Read Ebook: The trumpet in the dust by Holme Constance

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 835 lines and 74890 words, and 17 pages

Editor: A. H. Fogowitz

Translator: Aatto S.

SET? TUOMON TUPA.

Beecher Stowen alkuteoksesta nuorisolle sovittanut A. H. Fogowitz.

Suomensi Aatto S.

Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1893.

Ensimm?inen luku.

Orjan kahleet.

Kentuckyn valtion it?osassa oli t?m?n vuosisadan alulla hyv?sti hoidettu ja jotenkin laaja maatila. Sen is?nn?ll? Shelbyll? oli suuri joukko orjia, joista osa hoiti taloutta, vaan enin osa teki maaty?t?.

Herra Shelby oli lempe?, hyv?? ajatteleva mies; ainoastaan harvoin k?ytt?ytyi h?n k?skij?n tavalla alammaisiansa kohtaan. Yksi suuri vika h?nell? kuitenkin oli. Vaikka h?n oli suuren talouden is?nt?, osasi h?n hyvin huonosti pit?? sit? j?rjestyksess?; sitenp? h?n olikin joutunut hyvin ahtaalle. Mit? enemm?n h?n mietiskeli keinoja, p??st?ksens? suuresta velkakuormastansa, sit? enemm?n se kasvoi hetki hetkelt?.

Jos herra Shelby olisi uskonut asiain tilan puolisollensa, joka oli hyvin viisas ja nerokas vaimo, niin varmaan olisi joku neuvo yhdess? keksitty, mutta v??r?n ylpeyden ja h?pe?n tunto aina pid?tti h?nt?. Sitenp? rouva Shelby ei v?hint?k??n aavistanut h?vi?n partaalla oloa, vaan huoletta koetti kaikin puolin hyv?sti hoidella ja kasvattaa rakasta poikaansa.

Se poika, Edvard, oli monin puolin ihan is?ns? vastakohta. H?n osoitti luonteen lujuutta ja jyrkkyytt?, joka n?ytti ihan ihmeelliselt? h?nen ik?isell?ns? pojalla, koskapa h?n ei viel? ollut t?ytt?nyt nelj?tt?toistakaan vuottansa.

Lempeys ja s??liv?isyys, jolla herra Shelby kohteli orjiansa, ja vapaus, jota h?n heille soi, olivat h?net saattaneet johonkin m??r??n naapurien ep?suosioon. Ei oltu hyvill??n, ett? herra Shelby kohteli mustia alammaisiaan paremmin kuin muut. Mutta Shelby ei pit?nyt siit? lukua eik? ottanut korviinsa ankaria moitteita, joita ehtimiseen tuli h?nen kuuluviinsa, vaan k?ytti entist? s??liv?ist? hyv?ntahtoisuutta.

Shelbyn palvelijain joukosta oli huomattava varsinkin yksi orja, oikea rehellisyyden ja vilpitt?myyden esikuva. Tuomo eli set? Tuomo, joksi h?nt? sanottiin, oli is?nt?ns? oikea k?si. Koska h?n oli jo kauan ollut t?ll? tilalla, niin herra Shelby luotti h?nen uskollisuuteensa niin rajattomasti, ett? v?h??k??n arvelematta k?ytti h?nt? kaikkein vaikeimmissakin toimissa. Tuomo sai tarkastaa varallisuuden tilaa, nostaa rahoja, toimittaa tavarain ostoa ja my?nti?, joihin kaikkiin tarvittiin ymm?rryst? ja samalla tarkinta oikeudentuntoa. Olipa herra Shelby kerran l?hett?nyt h?net Cincinnatiinkin, naapurivaltion Ohion p??kaupunkiin, selvittelem??n er?st? t?rke?? asiaa ja nostamaan h?nelle viisisataa dollaria. Sellaista ei olisi kukaan orjain is?nt? koko Kentyckyss? uskaltanut tehd?, sill? Ohiosta oli hyvin helppo p??st? Kanadaan, ja siell? oli orja vapaa ja vainoomiselta turvassa. Mutta Tuomo ei v?h??k??n ajatellut mit??n karkaamista eik? h?nelle uskotun summan anastamista. Tarkimmasti suoritti h?n teht?v?ns? ja palasi kiireimmiten herransa luo. Herra Shelby oli jo kauan mietiskellytkin vapauttaa h?net kokonaan palkinnoksi h?nen uskollisesta palveluksestaan, vaan h?nen silloinen ahdinkotilansa pid?tti h?nt? sit? tekem?st?.

Ollen eritt?in kohtuullinen nautinnoissaan ja oppivainen oli Tuomo v?hitellen omistanut koko kristinopin. Melkein s??nn?llisesti k?vi h?n kuulemassa l?hiseudulla asuvan papin saarnoja ja oli rukouksella ja kaikkein synnillisten mielen v?reiden tukeuttamisella p??ssyt siihen sis?llisen rauhan tilaan, joka apostolin sanain mukaan k?y ylitse kaiken ymm?rryksen ja my?skin karkasee luonteen kaikkia huolia ja k?rsimyksi? vastaan, jotka t??ll? alhaalla jokaista ahdistavat, toista enemm?n, toista v?hemm?n.

Tuomo oli nainut mies ja kolmen lapsen is?. H?nen vaimonsa, yht? hurskas kuin miehens?kin, oli samoin orja kuten h?n ja saman is?nn?n oma. Set? Tuomo ja t?ti Kloe asuivat lapsineen pieness?, vaan sis?lt? hyvin puhtaassa tuvassa. Iltasilla, kuin p?iv?ty? oli p??ttynyt, harjoitteli Tuomo kirjoitusta ja nuori Edvard Shelby uskollisesti autteli h?nt?. My?hemmin oli pieni hartaushetki, jolloin muitakin orjia oli l?sn?, ja lopuksi sellaisina hetkin? aina toivotettiin siunausta Shelbyn perheelle.

Sama arvo kuin Tuomolla miesten kesken oli Elisabetilla naisorjain kesken. H?n oli kaunis kuin enkeli, jotenkin vaalea-ihoinen; kahdeksannesta vuodestaan asti oli h?n ollut herra Shelbyn omana. Shelby oli h?net silloin ostanut New-Orleansista ja lahjoittanut puolisollensa, joka ottikin tyt?n oikein ?itilliseen hoitoonsa, opetti h?nelle kaikkia naist?it? ja neuvoi h?nt? hyveihin ja hurskauteen. Aikaa my?ten oli t?m? hyv? oppilas tullut rouva Shelbylle ihan v?ltt?m?tt?m?ksi. Elisabet oli nyt viidenkolmatta vuoden ij?ss? ja oli jo lahjoittanut syd?mmens? ja k?tens? er??lle nuorelle miehelle, joka ty?skenteli l?heisess? herra Wilsonin tehtaassa. T?ll? Yrj?ll? oli monta hyv?? ominaisuutta ja varsinkin taipumusta teknillisiin toimiin niin suuressa m??r?ss?, ett? moni vapaakin mies h?nt? ihmetteli.

On usein tapana, ett? is?nn?t vouraavat orjiansa toisille is?nnille tai tehdasten omistajille, varsinkin jos vouraaja siit? saa huomattavaa voittoa. Palkka ei siin? tapauksessa tule orjalle, vaan h?nen is?nn?llens?. Niinp? Yrj?k??n ei ollut herra Wilsonin oma, vaan maanviljelij? Legreen, joka asui Louisianassa ja oli eritt?in itsek?s ja omaavoittoa pyyt?v?inen ja kohteli orjiansa s??lim?tt?m?n ankarasti. Matkalla Kentuckyss? oli Legree tavannut herra Wilsonin ja, kuin t?m? juuri siihen aikaan etsi ty?miest?, joka v?h?n ymm?rt?isi koneita, oli heill? heti syntynyt kaupat. Wilson maksoi melkoisen summan ja Yrj? oli luovutettu h?nelle m??r?tyksi ajaksi.

Yrj? vietti herra Wilsonin purje- ja s?kkikangas-tehtaassa yleens? onnellista el?m??. Usein p??si h?n asioille Shelbyn kartanoon, jossa h?n ensinn? tutustui Elisabetiin. Kohta n?m? yhdenluontoiset sielut l?ysiv?t toisensa ja joutuivat avioliittoon ja suloinen pikku poika Harry liitti n?m? syd?mmet viel? lujemmin toisiinsa. Vaan eip? t?m? onni saanut kauan kest??; yht' ?kki? se loppui! Yrj? kutsuttiin takaisin Louisianaan.

Ja se tapahtui n?in. Koska Yrj?ll? oli luonnostaan ter?v? j?rki, oli h?n hyvin lyhyess? ajassa k?sitt?nyt tehtaan koko koneiston, olipa h?nen my?skin onnistunut tehd? muutamia hyvi? parannuksia ja keksi? uusi hyvin edullinen hampun-puhdistuskone. Tuskin ehti se maine saapua Yrj?n is?nn?n, herra Legreen, kuuluville, kuin h?n jo l?ksi Louisianasta omin silmin n?kem??n, oliko siin? per??.

Herra Wilson tietysti otti h?net hyvin kohteliaasti vastaan, toivotti h?nelle onnea niin arvokkaasta orjasta ja vei h?net sitte tehtaasen katsomaan laitoksia ja uutta konetta. Yrj? selitteli kaikkea ja h?nen huomautuksistaan n?kyi niin paljo sivistyst? ja henkist? kyky?, ett? Legree h?pe?kseen tunsi olevansa paljon alempana orjaansa.

Siin?p? oli enempi kuin ahdassyd?mminen maanviljelij? jaksoi k?rsi?. Se loukkasi h?nen turhamaisuuttansa niin kovin, ett? h?n ei voinut antaa sit? anteeksi. Yrj?n piti joutua pois t??lt? takaisin Louisianaan, raskaimpain ja halvimpain t?iden tekoon. Jos h?n oli t?h?n asti saanut olla vapaammassa asemassa, niin piti h?nen t?st' edes kaksinkertaisesti tunteman orjanasemansa.

Suuresti h?mm?styi herra Wilson, kuin herra Legree vaati Yrj?n ty?palkkaa ja sanoi kohta l?htev?ns? h?nen kanssansa palaamaan kotiinsa.

"Mit? te nyt, herra!" virkkoi Wilson ihan ihmetyksiss??n. "Eik? meill? ole sopimus --?"

"Niin, on meill? sopimus taikka oikeammin oli. Vaan min? olen nyt ajatellut asiaa toisin. Yrj? l?htee minun kanssani."

"Ent? sopimuksemme?"

"Se oli m??r?ajaksi ja se aika on kulunut", vastasi Legree kylm?kiskoisesti.

"Tosin kyll?", my?nsi Wilson. "Vaan mielell?ni min? lis??n palkkaa, jos se, josta sovimme, on teist? liian v?h?. Yrj?ll? on hyv? ty?kyky ja min? --"

"Mit? siit?", keskeytti toinen. "Min? tarvitsen h?nt? maaty?h?n."

"Mutta n?etteh?n, ett? Yrj?ll? on ihan erityinen taipumus koneihin. Ajatelkaahan vain h?nen keksint??ns?."

"Niin, ne koneet! Neh?n ne juuri ovatkin. Ty?n s??st?? muka! Meid?n orja-omaisuutemme arvon halventamista, sanon min?! Kyll? min? h?nest? keksinn?t karkoitan! Tuollaisen mustan koiran ei tarvitse ollenkaan huolia sellaisista asioista!"

Yrj?, jonka ihon v?ri yht? v?h?n oli ihan musta kuin Elisabetinkaan, huumautui ??nett?m?ksi tuosta tuomiosta. H?nen rinnassansa vain kuohui, ja vaikea h?nen oli pid?tt?? tunteitansa ilmi puhkeamasta. Herra Wilson n?kyi huomaavan sen sis?llisen taistelun ja nyk?ytti paljon merkitsev?sti p??t??n Yrj?lle, ik??n kuin sanoen, ett? h?n kyll? aikoi koettaa parastansa. Legreelt? se ei j??nyt huomaamatta ja h?n sen t?hden vain sit? jyrkemmin p??tti pit?? kiinni uhristansa. Kuin yst?v?llinen tehtaanis?nt? luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota syd?mmet?nt?, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain kylm?kiskoisen neuvon, ett? Wilsonin ei pit?nyt huolia asioista, jotka eiv?t h?neen koskeneet. Siten oli Yrj?lt? kerrassaan kadonnut kaikki toivo p??st? tuskauttavasta tilastaan.

Toinen luku.

Pakosalla.

Jo samana p?iv?n? l?ksi Legree Louisianiin ja h?nen kanssansa Yrj?, jonka siten t?ytyi l?hte? mieleiselt? ty?paikaltansa, p??sem?tt? sanomaan edes j??hyv?si? omille rakkaillensakaan.

Kukapa ei k?sit? Elisabetin tuskaa, kuin h?n kuuli, mit? oli tapahtunut! H?n ei alussa tahtonut ottaa vastaan mit??n lohdutusta eik? tahtonut sit? edes kuullakaan. Mutta synnynn?inen lempeys voitti pian uhkamielisyyden ja katkeruuden ja surumielinen uneksiminen valtasi h?net. S??lien n?kiv?t h?nen kumppaninsa h?nen joutuvan sis?llisen kalvavan surun uhriksi.

Viisi kuukautta oli kulunut, viisi pitk?? kuukautta, joita muiston tuska katkeroitti. Oli ilta ja h?m?r?n varjo levisi seudun yli. Elisabet seisoi pihalla Shelbyn asuinkartanon edess? ja katseli hitaasti pois vierivi? vaunuja, jotka veiv?t h?nen em?nt??ns? naapuriin vieraisille. H?n oli taas hyvin suruissaan. Juuri, kuin h?n oli syvimpiin muisteluihin vaipuneena, her?si h?n ?kisti siit?, ett? k?si hiljaa laskeutui h?nen olkap??llens?. H?n katsahti taaksensa ja huudahti yht' aikaa h?mm?styksest? ja ihastuksesta.

Se oli Yrj?, juuri se, jota h?nen ajatuksensa olivat tarkoittaneet.

"Sin?k? Yrj?! Onko mahdollista! Miten sin? minua s?ikytit, ja kuitenkin miten onnellinen olen nyt taas!"

H?n lep?si Yrj?n syliss?. Viimein h?n tointui ja vei h?net syrj?ss? olevaan huoneesensa, istahti h?nen eteens? ja katsoi h?nt? tutkivasti silmiin.

"Oletko se sin? todellakin! Mutta kerropas nyt, mik? sinut toi niin ?kkiarvaamatta t?nne; mit? on tapahtunut? Katsohan poikaasi," sanoi h?n, osoittaen Harry?, joka uteliaasti tuli esiin, "h?n on surrut kuten min?kin, ja nyt h?n ilosta ei saa puhutuksi mit??n. Katsohan, Yrj?, eik? se ole kaunis poika?"

Yrj? k??ntyi pois p?in. Liikutuksesta kyyneltyiv?t h?nen silm?ns?. "O rakkaani!" sanoi h?n ahdistuksissaan, "jospa en olisi koskaan n?hnyt teit?!"

"Mit? nyt, Yrj?!" huudahti Elisabet h?mm?styen. "Tuo muoto, mit? sill? tarkoitat? O puhu, Yrj?, mink? t?hden olet t??ll??"

Yrj? tarttui h?nen k?siins? ja painoi suudelman h?nen otsalleen.

"Vaimo parka," sanoi h?n, "minun t?ytyy taaskin pelj?stytt?? sinua. Tied? sitte, min? olen t??ll? herra Legreen tiet?m?tt?."

"Mit?," parahti vaimo, "oletko sin? --"

"Niinp? niin, min? olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin verikoirat; ja t?t? ajoa on kest?nyt jo kahdeksan p?iv??, mutta viel? eiv?t he toki ole oikeilla j?ljill?."

"Hyv? Jumala," vaikeroi Elisabet, "min? olen peloissani sinun hengest?si, Yrj?!"

"Minun hengest?nik?? Siit? min? en pid? lukua, se p?in vastoin on minulle raskas taakka. Ainoastaan sinun ja lapsemme muisteleminen pid?tt?? minua el?m??ni lopettamasta!"

Elisabetille olivat kaikki n?m? sanat kuin puukonpistoksia ja h?n puhui lempe?sti:

"Min? tied?n, Yrj?, mit? sin? olet k?rsinyt silloin, kuin herrasi niin ?kisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tied?n my?skin, miten kurja ja tuskallinen el?m?si varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta ajattelehan toki: h?n on kuitenkin sinun is?nt?si."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet