Read Ebook: Viisi pilaa by Vallinm Ki Aaro J Aaro Juho

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 154 lines and 7132 words, and 4 pages

Credits: Tapio Riikonen

Kirj.

Aaro J. Vallinm?ki

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1911.

SIS?LT?:

"Syntynyt terve poika". Herra Petterqvist mestarikokkina. Esitelm? tanssista. Esitelm? kanoista. Ruton ampuma.

"Syntynyt terve poika."

Oletteko milloinkaan sattunut sellaiseen tilaisuuteen jolloin nuori aviopari on saanut ensim?isen "herran-lahjansa" ja jolloin he ovat lapsukaistaan teille n?ytellen, ik??nkuin vaatineet teid?n lausuntoanne vastatulleesta?

Sellainen hetki on vakava ja l?mmin hetki. Olen kerran ollut sellaisessa ja pyyd?n sen teille lyhyesti esitt??.

Er??n? p?iv?n? sanomalehti? silm?illess?ni, sattui huomioni kiintym??n muutamaan ilmoitukseen joka kuului: "Syntynyt terve poika."

Ja kun tuon pienen viattoman ilmoituksen alla oli yst?v?ni ja h?nen vaimonsa nimi niin selvisi minulle kohta ett? heill? kumpaisellakin t?ytyi olla jotain osuutta tuon "terveen pojan" syntymisess?. Ja ennenkuin enn?tin itselleni t?ydellisesti selvitt?? mit? aijoin tehd?, seisoin min? jo yst?v?ni eteisen ovella.

Aivan oikein! Min? huomasin sen jo yst?v?ni naamahoidosta kun h?n eteisess? vastaani tuli. Ja min? tietysti kourasin h?nen k?tt??n ja onnittelin, vaikka en jumala-paratkoon tiennyt ensink??n, mit? minun olisi ollut teht?v?. Yst?v?ni kertoi pojan syntymisest? tarkkaan ja t?sm?llisesti kuin jos h?n olisi tuomarivalaa tehnyt. Ja h?n n?ytti niin iloiselta ja onnelliselta ett? minunkin vanha nuori-miessyd?meni oikein ilosta hyp?hteli.

Me astuimme sitten j?lekk?in siihen huoneeseen, jossa tuo sanomalehti-ilmoituksen syy ?itins? keralla asusti.

Min? katsoin ensin lapseen -- oikeammin vaatemyttyyn -, sitten ?itiin ja sitten is??n ja min? n?yr?n? tunnustan ett? minulla oli vakava hetki.

Olin ensikertaa el?m?ss?ni t?ss? asemassa ja minulla ei ollut kenenk??n esimerkki? tiet??kseni mit? muut kuolevaiset t?llaisiin kriitillisiin asemiin joutuneina olivat tehneet ja sanoneet, tai mit? he olivat j?tt?neet tekem?tt? ja mit? sanomatta. Olin varmaankin t?ll? hetkell? tyhmempi ja avuttomampi kuin tuo lapsi. Ja totisempana ja punaisempana kuin aapiskirjan kukko seisoin min? tuon kolmion edess?. Ja surkeassa sekamelskassa risteili p??ss?ni kysymysten lukematon lauma.

Pitik? minun nyt uudestaan onnitella? Sanoisinko ett? lapsi on kaunis? suuri? lihava? terve? viisaan n?k?inen? ?itins? n?k?inen? Tai sanoako, ett? se on aivan kamalasti molempien n?k?inen? Ja ent?s puoluekanta! Sanoisinko ett? vasta tullut on vankka "perustuslaillinen"? tai ehk?: ett? se on horjumaton "suomettarelainen"? vai kentiesi ett? se on punainen sosialisti?

Pitik? minun sanoa ett? lapsella on kauniit silm?t? siev?t k?det? sanoako, ett? sill? on suuri, hyv? nen?? tai ett? se on pieni ja n?tti, aivan parahultainen, oikein ihanne-nen?? Ja mit? piti minun sanoa suusta! Sanoisinko, ett? se on ruususuu? simasuu?

Mutta kaikki nuo esityksien paljoudet palautti takaisin joku outo tunne juuri kun ne olivat kielelt? alas luiskahtamassa. Ja min? raukka olin ainakin kolminkertaisena kysymysmerkkin?. Min? siirryin, k??nnyin ja vihdoin kun ei minulle muuta selvinnyt niin min? -- niiasin!

J?lest?p?in kun olen t?t? el?m?ni unohtumatonta hetke? muistellut, olen ajatellut ett? he, is? ja ?iti, aivan varmaan luulivat minun hikoilevan jonkun mahtavan puheen synnytys-tuskissa, jota olin tuolle kolmiolle ajatellut; muuten min? en voi k?sitt?? heid?n vaikenemistaan.

Vaikka sanomalehdest? olin n?hnyt mihin sukupuoleen tuo vastatullut kuului, niin risteili kuitenkin p??ss?ni sekin ajatus, ett? olisi ehk? kohteliasta kysy? sit? asianomaisilta itselt??nkin ja sitten se olisi ollut varmaakin; mutta kysym?tt? se j?i.

Viimein nousi ?iti yl?s ja min? tunsin raskaan painon vieriv?n alas syd?melt?ni. Minun mieless?ni v?l?hti, ett? ?iti, naisen hienotunteisuudella, on ?lynnyt minun vaikean asemani, ja tahtoo minut pelastaa, menem?ll? "nyytyineen" toiseen huoneeseen. Ja kun ?iti k??ntyi minuun selin ja j?rjesteli asioita tuossa pieness? "k?sipakaasissa", niin tunsin min? sill? hetkell? pienen ilon sielussani...

Mutta hetken kesti tuo ilo, sill? samassa tuokiossa seisoin min? keskell? lattiaa, pieni, t?ytt? kurkkua veisaava k??r? k?sill?ni.

En k?sit? miks'en min? osannut vastustaakaan, kun ?iti tarjosi lastaan minulle, vaan ojensin k?teni ja niill? se nyt lep?si.

Mitta oli nyt t?ysi.

Min? tiesin ett? jos min? nyt vaikenen, lausumatta kiitt?v?? arvosteluani lapsesta, niin olen min? is?n ja ?idin mielest? kaikkein v?himm?ss? laskussa hirtett?v?. Min? onneton! Vaiti min? seisoin, vaiti kuin kynttil? saunanl?ylyss?. Ainoa mit? min? tein oli hikoileminen; mutta sit? min? teinkin vahvasti. Ja lapsi k?sill?ni huusi kun riivattu. Se kakara vasta osasi huutaa. Mutta kaiken t?m?n min? kestin urhoollisesti. Ja kun min? sit? hetke? muistelen, niin tunnen min? kunnioitusta itse?ni kohtaan, ett? min? kaikkea kokenut olen.

Mutta silloin se tuli minun arvostelunikin, tuli aivan arkailematta. Ja min? luulin sanovani jotakin per?ti hienoa ja kohteliasta kun min? annoin vanhusten tiet??, ett? pojalla oli tavattoman suuri suu; ett? sill? on kohtuullinen nen? ja ett? sen silm?t ovat uusinta mallia koska niill? voipi samalla kertaa katsoa toisella pappaan ja toisella mammaan .

Heti huomasin aivan selv?sti, ett? sanani olivat voimakkaita, ett? ne tekiv?t ?itiin oikein rep?isev?n vaikutuksen, koska ei minulla en?? senj?lkeen mit??n ollut k?sill?ni. Sen sijaan seisoi yst?v?ni vaimo toisessa p??ss? huonetta selin minuun ja min? melkein luulen, ett? h?nell? oli syliss??n jotain saman tapaista kun minulta vast'ik??n oli kadonnut. Mutta kaikki oli tapahtunut niin ?kki?, ett? min? en jaksanut seurata.

Is? viittasi minulle ja minun audienssini pikku olennon luona oli loppunut.

Sain viel?, jumalan kiitos, eteisess? kuulla ett? olin puhunut ja k?ytt?ytynyt sopimattomasti. Min? olin niin h?mm?stynyt kaikesta, ett? koettaessani asiaa omaksi edukseni selvitt?? ja parannella tuli se yh? hullummaksi.

Sanoin yst?v?lleni ett? tarkoitukseni oli ollut kaikinpuolin nuhteeton, sek? pyysin sovintoa. Ja saadakseni yst?v?ni t?ydellisesti vakuutetuksi sovinnonhaluni vilpitt?myydest? otin esiin kukkaroni sek? tarjosin h?nelle viisikymmenpennist?.

-- Mit? sill? tarkoitat? tiuskasi yst?v?ni niin vihaisesti, ett? olin sel?lleni lenn?ht??.

-- Ostahan t?ll? pojalle v?h?n leip?? ja makkaraa! koetin min? parhaani mukaan selitt??. Vasta sanottuani huomasin min? ett? olisi ollut paljon terveellisemp?? j?tt?? t?m? kohteliaisuus tekem?tt?, sill? min? l?ysin nyt itseni makaamasta yst?v?ni eteisen porrasp??ss?. Ja niskassani, sek? muutamissa m??r?tyiss? kohdissa selk?puolellani tuntui hieman ep?mieluisia muistoja vieraisilla k?ynnist?ni.

Ja silm? kovana t?ht?sin min? eteisen oveen, joka sulkeutui sangen ankaralla paukauksella.

Ja kun min? siit? astelin poikamiehen asuntooni pitkill?, raskailla, hieman ontuvilla ja tyhmill? askeleilla, niin tunsin min? vaikenemisen lep??v?n ylitseni kaksinkertaisena. Vuoteeseen p??sty?ni t?ytyi minun suorittaa pitk? sarja yhteen-, v?hennys-, kerto- ja jakolaskua p?iv?n tapahtumain johdosta, mutta vaikka min? laskin mill? tavalla niin aina vaan tuloksena oli p??ttym?t?n murtoluku.

Vihdoin kohosi hiljainen huokaus rinnastani, se sis?lsi n?m?t kolme sanaa: "Syntynyt terve poika". Seurasi viel? kerran pitk?, majesteetillinen haukotus ja sitten oli kaikki hiljaista.

Herra Petterqvist mestarikokkina.

Nimeni on Petterqvist, .

Olen naimisissa, .

Ja kuten kaikki tied?mme ja tunnemme juttelevat aviopuolisot hyvin usein my?skin ky?kkiasioista; niinp? min?kin meid?n muijan kanssa.

T?n?-aamuna taasen sattui meille semmoinen pieni neuvottelu. Ja se neuvottelu seurauksineen oli lyhyesti seuraava:

Kuten monasti ennenkin, v?itin taasen aamusella muijalleni ett? min? kyll? osaan keitt?? niin paljon etten suinkaan n?lk??n kuolisi. Kerroin miten min? ennen pienn? poikana kodissa, kun ?idille kiire sattui, tai kun h?n kyl?ss? oli, keitin sopat, vellit, kahvit ja muut koko sisar-sarjalle, ja hyviksi niit? aina kiitettiin. Minusta aivan varmaan olisi tullut parhaimpia mestari-kokkeja jos vaan olisin aikoinani ymm?rt?nyt sille alalle antautua.

N?in min? puhelin. Ja kun mamma uskalsi minun kokkitaitoani hieman ep?ill?, ehdotin min? ett? sit? heti paikalla k?yt?nn?ss? koeteltaisiin.

-- No, sanoi muija, min? l?hden t?st? kyl??n ja taidankin viipy? v?h?n pitemm?n aikaa. J?t?n sinut nyt keitt?m??n ja saat tehd? miten itse haluat.

-- Mene vaan ja ole vaikka puoleen-y?h?n, sanoin min?, kyll? t??ll? juttuun tullaan.

Ennen l?ht???n n?ytteli h?n minulle kaikki "ky?kkikomennuskuntaan" kuuluvat esineet ja tarpeet, sek? jakeli muutamia neuvoja ja ohjeita, joita luuli minun tarvitsevan. T?t? esittely? kuuntelin min? tietysti yht?paljon kuin kana munan neuvontaa, ja muija l?ksi.

Ryhdyin keittovalmistuksiin.

-- Tahdonpa n?ytt?? ett? min? olen mestarikokki sittenkin, puhelin itsekseni sek? aloin kellon kahta ly?dess? pes??n tulta viritell?. Pesin pannun sek? nostin sen hellalle. P??tin sy?d? kolmen aikana ja keitt?? sit? teht?v?? varten vankan riissiryynipuuron.

Tuli hellassa ei vaan tahtonut oikein ottaa sytty?kseen ja vasta kellon muistuttaissa ett? tunti oli kulahtanut, alkoivat vesikuplat pannussa toisiaan poristen takaa ajaa.

-- Ei se ehtinyt aivan m??r?lleen puhelin itsekseni, mutta pian se nyt kuitenkin valmistuu kunhan veden kiehumaan sain.

Ryynipussia esille ottaissani tuli minulle kuitenkin hieman p??nvaivaa, kun en aivan tarkalleen muistanut miten paljon niit? tavallisuuden mukaan on keittoon pantava. Muistin kuitenkin sy?neeni noin kaksi lautasellista kerrassaan ja senmukaan p??tin nytkin keittoa valmistaa. Siksip? otinkin lautasen sek? kaadoin ryyni? kaksi sen t?ytt? pannuun; ja varmuuden vuoksi heitin viel? kourakaupalla v?h?sen lis?ksi.

-- Mit?h?n jos panisi sinne v?h?n maitoakin? v?l?hti nyt mieless?ni. Ja vastausta odottelematta hain min? maitoa sek? kaadoin pannuun.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet