Read Ebook: Seetrien alla by Bordeaux Henry Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 978 lines and 40391 words, and 20 pages

Translator: J. Hollo

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

SEETRIEN ALLA

Romaani

Kirj.

HENRY BORDEAUX

Suomentanut

J. Hollo

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.

SIS?LLYS:

Jamile seetrien alla.

ENSIMM?INEN OSA.

TOINEN OSA.

KOLMAS OSA.

JAMILE SEETRIEN ALLA.

Heid?n nimens? olivat Omar ja Jamile. Arabialainen nimi Jamile -- tai oikeammin Zamile, mutta Jamile sointuu korvaan kauniimmalta -- merkitsee kauneutta. H?n, josta t?ss? kerrotaan, ansaitsi nimens?; minulla on sit? todistavia seikkoja tiedossani. Sen vanhuksen silmiss?, joka kertoi h?nest? minulle viidenkymmenen vuoden kuluttua, n?in liekkin? leimahtavan h?nen tuntemattoman kuvansa heijasteen. Auringon laskettua n?hd??n vuoristossa huippujen lunten syttyv?n uuteen hehkuun, p?iv?ns?teit? kevyemm?n salaper?isen kajasteen hyv?ilemin?: se on valon palautumista. Vanhuksen v?s?ht?neeseen, melkein v?ritt?m??n ja h?myiseen katseeseen lankesi haudan takaa varhaisen aamuhetken valohohde, kun h?n muisteli nuorta tytt?? ja h?nen kielletty? ja traagillista rakkauttansa.

Jos niist? korkeuksista kumartuu katsomaan alas, n?kee kallioiden juurella Kadisan, pyh?n joen, joka hyp?hdellen virtaa uomassaan kiihke?sti pyrkien kohti hautaansa, Tripolin merta. Kahden rakkauteen uponneen syd?men kuilu on paljon syvempi. T?t? Akkarin Romeota ja t?t? B?arren Juliaa erotti toisistaan heid?n uskontojansa ja heimojansa v?lill? vallitseva tuhatvuotinen viha aivan toisin kuin Veronan rakastavaisia Capuletin ja Montaguen sukujen v?linen vihamielisyys, joka oli vallinnut tuskin parin kolmen sukupolven ajan. Muhamettilaisten ja maroniittien kesken on verta vuodatettu kolmentoista vuosisadan aikana.

Saint-Jean-d'Acren menetyksen j?lkeen maroniitit, joiden tyyssijoja uhkasivat kauheat bibarit, joutuivat kiusaukseen liitty? viimeisiin ristiretkel?isiin, jotka l?htiv?t Kypros-saarelle. Muutamat heist? tosiaankin poistuivat siten Levantista. Mutta useimmat j?iv?t paikoilleen suostuen mieluummin uhkaavaan vaaraan kuin maanpakoon. Ja niist? ajoista asti on meren ??rell? sijaitseva Libanon ollut kuin saarelma, jota ovat piesseet kaikki muhamettilaiset hy?kylaineet. Sen valloittaminen ja kukistaminen ei ole johtanut mihink??n tulokseen: sen luoliin ja syd?miin ei v?kivalta ole ulottunut. Se on vastustanut ottomaaneja samoinkuin mamelukkeja ja metualeja ja on suoriutunut niist? usein kamalista sis?isist? ristiriidoista, joita on ilmennyt eri kyl?kuntien, Edenin ja B?arren, Ed?behin ja Baslukitin v?lill?.

Siihen aikaan, kun Omar ja Jamile toisensa n?kiv?t ja toisiaan rakastivat, maroniittien maa oli viel? kuuma Deir-el-Kamarin ja Zahlen veril?ylyjen j?ljelt?. N?m? veril?ylyt olivat ep?ilem?tt? druusien ty?t?, mutta turkkilainen varusv?ki oli tehnyt itsens? syyp??ksi kaikkein suurimpaan konnamaisuuteen j?tt?m?ll? kiihkoilijain valtaan maan asukkaat, sit? ennen riistetty??n heilt? aseet. Kun Deir-el-Kamarissa, Libanonin syd?mess?, ei ollut en?? elossa ainoatakaan miespuolista kristitty? -- naisten hengen ja kunniankin druusit s??st?v?t -- antoi Khursid Pa??a, Beirutin kuvern??ri, julkisen kuuluttajan ilmoittaa, ett? maroniitit voivat el?? siell? rauhassa, koska vihollisuudet olivat p??ttyneet. Ja kun sitten ilmaantuivat kenraali markiisi de Beaufort d'Hautpoulin sotilaat, kiiruhtivat h?vitetyn kaupungin naiset heit? vastaan, k?siss??n isien, puolisoiden ja poikien p??kalloja ja luita, joita toisiaan vastaan takoen he saivat aikaan kaameata kostomusiikkia.

T?m? tapahtui vuonna 1860. Jamilen tarinan tapahtuma-aika on sijoitettava hieman my?hemm?ksi, kenties kymmenen tai kaksitoista vuotta sen j?lkeen. Se asian todistaja tai pikemmin n?ytelm?n esitt?j?, joka tarinan minulle kertoi, oli pit?nyt sen omana tietonaan puolen vuosisadan ajan. H?n ilmaisi salaisuutensa yht?kki?, seetripuiden alla, muukalaiselle kuuntelijalle, sen auttamattoman vietin voimasta, joka pakottaa rakastavaisen samoinkuin rikoksentekij?nkin vihdoin vapautumaan mielt?rasittavasta salaisuudesta...

ENSIMM?INEN OSA.

LIBANONIN SEETRIT.

B?ARRESSA.

Syyriaan saapumista, pilvett?m?n? iltahetken?, sopii verrata ainoastaan siihen lemmenkohtauksen tuokioon, jona tien k??nteest? vilkahtaa n?kyviin k?rsim?tt?m?sti odotettu valkea hamonen. Ja eik? meill? olekin sellaisia lemmenkohtauksia er?iden erikoisesti ik?v?ityjen tienoiden kanssa?

-- Kuinka nimit?tte tuota lumikupolia, joka hohtelee auringon laskiessa mantelikukan v?risen?? Ah, seh?n vaihtaa v?rivivahdustaan, muuttuu malvanv?risest? purppuraiseksi, ik??nkuin sen lumihanget vuotaisivat verta. Kuinka sit? nimit?tte? Min? tahdon sinne nousta.

-- Se on Sannin, vastattiin minulle. Se on yhdeks?n tuhannen jalan korkuinen. Sen valkoinen verho h?ipyy pois ainoastaan elokuun lopussa ja vain v?h?ksi aikaa. Sannin ei kuitenkaan ole vuorijonon korkein huippu. Libanonin kuningas on Kornetes-Sauda. Sinne kuljetaan Tripolista seetrien keskitse.

Vihdoin, er??n? toukokuun p?iv?n?, saavuin Tripoliin. Siihen kuuluvia kolmea eri kaupunkia ei tarkoin erota, ellei seiso Toulousen Raymondin rakennuttaman linnoituksen pengerm?ll?. Sielt? n?kyy El Mina, jota huuhtelee satamansuun aluksia keinutteleva aalto ja joka maan puolella h?ipyy melkein n?kym?tt?miin sitruuna- ja oranssilehtojensa varjoon, n?kyy varustuksen juurella sijaitseva keskimm?inen kaupunki, i?lt??n vanhin ja kuvanomaisine toreineen, kapeine kujineen ja sokkeloineen, ja n?kyy vihdoin Kubbe, ylinn? sijaitseva melkein uusi kaupunki, joka seppelen tavoin kaartaa kukkulaa. Melissinden muinainen palatsi on nyt vain ruskea muurirykelm?, jonka alkuper?ist? hahmoa on vaikea mieleens? kuvata. Mutta se tarjoaa niin kauniin n?yn, ettei tee mieli l?hte? pois. Vuorten huiput syttyv?t t??ll?, samoinkuin Beirutissa, illan tullen valohehkuun. Kadi?a-joki kiiruhtaa uurtamaan ahdistavan solan sulkua ja kiert?? puolittain oranssilehtoon peittyv?? vieh?tt?v?? dervi?ien tyyssijaa. Aurinko painuu harkiten hitaasti mereen, joka sen kahdentaa. Onpa viel? prinsessakin olemassa: niin ainakin huhuillaan.

Pieni kalmisto, jossa ei ole aitaa eik? mit??n m??r?ttyj? rajoja, johtaa Mekkaa kohti suuntautuvat hautakivens?, kuin valkoisen lammaskatraan, aina linnan portille saakka. Se on rauhallinen paikka, jossa k?y ihanasti uneksiminen el?m?n tyhjyydest? ja turhuudesta. Minulle on kerrottu, ett? Jamile, muhamettilaisten naisten tavoin hunnutettuna, tapasi tulla sinne istumaan haaremikumppaniensa keralla. Arabialaiset naiset viipyv?t siin? mielell??n tuntikausia jutellen kaikenlaisista naapuristossa sattuneista v?h?p?t?isist? tapauksista ja kuoleman rauhasta. Yksin?isyyden her?tt?ess? heiss? turvallisuuden tuntoa he paljastavat kasvonsa voidakseen paremmin hengitell?, ja, jos ovat kauniita, tunteakseen poskillaan vapaan ilman tuulahdukset. Hyp?htelev? Kadi?a-joki tuskin h?iritsee vettens? hymin?ll? n?iden aikoinaan kukoistavien, mutta nyt laiminly?tyjen tienoiden hiljaisuutta. Lieneek? Jamile sit? kuunnellessaan muistanut B?arren, kotikyl?ns?, jota joen alkujuoksu huuhtelee, ja ne ihmiset, joiden luota h?n oli hulluudessaan karannut? T?m? kalmisto sopi tosiaankin mainiosti olosijaksi, kun kuusitoistavuotias siin? mietiskeli nuoruuden lyhytaikaisuutta...

Seuraavana p?iv?n? l?hdin seetrien luo. Voimavaunujeni oli m??r? kuljettaa minut B?arreen, miss? minua oli odottamassa hevossaattue. Tie kohoaa eritt?in nopeasti merentason yl?puolelle saavuttaen ensimm?isen, oliivipuita kasvavan tasanteen. Se on parveke, josta sopii kumartua katselemaan puutarhojensa peitossa kellehtiv?? hempe?t? Tripolia. Sitten sivuutetaan Zghorta, hyvinrakennettu aimo kauppala, johon Edenin arvohenkil?t laskeutuvat talvea viett?m??n; aljetaan nousta paljasta vuoren rinnett? ja saavutaan Kadi?an laaksoon. Joki virtaa syv?ll?, ?kkijyrkkien ?yr?ittens? v?liss?, ja v?rikk??t kyl?t sen kummallakin puolen riippuvat kalliorinteill? kuin k?ynn?ksen ryp?letertut. Kalliorinteisiin on toisinaan uurrettu luolia luostariasunnoiksi. Eden, paratiisin nime? kantava paikkakunta, on mittasuhteiltaan kaupungin veroinen. Eden vaatielee itselleen p??kaupungin arvoa, Edenill? on oma sankarinsa ja pyhimyksens?, Josef Karam, joka johti -- ylen onnettomasti -- maroniitteja druusien kapinan aikana vuonna 1860 ja nostatti kapinaan -- yht? kovaonnisesti -- Kesruanin vuonna 1866. Maanpaossa kuolleen muumio on tuotu takaisin suurin touhuin, ja sit? s?ilytell??n jossakin sakaristossa, kunnes hautakammio ehtii valmiiksi.

Edenin korkeudella, mutta vastakkaisella rantat?rm?ll?, Dimanissa, jota nimitet??n my?s Uudeksi Kannobiniksi rotkon pohjalla olevan vanhan asuinpaikan vastakohtana, tienoossa, jonka nimi on Kannobin , sijaitsee maroniittien patriarkan kes?palatsi. Patriarkka on sek? papiston ett? koko kansakunnan p??mies. Piispojen kokous nimitt?? h?net, ja Rooma vahvistaa vaalin l?hett?m?ll? patriarkanviitan, h?nen arvonsa symbolin, h?nen sit? ennen vannottuaan uskollisuutta katoliselle uskonnolle. H?n on riippuvainen ainoastaan kirkon ylipaimenesta, ja h?nen kirkossaan noudatetaan yh? erikoista liturgiaa ja k?ytet??n syyrialaista kielt?, samaa, jota Kristus puhui; vain evankeliumitekstit luetaan aina arabiankielell?, jotta sanankuulijat ne ymm?rt?isiv?t.

Vihdoin saavutetaan B?arre, Edenin kanssa kilpaileva kauppala. Minulle tuo kilpailu selvisi heti, kun tulin lausuneeksi Josef Karamin nimen; libanonilainen patriootti joutui kohta arvostelun esineeksi ja h?nt? syytettiin petturiksi. B?arre, jossa on kolme tai nelj? tuhatta asukasta, on l?hinn? seetrej? sijaitseva kyl?, korkein asuttu paikka Kadi?an laaksossa. Siell? sataa lunta kuukauden tai kahden kuluessa talvella, ja l?heisill? huipuilla melkein koko kes?n s?ilyv? lumi pit?? ilman raikkaana. Asumusten punaiset katot ja rinteen pengerm?t kohoavat somasti toinen toistaan korkeammalle yli virran. Kaikkialta kumpuilevat vedet kehitt?v?t runsasta kasvullisuutta. Min? n?in siell? meik?l?isi? puita, hopeapoppeleita ja uljaina kohoavia p?hkin?puita. Siell? kasvavat maissi, peruna, ohra, silkki?ispuu, viel?p? viinik?ynn?skin. Se on viimeinen keidas er?maisen vuoriston kynnyksell?.

Minut otti vastaan er??n kuuluisan heimon, Daherien, j?lkel?inen. Feodaalinen j?rjestys on viel? voimassa Libanonin mailla: l??nitysherrat ovat kyl?kuntien valtiaina, ja talonpojat ty?skentelev?t heid?n laskuunsa; mutta n?m? herrat ovat yleens? hyv?nsuopia ja jalomielisi?. Is?nt?ni talo, toisin kuin ne Damaskuksen tai Haman palatsit, joiden ulkopuoli on rappeutunut ja joiden sis?puolella kohtaa odottamatonta loisteliaisuutta ja suloa, oli rakennettu lujaan eurooppalaiseen tapaan. Sen muodosti kaksi tiilikattoista siipirakennusta, jotka suorassa kulmassa puolittain rajoittivat avaraa pihamaata, miss? solisi suihkul?hde suuressa marmorialtaassaan. Mutta sisustuksessa ilmeni merkillist? sekasortoisuutta: upeita it?maisia mattoja ja kehnoja, pronssista valettuja p?yt?kelloja ja riippulamppuja. Suurimman suojan sein?ll? riippui Napoleonia esitt?v? piirros kenraali Gouraud'n valokuvaa vastap??t?.

Minun t?ytyi maan tavan mukaan nauttia sitruunajuomaa ja kahvia saattueen sill?v?lin satuloidessa ratsujamme, joiden kavioiden kopina ja hirnunta kuului ulkoa. Sitten Nassib-ed-Daher esitteli minulle sen henkil?n, jolta sain kuulla Omarin ja Jamilen tarinan.

-- Khalil Khuri tulee teit? saattamaan, sanoi h?n minulle. H?n ei ole k?ynyt seetrist?ss? viiteenkymmeneen vuoteen.

Min? silm?ilin ihmetellen vanhusta, joka oli el?nyt viisikymment? vuotta seetrien l?heisyydess? ja oli pit?nyt turhana k?yd? niit? toiste katsomassa. Toiset seurassaolijat erosivat vaatetuksessaan meist? vain sik?li, ett? heill? oli yll??n tarbu?, mutta Khalil Khuri oli puettu arabialaiseen pukuun, viel?p? tavallaan upeilevastikin: h?nell? oli yll??n tummanpunainen, kultareunusteinen abaje, hartioilla silkkiburnus ja p??ss? keffije, er??nlainen huntu, joka liehuen suojelee niskaa ja kasvoja auringon paahteelta, ja jonka kiinnitt?? otsaan musta aghal. T?m? puku, jota kokonaisuudessaan harvoin k?yttelev?t maroniitit luovuttaen sen beduiineille, sopi h?nelle erinomaisesti; h?n n?et oli pitk? ja i?st??n huolimatta suoravartinen, kasvojenpiirteet olivat hienot ja valkea parta oli leikattu suipoksi. H?nen ihonsa ei kumminkaan ollut varsin ahavoitunut, ja h?nen katseestaan puuttui se loiste, joka on tavallinen kauas t?hystelevien mets?st?jien ja nomaadien silmiss?, ja niinmuodoin jouduin sittenkin ajattelemaan jotakin naamiaishuveja varten pukeutunutta rannikon kauppiasta. Is?nt?ni lienee ohimennen huomannut h?mm?styneen ilmeeni, sill? h?n selitti minulle:

-- Khalil Khuri l?hti maasta minun syntym?ni aikoina, viisikymment? vuotta sitten. Libanonin k?yh? maaper? n?et pakottaa meit? muuttamaan maasta, l?hinn? Egyptiin, Amerikkaan ja Australiaan. Khalil Khuri l?hti Transvaaliin Hame-veljesten keralla. H?n hankki siell? itselleen omaisuuden ja on palannut takaisin kotimaahan. Kukaan meik?l?inen ei ole odottanut niin kauan, ennenkuin on l?htenyt takaisin. H?n rakennuttaa palatsia yksin itse?ns? varten, h?nell? ei ole en?? vaimoa, lasta eik? nuorisoa vaiheellaan, ja h?n asuu luonani, kunnes rakennus on valmis. Me olemme sukulaisia.

Tuo puolen vuosisadan takainen aave, joka oli puettu menneiden aikojen upeaan asuun, oli huomannut keskustelumme ja k?vi kohteliaasti ottamaan siihen osaa, kun samassa ilmoitettiin, ett? ratsut olivat meit? odottamassa.

B?arren kapealla kyl?tiell? vilisi el?imi? ja ihmisi?. Kyl?kunta ker??ntyi katselemaan l?ht??mme, ja k?rsim?tt?m?t ratsut olivat niin levottomat, ett? meid?n oli hieman vaikea nousta satulaan. Vilkkaat ja levottomat syyrialaiset ratsut tepastelevat ja hyp?htelev?t, ennenkuin l?htev?t kulkemaan tavanomaista kulkuansa, mutta niiden liikkeet ovat niin peittelem?tt?m?t ja sulavat, ett? keskinkertainenkin ratsastaja helposti sopeutuu niiden tahdikkaaseen rytmiin, kunhan ei yrit? niit? vastustella. Ne ovat maailman kauneimpia hevosia, en ole n?hnyt sellaisia miss??n muualla. Niiss? on itsens? el?m?n liikkuvaisuus, huimuus ja v?r?htely: silm?t s?ihkyv?t, sieraimet laajenevat, kupeet, joita alinomaa hyv?ilee pitk? h?nt?, nousevat ja laskevat lakkaamatta. Ne kantavat p??t??n korkealla, ja heitt?v?t sen usein taaksep?inkin. Otsa on pitk?, s?k? korkea, ruumis hintel?, jalat hoikat, varsinkin polvitaipeesta ja vuohisesta. Niiden is?nn?t niit? mairittelevat, pukevat niit? monenkirjavin, taitehikkaasti kirjaelluin satulaloimin, hohtelevin p?itsin, moniv?risin tupsuin ja punaisin tai sinisin kaulav?in. Siin? asussaan ne upeilevat kuin naiset tanssiaispuvussaan ja suorittavat tuhansia keimailevia liikkeit?. Ja n?m? samat hevoset kulkevat uskomattoman pitki? matkoja ilmaisematta v?hint?k??n v?symyst?, kiipe?v?t huimaaviin korkeuksiin milloinkaan kompastumatta tai astumatta harhaan, jos ratsastaja suostuu luottamaan niihin ja heitt?m??n valtoimeksi ainoan ohjaksen, jotta ne voivat ojentaa kaulaa ja arvioida esteen laajuutta. Alppien vuorikauriit ja niiden huimat retket kallioilla tai j??kentill? eiv?t her?t? minussa entist? ihastusta nyt, kun olen noussut Libanonissa n?iden syyrialaisten hevosten selk??n. K?yhimm?nkin talonpojan hevonen, huonosti hoidettu ja huonosti ruokittu, ilmaisee yh? jalouttaan ja rotuaan niinkuin vallasta sy?ksynyt ja kerj?l?iseksi puettu ruhtinas. Mutta ?eikin tai emiirin hevoset ovat verrattoman kauniita.

Is?nt?ni oli j?tt?nyt k?ytett?v?kseni kimon, josta minun ep?ilem?tt? sopi ylpeill?. Kun olin p??ssyt jotenkuten tasapainoon, se alkoi tanssia, heristell? korviaan ja terhennell? aivan vimmatusti.

-- Se on sadan kultanaulan veroinen, kertoi minulle palvelija, joka sit? piteli minun sovittaessani jalkaani jalustimeen.

Oli miten oli, miss??n tapauksessa sen arvo ei ollut puoltakaan Khalil Khurin ratsun arvosta. Viimeksimainittu, jonka rautias pinta kiilteli p?iv?npaisteessa ik??nkuin jokainen karva olisi ollut valoahehkuva, oli kuin ilmiliekiss?, siin? m??rin se oli kuuman kiihkon vallassa. Sen katse oli intohimoista iloa tulvillaan, ja sen ruumiissa n?kyiv?t pitk?t onnen v?reet. Min? onnittelin vanhaa ?eikki?, joka n?ytti ratsunsa sel?ss? kerrassaan nuorelta.

-- Niin, vastasi h?n, se on Selman sukua. Mutta te ette ole Selmaa tuntenut.

H?n mainitsi minulle tuon Selman niinkuin punnitusaituuksessa mainitaan jokin kuuluisa Suuren palkinnon voittaja. Sitten h?n s??li minua, joka en Selmasta mit??n tiet?nyt, ja suvaitsi mainita lis?ksi t?m?n salaper?isen selityksen:

-- Se oli Butros Hamen, minun yst?v?ni ja veljeni tamma. Sen sel?ss? h?n on palannut Tripolista lyhyen? kes?isen? y?n? kantaen Jamile? k?sivarrellaan.

Suoritus oli tosiaankin ollut merkitt?v?: tarvittiin mainio ratsu voidakseen saavuttaa muutamassa tunnissa niin et?isen p??m??r?n kaksinkertaisin taakoin. Min? en kumminkaan kiinnitt?nyt asiaan mink??nlaista huomiota. Ja ensi kerran kuulemani Jamile-nimen kolme tavua eiv?t nek??n olisi minuun vaikuttaneet, ellen olisi samassa n?hnyt vanhuksen kasvojen kirkastuvan. H?nen katseensa oli syttynyt hehkuun niinkuin Libanonin huiput auringon laskiessa, ja min? n?in niiss? v?ik?ht?v?n er??n niist? naiskuvista, jotka j??v?t l?htem?tt?miksi leimoiksi ihmisen el?m??n.

-- Jamile? toistin min?. Kuka oli tuo Jamile?

Kysymykseni n?ytti h?nt? h?mm?stytt?v?n ik??nkuin se olisi ollut tungetteleva tai ik??nkuin h?n olisi pahoitellut tunnustusta, jonka oli tullut tahtomattaan lausuneeksi. H?n painoi kantap??ns? ratsunsa kupeeseen, ja herkk? ratsu hyp?hti eteenp?in ohjaksen ?kkin?isen nyk?isyn sit? hillitess?. Tuo ?killinen eteneminen vapautti h?net minulle vastaamasta.

Me asetuimme johtamaan karavaania, jonka huomattavimmat henkil?t olimme min?, muukalainen, ja h?n, aaveen tavoin palannut ihmeellinen vanhus, jonka perint?? koko B?arre jo ennakolta nautti. Pian kauppalasta l?hdetty?, p?hkin?puiden muodostaman holvin alla, polku l?htee ylenem??n pitkin kalliosein?m??, joka kohoo Kadi?an l?hteiden yli. Hevosemme l?htiv?t nousemaan niinkuin sotilasjoukko jonona kiipee hy?kk?ykseen, ja niiden kaviot kapsahtelivat kivisell? tiell?. Raudikollaan ratsastava Khalil Khuri kuljetti minua nopeasti mukanaan, ja me saavuimme pian kallion laelle, josta avautuu n?k?ala joen l?hteille. Vanhus tuntui tahtovan v?ltt?m?tt? p??st? kokemaan hurjaa py?rrytyst?, sill? h?n kiiti mielin m??rin ?kkijyrk?nteen reunaa, ik??nkuin vaaraa uhitellen, ja minun oli vaikea pid?tt?? ratsuani, joka tarkoin seurasi h?nen hevostaan saattaen minut alttiiksi samoille vaaroille. Kohta havaitsimme joukon suuria puita autioitten vuorten keh?ss?, joiden rinteet n?yttiv?t sinipunervilta ja joiden varjopaikoissa ja huipuilla viel? hohtelivat hanget. Khalil Khuri osoitti niit? juhlallisin elein:

-- Seetrit!

H?n kiihdytti ratsunsa laukkaan ehti?kseen pikemmin perille. Min? sit?vastoin hillitsin hevostani voidakseni ker?yty? ja katsella ymp?rilleni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet