Read Ebook: Kun silmät aukenevat by Bordeaux Henry

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2184 lines and 72204 words, and 44 pages

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

KUN SILM?T AUKENEVAT

Kirj.

Henry Bordeaux

Alkuteoksen 123:Sta painoksesta tekij?n luvalla suomennettu

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1918.

SIS?LLYS

ENSI OSA

TOINEN OSA

KOLMAS OSA

NELJ?S OSA

ENSI OSA

OIKEUDENK?YNNIN ENSIM?INEN ASIAKIRJA

Avioeron tai pes?eron haku alkaa oikeuden puheenjohtajalle osoitetulla anomuksella: aviomies, joka pyyt?? aviositeen katkaisemista tai l?yhent?mist?, esitt?? siin? lyhyesti valituksensa ja vaatii virkamiest?, kuten laki m??r??, ennen lopullisia vihamielisyyksi? tekem??n -- melkein aina turhan -- sovitteluyrityksen. T?m? oikeudenk?ynnin ensim?inen asiakirja her?tt?? maaseudulla yleisesti tavatonta huomiota asianajajain toimistoissa. Apulaiset kiiruhtavat j?tt?m??n pulpettinsa rient??kseen asiakirjan kimppuun, jonka he kohta saavat j?ljennett?v?kseen, ja maistellakseen ik?ns? mukaisella mielihalulla h?v?istysjuttua, jonka esitt?j?t ovat heille tunnettuja. Pieni kuuma jahtisaalis tuodaan siin? aivan heid?n eteens?, mutta heid?n julmuutensa on ajattelematonta.

T?ten Derizen juttu, joka aamulla tuli Tabourinin asianajotoimistoon Grenoblessa, hra Salvagen, asianajajain vanhimman, l?hett?m?ss? kuoressa, aiheutti, ett? is?nn?n poissaollessa h?nen nelj? apulaistaan kirjanoppinut Vitrolle, Dauras, Lestaque ja juoksupoika Malaunay, kokoontuivat yhteen. He ryhtyiv?t lukemaan hartaan n?k?isin?, mik? aiheutui siit?, ett? riitapuolet olivat niin huomattavia henkil?it?, ja kunniasta, jonka t?m? varsin pariisilainen juttu tuotti asianajotoimistolle.

-- Taas uusi miehisen itsekkyyden uhri! huudahti Vitrolle johtop??t?ksen tapaan.

Ensim?inen apulainen oli ritarillinen, naisten puolustaja ja t?ynn? nurkka-is?nmaallisuutta, jota h?nen arkistojentuntemuksensa yllytti. Olihan h?n er??st? tilastollisesta julkaisusta huomannut -- mist?p? ei tilasto k?y ottamaan selv??? -- ett? >>Dauphin?n maakunnassa petettyjen aviomiesten lukum??r? on pienempi kuin kaikkialla muualla>>, arvelu, jonka er?s vanha kirjailija nimelt? Ch?teaumi?res de Grenaille oli lausunut jo kuudennellatoista vuosisadalla, vakuuttaen, ett? >>Grenoblessa puhutaan melkein ihmeen? naisesta, joka lemmenseikoissa hairahtuu ja pilaa mainettaan>>? Ei tarvittu mit??n v?hemp?? kuin n?m? oppineet tuet, jotta ensim?inen apulainen rohkenisi lausua jotain ep?edullista hra Derizesta, jonka nauttima suuri historiantutkijan maine uhkasi vaikuttaa h?nen arvosteluunsa.

-- Pyh! odottakaamme vasta-iskua, v?itti nuori Malaunay, joka seitsem?n- tai kahdeksantoista vuoden ik?isen? kierrelty?ns? monissa toimistoissa oli jo ehtinyt omaksua mit? syvimm?n ep?ilyn kannan siveysasioihin n?hden.

Mutta h?nen ep?ilyj?ns? siedettiin huonosti, ja h?n sai pit?? puoliansa kolmea virkatoveriansa vastaan, jotka olivat n?hneet siev?n ja levollisen rva Derizen kadulla, yleisess? puistossa ja Is?re-joen rantak?yt?vill? ja vakuuttivat liikutetuin ja yksimielisin lausein uuden suojattinsa viattomuutta:

-- Olkoon menneeksi minun puolestani, my?nnytteli juoksupoika v?linpit?m?tt?m?sti. Muuten aavistin t?m?n jutun ennakolta.

H?n esitti t?m?n taantuvan ennustuksensa arvovallalla, jonka antaa lukematon m??r?, ei virallisesta paperista, vaan ristiinrastiin retkeillyn kaupungin kohtauksista ammennettuja huomioita.

-- Mink? johdosta? tiedustivat Dauras ja Lestaque, joilla ei ollut kuin yksi ajatus kahta miest? kohti.

-- Katsokaas er??n? p?iv?n? museossa ...

-- Mit? sinulla oli tekemist? museossa?

-- Min? kenties j?ljensin jotain asiakirjaa. Er??n? p?iv?n? hra Derize museossa n?ytteli tauluja vaimolleen. Min? olin heid?n takanaan. He olivat pys?htyneet er??n vanhan aivan kurttuisen taulun eteen, joka minusta oli n?ytt?nyt hyvin rumalta ensi silm?yksell? ...

-- Mink? taiteilijan nimi siin? oli, kysyi Vitrolle, ennenkuin h?n uskalsi ryhty? sit? arvostamaan.

-- Sit? en tied?. Se on minulle yhdentekev??.

-- Sinulla ei ole makua.

-- H?n sanoi: >>Katsokaa t?t? muotokuvaa: miten siihen sis?ltyy kokonainen talonpojan el?m?, jokap?iv?isine taisteluineen, murheineen, ainaisine kihnuttamisineen, joka tuntuu sen sierettymist? n?kyv?n; miten sen lasimaisesta silm?st? n?kyy h?nen unelmansa, ja kenties my?s v?h?n alkohoolia ...>> Kaikki t?m? esitettyn? innostuksella. Ja viel? paljon muuta, jonka olen unohtanut. Min? n?ist? luennoista hy?dyin. Rva Derize pysyi liikkumatonna kuin rajapyykki. H?n on kaunis, totta kyll?, mutta minusta h?n on eloton. N?in toden totta tuon vanhuksen ilmiel?v?n? sein?lle ripustetun kehyksen sijasta.

-- Ent? sitten?

-- Odottakaa. Vanhuksen vieress? oli nainen avokaulaisessa puvussa. Punainen puku, jossa oli kaikenmoisia hetaleita hihansuissa ja vy?t?isill?. Rva Derize tutkisteli vaatetusta, te ymm?rr?tte; h?n vastasi: >>Silkki n?ytt?? sametin p??ll? hyvin hyv?lt?>>. Silloin mies kiukustuneena lopetti puheensa sanomatta sanaakaan en??.

-- Ja sitten? kys?si Vitrolle.

-- Sitten? ei mit??n. Avioero, se siit?.

Kuulijakunta puhkesi ylenkatseelliseen nauruun, mik? loukkasi Malaunayta, joka kerskasi tarkkan?k?isyydell??n ja oli kovin arkatuntoinen. N?m? esteetiset esitykset olivat h?mm?stytt?neet kirjurijoukkoa, jotka odottivat uskalletumpaa kaskua. Is?nn?n saapuminen lopetti mielipiteiden vaihdon. Olematta i?k?s oli hra Tabourin i?kk??n n?k?inen, koska h?nen ulkoasunsa oli laiminly?ty ja ik??nkuin h?nen salkkujensa tomun peitossa. Monasti h?n oli kadehtinut useimpien virkatoveriensa kaljup??t?, nopeasti kammalla sukaistessaan liian runsasta tukkaansa, joka itsepintaisesti pysyi rumassa taitteessaan kuten ep?kiitollinen maa joka menee umpeen auran j?lkeen. Huolenpito toimistostaan vallitsi h?nen mielt??n, niin ettei h?n joutanut pit?m??n kunnossa pukuaan, joka miten kuten verhosi h?nen ruumistaan ja ep?m??r?isesti otti osaa h?nen eleihins?. Liiketoimilla oli h?neen sellainen lumoava vaikutus, ettei h?n niit? koskaan sekoittanut niihin inhimillisiin murhen?ytelmiin, joita ne verhosivat: h?n tarkasteli niit? sellaisinaan, ik??nkuin erikoisina t?rkein? henkil?in?, jotka eliv?t jokainen k??r?ss??n, niin ettei h?nen tarvinnut ottaa huomioonsa tuomioiden ja oikeudenk?ynnin heijastuksia h?v?istyiss? tai h?vitetyiss? kodeissa. Ammatti-ihmiset ovat melkein kaikki n?in rakennettuja, ja sent?hden ei heit? ammattinsa kuluta.

-- Mit? uutta? kysyi h?n ensim?iselt? apulaiselta. Vitrolle ojensi asiakirjan.

-- Anomus Derize.

-- Ahaa!

T?m? uutinen sytytti hra Tabourinin kasvoilla kaikenmoisia pyyteit?, niinkuin valo, tunkeutuessaan huonosti tuuletettuun huoneeseen, vet?? puoleensa ja panee tanssimaan hiutaleiden lauman. H?n l?hestyi ikkunaa voidakseen paremmin lukea hra Salvagen pient? k?sialaa. Apulaiset tarkastivat h?nt? uteliaina, paitsi Malaunay, joka haki tilaisuutta p??st?kseen ulos. Ulkona oli kaunis kes?kuinen p?iv?npaiste, joka houkutteli k?velylle.

Tabourinin toimisto sijaitsee Saint-Andr? aukealla, ensi kerroksessa vastap??t? oikeuspalatsia. Sinne johtaa pime? ja likainen k?yt?v?, joka p??ttyy alastomiin portaisiin: ylelliset sis??nk?yt?v?t, jotka ovat ominaiset Pariisille ja monille ulkomaan kaupungeille, useimmiten puuttuvat ranskalaisella maaseudulla. Avarat huoneustot, korkeakattoiset, v?lj?t ja mukavat, ottavat tulijan surkean kehnosti vastaan.

Sensijaan kuin Grenette aukea ennen oli ja viel?kin p??asiassa on Grenoblen liikekeskus, t?m? Saint-Andr? aukea taas on sen syd?n, koska uskonnollinen, yhteiskunnallinen ja oikeudellinen el?m? on keskittynyt sinne ja lis?ksi on kuvapatsaitten kautta edustettu. Dauphinen menneisyys el?? siell?, mutta sit? t?ytyy jonkunverran hakea, sill? t?ss? entisess? p??kaupungissa vanha kaikkialla h?vi?? uuden alle. Kun saavutte asemalle, ette n?e muuta kuin ?skett?in rakennettuja kaupunginkortteleita, taloja, jotka tuskin ovat valmiit, ja v?lji? valtakatuja, joiden n?kem? poikkeuksetta p??ttyy kaukaisten vuorten keh??n. Se on kukoistava tehdaskaupunki, arvelette, eilisp?iv?n lapsi vailla jaloa verhoa ja historiallista v?ri?. Katujakin on nimitetty uudestaan: t?ten Vanhain Jesuiittain katu jonka varrella Stendhal syntyi nyky??n k?y nimell? Jean Jaques Rousseaun katu. Muutamat varustetut portit, jotka aukenivat valleille on s??lim?tt? purettu, mutta j?lell?olevat kiinnitt?v?t kulkijan mielt?, joka v?hitellen, noudattaessaan Vihre?nsaaren mutkittelevia puistok?yt?vi?, keksi ymp?rysmuurin j?ljet, huomaa Mont-Rachais'n rinteelle takertuneet vallitukset, aavistaa t?st? puolustuskoneistosta entisyyden taistelut ja valmistautuu, keskell? selke?t? sis?kaupunkia, kohtaamaan jonkun noista todistuskappaleista, jotka tulkitsevat rodun tunnelaatua vuosisatojen kuluessa ja joiden itsepintaisuus on kyennyt vastustamaan arkkitehtien ja insin??rien yrityksi?. Saint-Andr? aukealla h?nen tulisi lopulta olla tyydytetty, mutta itse asiassa h?n ei ole sit? kuin puoleksi. ??rim?isen? l?nness? on kaupungintalon paksu torni, joka oli konnetaabeli de Lesdigui?res'n palatsi, ja sitten, kohoten yl?puolelle matalien talojen, jotka sit? puristavat ja peitt?v?t sen oven, on kirkko, jonka kunnianarvoisaan, kahdeksankulmaiseen kivitorniin on taitehikkaasti tehty kaksinkertaiset ikkuna-aukot suippokaaren muotoon. Mutta oikeuspalatsilla, jossa Dauphinen maap?iv?t kokoontuivat, on puoleksi gootilainen, puoleksi renessanssityylinen etusivu, jonka pinta on t??ll? kaavittu, tuolla korjattu ja joka auringossakin hohtaa sit? uutuuden kylmyytt?, jonka vasta ajan patina sulattaa: korkeintaan pikkunen esiinpist?v? kappeli l?mmitt?? silm?? onnellisen koristelunsa kautta. Ja taas patsas, joka esitt?? Bayardia kuolevana puunrunkoa vastaan nojaten, on tiell? t?ll? ahtaalla aukealla eik? siihen sovi.

-- Oletteko saanut todisteet? tiedusti h?n.

-- En, herra asianajaja.

-- On kysymys jostain kirjeest??

-- Se luultavasti s?ilytet??n esitett?v?ksi vasta sovitteluyrityksen j?lkeen.

-- Hyv?. Te teette virallisen paperin valmiiksi, Vitrolle, viivyttelem?tt?.

H?n piti selv?n?, ett? oikeusjutun olemassaolo alkaa vasta kun se on pantu k?yntiin. Sitten h?n siirtyi omaan ty?huoneeseensa, ja asetti yksitellen p?yd?lle riviin k??r?t, joita h?n arveli tarvitsevansa oikeussalissa kello yhdeks?n. T?m?n koneellisen ty?n aikana h?nen sis?inen tyytyv?isyytens? saattoi h?net hymyilem??n: t?m? Derizen juttu, koko Grenoble oli odottanut sit? kaksi kuukautta, siit? saakka kuin rva Derize, syntyisin Molay-Norrois, oli j?tt?nyt Pariisin, asettuakseen asumaan vanhempiensa luo. Ensi viikkoina olivat ihmiset pid?tt?neet itse?ns?; sitten suupaltit yst?v?t tahtoivat esitt?? selityksi?: hra Derize matkusteli, todetakseen jonkun teoksen l?hteit?, h?n ei ollut voinut ottaa vaimoaan ja lapsiaan mukaansa, mutta h?n tulisi viett?m??n lomansa Uriagessa, kuten h?nen tapansa oli. V?hitellen toinen tarinan muunnos oli levinnyt. Asioita tuntevat henkil?t ennustivat avioeroa. Tuleeko h?n k?ym??n oikeutta Grenoblessa vaiko Pariisissa? kysyiv?t heti itselt??n lakimiehet. Hra Tabourinille t?t? kysymyst? ei en?? esiintynyt: h?n n?yttelisi kaikkein miellytt?vint? osaa jutussa, joka ep?ilem?tt? tuottaisi v?h?n, mutta saisi suuren kuuluisuuden, koska siin? oli osallisena tunnettu historioitsija Albert Derize ja Molay-Norrois'n perhe. Tyytyv?isen? h?n siis avasi oven, joka eroitti h?net yksityisasunnostaan, ilmoittaakseen asiasta rva Tabourinille, joka oli mieliss??n t?st? tuoreesta uutisesta -- siit? h?n sai keskustelunaihetta kokonaiseksi p?iv?ksi. Ja hra Tabourinin mielest? t?m? aviollisen arvonannon aiheuttama tekonsa lis?si oikeusjutun lainvoimaisuutta: jo ennen kuin se oli tullut julkisuuteen oli se pantu k?yntiin, ja hyvin!

Palatessaan h?n tapasi hra Lagier'n, joka odotti h?nt? toimistossa. Philippe Lagier, joka ei viel? ollut nelj??kymment? t?ytt?nyt, oli Grenoblen mainehikkaimpia asianajajia siviilioikeudessa. H?n oli pieni ja hento, v?ri h?nen kasvoillaan oli kuihtunut, mutta piirteet olivat hienot, hiukset jo harmahtavat; h?n n?ytti veltolta, mutta oikeudessa h?n piti puoliaan kaikkein voimakkaimpia vastaan. L?peens? hermostuneena ja kuihtuneena h?n kuitenkin oli v?sym?t?n julkisessa esiintymisess??n, ja yksin?isten hetkiens? masennuksesta h?n vaikeni. H?nen virkatoverinsa tiesiv?t, miten ty? h?nelle oli helppoa, he tunsivat h?nen nykyaikaisuutensa, joka yksinkertaistuta vanhat menettelytavat, poisti lauseparsien koristukset, eleet, aineesta poikkeamiset, lyhensi, t?sm?llisenti, selventi puolustuspuheen siihen m??r??n, ett? se olisi kelvannut valmiiksi tuomioksi; mutta yleisesti moitittiin h?nen ep?kunnioittavaa tapaansa keskustella, jota korosti silm??n puristettu nauhaton monokkeli, h?nen liioiteltua ylenkatsettaan ammattiasioita kohtaan, viel?p? h?nen melkein vimmaista harrastustaan veistotaiteita kohtaan, joka anasti kaikki h?nen joutilaat hetkens?, ja jonka tyydytt?miseksi, h?n kiersi Italian ja Flanderin museot heti kun loma oli alkanut, voidakseen n?ilt? retkilt? tuoda tauluja, piirroksia ja kuvia, joita h?nen ty?huoneensa oli tulvillaan -- seikka joka h?nen ammattitoveriensa suureksi h?mm?stykseksi ei v?hent?nyt h?nen liiketuttaviensa m??r??. Tiedettiin ett? h?n oli Albert Derizen l?heinen yst?v?, koulu- ja yliopistotoveri; t?m? senvuoksi ep?ilem?tt? antaisi h?nelle asiansa ajettavaksi. P?rr?isen?, mutta suutansa hienostelevasti muikistaen hra Tabourin riensi h?nt? kunnioittavasti tervehtim??n:

-- Hyv?? p?iv??, herra asianajaja.

H?n liehakoi mielell??n niit?, jotka saattoivat suosia h?nt? toimessaan. Philippe Lagier tapansa mukaan meni suoraan asiaan:

-- Olen tavannut virkaveljeni Salvagen. H?n on teille l?hett?nyt Derize-asiakirjan. Vaikkakin asianosaiset ovat kirjoissa Pariisissa, olemme yksimieliset siit?, ett? pyyd?mme saada ottaa asian esille Grenoblessa.

-- Kiit?n teit?, selitti asianajaja, ik??nkuin t?h?n toimenpiteeseen, jonka kautta oli tarkoitus v?ltt?? sanomalehtien julkisuutta, olisi ryhdytty yksinomaan h?nen miellytt?misekseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet