Read Ebook: The Byzantines by Chubb Thomas Caldecot Powers Richard M Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 550 lines and 32917 words, and 11 pages

Ja la'it uudet laatii pieni henki, Ja yhteiskunta muodostetaan n?in Juur' samallainen kuin ol' entinenki, Vaikk' kiilloitettu v?h?n p??lt?p?in.

Ja j?lleen syntyy j?rjestys niin uhkee, Ja kahleet uudet ihmishenki saa, -- Ja j?lleen myrsky uusi raivoon puhkee Ja maahan kaikki murtaa, musertaa!

Lohdutus.

Murhe musta, haikea Mielt?in ahdistaapi; El?? on niin vaikea, Oikein harmittaapi.

Mut en toki huolissain Itke enk? huokaa. Lohdutus on tiedossain: Pullo t?nne tuokaa!

Kyll? sit? soimaamaan Vaivaa moni suuta; Min? sit? kiit?n vaan, Enk? taida muuta.

Pullon suusta voiteen saan, Jot' ei tuhmat sied?: Mailma muuttaa muotoaan, Huolista en tied?.

Kohta sielt' on vuotanut Eloon kirkastusta, Valkoiseksi muuttunut Murheenikin musta.

Taneli Luukkonen.

N?in Luukkonen rohkea lausui: "Nyt teille m? tarjoan, Te korpien v?ijyv?t sissit, Uroty?n niin loistavan".

"Teit' ajohon otuksen kutsun Niin uljahan, voimakkaan, Ett'ei sen vertaista n?hty Ole saloilla Suomenmaan."

"Sen otuksen pyyt?? m? tahdon; Mua siin? te auttakaa! Kuningas siit' teit? kiitt?? Ja Ruotsin ja Suomen maa."

"Nyt Ven?j?n mahtava Tsaari L?hitienoilla majailee, H?n, jonka rautainen koura Sulo maatamme runtelee."

"Nyt kuivata voimme kaikki Verikyyneleet Suomenmaan. Ken sortoa en??n pelk?is, Otus semmoinen saaliinaan?"

Ja riemuiten sissit huusi: "Sua seuraamme, Luukkonen!" Mut L?ngstr?m, iloinen veikko, H?n huudahti nauraen:

"M? leikiss? my?s olen my?t?, Mut sit? te muistakaat: Nuo otukset suuret ne potkii, Ja koivet on voimakkaat."

Jo nukkui levossa Tsaari, Mut ?kki? her?j??, Kun ulkona huudot kaikuu Ja asehet hel?ht??.

Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa y?n Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verity?n.

Mut Tsaarin vartijamiehet On uljaat taistelemaan. Ei kuolemata he kammo, Ei v?isty he paikaltaan.

Ja vihdoin kun taistelu lakkas, Ja vastus voitettu on, Niin n?htihin, ett? Tsaari Pois p??ssyt on pakohon.

Ja Luukkonen kuolleita katsoi, Veriuhreja urhoty?n: "En teid?n t?hden m? t?nne Ole rient?nyt halki y?n".

"Otus oiva t??ll? on n?hty. Sit? pyyt?? m? halusin. Mut kurjien orjain ruumiit, Mit? niist? m? huolisin?"

Mut L?ngstr?m, iloinen veikko, H?n naurahti, lausuen: "Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan j?ljill? sen".

"Vaan siit? s? ylpeill? taidat, Ett' ajettu milloinkaan Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan."

"Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen K?y kimppuhun talonpoika, Kuin k?ynyt on Luukkonen!"

Unelma.

N?in unta, ett? kuoltuain M? nukuin tyynn? haudassain, Kun haudan aukeevan m? luulin Ja ??nen korvissani kuulin:

"Vuossadat nukkunut jo oot, Nyt kuolon sumut poistukoot. K?y kulkemaan taas elon tiell? Ja kansaasi s? etsi siell?."

M? nousin, l?hdin kulkemaan Ja hyvin tunsin oman maan: Se nousnehelle nurmen alta Viel' entist' tuntui kauniimmalta.

Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani l?yt?nyt m? en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa.

Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe syd?meni t?ytti, Ja vieraalta mun maani n?ytti.

Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani k?yn j?llehen. Ken yksin??n j?i kansastansa, H?n asuu parhain haudassansa".

Mut kun n?in mielein vaikeroi. Mun korvissani laulu soi: Se lauloi kansast' entisest?, Sen taistelusta viimeisest?,

Ja kertoi, kuink' eest' is?inmaan Se tyynn? kulki kuolemaan, Ja kuinka viel? kuoltuansa J?i kaikumahan kunniansa.

Ja laulu lakkas. Siit? sain Niin oudon tunnon rintahain: Mun mielein muuttui iloiseksi, Mut itsein toivoin kuolleheksi.

Ja vihdoin lausuin miettien: "Voin k?yd? hautaan j?llehen. Mun kansain kuoli kunnialla, Nyt tyynn? nukun nurmen alla".

Vanha lauluni.

M? lauloin kerran laulusen, Ei suuri ollut arvo sen; Mut syd?mest?ni laulu kulki, Sisimm?t tunteeni saattain julki.

On mennyt aikaa -- hiukka vaan Taas k?teeni tuon laulun saan. Mut outo on se! Nuo sanat miksi On kaikki k?yneet niin vierahiksi?

Kyll' lauluni on entinen, Ei muuttuneet oo sanat sen; Mut syd?n muutti kai sisimp?ns?: Ei tunne entist? itse?ns?.

W?in?m?isen kantele.

W?in? mielin murheisin Maan hylk?s isiens?, Niin kanteleensa kuitenkin H?n j?tti j?lkehens?. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

T?? kantele, niin kerrotaan, J?i onnen tuottajaksi: Kun soipi se, se soitollaan Saa Suomen onnelaksi. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

Kun kuuluu ??ni kanteleen, Niin yhtyy Suomen kansa, Mi sortuneena hajalleen On surrut onneansa. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

Tuo soiton ??ni tenhoinen On ??ni Jumalitten: Se kutsuu vee snow-covered Thracian mountains lay to the west, and grape-colored Asia Minor to starboard. "And be it known to you," scratched out Villehardouin, his pulses beating, "that no man among us was so hardy that he did not tremble." For in every direction, there was nothing but high walls and towers and rich palaces and mighty churches.

The next morning banners and pennants were flown from the castles of every ship. The coverings were taken from the shields. The bulwarks were made ready for action. Then the sailors weighed anchor and spread sails to the wind.

"Thus we passed before Constantinople and so near that we shot at their vessels. There were so many people on the walls and towers that it seemed as if there could be no more people in the world."

Four weeks later the city was in their hands, and although Geoffrey and his fellow crusaders did not realize it, this event marked a turning point in history. For 900 years Constantinople had stood proudly and safe, ruling her empire and giving orders like a queen. But from now on she would be at the mercy of others.

That is not what Geoffrey and his companions were thinking about as they rode into the fabled streets, however. They were remembering all they had heard about the magic city. They were wondering if even half of it was true.

BYZANTIUM,

CROSSROADS OF THE WORLD

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet