Read Ebook: Kun silmät aukenevat by Bordeaux Henry

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2184 lines and 72204 words, and 44 pages

-- Kiit?n teit?, selitti asianajaja, ik??nkuin t?h?n toimenpiteeseen, jonka kautta oli tarkoitus v?ltt?? sanomalehtien julkisuutta, olisi ryhdytty yksinomaan h?nen miellytt?misekseen.

Lagier asetteli monokkeliansa todetakseen vastauksen vakavuuden. Se oli sana, jonka h?n aikoi lis?t? lainopilliseen varastoonsa.

-- Tahdotteko n?ytt?? minulle asiakirjan?

-- Se on j?ljennett?v?n?.

-- Haluan n?hd? sit? t?hdellisist? syist?. Pyynt?ni ei ole sopimaton, koska se huomenna esitet??n puolustettavalleni. Olen ilmoittanut haluni hra Salvagelle.

-- Vitrolle, antakaa t?nne anomus.

T?ytyi olla loukkaamatta n?in arvovaltaista ja luottamusta nauttivaa miest?. Ensim?inen apulainen nousi ja ojensi paperin hra Lagier'lle, jonka hra Tabourin vei ty?huoneeseensa j?tt?en h?net sinne. Asianajaja vaipui heti lukemaan seuraavaa:

>>Grenoblen alioikeuden hra puheenjohtajalle rva Albert Derize, syntyisin Elisabet Molay-Norrois, asuva Pariisissa, Bara-katu 9, hra Albert Derizen puoliso, jonka luona h?n oikeudellisesti asuu, mutta todellisuudessa oleskellen Grenoblessa, Quai de la R?publique, vanhempiensa hra ja rva Molay-Norrais'n luona, saa kunnian esitt?? seuraavaa:

>>Ett? h?n on solminut avioliiton 25 p?iv?n? toukokuuta 1897 hra Albert Derize'n kanssa Grenoblen m??rin edess?; Ett? t?st? avioliitosta on syntynyt kaksi lasta, Marie-Louise, 10 p?iv?n? kes?kuuta 1898, ja Philippe 8 p?iv?n? tammikuuta 1901.

>>Ett? 6 p?iv?n? viimekulunutta huhtikuuta kantaja, jonka h?nen puolisonsa aikaisemmin oli oikeuttanut avaamaan kaikki h?nelle h?nen poissaollessaan saapuneet s?hk?sanomat ja pikakirjeet, t?ten tuli saamaan tietoonsa er??n kirjeen, jonka hra Derizelle t?ss? muodossa oli l?hett?nyt nti A. de S.; ett? t?m? kirje, sek? itse siin? k?ytettyjen sanojen ett? siihen sis?ltyvien viittausten kautta aikaisempiin kohtauksiin ja kirjevaihtoon sis?lsi ilmeisen todistuksen kirjeenvaihtajien v?lill? olevasta suhteesta; Ett? hra Derize, kutsuttuna antamaan selityksi?, heti tunnusti rikollisen tunteensa ja loukkaavan k?yt?ksens? kautta pakoitti vaimon lapsineen j?tt?m??n perheasunnon ja vet?ytym??n vanhempiensa luo Grenobleen.

>>Ett? puoliso sen j?lkeen, tehty?ns? matkan Saksaan yhdess? rakastajattarensa kanssa, on asettunut Pariisiin t?m?n l?heisyyteen ja jatkuvasti yll?pit?? h?nen kanssaan aviorikollista yhteytt?.

>>Ett? kantaja n?iden olosuhteiden vallitessa aikoo puolisoaan vastaan esitt?? pes?eron pyynn?n: n?iden syiden perusteella kantaja p??tt?? ... jne, jne>>.

Sitten seurasivat sovittelukohtausta koskevat lainopilliset kaavat, ja p?iv?m??r?, kes?kuu 1905, ilman p?iv??, jonka paikka oli j?tetty t?ytt?m?tt?.

Philippe Lagier ei katsellut oikeusjuttuja samalta kannalta kuin talon is?nt? hra Tabourin, joka ei ottanut huomioon muuta kuin niiden ulkokuoren ja niist? saamansa tulon. H?n kernaasti kuvitteli mieless??n, mit? ne k?tkiv?t sis??ns?, se on, ne inhimilliset ristiriidat, joita ne esitt?v?t, ja teki sen enemm?n uteliaisuudesta kuin my?t?tunnosta, sill? n?m? ristiriidat kiinnittiv?t h?nen mielt??n ilman ett? ne yht??n j?rkyttiv?t h?nen ep?ily?ns?, johon sis?ltyi pohjalla piilev?? v?linpit?m?tt?myytt?, suuri annos kyll?stymist? ja my?skin sellaisen levottoman ja pettyneen hengen salaista kapinaa, joka paremmin tiet?? arvonsa kuin mit? h?n osaa kykyj??n k?ytt??. H?n nousi. Puoleksi avoimesta ovesta h?n n?ki asianajajan, joka jakoi teht?vi? apulaisilleen, ja v?lill? rauhoitteli kahta er??lle penkille painautunutta ja kovin nolostuneen n?k?ist? talonpoikaa, joiden omaisuutta h?n pakkoluovutti, ja jotka h?nen yst?v?llisten ilmeittens? ja k?yh?n asunsa vaikutuksesta ep?r?iv?t p??st?? kuuluville valituksiaan ja huokauksiaan. Miksi hyv?ksi h?irit? h?nt? muurahaispuuhissaan? Lagier meni ikkunan luo, p??tt?en odottaa h?nt? k?rsiv?llisesti. Kaksi kyyhkyst?, jotka nokkivat aurinkoisella aukealla, l?hti lentoon er??n k?r?j?itsij?joukon jalkain edest?, joka saapui oikeuspalatsiin ennen ovien avaamista, ja asettuivat suippokaarien apilaskoristeelle, joka kaunistaa Saint-Andr?n kirkontornia. Katsellessaan t?t? h?nen edess??n kohoavaa liiallisesti korjailtua muistomerkki?, joka muistutti h?nen mieleens? Albert Derizen kiihke?t soimaukset arkkitehtej? vastaan, h?n palautti mieleens? asiakirjan raskaiden ja vanhentuneiden lauseparsien l?pi sen n?ytelm?n kolme henkil??, joka l?hip?ivin?, huvitettujen virkamiesten edess?, saisi ratkaisunsa. Omituisen yhteensattuman kautta kaikki kolme olivat h?nen el?m?ss??n esitt?neet jotain osaa, vaikka erilaista.

Ajatuksissaan kiit?m?ll? t?m?n niin t?ytel?isen el?m?nuran l?pi, ja kun me t?llaisissa kuvitteluissa lopulta aina p??dymme itseemme, Philippe Lagier p??tteli:

-- H?nell? on ollut menestyst?. Ja kuitenkaan h?n ylip??ns? ei ollut minua etev?mpi:

Sill? vaikka t?m? yst?vyys oli niin vanha ja syv?, tuntui siin? pieni kateuden oka. Liian usein h?n surkutteli n?k?piirins? ahtautta, ymp?rist?ns? viheli?isyytt?, voidakseen olla kadehtimatta sit? ilmavampaa, vapaampaa el?m??, jonka Albert Derize oli osannut itselleen valloittaa. H?n oli t?m?n veroinen j?rjen ter?vyydess?, ja h?nt? etev?mpi kyvyss? yll?tt?? tilanteita ja luonteita irooniselta puolelta ja heti n?hd?, mink? verran niiss? oli totuutta. Mutta kuinka t?m? osasikaan antaa laajakantoisuutta kaikelle mit? h?n k?sitteli ja havaitsi, kuinka h?nest? s?teili tarttuva el?m?nrakkaus, mik? sis?inen hehku alituisesti loisti h?nen silmist??n! Kaikki t?m? auttamattomasti siirsi Lagier'n toiseen riviin. Ja kun h?nen innostuksensa antoi aihetta odottaa jotain erehdyst?, liioittelua, virhett?, kuten milloin t?hystell??n liian kirein purjein kulkevan laivan vaarallista menoa, h?n jollakin tarkkan?k?isell? per?simen k??nn?ll? taas tavoitti oikean suunnan. T?ytyi tunnustaa, ett? t?ss? harkitsevassa j?rjess? ja hehkuvassa syd?mess? asui harvinainen voima, ja kyky el?v?itt?? hetket pelk?ll? l?sn?olollaan, kuten h?nen kirjansa el?v?ittiv?t ne h?nen lukijoilleen.

Philippe Lagier'n puolueeton vertailu keskeytyi siihen, ett? hra Tabourin pist?ytyi sis??n.

-- Olen heti k?ytett?vin?nne, hra asianajaja. Nuo ihmiset tuolla tahtoisivat s?ilytt?? pakkoluovutetut maansa.

H?n puhui mainituista sinipuseroisista talonpojista. H?n h?visi uudelleen heit? vakuuttamaan. Asianajaja saattoi taas solmia ajatuslankansa ehj?ksi. H?nen mieleens? muistui, mitenk? ep?miellytt?v?sti h?n oli h?mm?stynyt saadessaan tiedon Albertin ja Elisabet Molay-Norrois'n kihlauksesta. H?nell? oli itsell??n t?h?n aikaan aikomus pyyt?? nuoren naisen k?tt?, mutta h?n ep?r?i, koska h?n piti h?nt? liian nuorena -- t?m? oli yhdeks?ntoista vuotta -- ja liiaksi maailmannaisena, p??tt?en h?nen puvuistaan, liian s??nn?llisen siev?n? pehme?v?risine ihoineen, ihmettelevine silmineen ja raikkaasti kukoistavine poskineen, mik? oli tulevan lihavuuden vieh?tt?v?, mutta uhkaava merkki. H?n arveli ep?varmuutensa haihtuvan ajan mukana, ja h?nen olisi t?ytynyt v?kisin voittaa itsens?, mik? aina on vaikeata. Kuitenkin h?n pian oli karkoittanut mielest??n t?m?n pienen sentimentaalisen unelman; viel?p? h?n itse??n erikoisesti pakoittamatta oli saattanut h??p?iv?n? pit?? maljapuheen, jossa h?n tavanomaiseen puheenparteen mukautuen julisti aviopuolisot toinen toistansa varten luoduiksi. Ja olihan se tottakin! T?m? jo kuuluisa nuori mies, jonka Molay-Norrois'n perhe oli turhamaisuudesta hyv?ksynyt, vaikka h?n perheasemaltaan oli heit? alempana, vei kotiinsa Pariisiin naisen, joka oli pystyv? tuottamaan h?nelle kunniaa ja auttava h?nt? h?nen helpossa nousussaan kohti mainetta.

Miksei h?n, Lagier, ollut ensim?isen? esitt?ytynyt? H?n oli varakkaampi, hienompaa sukua, Grenoblen asukas -- mit? etuja h?nell? olikaan. Alituisesti h?nt? kutsuttiin taloon. Ja Albert oli tullut sinne vain sattumalta er??n? p?iv?n?. Kohtalo tahtoi, ett? Albert joka kohdassa p??si h?nen edelleen. Avioero-anomus, joka saattoi Albertin alakynteen elvytti h?nen entisen kaunansa. H?n tunsi houkutusta nauttia t?st? onnettomuudesta, joka huomenna annettaisiin julkisuudelle alttiiksi. Mutta ankarana itselleen h?n heti tuomitsi itse??n t?st?.

>>Tulenko min? pett?m??n h?net, sen sijaan ett? minun tulee h?nt? puolustaa? Mutta mit? on oikeastaan tapahtunut. Olin luullut ymm?rt?v?ni ett? heid?n avioliittonsa ensi aikoina Albert ei ollut onnellinen. Aivan nuoret tyt?t ovat liian houkkoja, jotta voisi olla onnellinen avioliiton ensi aikoina. Tuttavallisuudestamme huolimatta ei h?n koskaan antanut pienint?k??n viittausta hankauksesta, jonka min? aavistin, sit? surematta. Surematta, se on totta! ihminen ei ole t?ydellinen. Sitten heid?n taivaansa on kirkastunut. Olen voinut huomata, ett? h?n on ymp?r?inyt vaimonsa v?h?n alentuvaisella, mutta herk?ll? huolenpidolla, olen lakannut kiinnitt?m?st? huomiota heid?n onneensa ja olen suostunut olemaan heid?n toisen lapsensa kummina ...>>

N?iden muistojen ?rsytt?m?n? h?n sys?si oven auki ja ehti n?kem??n, mitenk? talonpojat poistuessaan hyv?steliv?t hra Tabourinia, puristellen k?siss??n hattujaan ja moneen kertaan h?nt? kiitt?en. Mist? he h?nt? kiitteliv?t? Siit?k?, ett? h?n oli karkoittanut heid?t konnuiltaan? T?m? paholainen miehekseen ei ollut tyytyv?inen siihen, ett? oli pakkoluovuttanut heid?n maansa, vaan vaati viel? heid?n kiitollisuuttaan.

-- He ovat ymm?rt?neet, sanoi h?n palatessaan.

-- Mit? sitten?

-- Etten tahtonut muuta kuin heid?n parastaan.

Philippe Lagier luuli t?t? kyynilliseksi pilaksi, mutta toimistossaan hra Tabourin ei koskaan puhunut muuta kuin vakavasti.

-- Ilmeisesti, vastasi h?n. T?ss? on teid?n paperinne.

-- Kiitos. Juttu tulee luistamaan hyvin. Te tulette olemaan puolustaja?

-- Odottakaahan. On ensinn?kin muutettava kotipaikkailmoitus. Hra Salvage ja min? olemme yht? mielt? siit?, ett? aiomme ottaa asian esille Grenoblessa, v?ltt??ksemme pariisilaisia selittelytt?; mutta jotta t?m? siirto k?visi mahdolliseksi, on teid?n merkitt?v? hra Derizen kotipaikaksi Saint-Martin d'Uriage, jossa h?n omistaa maata ja joka kuuluu t?h?n tuomiopiiriin.

-- Niinp? kyll?, niinp? kyll?, my?nnytteli asianajaja, ojentaen k?sivartensa ik??nkuin k??r?? tavoittaakseen.

-- Sitten ...

Mutta uusien liiketuttavien saapuminen keskeytti sananvaihdon, ja koska heill? oli t?hdellisi? asioita, k?vi hra Tabourin vaivantuneen n?k?iseksi. Philippi Lagier'n k?vi h?nt? s??li, vaikka h?n tavallisesti ei ollut k?rsiv?llinen. N?ytelm?n kolmas henkil?, jonka h?n t?h?n saakka oli pit?nyt syrj?ss?, otti nyt h?nen mielens? niin valtoihinsa, ett? h?n sulki toimistoon viev?n oven, tullakseen v?hemm?n h?irityksi t?ss? kuvitellussa kohtauksessaan. H?n t?ydensi avioero-anomuksen paljastavat nimikirjaimet kokonaiseksi nimeksi. Anna de S?zery. Ja h?n sai selv?n kuvan nuoresta tyt?st?, jonka hiuksilla oli tuo ruskea v?ri, mik? on kastanjan hedelmill?, kun ne putoavat puusta ennen korjuuta, jonka kasvoja oli mahdoton unohtaa suun pettyneen ilmeen takia, mik? oli niin omituisena vastakohtana heleiden poskien raikkaudelle, ja varsinkin soikeiden silmien takia, joista kultakipin?t s?dehtiv?t ja joiden hehkuvat pyyteet olivat niin vastakkaiset sille jonkummoiselle varhaisv?symykselle, jota h?nen esiintymistapansa ilmaisi; vaikka h?n oli solakka, kaunismuotoinen, voimakas, n?ytti h?n uupuneena syntyneelt?, ik??nkuin h?n pit?isi turhana yrityst? tyydytt?? liian suuria kaipauksiaan. Is?ns? kera h?n asui perhelinnassa Saint-Ismier'ss?, kyl?ss?, joka on rakennettu kukkulalle, mik? vallitsee Granivaudanin avaraa laaksoa. H?nen vapaa k?yt?ksens?, h?nen uhkarohkeutensa ratsastusretkill?, h?nen keskustelunsa, jossa h?n toi julki laajan ja esteett?m?n lukeneisuutensa ja ilmaisi melkein oudoksuttavaa innostusta t?m?n maailman asioihin, h?nen varsin ep?ilt?v?, mutta n?enn?inen varallisuutensa, kaikki se kokosi h?nen ymp?rilleen kirjavan ihailijaparven nuoria miehi?, johon Lagierkin kuului. Monen vuoden kuluessa h?n oli Lagier'ssa her?tt?nyt kiihke?n tunteen: h?nt? n?ytti miellytt?v?n t?m?n kylm? j?rki, joka kernaasti riipi maailman ylt? pois valheellisen runoverhon ja toisinaan my?skin todellisen, ja kuitenkaan Lagier ei voinut uskoa olevansa suosittu enemm?n kuin muut. Kuka saattoi sit? uskoa? H?n oli rakastanut h?nt? omalla tavallaan, t?ynn? empimist? ja ep?luuloa, ja jos olisi ollut kysymys naimisiinmenosta h?nen kanssaan, olisi h?ness? her?nnyt lukemattomia vastasyit?. Mutta tuota naista ei silloin tyydytt?nyt niin v?h?p?t?inen sielu, ja olisiko Lagier taas my?hemmin h?nest? v?litt?nyt? Albert Derize, jonka h?n joskus saattoi ottamaan osaa kutsuihinsa, vaipui linnassa tutkimaan vanhoja asiakirjoja, jotka auttoivat h?nt? luomaan itselleen k?sityst? muinaisesta Dauphinesta, ja kun h?n otti osaa puheluun, kohteli h?n nuorta tytt??, h?nen ylti?p?isyyksi??n ja paradoksejaan toverin suorasukaisuudella ja vilpitt?myydell?, jonka mielest??n ei tarvitse osoittaa erikoista huomaavaisuutta. >>H?n ajatteli jo silloin, muisti Philippe, pikku Elisabet Molayta, jota h?n kohtasi kadulla tuntematta h?nt?. Ja viel?p? se oli h?n, joka tyt?st? puhumalla, saattoi minut kiinnitt?m??n huomioni h?neen.>>

Is?ns? kuollessa Anna de S?zerylle ?kki? selvisi pes?n vararikko, joka jo oli vanha, mutta lykk?ytynyt eteenp?in sen erikoisen voiman vaikutuksesta, mik? jonkun aikaa yll?pit?? mureiksi k?yneit? seini? ja tilanteita, joiden perustus on ontto; p?iv?st? p?iv??n se kuitenkin oli k?ynyt yh? v?ist?m?tt?m?mm?ksi, ja siihen antoi selityksen er?s taitavasti salattu vanhuksen intohimo. Ihailijaparvi hajosi, linna myytiin, velkojat tyydytettiin melkein kokonaan -- ja Anna de S?zery katosi. Ylv?s kun oli, ei h?n kenellek??n antanut tietoa itsest??n. Kerrottiin h?nen ansaitsevan elatuksensa Englannissa antamalla soitto- ja kirjallisuustunteja er??ss? ylh?is?n tytt?jen t?yshoitolassa. V?hitellen h?nest? lakattiin puhumasta. Milloinkaan ei h?n ollut k?ynyt kotiseudullaan. Kymmenen vuotta oli kulunut. Oliko siit? todella kymmenen vuotta? Ja jos niin oli, mitenk? saattoi h?n niin suurella selvyydell? n?hd? n?m? liikuttavat, samalla kertaa surulliset ja kiihkoiset kasvot, niin nuoret ja niin ep?toivoiset? H?nen t?ytyi nyt olla kolmenkymmenen kahden tai kolmen ik?inen. Ja nyt h?n astui h?nen el?m??ns? tyvenesti kuin ainakin lapsuudenaikaiset vaikutelmat, jotka tuntevat lumousvoimansa.

Ja palatessaan h?nen muistiinsa t?m? outo kummittelija valitsi v?litt?j?kseen h?nen parhaan yst?v?ns?. Kuinka Albert Derize oli mahtanut h?net l?yt??? Mink? ?killisen mielenmuutoksen kautta h?n oli oppinut niin my?h??n k?sitt?m??n t?m?n omituisen sekoituksen intomielt? ja masennusta? H?net tunsi siit? intohimosta, jota h?n her?tti. Eiv?tk? h?nen kullanv?lkkyv?t silm?ns? muinoin vaatineet ehdotonta rakkautta, joka ei saanut pel?t? kestett?vi? tuskia eik? uhkaavia vaaroja? Ja keskell? huoneen vihreit? koteloita, jotka oli j?rjestetty s??nn?llisesti kuin ahdas porvarillinen el?m?, Philippe Lagier, kyll?styneen? kohtaloonsa, kadehti sit? s??lim?t?nt? onnea, jonka t?m? nainen antoi.

T?m?n onnen todistus h?nell? oli mukanaan. Koneellisesti h?n otti salkustaan ne kaksi kirjett? ja s?hk?sanoman, jotka h?n oli saanut yst?v?lt??n avioliiton s?rkymisen j?lkeen. Ne olivat kaksi lyhytsanaista lappusta, ilman mit??n valituksia, mutta Albert oli liian ylpe? p??st??kseen sellaisia n?kyviin. Ensim?isess? h?n pyysi Lagierta toimimaan h?nen puolustus-asianajajanaan, siin? tapauksessa ett? vaaditaan avioeroa. Ja toisessa h?n pyysi h?nt? v?ltt?m??n Anna de S?zeryn nimen mainitsemista oikeudenk?ynnin kuluessa ja tarjoutui vastapalveluksi alistumaan t?ydellisesti kaikkeen, mit? rva Derize lapsien suhteen vaati. P?invastoin kuin olisi voinut odottaa h?n asetti uuden intohimonsa kaikkien perhetunteittensa yl?puolelle, mutta halusi est?? nuoren tyt?n nime? tulemasta julkisuuteen, sill? h?n ei tahtonut heitt?? varjoa h?nen maineeseensa, koska h?n ei tahtonut menn? naimisiin h?nen kanssaan, vaan aikoi t?st? l?htien el?? laeista ja yhteiskunnasta riippumatta. Samana aamuna h?n, saatuansa tiet?? vaikeuksista, jotka olivat h?nen ehdotuksensa tiell?, oli s?hk?tt?nyt saapuvansa iltapikajunalla ja osoitteekseen ilmoittanut ?itins? asunnon, boulevard des Adieux.

N?m? olivat n?ytelm?n kolme henkil??. Saadakseen k?sityksen itse n?ytelm?st? riitti kenties lukea tuo todistuskappale, josta avioero-anomus sis?lsi viittauksen. Niinpian kuin hra Tabourin taas ilmestyi, pyysi Philippe, jonka mielikuvitus oli joutunut liikkeelle, sit? h?nelt?.

-- Ent? tuo kirje, josta on kysymys?

-- En ole viel? saanut sit?. Te saatte tutustua siihen aikanansa.

-- Hyv?. Sallikaa minun nyt suorittaa er?s teht?v?, jonka olen saanut.

-- Palvelijanne!

-- Aiotteko p??st?? skandaalia levi?m??n laajemmalle?

-- Mit? skandaalia?

-- T?h?n juttuun on kolmas henkil? sekaantunut.

-- Kukaan ei h?nt? tunne. Min?k??n en tied? h?nen nime??n.

-- Erehdytte. Huomenna t?m? nimi on kaikkien huulilla.

-- Valitettavasti.

-- Emmek? voisi, kuten usein tehd??n, sopia jostain muusta avioeron syyst?? Me hyv?ksymme sen edelt?k?sin. Emme aio puolustautua.

-- Te tied?tte, ett? oikeuden puheenjohtaja ei salli t?llaista asian verhoamista molemminpuolisen suostumuksen kautta ja sit?paitsi hra Salvage ei suostuisi vilpistelyyn. -- Jospa puhuttelisin rva Derize??

-- H?nen asianajajansa ilmoittaa minulle, ettei h?n tahdo sekaantua mihink??n.

-- Minun on kuitenkin tavattava h?nt? ennenkuin oikeudenk?ynti on alkanut. Odottakaa huomiseen, ennenkuin laaditte anomuksenne valmiiksi. Sovittu, eik? niin?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet