hyv?n viran tai kirjoittanut kelpo kirjan, h?n heti ajatteli, ett? h?nen poikansa olisi eloon j??neen? tehnyt samoin.

Olipa miten hyv?ns?, mutta tuon menetyksen j?lkeen h?n oli ottanut erikoiseksi teht?v?kseen tutustuttaa ihmisi? kolmen tytt?rens? hyviin ominaisuuksiin. Niinp? h?n nytkin k?ytti tilaisuutta hyv?kseen kertoakseen Binoille, kuinka uutteria tytt?ret olivat, eik? my?sk??n salannut h?nelt?, mit? heid?n englantilainen opettajattarensa oli sanonut heid?n ?lyst??n ja etevist? kyvyist??n. Tytt?koulun vuositutkinnossa oli ollut l?sn? varakuvern??ri puolisoineen, ja Labonja oli valittu koko koulun oppilaiden joukosta heit? seppel?im??n. Binoi sai nyt kuulla ne kiitt?v?t sanat, jotka kuvern??rin puoliso oli Labonjalle lausunut, viel?p? t?sm?lleen niiden alkuper?isess? muodossa.

Vihdoin Baroda p??tti puheensa sanomalla Labonjalle: >>Tuo se kirjoneule, josta sait palkinnon, rakkaani.>>

T?m? kirjaeltu papukaijan kuva oli jo esitetty kaikille perheen sukulaisille ja tuttaville. Se oli valmistettu sanomattomalla vaivalla ja monen kuukauden kuluessa, opettajattaren alinomaa auttaessa, joten Labonjan k?sialaa ei siin? ollut paljoakaan; mutta se oli v?ltt?m?tt? n?ytett?v? jokaiselle uudelle vieraalle.

Aluksi Pare? Babu oli esitt?nyt vastalauseitansa, mutta oli luopunut niist? havaittuaan ne aivan turhiksi.

Binoin osoittaessa taideteosta katsellessaan asianomaista ihmettely? ja tunnustusta palvelija tuli tuomaan kirjett? Pare? Babulle. Pare? Babu luki sen, ja h?nen kasvonsa n?yttiv?t ilahtuvan. H?n sanoi palvelijalle: >>Pyyd? vierasta t?nne yl?kertaan.>>

>>Kuka h?n on?>> kysyi rouva Baroda.

>>Vanhan yst?v?ni Kri?nadajalin poika on tullut minua tervehtim??n>>, vastasi Pare? Babu.

Binoi tunsi syd?mens? sykkeen taukoavan ja kalpeni. H?n istui k?det nyrkiss?, ik??nkuin olisi valmistautunut kest?m??n jotakin hy?kk?yst?. H?n arvasi hyvinkin, etteiv?t t?m?n perhekunnan tavat olisi Goran mieleen ja ett? h?n tulisi perheen j?seni? sen mukaisesti arvostelemaan, joten h?n varautui ennakolta heit? puolustamaan.

KYMMENES LUKU.

Gora oli tosiaankin t?n??n t?ynn? kiihkeit? oleviin oloihin kohdistuvia vastalauseita, ja h?nell? oli siihen erikoinen syy.

H?n oli l?htenyt edellisen? p?iv?n? h?yryaluksessa Tribenin kylpyjuhlille. Matkan varrella oli pyhiinvaeltajanaisten joukkoja, joiden mukana oli tavallisesti pari miest?, pyrkinyt mukaan alukseen. Kaikkien yritt?ess? saada paikkaa oli aiheutunut hieman tungosta ja tyrkkimist?, ja kun heid?n jalkansa olivat mutaiset ja laivaportaana oli liukas lankku, niin muutamat luiskahtivat ja putosivat, toisia taas laivamiehet tahallaan tyrkkiv?t veteen. Monet niist?, jotka olivat saaneet paikan aluksessa, kaipasivat kumppaneitansa. Kaiken muun lis?ksi oli viel? sateinen s??, sadekuurot kastelivat heit?, ja kansi, jolla heid?n oli istuttava, oli tahmean mudan peitossa. Heid?n kasvonsa ilmaisivat avutonta h?mminki?, heid?n katseensa surkeata pelokkuutta. He tiesiv?t liiankin hyvin, etteiv?t sellaiset heikot ja mit?tt?m?t olennot voineet toivoa mit??n apua kapteenilta enemp?? kuin miehist?lt?k??n, joten he olivat joka hetki arkuuden ja pelon vallassa. Gora oli ainoa, joka teki parastaan auttaakseen n?it? pyhiinvaeltajia heid?n surkeassa tilassaan.

Ensimm?isen luokan kannen kaiteeseen nojaten seisoi er?s englantilainen ja h?nen vieress??n oli uudenaikaistunut bengalilainen. He polttivat sikarejansa ja naureskelivat katsellessaan v?en h?lin??, joka n?ytti hupaiselta ilveelt?. Silloin t?ll?in, kun joku noista onnettomista pyhiinvaeltajista joutui erikoisen pahaan pulaan, englantilainen nauroi, ja bengalilainen yhtyi h?nen iloonsa.

Kun oli siten kuljettu muutamia laiturinv?lej?, Gora ei voinut tuota kauemmin siet??. H?n meni yl?kannelle ja lausui ukkos??nin: >>Jo riitt??! Ettek? ollenkaan h?pe??>>

Englantilainen vain silm?ili kopeasti Goraa kiireest? kantap??h?n, mutta bengalilainen rohkeni vastata. >>H?pe??>> ivaili h?n. >>Tietenkin h?pe?n, kun n?en noiden elukoiden typeryyden!>>

>>On olemassa pahempia petoja kuin tiet?m?t?n kansa>>, sinkosi Gora hehkuvin kasvoin, -- >>syd?mett?mi? ihmisi?>>.

>>Korjautukaa pois t??lt?!>> vastasi bengalilainen kiihtyen. >>Teill? ei ole mit??n asiaa ensimm?iseen luokkaan.>>

>>Ei tosiaankaan>>, vastasi Gora, >>minun paikkani ei ole teid?nlaistenne joukossa; min? kuulun noiden pyhiinvaeltaja-parkojen seuraan. Mutta min? varoitan teit? pakottamasta minua tulemaan uudestaan t?nne teid?n luokkaanne!>> Samassa h?n sy?ksyi takaisin alakannelle.

Goran mielt? poltti ankaran loukkauksen tunto senvuoksi, ett? h?nen sivistynyt maanmiehens? oli voinut muukalaisen ker?ll? iloita oman kansansa surkeasta tilasta ja nauraa heille muka ylemm?lt? olokannaltansa. T?m? kansa oli antautunut alttiiksi kaikenlaiselle loukkaukselle ja r?yhke?lle k?yt?kselle, olipa johtunut niinkin kauas, ett? piti aivan auttamattomana ja luonnollisena asiana, jos paremmassa asemassa olevat kansalaiset kohtelivat sit? niinkuin kohdellaan elukoita. Gora tiesi, ett? kaiken tuon perimm?isen? syyn? oli kansassa vallitseva syv??njuurtunut tiet?m?tt?myys, ja tuo ajatus sai h?nen syd?mens? melkein pakahtumaan. Mutta kaikkein eniten h?nt? lonkkasi se, etteiv?t sivistyneet henkil?t ottaneet kantaakseen t?m?n ikuisen h?pe?n ja h?v?istyksen taakkaa, vaan mieluummin pitiv?t kunnianaan omaa suhteellista turvallisuuttansa. Gora, joka senvuoksi tahtoi osoittaa sellaisten sivistyneiden henkil?iden kirjaviisauteen ja orjamaiseen sovinnaisuuteen kohdistuvaa ylenkatsettansa, oli nyt saapunut brahmon taloon, otsalla Gangesin savesta tehty merkki ja jaloissa nuo erikoismalliset maalaiskeng?t.

>>Siunatkoon!>> virkkoi Binoi itsekseen. >>Gora on t?ysiss? sotavaruksissa.>> H?nen syd?nt??n ahdisti pelkk? ajatuskin, mit? Gora kohta sanoisi ja tekisi, ja h?n itse tunsi puolestaan asianansa olevan vy?tt?? itsens? puolustukseen.

Baroda-rouvan jutellessa Binoin kanssa Sati?in oli ollut pakko huvitteleida hyrr?ll? parvekkeen kulmauksessa, mutta kun h?n sitten n?ki Goran, h?nen leikkiin kohdistuva mielenkiintonsa h?visi heti olemattomiin, h?n lipui hiljaa Binoin tuolin luo, katsoa tuijotti uuteen tulijaan ja kysyi kuiskaten: >>Onko h?n teid?n yst?v?nne?>>

>>On>>, vastasi Binoi.

Gora oli vain vilkaissut Binoihin; sitten h?n ei ollut havaitsevinaan h?nen l?sn?oloansa. H?n tervehti Pare? Babua niinkuin pitikin, veti sitten n?enn?isesti ihan luontevasti tuolin hieman kauemmaksi p?yd?n luota ja istuutui. Mit? naishenkil?ihin tulee, vaati oikeauskoinen sopivaisuuss??nt?, ettei h?n saanut mill??n tavoin osoittaa heit? havainneensa.

Baroda-rouva oli vast'ik??n p??tt?nyt siirt?? tytt?rens? pois tuon sivistym?tt?m?n olennon l?heisyydest?, kun Pare? Babu samassa esitteli h?net vanhan yst?v?ns? poikana. Gora k??ntyi Barodan puoleen, ja kumarsi.

Sut?arita oli kuullut Binoin puhuvan Gorasta, mutta ei voinut k?sitt??, ett? mies oli nyt tuossa. Ensi silm?yksell? h?ness? her?si er??nlaista h?neen kohdistuvaa harmistumisen tunnetta, koska h?n ei ollut kyllin tottunut eik? kyllin k?rsiv?llinen siet??kseen sivistyneit? henkil?it?, jotka saattoivat viel? kannattaa ankaraa oikeauskoisuutta.

Pare? Babu alkoi kysell? lapsuudenyst?v?ns? Kri?nadajalin vointia ja kertoa tapahtumia heid?n opiskeluajoiltansa. >>Sen ajan opiskelijoiden joukossa>>, h?n sanoi, >>me molemmat olimme pahimmat kuvainkaatajat, mit? ajatella voitte -- meiss? ei ollut perint?tapoihin kohdistuvan kunnioituksen j?lke?k??n -- me pidimme kielletyn ravinnon nauttimista todellisena velvollisuutenamme. Kuinka monta iltapuhdetta olemmekaan viett?neet nauttien kiellettyj? ruokia er??n muhamettilaisen myym?l?ss? Lukiotorin l?heisyydess? ja sitten istuen syd?ny?h?n saakka keskustellen, kuinka voisimme uudistaa hindulaisen yhteiskunnan!>>

Baroda pisti v?liin kysymyksen: >>Ent? millaiset ovat nykyj??n yst?v?si mielipiteet?>>

>>Nyt h?n noudattaa tarkoin kaikkia oikeauskoisuuden m??r?yksi?>>, vastasi Gora.

>>Eik? h?n h?pee itse?ns??>> kysyi Baroda n?rk?styst? tulvillaan.

>>H?pe?ntunne on heikon luonteen ilmaus>>, nauroi Gora. >>Er??t henkil?t h?peev?t tunnustaa is??ns? is?kseen.>>

>>Eik? h?n ollut aikaisemmin brahmo?>> tiedusteli Baroda.

>>Min? olin min?kin aikaisemmin brahmo>>, vastasi Gora.

>>Ja nytk? uskotte jumaluuteen, jonka muoto on rajallinen?>> kysyi Baroda.

>>En ole niin taikauskoinen, ett? halveksisin rajallisia muotoja ilman nimenomaista syyt?>>, vastasi Gora. >>Voidaanko muodon arvoa v?hent?? pelk?st??n sit? soimaamalla? Onko kukaan kyennyt tunkeutumaan sen salaper?iseen merkitykseen?>>

>>Mutta muoto on rajoitettu>>, keskeytti Pare? Babu leppoisin ??nin.

>>Mik??n ei voi ilmet? olematta rajoitettu>>, v?itti Gora. >>??ret?n on ottanut avukseen muodon tullakseen ilmeiseksi; kuinkapa se olisikaan muuten voinut ilmesty?? Se, mik? ei j?? ilmestym?tt?, ei voi saavuttaa t?ydellisyytt?. Muodoton t?ydellistyy muodoissa aivan samoin kuin ajatus t?ydellistyy sanoissa.>>

>>Tarkoitatteko, ett? muoto on t?ydellisempi kuin muodoton?>> huudahti Baroda ep?illen pudistaen p??t?ns?.

>>Ei merkitse suuria, mit? tarkoitan>>, vastasi Gora. >>Maailman muoto ei riipu siit?, min? mit? sanon. Jos muodoton olisi merkinnyt todellista t?ydellisyytt?, niin muoto ei olisi l?yt?nyt kaikkeudesta mink??nlaista sijaa.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet