Read Ebook: Napoleon's British visitors and captives 1801-1815 by Alger John Goldworth

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1821 lines and 100468 words, and 37 pages

BARTHOLDUS SIMONIS.

HISTORIALLIS-ROMANTILLINEN N?YTELM? KOLMESSA N?YT?KSESS?.

Kirjoittanut Evald Ferd. Jahnsson.

Ensimm?isen kerran julkaistu 1881.

J?SENET:

BURMEISTER, evesti. BARTHOLDUS SIMONIS } lukiolaisia. KAARLE OLAVI } J?NS BARRUS, porvari Wiipurissa. FLASCHENDORFF, ravintolan is?nt?. GERBERT. ANNA. AMALIA. Maisteri ALCMANNUS. PRIITA P?YRI?INEN, vanha porvarin leski. Lukiolaisia, Porvareita, Naisia ja Sotureita.

ENSIM?INEN N?YT?S.

ENSIM?INEN KOHTAUS.

-- Anna!

-- Bartholdus!

Kuinka sin?, Anna, n?in my?h??n olet ulkona ja ihan yksin?

Y? oli niin tyyni ja kaunis ... taivas sinert?vi niin merkillisen kirkkaana... En saanut lepoa kammarissani... Mutta sin? Bartholdus?

Vastaus? Ei puhuta siit? asiasta, Bartholdus!

?l? kiell?, Anna! El?m?ni kohtalolle tahdon t?yden selvon! Paljon selkeniv?t ajatukseni tuolla linnassa, kuullessani Burmeisterin ylev?t sanat ja vastaan-ottaissani h?nelt? t?m?n miekan. Mutta tyystin katsoen on kuitenkin kaikki minulle ep?selv?n? siksi ett? saan tuon toivotun vastauksen sinulta... Se on oleva valkeuden valo taikka pimeyden pimeys onnelleni!

Mit? sin? miekalla? Sopiiko papiksi pyrkiv?n kantaa miekkaa?

Ei -- mutta min? olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna! -- Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etk? muista mit? jo lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman: ett? min? olen sinun syd?mellesi rakas.

Se oli lapsuudessani.

Lapsuudessasi? -- Onko siit? tuskin kuukautta kulunut kuin kuiskasit minulle samaa?

Se oli silloin.. -- Silloin rakastin sinua.

Silloin! -- Mutta nyt? Olisitko t?m?n viime kuukauden kuluessa luopunut rakkaudestas? Et kuitenkaan? --

Vastaa Anna! -- Mutta ?l? vastauksellas vuodata kuoleman myrkky? syd?meeni! -- Etk?s en?? rakasta minua?

En... En taida sinua rakastaa, Bartholdus!

TOINEN KOHTAUS.

-- Halloh! -- Kuka se siell? on? --

-- "Kuningas Kaarle Kustaa ja Wiipurin kaupunki!" -- Eiv?tk? ne ole tunnussanat t?n? y?n?, itse Burmeisterin antamat? --

Ovat kyll?, mutta kukapa se sitte on?.... niin ik??n tarkemmin selitettyn?? --

Hyv?? y?t?! Ettek? te tunne minua herra Barrus? -- Bartholdus Simonis, teid?n talossanne kolme vuotta asunut.

No hiisi viek??n poika! Sin?k?h?n siell? tapas mukaan k?yt mietiskelem?ss? ja vanttiseeraamassa taikka mitenk? sit? oikeastaan sanotaan! Luulin sun olevan linnassa. Eik? siell? en?? Burmeisterin olut virtaa, koska sielt? yh? viel? kuuluu pelin ja soiton ??nt??

Virtaa kyll? -- vaan ei minulle. Min? sain jo tarpeeksi. Ahtaalta tuntui minusta ilma siell?, en saanut kauemmin rauhaa, vaan l?ksin t?nne avaran taivaan alle t?t? ihmeen ihanaa ilmaa ihailemaan!

?l? sano "ihmeen ihana", poika! T?m? y? on yht? ik?v? ja kolkko kuin aika yleens?. Ohhoh! mitk? ajat! Mitk? synk?t, levottomat ajat! Vihollinen on taas maassa mellastamassa, taas uhkaa h?n t?t? maamme etuvarustusta Wiipuria -- joka, Jumala paratkoon, t?t? nyky? on hyvin huonosti varustettu! mutta meid?n maan omat sotilaat ovat maasta pois -- kuninkaan luona, tiesi miss?, mutta varmaankin kaukana.

?lk?? surko, herra Barrus! Onhan meit? miehi? t??ll? Suomessa tarpeeksi asti maatamme suojelemaan! Tekin esimerkiksi -- ja min?; ai'onpa min?kin n?ytt??, ett'ei Jumala turhaan ole luonut minulle kaksi vahvaa k?sivartta ja sykkiv?? syd?nt? rintaani!

Sin? poika! ?l? sekoita joutavia n?in t?rke??n asiaan! -- Ohhoh mitk? ajat kuitenkin! Vanhan rehellisen porvarin, niinkuin minun, pit?? nyt y?t p?iv?t vartioita muurilla taikka parannella Wiipurin vanhoja, lahonneita valleja ja sotavarustuksia, -- ja p??lle p??tteeksi antaa viimeiset ropot ja tavarat kruunulle! -- Jos sinulla on hevonen -- sit? kohta tarkastetaan ... kaikin puolin tarkastetaan. Jos kelpaa; -- annappas pois rakuuna-hevoseksi! Jos ostat uuden -- anna taas pois! Vanhan saat takaisin, jos on se jostakusta syyst? joutunut rivi?ksi, niin ett'ei en?? kelpaa muuksi kuin suden paistiksi! -- Sattuu l?ytym??n verkaa puodissas -- no se pit?? maksutta, tuon tyhj?n, tyhm?n kretiitin nojassa j?tett?m?n kruunulle vaatevaroiksi! Voi, hukka perii minun ja muut k?yh?t kauppiaat! -- L?hde poika rukoilemaan Jumalalta parempia aikoja!

Parempia aikoja! Eik? t?m? aika surullisuudessaan ole ihana ja jalo aika? Eik? se anna jok'ainoalle, viel?p? k?yhimm?llekin suomalaiselle tilaisuutta osoittamaan vilpit?nt? is?nmaan rakkautta, eiv?tk? kunto ja miehuus nyt p??se esille, jalot mietteet ja jalo tahto n?kyviin? ?lk?? siis vaikeroitko, Herra Barrus! -- Ne alttiiksi antamanne korkealle kruunulle ja kuninkaalle, joista ?sken puhuitte, ne ovat mit? ihanimmat ja kauniimmat lahjat is?nmaalle! Iki-iloa ne tuottavat sille ja teille itsellenne kunniaa ja siunausta! -- Nuo vaivanne muureja vartioitessanne ja valleja korjatessanne, ne kaunistavat teit? ja tulevaisuus suopi teille ja kaikille hartaille is?nmaan yst?ville kiitollisuuden lakastumattoman seppeleen palkinnoksi. Eik? se ole jalo palkinto, herra Barrus? Eik? sellaisen palkinnon edest? voisi tehd? vaikka ihmeit??

Sin? tosin et puhu v??rin, nuori yst?v?ni, mutta pelk??n toki, ett? p??si on py?r?ht?nyt paikaltaan! J?t? sellaiset mietteet! Sin? olet viel? lapsi!

?lk?? sanoko niin! Enk? ole n?hnyt vuosikausia yhdeks?ntoista laskevan ijankaikkisuuden hautaan, enk? sill? ajalla ole kerjennyt yht? ja toista n?kem??n, ehtinyt yht? ja toista oppimaan, muun muassa tuonkin jalon opin, ett? kuin ?iti Suomi on vaaroilta piiritetty, silloin on jokaisen Suomalaisen velvollisuus k?yd? h?nt? suojelemaan!

Pikamielinen nuorukainen! Ryhdy taas -- se on mun neuvoni -- kirjoihin, jotka te sodan vimmasta vimmatut lukio- ja koululaiset heititten itsellenne ja maallemme vahingoksi. Min? tied?n, ett? is?s aikomus oli saada sinusta pappi. Hurskasta Herran palveliaa h?n sinusta toivoi -- muista se! -- Min?kin olen sinun niinkauan tuntenut, ett? minussakin on syntynyt toivo el?? siksi, kunnes kuulen sinun puus?kiss? pauhaavan.

Se on toivon aurinko minulle! Yht? kauniisti kuin se nyt kultaa lahdet ja rannikot tuolla, on se my?s kultaava minun tulevaisuuteni -- olkoon sitte kunnian taikka veren purppura-v?rill?!

Olkoon menneeksi -- kiitos toivotuksestanne vaikka v?hemp??nkin tyydyn! Ei rinnassani t?ll? hetkell? l?ydy muuta toivoa, kuin se ett? pian saisin taistella, n?ytt??kseni ett'en ole huonompi heit?, jotka sankarkuninkaamme seurassa k?yv?t urhoitten ja voiton loistavaa tiet?! --

Puheenne kyll? kuuluu kauniilta, mutta olisi toki tuo jalo kuninkaamme voinut pit?? v?h?n parempaa huolta t?st? Wiipurin kaupungista ja ajatella, ett?...

H?nk? ehtisi kaikkia ajattelemaan! Voitteko pyyt?? sit?? Eik? tuhannen painavampaa tointa raskauta h?nen mielt?ns?! Ja mit? huoleen tulee -- eik? h?n kaupungista pit?nyt huolta, kuin j?tti sen itse kaupunki-miesten suojeltavaksi? -- Vai kuninkaanko olisi pit?nyt tulla t?nne teid?n vaimojanne, lapsianne ja tavaroitanne vartioitsemaan? H?nenk? teid?n vallejanne olisi pit?nyt korjata ja parannella teid?n huoletonna ollessanne? Ken uskaltaa vaatia sellaista? -- Herra Barrus! Kuningas ei milloinkaan olisi voinut tehd? jalommin kuin h?n teki. Eik? h?n selv?sti kirjoita, ett? h?n "vakaasti luottaa t?m?n kaupungin porvarien is?nmaallisuuteen niinkuin kelpo miesten ainaki?"

Mit? puhuttekaan? Tied?tte ... se tahtoo sanoa .... olette ehk? kuulleet Annan ylpeydest? kerrottavan?... H?n tuskin katseleekaan aatelittomia nuorukaisia!

Mutta te sen sijaan katselette h?nt? oikein mielell?nne. He ... he...

Mist? syyst? niin arvelette?

Ovatpa minulla silm?t, vaikka ovatkin vanhat! Kun tuo korea, ihana neiti Anna tuli puotiini joitakuita kauniita Saksan kankaita ostamaan, taikka milt'ei ostamaan, niin kuitenkin silm?ilem??n, ja sin?, nuori sankarini, samassa satuit kulkemaan ohitse, enk? n?hnyt mitk? tuliset silm?niskut loit -- Saksan kankaihini! He! he!... he!..

Te olette erhettynyt, herra Barrus!

Aivan olenkin, sill? varmaan arvelin, ett'eiv?t minun Saksan kankaani teit?, nuori herrani, paljon vieh?tt?neet! He! he! -- Taas kirkossa kuin istuitte -- enk? huomannut kuinka silm?nne tulta leimahtaen....

Kirkossakin olette erehtynyt, herra Barrus!

Josko minua miellytt?? ... teille se on yhden tekev?? Eik? niin?

Aivan!

KOLMAS KOHTAUS.

Pian jo l?hestyy aika, jona meid?n piti toinen toisemme kohdata... Aurinko jo kohoaa puitten latvoille...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet