Read Ebook: Kuninkaan miekkamies by Sabatini Rafael
Font size: Background color: Text color: Add to tbrJar First Page Next PageEbook has 1799 lines and 53531 words, and 36 pagesCredits: Timo Ervasti and Tapio Riikonen KUNINKAAN MIEKKAMIES Historiallinen seikkailuromaani Kirj. RAFAEL SABATINI Suomennos Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Osakeyhti?, 1921. Ensimm?inen luku Krouviritarilta -- sill? nimell? h?n kulki -- p??si ruma nauru, sellainen, jonka sielunvihollinen p??st?? ilmoille pilkallisina hetkin??n. H?n istui kahden tyhjiin pulloihin pistetyn talikynttil?n kelme?ss? valossa ja katseli halveksivasti mustiin puettua nuorta miest?, joka seisoi matalan huoneen nurkassa kalpeana ja huulet vapisten. H?n purskahti uudelleen nauruun ja alkoi sitten laulaa ??nell? niin k?he?ll?, ett? se el?v?sti toi mieleen tyhjiss? pulloissa olleen nesteen. H?n heitt?ytyi rennosti taaksep?in nojatuolissaan ja oikaisten laihat, pitk?t s??rens? l?i kannuksillaan tahtia s?veleen, jonka sanat kuuluivat seuraavasti: H?n suukon vei huulilta tytt?sen ja ratsulla matkaansa kiis. Oli aika nyt viinin ja kev?imen, sulo aika tuo lempiv?in syd?nten. Malja pohjaan siis! Maljan tyhjensi poika ja ratsullaan riensi maan yli nelist?in tyt?n hurmaava suudelma huulillaan. Mut pian se on ihana muisto vaan. Malja pohjaan n?in! Nuorukainen sy?ksyi esiin nurkastaan v?risten tuskasta. >>Lopettakaa toki>>, huudahti h?n inhon sekaisella ??nell?, >>tai jos teid?n v?ltt?m?tt?m?sti t?ytyy r??ky?, niin valitkaa edes hieman siivompi laulu.>> >>Heh>>. -- ?ykk?ri pyyhk?isi takkuista tukkaansa korkealta otsaltaan ja leimahteleva silm?pari sinkosi salamoita nuorukaiseen. Sitten silm?t painuivat raolleen -- ne olivat viekkaat kuin kissan -- ja niiden omistaja nauroi taas. >>Jumaliste, master Stewart, teill? on rohkeutta niin kosolti, ett? sen pit?isi pelastaa teid?t harmailta hiuksilta! Mit? se teit? liikuttaa, mink? laulun min? suvaitsen valita. Saakelin mies, kolmen kokonaisen kuukauden ajan olen hillinnyt sisuani ja laulanut kurkkuni kuivaksi Zebaotin kiitosta, kolmen kuukauden ajan olen esitt?nyt el?v?? hartauden ja jumalisuuden kuvaa kovenanttien joukossa ja nyt, kun vihdoin olen pudistanut kurjan Skotlantinne tomut jaloistani, alatte te, siet?m?tt?min piim?suu, mik? ik?n? on ?itins? sylist? l?htenyt, alatte moittia minua siit?, ett? laulan esty?kseni tulemasta surumieliseksi katsellessani tyhjyytt?, joka noista pulloista paistaa.>> Nuorukaisen kasvoilla elehti sanomaton halveksunta h?nen k??ntyess??n poisp?in. >>Kun liityin Middletonin ratsuv?keen ja sotapalveluksessa jouduin teid?n alaiseksenne, luulin, ett? te ainakin olitte gentlemanni>>, oli h?nen rohkeanlainen vastauksensa. Hetkeksi v?l?hti ?skeinen vaarallinen leimahdus h?nen toverinsa silmiss?. Sitten ne painuivat taas raolleen kuten ?skenkin ja h?n nauroi entiseen tapaan. >>Gentlemanni!>> pilkkasi h?n. >>Sieluni kautta, se ei ole pahasti sanottu. Mit?h?n tekin tied?tte gentlemanneista, herra skotti? Luuletteko te, ett? gentlemanni on mik??n presbyteeril?is-Taavetti tai joku kirkkoneuvostonne kuhnus, joka tepastelee kuin varis rapakossa. Saakeli, poika, kun min? olin teid?n ik?isenne ja George Villiers viel? eli...>> >>Oh, lopettakaa jo>>, keskeytti nuori mies h?net. >>Sallikaa minun j?tt?? teid?t pullonne seuraan r??kym??n ja muistojanne verestelem??n, sir Crispin.>> >>Ah, menk?? menojanne, sir, kuolleellekin olisitte kurjaa seuraa, kurjin mit? eteeni ikin? on sattunut. Tuolla on ovi, ja jos satutte taittamaan pyh?n niskanne rappusissa, niin se olisi suuri helpotus meille kummallekin.>> Lopetettuaan heitt?ytyi sir Crispin taas nojatuoliinsa ja ryhtyi jatkamaan keskeytynytt? lauluaan: Mut kuolemaa kaivaten tytt?nen h?n riutui ja lakastui niin. Tuli joulu, mut tytt? se itkien vain uotti ja ... Kova kolkutus, joka pahaenteisesti kajahti viheli?isess? huoneessa, kumahti ovella, ja h?t?inen l??h?tt?v? ??ni huusi: >>Avaa ovi, Cris! Jumalan t?hden, avaa ovi!>> Sir Crispinin balladi katkesi siihen paikkaan ja nuori mies pys?htyi aikeessaan l?hte? huoneesta ja k??ntyi ik??n kuin neuvoa kysyen h?nen puoleensa. >>No, master>>, tiedusteli Galliard, >>mit? te odotatte?>> >>Teid?n k?sky?nne, sir>>, vastasi nuori mies nyrpe?sti. Tuikeaa komennusta noudattaen avasi nuorukainen selkosen sel?lleen oven, joka johti suoraan kadulle. Huoneeseen kompuroi kookaskasvuinen, repaleisesti puettu mies. H?n hengitti raskaasti ja h?nen r?nsistyneill? kasvoillaan kuvastui pelko. Hetkeksi h?n pys?htyi sulkeakseen oven j?ljess??n ja k??ntyi sitten Galliardin puoleen, joka oli noussut seisomaan ja katseli tulokasta ihmettelevin silmin. >>Piilota minut johonkin, Cris>>, l??h?tti mies, jonka ??nt?minen ilmaisi, ett? h?n oli irlantilainen. >>Hyv? Jumala, piilota minut, muuten olen kuoleman oma t?n? iltana!>> >>Hitto viek??n, Hogan! Mit? nyt on tekeill?? Onko Cromwell yll?tt?nyt meid?t?>> >>Cromwell, joutavia! Kunpa taivas soisi, ettei se olisi sen pahempaa. Olen tappanut miehen.>> >>Jos h?n on kuollut, niin mit? syyt? sinulla sitten on piileskell??>> Irlantilainen teki k?rsim?tt?m?n liikkeen. Osasto Montgomeryn jalkav?ke? on kintereill?ni. He ovat panneet liikkeelle koko Penrithin sen asian vuoksi ja jos he saavat minut k?siins?, niin -- sieluni kautta -- kurkkuni ei en?? kastiketta kaipaa. Kuningas on menettelev? minun suhteeni samalla tavalla kuin muutama p?iv? sitten Kendalin luona Wrycraft-paran suhteen. >>Neitsyt Maria!>> huudahti mies, kun h?nen herkistyneisiin korviinsa kuului jalkojen kopse ja ??nten sorina ulkopuolelta. >>Onko sinulla mit??n sellaista koloa, johon voin k?tkeyty??>> >>Portaita yl?s ja minun huoneeseeni, ?kki?!>> sanoi Crispin lyhyesti. >>Koetan eksytt?? heid?t j?ljilt?si. Pian nyt, mies, he ovat jo t??ll?.>> Ketter?sti noudatti Hogan k?sky? ja katosi huoneesta. Sir Crispin k??ntyi sitten nuorukaisen puoleen, joka oli seisonut ??nett?m?n? tapauksen todistajana. Nukkavierun asetakkinsa taskusta h?n veti likaisen korttipakan ja sanoi lyhyesti: >>P?yd?n ??reen!>> Nuori mies, joka ymm?rsi, mist? oli kysymys, vet?ytyi taaksep?in aivan kuin olisi n?hnyt jotakin saastaista. >>Ei koskaan!>> alkoi h?n. >>En tahdo saastuttaa k?si?ni...>> >>P?yd?n ??reen, houkka!>> jylisi Crispin sellaisella ??nell?, ett? harva olisi pystynyt sit? vastustamaan. >>Onko nyt aikaa presbyteerisiin omantunnon kysymyksiin? P?yd?n ??reen heti ja auttakaa minua pelaamaan pelini loppuun, taikka min? jumaliste...>> P??tt?m?tt? uhkaustaan h?n tuli niin l?helle nuorukaista, ett? t?m? tunsi kasvoillaan h?nen viininl?yhk?isen henk?yksens?. H?nen ??nt??n, asentoaan ja ennen kaikkea h?nen silm?yst??n s?ik?ht?en nuori mies veti tuolin p?yd?n ??reen mutisten selityksi?, jotka olivat tarkoitetut h?nelle itselleen jonkinlaiseksi lohdutukseksi heikkoudessa -- koska muka oli kysymys ihmishengest?. Galliard istuutui h?nt? vastap??t? niin pilkallinen hymy huulillaan, ett? nuori mies h?tk?hti. Otettuaan kortit esille h?n heitti osan niist? nuorukaiselle ja omat korttinsa h?n levitti viuhkan muotoon k?teens?. Kenneth noudatti ??neti esimerkki?. Yh? l?hemp?n? ja selvempin? kuuluivat saapuvien askelet, valo v?l?hti ikkunan edess? ja molemmat miehet muka pelaten korttia istuivat ja odottivat. >>Pit?k?? varanne, master Stewart!>> murisi Crispin happamesti ja huomattuaan ikkunassa kasvot, jotka pitiv?t heit? silm?ll?, h?n lis?si kova??nisesti: >>Min? ly?n patakuninkaan!>> Ovessa kuului isku ja sen s?estyksen?: >>Avatkaa kuninkaan nimess?!>> Sir Crispin kirosi puoli??neen. Sitten h?n nousi ja viitaten viimeisen varoituksen Kennethille meni avaamaan ovea. Samoin kuin h?n oli tervehtinyt ?sken Hogania, tervehti h?n nytkin kynnyksen yli astuvia tulokkaita. >>Hyv?t herrat, mist? t?m? hoppu? Onko sulttaani Oliver hy?k?nnyt kimppuunne?>> Add to tbrJar First Page Next Page |
Terms of Use Stock Market News! © gutenberg.org.in2024 All Rights reserved.