Read Ebook: Seetrien alla by Bordeaux Henry Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 978 lines and 40391 words, and 20 pages

H?n kiihdytti ratsunsa laukkaan ehti?kseen pikemmin perille. Min? sit?vastoin hillitsin hevostani voidakseni ker?yty? ja katsella ymp?rilleni.

SEETRIEN ALLA.

Notkelmassa edess?ni olivat Libanonin mets?isen maineen viimeiset elossaolevat edustajat, maailman tapahtumien vanhimmat todistajat, puut, joita Lamartine on nimitt?nyt kaikkeuden ylevimmiksi luonnollisiksi muistomerkeiksi. Salomo piti vain niit? kelvollisina ainoalle Jumalalle pystytett?v?n temppelin rakennusaineeksi, ja profeetat viittasivat niiden suurenmoisuuteen innoittuneissa vertauksissaan. Et??lt? n?ytti kuin niiden oma varjokin olisi niit? tummentanut; ne olivat kuin suuria lintuja, jotka liihottelevat aution maiseman yl?puolella, siivet lev?ll??n.

Aivan pian saavutin ensimm?iset, er??nlaisen etuvartion. Sen muodostivat er??t yksityiset puut, joiden ylenemist? ja laajenemista ei ollut mik??n est?nyt ja jotka niinmuodoin olivat voineet vapaasti kehitell? suoria runkojansa ja ojentaa joka suuntaan pitki? vaakasuoria oksiansa. Khalil Khuri ei ollut minua odottanut. Min? jatkoin matkaani yksin, onnellisena nauttien yksin?isyydest?, joka salli minun painua syviin mietteisiin. Saattue seurasi muutaman sadan askelen p??ss?. Niin saavuin muurien ymp?r?im?n alueen luo, jossa kolme- tai nelj?sataa majesteettista vankia on suojassa paimenten ja heid?n laumojensa aiheuttamalta tuholta ja pyhiinvaeltajien ahnaalta innolta. Vartija oli ennakolta saanut tiedon tulostamme ja oli avannut ristikkoportin. Min? astuin hartain mielin, niinkuin astutaan kirkkoon, n?iden puiden alle, jotka muistuttivat rukoilevaa munkkijoukkoa, k?sivarret ojennettuina siunaamaan. Paljastin vaistomaisesti p??ni ja tervehdin niit?.. Kukaan ei ollut n?kem?ss? t?t? kunnioituksenosoitusta, mutta eiv?tk? n?m? ylpein? ylenev?t tai tuuheiksi turvonneet puut, toiset pelottavan ja tuskaisen n?k?iset maasta kohonneine ja v??ntyneine juurineen, jotka muistuttavat Laokoonin ja h?nen lastensa ymp?rille kietoutunutta k??rmett?, useiden puiden, yhdynn?st? syntyneine suunnattomine runkoineen, salamansilpomine latvoineen, toiset selvin ja puhtain ??riviivoin solakammin kohoavat, eiv?tk? ne olleet ihmeellisi? olentoja, jotka olivat kuluneiden vuosisatojen aikana saaneet oikeuden suhtautua ylenkatseellisesti niihin tungettelijoihin, jotka tulivat niit? n?kem??n vailla hehkuvaa hartautta ja vailla loihtuisia muisteloita? Min? puolestani yritin suostutella heit? itselleni suopeiksi ja houkutella heid?n muistinsa k?tk?ist? tuhatvuotisen menneisyyden n?kyj?. Kuinka monia kansojen liikkeit?, kuinka monia uskonnollisia salamenoja, kuinka monia verisi? kapinoita he olivatkaan olleet n?kem?ss? vanhoina ja vaiteliaina todistajina t?ll? vuorella; joka vallitsee Tripolin sinist? ulappaa!

Min? viivyin kauan aikaa tuon puun luona. Linnut visersiv?t oksilla. Saattue oli hajaantunut metsikk??n. N?in vain tammani, joka kuopi kaviollaan auringons?teilt? piillytt? tummunutta lumip?lve?. L?hdin takaisin samaa tiet?, jota olin tullut, ja etsin Khalil Khuria, jota en ollut viel? n?hnyt. Astuin pieneen puolittain k?tk?ss? olevaan kappeliin otaksuen h?net sielt? l?yt?v?ni. Kuljettuani vihdoin koko aitauksen halki p??st?kseni vuoren puolelta n?kem??n, kuinka vaikea oli mahdollinen Kornet-es-Saudaan nousu, n?in h?net muurin vieress? ja kykenin tuskin pid?tt?m??n h?mm?styksen huudahdusta. Polvistuneena, kuuristuneena, kiertyneen? kokoon kuin nukkuva koira, tuo kookas mies n?ytti siin? maassa maatessaan aivan pienelt? k??r?lt?. Min? tunsin h?net vain raudikosta, jonka h?n oli j?tt?nyt valtoimeksi, mutta joka oli j??nyt h?nen luokseen kuin toveri kumartuen my?t?tuntoisena h?nen puoleensa. H?n ei kuullut tuloani, vaan j?i siihen makaamaan, ja min? kosketin h?nen olkap??t?ns?. S?ps?hdys v?r?hdytti h?nen koko ruumistansa, ja h?nen kasvonsa olivat siin? m??rin tuskan runtelemat, ett? arvelematta lausuin osaaottavasti:

-- Yst?v?ni, mik? teit? vaivaa?

H?n nousi, jottei ilmaisisi tuskaansa, mutta ei voinut olla puhumatta. Ja kuinka omituiset olivatkaan h?nen sanansa!

-- T?ss? se tapahtui. Mutta muuria ei ollut.

-- Mutta onhan muuri ikivanha, huomautin min?.

-- Ei, muuria ei ollut, ja Jamile makasi tuossa, pitk?n??n.

Yh? tuo salaper?inen Jamile!

-- Onko siit? pitk? aika? uskalsin tiedustella.

-- Viisikymment? vuotta. Min? olen seitsem?nkymmenen vuoden ik?inen. En ole t??ll? sittemmin k?ynyt. Luulin voivani huoletta t?nne tulla niin monien vuosien kuluttua. Suokaa anteeksi.

H?n pyysi minulta anteeksi maailmanmiehen?, jonka tulee osata hillit? tunteensa, mutta samalla h?n oli siin? heikkouden ja h?mmennyksen tilassa, jossa ihmisen on mahdoton pit?? en?? omanansa jo liian kauan ja liian luulevaisesti s?ilytetty? salaisuutta. Otin tuon huomioon ja tarjouduin h?nen uskotukseen. Eik? muukalainen olekin tervetulleempi sellaisessa tapauksessa, henkil?, joka tulee ja menee?

-- Kuulkaahan, sanoin, min? aion nousta huomenna Kornet-es-Saudaan. L?hdettek? kerallani?

-- Vuori on korkea, ja min? en ole en?? nuori.

-- Minulle on sanottu, ett? hevosemme kuljettavat meid?t l?helle huippua. Siell? olemme yksin?isyydess?, asuttujen tienoiden yl?puolella. Siell? voitte minulle kertoa Jamilen tarinan.

-- Mit? hyv?? olisikaan menneisyyteen palaamisesta?

-- Te ette voi en?? el??, ellette saa niin tehd?.

-- Se on totta. Olette n?hnyt minut onnettomuudessani; on oikeus ja kohtuus, ett? saatte siihen tutustua.

Sitten h?n kertasi itsekseen, muisteloonsa vaipuneena:

-- Mutta muuria ei silloin ollut.

Me tiedustelimme asiaa er??lt? saattueeseen kuuluvalta miehelt?. H?n ei tiet?nyt. Mutta seetrist?n vartija, joka keitti meille kahvia, antoi meille tiedon. Suojamuuri oli tosiaankin vain nelj?nkymmenen vuoden ik?inen. Sen oli rakennuttanut Rustun Pa??a, joka oli ollut pitk?t ajat Libanonin kuvern??rin? ja oli Konstantinopoliin takaisin kutsuttuna pyh?sti luvannut rakennuttaa t?m?n muurin pyhien puiden suojaksi, jos viel? palaisi rakastamaansa Libanoniin. Tuo selitys todisti omituisella tavalla oikeaksi Khalil Khurin tarkan muistelon.

Paluu oli hiljainen ja suurenmoinen. Me laskeuduimme korkeudesta auringon painuessa. Saavuttuamme Kadi?an l?hteiden yli kohoavalle vuorenjyrk?nteelle jyrkk? rinne pakotti meid?t taivuttamaan ruumiimme taaksep?in varautuen leveihin arabialaisiin jalustimiin, jottemme olisi luisuneet hevostemme kaulalle niiden kumartuessa vainuamaan tiet??n ja etsim??n kivipohjalta varmaa kavionsijaa. Sellaiselta hieman py?rrytt?v?lt? alustalta me katselimme kukkuloiden v?litse, kuinka aurinko painui aaltoihin. Sen koskettaessa meren pintaa olimme melkein ihmeiss?mme, kun emme kuulleet kosketuksen synnytt?v?n mit??n raikuvaa ??nt?. Sitten tulinen kehr? upposi kokonaan aaltoihin ja me n?imme selv?sti viheri?t s?teet.

Muutamia silm?nr?p?yksi? my?hemmin, kun katselin allani virtaavaa jokea, hieman levottomana vaikean kulkutiemme vuoksi, edell?ni ajava Khalil Khuri k??ntyi ja viittasi kohti p?iv?nlaskua lausuen n?m? arvoituksenomaiset sanat:

-- P?iv?nkoitto oli erinomaisen verinen sin? kuoleman p?iv?n?, jona nousin seetrist??n.

Tummansinisen meren palteena v?ikkyi pitkin n?k?piirin rajaa pitk? punainen vy?hyt. Oliko se onnettomuuden enne?

Vihdoin, vuorensein?m?n juurelle ehditty?mme, p??simme kunnollisemmalle tielle, p?hkin?puukujalle, joka osoittaa, etteiv?t viljellyt seudut ja B?arren asumukset en?? ole aivan kaukana. Tien vieress? pystytti pieni beduiiniheimo y?ksi mustia telttojansa. Se oli varmaan menossa Baalbekiin, Libanonin harjanteen toiselle puolelle, Bekkan tasangolle, seetrisolan tiet?. Tripolista on matka paljoa lyhyempi, koska siten v?lttyy Beirutin mutka ja Damaskuksen tie, mutta se on paljoa hankalampi. Riisutut kameelit k?viv?t vapaasti laitumella aasien ja pienten pitk?korvaisten vuohten keralla. Elukkain sekava lauma loi haaveellisia varjoja tulen valossa, jonka naiset olivat sytytt?neet keitt??kseen ruokaa. N?iden paimentolaisten naiset eiv?t k?yt? huntua, mutta rumentavat kasvonsa mit? inhoittavimmin vaaleansinisin ihopiirroksin. Ainoastaan heid?n astuntansa on kaunis: tottuneina k?velem??n paljain jaloin ja kantamaan taakkoja p??laellaan he etenev?t sorean suorina, povi korkeana ja lanteet liikkuen, ja katselija etsii heid?n p??ns? p??lt? ruukkua, joka heid?t t?ydent?isi ja suurentaisi. Ruskeapintaiset miehet, joilla oli suippoparta ja s?ken?iv?t silm?t, puolittain p??hineeseen piiloutuvat, iskiv?t maahan telttapaaluja huudellen kurkku??nin ja n?ytt?en hohtelevia hampaitaan.

Min? katselin heit? uteliaana, mutta Khalil Khuri, joka ratsasti vierell?ni, ilmaisi k?rsim?tt?myytt?, jopa kiukkuakin. Min? huomautin, ett? kyl?kuntien asujaimet katselivat karsaasti noita ohikulkevia n?pistelij?it?.

-- Ei senvuoksi, sanoi h?n minulle.

Sitten h?n lis?si, hetken vaiti oltuaan:

-- Ne olivat t?ss? silloinkin.

Tuosta ymm?rsin, ett? h?n oli kerrassaan vaipunut muisteloihinsa, niinkuin meit? ymp?r?iv? maisema v?hitellen peittyi y?n varjoihin. Olin puuttunut asiaan otollisena hetken?, uskottua kaivattaessa, ja huomenna saisin kuulla Jamilen koko tarinan. Mutta min? olin tuntenut Khalil Khurin ainoastaan muutamia tunteja. Kuinka voinkaan luottaa kertomukseen, joka ennakolta veti minua puoleensa, tenhoisasti minua houkutteli paikkojen ja olosuhteiden voimalla? Eik? pit?nyt varoa it?maista liioittelua ja muistaa, mit? Eug?ne-Melchior de Vog?? oli kirjoittanut maroniiteista matkakertomuksessaan: >>He nimitt?v?t pyssynlaukausta sodaksi ja veitseniskua veril?ylyksi>>? Tosin olin Libanonin syd?mess?, Kadi?an laaksossa, joka on s?ilynyt pyh?n? varustuksena; siell? el?v? heimo on luotettavampi, v?hemm?n suurenteluun taipuva. Kaikesta huolimatta p??tin pyyt?? is?nn?lt?ni omituista vanhusta koskevia selityksi?.

KISAT.

Olin viel? niiss? mietteiss?, kun saavuimme B?arreen. Koko kauppala oli meit? vastaanottamassa saatuaan vakoilemaan l?hetetylt? poikajoukolta tiedon tulostamme. Me ajoimme sinne, edell?mme nuorten kuoro, joka veisasi kunniaksemme jotakin tilaisuutta varten sepitetty? yksitoikkoista virtt?, hevostemme puolittain upotessa ihmisvirtaan. Parvekkeilta vuodattivat naiset ylitsemme tuoksuvesi? pitk?kaulaisista pirskotinpulloista. Ahdinko oli niin suuri, ett? vaivoin p??simme astumaan satulasta l?hte?ksemme Nassib-ed-Daherin luo, joka johdatti meid?t hoikkain pylv?iden kannattamalle parvekkeelle pihan puolelle. Piha oli jo t?ynn? kansaa, sill? talo, jossa asustaa vieras, kuuluu samalla kaikille, ik??nkuin jokin julkinen rakennus. Itse vieras on erinomaisen uteliaisuuden esineen?, jokaisella on oikeus tulla katselemaan h?nt? ihan k?dest? pit?en, ja yksik??n ei luovu siit? erioikeudesta.

Iloa ilmaisevia pyssyn laukauksia kajahteli joka taholta, lapset heiluttelivat ja heitteliv?t bengalitikkujansa, ja tulisoihdut alkoivat sytty? h?m?r?n v?hitellen tihentyess?. Kattojen takaa h??m?tti ep?selv?sti p?hkin?puiden vaalea lehvist? ja vuorten lumi, joka sinersi ensimm?isten t?htien syttyess?. Tuohusten valossa n?kyiv?t v?kijoukon kirjavat puvut ja kasvot: arvohenkil?it? punaisissa tarhureissaan, fellaheja kirjaelluissa paidoissaan, v?rillisiss? keffijeiss??n tai kameelinkarvalakeissaan, pappeja pitkiss? mustissa viitoissaan ja p??ss??n tabie, er??nlainen poimulakki, jonka ymp?rille on kierretty mustia nauhoja, naisia liivihameineen ja helakkav?risine huiveineen, ryysyisi? ja r?hj?isi? tytt?j? ja poikia. Kaikki kirkuivat tai lauloivat. Sitten sekasorto alkoi selvit?. Pihan keskell? sijaitsevan suihkuakaan ymp?rille muodostui tyhj? paikka. Katselijat ker?ytyiv?t, kasautuivat portaille, komeroihin ja ovien pieliin, ja vapaalla alalla alkoi k?yd? karkelo suuren rummun, huilun ja oboen muodostaman soittokunnan s?velten tahtiin. Mutta t?m? orkesteri ei pysynytk??n liikahtamatta paikallaan. Se otti itse osaa tanssiliikkeisiin, varsinkin isonrummun ly?j?, joka keve?sti hyp?hteli soiton tahtiin molempien toisten soittoniekkojen j?ljitelless? h?nt? hillitymmin, posket pullistuneina ja iho tummanpunaisena.

Ensimm?isen? oli liinatanssi. Sen tahtia s??nteli kookas nuorukainen, paidanrinta avoinna, jaloissa v?lj?t roimahousut, jotka pohkeissa puristuivat puolisaappaitten varsiin. Oikealla k?dell??n h?n kohotti p??ns? yl?puolelle, heilutti ja py?ritti nopeasti ilmassa helakanpunaista kierteelle k??nnetty? silkkiliinaa. P?? ylpe?sti pystyss?, iloiten siit?, ett? sai olla k?skij?n?, rinta koholla ja koko ruumis kopeana ja voittoisana, h?n polki norjalla ja j?ntev?ll? jalallaan kivetty? pihamaata, oikaisi jalkansa taaksep?in sy?ksy?kseen sit? terhakammin eteenp?in, hillitsi kulkuansa ja aloitti sen uudestaan. Sill? tavoin h?n sai sopusointuisesti liikahtelemaan kokonaisen rivin nuorukaisia, jotka olivat j?rjestyneet puoliympyr??n altaan luo, toinen k?si vierustoverin vy?t?isill?, toinen h?nen olallaan. Esitanssijan arvovallan alaisina he noudattivat tarkoin h?nen m??r??m??ns? poljentoa.

-- Se on kansallistanssimme, selitti minulle Nassib-ed-Daher. Sen nimi on dabke. Sit? tanssitaan koko Libanonissa, muhamettilaistenkin keskuudessa.

Sitten h?n lis?si syv?mietteisesti:

-- Tanssi ei tied? mit??n uskonnosta.

Min? tiedustelin, eiv?tk? naiset saaneet ottaa siihen osaa, ja sain kuulla, ett? se tosiaankin on kielletty naisilta muhamettilaisten keskuudessa. Maroniittinaiset sit?vastoin tanssivat sit? joko kesken??n tai nuorten miesten kanssa, koska vuoriston tavat eiv?t erota heit? toisistaan niinkuin on muuten laita it?mailla. Nuoria tytt?j? liittyi tosiaankin kohta tanssijoihin. Sitten er?s niist?, kaikkein taitavin, j?i yksin n?ytt?m?lle. H?n ei liene ollut viitt?-kuuttatoista vuotta vanhempi, vaikka olikin hyvin kehittynyt; povi oli py?re? ja lanteet lujat, vartalo tanakanlainen, mutta erinomaisen notkea ja liikkuva, kasvot olivat ruskeat, vakavat ja selv?piirteiset, silm?t s?ihkyv?t, ja tummia hiuksia kiersi punainen nauha. Tuohusten h?ilyv?t liekit n?yttiv?t h?net milloin varjossa, milloin valossa luoden h?neen aave% maisen leiman. H?n suoritti juhlakarkelon menot karusti ja majesteettisesti. H?n kohottautui varpailleen ik??nkuin olisi haastanut taisteluun l?sn?olijoita, k??nn?hti, oli pakenevinaan, kyyristyi maahan, paneutui pieneksi ja kavahti yht?kki? alkuper?iseen ylpe??n asentoonsa kohottaen k?tens? p??ns? yl?puolelle ik??nkuin lis?ten siten pituuttansa. Ikuinen kuva naisesta, joka sytytt?? sotaa, kiehtoo puoleensa, hurmaa, v?ist??, h?ipyy pois ja ilmestyy j?lleen voittoisana.

Khalil Khuri kumartui puoleeni; min? arvasin, mit? h?n aikoi sanoa, ja minua huvitti ehd?tt?? ennen h?nt?:

-- Tanssiko Jamile paremmin? kysyin min? viattoman n?k?isen?.

H?nen jo ennest??n v?linpit?m?t?n ilmeens? muuttui nyt tylyksi, ja h?n sylk?si maahan osoittaakseen ylenkatsettaan:

-- Tuo ei olisi kelvannut h?nen palvelijattarekseen.

Millainen prinsessa olikaan ollut tuo Jamile?

Sitten tuli miekkatanssin vuoro. Molemmat taistelijat asettuvat vastap??t? toisiaan, oikeassa k?dess? k?yr? turkkilaistikari, py?re? kilpi sujutettuna vasemmalle k?sivarrelle. He uhkaavat toisiaan huimasti aseitaan herist?en, etenev?t, sy?ksyv?t toistensa kimppuun, pist?v?t, suorittavat seksti- ja kvarttiv?ist?j? ja kimmahtavat sitten ?kki? takaisin aloittaakseen liikehtimisens? uuteen tapaan. Kilvet kajahtelevat aseiden iskuista, ylen hurjaa hy?kk?yst? vastaan sanomattoman taitava puolustautuminen, ja molemmat yhdess? luovat inhimillisen taitavuuden ihmen?ytteen. Mutta it?maat ihastelevatkin sotasilla-oloa paljon enemm?n kuin sotaa itse?ns?.

Kisojen siten jatkuessa ulkona kyl?l?isten huviksi Daher-heimon j?lkel?inen vei meid?t huoneisiinsa tarjotakseen tavanomaisia pikkuruokia. Pitk?lle p?yd?lle oli sijoitettu lukemattomia kulhoja, -- siin? oli oliiveja, vuohenjuustoa, sardiineja, paistettuja ja suolattuja pistasiahedelmi?, tomaatti- ja ruokasalaattia, lihamakkaraa ja koviksi keitettyj? munia, munuaisia ja lampaanmaksaa. Vieraat nousivat kukin vuorollaan valtaamaan mieliherkkuansa k?ytellen joko sormiaan tai ainoata k?ytett?v?n? olevaa haarukkaa. Palan paineeksi juotiin olutta tai arrakkia.

T?t? aloittelua seuraava varsinainen ateria oli runsas ja loppumaton: lihamuhennosta ja riisi?, murekkeella t?ytettyj? kurpitsoja, kalaa happaman maidon keralla, kanapaistia kastikkeineen, kylm?? liharuokaa; monenlaisia v?liruokia, niiden joukossa juustosta ja hunajasta valmistettu >>kenefe>>, ja >>ke?ek el Fukara>>, hyytel?m?inen kermavalmiste, jossa uiskentelee pistasioita; vihdoin j?lkiruokia, jauhoista ja sokerista valmistettuja kuivia leivoksia ja kaikenlaisia hedelmi?, Libanonin mainioita hedelmi?: Tripolin oransseja, Edenin p??ryn?it? ja persikoita, ja Hasrunin luumuja ja aprikooseja. Aterian j?lkeen jatkuivat maljapuheet ylenpalttisten kuvien ja m??r?tt?mien kohteliaisuuksien t?ytt?min? varsin my?h??n.

Vasta kun aterian p??tytty? oli j?lleen siirrytty parvekkeelle, t?htiv?lkkeisen taivaankannen alle, minun onnistui vied? syrjemm?lle Nessib-ed-Daher ja saada h?net suurin piirtein kertomaan Khalil Khurin el?m?nvaiheista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet